Skip to main content

Full text of "Venäjän Historia"

See other formats


ALFRED VON HEDENSTRÖM 


.. .. 
VENAJAN HISTORIA 
1878-1918 


TEKIJAN LUVALLA SUOMENSI 
V. MALINEN 


-' 


j 


Kustannusosakeyhtiö Otavan 
kirjapaino, Helsingis.a, 1922 



ALKULAUSE. 


Venåjan viime v1tosikymmenien historia on ennen kaikkea 
sU1tren kansan tuloksetonta taistelua voittaaksem itsellensa 
valtiollisen vapauden ja sen avulla itse valmistaakseen itsel- 
[enså suotuisammat taloudelliset ja sivistykselliset olot ja 
yleensa jarjeståakseen elåmanolonsa omien tarpeidensa mukai- 
sillsi. Aleksanteri II, vapauttaja-tsaari, valtakunnan uudis- 
taja, aikoi, uudistustensa taydennyksena, lahjoittaa kansallensa 
myöskin valtiosaånnön, jonka valmistuksena oli oleva hanen 
perustamansa kunnallinen ja maakunnallinen itsehallinto, 
semstvo-laitos, kansan kypsyttåja valtiolliseen vapauteen. Kei- 
sarin murhan johdosta tama laajakanUnen aloite ylhaalta 
. pain raukesi, ja asia sai taman jålkeen sieltå kasin osakseen 
vain vastwtusta, halveksimista ja, liian myöhåan, vakinåisia, 
puoli naisia myönnytyksia. Vain Pintapuolinen kasitystapa voi 
. tuossa itsevaltiztden ja virkavallan vastarinnassa nåhda pelkastaan 
itsekkyytt.å ja umpisokeata vanhoillisuutta: vanhan Venajan 
kehitttiminen lånsimaiseksi, per ustuslaillis-parlamentilliseksi 
oikeus valtioksi kohtasi todellakin mitå suurimPia vaikeuksia: 
valtakztnnan laajuus, sen kansaltisu.uksien kirjavuus, hallit- 
sevan kansan, isovenålaisten, alhainen sivistys kanta ja puut- 
tuva valtiota-muodostava kyky, seka toiselta puolelta todella 
lansimaisen valtiokiisityksen heikko kannatus kansassa ja sen 
naiivi, Pintapuolinen optimismi - kuviteltiinhan vielå maail- 
mansodan aikana, romahduksen jo ollessa ovella, eftii parla- 
mentztlisen ministeristön asettaminen kiitintaisi kaikki, sekå 
sodan kulun ettå uhkaavan sisåisen tilanteen, hyvaån pain! 



i y
 
 . 



6 
- nåmii olivat todella varteenotettavia esteitii. Mutta sitten- 
kin! Venåjån vanha, sairas valtioelimistö kaipasi pelas- 
tuaksensa viela suuremmista vaaroista rohkeata leikkausta - 
juuri sitå, mihin lansimaisen valtioihanteen kannattajat tåh- 
tåSivat. Ettei sitå leikkausta tehty, ilmenee varsinkin nyt 
periistiipain valtakunnan ja kansan onnettomztutena, ja paå- 
syyllisenå siihen, ettei ajoissa ja ratkaisevasti astuUu valtiol- 
lisen uudistuksen tielle, astuu menneiden vaiheiden esityksestå 
Pobedonostsev, kahden keisarin neuvonantaja, Venåjån todel- 
linen valtias lahes netjannesvuosi<adan ajan. »)uuren, pyhån 
Venåjan hån oli tahtonut luoda, ja hånestii tuli valtion håvit- 
tåjii.» Hånen politiikkansa oli sitå politiikkaa, jonka koko 
tarkoitus nåyttiiå olevan vastustaa vallankumousta ja joka 
juuri siksi johtaa vallankumoukseen. Tamån teoksen nimenå 
voisi olla Pobedonostsevista Leniniin, silta he seurasivat toi- 
siaan, ei vain niin, etta toinen kåvi toisen edellå, vaan ennen 
kaikkea niin, ettå edellinen johti jålkimmåiseen. 
Meille suomalaisille, joiden omiin kohtaloihin Venåjiillå 
tapahtuva suuntat'1istelu niin maåråavåsti vaikutti, ja jot
u 
yhå vielå, Suomen Pååstyå itsenaiseksi, elamme kuin uhkaa- 
van tulivuoren juurella, tamå teos tarjoaa erittain mielen- 
kiintoista lukemista. Saamme siitå yhtenåisen, seikkaperaisen 
esityksen siita, mitii sanomalehtemme vuosikymmenien kuluessa 
ovat sirpaleittain sisaltåneet - riveisså ja rivien valisså. Tátd 
esitys ta kannattaa syvå inhimillisen myötiitunnon pohjavirta, 
samalla kuin tekiialla on avoin silma huomaamaan niitii 
naurettat-ia p1tolia, esiintyjien turhamaisuutta, kunnianhimoa, 
typeryyttå ja itserakkautta, mitka jokainen suuri historiallinen 
nåytelmii traagillisen perussiivynså ohessa iilykkaålle ja tasa- 
puoliselle tarkastajalle sisåltaå. 
Heinåkuussa 1922. 


Suomentaja. 



SISALLYS. 


Siv. 
I. luku: Maa ja asukkaat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13 
IHi.- ja Lånsi-Europan vålinen vastakohta. - Aasiassa 
olevat siirtomaat. - Valtakunnan alueen kasvaminen. - 
Vii.estö. 
3. luku: Veniijiin valtakunta Aleksanteri IJ:n hallituksen lopussa 32 
J. Valtakunnan sisallinen tila: Hallitusjiirjestelmii. - 
Valtakunnan virastot. - Paikallishallinto. - Aleksanteri 
U:n uudistukset. - Slavofiilit ja sapadnikit. 
II. Venålais-turkkilaisen sodan loppu: San Stefanon esi- 
rauha. - Englannin sekautuminen. - Berliinin kongressi. 
- Sen arvostelu VeniijiilIii. 
3. luku: Vallankumouksellinen liike ja Aleksanteri II:n kuolema 46 
Nihilismi. - Bakunin. - Vera SasulitS. - Terrori ja 
diktatuuri. - Loris Melikov ja hiinen valtiosiiiintöhank- 
keensa. - Sosialivallankumouksellinen puolue. - Aleksanteri 
lI:n murha. - Aleksanteri II!. - Pobedonostsev. 
4 luku: Kansantalous ja finanssipolitiikka I88I-I904 59 
Slavofiilinen talouspolitiikl!:a. - Bunge. - Maatalou- 
dellisia pulmia. - Talonpoikais- ja aatelispankki. - Vysne- 
gradski. - Tullisota. - Niiliinhiitii. - Witte. - Kauppa- 
sopimuksia. - Kultakannan toimeenpano. - Suurteollisuus. 
- Työviienoloja ja työvii.en . suojeluslainsiiiidiintö. - Piiii- 
omien maahantuonti. - Verot, monopolit ja siiiistökassat. 
- Valtakunnan tulo- ja menoarvio. - Koululaitos. - 
Niiliinhiitii. - Teollisuuspula. - Kotiteollisuus. - Maa- 
talouden hiitii. 
5. luku. Virkavalta ja itsehallinto I88I-I904 .............. 83 
Ignatiev. - Epiirebellisyys. - Lain polkeminen. 
Lisiitty j3. ylimiiiiriiinen suojelustila. - Poliisiosasto. - 
] uutalaisvainoja. - Semski Soborin suunnitelma. - 
D. Tolstoi. - Semstvo. - Sanomalehdistö ja kansan- 



8 


Slv. 


vl.'listus. - Pobedonostsevin luonne. - Maapaiilliköt. 
1. Dumovo. - Itsehallinnon uudistus. - Kansanoikeuden 
puolue. - Aleksanteri IILn kuolema. - Nikolai II. - 
Varoitus mielettömista haaveista. 
6. luku: Vallankumouksellinen liike I88I-I9_4 .. .. .... .. 106 
Sosiaalh-allankumouksellisen puolueen hii.viö. - Poliisi- 
osasto. - Pybii. liiga ja vapaaehtoinen turva. - Aleksanteri 
Uljanov. - Borki. - Sosiaalidemokraattisen työvii.enpuo- 
lueen perustaminen. - Sosiaalivallankumotiksellisen puo- 
lueen uudistus. - Vallankumouksellisia puolueita raja- 
maissa. - Virkavallan vallankumoukseen kiihoittava toi- 
minta. - Witten mietintö vuodelta J 899. - Ylioppilaslevot- 
tomuuksia. - Koulunuudistushankkeita. - Plehwe. - 
Semstvojen vastustus. - Komiteoja maatalouden hii.tiitilan 
selvittamiseksi. - Manifesti II p:ltii. maalisk. 1903. - 
»Vapautusliitom perustaminen. - Mensevismi ja bolse- 
vismi. - Plebwen taistelu vapautusliittoa ja sosiaalidemo- 
kratiaa vastaan. - Ihmeidentekijii. Serafim. - Witten 
kukistuminen. 
7. luku: Ulkopolitiikka I879-I904. .. ., .. .... .. .. .. .. .. .. 127 
1. Lciheinen Itå: Sotapii.iilliköita. - Vannovskin almeija- 
uudistus. - Giers. - Kolmenkeisarinliitto. - Bulgarian 
selkkaukset. - Vuoden 1887 kriisi. - Venii.jiin vaikutus- 
valta Serbiassa, Romaniassa ja Montenegrossa. 
II. Liitto Ranskan kanssa: Aleksanteri III:n vasta- 
hakoisuus. - Saksan ulkopolitiikan kii.ånne. - Liitol1teko 
Ranfkan kanssa. - Sodan lykkii.ytyminen. 
lII. Lånsi-Aasia: Afganistan. - Kaspianmeren takai- 
sen alueen valloitus. - Marssi Heratia kohti. - Rajasopi- 
mus Englannin kanssa. - Pamir. 
IV. Ita-Aasia: Siperian rautatie. - Japanin torjuminen. 
- Ruhtinas Lobanov-Rostovski ja ruhtinas Hohenlohe. 
- Li-Hung-Tsang. - Port Arthurin hankkiminen. - Tais- 
telu Koreasta. - Besobrasovin J alu-yntys. - Ehdotus 
yleiseksi aseista-riisumiseksi. - Sotavamstuksia. - Tsaarin 
suojelusberruus Tibetissii.. - Mandsurian valtaus. - 1 tonliille- 
tys.-Englanti1ais-japanilainen liitto.-Paroni Rosen. Alek- 
sejev, Besobrasov ja Kuropatkin. - Sota paatetty Tokiossa. 
8. luku: KIrkko ............................................ J54 
1. Valtiokirkko: Sen jii.rjestys. - Musta ja valkoinen 
papisto. - Pyhia vanhuksia_ - Jumalanpalvelus. 



".'. 


II. Vankauskoiset: Niiden synty. - Vainot. 
III. Mystillisiå lakkoja: IDystit, duhobortsit, tolstoi- 
laiset. 
IV. Protestanttisia lakkoja: Stundistit ja paskovilaiset. 
V. Katolisen kirkon asema: Unionibankkeita. - Vai- 
noja. - Mariaviitit. - Pobedonostsevin kanta. 
VI. Protestanttisen kirkon asema: Vainoja Itameren- 
maakunnissa aina vuoteen J905: - Yleinen vaino 1914- 
19 1 7. 
VII. Arm"nialaisen kirkon asema: Kirkon omaisuuden 
riistaminen. 
VIII. Oikeauskoinen låketys mukamettilaisten ja paka- 
nain keskuudessa: Kirgiisien lapsivero. - Samaaniuskonto 
Volgan varsilla. - Baikalin liibetyssaarnaajien alttius lah- 
joille. - Muuan ristiretki pakanoita vastaan vuonna 1914. 
1 X. Kysymys omantunnonvapaudesta: VeniiHiinen kiisi- 
tys. - Stahovits. - ValtakUIUlanneuvosto ja bolsevismi 
vastustavat omantUIUlonvapautta. 
9. luku: Rajamaiden vencildistyttåmispolitiikka. . . . . . . . . . . . . .. J 72 
J. Sen syyt: Natsionalismi. - Virkavallan yhdenmukai- 
suu den-tarve. - Sotilaalliset nii.kökohdat. - Suomalaisten 
taistelu oikeudenloukkauksia ja veniilaistyttiimistii vastaan. 
II. Sen menetelmå: Katkov panette1un opetusmesta- 
tina. - Koulupolitiikka. - Kiiånnytys oikeauskoisuuteen. 
- Kansallisvihan ja luokkataistelun lietsominen. 
111. Sen seuraukset: Sivistyksen taantruninen. - Kat- 
keroituminen ja viha. - Valtiovallan arvon horjuttaminen. 
- Epiirehellisen virkanuehistön kasvattaminen. - Separa- 
tismin luominen. - Pienten kansanheimojen veniilaistyttii- 
misen estå.minen. - Valtakunnan hiiviön aikaansaaminen. 
zo. luku: Japanin sota ja vuosien Igo4-Igo5 vallankumous.... 187 
Sodan merkitys Veniijiille ja Japanille. - Kuropatkinin 
sotataito. - Kansan mieliala Veniijiillii. - Plebwen murba. 
- Perintöruhtinaan syntymii. - Ruhtinas Svjatopolk-Mir- 
ski. - Vallankumouskongressi Pariisissa. - Sosiaalidemokra- 
tian kanta. - Sahon taistelu. - Pietarin semstvokongressi. 
- Pohedonostsevin viimeinen voitto. - Port Arthurin 
antautununen. VaJlankumouksen puhkeaminen. 
Suuriruhtinas Sergei politiikan johtajana. - Hanen mur- 
hansa. - Mukdenin taistelu. - Kolme manifestia 3 p:ltii 
maaliskuuta 1905. - Itameren-laivaston liihtö. - Vallan- 


9 


Siv. 



10 


Siv. 


kumouksen jarjestely. - Suvaitsevaisuusedikti. - TsuAi- 
man taistelu. - Moskovan semstvokongressi. - Liihetystö 
ja vastalahetystö. - Vallankumouksen jatkuminen. - 
Portsmouthin rauha. - Bulyginin vaalilaki. - Pietarhovin 
konferenssi. - Moskovan semstvo- ja kaupunkikongressi. 
- Yleinen lakko. - Vapausmanifesti 30 p:1ta lokakuuta. - 
Sen vaikutus. - Puolueiden synty. - Witten kabinetti. 
Pietarin työvaenedustajien neuvosto. - Moskovan 
semstvo- j2 kaupunkikongressi. - Vallankumouksen koho- 
piste. - Lenin ja Dumovo tarttuvat asioihin. - Moskovan 
kapinan kukistaminen. - Rankaisuretkikuntia. - Vaali- 
oikeuden laajennus. - Vallankumouksen epaonnistumisen syy. 
II. luku: Tsaari ja duuma I906-I907 ......................228 
Raha-asiain tila. - Suuri laina ja sen ehdot. - Uusien 
valtaktUlnan pemstuslakien valmistaminen. - Duuma- 
vaalit. - Puolueiden kanta. - Witten ero. - Aatelis- 
kongressi. - Goremykin. - 1 duuma. - Viipurin julistus. 
- Stolypin. - Dubrovinin kosto. - Murhayrityksia ja 
kenttasotaoikeuksia. - Kadettien vainoaminen. - Stoly- 
pinin agraariuudistus. - Vallankumouksellisen liikkeen jat- 
kuminen. - II duuma. - Pobedollostsevin kuolema. - 
Hallituksen taistelu terrorin kanssa. - Aateliskongressin 
paatökset. - Ukrainan kysymys. - Duuman hajoittami- 
nen ja vallankaappaus. - Uusi vaalilaki. 
I2.luku: Taantumus I907-I9I4 ............................ 258 
II! duuma. - Valtakunnanneuvosto ja aateliskongressi. 
- Taantumuksellisia virtauksia. - Stolypinin vallan- 
kaappaus. - Hiinen murhansa. - Kokovtsov. - Senaattori- 
tarkastukset. - Kansanvalistus. - Valistusministeri Kasso. 
- IV duuma. 
I3. luku: Kansantalous ja finanssiPolitiikka I906-I9I4 .... .. 273 
Ilmastovaihteluja ja satotuloksia. - Agraariuudistuk- 
sen hyvia tuloksia. - Talonpoikien maannaliin tyydyttiinli- 
nen. - Osuustoiminta. - Suurteollisuuden uusi kukoistus. 
Syndikaatit. Rautatielaitos. Kauppatasaus. - 
Kauppasopimus Saksan kanssa. - Pankkilaitos. - Työ- 
vaestö ja lakkojen vastustaminen. - Bodaibon lakko. - 
Sisaministeri N. Maklakov. - Valtakunnan raha-asiain lois- 
tava tila. - Sotapuolue kukistaa Kokovtsovin. 
I4-luku: Ulkopolitiikka I906-I9I4 ........................ 285 
l. Kaukainen ltd: Suhde Japaniin. - Urjanhain 



" 


hankkiminen. - Luoteis-Mongolian suojelushermu!!. - 
Ystavyys Japanin kanssa. 
II. SoPimus Englannin kanssa: Wallacen toiminta 
venå1åis-englantilaisen liiton hyvii.ksi. - Pietarin sopimus 
31 p:lta elok. 1907. - Sen merkitys. 
III. Persia: Maan jakaminen venå1aiseen ja birttiUii- 
seen etupiiriin. - Pohjois-Persian sotilaallinen miehitys. 
1 V. Låheinen Itå: Balkanin-valtioiden suurvaltatuu- 
mia. - U:Isslaavilaisuus. - Balkanin kysymys astuu 
etualaan Turkin vallankumouksen johdosta 1908. - Vena- 
jiin diplomaattinen tappio 1909. - Mieltenkuohua Sak aa 
vastaan. - Venajån politiikka vuosien 1912-1913 Balka- 
nin-sooassa. 
V. Venåjå ja Lånsi-Europpa: Suhile Saksaan. - Berlii- 
nin ulkoasiainviraston kabinettipolitiikka. - Nikolai II ja 
Vilhelm II. - Betlunann IIollweg ja Poincare 1912 Vena- 
jiilla. - Venajiin pyrkimys LalJsivuonoon. 
VI. Sotalaitos : Venajån armeijan vaara arvioiminen 
Lånsi-Europassa. - Gutskov ja vuosien 1909-1912 armeija- 
uudistus. - Sotalaivastojen vahvistaminen. 
IS.luku: Venåfå maailmansodassa I9I4-I9r6 .............. 305 
Isånmaallinen mieliala sodan nopean ja voitokkaan 
loppwnisen toivossa. - Puolalaisen yhteiskunnan odotte- 
leva puolueettomuus. - Sotamiesten kiihoittaminen jul- 
mlksi ja raaoiksi. - Syytöksia sotaministeri Suhomlinovia 
vastaan. - Duuman arvostelua tro=ikuussa 1915. - 
Maan riistaminen. - Galitsian venå1iiistyttiiminen. - 
Galitsian, Puolan, Liettuan ja Kuurinmaan tyhjentiimi- 
nen. - Sotateollisuuskomiteojen ja .semgora.n muodosta- 
minen - Saksalais-pogromi Moskovassa. - Pysyvaista 
saksalaisvainoa Itameren-maakunnissa. - Ministerien eroja. 
- ISiinmaallisia sotasaalistajia. - Duuma elokuussa 1915 ja 
edistysmielisen blokin muodostaminen. - Tsaari ottaa yli- 
paallikkyyden. - Dumnan toistaiseksi-Iykkaaminen. - 
Sisiiministeri Hvostovin ohjelma. - Eraiin uuden pyhi- 
myksen laiton pyhiiksi-julistaminen. - PakolaiSSllrkeus. - 
Kansallisia apukomiteoja. - Pohjoisapu. - Duuman tois- 
taiseksi-Iykkaaminen. - Goremykinin eronpyyntö (2 p. 
hehnik. 1916). - Piiiiministeri Stiirmer. - Tsaari duu- 
ma..<:sa. - Hvostovin ero. - Kanne Suhomlinovia vastaan. 
- Duuma vastustaa kansallisten ja uskonnollisten rajoitus- 


11 


Siv. 



12 


Siv. 


ten kumoamista. - Bmsilovin hyökkiiys 1916. - Saksalais- 
ten puolustusvoitto Kovelin luona. - Taloudellinen pula. 
- Kuljetuslaitoksen rappio. - Muuan duumaliihetystö 
ulkomailla. - Barkin liihetys Lontooseen ja Pariisiin. - 
Veniililis-japanilainen ystiivyys. - Stiirmer ulko- ja Protopo- 
pov sisaministerinii.. - Stiirmerin kukistuminen. - Duuma. 
valtakunnanneuvosto ja aateliskongressi varoittavat halli- 
tusta. - Tsaari ja hiinen puolisonsa. - Rasputinin murha. 
- Galitsinin taantumuksellinen kabinetti. - Vanhoillisten 
vxltakunnanneuvoston-jiisenten sijaan nimitetiiiin jyrkkiii 
taantumusmiehiii. - Hurjisteluja uudenvuodenaattona 1916. 
I6. luku: Valtakunnan luhlstuminen vuonna I9 T 7 ............ 344 
Protopopovin politiikka. - Lordi Milnerin liihetys. 
- Muonitusvaikeuksia Pietarissa. - Duuma kokoutuu 
uudestaan. - Kerenski vaatii rauhan tekoa. - J\>1aaliskuun- 
vallankumous ja Nikolai II:n luopuminen. - Valiaikaisen 
hallituksen ja neuvostohallituksen muodostaminen. - Kan- 
san ja sotajoukon mieliala. - Suurimhtinas Nikolai Nikola- 
jevitiin esiytyminen. - Ent. tsaarin vangitseminen. - 
Tsaarillisen perheen vangitseminen, sen karkoittaminen 
Siperiaan ja sen murhaaminen Jekaterinburgissa. - Hal- 
linto- ja oikeusuud,istuksia. - Taloudellinen romahdus. - 
Sotajoukon rappeutuminen. - Vierasten kansojen vaatimuk- 
set. - Agraarilevottomuuksia. - Kadettien kongressi. - 
Neuvostohallituksen jiirjestyminen ja sen suhde viiliaikai- 
seen lwllitukseen.- I,eninin ja Trotskin paluu. - Bolsevisti- 
nen kiihoitus. - Molempien hallitusten ulkopolitiikka. - 
Miljukovin kukistuminen. - Kadettilais-sosialistisen kabine- 
tm muodostanlinen. Talonpoikaiskomiteat vallassa 
maaseuduilla. - Kerenskin sotasaarna. - Heiniikuun 
hyökkiiyksen ral1keaIrJnen. - Bolsevistinen k1pil1a Pieta- 
rissa. - Leninin tappio ja pako. - Ukrainan itsehallinto. - 
Kerenskin toimenpiteet Suomen itseniiisyyttii vastaan. - 
Moskovan valtiollinen neuvottelu. - Huudetaan vointa- 
kasta miestii valtakunnan pelastajaksi. - Komi1ovin viili- 
kohtaus. - Oikeudenkiiynti Subomlinovia vaRtaan. - 
Kansanvaltainen konferenssi Pietarissa. - BolSevikkien kii- 
hoitusta.- Esiparlamentti Pietarissa ja porvarillisten puo- 
lueiden konferenssi Moskovassa. - Bolsevikkien kapina 6 p. 
marrask. 1917. - Hallituksen puolustautuminen Talvipalat- 
sissa -. LeniniP voitto. - Moskovan valloitus. 



1. LUKU. 


Maa ja asukkaat. 


Iso-Venaja sijaitsee maanpinnan liikkumattomalla koh- 
dalla, joka pitkien geologisten aikakausien kuluessa on mil- 
loin hieman laskeutunut, milloin taas huomaamattomasti 
kohonnut, laajalla, suurella tasankomaalla, missa ei mikaan 
poimuttuminen tai murto ole bairinnyt maakerrostumien 
vaakasuoraa asemaa. Maarattyja rajoja maantieteellisessa 
mielessa puuttuu lannessa. Valtiomiehen ja maantleteilijan 
asiaksi j ai keksia ne Oderin tai N arovan rannoilta ja tehda 
siita johtopaatöksia, esittaen laajakantoisia valtiollisia vaati- 
muksia. Pohjoisessa ja etelassa meret muodostavat luonuolli- 
set rajat, idassa Ural-vuoret. Mutta niiden etelaisten haa- 
rautumien ja Kaspianmeren pohjoisranmkon valilla ammotti 
560 kilometrin levyinen aukko, jonka esihistoriallisena aikana 
oli aiheuttanut tuon eristetyn sisameren vedenpinnan las- 
keutuminen. Huomaamatta Europpa tassa yhtyy Aasiaan, 
ja talla asianlaidalla on Venajan kobtaloille maaraava vaiku- 
tus tanaan niinkuin tuhat vuotta takaperin. 
Venajan yksitoikkoiselta tasangolta alavine rameisine 
vedenjakajmeen puuttuu Lansi-Europan maiden vaihtele- 
via pintasuhteita, Ikaankuin itse luonto olisi maarannyt 
taman laajan lakeuden suuren yhtenaisen valtakunnan muo- 
dostamiseen. Yhta jyrkka on Lansi- ja Ita-Europan valinen 
ero ilmastollisessa suhteessa. Talvien kylmyydessa ja kesien 
kuumuudessa seka sateenmaaran vahenemisessa itaan paln 
.to 
1) 


,.-\, . 



14 


ilmenee Venajan se1va mannerilmasto. Vain u10inna luo- 
teessa, missa Himmittava Golf-virta huuhtoo Muurmannin- 
rannikkoa, jonnt' v. 1899 perustettiin Aleksandrovskin 
kaupunki 69° 20' kohdaHe pohjoista 1eveytta, ei men tamml- 
kuussakaan jaa,dy, kun taas 2,535 ki10metria silta ete1aan 
pain 46° 30' kohdalla sijaitsevat Niko1ajevin ja Hersonin 
satamat joka talvi jaaesteiden johdosta ovat 1aivakululta 
suljetut. Venajan pakkasia kiihdyttavat koillisessa sijaitse- 
van Kaaria,nmeren valtavat jaaröykkiöt, jotka vasta elo- 
kuussa - ei kuitenkaan joka vuonna - tuulen kaantyessa 
ajautuvat pohjoiseen paino Itámereen asti tunkeutuu tuon 
kaarialaisen jaakellarin ky1maaalto, sulkien Pietarin sataman 
4-5 kuukaudeksi vuodessa kokonaan merikaupalta, jota 
Tallinnassakin ja Riiassa voidaan pitaa kaynnissa vain jaan- 
murtajien avulla. Samaa tieta myöten, jota vuosisatojen 
kuluessa Enroppaan hyökanneet aasialaiset paimento1ais- 
heimot ovat tulleet, tekee kesan polttava kuivuus vuonna 
vuotuisnaan tulonsa Venajiille. Ja Volgan varsilla, missa 
kerran sotaiset paimento1aiskansat kauan ja sitkeasti ovat 
taistelleet maatavi1jelevien talonpoikien kanssa, taistelee 
nykyaan tuosta ilmastoportista tunkeutuva kuiva eramaan- 
tuuli Atlantin va1tamerelta tulevan kostean ilmavirtauk- 
sen kanssa. Niinkuin kansojen viilisessa sodassa vaihtelevat 
tassiikin voitto ja tappio. Jos 1ansituuli voittaa, niin Volgan 
alueen hede1ma11int'n maapera huonostikin hoidettuna antaa 
viljaa yllin kyllin ja tekee ihmiset tyytyvaisiks'. Jos taas 
itatuuli voittaa, niin nalkaa-nåkeva vaestö syyttaa Jumalaa 
tai hallitusta ja tarttuu aseisiin tai, jos se on sallittu, vastus- 
tusmieliseen aanestyslippuun. Vuodesta 1891 alkaen aasia- 
lainen ilmasto on paassyt voitolle, ja aika ajoin sattuneet 
katovuodet ovat aiheuttaneet Pietarin vallassa-olijoille odot- 
tamattomia vaikeuksia ja saattaneet monen valtiollisen las- 
kelman hapeaan. 
Ison-Venajan taloudellinen e1ama, 
takapajulla-olo johtuvat ilmastosta. 


sen omituisuus ja 
Talven pituus on 


.... 



! 
rl 
t'1 
'- 



 


15 


luonut Ison-Venajan talonpojan kotiteollisuuden, kova kyl- 
myys kallistuttaa hanen elamansa tekemalla valttarnattö- 
maksi tttrkisvaatetuksen ja pakottaa hanet kokoamaan val- 
tavia varastoja polttopuita asuntonsa lammittamiseksi ja 
rehua karjansa ruoaksi. Laivaliike seka talon- ja teiden- 
rakennustyöt ovat kuukausmaaria seisahduksissa; elinkeino- 
elaman tayt:yy mukautua ilmaston mukaan. Työnteko ulko- 
salla paukkuvassa pakkasessa vaatii vahvistuskeinon, jonka 
kansa on saanut paloviinasta, vaatii ihonsuojelusta, jonka 
huokeimnla1la antaa luonnollinen kerros rasvaista likaa. 
Tuvan ilmanpitiiva umpinaisuus, sen asukasten ahdas yhteen- 
su1loutuminen yön- ja paivas-aikaan, kaikki namli suojelus- 
toimenpiteet ulkona vallitsevaa peloittavaa pakkasta vas- 
taan synnyttiivat tukahduttavan ilman sisalla seka heikon- 
tavat haveliaisyyden ja siveydentunnetta. Sukupolvesta 
toiseen Ison-Venajan kansa on kaynyt kovaa taistelua maansa 
luonnon kanssa. Se on synnyttanyt kyvyn karsia, jota lansi- 
europpalainen ihmettelee, tylsan alistumisen raskaaseen 
kohtaloon, kehittanyt passiivista rohkeutta, mutta myöskin 
saalimatönta kovuutta, joka usein saa synnynnaisen hyva- 
sydamisyyden muuttumaan vastakohdakseen. 
. Niinkuin Pohjois-Amerikassa, johon venalaiset valtio- 
miehet usein ovat verranneet maatansa, kasvisto huomaa- 
matta muuttuu tuolla laajalla alueella Jaameren rantanulta 
Meksikon lahden rannoilla kasvaviin palmumetsiin, niin 
myöskin Venajalla. Lansimaalaisen mie1esta, joka on tottu- 
nut ahtaaseen valtioalueeseen, on aarettöman pitka matka 
Arkangelin kuvernementin sammal- ja jakalatundroilta lapi 
havu- ja lehtipuuvyöhykkeen, yli aron ruohikkokenttien aina 
Etela-Krimin venalaisen rivieran myrtti- ja öljypuulehtoi- 
hin. Jos venalainen astuu Uralin loivasti kohoavan selan- 
teen yli, joka muodostaa rajan yhta vahan kasvistolle ja eHii- 
mistölle kuin ilmastollekaan, niin han idassa kohtaa koti- 
maansa tutunomaisen kuvan: mittaamattoman tasangon, 
tundrien, metsien, soiden ja arojen peittaman., valtavien 



16 


sisamaanjokien halkoman, jotka melkein puoli vuotta pak- 
sun jaakuoren kahlehtimina hitaasti virtaavat pohjoista 
kohti. Luonto maarasi hanelle taalla valloittavan sivistyksen- 
levittajan tehtavan, jonka han jo aikaisemnun oli hyvål1a 
menestyksella suorittanut Okan ja Uralin viilisclla laajalla 
aluee 1 la. Asutushistoria on venalaisen historiallisen kasityk- 
sen mukaan ollut isovenaIaisen kehityksen paasisallyksena. 
Vallan toisenlainen naky kohtaa venaIaista, kun han muh- 
keata, venaIaisen valloituksen turvaksi vuosisadan puoli- 
vaIissa rakennettua grnsialaista sotilastieta myöten nousee 
korkealle-kohoavan, ikuisella lumella peittyneen Kaukasuk- 
sen muurin yli. Sielta aukeaa hanen eteensa maa, rikas met- 
sista, metalleista ja vuoriöljysta, rehevine alppiniittYllleen 
korkealla vuorilla ja laakerilehtoineen laaksoissa, aroineen 
idassa, jossa keinotekoinen kastelu nostaa maasta runsain 
maarin puuvillaa, riisia, tupakkaa ja viinia, lapitunkematto- 
mine metsineen lannessa, missa kuumankostea ilmasto 
kasvattaa arvokkaita bambu-lajeja, magnolioita, korkki- 
tamnua ja pahkinapuita, joita köynnöskasvit kiertavat, 
missa tee- ja kahvi-istutukset, manteli- sitruuna- ja appel- 
siinipuut kaunistavat lounaisia vuorten haarautumia Batumin 
luona. Taman ihmeen rikkaan maan venalainen kylla on 
osannut valloittaa, mutta ei sita asuttaa eika vallita. 
Ja vieraaksi, niinkuin Etela-Kaukasia, jai venaIaiselle sie- 
lulle myöskin valloitettu Turkestan hede1mia-ubkuvine kos- 
teikkoineen keskella laajoja hieta-aavikoiLa. 
Venajan tyhjentymattömat rikkaudet, jotka sen omien 
valtiomiesten seka ulkomaisten suur-rahamiesten mielipiteen 
mukaan ainiaaksi muodostavat sen valtiollisen vallan talou- 
dellisen selkarangan, jotka muodostavat paaoman, minka korot 
sivistyksen kohotessa muka voivat kasvaa maarattömiin, 
ovat ensi sijassa tavattavissa Transkaukasiassa, edelleen 
metalleista rikkaan Uralin itarinteilla, ne odottavat kaytan- 
töön-ottamista Altai- ja Sajan-vlloriston pohjoisilla haarau- 
tumilla Lansi-Siperiassa, ne piileskelevat kuparista ja naf- 



17 


i 
/ ' 
, 
;. 


tasta rikkaan Turkestanin puuvillaistutuksissa ja hedelma- 
tarhoissa, niita on vihdoin myöskin Europan Venajalla ete- 
lassa. Pohjois- ja keskiosat ovat köyhat, köyhat hiilesta ja 
metalleista geologisten kerrostumain hairitsemattöman ase- 
man tahden; ja vain laihan ruokamullan antavat jaiikauden 
sorakerrostumat. Uhkuvan hedelmallista on sen sijaan mus- 
tanmullan alue, joka leveana vyöhykkeena ulottuu lapi 
Etela-Venajan aina Luoteis-Kaukasiaan ja Lansi-Siperiaan 
asti. Ttialla etelassa, J ekaterinoslavin, Harkovin ja Taurian 
kuvemementeissa seka Donin kasakkain maassa, maaperfu sa 
piilef aroruohon alla hiilta seka tuottoisia kerroksia mangaani-, 
rauta-, hopea- ja lyijymalmeja, fosfaatteja, elohopeata ja 
posliinisavea, jotka viime vuosisadan 60-luvulla englantilai- 
set keksivat ja joita he alkoivat kayttaa hyödykseen. 
Mutta ei isovenaHiinen valtio ole saanut alkuansa rik- 
kaassa etelassa, vaan köyhassa keskuksessa, siella on Vena- 
jan keisarikunta kehittynyt Moskovan suuriruhtinaskunnasta 
ja laskenut yhti uusia maita valtikkansa alle. Seuraava 
numerosarja osoittaa Venajan valtioalueen nopean laajene- 
misen: 


j 
;, 

 V. 15 00 Venajan valtakunta kasitti 2 milj. neliökm. 
Iti » 1600 » » » 8,5 » » 
» 17 00 1) » » 14,5 » » 
» 1800 
 1) » 18,2 » » 
» 19 00 » » » 22,2 » )) 


\, 

 
r 


Vuosina 1812-1815 Venajiin valtakunta saavutti val- 
tiollisen ja alueelbsen kehityksensa kohopisteen. Se ulottui 
silloin Preussin rajalla olevasta KaliSista halki lta-Europan, 
Pohjois-Aasian ja Luoteis-Amerikan aina San Fransiskon 
lahteen, jonka rannalle kasakat v. 1812 perustivat stanitsan, 
kylan, ja pystyttivat rajapaalun, jonka oli maara erottaa toisis- 
taan Venajan ja Espanjan maa-alueet. Siihen aikaan Venajalla 
oli maailman toiseksi-vahvin laivasto ja suurin sotajoukko, 
2 - Venlljlin historia. 



18 


jonka sotilaita Saksassa tervehdittiin urhoollisina vapautta- 
jina ja Ranskassa pelattiin voittamattom.ina vastustajina. 
Ja taman jattilaisvaltakunnan ja taman vallantaydellisyy- 
den valtiasta ihailtiin ja juhlittiin Europan pelastajana. 
Siita vallanhurm.iosta, minka Venaja siihen aikaan he ratti 
maailman yleisessa mielipiteessa, Venajan armeijan voitta- 
mattomuuden maineesta on venalainen diplomatia sitten 
vaivattomasti ja vaativaisesti elanyt vuosisadan ajan, niin- 
kuin loppumattoman paaoman koroista. 
Vuonna 1816 alkoi valtakunnan taantuminen, ulkomaisten 
valtiomiesten sita huomaamatta ja venalaisten tahtomatta 
sita uskoa. Huolimatta Alaskan (1,5 miljoonaa neliökilo- 
metriii) myynnista Pohjois-Amerikan Yhdysvalloille v.1867 
suurensivat uudet valloitukset valtakunnan aluetta niin, 
etta se lopulta oli kuudes osa taivaankappaleemme maan- 
pintaa. Keskimaarin vallattiin vuodesta 1700 vuoteen 1900 
piiivittiiin 104 neliökilometriå sodalla tai sodanuhalla ja 
tehtiin piiivittiiin 300 vierasta alamaista veniilaisiksi. Ei 
Krimin sodan (1853-1856) onneton loppu eiká Japanin 
sodassa (19°4-19°5) karsitty tappio ole pysahdyttanyt 
valtakunnan alueen jatkuvaa kasvamista, joka isoveniilai- 
sen mielesta on luonnollinen ja valttamatön ilmiö, »luonnollis- 
ten rajojen takaa-ajoa». Viela vuonna 1913 laskettiin Luoteis- 
Mongoliassa ylisen Jenisein ja Selengan jokialueet Venajan 
vallan alle. 
Niinkuin Venajan asema, ilmasto ja kasvikunta, niin 
myöskin sen kirjava kansainsekoitus osoittaa siirtymista 
Europasta Aasiaan. Turhaan kuitenkin talouspoliitikko, 
maantieteilija ja historiantutkija etsii tarkkoja tietoja yksi- 
tyisista kansoista, niiden lukumaarasta, elinkeinoista ja 
sivistyksesta veniilaisista tai lansieuroppalaislsta vuosikir- 
joista. Yleinen vaenlaskenta on Venajiilla kahdesti pantu 
toimeen. Edellisen toimittivat 13. vuosisadan puolivalissa 
tatarilaiset virkamiehet verotusnakökobtia silmiillápitaen, 
jalkimmaisen 9 p. helmik. 1897 hallitus lansimaisten peri- 



-"1 



?;:T
N 


j 


1, 


I 
I 
II 


19 


aatteiden mukaan. Edellisen tuloksesta emme tieda mitaan; 
se oli aikanaan Sarain kultaisen lauman raha-asiain hallin- 
non tarkea valtiosalaisuus. Mutta jalkimmaisenkin lasken- 
nan tulokset hallitus kauan aikaa valtiollisista syista piti 
salassa ja julkaisi vasta kun sen tiedot jo olivat vanhentuneet. 
Asukaslukua koskevaan kysymykseen voidaan vuoden 
r897 numeroiden mukaan vastata niin, etta 19. vuosisadan 
lopussa 


Europan Venajalla asui 105,5 milj. ihmista 5.4 milj. neliö- 
kilometrin alalla; 
Kaukasiassa asui 9,3 milj. ihmista 0.5 milj. neliökilometrin 
alalla; 
Siperiassa asui 5,7 milj. ihmista 12,5 milj. neliökilometrin 
alalla; 
Keski-Aasiassa ynna Kiivassa ja Bukaarassa asui 9,7 milj. 
ihmista 3,8 milj. neliökilometrin alalla. 
Koko valtakunnassa a
ui 130,2 milj. ihmista 22,2 milj. 
neliökilometrin alalla. 


Kuinka suuri valtakunnan asukasluku maailmansodan 
alkaessa oli, ja miten se jakautui emamaan, Europassa olevien 
reuriamaiden seka aasialaisten siirtomaiden osalle, on aina 
pysyva salaisuutena, jonka verhoa eivat sisaasiainministeriön 
julkaisemien vuosikirjojen numerotiedot (174 miljoonaa) 
eivatka Hubnerin maantieteellis-tilastolliset taulut (169.4 
miljoonaa) voi nostaa. Sota ja vallankumous, joukkosiir- 
tyminen Iso-Venajasta ja Ukrainasta Siperiaan seka kasvanut 
siirtolaisuus lantislsta maakunnista Amerikkaan ovat 17 vuo- 
dessa enemnlan muuttaneet vuoden 1897 tulosta, kuin syn- 
tyneisyyden suuremmuudesta johtuva luonnolline
 vaestön 
lisaannys on voinut sen tehda. 
Taman kirjan tekijan arvion mukaan, joka poikkeaa taval- 
lisista tiedoista eika vaita olevansa oikea, oli v. 1914 



.(".!,
;
,.. ' 



20 
Europan Venaj an vaestö ........... . 124 miljooraa 
Ka ukasian » ........... . 12 » 
Siperian » ........... . 12 » 
Keski- Aasian ynna 
Kiivan ja Bukaaran » .......... .. 12 » 


Vuoden 1897 laskennan tuloksien mukaan muodosti 
vuosisadan lopussa Puolan kuningaskunta lantisen ase- 
mansa, sivistyksensa ja maaperansa rikkauksien tahden 
Europan Venajan tiheimmin asutun osan; siina oli naet 74 
asukasta neliökilometria kohti. 1 Sitten seurasi Ukraina ja 
sen maakunnat Podolia, Kiova, Poltava, Harkova, Tsemigov 
Volhynia, Herson ja Jekaterinoslav, joissa oli 50 asukasta 
ne1iökilometria kohti. Isovenalainen teollisuusalue, jossa 
kuvemementit Moskova, Tula, Kaluga, Vladimir, Nisni 
Novgorod ja Jaroslav, tuli 40 asukkaineen neliökilometria 
kohti vaentiheydessa liihelle noita lounaisia mustanmullan- 
seutuja. Jota kauemmaksi pohjoista ja itaa kohti kulkee, 
sitii harvemmaksi asutus kay. Se teki Permin ja Orenburgin 
kuvemementeissa 9, Astrakanissa 4, Vologdassa 3 ja laski 
Arkangelin metsissa ja tundroilla 0,4 henkeen neliökilomet- 
ria kohti. Yhta suuri oli 1897 Siperian vaentiheys. Kau- 
kasiassa oli huolimatta luonnollisista rikkauksistaan ja lauh- 
keammasta ilmastostaan vain 20 asukasta neliökilometria 
kohti. 
Jos vuoden 1897 vaenlaskenta, mita tulee valtakunnan 
ja sen osien asukaslukuun, antoi tulokseksi likimaaralsarvoja, 
joita ei hallituskaan epaillyt julkaista, niin sen sijaan vasta 
1905 julkaistut tiedot kansallisuudesta ja uskontunnustuk- 
sesta eivat voi vaatia osakseen mitaan luottamusta. Vaestö 
ei kasittanyt kyselykaavakkeita, pelkasi uusia uskon- ja 
kielivainoja ja osoitti oikeutettua epaluuloisuutta ja uskon- 


1 Mainittakoon vertauksen vuoksi Saksan valtakunnan viien- 
tiheys 1 p. jcmluk. 1900 toimitetun viienlaskennan mukaan: 104 
henkeii neliökilometriii kohti. 



- 


' IV ' ); '; 


21 


nollisia epailyja, laskijat taas sivistyksen puutetta ja kan- 
saUiskiihkoa, ja nain '6aatiin uskoa ja kielta koskeva tilastolli- 
nen alkuaineisto, jonka arvo yha vaheni, kun sita vuosikau- 
sia kiisiteltiin Pietarin virastoissa. Hallitu
 antoi hylkaavan 
paatöksen yksityisten kaupunkien, esim. Riian, anomuk- 
siin saada omalla kustannuksellaan kasitella ja julkaista 
paikkakunnalla koottua numeroainesta. ,Merkilliset tiedot 
eraiden alueiden vaestösta ja siella vallitsevasta uskonnosta, 
tiedot, joissa oli liian selva epatotuuden leima, saivat Vena- 
jan vapaamieliset lehdet ankarasti arvostelemaan valtakun- 
nallista tilastoa ja sen kiihkokansallista suuntaa. 
Seuraava yleiskatsaus Venajan valtakunnan kans( ihin 
perustuu vuoden 1897 vaenlaskennan virallisiin tietoihin, 
kun parempia ei ole kaytettavissa. 


A. Europan Venåja. 


I 
I 
I 
, 


1. Isovenålåisiå: 48,6 miljoonaa = 46 % koko vaes- 
tösta. 
Luvut lienevat ennen liian suuret kuin liian pie1)et. Sillat- 
tamal1a itseensa nykyisen Moskovan maan suomensukuisen 
alkuvåestön, valloittavalla uutisasutuksella ja itsevaltiaalla 
valtiopolitiikalla isovenalåiset ovat tulleet suurimmaksi ja 
vallitsevaksi itaslaavilaiseksi kansaksi. 
2. Ukrainalaiset: 20,8 miljoonaa = 20 %. 
Todellisuudessa Europan Venajalla v. 1897 asuneiden 
ukrainalaisten luku lienee ollut suurempi. Kerran he olivat 
»venalåisen maan herroina» ja hei dan påakaupunkinsa 
Kiova valtakunnan keskipiste. Tatarien sivistystå-håvittava 
hyökkays 13. vuosisadalla on pitkaksi ajaksi tuominnut 
ukrainalaiset valtiolliseen voimattomuuteen ja tehnyt hei- 
dan maansa Moskovan ja Puolan valisen taistelun temmellys- 
kent aksi. Heidan kielensa voittaja julisti millQin puolan, 
milloin venajan kielimurteeksi. 


"L 



22 


3. Puolalaiset: 8 miljoonaa = 7,6 %. 
He elavat tibeassa asuen Veikselin alueella ja sivistyk- 
sellisena yliluokkana kaikissa lantisissa kuvemementelssa, 
jotka kerran ovat olleet Puolan valtakunnan maakuntia. 
4. Valkoveniiliiiset: 5,9 miljoonaa = 5,6 %. 
He muodostavat talonpoikaisen vaestön enemmistön 
ViInan, Vitebskin, Grodnon, Minskin, Mohilevin ja Smolenskin 
kuvememellteissa. He ovat puhtaimpana sailyttaneet alku- 
peraisen itaslaavilalsen tyypin. Heidan kielensa ei vuoteen 
1915 saakka ollut kohonnut talonpoikaismurteen alhaista 
asenlaa korkeammalle. 
5. Juutalaiset: 5 miljoonaa. 
He polveutuvat kaikkein suurimmaksi osaksi juutalai- 
sista, jotka 14. ja 15. vuosisadalla ovat vaeltaneet maahan 
Saksasta ja Puolasta ja suurimmaksi osaksi tahan paivaau 
asti, samoin kuin heidan Espanjasta Turkkiin karkoitetut 
uskonveljensa, sailyttaneet vieraalla maalla kotimaansa kie- 
len. Heidan murteensa eli juutalaisbeli on keskiaikaista 
ylasaksankielta heprealaisine ja slaavilaisine lainasalloineen, 
jonka kirjallisuudella vasta vuoden 1905 jalkeen oli lupa 
kehittya myöskin juJkisesti. Venajan hallitus riisti heilta 
muiden ihmisoikeuksien mukana myöskin hikuntavapauden, 
niin etta he vuoteen 1915 asti saivat elaa vain lantisten kuver- 
nementtien niinsanotussa juutalalsessa asutusalueessa ja 
sie1la harjoittaa yksinomaan kauppaa ja kåsityöta. 
6. Suomalaiset: 2 miljoonaa. 
G''t Suomessa ja siihen rajoittuvissa Pietarin ja Aunuksen 
kuvemementeissa. Kun Ruotsi aikanaan piti vallassaan 
Suomea, niin taman, luonnon karsaasti kohteleman maan 
asukkaat 12. vuosisadalta alkaen ovat joutuneet germaanisen 
sivistyksen vaikutuksen alaisiksi, josta Veniijan hallitus aina 
vuodesta 1899 turhaan koetti heita )}vapauttaa». 
7. Tatarit: 2 miljoonaa. 
Venájan muinaisten valloittajlen ja hallitsijain suuri 
enemmistö on muuttunut vakinaiseksi talonpoikaiskansaksi 



23 


keskisen ja alisen Volgan varsilla, nussa Kasan ja Astrakan 
muinoin ovat olleet heidan kaanikuntiensa paakaupunkeina. 
Vain kaspialaisen tasangon suola-aroilla vanha paimentolai- 
suus on sailynyt. Syntyperaisen taipnmuksen SIihen osoittaa 
tatarilaisten kulkukauppiasten suuri lukUlIliiara, joita tapaa 
kaikissa Iso-Venajan kaupungeissa. Viela heita asuu Rjasanin 
kuvemementissa, Krimilla ja sen rajalla olevalla arolla, jossa 
hei dan lukumaaransa Turkkiin siirtymisen johdosta viime 
aikoina on suuresti vahentynyt. 
8. Saksalaiset: 1,8 miljoonaa. 
He asuvat 13. vuosisadasta alkaen Saksan valtakunnan 
vanhimmassa merentakaisessa siirtokunnassa, Itameren- 
maakunnissa, missa he, senkin jalkeen kuin ovat lakanneet 
kuulumasta Saksan valtioyhteyteen, Puolan, Ruotsin, Tans- 
kan ja Venajan herruuden alla, ovat edelleen kehittaneet 
maakunnan sivistysta ja osanneet sailyttaa kansallisuutensa 
huohmatta valtakunnan hallituksen vainoista ja talonpoi- 
kaisen vaestön puutteesta. Sen sijaan on lukuisia saksalaisia 
taionpoikaisasutuksia 18. vuosisadan jalkipuoliskolta alkaen 
perustettu valtakunnan etela- ja itaosiin Volliynian, Podolian, 
J ekaterinoslavin, Hersonin, Bessarabian, Taurian, Saratovin 
ja Samaran kuvemementteibin. Tsaarihallitus houkutteli 
svabilaisia uutisasukkaita asuttamaan Venajiin viljelemattö- 
mia maita suurilla lupauksilla, jotka myöhemmin rikottiin. 
Puolan vanhat saksalaiset talonpoikaisasutukset ovat suu- 
rimmaksi osaksi kadonneet, osaksi koska siirtolaiset ovat 
muuttaneet Volhyniaan, osaksi koska he ovat siirtyneet kau- 
punkeihin, missa he ovat olleet mukana Puolan teollisuuden 
luonusessa ja kovassa kilpailussa nousevan puolalaisen porva- 
riston kanssa ovat sita edelleen kehittaneet. 
9. Liettualaiset: 1,6 miljoonaa. 
Kovnon, Suvalkin ja Vilnan kuvemementeissa vakinai- 
sena talonpoikaisvaestöna, jota puolalainen sivistys vain vail- 
linaisesti on kohottanut ja Venajan hallitus kovasti sortanut 
10. Liittiliiiset (latvialaiset): 1,4 miljoonaa. 


/ 



24 


Asuvat Kuurinmaalla ja etelaisella Liivinmaalla ja eroa- 
vat liettualaisesta veljeskansastaan kielensa, sivistyksensa, 
uskontonsa ja rotunsa puolesta, koska ovat sulattaneet 
itseensa suomensukuiset kuurilaiset ja liivilaiset seka olleet 
saksalaisen herruuden ja vaikutusvallan alaisina. Ainoastaan 
Lettgalliassa, Vitebskin kuvernementin lansiosassa, asuvat 
lattilaiset, jotka vuonna 1629 valtiollisesti erotettiin Ruotsin 
Liivinmaasta, ovat uskontonsa ja sivistyksensa puolesta 
liettualaisia lahempana. 
II. Baskiirit: 1,4 miljoonaa. 
Ufan, Orenburgin, Permin ja Samaran kuvemementeissa. 
Tatarilaisten vallan alaisena tama aIkuansa kai suomalais- 
ugnlainen (? turkkilais-tatarilainen) kansa on muuttanut 
laelta ja kaantynyt islamin oppiin. 19. vuosisadalla se talou- 
dellisten olojen painostuksesta ja Venajan hallituksen vai- 
kutuksesta siirtyi paimentolaisuudesta maanviljelykseen. 
12. Romanialaiset: 1,1 miljoonaa. 
He muodostavat Bessarabian vaestön enemmistön, joka 
maakunta aina vuoteen 1812 yhdessa nykyisen Romanian 
kanssa valtiollisesti kuului Turkin vallan alle. 
13. Virolaiset: 1 miljoona. 
Pohjoisella Liivinmaalla ja Vironmaalia; niinkuin latti- 
liiiset olleet germaanisen sivistyksen vaikutuksen alaisina. 
Paitsi mainittuja kolmeatoista kansaa luettelee vuoden 
1897 laskenta viela kaksikymmenta muuta Europan Venajiilla 
asuvaa kansaa, joista ei mikaan silloin ollut miljoonan suurui- 
nen. Namii ovat: 
Pohjoisessa: ruotsalaisia Ahvenan saarilla seka Pohjan- 
maan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan rannikolla; lisaksi 
joku maara Viron saaristossa; suomalaisten laheiset sukulai- 
set karjalaiset Awlt1ksen ja Arkangelin kuvemementeissa; 
paimentoJaisina elavat lappalaiset Pohjois-Suomessa ja Muur- 
mannin aIneella ja samoin porolaumoineen tundroilJa vaelta- 
vat samvjcdit Europan koillisimmassa osassa metsavyöhyk- 
keen ja Jaiimeren va1illa. 



- 


"'
"!"!1!
""*' 
'-
:!\'::\'; 


25 


Lånnessii: liiviliiiset Kuurinmaan pohjoispaassa, joista 
suuri osa vuonna 1915 sai surmansa merelHi tai kotimaansa 
ulkopuolella, paetessaan Venajan hallituksen kaskysta maa- 
han marssivia saksalaisia sotajoukkoja. 
Eteliissii: bulgarialaisia ja turkkilaisia Bessarabiassa, 
tsekkiliiisiii Volhyniassa, kreikkalaisia ja armenialaisia var- 
sinkin kaupungeissa, mustalaisia, jotka vaeltavat kauas 
pohjoiseen paino 
ldiissii. Volgan suomalaiset: mordvalaiset, noin miljoo- 
nan verran, Okan alajuoksun ja Volgan valilla, seka tSere- 
missit, Kaman suomalaiset: votjakit, permalaiset, syrjiinit 
ja vogulit. Nama sivistyksellisesti sangen alhaisella kannalla 
olevat suomalais-ugrila1set kansat alkoivat jo sulautua lS0- 
venalaiseen vaestöön, mutta taman luonnollisen kehityksen 
ehkaisi hallituksen venaIaistyttamispoIitiikka. KansalIisen 
sorron johdosta herannyt kansalIistunne ilmeni vuosina 
1905-1907 vapausliikkeen aikana siina vaatimuksessa, 
etta valtion puolesta olisi pidettava huolta naiden kansojen 
talonpoikaismurteista, ja tseremisseissa ja votjakeissa viela 
luopumisessa oikeauskoisesta kristinuskosta kansalliseen 
pakanuuteen. 
Rotunsa puolesta kuuluvat Volgan suomalaisiin myöskin 
Simbirskin, Samaran ja Ufan kuvemementeissa asuvat 
tsuvassit (? turkkilaista kansaa), jotka kuitenkin kielensa ja 
uskontonsa puolesta jo ovat tatarilaistuneet. Volgan ja 
Donin vaIilla elavat karjaa-hoitavat kalmukit, jotka kieles- 
saan ja viela selvemmin ulkomuodossaan ilmaisevat vaaren- 
tamattöman mongolisuutensa. He tunnustavat yksinaan 
Europan kansojen joukossa buddhalaisuutta. Lansi-Mongo- 
liasta kas1l1 he 1640 kansainportin kautta olivat taistellen 
vaeltaneet Europpaan, ja Venajan hallitus oli ystiivalIisesti 
vastaanottanut heidiit liittolaisinaan tatareja ja baskiireja 
vastaan. Myöhemmin heitii kuitenkin sii1la maarin sorret- 
tiin, etta he paiittiviit vaeltaa takaisin Kiinaan. Talvella 
1771 he 300,000 hengen suuruisena joukkona karjalaumoi- 



\L7' 


26 
neen meniviit jaatyneen Volgan yli. Akkia syntyneen suoja- 
ilman johdosta osa erotettiin muista oikealle jokirannalle ja 
jai taman sattuman takia Europpaan. 
Kansainportissa elavat kirgiisit, paimentolaiskansa niin- 
kuin heidan heimoveljensa kahden maanosan valisen rajan 
toisella puolella. Kans<.,ihinkin nahden Europpa taalla huo- 
maamatta muuttuu Aasiaksi. Kielensa puolesta kirgiisit 
ovat sukua tatare1l1e, mutta eroavat heista huomattavasti 
mongolisten rakosilmiensa, le vei den poskipaidensa, littean 
nenansa ja keltalsenruskean ihonvarinsa puolesta. Eraiin 
Pietarin virkamiesten vaarinkasityksen johdosta, jotka kir- 
giisien jouduttua Venajan vallan alle 18, vuosisadan jalki- 
puoliskolla tahtoivat onnellistuttaa heidat uskonnon- ja 
maanviljelysopetukst'lla, heidat valtion kustannuksella kaan- 
nettiin loitsu-uskonnosta muhamettilaisuuteen. Sataa vuotta 
myöhemmin hallitus koetti kaannyttaa heidat takaisin 
muhamettilaisuudesta, mutta siina onnistumatta. 


B. Kaukasia. 


Taalla asuu verraten ahtaalla alueella vanhastaan 24 
kansaa ja heimoa toistensa vieressa ja seassa, usein toisiansa 
kovasti sysien ja Venajiin hallituksen eri maarin sortamina. 
Kun lisaksi maahan on muuttanut iso-, våha- ja vaIkovena- 
laisla, saksalaisia, lattilåisia, virolaisia, kalmukkeja ja turk- 
meneja pohjoisesta ja idasta, seka turkkilaisia, persialaisia, 
kreikkalaisia ja juutalaisia etelasta ja lannesta, on kielten 
sekamelska viela kasvanut, kansallisuuksien valineu taistelu 
vielå kiibtynyt. Lukumaariiltaan ovat seuraavat viisi kansaa 
voitolla: 
1 soveniilåiset, 1,7 miljoonaa, etenkin Terekin alueella, 
minne heita 18. vuosisadalla asutettiin rajan suojaamiseksi 
kasakkoina. Etela-Kaukasiassa venalainen aines supistuu 
virkamiehiin ja karkoitettuihin lahkolaisiin. 



1I!1':'I" 
 . ." 1 ' ''- 
"f":',i{.j " 



'V"'-"""'''''''_",",""",."...",,,.
 


27 


Tatarit, 1,6 miljoonaa, hajallaan tiiman rikkaan maan 
melkein kaikissa maakunnissa. Heidan puhumansa tatarin 
kielen aserbeidsanin murre muodostaa venajan kielen obessa 
eri kansojen keskusvalineen, heidan muhamettilainen uskonsa 
taas sen yhdistyssiteen, joka valtiollisesti liittaa heidat useim- 
piin vuoristokansoihin seka kurdilaisiin, persialaisii1:1 ja 
tcrkkilaisiin. 
Georgialaiset (grusialaiset, imeretinit, mingrelit, svaneetit, 
gurit, lasit), 1,4 miljoonaa, Etela-Kaukasian rikkaimmassa 
seudussa Rionin ja ylisen Kuran laaksossa, Tiflis vaestö- 
keskuksena. Heidan kreikkalais-katolinen uskontonsa ei ole 
voinut estaa sita, etta Venajan valta, johon heidan valtakun- 
tansa v. 1801 rauhallisesti oli liittynyt, on sortanut heidan 
kirkkoansa samassa kuin heidan kieltansa. 
V iihiiveniiliiiset, 1,3 miljoonaa, Kubanin alueen mustan- 
mullanseudussa. He ovat saporogien jiilkeHiisia, joiden 
Dnjeprin rannoi11a sijaitsevan vapaan kasakkatasavallan 
Venajan hallitus v. 1775 oli havittanyt. 
Armenialaiset, 1 miljoona lounaisessa Transkaukasiassa, 
kirkollisvaltiollisena keskuksenaan Etsmiadsin Araratin juu- 
rella. Armenialaiset ovat vuosisatoja saaneet karsia vihamie- 
lisen esivallan sortoa: ulkom.ailla heita vihataan ovelina 
kauppiaina ja rahamiehina, kotimaassa seka Turkin etta 
Venajan hallitus uskonsa ja kieleIJsa tahden sortaa sikiilåisia 
talonpoikia ja paimenia. 


C. SiPeria. 


16. vuosisadan lopulla alkanut Siperian asutus on kovm 
myllertiinyt maan alkuasukkaita. Hede1miillisesta keski- 
vyöhykkeesta, jonka nyt halkaisee rautatie, heidat on karkoi- 
tettu etelan kuiville aroille tai pohjolan rameisiin ikimetsiin. 
Paloviina, kuppatautl, rokko ja lavantauti, jotka valloittaja 
t01 tullessaan, edistivat havitystyöta. Niinkuin Pohjois- 
Am.erikan Yhdysvaltojen intiaaneille on myöskin Pohjois- 



28 


Aasian metsastaja- ja kalastajakansoille europpalaisen sivis- 
tyksen kosketus nayttaytynyt kohtalokkaaksi. Kokonaiset 
heimot, niinkuin omokit ja armit, ovat jo kuolleet kansojen 
kuoleman. Se uhkaa edelleen ostjakkeja ja sojoteja Hinnessa, 
tunguuseja, tsuktseja, korjakkeja, jukagiireja, giljakkeja ja 
kamtsadaaleja idassa. Tassa taistelussa olemassaolosta ovat 
vain tatarit (152,000) Lansi- ja burjatit (289,000) ja jakuvtit 
(221,000) Ita-Siperiassa osoittaneet kansallista vastustus- 
kykya. Heidan lukumaaransa on tuntematon, mutta joka 
tapauksessa paljoa suurempi kuin miksi vuoden 1897 viralli- 
nen tilasto sen ilmoittaa. Katsomattakaan niita teknillisia 
vaikeuksia, jotka kohtaavat harvaan asutun maan vaestön 
luvun maaraamista, joka maa on noin 25 kertaa niin laaja 
kuin Suomi, on tassa otettava huomioon siperialaisen syvå11e 
juurtunut epaluulo hallituksen kaikkia toimenpiteita vas- 
taan. Hanen mielestaan vaenlaskennan tarkoituksena oli 
uusi verojen koroitus, jollei jokin viela pahempi onnetto- 
muus. Turvakeinoina sita vastaan pidettiin pakoa, vaaria 
ilmoituksia seka poliisin lahjomista. 
Baikal-jarven ymparilla asuvat buriatit, jotka ovat rodul- 
taan mongoleja ja uskonnoltaan buddhalaisia, ovat siirtymassa 
paimentolaisuudesta maanviljelyskannalle. Kaikille paimen- 
tolaisille ominaiseen ruumiilliseen vastustuskykyisyyteen liit- 
tyy heissa mukautuvaisuus sivistykseen, joka yleensa puuttuu 
paimentolaiskansoilta. Heidan joukossaan on useita, jotka 
ovat hankkineet itselleen venalaisen yliopistosivistyksen. 
Venajan sotajoukon parhaat ampujat olivat burjateja. 
] akuuteilla on kaytettavissaan 4 miljoonan neliökilomet- 
rin laajuincu ala metsastysta, kalastusta ja maanV1ljelysta 
varten; itse kansa oli vuoden 1897 virallist>n tilaston mukaan 
vain 221,000 hengen suuruinen. Kieleensa katsoen he kuulu- 
vat turkkilais-tatarilaiseen kansanheimoon ja pitavat kruunun 
lahetyssaamaajien hikista kaannytysyrityksista huolimatta 
sitkeasti kiinni kansallisesta loitsu-uskonnostaan. Heidan 
maansa laajuus ja kylmyys, johon he itse ovat tottuneet, 



"7',)1;(1;<. : ' 


29 


suojelee heita venalaistyttamiselta. Maahan tunkeutuneita 
siirtolaisia on jakutien eramaassa kobdannutVenajansanoma- 
lehdistön haikeasti valittama kohtalo: he ovat toisessa pol- 
vessa jakt uttilaistuneet. Jakutsk onkin Siperian ainoa kau- 
punki. jossa, huolimatta siita, etta venalaiset kasakat jo 
17. vuosisadalla sen perustivat, paikalliskielena ei ole vena- 
jan vaan jaktrutin kieli. Muuten ovat kaikkialla kasakkoina, 
talonpoikina, kauppiaina tai rangaistusvankeina maahan 
muuttaneet isovenå1aiset kansana voittaneet. He ovat kui- 
tenkin siirtomaassa muuttuneet toisiksi kuin he kotimaassaan 
ol1vat. Niinkuin Pqhjois-Amerikan Yhdysvalloissa 17. vuosi- 
sadan köyhii ja rasitettu englantilainen talonpoika kohosi 
itsetit>toiseksi ja riippumattomaksi farmariksi, niin myöskin 
isovenaliiinen siirtolainen, paastyiian pakoon Ita-Europan 
maaorjuutta ja taloudellista kurjuutta, Aasiassa nousi pysty- 
paiseksi ja varakkaaksi mieheksi, joka ei enaa kotimaansa 
puisella kuokaUa, vaan amerikkalaisella syvaauralla kyntaa 
uuden kotimaansa neitsyellista maaperiia. Virallisten tietojen 
mukaan oli Siperian isovenalainen vaestö v. 18974,5 miljoonaa. 
Siita lukien on vuoteen 1914 vahintaan 4 miljoonaa uutta 
siirtolaista kulkenut Uralin poikki. Parhaat sotilaat sai Ve- 
najan armeija maailmansodassa Sipe.rian metsista ja aroilta. 
Suuri Siperian rata, joka yhdistaa Itameren J apanin- 
mereen ja salli Siperian isovenalaisen asutuksen tapahtua 
amenkkalaisella nopeudella, toi idasta eraan toisen rauhalli- 
Sen asuttajap, jonka taloudellIselle voimalle ei mikaan kansa 
maan paalla vedii vertoja, nimittain kiinalaisen. Talonpoi- 
kana, kauppiaana, työmiehena han muutamassa vuodessa 
tunkeutui aina Uraliin asti. Kauemmaksi Venajan hallitus 
ei hanta paiistanyt. Maailmansodan puhkeammen ja siita 
aiheutunut työvoimien puute Iso-Venajalla antoi heille siihen 
saakka kielletyn paasyn Europpaan. 
Meren takaa on 19. vuosisadan lopulta alkaen tullut toi- 
nen, vertalaiselle yhta vaarallinen kilpaIlija, japanilainen, 
kalastaja, kauppias ja - sotilas. 



'1' ' 


30 


D. Keski-Aasian alueet. 


Tama yhteisnimitys, jota maantieteelliselta kannalta ei 
saata puolustaa, merkitsee sita 3,8 miljoonan neliökilomet- 
rin suuruista aluetta, joka on Kaspianmeren ja Kiinan valta- 
kunnan lansirajan seka pohjoIsessa ja eteJassa Lansi-Siperian 
ja Persian ynna Afganistanin va1illa. Sen pohjoisosan muo- 
dostaa kirgiisien aro, eteHiosan Turkestan, Turkmenia seka 
Kiivan ja Bukaaran vasallivaltiot. Kaikista aasialaisista 
siirtomaista tama vaestönsa puolesta heikoimmin liittyy 
Ven aj aan. Isovenalainen aines oli r897 vain 600,000 hengen 
suuruinen, siihen luettuna melkoinen sotavoima. Senjalkeen 
hallitus 011 yrittanyt johtaa siirtolaisvirran tahankin puh- 
taasti itamaiseen maahan, jonka koko leima ja maataloudelli- 
nen viljelys aina tulee pysy maan vieraana venalaIselle talon- 
pojalle. Arojen ja puolieramaiden paavaestön muodostavat 
kirgiisit (5 miljoonaa) ja turkmeenit, kosteikOlssa taas asuvat 
ushck2't (2 miljoonaa) ja sartit, kaksI turkkilais-tatarilais- 
iranilaista sekakansaa. Turkestanin alkuvaestö, iranilaiset 
tadsikit, kulkee sulautumalla mongoliseen rotuun vahitellen 
haVlötiinsa kohti. Moniheimoisen vaestön yhdistiivana siteena 
on muhametin usko, jota, paitsi mainittuja kansoja, maan 
muut asukkaat tunnustavat: kiinalaiset, persialaiset, tatant, 
afganit, intialaiset ja arabialaiset. 
Isovenalaisten kokonaisluku koko valtakunnassa siirto- 
maat siihen luettuina oli vuonna r897 virallisen tilaston 
mukaan 55,667,469 = 42,7 % koko vaestöstii. Muut 57,3 % 
ovat pirstautuneina yli sataan kansaan ja heimoon, jotka 
monin paikoin vihaavat toislaal1, jota kansallisvihaa historial- 
liset perinnaismuistot, taloudellinen taistelu ja hallituksen ka- 
vala politiikka viela on kiihdyttanyt. Isovenalainen imperia- 
lismi naki niissa yksinomaan viiestöllisen raaka-aineen, »kansa- 
tieteellisia aineksia», jotka olivat maaratyt paamaarastaan 
tietoisen ja haikailemattömiin venalaistyttamismenetelman 
avulla jalkea jattamatta sulautumaan vallitsevaan kansaan. 




"""'" 
1"(.,,:'. ';;'i;':' 
. ',;.i'i"'"):';""'{'" 
';::l,,""I'" 



b
__ 


3] 


Hahmoteltiin suuren tulevaisuuden kuvaa: syntyvaisyys- 
luvun ollessa 47,6 tuhatta kohti, joka on palioa suurempi 
kuin vastaava lansieuroppalainen, olisi Venajan valtakunnalla 
vuonna 1950, uusia maltakaan valloittamatta, 250 mil- 
joonan suuruinen Kansallisesti yhtenainen vaestö, joka 
20. vuosisadan loppuun voisi kasvaa 400 miljoonan suurui- 
seksi. Se merkitsisi Lansi-Europpaa ja Japania vastaan kan- 
sanvoimaa, joka ikiajoiksi turvaisi Venajan vallan Europassa 
ja Aasiassa. 


t 



2. LUKU. 


Venajiin valtakunta Aleksanteri II:n hallituksen 
10 pl
ssa. 


J. Valtakunnan sisiillinen tila. 


»11ongoleja saa Moskova kiittaa suu- 
ruc.destaanja Venaja itsevaltiudcstaaru 
Kasamsin 1810. 


Se itseva]tais-virkavaltainen hallitusjarjestelma, jonka 
Moskovan suuriruhtinaat tatarilaisen esikuvan mUKaan 
14. vuosisadalla olivat perustaneet, oli perusc1emukseltaan 
muuttumattomana ja vain ulkonaisesti Pietari suuren ja 
hanen seuraajiensa undistuksien koskettamana jatkunut 
keskiajasta 19. vuosisadalle. 
»Kaikkien venå'liiisten keisari ja itsevaltias, Puolan tsaari, 
Suomen suu1'iruhtinas j. n. e. j. n. e.»l omisti rajattoman val- 
lan hallinnon ja lainsaadannön alalla. Vain hauen nimessaan 
kayttivat hanen nimiWimansa tuomarit oikeutta, ja han itse 
oli tsaariperheen jasenten tuomari. Apostoli Paavalin kir- 
jeessaan roomalaisiJle (XIII,5) lausuma kehoitus olla alamai- 
set keisarille »ei ainoastaan rangaistuksen tahden, vaan 
myöskin omantunnon tabdem> oli 
J umalan kaskyna,) julis- 
tettu vuon na 1832 julkaistujen valtakunnan perustu'SJakien 
1 Koko arvonimistö luettelee 53 Venajin tsaarin hallitsemaa 
maata, viimeisinii. Turkestan seka Schlesvig-HJlsteinin, Stormarnin, 
Ditbmarscbenin ja Oldenburgin herttuakunnat. 


\ 
I 
J 


. ._
.
. 




W'? ' >r{!'."" ,'" 


33 


1. artiklassa ja on vuonna 1906 siirtynyt uudistettuihin 
tvaitakunnan perustuslakeibim. Taivaaseen asti tsaarin 
va11anUiydellisyys ulottui, silla hauen kaskystaan vainajat 
julistettiin pyhimyksiksi. 
Korkeimmat hallitvsvirastot, joiden jasenet kaikki hallit- 
sija nimitti, olIvat seuraavat: 
Senaatti. Pietari suuri oli sen 17II perustanut )}hallitse- 
vaksil} kollegiseksi keskusvirastoksi,ja siita se aikojen kuluessa 
oli muuttunut ylimmaksi kassatsionioikeudeksi, jolla oli 
valvonta oikeus hallintoon nahden. 
Pyhii synodi. Pietari 1 oli 1721 perustanut sen lakkautta- 
mansa patriarkanviran sijaan, ja se hoiti ja johti valtiokirk- 
koa, ),taistelI kerettilaisyyttii, taikauskoa ja jumalattomuutta 
vastaan», toimi korkeimpana hengelllsena tuomioistuimena 
ja »piti huolta kansan hengellisesta valistamisesta». Talla 
kirkollisista arvohenkilöista ko1..oonpannulla virastolla, jonka 
puheenjohtajana toimi Pietarin metropoliitta, oli kuitenkin 
vain neuvoa-antava valta. Ratkaisu oli aina tsaarilla tahi 
I>pyhan synodin yHprokuraattonlla», joka hallitsijan luotta- 
musmiehena va 1 voi asiain kasittelya ja jolla oli rajaton veto- 
oikeus synodin kaikkiin paatöksiin nåhden. Milloin kenraalit, 
milloin lainoppineet ovat olleet tassatarkeassa virassa. 
Valtakunnanneuvosto. Sen oli perustanut Aleksanteri 1 
antamaan lausuntonsa lainehdotukslsta ja tarkeista valtiolli- 
sista kysymyksista seka tarkastamaan valtiotaloutta, ja 
silla oli vain neuvotteleva aani eika aloiteoikeutta lainsaadan- 
töön nahden. Nikolai 1:n aikana (1825-1855) siihen oli 
alettu nimittaa loppuun-kuluneita byrokraatteja ja ikalop- 
puja kenraaleja, niin etta siita oli tullut pelkka ylempien 
virkamiesten elakelaitos. Monet luonnokset ovat sivuutta- 
malla valtakunnanneuvoston tulleet laeiksi ja tarkeita valtio- 
asioita on aina pohdittu ja ratkaistu vartavasten asetetuissa 
salaisissa komiteoissa. 
Ministeriöt. Ne perustettiin Ranskan mallin mukaan 
1801 ja johtivat 1878 seuraavia hallintohaaroja: hovia, ulko- 
3 - VenijKn historia. 


'''
''';';,... 



34 


, I 
I 


asioita, sisaasioita, raha-asioita, lainkayttöa, kansanvalis- 
tusta, valtion tiluksia, sotalaitosta ja sotalaivastoa. Laajim- 
mat olivat sisaasiainministeriön tehtavat, joka luonteeltaan 
oli keskuspoliisivirasto ja semmoisena huolehti sisaisen jar- 
jestyksen voimassa-pitamisesta koko valtakunnassa. Sita- 
paitsi se johti valtion koko posti-, terveydenhoito-, muonitus-, 
paino- ja vankilalaitosta, jarjesti evankelis-Iuterilaisen, roo- 
malais-katolisen ja armenialais-gregoriolaisen Iarkon asioita 
seka juutalaisten, muhamettilaisten, buddhalaisten, vanha- 
uskoisten ynna muiden lahkolaisten oloja ja valvoi itsehallin- 
toa kaupungeissa ja maalla. 
Valtakunnan kontrolli. Ylin laskukamari, jonka j ohtaj alla 
oli ministerin arvo. 
Keisarillisen kanslian II! osasto. Nikolai I oli 1826 perus- 
tanut .sen ylimmaiseksi poliisiministeriöksi tarmokkaasti 
taistelemaan valtiolle vaarallisia pyrkimyksia ja valtiollisia 
rikoksentekijöita vastaan seka salaisesti valvomaan kaikkia 
virastoja ja niiden virkamiehia. Pian uudesta virastosta, 
johon koko valtakunnan salaisen poliisin langat ybtyivat, 
oli tullut hallituksen keskus ja sen johtajasta valtakunnan 
korkein virkamies, jonka virka-asema valtiolliseen merki- 
tykseensa nahden vastasi jonkin lansieuroppalaisen valtion 
mimsteristön johtajaa. 
Pa.ikallishallinnon tehtavia varten valtakunta oli jaettuna 
77 kuvernementtiin ja 18 alueeseen (1878). Jokaisen etu- 
paassa oli valtiovallan edustajana ja poliisin johtajana 
kuvernööri. Hanen tuli huolehtia rauhasta ja turvallisuu- 
desta, edistaa hyvinvointia ja sivistysta, valvoa kunnallis- 
hallinnon ehmia ja olla puheenjohtajana lukuisissa komissio- 
neissa. Vuosittain han matkusti hallintoalueeIlaan ja antoi 
sen tilasta kertomuksen tsaan1le, jolle samaan aikaan III 
osasto antoi salaisen kertomuksen asianomaisen kuvernöörin 
toiminnasta, hauen violstaan ja ansioistaan. Nikolai I oli 
mielellaan uskonut maakuntien hallinnon vanhoille kenraa- 
leille, jotka pitivat tointansa hyvin-ansaittuna laiskanvir- 


1. 



' . 

*" :!" '/" 


35 


kana, tarkasti valttivat kaikkea todellista työta ja yksin- 
omaan koettivat valtiolle vaarallisena ehkaista kaikki yhteis- 
kunnan puolelta tapahtuneet aloitteet ja siten turvata kyke- 
nemattöman ja eparehellisen virkamiehistön kaikkivaltaa 
ja arvoa. 
Aleksanteri II (r855-r88r) oli kruununpenllisenå hankin 
kuulunut isansa keskitetysti virkavaltaisen jarjestelman 
ihailijoihin. Niinkuin monen muun, oli Krimin-sodan loppu 
avannut hanenkin silmansa ja kypsyttanyt hanen paatöksensa 
ástua uudistuksien tielle. Hanen ensimmainen suuri työnsa 
oli ollut maaorjuuden lakkauttammen (r86r), jota sitten oJi 
seurannut kokonainen sarja syvalle venalaiseen elamaan 
koskevia uudistuksia. Uusi yliopisto-ohjesaantö vuodelta 
r863 myönsi yliopistoille rajoitetun itsehallinnon saksalai- 
sen mallin mukaan. Kaikkien pilkaksi ja hapeaksi muuttu- 
nut oikeuslaitos muodostettiin r864 uudestaan ranskalais- 
mallisella tuomiOlstuinuudistuksella, joka parbaiten kaikista 
uudistuksista on kestanyt koetuksen. Samana vuonna perus- 
tettiin ,)semstvo»-laitoksia aatelisen ja porvarillisen suur- 
maanorrustuksen seka talonpoikaisen yhteisomistuksen edus- 
tajista ja luotiin siten piiri- ja kuvernementtimaapaivla, 
joille uskottiin paikallinen itsehallinto. Uusi painolaki vuo- 
delta r865 lakkautti paakaupunkien sanomalehtien ellnakko- 
sensuurin ja korvasi sen ranskalaisella jarjestelmalla kolmen- 
kertaisine varoituksineen, jota silloin pidettiin edistyksena. 
18 7 0 kaupungitkin Preussin mallin mukaan valmistetulla 
kaupunkijarjestyksella saivat taloudellisen itsehallinnon. 
Sotalaitos uudistettiin ensin ranskalaisen armeijajarjestel- 
tnån mukaan, sitten saksalais-ranskalaisen sodan vaikutuk- 
sesta Preussin mallin mukaan, mika teki valttamattömaksi 
yleisen asevelvollisuuden voimaansaattamisen 1874. Raha- 
laitos jarjestettiin uudestaan, tulleja alennettiin, uudenaikai- 
sia kulutusveroja otettiin kaytantöön, hapaisevia ruumiin- 
rangaistuksia poistettiin. Kaikkien naiden r860-luvuti uudis- 
tuksien seurauksena oli valtakunnan taloudellisen elaman 


,
 ." . ,:. 
- .". 



,[ 


36 


vilkastuminen. Tahan asti kokonaan laiminlyödyn rautatie- 
laitoksen kehitys ulkomaisen paaoman avulla kohotti kaup- 
paa ja teollisuutta, avasi viljasta rikkaille maakunnille paásyn 
maailmanmarkkinoille ja edisti maataloudellista viljelysta, 
Lukuisia osakeyhtiöitá syntyi maan luonnollisten rikkauk- 
sien kayttamiseksi. 
Uudistuksien valmistamisen" ja toteuttamisen' aikana 
taisteli toisiansa vastaan kaksi puoluetta, jotka r840-luvulla 
olivat lahteneet kirjallisista piireista ja nyt saattoivat harras- 
tuksineen esiytya julkisuudessa: slavojiilit ja sapadnikit 
(lannen ihailijat). Liittyen saksalaiseen romantiil
aan ja 
Hegelin oppiin jokaisen kansan historiallisesta tehtavásta 
teologi Homjakov, filosofi Kirejevski ja historioitsija Konstan- 
tin Aksakov olivat kehittaneet historiallis-filosofisen teorian, 
joka r86o-luvulla kiteytyi valtio1liseksi ja taloudeJliseksi ohjel- 
maksi, mika sai kaunopuheisimman ilmaisunsa r87r Dani- 
levskin teoksessa >>Venaja ja Europpa». Slavofiilien opm 
mukaan europpalainen maailma jakautui kreikkalais-slaavi- 
laiseen puoliskoon idassa ja romaanis-germaanilaiseen Hin- 
nessa. Molempien osien sivistyksen alkuperaisena perustuk- 
sena on kristinusko, joka kuitenkin lannessa muka on poi- 
kennut oikealta tielta ja vaarentanyt Jeesuksen opin hengen. 
Rooman virheet ja rikokset sYlmyttivat protestanttisuuden, 
joka muka hylkaamalla perilltatiedon ja kieltamalla arvo- 
vallan vie kirkolliseen anarkiaan. Venaja sitavastoin ei ole 
saanut kristinuskoa Roomasta eika Wittenbergista, vaan 
Konstantinopolista a1kuperaisessa puhtaudessaan ja totuu- 
dessaan ja on myöskin osannut sen siina pysyttaa. Siita 
syysta se on sailynyt paavilliselta tyranniudelta ja protes- 
tanttiselta vapaa-ajattelulta. Mutta Venajálla eivat ela 
ainoastaan kristinuskon vanhat dogmit, vaan myöskin sen 
vanha henki, hurskaan nöyryyden, karsiva11isyyden ja vel- 
jellisen rakkauden henki, jota Kristus sanallaan ja esi- 
merkillaan opetti. Tiima idan ja lannen valinen paaeroa- 
vaisuus muka selittaa noiden Europan molempien osien 



"
::",,,";'" 
.....'....."..-.-, 


37 


kokonaan erilaisen valtiollisen, yhteiskunnallisen ja sivistys. 
kehityksen. 
Lansi-Europan historia nayttaa ryöstö- ja kansalaissotien 
surullisen kuvan. Vakivalta, orjuus ja viha muodostavat 
sen valtiojarjestyksen perustuksen. Sen ulkonaisesti haikai- 
seva valekulttuuri perustuu muka yksilölliseen kapitalis- 
miin ja on sen mukana haviava yleiseen anarkiaan. 
Vallan toisen kuvan, rauhallisen sopusointuisen, nayttaa 
muka Venajan valtiollinen ja yhteiskunnallinen kehitys. 
Valtakunta ei ollut syntynyt vaUoituksen kautta, vaan kutsu-. 
malla vapaaehtoisesti maahan varjagi-ruhtinaat. Siina ei 
muka ollut mitaan riistajien ja riistettyjen valisia luokkatais- 
teluja, ei mitaan valtion ja kirkon valisia riitoja, ei vallan- 
kumouksia eika uskonsotia, ei sortoa eika kurittomuutta! 
TaaJ1a vallitsi rauha ja vapaus! Valtion etupaassa oli itse- 
valtias tsaari rajattomine valtoineen, vapaasti maaraavana, 
mutta kuitenkin kansan aanta kuullen, joka ensin tuli ilmoille 
kaupunkien kansalaiskokouksissa, sitten maapalvilla, Semski 
Sobor'issa. Onni ja tyytyvaisyys vallitsi kansassa, kiitos 
o1koon talonpoikaisen yhteisomistuksen, jossa ilmeni vena- 
lalsen talonpojan siveellinen korkeus, idan auttava veljesrak- 
kaus vastoin lannen saalimatönta kilpataistelua. Mutta 
tassa. suuressa sopusointuisessa kuvassa oli eras ruma musta 
pilkku: tsaari Pietari, jota vaarin sanotaan suureksi, ja hanen 
niinsanotut uudistuksensa. Valesivistyksen ulkonaisen lois- 
ton haikaisemana han Nevan rannoilla avasi ikkunan Europ- 
paan paln, josta lahoavan lannen taudmsiemenet tunkivat 
maahan ja myrkyttivat venalaisen yhteiskunnan ylemmat 
kerrokset. Venålainen talonpoika, kansa, ei kuitenkaan ollut 
sille altis. Lapi vaihtelevien kohtaloiden han uskollisesti ja 
lujasti sydamessaan sailytti »menneisyyden e1avan perinnön», 
Venajan kansan olemuksen, »kirkkaan lahteen, joka pursui 
elaman vetta, salaisen, tuntemattoman, mutta valtavan». 1 


1 Hom.jakov. 


,,:
,;


">,,<.. 



, ,1 


38 


Nykyajan tehtava muka oli taas tehda kirkossa, valtiossa ja 
sivistyksessa elavaksi ja vaikuttavaksi tama menneisyyden 
perintö ja siten korjata se onnettomuus, minka Pietarin uudis- 
tukset olivat VenajaIle tuottaneet. Vain siten Venaja on 
saava maailmanhistoriallisen merkityksen, on voiva ihmis- 
kunnalle julistaa uuden totuuden. 
'faman ohjelman toteuttamisen tietopuolinen kaavake 
oli: »oikeauskoisuus, itsevaltius, kansallisuus». Yksi edellytti 
toisen. Elimellisessa yhteydessaan nama kolme periaatetta 
kykenivat luomaan, ei vain Venajan ja muiden slaavilais- 
kansojen onnen, jotka kansat tamall maan tu1i vapauttaa, 
vaan koko maailman onnen. Niinkuin kerran sivistyneen 
roomalaisen syvasti halveksiman, ulkonaisesti köyhan ja 
sivistymattöman kristinuskon totuus on voittanut vanhan 
ajan pakanallisen maailman ja sen valtiolliset voimakeinot, 
niin myöskin slavofiilien opin sisainen totuus on murtava Hinsi- 
maisen itserakkaan ylpeyden, silla sen ku1ttuuri oli kuilun 
partaalla. Jos Lansi- Europpa yleensa viela voi pelastua 
Hihenevalta anarkialta, niin se on mahdollista vain hyvaksy- 
maIla slavofiilien ohjelma. 'faman totuuden tunnustamista 
eivat Lansi-Europan johtavat henget ajanpitkaan voi torjua 
luotaan. 
'fata mystillista puolueohjelmaa vastaan, joka romantii- 
kan harsolla peitti kaiken, mita Venajan menneisyydessa 
oli :mrollista ja rumaa, sapadnikit eli venalaiset vapaamieliset 
edustivat sita vallan vastakkaista kantaa, etta Lansi-Europan 
ku1ttuuri oli maailmanku1ttuuri, ja etta sen levittaminen 
VenajaIle vain saattoi koitua kansalle ja valtiolle onneksi. 
Aluksi sapadnikit maarasivat suunnan seurapiireissa ja halli- 
tuksessa, toivoen voivansa kruunata uudistustyön valtio- 
saannölla, ja taman ajatuksen puolelle he saivat myöskin 
hallitsijan, joka semstvoissa nili vastaisten kansanedustajien 
kou1un. Vuonna r863 tapahtui muutos, sen kaanteen joh- 
dosta, minka Puolan kysymys, huolimatta hallituksen vapaa- 
mielisest.a ohjelmasta, sai. puolalaisten kapina ja se seikka, 



39 


etta he toivoivat ulkomaiden aseellista apua, kuohutti venå- 
taisten kansallistunnetta ja sai ilmi leimahtamaan isanmaalli- 
sen innostuksen, jota taantumuspuolue kaytti tarkoituksiinsa. 
Laajat piirit kaantyivat silloin slavofiilien puol{'lle, joilla oli 
melkoinen kokoava voima johtavan lehtensa Moskovskija 
Vje<lomostm paatoimittajassa, professori Katkovissa. Hanen 
vaikutuksensa ulottui pian korkeimpiin hallituspiireihin ja 
tsaarin ymparistöön. Aleksanteri II oli pehmea luonne, mle- 
,. 
leltiUin hyvantahtoinen ja ihmisystavallinen, mutta paatök- 
sissaan horjuva. Luottamatta paljoakaan omaan arvoste- 
luunsa han kallisti korvansa vastuuttomille neuvonantajille, 
seka miehille etta naisille. Hanen puolisonsa, joka oli sairas 
ja katkeroitunut ja protestanttisesta kasvatuksestaan huoli- 
matta haki lohdutusta pybimystenkuvilta, oH ttlllut pappis- 
valtais-taantumuksellisen hovipuolueen keskukseksi, johon 
kuului ovelia hengenmiehia, tekohurskaita hovinaisia seka 
raikean yksipuohnen perintömhtinas. Taman pienen, mutta 
vaikutusvaltaisen piirin avulla Katkov kukish vapaamieli- 
sen kansanvalistusministerin Golovninin (1866) ja sisaasiain- 
ministerin Val!1jevin (1868) ja asetti heidan sijaansa luotta- 
mnsmiehiaan. Vapaamielisia uudistusehdotuksla typistet
 
tiin taantumukselliseen suuntaan. V oitetussa Puolassa slavo- 
fiiliset virkamiehet uutterasti tekivat työta lansimaisen sivis- 
tyksen tuhoamiseksi. 
Sisapolitiikasta slavofiilipuolue kaantyi ulkopolitiikkaan. 
Tassa Danilevskin 1871 ilmestynyt teos, josta tuli slavo- 
fiilien opm katkismus, naytti tien: JumaJan kaitselmus oli 
muka antanut turkkilaisten tunkeutua Aasiasta Europ- 
paan, varje1lakseen etelaslaavilaiset kansat lansieuroppa- 
laiselta tartunnalta aikana, jolloin Venaja viela oli heikko. 
Turkin hermus oli hyödyllinen niin kauan kuin se oli vahva. 
. Nyt, kun Osmanien valtakunta oli tullut )}sairaaksi mleheksi», 
Europan suurvaltojen laistakapulaksi, uhkaa serbialaisia 
ja bulgarialaisia europpalaistumisen vaara. Hetki on tullut 
vapauttaa heimoveljet Turkin ikeesta! 




.
;., 



40 


Samana vuonna alkoi salainen kiiboitustyö Balkallin 
niemimaalla. Tassa tarkoituksessa slavofiilinen Moskovassa 
oleva puoluejarjestö, joka kaytti viatonta nimitysta »slaavi- 
lainen hyvantekevaisyysyhdistys,), oli perustanut Pietariin 
salaisen )}keskuskomiteam, jonka puheenjohtajana toimi 
perintöruhtinas ja joka oli liiheisimmassa ybteydessa Vena- 
jan Konstantinopolissa olevan liihettilaan, kenraali Ignatievin 
kanssa. Tama totuutta-karttava ruplomaatti, jolle turkkilai- 
set olivat antaneet kuvaavan nimen walbeen isal), johti 
lukuisain venalaisten konsulien avulla vallankumouksellista 
kiiboitusta sulttaanin serbialaisten ja bulgarialaisten ala- 
maisten keskuudessa, salaisten asevarastojen perustamista 
oikeauskoisiin h 1 0stareihin, sanomalehtien ja ihmister. osta- 
mista. Han antoi merkin serbialaisten kapinaan Bosniassa 
ja Herzegovinassa vuonna 1875, bulgarialaisten nousuun seu- 
raavana vuonna, Serbian ja Montenegron sodanjulistukseen 
Portille. SilJa oli tulipalo Balkanilla sytytetty. Yleisen ml eli- 
piteen paino, jota slavofiilit olivat johtaneet ja joka oli lei- 
mahtanut isanmaallis-sotaiseksi innostukseksi, pakotti epa- 
röivan hallituksen 24 p. huhhk. 1877 julistamaan sodan 
Turkille. 


II. VenaIais-turkkiIaisen sodan loppu. 


»Konstantinopoli on ollut Venajiin 
kansan kaikkien pyrkimysten piiii- 
maarana sen valtiomuodostuksen 
aamukoitosta alkaen.. 
Danilevski 1871. 
Slavofiilien sodassa asettama paamaara, Konstantinopoli, 
oli vihdoinkin kymmenkuukautisten taistelujen ja vaivojen 
jalkeen saavutettu. Loistavieu alkumenestyksien ja Plevnan 
luona tapahtuneen akillisen takaiskun jalkeen, josta Romanian 
aseellisella avustuksella oli suoriuduttu, rohkeiden talvi- 
marssien perastá lumisten Balkan-solien lapi seisoi suuriruhti- 



\' : r
i
7( 
C"'''i
 


41 
nas Nikolai Nikolajevitsin johtama kenWiarmeija 24 p. 
he1mik. 1878 San Stefanossa Marmara-meren ralUJalIa 10 kilo- 
metrin paassa Turkin paakaupungin porteista. Kaden u1ot- 
tuvi1la venalainen sotamies naki pyhan Sofiankirkon kultai- 
sen kupukaton ja sen ylla puolikuun seka miljoonakaupun- 
gin maalaukselliset tornit ja palatsit edessaan. Viela viimei- 
nen ponnistus, viela yksi isku - turkkilaiset eivat 01isi voi- 
neet hanta vastustaa -, ja Venajan joukot olisivat voitta- 
jina ja »vapauttajina» marssineet Zargradiin (keisarikaupun- 
kiin). Paivakauden Pietarissa punmttiiu sellaista suunni- 
telmaa, etta oli miehiteWiva Konstantinopolt huoJimatta 
Adrianopolissa tehdysca aselevosta, ilmoitettava Europan 
suurvalloille Turkin vallan Balkanilla loppuneen ja kutsut- 
tava niiden edustajat kongressiin ratkaisemaan itamainen 
kysymys, mutta silla aikaa pideWiva kasipanttina hallus- 
saan valloitettua kaupunkia. Mutta Englannin uhkaavan 
esiytymisen pelko, jonka panssarilaivat taisteluun va 1 miina 
olivat ankkurissa Marmara-meressa Prinssi-saarten luona, 
seka aikaisempien virallisten selitysten huomioon-ottaminen, 
etta keisarillisen hallituksen aikomus ei ollut miehittaa 
Konstantinopolia, kehoittivat tekemaan rauhan luopumalla 
siita sotilaallisesta ja valtiollisesta riemuvoitosta, mita marssi- 
minen vihollisen paakaupunkiin tiesi. Ivahymy huu1illaan 
ja voittajan ylpein elein kenraali Ignatiev Sap. Stefanossa 
astui Turkin valtuutettuja vastaan ja saneli 3 p. maalis- 
kuuta rauhanehdot: Serbian ja Montenegron riippumatto- 
muuden tunnustaminen ja naiden valtioiden alueiden laajen- 
nus, Bosnian ja Herzegovinan itsehallinto kristityn kuver- 
nöörin alaisina, vieHi Bessarabian takaisin antaminen Roma- 
nialle annettavaa, Venajan maarattavaa korvausta vastaan, 
Suur-Bulgarian valtakunnan perustaminen, joka Venajan 
yliherruuden alaisena u10ttuisi Mustasta meresta Egean 
mereen, Turkin Armeniassa olevien Karsin, Batumin, Arda- 
hanin ja Bajazetin piirien luovuttaminen seka sotakorvaus. 
Tahallaan Ignatievei maininnut mitaan eraasta 15 p. tam- 



I! I 
. '1 


42 
mik. r877 tehdysta salaisesta liitosta, jossa Havalta-Unkari oli 
vakuuttanut ystavallisen puolueettonltlutensa tiedosSa-ole- 
vassa sodassa vastineeksi siita, etta Venajii salli sen miehittaii 
Bosnian ja Herzegovinan. Tiima painava virhe, jota Igna- 
tiev sitten koetti puolustella silla, ettei han muka tiennyt 
tuosta Pietarin ja Wienin viilisestii salaisesta sopimuksesta, 
saattoi heti Itavalta-Unkarin Englannin puolelle. Molempien 
maiden hallitukset panivat vastalauseensa vuoden r856 
Pariisin kongressin miiiiriiysten yksipuolista kumoamista 
vastaan ja antoivat sille painavaa pontta sotavarustuksilla 
sekii kuljettamalla vakea Intiasta Europpaan. Romaniassa 
yleinen mielipide joutui kuohuksiin siitii, etta vaadittilll sita 
luovuttamaan Etela-Bessarabia kiitokseksi siita, etta tama 
maa oli pulmallisena aikana Venajan pyynnösta antanut 
sille aseellista apua. Uusi sota uhkasi puhjeta. Venaja ei 
soti 1 aallisesti eika rahallisesti kyennyt sita kaymaan. Kentta- 
armeija ynna kaarti oli Etela-Bulgariassa ja Trakiassa, vailla 
rautatie- ja meriyhteytta kotimaan kanssa, pohjoisessa 
ItavaIta-Unkarin ja Romanian, eteIassa englantilaisten ja 
intialaisten sotavoimien uhkaamana, jotka brittiliiiser lai- 
vaston turvissa oli maara vieda maihin Dedeagatsissa ja 
Gallipolissa. Kauhea Iavantautiepidemia harvensi urhokas- 
ten veniilaisten joukkojen riveja, tuhannet saivat hengellaån 
maksaa surullisen veron niille hapeamattömille sotasaalista- 
jille, jotka lahjomalla suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitsin 
olivat saaneet armeijan muonittamisen ja varustamisen teh- 
tiivakseen ja antaneet sotamiesten, paperianturat saappaissa, 
niilkaisina ja viluisina talvella marssia Balkan-vuorten 
poi
. Ja niinkuin Venajan armeijan sotakuntoisuus tais- 
telukentilla, niin aleni Europan pörsseissa viikko viikolta 
Venajan ruplan kurssi. Seka sotaministeri Miljutin etta myös- 
kin rahaministen v. Reutern selitti tsaarille kruununeuvos- 
tossa, etta toinen sota johtaisi tappioon - ja vallankumouk- 
seen. Se ratkaisi. Kreivi Pietari Suvalov, ennen III osaston 
johtaja, vuodesta r874la.hettilaana Lontoossa, sai keisarillisen 



...'; , . 
' . 
/_
:-(-,:'r{!/
;-:-"'-- 
 


43 


kaskyn koettaa saada aikaan sopimuksen Englannin 
kanssa. 
Englannin paaministeri lordi Beaconsfield piti kiinni siita 
brittiláisesta itamaan-politiikasta, joka r830-luvulta asti 
Urquhartin 1 paJjastuksien johdosta Venajan vaJlOltus- 
aikeista oli syvasti juurtunut Englannin kansaan ja valtio- 
miehiin. Turkin europpalaiset alueet olivat sille sailytetta- 
vat ja sita oli autettava Venajan hyökkaysta vastaan. Lon- 
toossa SlIvaloville 30 p. tOllkok. r878 annettiin ne ehdot, 
joilla Englanti tahtoi luopua sodasta Venajaa vastaan: turkki- 
.1aisen vasallivaition Bulgarian supistaminen kolman teen 
osaan sille San Stefanossa maaratysta koosta, seka VenajaUe, 
SerbiaUe ja MontenegroUe luovutettavIen alueiden vahenta- 
minen. Viitta paivaa myöhemmin, kesakuun 4 p:na, Turkki 
maksoi brittilaisen avun luovuttamalla 9,300 neliökilometrin 
suuruisen Kypros-saaren, jolla tavoin Englanti sai kaipaa- 
mansa laivastotukikohdan Viilimeren itaosassa. 
Kun lordi Salisbury ja kreivi Suvalov olivat allekirjoitta- 
neet Lontoon I)memorandum»in, niin Europpa taaskin kerran 
sai nahda suurvalta-kongressin, jossa muka oli ratkaistava 
mita tarkeimpia kysymyksia, jotka kaikissa paakohdissa 
kuitenkin jo olivat ratkaistut. Ranskan hallitus viisaasti 
kyUa ei halunnut kokouspaikaksi Pariisia, ja nthtinas Bis- 
marck paatti raskaalla mie1eUa olla Veniijan hallitukselle 
mieliksi ja suostua johtamaan puhetta kongressissa, joka 
pidettiin Berliinissa. Aavistilw tuo siUoin taudin vaivaama 
valtiomies, etta ystavyydenpalve1us, jonka han )}reheJlisena 
1 Hiin julkaisi 1835 Lontoossa kokoelman tarkeita salaisia 
asiakirjoja, jotka eraat Pietarin ulkoasiainviraston virkailijat oli- 
vat hanelle myyneet. Myöskin Turkin hallitus oli kåyttiinyt hy- 
vakseen korkeamman venåliiisen virkakunnan lahjottavuutta ja 
hankkinut itselleen kokoelman salaisia asiakirjoja kuusikymmen- ja 
seitsenkymmenluvuilta, jotka se sodan puhjettua Konstantinopo- 
lissa julkaisi. Se todistaa Turkin valtionvirkamiesten olleen yhtii 
suuressa miiarin ostettavissa ja lahettilås Ignatievin harjoittaneen 
uutteraa myyråntyötå: rupla pyöri aina sulttaani haaremiin saakka. 




-<',;' 



I I 1 


3. LUKU. 


Vallankumouksellinen liike ja Aleksanteri II:n 
kuolema. 


.Havittåmisen halu on luovaa 
halua, joka valmistaa uutta elamaa.. 
Bakunin. 
Kaikissa Venajan vallankumousliikkeissa aina 17. vuosi- 
sadan alusta alkaen on traagillista ja kohtalokasta etenkin se, 
etta jokainen niista lopputuloksenaan ama lujitti taantu- 
musta. Venajan uudemman historian köyhat 11udistuksen 
ajat eivat ole aiheutuneet kansanl1ousuista, vaan Venajan 
armeijan tappioista, ja lybyen kukoistuksen Jalkeen ne taas 
on tukahduttanut joko sisainen kapina tahi voittoisa valloi- 
tussota. 
Ei mikaan Venajan haJlitsija ole saanut niin paljon karsia 
murhayrityksista kuin Aleksanteri II, joka enemman kuin 
nukaan muu tsaari oli talonpoikien vapauttamisella ansain- 
nut kansansa kiitollisuuden. Ensimmainen hanke hanen 
henkeaan vastaan lahti 1866 eraasta Moskovan anarkisti- 
ryhmasta, joka oli ottanut kuvaavan nimen )Add» (Hades, 
helvetti). Muuan aatelinen ylioppilas ampui hallitsijaa j a mu uan 
talonpoika pelasti hanet. Katkov kaytti rikosta taitavasti 
omiin tarkoituksiinsa, saattaen epaluulonalaiseksi kansan- 
valistusministeri Golovninin ja hanen lehtensa kanssa kilpaile- 
van vapaamielisen sanomalehdistön murbayrityksen aatteelli- 
sesta aiheuttamisesta, ja vaati koululaitoksen perinpohjaista 




A""","" " 
,f
/:,,;
t!>;':
J)
., 


47 


uudistamista. Kreivi Dimitri Tolstoi, joka eriiiin katolisuutta 
vastaan tahdatyn kiistakirjoituksen johdosta vuoden oli ollut 
pyhiin synodin yliprokuraattorina, nhnitettiin Katkovin 
suosituksesta, siillyttamallii edellisen virkansa, kukistetun 
Golovninin seuraajaksi ja sai suosijaltaan valmiin suunni- 
. te1man opiskelevan nuorison vallankumouksellisen mieli- 
alan havittamiseksi. 
Tunnettu kirjailija Turgenjev oli 1862 romaanissaan 
.Isat ja pojab kuvannut venaliiisen ylioppilaan tyypin: 
han on pitkatukkainen ja puettu mukailtuun talonpojan 
pukuun eika tunnusta mitaan arvovaltaa ulkopuolella 
luonnontieteen lakeja ja tahtoo havittiimallii vallitsevan 
jårjestyksen luoda tyhjyyden (nihil) ja sitten tásta tyhjásta 
rakentaa uuden maailman. Parannuskeinon tiita nihilis- 
mia vastaan, joka oli saanut yllyketta luonnontieteellisten 
oppiaineiden yksipuolisesta suosimisesta Venajan kymnaa- 
seissa, Katkov niiki humanistisen sivistyksen valtaan-saatta- 
. misessa saksalaisen esikuvan mukaan. Kuolleiden kielten ja 
muinaisajan kirjailijain lukemisen oli maara nuorisossa syn- 
nyttiili. valtiolle uskollinen aatteellinen mieliala. Koko vena- 
1åinen yhteiskunta vastusti tata koulu-uudistusta, joka pan- 
tiin toimeen tsekkilaisten opettajien avulla. Se ei venalal- 
sista tehnyt mitaav krt'ikkalaisia tai roomalaisia, ja sen sijaan 
. astui, koska se )suosi tasavaltalsia mielipiteita.), yhden mies- 
J?01ven jalkeen uusi jarjestelma, .joka taas antoi etusijan 
luonnontieteille ja alensi isanmaan historian ja maantiedon 
kiihk:okansallisen isanmaanrakkauden kasvatuskeinoksi. 
. Paitsi klassillisuutta Tolstoi kaytti taiste1uvalineena nuori- 
son vallankumouksellista mielenlaatua vastaan yliopistojen 
ankaraa poliisivalvontaa seka kaikkien epiilltavien ainesten 
haikailematönta poistamista. Monta sataa venaliiista ylioppi- 
laSta, jotka oli karkoitettu kotimaan korkeakouluista, sai 
niahdollisuuden jatkaa opintojaan Ziirichin vapaassa sveitsi- 
1
 yliopistossa. Taalla he kohtasivat miehen, jolla 
tuli olemaan ratkaiseva vaikutus heidan myöhempiin kohta- 


' 
 " 
, ";c., " 



48 


loihinsa seka Venajan vallankumousliikkeen kehitykseen. 
Tama mies oli Mihail Bakunin (1814-1876), joka polveutui 
vanhasta aatelisesta suvusta Tverista. Hegelin filosofia 
oli 1838 saanut nuoren kaartinupseerin riisumaan yltansa 
kirjavan sotilastakkinsa ja viettamaan vapaana ylioppilaana, 
kirjailijana ja kiihoittajana kulkurielamaa ulkomailla. Hanen 
hartain toivonsa oli olla mukana Europan monarkkisen valtio- 
jarjestyksen havittamisessa. Ensin salanimella J. Elisard 
Rugen aikakauskirjassa )Deutsche J ahrbiicher», sitten julki- 
sesti eraassa puolalaisjuhlassa Pariisissa 1847 han kehoitti 
taisteluun tsaarilaisuutta vastaan. Sen havittaminen olisi 
Puolalle antanut vapautuksen ja Venajalle mahdollisuuden 
hammastyneelle Europalle ilmaista )henkensa tyhjentymat- 
tömat aarteet» ja liitossa muiden slaavilaiskansojen kanssa 
aloittaa uuden historiallisen aikakauden. Suuttunut Pietarin 
hallitus rankaisi hanta takavarikoimalla hanen Venajalla ole- 
vat tiluksensa. Kesakuussa 1848 han Pragin slaavilaiskon- 
gressissa innostutti tsekkilaiset vallankumouksellisen pansla- 
vismin aatteeseen, pakeni sitten Itavallan pistimia Dresde- 
niin, missa han seuraavan vuoden toukokuussa oli yhtena 
kapinan johtajana. Preussin joukkojen kukistettua Saksin 
kapinan han tuomittiin kuolemaan, mutta ktUlingas lievensi 
tuomion elinkautiseksi vankeudeksi ja jatti hanet seuraa- 
vana vuonna Itavallan haltuun. Taallakin hanta ensin koh- 
tasi kuolemantuomio, sitten rangaistuksen lieventaminen 
vankeudeksi ja luovuttaminen Venajalle. Seitsemiin vuotta 
han kitui Pietari-Paavalin linnoituksen ja Schliisselburgin 
vankilaholveissa, ktUlnes Aleksanteri II armahti hanet ja 
salli hauen asettua Ita-Siperian vankiensiirtolaan. Taalta 
hanen onnistui paeta. Japanin ja Amerikan kautta hiin palasi 
Europpaan. 1863 han Tukholmasta kasin koetti auttaa Puo- 
lan kapinaa, kiihoittamalla Liivin- ja Kuurinmaan lattilaisia 
talonpoikia. Yritys raukesi surkeasti saksalaisen maakunta- 
hallinnon toimesta. Hanen saksalaisvihansa sai uutta ylly- 
ketta Lontoossa, missa Karl Marx johti saksalaista työvaen- 


I 
\ 



'r" t 

\(, ;U 
 '::}:.r( 


49 


liittoa ja jyrkasti hylkasi Bakuninin terroristisen taktiikan. 
Turhaan han koetti toteuttaa aatteitaan Sveitsissa, missa 
hiin r869 perusti »Sosiaalidemokratian kansainvalisen hiton,), 
joka vain Espanjassa sai joitakin kannattajIa. Silloin tuli- 
vat venalaiset ylioppilaat kotimaasta, ja heista hiin sai kii- 
tollisen kuulijakunnan. Han saarnasi heille eraanlaista sosia- 
lismin ja anarkismin yhdistelmaii seka vallankumouksen 
viilttamattömyytta, joka hanen mielestaall Vellaja1la jo oli 
alkanut. TalonpoIka oli muka menettiinyt uskonsa J uma- 
laan ja tsaariin, han vain odotti kapinan merkkia. »Men- 
kaamme kansan joukkooll», valistakaamme sita ja ravista- 
kaamme se lnkkeelle tsaarivallan kukistamiseksi! Turhaan 
muuan toinen valtiollinen siirtoJainen kohotti varoittavan 
aanensa, Pietari Lavrov, ennen eversti ja Pietarin paiiesikunta- 
akatemian professori, sitten maasta karkoitettu pakolainen 
ja Pariisin kommunarru. Hanella ei ollut BakulJimn uskoa 
Venajan maailmanhis
orialliseen tehtavaall ja hiin hylkasi 
Venajan talonpojan myst1llisen Ihannoimisen »kaiken totuu- 
den ja voiman lahteenal). Hanesta tsaarivaJlan kukistumi- 
nen viela oli kaukana ja saavutettavIssa vain siten, etta kau- 
ptUlkien tE-hdastyövaestö teki liiton vapaamielisen porvaris- 
ton kanssa. Nuorison enemmistö seurasi Bakunima, ja hanen 
sytyttava huutonsa: ,)Menkaa kansan joukkoonh) tuli ole- 
maan Venajan vallankumouksen tunnuslause. 
Venajan hallitus oli pian saanut tiedon BaktUlivin kiihoi- 
tuksesta Ziiricbissa oleskelevien venalaisten ylioppila1den 
keskuudessa ja luuh voivansa estaii pahat seuraukset kaske- 
miilla heidal1 heti palata kotiin. Enemmistö palasi r873 
takaisin ja - meni kansan joukkoon. Vaaralla passilla ja 
nimella he kansakoulunopettajina, kunnankiriurelna, haavu- 
reina tai tehta
ntyömiebina sekautuivat maaseudun har- 
maaseen talonpoikaisvaestöön ja kaupunkien mustaan teh- 
taantyömiesten joukkoon eivatka kammoneet mitaan nöy- 
ryytyksia, hataa ja vaaraa julistaessaan »kansalle» anarkis- 
tisen, sosialismin iloista sanomaa. Jos heidat vangittiin, 
'4 - VenS,lti.inen historia. 


""" ' 



50 


niin he vankilassa jatkoivat kiihoitustaan rikoksentekijiiin 
joukossa, jos heidat haastettiin oikeuteen, niin he puolus- 
tuksestaan tekivat kapinanyllytyspuheen. Turgenjev romaa- 
nissaan »Uutismaata» ja ruhtinas Krapotkin teoksessaan 
»Vallankumouksellisen muistelmia» ovat liikuttavasti kuvan- 
neet naiden vallankumouksen apostolien pettymyksia. Talon- 
poikien syva epaluulo )}herroja» vastaan, joilla oli niin »valkoi- 
set katöseb>, ja jotka muka vallan turhaan tahtoivat heidan 
parastaan, heidan abstraktisten teoriainsa taydellinen kasit- 
tamattömyys seka - mika oli ratkaisevaa - usko tsaarin 
kaikkivaltaan, joka voi tehda ihmeita, mutta myöskin polii- 
siensa ja sotamiestensa kautta peloittav:asti rangaista, sai 
koko liikkeen kokonaan raukeamaan tyhjiin. Ne, jotka eivat, 
talonpoikien pieksemina, joutuneet poliisin kasiin, pakenivat 
maalta kaupunkeibin. Taalla hengissa paasseet, keskenaan 
toraillen, nidellen ja omaa menettelyaan arvostellen, suunnit- 
telivat uuden objelman: teon propagandan panemalla toi- 
meen murhapolttoja, ryöstöja, kapinoita ja murhia. 
Sen ajan pelatyimpia, mutta myöskin enimmin halveksit- 
tuja arvobenkilöita oli paakaupungin ylipoliisimestari, ken- 
raali Trepov, lahjoille altis, raaka, halpamielinen mies. Tar-. 
kastaessaan erasta vankilaa han huomasi, etta muuan sie11a 
istuva vanki ei hanen edessaan ottanut lakkia paastaan. 
Syyllinen, eras valtiollisesti epaluulonalainen ylioppilas, 
piestiin hanen kaskystaan verille. Muuan nuori tyttö, Vera 
Sasulits, rupesi kostajaksi ja ampui 5 p. helmik. 1878 Trepo- 
via, joka haavoittui. Kauan eparöityaan hallitus asetti hiinet 
valaoikeuden eteen, joka yleisön riemuksi ja todistajana lasna- 
olevan, sillavalin parantuneen Trepovin harmiksi yksimieli- 
sesti vapautti syyllisen. Joskin julmaa poliislpaallikköa vas- 
taan vallitseva yleinen viha seka syytetyn kauneus, jota 
sanomalehdistö ylisti venalaiseksi Charlotte Cordayksi, selitti- 
vat vapauttamisen, niin se kuitenkin oli ajan merkki, ja 
sellaiseksi sen hal1itus syvalla surulla ja vallankumoukselliset 
aanekkii.ål1a ilolla kasiUivat. Se oli vetta heidan myllyynsa: 


\ II 
\ ,1 
'1 




" ' 

 ' '.1 '
 T :; : l \ :r
 r
 : " : < 


51 


terroristiset teot paattyivat murhayrityksen-tekijan vapaut- 
tamiseen ja hanen tekonsa ylistamiseen! Oikeusministeri 
kreivi Pahlen, joka oli mennyt takuuseen siita, etta valamie- 
het antaisivat langettavan paatöksen, sai eronsa, ja hallitus 
paatti vast'edes tuomituttaa nihilistit vain sotaoikeuksissa. 
Murha seurasi murhaa. Avoimella kadulla III osaston joh- 
taja kenraali Mesentsev pistettiin tikarilla kuoliaaksi, Harko- 
vin kuvernööri ruhtinas Krapotkin ammuttiin j. n. e. Van- 
gittujen vallankumouksellisten julma kohtelu vankiloissa, 
kuolema hirsipuussa sotaoikeuksien tuomion nojassa kiihoitti 
nilrilistien kostontunteita. Muuan karkoitettu ylioppilas 
Solovjev vaaniskeli 15 p. huhtik. 1879 Aleksanteri II:ta 
Talvipalatsin edustalla olevissa istutuksissa ja laukaisi revol- 
veristaan tsaaria vastaan viisi laukausta, jotka eivat kui- 
ten1man sattuneet. Se oli yksityisen teko. Hirmumiesten 
salainen toimeenpaneva komitea ei ollut murhayritysta 
jarjestanyt. Monet vallankumoukselliset vastustivat tata 
hyökkaavaa terrorismia, joka muka ei johtanut mihl11kiiiin 
kouraantuntuviin tuloksiin. Eraassa Pietarissa elokuulla 
1879 pidetyssa salaisessa kongressissa syntyi hajaannus val- 
lankumouksellisen puolueen keskuudessa. Maltilliset erosi- 
vat jyrkista ja katosivat lahiaikoina julkisuudesta, koska 
toistaiseksi ei kuultu mitaan hei dan hiljaisesta, sitkeasta 
kiihoituksestaan talonpoikaispirteissa ja kasarmihuoneissa. 
Sdjabovin, eraan maaorjatalonpojan pojan, johtamat terro- 
ristit paattivat murhata tsaarin siina toivossa, etta he siten 
saattaisivat hallituksen sellaisen hirmun valtaan, etta se 
tayttaisi salaliittolaisten vaatimuksen ja kutsuisi kokoon 
perustuslakia-saatavan kokouksen yleisen, yhtalaisen, valit- 
töman ja salaisen aanioikeuden perustuksella. 
Hallitus vastasi murhayritykseen silla, etta se alisti suu- 
rimman osan Europan Venajaa kuuden kf'nraalikuvernöörin 
vallan alle. Varustettuina rajattomilla valtuuksilla heidan 
oli maara tarttua kiinni salassa hiipivaan vallankumouksen 
hirviöön ja ottaa se hengilta. Tarmoa ei noilta kuudelta ke.u- 


;"wW(I'.." 



52 


raalilta puuttunut, mutta he kiiyttiviit sita viiariissa kohdassa. 
Sanomalehdistölle pantiin kapula suuhun, itsehallintoa sorret- 
tiin, vankilat tiiyttyiviit m.iehistii, joilla ei ollut mitaan teke- 
mistii vallankumouksen kanssa, mutta joita vapaamielisten 
m.ielipiteidensa bihden pidettiin salaliittolaisina ja hallin- 
nollista tieta lahetettiin Siperiaan, kun ei heissii voitu löytiiii 
m.itaiin rikokse11ista. Se m.ieletön tapa, nJ.1llii nuo kuusi 
satraappia nain raivosivat Veniijiin yhteiskunnan edistys- 
m.ielistii osaa vastaan, hsiisi tyytymiittömyyttii hallitusta 
vastaan ja edisti samalla hirmumiesten asiaa, jotka, tuon val- 
tavan, heita vastaan liikkeellepanntUl poliisikoneiston piiiise- 
miittii heihin k'åsiksi, kaikessa rauhassa valmistivat murha- 
yritystii tsaaria vastaan. Tuuma murhata keisari hiinen pala- 
tessaan Krimi1ta rajahdyttiimallii hajalle hovijuna ei onnis- 
tunut. )}Vaiirii) juna, jossa oli osa seuruetta, mutta ei itse 
ha11itsijaa, työnnettiin r p. jouluk. r879 miinalla Moskovan 
lahellii raiteilta korkealla rautatiepenkereellii. Yleinen oli 
silloin se kasitys, ettii hirmum.iehillii oli miiiiriitön joukko 
kannattajia. Taniiiin tiediimme, ettii heitii oli vain koural- 
linen miehiii, jotka olivat tehneet liiton kuoleman kanssa ja 
vuosikausia pitiviit maailman suurimman valtakunnan halli- 
tusta pelon vallassa. Lujalla keskityksellii sekii sillii salaperai- 
syydella, m.ikii verhosi toimeenpanovaliokuntaa, jonka 30 
jásenta olivat tunnetut vain harvoille luottamusmiehille, 
saatiin seka yhteiskunnassa ja hallituspiireissii ettii itse vallan- 
kumouksellisten keskuudessa syntymiiiin sellainen. harha- 
luulo, ettii puolue oli valtavan voimakas, m.ika ei ensinkiiiin 
ollut asian laita. 
Hallituksensa alussa Aleksanteri II oli antanut toiveita 
siita, ettii hiin uudistustyönsii piiiitteeksi kutsuisi kokoon 
kansaneduskunnan. Siitii oli vuosia kulunut, ja taantumus 
ja sen mukana vallankumous oli taas tehnyt tulonsa Veniijiille. 
Entinen sisiiasiainministeri Valujev, jolla kukistuttuaankin 
oli hallitsijan luottamus, joka kallisti korvansa hanen esityk- 
silleen, seka tsaarin Oma veli, suuriruhtinas Konstantin, esit- 


\ 




, 

- .:!" ,'j ,- 
" 


.-1 


53 


tivat hånelle tammikuussa 1880 valtiosaantöehdotuksen. 
Hånen tuli tyydyttaa yhteiskunnan intorumoiset uudistus- 
vaatimukset vahentamatta hallitsijan itsevaltiutta. Semstvo- 
jen ja suurten kaupunkien edustajista muodostettavalla kan- 
saneduskunnalla tu1i olla vain neuvoa-antava valta; silla e1 
olisi lainsaadantöaloitetta eika oikeutta tehdii valikysymyk- 
sia. Aleksanteri II antoi ehdotuksen eraan »erityisen komi- 
tean» tutkittavaksi, johon paitsi molempia aloitteenteki- 
jöita kuuluivat perintöruhtinas, sisaasiainministeri Makov, 
III osaston johtaja Drenteln ja ruhtinas Urusov. Perintö- 
ruhtinas vastusti vallan slavofiilien ajatustavan mukaisesti 
parlamentin kokoonkutsumista. Se olisi ristiriidassa Vena- 
jan valtioaatteen kanssa ja olisi omansa yhteiskunnassa vallit- 
sevaa kiihtymysta vain yllyttamaan eika suinkaan tyynnyt- 
tamaån. Aleksanteri II oli vanha; kolme viimeksimainittua 
arvohenkilöa yhtyi perintöruhtinaaseen. Tsaari paatti jattaa 
valtiosaantötuuman siksensa. 
Muutamia paivia myöhemmin, 17 p. tammik. 1880 illalla, 
tarisytti kauhea rajahdys Talvipalatsia, ja tulipatsas nousi 
ilm.aan. Haavoittuneita ja kuolleita sotamiehia kannettiin 
linnasta. Keisarillinen perhe ei, illa11iselle kutsutun Bu1ga- 
rian mhtinaan satunnaisen myöhastymisen johdosta, viela 
ollut astunut ruokailusaliin, kun sen alle kellariin asetettu 
miina rajahti. Se oli eraan talonpojan (Halturinin) työta, 
joka taitavana kirvesmiehena oli saanut toimen linnan pal- 
veluskunnan joukossa ja nyt katosi nakymattömiin. Seu- 
raavana aamuna poliisi repi seinilta katuilmoituksia, joissa 
»5osiaalivallankumouksellisten toimeenpaneva komitea» julisti, 
etta murhayritys oli sen työta ja etta taistelua itsevaltiutta 
vastaan oli niin kauan jatkettava, kunnes vapaasti valittu 
!)erustU51akia-saatava parlamentti kokoutuisi. 
Aleksanteri II paatti astua uudistuksen tielle. Taman teh- 
tavan han uskoi kenraali Loris Melikoville, joka oli synnyl- 
taan annenialainen ja Turkin sodassa oli hankkinut itselleen 
m.ainetta Karsin valloituksella. Rajattomilla valtuuksilla 



',,

iLj. . 



l' 
[ 


54 


varustettuna sotilaallisena diktaattorina hanen oli maara 
lepyttaa yleista mielipidetta vapaamielisella hallituspoli- 
tiikalla ja samaan aikaan havittaa salassa hiipiva, taisteleva 
nihilismi. Hanen allensa alistettiin valittömasti sisaasiain 
ministeriön III osasto ja nuo kuusi kenraalikuvernööria, 
joista tahan asti kukin oman harkintansa mukaan oli menes- 
tymatta vastustanut vallankumousta. 
Diktaattorin ensimmaiset toimenpiteet olivat vihatun 
III osaston lakkauttaminen seka yhta vihatun taantumus- 
puolueen johtajan, pyhan synodin yliprokuraattorin ja kan- 
sanvalistusministerin; kreivi Dimitri Tolstoin poistaminen 
paikaltaan. Mutta hanen seuraajakseen tuon korkeimman 
kirkollisen viraston johtajana tuli valtakunnanneuvoston 
jasen Konstantin Pobedonostsev, jonka kiihkoisan slavofiili- 
set mielipiteet kuitenkin olivat Loris Melikoville tuntematto- 
mat. Sitten hallitseva kenraali koetti - ja asiassa jossain 
maarin menestyenkin - puhdistaa hallinnon, varsInkin 
poliisilaitoksen, huonoista aineksista seka lahettamalla tar- 
kastavia senaattoreja etaisiin maakuntiin hi11ita paikallis- 
ten mahtimiesten mielivaltaista hallitusta. Karkoitettuja 
palasi Siperiasta. Tahanastisen itsehallintoa vastaan nouda- 
tetunneulanpistopolitiikan sijaan tuli rakastettava, myöta- 
mielinen suhtautuminen ennen niin tylyjen ja kaskevien 
kuvernööri en puolelta. Alettiin rauhoittua. Semstvokokouk- 
sissa ja sanomalehdistössa, sahkösanomissa ja adresseissa 
lausuttiin »sydamen diktatuurillej) yhteiskunnan luottamus. 
Vuoden ajan menestyen virkaansa hoidettuaan Loris- 
Melikov katsoi ajan tulleen neuvoa tsaariakutsumaankokoon 
kansaneduskunnan ja sai siihen hanen suostumuksensa. 
Hanen valtiosaantöehdotuksensa 10 p:lta helmik. 1881 ei 
mennyt pitemmalle kuin Valujevin ehdotus ja myönsi siis 
semstvo- ja kaupunkiedustajista valittavalle tulevalle »Y1ei- 
selle komissionille», niinkuin valtakunnanneuvostollakin oli, 
vain neuvoa-antavan vallan kaikkiin hallituksen esityksiin 
nahden. Sunnuntaina 13 p. maahsk. klo l/Z 1 ip. Aleksan- 




j ' " :, "'.' . "" . " ..'" 
. 'J 


55 


teri II allekirjoitti eraan Loris-Melikovin sepiWiman julis- 
tuksen, joka ilmoitti kansalle, etta pian kutsuttaisiin kokoon 
parlamentti, ja kaski heti julkaista sen. 
Vallan salaa venalaisten hallitusmenetelrnien mukaan 
oli valtiosaantöa suunniteltu, ja syvimmassa salaisuudessa 
salaliittolaisten tapaan sosiaalivallankumoukselliset samaan 
aikaan tekivat viimeiset valm.istuksensa uudeksi murhayri- 
tykseksi tsaaria vastaan. Kohtalokkaimmalla tavalla halli- 
tuksen teko kavi ristiin sen vihollisten hankkeen kanssa. 
Tosin oli vallankumouksellisten toimeenpanevan valiokun- 
nan esim.ies Seljabov 10 p. maaliskuuta joutunut poliisin 
kiisiin, mutta muuan nuori tyttö, Sofia Perovskaja, eraan 
senaattorin tytar, oli hanen sijastaan ottanut johdon ja 
tarm.ollaan pitanyt pystyssa salaliittolaisten rohkeuden. 
Talvikuukausina Aleksanteri II tavallisesti sllnmmtaisin 
vastaanotti paraadin Mikaelintorin ratsastuskoulussa. Eras 
sielta Talvipalatsiin johtava katu oli miinoitettu, kahdella 
muulla kysymykseen tulevalla kadulla oli kasigranaatin- 
heittajia. Tsaari valitsi palatakseen palatsiin Katariinan- 
kanavaa pitkin johtavan kadun, missa Sofia Perovskaja 
nenaliinallaan antoi låhim.m.alle toimim.iehelle, eraalle Rysa- 
kov rum.iselle ylioppilaalle, sovitun m.erkin. Han heitti pom- 
minsa, joka sarki palasiksi ajoneuvot ja tappoi monta henki- 
vartio on kuuluvaa kasakkaa. Keisari nousi haavoittumatto- 
m.ana pirstatuista vaunuista ja aikoi jalan palata palatsiin. 
Mutta kaksi salaliittolaista seisoi vie1a vaanimassa samalla 
kadulla. Villin oli nuori puolalainen ylioppilas, Grinevitski, 
Puolan slavofiilisen venalaistyttamispolitiikan tuote. Kan- 
'sallisuutensa hiin oli hylannyt ja liittynyt venåliiiseen »vapaus- 
liikkeeseem. Kolrnannen asteen asiatniehena, joka sem.m.oi- 
sena ei edes ttmtenut salakornitean johtajia, mutta oli tullut 
heidan sokeaksi valikappaleekseen, han seisoi Katariinan- 
kanavan luona, valmiina murhaan. Han oli nyt vuorossa. 
Kalpea poikanen astui hallitsijaa vastaan, otti viittansa tas- 
kusta vasuun verhotun rajahdyspommin ja heitti sen katukivi- 



56 


tykseen. Rajahdys repi hanet kappaleiksi ja haavoitti kuolet- 
tavasti keisaria. Vahissa hengin Aleksanteri II vietiin Talvi- 
palatsiin, missa han samana iltana kuoli. 
Aleksanteri III nousi valtaistuimelle. Kun han, nuorem- 
pana poikana, alkuaan ei ollut maaratty hallitsijaksi, niin han 
onnettomuudekseen oli saanut puhtaasti sotilaallisen kasva- 
tuksen niinkuin isansa isa Nikolai I, jota han monessa suh- 
teessa muistutti. Vanhemman veljensa NIkolain, paljon 
lupaavan lahjakkaan miehen, kuoleman johdosta Aleksanteri 
1865 sai perintöoikeuden kruunuun ja otti puolisokseen tans- 
kalaisen prinsessaan Dagmarin, velivainajansa morSIamen. 
Isa riensi korjaamaan, mita pojan kasvatuksessa oli laimin- 
lyöty, ja tutustuttamaan tulevaa hallitsijaa valtio-oikeudelli- 
siin kysymyksiin. Tama tehtava uskottiin Moskovan yliopis- 
ton siviilioikeuden professorille, Konstantin Pobedonostse- 
ville. Tama papiston piirista peraisin oleva oppinut oli kiih- 
koisa slavofiili, joka osasi juurruttaa mielipiteensa oppilaa- 
seensa ja voittaa hane:h tayden luottamuksensa. Hengen- 
voimaa luonto oli kieltanyt Aleksanteri III:lta, mutta suo- 
ruus, velvoJlisuudentunto, rehellinen tahto tehda Venajan 
hyvaksi parhaansa Jumalan hanelle maaraamalla paikalla 
olivat uuden hallitsijan tunnusmerkkeja. Siihen tuli tosin, 
niinkuin usein henkisesti vahapatöisilla ihmisilla, tuskalli- 
nen epaluulo etevia miehia kohtaan seka itsepintainen kiinni- 
pitaminen kerran omistetusta mielipiteesta ja paahan pa.nta- 
tysta teoriasta. 
Aleksanteri III aikoi aluksi tayttaa isansa valtiollisen 
testamentin. Sen johdosta oli 20 p. maaliskuuta ministeri- 
neuvoston kokous, jossa tsaari johti puhetta ja jossa olivat 
Hisna myöskin suuriruhtinaat Konstantin ja Vlad1l1ur. Suuri 
enemmistö, siina myöskin molemmat suuriruhtinaat, kan- 
natti Loris-Melikovin esittamaa ohjelmaa. Ainoastaan pyha.n 
synodin uusi yliprokuraattori, Pobedonostsev, hyIkasi jyr- 
kimmalla tavalla ja kiihkoiselle kamariviisaalle ominaisella 
innolla aiotun kansan eduskunnan kokoonkutsumisen, uuden 




''' - 
, .' "." '. . 
<;',': 'iI ,,:
".,i 
. , 


57 


&jaaritteluk1ubim>, niinkuin han sanoi, joka vain oli tuottava 
Venajal1e hirvittavaa onnettomuutta, niinkuin muka Lansi- 
Europan esimerkki osoitti. Entisen opettajan intohimoiset 
esitykset tekivat tsaariin tarkoitetun vaikutuksen. Han alkoi 
horjua ja jatti asian edelleen harkittavaksi eraalle »erityi- 
se11e komitealle>}, jonka esimiehena toimi Loris-Melikov. 
Ratkaisu oli siis lykatty. Silloin sosiaalivallankumoukse11i- 
nen puolue .ja1leen karkein kasin tarttui Venajan kohtaloihin. 
Pelaten kansan khhoittunutta mielialaa pysyivat sen jasenet 
viisaasti piilossa loukoissaan ja tyytyivat vastaiseen valtiol- 
liseen toimintaansa nahden kelsarinmurhan jalkeen sepitta- 
maan niinsanotun »toimeenpanevan komitean avoimen kir- 
jeen Aleksanteri III:lle». Maalisk. 23 p. se tOlmitettiin tsaa- 
rin tietoon. Tama Leo Tihomirovin sepiWima, sangen opet- 
tavaan aanilajiin laadittu asiakirja, joka oli rikas analogia- 
todistuksista seka terastetty vaIheilla ja uhkauksilla, teki 
hallitsijaan sen vaikutuksen, ikaankuin kansaneduskunnan 
kokoonkutsuminen 111.erkitsisi antautumista sen puolueen 
tahtoon, joka oli murhannut hauen isiinsa. 
Sillavå1in kuin Aleksanteri III paattamattömana horjui 
sinne tanne, alkoi kulissien takana ja julkisuudessa innokas 
taistelu valtiosaannön puolesta ja sita vastaan. Vapaamieliset 
aate1is- ja semstvokokoukset anoivat waltiosaannön anta- 
mista vallankumouksen vastustamiseksi», slavofiilit taas 
pyysivat - Aksakov eraassa 9 p. huhtik. slaavilaisessa 
hyvantekevaisyysyhdistyksessa pitamassaan puheessa ja 
Katkov Moskovskija Vjedomostissaan -»itsevaltiuden vahvis- 
tamista>}. Sillaviilln >>erityinen komitea» tuloksiin paasemaWi 
piti kokouksiaan; sen viimeinen istunto oli 10 p. toukokuuta 
Pietarissa. Samana paivana tapahtui ratkaisu Gatsinassa 
tsaarin kabinetinsa. Pobedonostsev esitti hanelle luonnok- 
sen julistukseksi, jonka han keisarin pyynnösta muiden minis- 
terien tietamatta oli sepittanyt. Se sai Aleksanteri III:n 
tayden hyvåksymisen, joka yliprokuraattorin innokkaan 
vetoamisen johdosta kirjoitti sen alle ja kaski heti julkaista sen 



58 


edeltakasin asiasta ministerineuvostossa neuvottelematta. 
Tassa manifestissa hallitsija julisti raskaana hetkena otta- 
neensa vastaan hallituksen )>uskoen itsevaltiuden voimaan ja 
totuuteen, jonka han lujasti oli paattanyt sailyttaa ja kaikkia 
hyökkayksia vastaan puolustaa». Aleksanteri III ei ollut 
tietoinen siita, etta tama selitys teki mahdottomaksi kansan- 
eduskunnan kokooukutsumisen. 
Niinkuin salama lensi tieto julistuskirjasta »erityisen 
komiteam istuntoon saman paivan iltana. Kuka sen oli 
sepitti:inyt? Ivallisesti hymyillen Pobedonostsev tUtUlusti 
sen tehneensa ja otti rauhallisena vastaan virkaveljiensa 
vihaa-uhkuvat silmaykset ja sanan »konna», jonka Loris- 
Melikov kiihdyksissaan heitti hanen silmilleen. 
Seuraavana paivana sahkölennatin tiedotti koko Venajiille, 
etta hallituksen suunta pysyisi ennallaan, itsevaltalsena. 
Loris-Melikov jatti erohakemuksensa, josta Aleksanteri II! 
kovin hammastyi. 
Pobedonostsev tarttui Venajan valtakunnan hallitus- 
ohjiin. 


i:,: 



4. LUKU. 


Kansantalocs ja finanssipolitiikka 1881-1904. 


tMaanviljelijan hatå antaa tehtaalle 
leivan.t 


Venålåinen sananlasku. 


Toisiaan vastaan taistelevien sapadnikien ja slavofiilien 
valtiolliset ja yhteiskunnalliset mielipiteet saivat ilmaisunsa 
myöskin valtion elinkeinoeHimassa. 1 86o-luvu1la, jolloin 
edellinen puolue oli vallassa, loi venalaisen katsomuskannan 
mukaan vapaamielinen tullipolitiikka edulliset edellytykset 
valtakunnan taloudellisten voimien kehitykselle Lansi-Euro- 
pan mallin mukaan ja sen paaomia hyvakseen kayttaen. 
Teollisuus ja kauppa alkoivat kukoistaa, ja maatalouden 
tuotto kasvoi, jolle uudet rautatiet avasivat kannattavia 
markkinapaikkoja. I87o-luvun vallankumousliike valmisti 
vahitellen tapahtuvaa siirtymista valtiolliseen taantumukseen, 
joka hyödyttömasti sitoi paljon v01mia. Turkin sodan kus- 
, tannl1kset pakottivat hallituksen koroittamaan kaikkia tulli- 
maaria. Loris-Melikovin lyhyella uudistuskaudella ei ollut 
mit13.ån merkitysta talouspolitiikalle. Aleksanteri III:n nous- 
tessa valtaistuimelle sisapolitiikan suunnan horjuminen lak- 
kasi. TaJ.löin valtaan paassyt taantumuspuolue muunsi sla- 
vofiilien romantiikan liikemaisen-kaytannölliseksi talous- 
politiikaksi ja vaati yha korkeampia suojelustulleja Lansi- 
Europasta tapahtuvaa »turmiollista» tavaraintuontia vas- 
taan. Kansallisen oppineiston ylpeys, kemiantutkija Mende- 


. """"" 
. . . "";
.'i 
',";:]. . "
.l', 



60 
lejev, kehitti sita ajatusta, etta Venaja tyhjentymattömien 
rikkauksiensa tahden voisi ja etta sen tulisi kokonaan luo- 
pua ulkomaantavarain tuonnista. Moskovan kauppa- ja 
teollisuuskongressissa vuonna r882 slavofiilisten kapitalisti- 
piirien johtaja, Krestovnikov, Moskovan pörssikomitean 
(kauppa- ja teollisuuskamarin) monivuotinen esimies, selitti, 
etta isanmaa11isen elinkeivoelaman valtavaksi kehittamiseksi 
ei mikaan tulhmuuri voinut olla kyllin korkea. Puuttuvia 
raaka-aineita ja ylellisyystuotteita venaJaiaen Aasia riitta- 
vassa maarassa tuottaisi. Tata ajatusta kehittiiessaan 
slavofiiliset poliitikot, sellaiset kuin ruhtinas Uhtomski, 
hahmottelivat tu1evan venaliiisen maailmanvallan ihanne- 
kuvan, joka olisl vailla vertaistaan suuruudessa. Harkovin 
professori Migulin, jolla oli suuri arvovalta raha-asioissa, 
piti niita korkeita vuoria, jotka erottavat varsinaisen Kiinan 
sen vasallivaltioista, Altyn-tagia, Kuen-lunia, Karakoru- 
mia seka »suuren muurin» viereista linjaa Venajan »luonnolli- 
sena» kaakkoisrajana. Siten sisainen talouspolitiikka mita 
liiheisimmin liitettiin aarettömyyksla tavoittelevaan laajen- 
nuspolitiikkaan, jonka toteuttamisen vain itsevaltias hallitus- 
muoto voi taata. 
Aleksanteri III:n ensimmiiinen raha-asiain ministeri oli 
professori Nikolai Bunge (r88r-r887). Loris-Melikov oli 
r880 kutsunut hanet raha-asiain ministerin apu1aiseksi, hanen 
hoidettuaan 30 vuotta menestykseUa opettajatointa Kiovan 
yliopistossa, ja ministerin erottua han oli tullut hanen seu- 
raajakseen. Han oli kaiken valloituspolitiikan jyrkka vastus- 
taja. Slavofiilisten yrittajiiin vaatimuksiin han vain eparöi- 
den mukautui koroittamalla tuontitulleja »turvataksensa 
teollisuuden saannönmukalsen kasvun riittaviilla suojeluk- 
sella»). Paatehtavanaån Bunge piti maatalouden edistamista, 
talonpoikaissaadyn taloudellista ja yhteiskunnallista kohot- 
tamista Vuoteen r894 saakka ei Europan etevimmassa 
maanvlljelysvaltiossa ollut mitaan maatalousministeriöta, 
niin etta huolenpito siita, samoin kuin kaupasta ja teolli- 


I 
II. 



61 


suudesta, virallisesti kuului raha-asiain ministerin tehta- 
viin. Aina vuodesta 1861 agraarilainsaadantö oli ollut 
kokonaan pysahdyksissa, ja vasta Bunge alkoi sita edelleen 
kehittaa. Han uudisti maaveron, lakkautti henkiveron ja 
helpotti vapaaksilunastusmaksuja, jotka 1881 tulivat pakolli- 
siksi. Hanen yrityksensa lakkauttaa tatarilaisajalta johtuva 
talonpoikien yhteisvastuu verorasteista raukesi valtakunnan- 
neuvoston vastustukseen, joka 1885 hylkasi hanen ehdotuk- 
sensa. Vaikeinta oli tayttaa isovenalaisten talonpoikien 
toivomus saada maanomistuksensa laajennetuksi. 
Luonnollisen vaestönlisaannyksen johdosta oli vuodesta 
1861 talonpoikaisen peltoalan paloittelu tullut yha suurem- 
maksi, sarat yha kapeammiksi, jopa 3 1/ 2 jalan levyisiksi, ja 
yksityisten talonpoikaisisantlen maaosuudet yha pienemmiksi. 
Niityt ja laitl1met oli kynnetty pelloksi, mika puolestaan 
vaikutti haitallisesti karjanpitoon ja siten maaperan tuotto- 
kykyyn. Se tuotti keskimaarin vain 3-4 jyvaa. Agraari- 
kysymyksen ainoa jarkiperainen ratkaisu olisi ollut se, minka 
Ivan IV:n itsevaltius jo 16. vuosisadalla 011 löytanyt: siirty- 
nunen laajaperais<:'sta voimaperaiseen viljelystapaan, si110in 
kaskien viljelyksesta kolmivuorojarje
teJmaan, nyt tasta 
vanhettuneesta jarjestelmasta vuorottaiseen vilja- ja aptla- 
viljelykseen. Niin yksinkertaiselta kuin tama saantö pape- 
rilla naytti, niin vaikea oli kuitenkin Sen toteuttaminen 
Venajan silloisissa oloissa. Voittamattomana esteena oli I)min>, 
isovenalaisen talonpoikaiskunnan yhteisomistus maahan 
nahden. Saksalainen tutkimusmatka11ija, vapaaherra von 
Haxthausen, oli sen 1843 )keksinyt», ja senjiilkeen mir oli 
komitettu kansalliseksi epajumalaksi, jota slavofiilit ihaili- 
vat yhta paljon kuin sosialistit. Odottaessaan pian tapahtu- 
vaa, yleista siirtymista yksinomistuksesta valtion kaikki- 
omistukseen nama mirissa nakivat Venajan valtavan etevam- 
myyden Lansi-Europan edella. Vuoden 1861 agraariul1dis- 
tuksessa eI olisi o11u t vaikeata maarata kullekin yksityiseJle 
talonpoikaisisannalle pyöristetty maakappale omaisuudeksi. 



62 


Mutta se ha11ituskomissioni, joka suoritti vapauttamistyön, 
oli asettunut kannattamaan mir-Iaitoksen sailyttamista vero- 
tus- ja ennen kaikkea valtiollisista syista. Se oli vakautunut 
slita, etta kaupunkiin siirtyva talonpoika tehtaantyömiehe- 
niikin olisi ikaankuin taiottu sosiaalidemokraattista viettelysta 
vastaan, jos hanelle jaisi hanen teoreettine1J omistusoikeu- 
tensa kappaleeseen peltomaata kotikylassa. Tama mieli- 
pide, jota Bismarck'kin 9 p. toukok. 1884 Saksan valtiopiii- 
villa pitamassaan puheessa edusti, nayttaytyi myöhemmin 
yhd<:>ksi niista monista harhaluuloista, joilla veniiJaiset valtio- 
mi('het ovat itseansa ja Lansi-Europan ylelsta miehpidetta 
pettaneet. Jos kohta yksityinen talonpoikaisisanta oli halu- 
kas maaosuudellaan ottamaan kaytantöön uudenaikaisen 
viljelystavan, niin osuuksien sijaitseminen sekaisil1 ja siita 
johtuva pakollinen yhteisviljelys tekivat sen hanelle teknilli- 
sesti mahdottomaksi. Ainoastaan mir kokonaisuutena saattoi 
sellaista paattaa, mutta ei tehnyt sita koskaan. Vain yksityis- 
tapauksissa on Iso-Venajalla 19. vuosisadan lopulla kolmi- 
vuoroviljelyksen sijaan tullut nelivuoroviljelys, viljelemå11a 
juurikasveja ja apilaa osassa kesantoa, joka oli kolmas osa 
peltomaata. Muuten isovenalaisella talonpojalla kaikkialla 
oli sama vastaus valmiina kaikkiin parannettua peltotaloutta 
tarkoittaviin ehdotuksiin: ei meille sovi saksalainen tapa. 
Me tahdomme hoitaa maatamme isien tapaan. Mutta kun sen 
antama sato ei riita jokapaivaiseen leipaan eika moninaisten 
verojen maksuun, niin antakoon tsaari omista tiluksistaan 
seka rikasten maanomistajain metsista, pelloista ja niityista 
meille niitl paljon maata kuin me elaaksemme tarvitsemme. 
Talonpoikien maanniilan tyydyttamiseksi Bunge 1882 
perusti Talonpoikais-maapankin maata myyvan suurtilallisen 
ja maata ostavan talonpoikais-kullnan valittajaksi. Korot 
kuoletusmaksuineen olivat 7 1/ 2 :sta 8 1/ 2 : een %:iin ostos Um- 
masta, ja talonpoika piti sita uutena verona. Kuoletus 
ja hypoteekkivelka olivat hanelle kasittamattömia sanoja. 
Han toivoi yha edelleen uutta maanjakoa. Aleksanteri II! piti 




f

' .." 
,",,' ;"-'. ::\
j 


63 


sentahden tarpeellisena haihduttaa nama toiveet. Kesa- 
kuussa 1883 han Moskovassa vietetyissa kruunausjllh1alli- 
suuksissa piti puheen kokoutuneille talonpoikaisedustajille, 
jotka kuvemementlllhallitukset olivat valinneet: »seuratkaa 
aatelismarsalkkain maarayksia alkaiika uskoko mieletönta 
huhua ilmaisesta maanjaosta, jota. Venajan viholliset levit- 
tavat». Sitten han viittasi maapankin edullisiin ostoehtoihin; 
pankki muka tyydyttaisi kaikki maaosuuksien suurentamista 
tarkoittavat toiveet. 
Tarjouksia uusi pankki sai odottamattoman runsaassa 
maarin. Vuoden 1861 suuri uudistus oli tehnyt aki1lisen lopun 
maalaisaateliston levean-venalaisesta, huolettomasta herras- 
elamasta. Suuri enemmistö huomasi, etta vanha hyva aika 
ja sen mukava laiskoittelu ja remuavat juhlat oli ainiaaksi 
mennyt. Piti siis mukautua uuteen taloudelliseen asemaansa. 
Tarpeellisen viljelysten parannuspaaoman antoivat 5 %:n 
valtio-obligatsionit, joilla valtio maksoi talonpoikaismaan 
pakkoluovutuksen. 10-15 %:n kurssitappiolla voi helposti 
muuttaa ne rahaksi. Silla varustettuna lahdettiin toiminnan- 
haluisina Lansi-Europpaan. Taalla osa jai vetelehtimaan 
Pariisiin ja tuhlasi lyhyessa ajassa iloisessa humussa loppuun 
mukaan otetut sadattubannet. Kun taskut tyhjina oli palattu 
takaisin, niin pantattiin maatila )}minille tai rikastuneelle 
kyla.koronkiskurille, kulakille, tai otettiin rehelliselta nayt- 
tava talonpoika tilanhoitajaksi ja maksettiin hanelle 30 rup- 
laa vuodessa, mika merkitsi samaa kuin 300 ruplaa. Talon- 
poikaisen kasityksen mukaan rehellisen taloudenhoitajan 
tuli tiluksen tuotosta pistaa omaan taskuunsa palkkansa 
kymmenkertainen maara. Mika sen ylitti, oli syntia, Tlluk- 
sen pellot, joilla aikaisemmin jo oli ollut vahan apilan- ja 
penmanviljelysta, jaettIin talonpoikaiseen tapaan talvi- 
vilja-, kesavilja- ja kesantomaahan, tiluksen metsaa hakat- 
tiin ahkerasti ja laitumet jatettiin ramettymaan, kun koho- 
vesi kevaalla oli vienyt mukanaan tulvaa vastaan rakennetun 
suoja-aidan. Omistaja itse muutti kaupunkiin, missa hiin 


.l<j;:'
.il:ö 



64 


aatelismiehena suhteillaan helposti sai tulokkaan valtioviran. 
Kesaloman aikana, jollei raha riittanyt ulkomaal1,matkaan, 
han perheineen lahti maatilalle en takaisin ja haaveili ran- 
sistyneessa herraskartanossaan vanhasta hyvasta ajasta, 
kunnes »palvelus» taas kutsui hanet kaupunkiin. Toinen osa 
noita entisia maaorjallomistajia oli siveellisista ja isanmaalli- 
sista syista valttauyt tuota Seine-virran synnillista Baabelia 
ja matkustanut Lontooseen siella jotakin oppiakseen. J on- 
kun ajan perasta he palasivat laajalle Venajan tasanko- 
maalle tayteen-ahdettuina englantilaista maataloudellista 
viisautta ja mukanaan tavaton maara englantilaisia maatalou- 
deUisia koneita, vaikka ta alla oli yhta vaban Englannin Ilmas- 
toa kuin brittilaista yritteliaisyyttakaan. Mukaan-otetut 
työkalut, jotka siihen aikaan viela olivat jokseenkin monimut- 
kaisesti rakennetut, sarkyivat pian. Kylan seppa ei saanut 
korjatuksi noita )>saksalaisia vehkeita», jotka arvottomana 
romuna vietiin vajaan. Englantilaiset maanviljelysmenetel- 
mat taas eivat soveltuneet Venajan pitkaan talveen ja lyhyeen 
kuivaan kesaan; Lontoosta tuotu tilanhoitaja nayttaytyi 
maalaiskapakoitsijaksi. Ja vibdoin tuo vilpittömalla mie- 
lella aloitettu uudistustyö paattyi muuttamalla kaupunkiin 
valtion palvelukseen, jonne ei viety mukaan edes mitaan 
kauniita muistoja Pariisin iloista, mutta kylla paljon harmia 
brittilåisesta »tyhmyydesta)
. Tassa luonnosteltu kuva oli 
tyypillinen maalaisaatelin enemmistölle, joka ei niinkuin 
lansieuroppalainell pysynyt isilta perityssa turpeessa, vaan 
piti sita vain korkoa-tuottavana arvoesineena, jonka kevyella 
mie1ella luovutti, jos vain hyvin tarjottiin. Nain ei tuhansissa 
kylissa ollut esikuvaksi sopivaa malli tilaa, jommoisen luomi- 
nen yksin antaa olemisen oIkeutusta suuromistukselle. Talon- 
poikaista maataloudellista viljelysta on Lansi-Ven aj alla, 
nimenomaan Itamerenmaakunnissa, vallan toisella tavoin 
kohottanut se seikka, etta tilanomistaja varakkaana miehena 
saattoi uskaltaa uhrata jotakin uudistuksiInkin ja nain tek- 
nillisena uranuurtajana kayda vanhoillisten talonpoikien 




 "" 
""."'/".,,', 
't'.,';i";.(i.,/,.:: '::< 


65 


edella. Tietysti ei puuttunut poikkeuksia saannösta. Mutta 
pikainenkin katsahdus osoittaa jokaiselle matkustajalle, 
mika ammottava vastakohta vallitsee Venajan maanviljelyk- 
sen alhaisen kannan ja Lansi-Europpaan rajoittuvien reuna- 
valtioiden suhteellisesti korkean kehitysasteen valilla. 
Keski-Venajan maata-omistava aatelisto köyhtyi, sen 
maanpako yltyi. Tilus toisensa jalkeen joutui talonpoikais- 
maapankin va1ityksella mirin yhteisomistuksen tahi kyla- 
koronkiskurien, kauppiasten tai tehtailijain kasiin. Iskusanat: 
takaisin maaseudulle, parannuksia, esikuvaksi ja malliksi talon- 
pojille kaikuivat paaoman puutteessa kuuroille korville. 
Silloin sisaasiainministeri, kreivi Dimitri Tolstoi, tarttui 
asiaan pelastaakseen vanhoillisen valtiojarjestyksen perus- 
aineksen, maata-omistavan aateliston, vahitellen tapahtu- 
vasta haviösta. Kilpailevaksi yritykseksi valtion talonpoi- 
kaispankkia vastaan hallitus 1885 perusti aatelis-maapankin. 
Sen avulla aatelisto maksaisi velkansa yksityisille hypoteekki- 
p
.l1keille ja saisi samaan aikaan tarvittavan paaoman tiluk- 
sillaan toimeenpantaviin maataloudellisiin uudistuksiin. Ei 
toista eika toista tarkoitusta saavutettu. Syyna siihen oli 
osaksi valtakunnanneuvostokin. Bunge oli saanut lakiehdo- 
tukseen otetuksi sen maarayksen, et ta lainoja oli myönnettava 
vain sellaisille tilanomistajille, jotka itse hoitivat maatilaansa. 
Valtakunnaneuvosto poisti taman rajoituksen. Tietysti 
kaytettiin heti runsain maarin hyvakseen valtior8.haston 
hyvantekevaisyytta veronmaksajien kustannuksella. Jo toi- 
mintansa ensimmaisena vuotena aatelispankki myönsi 
yhteensa 68 3/ 4 miljoonaa ruplaa, jonka panttina oli 2,135 
maatilaa, ja myöhemmin monet sadat miljoonat seurasivat. 
20 vuodessa 210,000 neliökilometria kartanomaata 'myytiin. 
Lainaehdot olivat tavattoman edulliset: ensin 5 %, sitten 
4 1/ 2 % ja vuodesta 1897 alkaen vain 4 % korkoa puhtaasta 
rahasta. Eipa ihme, etta niin moni rikas aatelismies ka tti 
tilaisuutta tehdaksensa siirtokaupall: panttaamalla maati- 
lansa han sai aatelispankilta miljoonan ruplaa 4 %:lla ja lai- 
5 - Venlljiin historia. 



I I 


I 
I 
I 
I 


I:__
- 


66 


nasi summan sitten jollekin pankille 7 %:n vuotuista korkoa 
vastaan. Niinkuin Gogolin kuuluisan kertomuksen mukaan 
maaorjuuden aikana ostettiin »kuolleita sieluja» ja sitten 
voitolla pantattiin ne johonkm pankkiin, niin 19. v1}osisadan 
lopussa ostettiin )}kuollutta maata», s. o. arvotonta suo maata, 
ja petkutettiin se sitten lahjotun arviomiehen valityksella 
aatelispankille hypoteekkivakuudeksi silta saadusta lainasta. 
Toinen uuden pankin etu oli sen sangen pitkalle meneva 
karsivallisyys velallista kohtaan. Bungen erottua talon- 
poikaispankki saahmattömasti poliisin ruoskalla peri talon- 
poikien maksamatta jaaneet korot, mutta aatelispankki 
myönsi maksuajan p:dennysta, lisasi maksamatta jaaneet 
korot velkasummaan tahi antoi ne anteeksi. Kahdesti vuo- 
dessa Novoje Vremja julkaisi monella sivulla pitkan luette- 
lon maatiloja, jotka, niinkuin laki vaati, oli maaratty myyta- 
vaksi huutokaupalla, koska korot ja lainat oli jatetty maksa- 
matta. Tuhansine aatelisnimineen tama luettelo oli eraanlai- 
nen venaHUnen )}Gothan almanakka)}. Maksunsa laiminlyö- 
neet velalliset tiesivat, etta hallitus valtiollisista syista ei 
kuitenkaan menettelisi lain ankaruuden mukaan, vaan kii- 
tollisena tyytyisi siihen, etta maksettaisiin jokin pieni osa 
velasta. Jos oli tulossa hallitsijanvaihdos, iloinen perhetapaus 
keisari huoneessa tai suuri sotavoitto, niin yksinkertaisesti 
ei maksettu mitaan odotellessa armomanifestia, joka rikok- 
sentekijalle antoi anteeksi osan v1ela karsittavastii. rangais- 
tuksesta, mutta maata-onllstavalle aatelistolle maksurastit. 
Huomattavan paksu oli »Gothan almanakka>} b:einakuussa 
1904, kun odotettiin voittoa Japanista ja krmmunperillisen 
syntymaa. Eipa puuttunut sotapaallikön, Kuropatkinin- 
kaan, nimea niiden henkilöiden luettelosta, jotka olivat lak- 
kauttaneet velkojensa kuoletuksen odotellessaan tulevaa 
armomanifestia 
Bunge ei Venajan talonpoikaissaadyn taloudellista kohot- 
tamista tarkoittavassa politiikassaan odottanut silmanrapays- 
menestyksia. Vasta tulevaisuudessa hanen jarjestelmansa 



"""""" , Vif1): i ': ' '' ' , . 


67 
hedelmat nayttaytyisivat, jollei sota tekisi tyhjaksi niiden 
hiljaista kypsymista. Han kaytti koko vaikutusvaltansa 
saadakseen aikaan sotilaallisten menojen vahenemisen. Tama 
pyrintö johti lopulta hanen kukistumiseensa. Pysyvaiset 
budjettivajaukset, jotka olivat aiheutuneet talonpolkien 
verosuoritusten vahenemisesta, passiivinen kauppatasaus, 
joka oli syntynyt kansanjoukkojen kohonneesta elaman- 
kannasta, ruplan kurssin huononeminen, joka johtui Vena- 
jan sotajoukkojen kokoamisesta lansirajalle, hanen saksa- 
lainen syntyperiinsa, johon hanen vanh
mpansa olivat 
vik,!lpaat, kaikIn tama luettiin hanen syyksensa. Ilomielin 
slavofiililehdistö v. 1887 tervehti tuon »oppineen kamari- 
viisaan» eroa, jonka seitsenvuotisesta toiminnasta myöhem- 
min venalaiset arvostelijat, niinkuin Kovalevski, ovat lau- 
sunept sangen suopean arvostelun. 
Bungen seuraajaksi tilli J. Vysnegradski (r887-92). 
Katkov oli suosinut tata kauppataitoista miesta, joka ennen 
oli naytellyt johtavaa osaa Pietarin kunnallishallinnossa, 
ja r886 saanut aikaan hanen nimityksensa valtakunnanneu- 
vostoon. Pobedonostsev suostui hanen nimitykseensa raha- 
asiaimninisteriksi, koska hanen papillinen syntyperansa ja 
se seikka, etta han oli kaynyt lapi pappisseminaarin, hanta 
suosittivat. Vysnegradski oli taitava matemaatikko, mutta 
ei mikaan valtiomies. Tehtiivaansa Venajan kansantalouden 
johtajana han katsoi suuren osakeyhtlön liikkeenjohtajan 
niikökannalta, jonka asiana ensi sijassa 011 huolehtia runsaasta 
osinkojen jakamisesta. Jalkimmaisten tilli olla raha-asialli- 
sena valmistuksena hyökkayssotaan, jota sotilaalliset piirit 
vaabvat. Paamaara, joka uuden ministerin mielessa vaikkyi, 
oli valuutta uudistus; sen edellytyksena valtiopankin melkein 
tyhjan rahaston tayttiiminen kullalla. Mendelejevin mieli- 
piteiden mukaisesti han yha edelleen koroitti tullisuojelus- 
muuria ja ehkaisi tuontia. Haikailemattömasti penen talon- 
poikien verorasteja, jota Bunge tunnollisesti oli valttanyt, 
seka huojistamalla viljan rahtimaksuja vientisatamiin hiin 


.w...1. 



68 


kasvatti vientikiihkon, joka raha-asiallisessa suhteessa kyp- 
sytti loistavia tuloksia. Kauppatasaus osoitti, vuosien 1887- 
r889 hyvien satojen johdosta, viennin arvon melkein 1/. mil- 
jaardia ruplaa tuonnin arvoa suuremmaksi; valtiotalous naytti 
toisen vuoden lopussa melkoista ylijaamaa, jonka uudet verot 
olivat vaikuttaneet; ruplan kurssi kohosi, ja valtiopankin 
kultavarasto saavutti 782 mujoonan maariin. Preussin 
mallIn mukaan Vysnegradski alkoi valtiollistuttaa yksityis- 
. 
ratoja, josta han odotti valhotulojen yhii edelleen kohoavan. 
Niiin ei sitten kaynytkaan, koska valtion hallinto rautateillii 
nayttaytyi kalliimmaksi kuin yksityisten. Kayttamalla 
hyvakseen maailmanmarkkinain silloista raharunsautta han 
r888 konverttaamalla 5 %:n valtiolainat viihensi Venajiin 
»ulkomaanveroa». Ranska antoi rahat tiihan kauppaan, 
mika oli valtiollisesti tiirkeiita ja tulevaisuudessa oli johtava 
venalais-ranskalaiseen liittoon. Slavofliluehdistön osoittaessa 
meluavasti suosiotaan han r892 aloitti reippaan tullisodan 
Saksaa vastaan, joka Venajan 50 %:n tullinlisaykseen saksa- 
laisille tavaroille vastasi panemalla erikoistullit Venaj an vilj alle. 
Se kiiltava kulta, minka ministeri ahkerasti ostamalla 
Venajan viljakauppiasten hallussa olevia Lontoon vekselelta 
oli kasannut valtakunnanpankin holveihin, oli Venajan talon- 
pojan otsansa hiessa ja - naIkaa nakemalla maksamaa. 
Viela sanomalehdet johtavissa artikkeleissaan yl1sHvat nero- 
kasta ja kansallista ministena, mutta maaseutu-uutisissaan 
niilla 011 ikavia tietoja: Iso-Veniija, valtakunnan viljamaa, 
011 joutumassa kovaan agraaripulaan, joukkoköyhtyminen 
levisi, taloudellinen elimistö oli viljanviennin liikajannityk- 
sesta luhistumaisillaan kokoon. Pieni ilmastoheilahdus saat- 
toi hatatilan huippuunsa. Aasian kuiva eramaantuuli puhalsi 
kansojen portista sisaan ja synnytti vuosien 1891 ja r892 
kauhean nalanhadan. Vysnegradski eI menettanyt malttiaan. 
Ylpeasti han jtUISt1: itse me kylla emme tule syömaan, mutta 
me tulemme viemaan viljaa maasta. Mutta olosuhteet 
olivat voimakkaammat kuin tuon raha-asiain mahtimiehen 



69 


valoisakatseisuus siellå virastomaailman korkeuksissa, minne 
talonpoikien suru ja surkeus ei ulottunut. Mita kolmena liha- 
vana satovuotena oli luotu, se luhistui molempien hatiivuo- 
sien niilkasurkeudessa kokoon. Budjettiylijaamat olIvat kay- 
tettiiviit niilanhadan lieventamiseksi. Vienti vaheni, kauppa- 
tasaus huononi ja ruplan k1.lTssi aleni jalleen. Vysnegradskin 
vastustajat tahtoivat yleiselle mielipiteelle selvitella ministerin 
turmiollista politiikkaa. Mutta kaikki sanomalehdistössa 
tai julkisissa kokouksissa lausuttu arvostelu oli ankarasti kiel- 
letty. Niinkuin muinoin Byzantionissa oli vain sirkus kay- 
tettavissa. 80,000 ruplalla saatiin kuuluisa klovni Durov - 
muuten sivistynyt venaliiinen aatelismies tekemaan 
vastustusmielinen hyökkiiys. Sirkuksen nayttamölle han 
ilmestyi opetetun sikansa kanssa, joka nostaa maasta kaiken- 
laatuisia esineita; vain paperiruplan se herransa hartaista 
pyynnöistii huolimatta jiittaa nostamatta. Se ei ole mikiian 
ihme, selittaii Durov tarkasti kuuntelevalle yleisölle, siltii 
Vysnegradski ei myöskaan jaksa nostaa ruplaa. Kaikuva 
nauru ja remuavat suosiohuudot tarisyttavat sirkusraken- 
nusta. Politikoiva klovni karkoitetaan rangaistukseksi Pieta- 
rista, raha-asiain ministeri saa )}sairauden tahdem eron viras- 
taan. Sirkuksen ivananru on hanet kukistanut. 
Vysnegradskin paikalle astui mies, joka on naytellyt 
huomattavaa ja vastustajiensa arvostelun mukaan myöskin 
kohtalokasta osaa Venajan taloudellisessa ja valtiollisessa 
eliimiissii - Sergei Witte r892-r903. Hiin oli syntyperiil- 
tiiiin saksalainen, opinnoiltaan matemaatikko, virka-alal- 
taan rautatiemies, ja oli ensin Turkin sodassa, sitten lounais- 
ratojen johtajana osoittanut suurta jarjestelykykyaan ja 
työtarmoaan seka kirjallisella toiminnallaan vielii lisiinnyt 
mainettaan. Valtionrautateiden palvelukseen han astui 
v. r886 ja kohosi 34 vuoden ikiiisenii helmikuussa r892 
kulkulaitosministeriksi. Saman vuoden syksyllå hanet nimi- 
tettiin raha-asiain sekii kauppa- ja teollisuusministeriksi. 
Kaikille veniiliiisilte yhteisella uskolla kansansa ja valtakun- 



1 I 1 1 
I 
I 


70 


tansa loistavaan tulevaisuuteen, rohkealla itseensaluotta- 
muksella, jota hanen nopea kohoamisensa vahapatöisesta 
asemapaallikösta ministeriksi oli lujittanut, tuo taitava, 
lujatahtoinen mies tarttui tehtavaansa. 
Witte oli Venajan ensimmainen valtiomies, joka ymmarsi 
nopeasti ja menestyksellisesti kayttaa maailmanmarkkinain 
ja maailmanpolitiikan vaihtelevia tilanteitahyvakseen suunni- 
telmiensa toteuttamiseksi, jotka menivat aivan ylettömiin. 
Venajan keisarikunnan ei pitanyt ainoastaan tulla riippu- 
mattomaksi Lansi-Europasta, vaan kohota sen vallitsevaksi 
taloudelliseksi teklJaksi. Mendelejevin unelma oli toteutet- 
tava: koko Europpa oli valaistava venalaisella vuoriöljylla 
ja lammitettava venaliiisilla hiililla. Ellsinna Witte paatti 
edellakavijansa hanelle jattaman tullisodan Saksan kanssa. 
Venaja tarvitsi rauhaa sita kipeammin kuin v. r893 Ranskan 
kanssa tehty kauppasopimus huolimatta tullien helpottami- 
sesta molemmilta puolin ei tiiyttanyt sitii toivoa, etta liittou- 
tuneiden valtojen valinen tavarainvaihto vilkastuisi. Helmi- 
kuun 10 p. r894 tehtiin k)Tmmeneksi vuodeksi kauppasopi- 
mus Saksan kanssa. Silla kumottiin Bismarckin r887 antama 
kielto lainata venaliiisten arvopaperien vakuutta vastaan seka 
alennettiin Venajan tuontitulleja Saksan teollisuustuotteille 
samoinkuin Saksan venalaiselle viljalle. Samat lehdet, jotka 
aikanaan ilomielin olivat tervehtineet tullisotaa Saksan kanssa, 
ylistivat rauhaa »pelastavana tekona» ja kiittivat Witten 
diplomaattista taitoa, kun taas Saksan agraarilehdistö yltyi 
katkeriin soimauksiin »uuden suunnan» talouspolitiikkaa 
vastaan. Tosin nyt vasta niiyttaytyivat Vysnegradskin 
niin kevytmielisesti aloittaman tullisodan seuraukset, nimit- 
tain asiakaspiirin menettaminell. Amerikan kilpailu oli 
oivallisesti kayttanyt hyvakseen sota-aikaa. Sen syrjayttami- 
seksi oli tarjottava halvemmalla. Witten ensimmiiinen loista- 
vasti toimeenpantu uudistus oli kultakannan kiiytiintöön-otta- 
minen r893-r896, jolle jo hanen edellakavijansa innokkaasti 
kokoamalla metallia oli laskenut perustuksen. Mutta mika 


I 
I I 1I 
,: ,II 




,
t " " 
, "-<};\:'
 


71 


jalkimmaiselle huolimatta epatoivoisista ponnistuksista ei 
ollut onnistunut, sen Witte nopeasti sai kuntoon, nimittain 
ruplan kurssin vakauttamisen 2,66 Suomen markkaan (2,16 
Saksan markkaan). Venajan sateenkaarenvarinen sadan 
ruplan seteli oli tahan asti ollut Berliinin ammattimaisten 
pörssihuijarien suosituin keinottelupaperi, kunnes Witte 
asiamiestensa valityksella seka Mendelssohnin pankkihuo- 
neen kanssa tehdyn salaisen soplmuksen avulla vuoden 1894 
lokakuun 31 paivan ultimosuorituksessa antoi niille tuntu- 
van iskun. Valuutan puutteessa - sadanruplansetelit olivat 
iikkia kadonneet kaupasta - baisse-keilJottelijat eivat voi- 
neet tayttaa moneen miljoonaan ruplaan nousevia sitoumuk- 
siaan, kun hausse-keinottelijat, Witten asiamiehet, odotetun 
kurssierosuorituksen sijaan vaativat tavaran luovutusta. 
Paperiruplalle maaratyn kurssin perustuksella vanhalle kulta- 
imperiaalille, jonka nimellisarvo oli IO ruplaa (= 32 Saksan 
markkaa tahi 40 frangia tai Suomen markkaa) annettiin 
15 ruplan arvo, ja taman suhteen perustuksella lyötiin uusia, 
pienempia 10 ruplan kultarahoja (= 21,6 Saksan markkaa tahi 
26,6 frangia tai Suomen markkaa) ja 5-ruplasia. Wltten vas- 
tustajat, jotka hopeakannan kaytantöön ottamisesta olivat 
toivoneet viljan hintojen kiristymista maailmanmarkki- 
noilla, sanoivat hanen uudistustaan peitetyksi valtiovarari- 
koksi, hanen ihailijansa devalvatsioniksi. Miljoonina kappa- 
leina tulvivat 1897 kiiltavat kultakolikot kansan sekaan, joka 
tahan saakka oli nahnyt vain rypistettyja likaisia paperirahoja. 
Nyt saatiin kultaa ja tunnettiin Venajan mahtavuus! 
Toinen Witten suuri tai - niinkuin hanen vastustajansa 
arvelivat - kohtalokas teko oli Venajan suurteollisuuden 
luominen ulkomaisen paaoman avulla. Maaorjuuden lakkaut- 
tamisesta alkaen teollisuus suojelustullien turvissa oli kehit- 
tynyt yleensa suotuisasti. Rautatierakennukset olivat hankki- 
neet sille uusia myyntipaikkoja ja englantilaisten keksimat 
suuret rauta- ja hiilikerrokset etelassa uusia raaka-aineita. 
Mita tulee teknilliseen liiketulokseen ja tuotteiden laatuun. 



72 


erosivat toisistaan melkoisesti Moskovan, Pietarin, Riian, 
Varsovan, Uralin ja Donetsin seudun teollisuusalueet. Jota 
/J kauempana idassa pain, sita vahemmin vastasi jarjeste1y, 
tekniikka ja työtulos lansimaista mittaplluta. Teknillisesti 
korkeimmalla tasolla olevaa Puolan teollisuutta vastaan Mos- 
kovan tehtailijat »isanmaallisista» syista olivat anoneet tulli- 
suojelusmuuria, jommoisen Vysnegradski oli myöntanyt heille 
ylettömien rautatietariffien muodossa kaikille Varsovasta 
itaan pain meneville teollisuustavaroille. 
Kova hata ja toiveikas vaeltajamieli ajoi joka kevat 
5-6 miljoonaa isovenalaista talonpoikaa kulkusalle. Hitaasti 
virran viemalla lautalla, jalan ratapengerta pitkin, harvoin 
jokihöyryn lastiruumaan tai rautatien rahtivaunuun ahdet- 
tuina he muuttolintujen tapaan pyrkivat etelaa kohti, missa 
kysyttiin maatyölaisia, tai tulvivat niinkuin heinasirkkapar- 
vet kaupunkeihin, missa ennen kaikkea tehdas tarjosi toi- 
meentulomahdollisuuksia. Ja pitemman tai lyhyemman ajan 
kuluttua kavi kulku taas takaisin kotikylaan, mukana jokin 
saastetty rupla taikkapa taskut tyhjina, aina sen mukaan, 
millaista luonteenlujuutta oli kyetty osoittamaan iloa ja 
unohdusta antavan viinan nauttimisessa. Niin oli Iso-Vena- 
jan vaeltava tehtaantyömies puolittain talonpoika, puolit- 
tain ammattilainen, molemmilla aloilla heikko taidoltaan ja 
aikaansaannoksiltaan. Pieni oli 50 markan kuukausipalkka, 
mutta sen sijaan oli 98 pyhåpaivaa vuodessa, vasyttava oli 
pitka, 13-tuntinen työpåiva, mutta sita huojensi tyhjantoi- 
mittaminen, niin etta tuotto oli vahapatöinen lansimaisen 
mittaputm mukaan. Lakko oli rangaistava rikos, jota oikeu- 
dellisesti kohtasi vankeus tai ballinnollisesti karkoitus Sipe- 
riaan. Valtion työviiensuojeluslainsiiiidiintö oli vie1a kapalos- 
saan. Bunge oli r882 tahtonut panna sen toimeen, mutta oli 
kohdannut vaikeasti voitettavaa vastarintaa. Kun Ita- 
merenmaakuntien ja Pietarin tehtailijat kannattivat valtion 
toimesta tapahtuvaa yhteiskunnallista huoltoa, niin Mosko- 
van kapitalistit niiden hallitukselle tehdyissa anomuksissa 


l 
[' I!II 




!i"; ': 
';,/ ,'.>,.1';:- , 
':';
<"'\','.i -..iI: 


73 


nakivat vain kilpailijain juonia. Mita edelliset vapaaehtoi
 
sesti olivat tehneet työlaistensa hyvaksi, sen he muka nyt 
lain voimalla tahtoivat tyrkyttaa isovenalaisille tehtaili
 
joille, jotka patriarkallisella hyvansavyisyydella ja yksinker
 
taisuurlella tahan asti olivat hoitaneet liikettansa ja pitaneet 
saannöllisena 30-40 %:n voitto-osinkoa. Myöskin slavofii- 
lien oppi oli otettava avuksi työvaensuojeluslainsaadannön 
vastustamisessa: se vaati muka patriarkallista suhdetta työn
 
antajan, »isam>, ja työntekijain, »lasten», valilla, joiden tulee 
osoittaa hanelle ehdotonta kuuliaisuutta, mista palkaksi han 
heita - tavarapalkkajarjestelmiin muodossa - ruokkii ja 
vaatettaa. Vasta r885 hallitus viihitellen lahjottavien ammat- 
tientarkastajien avulla alkoi panna toimeen lastentyöll seka 
naisten yöt yön kieltoa. Vuoden r886 laki palkanmaksusta 
tarkoitti työnantajien mielivallan ja Uihan asti rajattomasti 
kaytetyn sakkorahojen muodossa tapahtuvan palkanvahen- 
nyksen ehkaisemistii. Huolimatta Moskovan tehtailijaill 
huudosta saadettiin r897 eraall Pietarin työ1D1esten joukko- 
lakon synnyWiman painostuksen alaisena pisin työpalva 
II 1/2-tuntiseksi. Ammattientarkastus uudistettiin r894. 
Se alistettiin paitsi raha-asiain ministeriön, myöskm sisaasiain- 
ministeriön alaiseksi, joka sille paaasiaksi maarasi työmiesten 
mielialan nuuskimisen ja heidan valtiollisen valvontansa. 
Siten tama yhteiskunnallinen laitos muodostui vaivaksi seka 
.työntekijöille etta työnantajille. 
Venajan teollistamiseen tarvittavan paaoman Witte 
nopeasti ja taitavasti hankki. Han kaytti mestarillisesti 
hyvakseen venalais-ranskalaista liittoa, jonka lujentamiseksi 
isanmaallinen ranskalainen koroillaan-elaja mielellaan antoi 
osan saastöroposiaan, europpalaisten markkinain raharun- 
sautta, jotka halukkaasti tahystelivat uusia edullisia rahan- 
sijoitustilaisuuksia, seka satua Venajan valtakunnan, tuon 
rajattomien mahdollisuuksien maan, tyhjentymattömista 
rikkauksista houkutellakseen miljaardeja Lansi-Europasta 
Itai:i.n. Vuosina r894-r899 perustettiin 927 osakeyhtiöta, 



74 


joiden nimellispaaoma oli yhteensa 1,420,000,000 ruplaa. 
Samaan aikaan jo olemassa-olevat laitokset koroittivat liike- 
paaomansa antamalla uusia osakkeita ja obligatsioneja. 
Kaikenlaiset arvohenkiIöt ottivat mielellaan hyvin palkat- 
tuina hallintoneuvoksina uusien teollisuusyritysten hoidon 
ja kruununhankinnat huolekseen. Tassa tanssissa kultaisen 
vasikan ymparilla, mika Venajalla nyt alkoi, olivat mukana 
kaikkien Europan maiden saastajat, enimmin ranskalaiset 
ja belgialaiset. Etela-Venajan laajan aron poikki, missa ker- 
ran tatarit ja kasakat olivat keskenaan taistelleet, missa 
sitten rauhallinen kuormankuljettaja harkavaljakossaan 
uneliaana oli kulkenut tietaan lainehtivien viljapeltojen ja 
laitumella kayvien lammaslaumojen keskella, siella risteili- 
vat nyt rautatiet. Niinkuin sienet kasvoivat tehtaat ja työla.is- 
parakit maasta. Jattilaiskokoiset sulatot valaisivat yön 
aikaan leimahtavilla liekeillaan maisemaa, jonka uudenaikai- 
nen kapitalismi tuhatvuotisesta unesta oli herattanyt val- 
lan uuteen elamaan. Suuria kaupunkeja syntyi, niinkuin 
Bahmut ja Lugansk. Viheliaiset pikkukaupungit muuta- 
mine tuhansine asukkaineen kasvoivat nopeasti paalle 
100,000 asukkaan suuruisiksi suurkaupuugeiksi. Viinan, 
Kiovan, Odessan, Riian, Tallinnan, Varsovan, Lodzin, Bja- 
lostokin, Permin, Slatoustin y. m. vakiluku kohosi kolmin-, 
jopa kymmenkertaiseksi. Uusia esikaupunkeja syntyi kor- 
keine tehtaanpiippuineen seka työlaisvaestöilleen, joka vais- 
tomaisesti alkoi aavistaa luokkaetujaan, ennenkuin viela 
mikaan sosiaalidemokraattineu kiihoittaja oli koettanut herat- 
taa heidat tylsasta valinpitamattömyydestaan. 
Kaikki teollisuudenhaarat lisasivat tuotantoaan, enim- 
min metalliteollisuus. Ne runsaat osingot, jotka rautatie- 
tarveaineiden hankintojen kautta tulivat sen osakkaille, 
lii.htivat tosin venalaisten veronmaksajien taskuista. Eraån 
professori K. Balodiksen laskelman mukaan ha]litus yksin 
kiskoista maksoi 250 miljoonaa markkaa enemman kuin ne 
olisivat maksaneet, jos ne olisi ostettu ulkomailta. VenaHii- 



- 


75 


set kansantalousmiehet kysyivat silloin syystii kylliikin, eikö 
tietön Venaja siihen aikaan kipeammin tarvinnut viertoteita 
kuin rautateita. Mutta niinkuin Witte Veniijan teollistami- 
sessa tahtoi lyhyessii ajassa kulkea kehitystaipaleen, jonka 
taivaltamiseen muut valtiot olivat tarvinneet vuosisadan 
tai enemman, niin hiin teiden rakentamisessakin luuli voi- 
vansa rankaisematta hypata yli yhden luonnollisen kehitys- 
asteen. Kun Venajan talonpoikaisvaestö köyhtyi, niin nuo 
monet uudet laitokset eivat voineet laskea saavansa joukko- 
menekkia tuotteilleen, jollei tilaajana ollut hallitus. Ulko- 
maat siis vain voivat olla tarjona, ja ktm Venajiilla oli kor- 
keat suojelustullit ja sen teollisuus oli teknillisessa suhteessa 
takapajulla, niin ulkomaana saattoi olla vain Aasia. Siten 
tuo teollisuuskiihko lopulta paatyi vanha-venaliiiseen val- 
loituspolitiikkaan. 
Valtion tulojen suurentamiseksi Witte ei ainoastaan kayt- 
tiinyt tuota vanhaa keinoa, valillisten verojen aika ajoin 
tapahtuvaa koroittamista, vaan han otti myöskin kiiytantöön 
eraan valittöman veron, valtion asuntoveron, jonka han ajat- 
teli lansimaisen tuloveron vastineeksi. Edelleen han pani 
kuntoon kaksi suurta imupum.ppua, joista toisen oli maara 
koko laajasta valtakunnasta johtaa Pietariin huolettoman 
juomarin rahat, toisen taas raittiin saastájiin paaomat. 
Ensimmiiinen suuri imulaitos oli paloviina11l0nopoli, toinen 
laajalle haarautuva verkko valtion siiiistökassoja, joille annet- 
tiin etu oikeutettu asema kunnallisten edella. Vuonna r895 
,- toimeenpantu valtion yksinomainen anniske1uoikeus, jonka 
kautta kaikki yksityiset viikiviinatehtaat armotta annettiin 
alttiiksi viralliselle hintasaannöstelylle, kaunistettiin niin 
taitavasti ihmisystavallisilla korupuheilla kansantervey- 
desta ja kansanraittiudesta, etta monet ihailijat eiviit huo- 
manneet raha-asiallista pukinsorkkaa, joka piili noiden valta- 
kunnallisten kuvernementti- ja piiriraittiuskomiteain takana 
ehdottomasti raittiine lautamiehineen. Alkoholin vaarin- 
kiiyttam.inen paheni entisestaan. 



I 


76 


Aina raikkaasti pursuava kultaHihde oli Ranska, jonka 
rahamarkkinat hammastyttavan karsivaUisesti nielivat yhden 
venalaisen lainan toisensa perasta. Vuosina 1888-1896 
sijoitettiin A. Tardieun mukaan Pariisin rahamarkkinoilla 
13 lainaa, maaraltaan yhteensa 5,519 miljoonaa frangia. 
Tai toisin sanoen: Ranska suoritti liittolaiselleen joka piiivii 
1,890,000 frangia kultaa. Vuoden. 1896 jalkeen Ranskan 
paaoma kavi pidattyvammaksi, mutta tarjoutui sitten taas 
Venajalle, joka 19°1--1906 Pariisista sai 2,424 miljoonaa fran- 
gia. Isanmaallinen pikkusaastaja ei ainoastaan kostoaja- 
tuksen hyvaksi ostanut venalaista 4 %:n valtiokorkoa, vaan 
myöskin sen ehdottomaan varmuuteen luottaen. Ranskalai- 
set pankit, eivatka vahemmin ranskalaiset sanomalehdet 
pienimpaan maaseudun nurkkalehteen asti, ansaitsivat jokai- 
sesta venalaisesta lainasta snuria asiamies- ja lahjusrahoja, 
jommoisilla Witte ei surkeillut. Mutta myöskin Berliinissa, 
Lontoossa ynna muissa Europan pörssikeskuksissa »veniilai- 
seb) usein olivat sangen haluttuja. Ulkomaalta saatu kulta 
kaytettiin valtiotalouden saamatta-jaaneiden tulojen peitta- 
miseksi, minka Witte, joka oli mestari lukuja ryhmittamaan, 
budjettikertomuksissaan taitavasti, peitti. Virallisten ilmoi- 
tusten mukaan valtion tulot niina II vuotena, jolloin Witte 
hoiti asioita, eli vuosina 1892-1903, olivat kohonneet II4 % 
ja hanen erotessaan nousseet yli 2 miljaardin kultaruplan. 
Tahallaan arvioimalla tulot alhaisiksi saatiin joka vuosi 
melkoisia ylijaamia, jotka »Valtiopankin vapaina kayttö- 
varoina) olivat kaytettavissa edelta-arvaamattomiin tar- 
peisiin. Tama kultareservi haikaisi useita, ja sita pidettiin 
Venajan kansan kasvavan veronmaksukyvyn todistuksena. 
Kauppatasaus oli suotuisampi kuin koskaan ennen. Eraiilla 
vallan toisellakin alalla Witten luomiskyky nayttaytyi. 
Vaikka hiin oli valtion kaikkivallan ja virkavaltaisen ho1- 
housjarjestelman ehdoton kannattaja, ei han voinut sulkea 
silmiaan silta huomioIta, etta kansanvalistusministeriön 
tyhmistyttamisjarjestelma merkitsi vaaraa Venajan talot,: 




, . 
. \F"
 


77 


delliselle elamalle, joka kipeasti tarvitsi henkisia voimia 
kehittyakseen. Han kaantyi siis kauppiassaadyn puoleen, 
kehoittaen sita omalla kustannuksellaan perustamaan kauppa- 
ja teknillisia kouluja, jotka olivat alistettavat yksinomaan 
raha-asiain ministeriön alle. Ja niinkuin sienet sateen jal- 
keen niita kohosi ilmoille, koska niiden perustajia ei ainoas- 
taan velvoitettu niita kannattamaan, niinkuin oli laita kan- 
sanvalistusministeriön koulujen, vaan heille sen lisaksi myön- 
nettiin oikeus niita johtaa, ministeriön hyvantahtoisen tar- 
kastuksen alaisina. 
Raha-asiain ministerin itsenåinen koulupolitiikka oli 
vapaamielinen teko, jota yhteiskunta ilomielin tervehti. 
Witten koko toiminta kuohui lansimaista henkea. Sentahden 
vapaamielinen siv1styneistö piti hanta omana m1ehenaan. 
Se ei hanessa nahnyt ainoastaan suurta finanssitaituria, 
vaan myöskin vastaisen suuren valtiomiehen, joka kerran 
oli kansan menestykseksi hankkiva sille sen kiihkeasti ika- 
vöiman valtiosaannön. Vuonna r899 Witte oli kunniansa 
kukkuloilla. Hanen kuvansa katmisti kaikkien pörssikomi- 
teain juhlasaleja. Hanen ihailijansa koti- ja ulkomailla 
vertasivat hanta Colbertiin ta! Turgot'hon taikkapa molem- 
piin samassa persoonassa. Ei mikaan hallitus maailmassa 
vetanyt silloin taloudellis
ssa vallantaydellisyydessa ver- 
toja Venajån hallitukselle. Valtio omisti kaks1 kolmannesta 
kaikista rautateista, kaksi kolmannesta kaikista metsista. 
Silla oli satoja metallikerrostumia, vuorikaivoksia ja tehtaita. 
Venajan valtio oli koko maailman suurin maanomistaja, 
l'autatienrakentaja ja yrittaja. Taman jattilaisliikkeen joh- 
dossa, jommoista historia tahan asti ei ollut nahnyt, seisoi 
yksi mies, jonka valtaa ei rajoittanut mikaan tarkastava neu- 
vosto. Silloin alkoi Venajan talouselaman rakell11e korvm 
kuultavasti natista liitoksissaan. Venajan maan ravitsija, 
talonpoika, itse riittamattömasti ravittu, sortui maahan 
verorasitustensa painon alla. Keski- ja Ita-Venajan 16 kuver- 
nementissa riehui vuoden 1899 kevaalla kauhea naliinhata 



78 


edellisen vuoden kadon johdosta, ja syksylla puhkesi teollisuus- 
pula, joka syöksi nurin niskoin monta uutisluomaa. 
Jo r897 kaikki teollisuusarvot hurjan pörssipelin johdosta, 
johon intohimoisesti oli ottanut osaa jokainen pietanlainen, 
joka luuli ymmartavansa jotakin kurssilistasta, olivat siina 
maarin kohonneet, etta vastavaikutus oli valttamatön. 
Espanjan ja Amerikan valisen sodan, Fasoda-kysymyksen ja 
buurisodan uhkaavan puhkeamisen johdosta Europan raha- 
markkinat olivat kiristyneet, mika r899 pakotti kalkki pan- 
kit koroittamaan diskonttomaariaan. Yleinen rahanniuk- 
kuus tuntui pian Venajallakin. Syyskuussa r899 julkaise- 
m.allaan virallisella tiedonannolla Witte koetti rauhoittaa 
kiihtymysta. Sato oli muka hyva - todellisuudessa se ete- 
lassa oli huono -, teollisuus muka yha kasvavan kysynnan ja 
korkeiden tullirajojen johdosta turvattu. Heti sen jalkeen 
Pietarin arvopaperipörssilla oli musta paivansa. Syyskuun 
23 p. r899 se kaikille Venajan pörsseille antoi merkin kaik- 
kien kysyttyjen teollisuuspaperien hirvittavaan hinnanlas- 
kuun. Turhaan Witte koetti pulaa lieventaa: ostamalla 
laskevia osakkeita, nimittamalla osakeyhtiöiden tarkastus- 
neuvoksiksi virkamiehia, jotka tekivat vain haittaa, kun eivat 
tunteneet liikeasioita. Pula paheni seuraavana vuonna. Teh- 
taita pantiin seisomaan, koska niilla ei ollut menekkia eika 
liikepaaomaa. Pankit, jotka olivat rahoittaneet mielikuvi- 
tuksellisia yrityksia, romahtivat auttamattomasti. Seuraa- 
vana vuonna hallitus otti uuden ulkomaisen lainan rautatie- 
rakennuksia varten voidakseen antaa tilauksia kituvalle 
teollisuudelle. Vasta r903 tapahtui hyvan sadon johdosta 
kaanne parempaan. 
Witten arvovaltaista asemaa pidettiin siita lahtien jar- 
kytettyna. Monet, jotka tuossa hurjassa tanssissa kultaisen 
vasikan yrnparilla olivat menettaneet, muuttuivat hanen 
kerran niin ibaillun jarjestelmansa ankariksi arvostelijoiksi. 
Isallmaalliset kansantalousmiehet alkoivat lyöda hatarumpua 
sen johdosta, etta Witte oli suosinut saksalaistuttavan teolli- 




 ... 


79 


suuden tunkeutumista Puolan tsaarikuntaan. Monet saksa- 
laiset teollisuuslaitokset olivat naet perustamalla haaraliik- 
keita Venajan alueelle aivan Saksan rajalle astuneet tulli- 
suojamuurin yli. Saksalaisella paaomalla, saksalaisilla työ- 
miehilla, saksalaisella jarjeste1ykyvylla ja yritte1iaisyyd, lla 
he Venajallii valmistivat tavaroita venalaisille markkinoille. 
Niiissa haarayhtiöissa, joiden puhdas voitto semmoisenaan 
meni Saksaan, kansalliskiihkoiset kirjailijat eivat ainoas- 
taan nahneet kansallisen tullilainsaadannön sa1akahmaista 
tyhjaksi-tekemista, vaan vainusivat niissa myöskin Preussin 
sotaministeriön »salaisia linna rakennuksia». 
Painavampia olivat ne moitteet, joita vaikutusvaltaisen 
maa1aisaateliston piireista tehtiin Wittea vastaan. Keino- 
tekoisesti luotu suurteollisuus oli muka kehittynyt maanvil- 
jelyksen kustannuksella ja kotiteollisuuden vahingoksi. 
Maanviljelijan hata antoi tehtaalle 1eivan. Witten aate, etta 
teollisuuden edistamisella oli maaseudun liikaviiestölle luo- 
tava luonnollinen ja rauhallinen viemiiri, oli johtanut va1tiolli- 
sesti sangen vaarallisen köyhiilistön syntymiseen, joka kau- 
pungin ja ky1an valisen 1åheisen yhteyden tåhden jo oli jiir- 
kyttanyt hallituksen arvovaltaa talonpoikien keskuudessa. 
Bunge oli muka ollut talonpoikien isa, mutta Wittesta oli 
tullut »sosiaalidemokratian isa». 
Venaja oli Wittesta huolimatta pysynyt maanviljelys- 
valtiona. Vuoden r897 vaen1askenta antoi tulokseksi, etta 
88 % kokonaisvaestösta asui maalla ja vain r2 % kaupun- 
geissa. BUl1gen erottua hallituksen huolenpito lukuisasta 
talonpoikaisvaestösta oli kokonaan lakannut. Slavofiilien 
periaatteen mukaisesti oli lainsaadantö vain koettanut 
edelleen lujittaa yhteisomistusta ja vakivaltaisesti panna sen 
toimeen siella, missa tama kaikkea maataloudellista edistysta 
ehkaiseva jarjeste1ma ei vie1a ollut voimassa. Muuan laki 
vuodelta r893 kumosi vuoden r86r vapautusjulistuksen maa- 
rayksen, jonka mukaan mir kahdenkolmanneksen enemmis- 
tölla saattoi paattaa siirtya yhteisomistuksesta yksityisomis- 



80 


tukseen. Mutta virkavaltaisilla laeilla ei voitu estaa kapitalis- 
tisen talouden tunkeutumista talonpoikaiseen maalais-sosia- 
lismiin. Isovenålaisen talonpoikaisvaestön jakautumh'1.en 
maattomiin ja maanomistajiin tapahtui kiertoteitse. Köyh- 
tynyt talonpoika, jolla ei ollut edes ajojuhtaa, vuokrasi osuu- 
tensa kylan koronkiskurille ja viljeli sita hanen renkinaan. 
Siten muodostui kylaporvaristo, jolla ei ollut mitaan inhimilli- 
sesti rakastettavia piirteita, ja jolle talonpoika on antanut 
kaksi kuvaavaa nimitysta: kulak ja mirojed, s. o. nyrkki ja 
mirinsyöja. Turmiolliseksi Witten politiikka koitui talon- 
poikaiselle kotiteollisuudelle, joka 6-8 miljoonalle oli tulo- 
lahde pitkiin talven aikana, monelle jo paatoimena. Talon- 
poikaissaadysta itsestaan lahtenyt pikkllkapltaJistillen yrit- 
tajaluokka riisti sita saalimattömasti, kun taas teknillisesti 
etevampi suurteollisuus vei silta menekin ja houkutteli silta 
sen parhaat työntekljat. Epaluuloisesti hallitus vastusti sita 
niukkaa apua, minka semstvo koetti antaa kotiteollisutt- 
delle tuotanto-osuuskuntien, lamakassojen, mallivarastojen, 
myyntipaikkojen ja teknillisten koulujen muodossa. 
Suurempi kuin Lansi-Europassa, jossa yhtalainen epa- 
toivoinen taistelu on suoritettu noiden molempien teollisuus- 
muotojen valilla, 011 Venajan kotiteollisuuden elinvoima, 
koska se saattoi nojautua maatalouteen. Hitaasti venålai- 
nen talonpoika kurjistui. Nahden jatkuvasti puoJittain nal- 
kaa, han maaraajalla saattoi suorittaa vapaaksilunastus- 
maksut seka valittö
at valtion- ja kunnallisverot. Kieltay- 
tymalla jokaisesta, pienimmastakin mukavuudesta seka kai- 
kista nautintoaineista paitsi teesta ja viinaryypysta han 
koetti torjua luotansa valillisia veroja. Han eli melkein tay- 
dellisessa luontaistaloudessa ja seisoi avuttomana sellaista 
hallitusta vastassa, joka haneen sovellutti uudenaikaisen 
rahatalouden tekmikkaa ja oppeja. Saalimattömalla, vuosi- 
satoja jatkuneella ryöstötaloudella maan tuottokyky mus- 
tanmullan-seudullakin vaheni, samaan aikaan kuin viljan- 
hinnat maailmanmarkkinoilla Argentinan ja Lansi-Kanadan 


I 
II 
, 1 



81 


asutuksen seka merirahtieh huojistumisen johdosta aleni- 
vat. Myöskin venalaisten viljakauppiasten vanhanaikainen 
eparehellisyys, jotka kuljettivat viljansa ulkomaille hiekalla 
ja soralla sekoitettuna ja siita saivat rangaistuksekseen 
hinnanalennuksen, oli loppuseurauksiltaan talonpoika-raukan 
karsittava. Siihen tuhvat lisiiksl ainaiset katovuodet, jotka 
aiheutuivat aasialaisesta arotuulesta, metsanraiskauksesta 
ja jokavuotisen sateenmaaran asteittaisesta vahenemisesta. 
Volgan alueeJla oli vuoden IgoI katovuoden ja1},;een koko- 
naisia kylia, joissa kansa liikkumattomana makasi pirteissaan, 
alentaaksensa eraanlaisella talviunella ruumiinsa aineen- 
vaihdosta ja siten totuttaakseen itsensa olemaan syömatta, 
kylia, joissa ravinnonpuutteesta ei ollut yhtaan hiirta, ei 
. 
yhtaan koiraa eika kissaa, ei lehmaa lypsettavaksi, ei hevosta 
auraa vetamaan. 
Liian myöhaan Witte huomasi jarjestelmansa virheet. 
Han tahtoi auttaa nopeasti ja hyvin. Hanen niin kauan lapsi- 
puolena kohtelemansa kotiteollisuus oli hanen valityksellaan 
saava joukkotilauksia armeijan tarpeisiin. Viljakaupan han 
tahtoi uudistaa perustamalla amerikkalaiseen malliin valtion 
elevaattoreja ynna viljan laadun todistuslaitoksia. Rautatei- 
denliikkuvaa kalustoa oli heti lisattava, jotta ase mille kasau- 
tUlleen viljan ei kuukausmaaria tarvitsisi, odottaessaan edel- 
leen- kuljetusta, virua taivasalla. Valtakutmanneuvostossa 
han antoi selityksen, etta valittömat ja valilliset verot olivat 
saavuttaneet aarimmaisen rajansa, ja etta han katsoi tehta- 
viiksensa keksia jonkin keinon verotaakan keventamiseksi. 
Hanen ehdotuksestaan kutsuttiin Ig02 erityisia kuveme- 
mentin- ja piirikomiteoja »maatalouden hatatilan selvittami- 
seksh ja niiden jasenille luvattiin taysi puhevapaus. 
Se oli liian myöhaista. Talonpoika alkoi itse auttaa itseaan 
silla tavalla kuin hanen esi-isansa aina kovassa hadassa oli- 
vat tehneet: he ryöstivat tilanomistajalta hanen maansa, 
viljansa ja karjansa ja polttivat hanen kartanonsa poroksi. 
Vuonna 1902 puhkesi II kuvememelltissa talonpoikaiskapi- 
6 - Venlljlln historia. 



82 
noita. Samaan aikaan todisti jarjestettyjen lakkojen lisay- 
tyminen seka milloin siella milloin taalla puhkeavat työvaen- 
levottomuudet tehdaskaupungeissa, etta teollisuuden mukana 
Venajan maanviljelysvaltioon oli astunut uusi voima, joka 
tahtoi vakivaltaisesti muuttaa valtiollisen jarjestyksen perus- 
tukset - sosiaalidemokratia. 




,,,,,.,' 


5. LUKU. 


Virkavalta ja itsehallinto 1881-1904. 


»Suuri ja pyha on esivallan merkitys.» 
Pobedonostsev. 


Pobedonostsevin koko hallitusajan virkavalta ja itse- 
hallinto seisoivat leppymattömina vihollisina vastakkain. 
Ensimmaisessa leirissa oltvat paitsi lukemattomia opportunis- 
tisia kiipijöita kaikki isanmaanystavat, jotka itsevaltaisen 
valtiomuodon sailyttamisessa niikivat isanmaansa onnen. 
Vuonna 1864 luoduissa maaseudun ja kaupunkien itsehallinto- 
elimissa olivat tu1evan valtiosaannön alkuidut. Aleksan- 
teri II itse oli sanonut semstvokokouksia vastaisten vena- 
laisten kansanedustajien kou1uiksi. Loris-Melikovin valtio- 
saantöehdotuksen rauettua Pobedonostsev valitsi eraan va- 
kaumuksellisen slavofiilin sisaasiainministeriksi, nimit- 
tain kreivi Nikolai Ignatievin, entisen Konstantinopolin- 
lahettilaan. Luja tulee etil1en kaikkea hallituksen olla, vaati 
Katkov, slavofiilisen puolueen aanenkannattaja, lehdessaan 
Moskovskija Vjedomostissa, mutta myöskin rehellinen, lisasi 
siihen Aleksanteri III. Ja Ignatiev lupasi tsaarille mlta 
ankarimmin rangaista jokaista virkavallan vaarinkaytta- 
mista seka puhdistaa virkamiehistön kaikista huonoista ainek- 
sista muuttamatta itse virka valtaista jarjestelmaa. Tama 
jarjestelma oli kehittynyt Moskovassa 14. ja 15. vuosisadalla 
tatarilaisen despotismin ja byzantilaisen muodollisuuden 
yhteisvaikutuksesta. Pietari I:n uudistukset olivat kylla 



84 


siihen liittaneet moninaisia ulkonaisia koristuksia, mutta 
eivat olleet muuttaneet sen perustuksia. Nain. se oli omansa 
siveellisesti turmelemaan seka »tsinovnibin itsensa etta 
alamaisen, lujentamaan sen tietoisuuden, etta valta ja raha 
Venajalla taivuttavat tieltaan kaiken oikeuden. Vain esi- 
miestensa esityksesta virkamies voitiin haastaa oikeuteen, 
ja jokainen virkakunta nili jonkin jasenensii tuomitsemi- 
sessa loukkauksen, joka virkatoveruuden kannalta mita 
tarmokkaimmin oli torjuttava. Vuohet lammasten joukossa, 
jotka olivat asiansa liian huonosti tai liian avoimesti hoita- 
neet, joko siirrettiin »palveluksen etujen» tahden kallas pois 
heidan siihenastisen rikoksellisen toimintansa nayttamölta 
tai asetettiin »sairauden tahdem> ennen aikojaan elakkeelle 
ja oikeutettiin samalla kayttamaan virkapukua, jonka he 
olivat eparehellisyydelliian tahrineet. Lopullisesti jonkin 
virkamiehen oikeudellinen tuomitseminen ei viela merkinnyt 
hanen rankaisemistaan. Tyypillisen esimerkin alemman virka- 
mIehistön menettelysta antoi vllosisatain vaihteessa Saaren- 
maan piiripiiallikön (ma::meuvoksen) Josef Kasatskin tapaus. 
Han oli eraan kansliakirjurin ja eraan aikaisemn1.ln maaorjana 
olleen talonpoikaisnaisen poika, ja aiti oli miehensa ennenaikai- 
sen kuoleman jiilkeen ottanut keittajattaren paikan ja 
puolisonsa virka-arvon perustuksella koroitettu aatelissaa- 
tyyn. Nuori aatelismies, joka varkaudesta oli erotettu Kov- 
non kymnaasin kuudennelta luokalta, rupesi aluksi ajomie- 
heksi ja talonpoikain petkuttajaksi, tilli sitten vaarennettyjen 
paperien perustuksella rajanmittaajaksi, tuomariksi, insi- 
nööriksi, aksiisivirkamieheksi Kuurinmaalle, talonpoikais- 
komissaariksi Liivmmaalle ja r896 piinpaalliköksi Saaren- 
maahan. Eras talonpoikaismellakka, joka r897 syntyi saa- 
ressa ankaran voudin rahankiskomisten ja raipparangais- 
tusten johdosta, ei aluksi vahingoittanut hanen virkauraansa. 
Vasta Saarenmaan tilanomistajien huomautusten johdosta, 
jotka ottivat talonpoikien asian omakseen, kuvernööri 
puolipakosta pani toimeen tutkimuksen. Taman tOlmekseen 



......" . 
. "pt.. 


85 


saanutta virkamiesta hammastytti Kasatskin sivistymattö- 
myys; han teki tutkimuksia ja huomasi, etta han oli puijan- 
nut itselleen kaikki virkansa asiakirjoja vaarentamalla. 
Lokakuussa IgoI hanen tuli puolustautua eraan Pietarin 
oikeushovin osaston edessa. Valtionasianajaja huomautti 
syytetyn ansioita Saarenmaan venalaistymiseen nahden 
hanen tarmokkaan viranhoitonsa johdosta. Puolustusasian- 
ajaja esitti rahankiskomisten lieventavana asianhaarana ja 
samalla todistuksena Kasatskin lujaluonteisesta mielenlaa- 
dusta, etta han eli kaksoisaviossa ja liikuttavalla tavalla oli 
pitanyt huolta seka laillisen etta laittoman puolisonsa ja 
kummastakin syntyneiden lastensa. menestyksesta. Oikeus 
tuomitsi hanet asiakirjain vaarennyksesta, rahankiskomi- 
sesta ja virkavaltuukslensa ylittamlsesta lievimpaan laissa 
edellytettyyn rangaistukseen: oikeuksiensa menettamlseen 
seka puolentoista vuoden kuritushuoneeseen. Todistajina 
kuulusteltujen talonpoikien kauhuksi rikoksentekija kuiten- 
kin laskettiin vapaal1e jalalle 3,800 rnplan takuuta vastaan, 
joka oli vain pieni osa vaarin hankituista rahoista. Senaatti 
hylkasi hanen vetoamlsensa. Oikeusministeri Muravjevin 
ja sisaasiainmjnisteri Plehwen esityksesta Nikolai II 28 p. 
toukok. 1902 armahti Kasatskin ja asetti hanet uudestaan 
valtion palvelukseen. 
Virkavallan kunnianarvoinen perimapahe, l.lhjainotto, 
oli muuttunut hyvaksi-teoksi uusien lakien keskeytymattö- 
man saatamisen johdosta, joiden epaselva sanamuoto aiheutti 
kokonaisen ryöpyn selityksia ja toistensa kanssa ristiriitai- 
sia virallisia jarjestelyja. Tata mieltii oli myöskin Pohedo- 
nostsev, joka siina naki yhden Venajan monia etuja Lansi- 
Europan edella. Lahjomaton virkamies, joka tarkasti pysyi 
esimlehensa tai ehkapa itse lain maarayksen sanamuodossa, 
oli vihattu, silla hanen menette1ynsa muistutti italialaista 
lakkoa, joka tekee mahdottomaksi kaiken saannöllisen elin- 
toiminnan. Senti:ihden saksalaissyntyiset virkamiehet, joi- 
den oikeudentuntoa loukkasi lahjusten otto, yleensa eivat 



86 


olleet suositut. Saalivåsti ja halveksivasti hymyillen liike- 
mies kat
eli sellaisia lystikkaita hölmöja ja antoi oikeuden 
polkemiseen maaratyn summan korkeammalle virastoUe, 
joka sItten jarjesti asian kaikinpuoliseksi tyytyvaisyydeksi. 
Lahjainoton muotoon nahden oli kehittynyt kirjoittamaton 
tapaoikeus, jonka huolellisesta noudattamisesta virkamiehet 
tarkasti pitivat kiinni. J ota korkeampi oli virkamiehen 
arvo, sita korkeampi oli taksa ja sita hienomp1 1ahjomisen 
muoto. Hyvin korkeat herrat ostivat sangen ha1vaJla arvok- 
kaita osakkeita tai möivat sangen kalliilla innokkaasta pyyn- 
nösta jollekin »taidetta harrastavalle}) anojaUe arvottoman 
öljymaalauksen, joka tassa tarkoituksessa koristi })ottavaw) 
arvohenkilön kabinettia. Samoin he armollisesti suostuivat 
vastaanottamaan huomattavan summan johonkln isanmaalli- 
seen tai hyvantekeviiisyys1aitokseen ja kirjoittivat sita var- 
ten vastaanottokuitin, jonka hajamielinen vieras sitten unohti 
ottaa mukaansa. Vain yksi virkakunta oli 1ahjomattoman 
huudossa, nimittain oikeuslaitos. Oikeushovien presidentit 
ja jiisenet eivat ottaneet rahaa oikeutta-hakevilta asianosai- 
silta, niinkuin ennen vuoden r864 oikeuslaitoksen uudistusta 
yleisesti oli ollut tapana. Vasta 20. vuosisadalla oikeusmirus- 
teri Stseglovitovin monen ponnistuksen perasta onnistui havit- 
taa tama 1ainkayttövirkamiesten y1vas erikoisasema, tehda 
monet ha1ukkaiksi 1ainsyrjayttamiseen virkaylennyksen 
muodossa saatavaa palkkiota vastaan. Rajamaakunnissa 
sitavastoin oli lainpolkeminen lahjomisen kautta saantöna 
seka rikos- etta riita-asioissa. Joskaan useimmissa tapauk- 
sissa yksinaiset tuomarit eivat antaneet 1ahjoa itseaan, niin sen 
sijaan heidan huonosti palkatut ja sivistymattömat tulk- 
kinsa, joiden kaantamistaidosta kie1en- ja monesti myöskin 
oikeuden-taitamattomat tuomarit suorastaan lapsellisella 
tavalla olivat riippuvaiset. Mutta piirioikeuksissakin on 
usein tuomarikunta syytettyjen ja todistajien lausuntojen 
vaaran kaannöksen johdosta tehnyt hullunkurisia paatök- 
sia, jotka ovat vahingoittaneet oikeuslaitoksen arvoa. Mur- 


'1: 



87 


taaks
en tuomarien riippumattomuuden, jotka lain mukaan 
olivat erottamattomat ja joita vastoin heidan tahtoaan ei 
saanut siirtaa toiselle paikkakunnalle, hallitus Pobedonostse- 
vin aikana tarttui siihen keinoon, etta uskoi tutkintotuoma- 
reille vain virkansa sijaisuuden. Tammikuussa 1904 oli 
1,500 virassa olevasta tutkintotuomarista vain 10 todellista, 
s. o. erottamatonta, kaikki muut wirkaatoimittavia», jotka 
milloin hyvansa voitiin erottaa virasta. 
Aleksanteri III:lle antamaansa lupausta luoda rehellisen 
virkamieskunnan Ignatievei tayttanyt, eika han suurim- 
mallakaan tarmolla olisi kyennytkaan sita tayttamaan. 
Hån lisiisi liihinna virkavallan oikeudellisia valtuuksia, kun 
han sai aikaan lain 28 p:lta elok. 1881 »lisiitystii ja ylimiiii- 
riiisestii suojelustilastafl, jonka sisaministeri tarpeen mukaan 
voi maaratii joka alueella. »Lisatty suojelustila) (pienempi 
piiritystila) vapautti santarmiston ja poliisin hankalista 
muodollisuuksista pannessaan toimeen kotitarkastuksia ja 
vangitsemisia. »Ylimaariiinen suojelustila» (suurempi piiritys- 
tila) antoi kuvernööreille ylipaiillikön valtuudetviholhsmaassa. 
He voivat harkmtansa mukaan antaa paikallisia lakeja, 
rangaista niiden rikkomisesta hallinnollista tieta, syyta ilmoit- 
tamatta vangita asukkaita seka erottaa virkamiehia. Vaikka 
vuoden 1881 poikkeuslakI oli oleva vain wwaikainen», 
pysyi se maaliskuuhun 1917 jatkuvasti kaytannössa. Loris- 
Melikovin lakkauttaman III osaston sijaan han perusti 
sisaasiainministeriön poliisiosaston, jonka tuhoisa toiminta 
niinikaan kesti aina tsaarivallan kukistumiseen asti, ja joka 
sitten, nimeltansa »ylimaarainen komissioni vastavallanku- 
mouksen ja keinottelun ehkaisemiseksi» - lyhennettyna 
»tSeka» - bolSevismin aikana syntyi uudestaan. Kansan- 
joukkojen tyytymattömyyden johtamiseksi toiseen suun- 
taan Ignatiev suositti hyökkaavan Itamaan-politiikan uudis- 
tamista liitossa Ranskan kanssa Berliinin kautta. Mutta 
kun tsaari silloin vie1a vastusti liittoa tasavaltaisen Ranskan 
kanssa, niin ministeri koetti kaantiiii kansan vihan juutalai- 



88 


siin. Useimmat juutalat'spogromit ryöstöineen ja murhineen, 
poliisin jarjestamat ja johtamat, tapahtuivat loullaisissa 
kuvernementeissa. Sitten Ignatiev sai aikaan »viilialkaiset 
maaraykset juutalaisista», jotka, lakkauttamalla vapaan 
oleskeluoikeuden, karkoitettiin lantisiin maakuntiin, joita 
yha viela pidettiin »asutusalueena». Maan hankinta ja vuok- 
raaminen kiellettiin heilta siellakin ja heidan asuinoikeutensa 
rajoitettiin kaupunkeihin ja kauppaloihin. Nama valiaikai- 
set, mutta miespolven ajan oikeudellisesti voimassa-olevat 
)}maaraykset» muodostivat nmsaan tulolahteen virkavallalle, 
kun juutalaiset liikemiehet ostivat itsensa vapaiksi niiden 
sovelluttamisesta vuotuisilla, myöhemmin yha kohoavi1la 
lahjuksilla. 
Vaikka slavofiilinen oppi hylkasi perustuslaillisen hallitus- 
muodon lahoavan Lansi-Europan tuotteena, niin ei se kui- 
tenkaan torjunut luotaan ajatusta kansan osanotosta lain- 
saadantöön »semski sobor»in, 16. ja 17. vuosisadan neuvoa- 
antavan saatyparlamentin muodossa. Tammikuussa 1882 
Aksakov, Moskovan )}Slaavilaisen hyvantekevaisyysseuran» 
esimies, vaati sellaisen. »semski sobon)in kokoonkutsumista 
ja aiheutti siten hajaannuksen puolueessa. Pobedonostsev 
selitti aanenkannattajassaan, Katkovin »Moskovskija Vjedo- 
mostil)ssa sellaisen laitoksen )>cpaajanmukaiseksi». Siita huoli- 
matta Ignatiev otti vaikutusta hovipiirien mielialasta, joka 
oli Aksakovin suunnitelmaa kohtaan suosiollinen, ja esitti 
maaliskuussa 1882 valmiin ehdotuksen. Sen mukaan tuo 
varjoparlamentti oli kokoutuva Moskovaan ja koottava 
1,200 nimitetysta ja valitusta virkakuntien ja saatyjen edus- 
tajasta. Vain yksi kysymys oli sille lausunnon antamista 
varten esitettava: »mitka ovat parhaat keinot juomahimon 
vastustamlseksi Venajalla?» Tsaarin nimiteUavan puhemle- 
hen tuJi tarkasti valvoa, ettei mikaan puhuja poikennut 
tasta asiasta. Mielipiteensa lausuttu aan kokous oli lykattava 
toistaiseksi, kunnes hallitus toista istuntoa varten oli keksi- 
nyt yhta tarkeau kysymyksen. Pobedollostsev piti tållaista 


I 
I 1 I 
'" 



cm,,,':' ." :' 
:;<.)r .. 


89 


raittiusparlamenttia yhta naurettavana kuin vaaralhsena 
ja sai, niinkuin aina, tsaarin hyviiksymaan mielipiteensa. 
Kreivi Ignatiev sai eronsa ja ve1aytyi syvasti loukkautuneena 
yksityiselamaan. Aksakovin kuoleman jalkeen han 1886 
,)slaavilaisen hyvantekevaisyysseuram esimiehena sai tilai- 
suuden valtiolliseen toimintaan sota-ajatuksen lietsomisen 
merkeissa. Kun hanet murhattiin v. 1908, niin hanen leskensa 
ryhtyi toteuttamaan hanen valtiollista testamenttiaan. A1l1a 
vuoden 1917 maaliskuuhun kreivitar Ignabevin salongi11a 
oli vaikuttava asema kiibkokansallisen ja kirkollisen taantu- 
muksen hyvaksi. 
Pobedonostsev valitsi sisaministeriksi Katkovin haneile 
suosittaman kreivi Dimitri Tolstoin, enttsell, Loris-Melikovin 
kukistaman pyhan synod1l1 yliprokuraattorin ja kansanvalis- 
tusministerin. Hanestå han sai haikailemattöman ja taita- 
van apulaisen pitaessaan yha edelleen kurissa itsehallinto- 
laitoksia. 
Vapaamielisten yhteiskuntapiirien kaikki toiveet liittyi- 
vat mita laheisimmin semstvon edelleen kehittymiseen, jossa 
he nakivat valtiosaannön luonnolliset alkuidut. Kuinka vaati- 
mattomat silloin vapaamielisen vastustuksen toiveet olivat, 
sen osoitti »venalaisten perustuslaillisten julistus}) vuodelta 
1883, joka heidan valtiollisten vaatimustensa suurimpana 
maarana sisalsi kansaneduskunnan kokoonkutsumisen, jolla 
olisi vain neuvotteleva valta. Eras })semski sojUS}), kuverne- 
mentinsemstvojen edustajista muodostettu valiokunta, piti 
yksityisia kokouksia ja hoiti professori Dragomanovin ulko- 
mailla julkaiseman }>Volnoje Slovo»n (Vapaan sanan) raha- 
asioita. Kun kuitenkin taman aikakauskirjan salakuljetus 
Venajiille tuotti liian suuria vaikeuksia, niin se 1883 lakkasi. 
Samana vuonna myöskin })semski sojUS» poliisin viiliintulon 
pelosta lakkautti puolittain julkisen toimintansa. Semstvon 
ansioita Venajan sivistyskehitykseen niihden on aina arvos- 
telijan valtiollisen kannan mukaan milloin suuresti ylistetty, 
milloin katkerasti pilkattu. Se on talla alalla, huolimatta 



90 


virkavallan jiirjestelmiillisesta vastustuksesta, suorittanut 
paljon hyödyllistii. Semstvo on hankkinut talonpojille liiii- 
kiirinapua; rakentanut heille sairaaloita ja mie1envikaisten 
hoitoloita; hankkinut monelle luku- ja kirjoitustaidon perus- 
. tamissaan ja kannattamissaan kouluissa; se on pakollisella 
palovakllutuksella ja palosuojelustoimenpiteillii viihentiinyt 
tuhoisat kyliitulipalot sekii voimakkaasti tukenut talon- 
poikaista kotiteollisuutta sen vaikeassa taistelussa kaupunki- 
laista suurteollisuutta vastaan; se on kohottanut talonpoi- 
kaista maataloutta palkkaamalla maanviljelysneuvojia, 
halpaan hintaan hankkimalla peltokalustoa ja siemenviljaa 
seka parantamalla karjan- ja hevoshoitoa. Vain teiden ja 
siltojen rakentamiseen niihden tiettömiissii Veniijanmaassa 
semstvon kunnianhimo on pysytellyt byvin vaatimattomissa 
rajoissa, jiittiien luonnon tehtavaksi, talvella pakkasten, 
kesiilla poudan muodossa, laittaa jiiiipeitteet ja kahluupaikat 
puuttuvien siltojen sijaan. Mutta vikojakaan silta ei puuttu- 
nut. Pikkumaisuus ja joutava muodollisuus rehoitti sem- 
stvoissa yhtii hyvin kuin valtion virastoissa. Tiialla niinkuin 
siellii kasattiin, kuluttamalla työtii ja varoja, valtava tilas- 
tollinen aineisto, joka useimmissa tapauksissa jiii kiiytta- 
miittii ja enintiian hyödytti historioitsijaa. Mutta moitteita 
laiminlyönneistii semstvojohtajat kyllii voivat torjua: meilla 
ei ollut siihen varoja, ja raha-asiain ministeri kielsi meiltii 
hakemamme lainan; sen me kylla olimme sUtmnitelleet, 
mutta kuvernööri kielsi meitii sitii toimeenpanemasta. Kyke- 
neville miehille oli isiinmaallinen teko uhrata voimansa 
semstvolle, vaikka heilla olisi ollut tarjona paljoa suurempi 
palkka ja loistava ura valtion palveluksessa tai kauppa- ja 
teollisuusyrityksissii. Semstvopalvelus tuotti vain huonon 
palkan, barvoin eliiketta, ei koskaan kimaltelevaa ritari- 
merkkiii tai kunnioitusta-heriittaviiii arvonimeii, jommoisiin 
Veniijiillii pantiin niin suurta arvoa. Semstvo oli toimeen- 
pantuna 35 Sisii-Veniijan kuvernementissa 400 piireineen. 
Sitavastoin tiimii vapaamielisen ii pidetty laitos puuttui kai- 


I 
I 
, I 



( 
.w":ifi:,L,j', 


91 


kista rajamaista. Donin alueesta semstvo jalleen poistettiin 
kasakkaesivallan pyynnöstii, koska se muka vain aiheutti 
byödyttömiii veroja ja viihensi karjakantaa. 
Virkavallan mahtimiehet piiiittiviit riistiiii kauptUlkien ja 
maaseudun itsehallinnoita sen oikeudet. Mutta ennenkuin 
Pobedonostsev ja Tolstoi ryhtyiviit antamaan musertavaa 
iskua semstvolle, he panivat toimeen sarjan taantumuk- 
sellisia uudistuksia. }) Valiaikainen painolaki}) vuodelta r882 
antoi pyhiin synodin yliprokuraattorille yhdessii sisiiasiain-, 
oikeus- ja kansanvalistusministerin kanssa oikeuden ilman 
edellii kiiynyttii varoitusta lakkauttaa jokaisen lehden. 
Maakuntalehdistö vaiennettiin. Paikallisen sensuuriviran- 
omaisen harkinnan mukaan silta kiellettiin piiiikaupunki- 
lehtien ja sensuroitujen kirjoitusten painattaminen, samoin 
mita ankarinmun jokainen esitys paikallisista tapahtumista, 
joka paljastamalla epiikohtia saattoi vahingoittaa virka- 
valtaa. Ei siis ollut mikiian ihme, ettii tamiin jiirjestelmiin 
johdosta korkeilla virkamiehillii oli sangen puutteelliset tie- 
dot siitii, mita valtakunnan sisaosissa tapahtui, taikka ettii 
he siitii, ettei mitiiiin kuulunut, tekiviit sen johtopiiiitök- 
sen, ettii kaikki oli »hyviissa jiirjestyksessii». Kuvernementin 
piiiikaupungeissa, joissa oli 50,000 asukasta, kuten Kalu- 
gassa, ei ollut, paitsi virallisia »Kuvernementinuutisia» ja 
konsistonn julkaisemi<} )Hiippakunnansanomia», ainoatakaan 
paikallislehteii. Painoasiain ylihallituksen totuudenkammosta 
kiirsi myöskin Keisarillinen Tiedeakatemia, joka piiiitti 
julkaista !) V altiotieteiden kiisikirjan» tri J. Conradin y. m. 
saksalaisen teoksen mallin mukaan. Yrityksen johtajat 
K. Veselovski, Veniijiin kansantaloustieteen nestor, ja 
N. Bunge, entinen raha-asiain ministeri, enniittiviit vain 
B-kirjaimeen, kun sensuurivirastotl vastustus r895 pakotti 
beidiit jiittiimiiiin sikseen työnsa. 
Kansanvahstusministeriksi Pobedonostsev valitsi eriiiin 
venaliiistyneen armenialaisen, Ivan Deljanovin, joka oli laki- 
mies opinnoiltaan, mutta koulumies ammatiltaan. Hiinen 



92 


tehtavanaan oli estaa kansan valistaminen, josta palkaksi 
hanet r888 koroitettiin kreivilliseen saatyyn. Kun han r6- 
vuotisen viranhoidon jiilkeen (r882-r898) kuoli, oli kansa- 
koulujen ja kyliikapakkain vaJinen suhde kuin yksi kolmeen; 
4r % miehista ja 87 % naisista ei osannut lukea eika kirjoit- 
taa ja r7,800,000 lasta 7-14 vuoden iassa kasvoi opetusta 
saamatta. Kaiken taman ohessa vallitsi veniiliiisessa kylassa 
sivistysniilka, jota semstvo kaikin voimin koetti tyydyttaa. 
Pobedonostsev niiki siina vaaran valtiolliselle jarjestykselle. 
Kun valtion kansakouluntarkastajat eivat rettelöimisillaan 
saaneet havitetyiksi semstvokouluja, niin Pobedonostsev 
1884 alkoi perustaa kilpailevia laitoksia, niinsanottuja 
kirkkoseurakuntakouluja. Ne olivat pyhan synodin hallinnon 
alaisia, ja niiden opetussuunnitelmassa pantiin paapaino 
rukousten ulkoa-oppimiseen, kirkkoslavoniseen kieleen ja 
kirkkolauluun. Monta kertaa palveluksenhaluiset kuver- 
nöörit pakottivat semstvon keskeyttamaan koululaitoksensa 
kehittamisen ja antamaan siihen maaratyt verosummat 
pyhiin synodin kaytettaviksi kirkkokoulujen perustamiseksi. 
Monet naista olivat vain naennaisesti olemassa budjt" ti- 
ehdotuksissa ja pappien kornpuheisissa kertomuksissa ole- 
mattomista laitoksista. Edelleen Pobedonostsevin toimesta 
kaikki kansankirjastot ja lukusalit alistettiin erityisen sen- 
suurin alaisiksi, joka paraiten luuli tyydyttavansa taajojen 
rivien sivistystarpeet silla, etta sopimattomina poisti enim- 
mat venalaiset klassikot ja niiden sijaan hankki uskonnollisia 
ja isanmaallisia kirjasia. Keskikoulussa Pobedonostsev antoi 
vanhojen kielten sailyttaa sen yksipuolisen etusijan, minka 
D. Tolstoi kansanvalistusministerina oli niille hankkinut. 
Koulunjohtajilta han vaati abiturienteista salaista luonteen- 
kuvausta, helpottaakseen poliisille opiskelevan nuorison val- 
vontaa. Tamapoliisivalvonta naytti Pobedonostsevista 
siita syysta tarpeelliselta, etta korkeampien virkamiesten ja 
rikasten pojat astuivat vain etuoikeutettuihin korkeakoului- 
hin, molempi1n lyseoihin, Pietarin sotakirurgiseen akate- 



93 


miaan ja oikeusopistoon, kun taas muu nuoriso, suna myös- 
kin Aleksanteri III:n sananparren mukaan flkeittajattaren- 
poika», kirjoittautuivat varsinaisiin valtionyliopistoihin. 
Monin paikoin vallitsi joukkokurjuus ylioppilasten suuressa 
enemmistössa, jota houkutteli vahemmin tiede, kuin diploomin 
saavuttaminen, joka avasi heille virkamiesuran. Kurjasti 
he e1attivat itseansa teella ja leivalla, huonosti maksetui11a 
yksityistunne
la ja rikasten tieteensuosijain antamilla apu- 
rahoilla, joita ei koskaan maksettu takaisin ja joilla nama 
luulivat edistavansa Venajan sivistyskehitysta. Lukemalla 
ulkoa hektografeerattuja luentojen jaljennöksia ylioppilaat 
valmistautuivat vuotuisiin »kurssitutkintoihim. Se oli mie- 
leen monelle professorille, joka pani suuremman arvon »luen- 
tojensa» tarkkaan osaamiseen kuin itsenaiseen tutkimukseen. 
Ylioppilaiden tavanmukainen ymparistö oli sellainen maa- 
pera, jossa rehevaan kasvuun versoi valtiolle vihamielinen 
mieliala, mihin myöskin venalaisen nuorison ajatustapa ja 
valtiolliset olot olivat omansa viemaan. Ylioppilasvuosien 
aatteellisuus, joka loi monta valtiollista marttyyna, paattyi 
kuitenkin tavallisesti valtiollvirkaan viimeisen kurssin paatta- 
misen jiilkeen, antaen sijaa luonteettomalle loistavan virka- 
uran tavoittelul1e tai ahdasmieliselle kiihkolle, jotka molem- 
mat ovat kayneet yhta turmiollisiksi Venajiin kehitykselle. 
Pobedonostsev piti valtiollisista syista vuoden r864 kor- 
keakouluasetuksen »Uudistamista» valttamattöman tarpeelli- 
sena. Hanen viittaustensa mukaan Deljanov r884 valmisti 
uuden ylioPistoasetuksen. Han lakkautti kokonaan korkea- 
koulujen siihenastisen rajoitetun itsehallinnon, supisti ope- 
tus- ja oppivapautta, kielsi siihen saakka suvaitut osakunnat 
seka ylioppilasten keskenaiset avustusrahastot, niinkuin yleensa 
kaikki heidan yhdistyksensa, mita ankarimmin ja alisti »kuun- 
te1ijab> yliopistotarkastajien valvonnan alaisiksi, jotka ohvat 
poliisihenkilöita, syyttajia ja tuomareita samalla kertaa. 
Ennenkuin tsaari vahvisti taman uuden suukapulalain, tapah- 
tui ilvenaytelma, jota varten osat oli jaettu ministerien kes- 



94 


ken. Muuan Pobedonostsevin vastustaja oli tsaarin kasiin 
toimittanut eraan »Le Figaro>>n artikkelin, jossa pyhan syno- 
din yliprokuraattori kuvattiin Venajan varsinaiseksi hallit- 
sijaksi ja Aleksanteri III taman sokeaksi valikappaleeksi. 
Taman paljastuksen vastustamiseksi, joka ei ollut jaanyt 
vaille vaikutusta tsaariin, lausvivat ministerineuvoston kaikki 
jasenet mielipiteenaan, etta asetus oli vahvistettava. Vain 
yksi vastusti - Konstantin Pobedonostsev. Lampimasti 
han puolusti professorinvaaleja, oppi- ja opetusvapautta, 
osakunnallista ylioppilaselamaa. Tsaari hammastyi. Kauan 
aikaa mietitty aan han sanoi: »Konstantin Petrovits, te 
naette, enemmistö on teita vastaan, minun tiiytyy vahvistaa 
uusi asetus.» Aleksanteri III oli paassyt siita painostavasta 
tunteesta, eWi muka hiin ja kaikki ministerit tanssivat 
pyhiin synodin yliprokuraattorin pillin mukaan, ja Pobedo- 
nostsevoli taydelleen saavuttanut kaksinaisen tarkoituk- 
sensa. Tamån jalkeen han nautti tsaarin jarkahtamatönta 
luottamusta, johon hanen entisen opettajansa ja nykyisen 
neuvonantajansa syvasti uskonnollinen tunne vaikutti viela 
enemman kuin hanen waltioviisautensa,). 19. vuosisadan 
Torquemada, joksi Pietarissa asuvat englantilaiset hanta 
sanoivat, vetaytyi joka vuosi muutamaksi ajaksi erilleen 
johonkin luostariin ja eli siella munkkina munkkien joukossa 
lihankidutuksessa ja hartaudenharjoituksissa. Vallan ulko- 
loisto, joka hanella oli tarjona, ei ollut hanelle minkaan arvoi- 
nen. Hovijublissa pisti keskella herrojen kullalla ommeltuja 
univormuja ja naisten jalokivilla koristettuja komeita pukuja 
silmaan muuan pitka, laiha, huonosti sopivaan, yksinkertai- 
seen univormufrakkiin puettu mies, joka suuret sarvipuittei- 
set silmiilasit nenallaan, kasvot sileiksi ajeltuina, arean ylpea 
hymy huulillaan katseli hoviseuran loistavaa menoa. Han 
keskusteli mielellaan samanmielisten pienessa piirissa. Taalla 
han kehitteli ajatuksiaan ja tuumiaan, kuunteli savyisasti 
vastavaitteita ja kumosi ne ihmistuntemuksellaan ja ihmis- 
halveksunnallaan. Hanella oli hyvin voimakas, lujasti slavo- 



95 


fiiliseen oppiin perustuva usko jarjestelmansa oikeuteen, jota 
eivat voineet jarkyttaa mitkaan, vaikka kuinkakin totuuden- 
mukaiset kertomukset kirkossa ja valtiossa vallitsevista 
kurjista oloista. 
Kun maaorjuus poistettiin, niin talonpojille myönnettiin 
jokseenkin laaja itsehallinto. Jo r87o-luvu1la slta hallinnon 
mielivaltaisen sekautumisen johdosta oli suuresti supistettu, 
ja r889 se, luomalla Semskie natsalnikien (maapaallikköjen) 
virat, tehtiin itsehallinnon irvikuvaksi. Voitaneen nykyaan 
pitaa varmana, ettei mikaan muu Aleksanteri III:n »Uudistus» 
ole vaikuttanut kansanjoukkoihin niin kiihoittavasti kuin 
tuomiovallan ja hallinnon uskominen kaikissa talonpoikia 
koskevissa asioissa sisaasiainministerin nimittamille aateli- 
sille tilanomistajille ja palvelukseen kelpaamattomille upsee- 
reille. Taman jarjeste1man luojat, Pobedonostsev ja Tolstoi, 
ovat epailematta silla tarkoittaneet vanhan maaorjuuden 
palauttamista uudenaikaisessa, virkavaltaisessa muodossa. 
Senpatiihden valtakunnanneuvoston enemmistö olikin laki- 
ehdotuksen hylannyt. Mutta tsaari oli, niinkuin tavallisesti, 
yhtynyt tuon ylhaisen kokouksen »vahemmistön mie1ipH ee- 
seem> ja vahvistanut sen. Naissa toimihenkilöissa, jotka olivat 
yht'aikaa tuomareita ja maaneuvoksia, ja jotka seuraavina 
aikoina vallitsivat kuin satraapit, oli myöskin ktmniakkaita 
poikkeuksia, jotka koettivat talonpoikien hyvaksi kayttaa 
heille uskottua, melkeinpa rajatonta valtaa. Mutta he eivat 
jaaneet pitkaikaisiksi, koska he viranhoitonsa tiihden jou- 
tuivat pahaan maineeseen vapaamielisesta ajatustavasta. 
Ktm slavofiilinen mieliala ja aatelinen syntypera kavivat 
riittavasta patevyystodistuksesta tuohon kahtalaiseen virka- 
toimintaan, ovat monet tietamattömyydesta ja laiskuudesta, 
pahaa tarkoittamatta, raskaasti rikkoneet kansaa vastaan. 
He antoivat kirjuriensa opettaa itselleen lain sanamuotoa ja 
sen selitysta seka valitusasiain sisiillysta, ja naiden enimmak- 
seen sivistymattömien ja aina huonosti palkattujen alivirka- 
miesten alttius lahjoille oli tunnettu jokaiselle maalaispojalle. 



96 


Kreivi Dimitri Tolstoi oli juuri saanut valmiiksi taantu- 
muksellisen lakiehdotuksen semstvon »Uudistamiseksi», kun 
7 p. toukokuuta kuolema hanet kohtasi. Hanen seuraajak- 
sensa tu1i hanen siihenastinen apulaisensa Ivan Durnovo 
(1889-1895), aina ilomielinen, rakastettava mies, jolla oli 
pitka poskiparta viekkaissa mongolikasvoissaan. Ulkonai- 
sesti uusi sisaministeri jyrkasti erosi synkasta, aina areasta 
vanhasta kreivista, jonka politiikkaa han Pobedonostsevlll 
valvonnan alaisena jatkoi. Vuoden 1890 laki, joka antoi 
semstvolle sen muodon, missa se pysyi aina vuoteen 1917, 
nojautui saaty1aitokseen perustuvaan vaalijarjestykseen ja 
takasi enemmistön aateliselle valitsijakunnalle. Talonpojilta 
otettiin heidan edustajiensa vapaa valintaoikeus. Kaikki 
semstvokokousten piiiitökset oli siita pitaen kuvernöörin 
vahvistettava. Tama muodostui kaytiinnössa usein hallinto- 
piiiillikön ratkaisu- ja nimitysoikeudeksi, jos jalkimmainen 
rette1öimalla itsehallinnon kanssa tahtoi ylhaiil1e pain suo- 
sittaa itseansa »tarmokkaana ja lujaluontoisena valtiomie- 
hena». Johdonmukaisesti tama maaseudun itsehallinnon 
typistaminen kahta vuotta myöhemmin, 1892, ulotettiin 
kaupunkeihin. Vuoden 1870 kaupunkijarjestys oli voimassa 
valtakunnan kaikissa maakunnissa paitsi Puolassa, jossa hal- 
linto oli uskottu maalle vieraille vena1aisille virkamiehille. 
Senaikuisten kasitysten mukaan vapaamielisella lailla oli se 
vika, etta se pani toimeen saman jarjestyksen kaikissa 
kaupungeissa. Mutta kuinka »kaupungit», joilla oli 300 ruplan 
vuositu1ot, voivat palkata kaupunginpaansa, kaupunki- 
neuvoksensa ja virkamiehensa ja lisaksi suorittaa menot 
kaikista menestyslaitoksista? Mutta suuremmissakin kau- 
pungeissa rahakysymys usein tuotti melko:sia vaikeuksia, koska 
hallitus oli lykannyt kunnan niskoille erinaisten valtiolai- 
tosten kannatuksen, ja kaupunkien talouden oli pakko tur- 
yautua vain kiinteimen omaisuuden seka kaupan ja kasityön 
verottamiseen, joiden samaan aikaan taytyi suorittaa mak- 
sunsa myöskin kruunulle. Enimpien kuntien ensimmaisena 



97 


huolena oli ollut suurten ja kalliiden kaupungintalojen 
rakennuttaminen, jolla ne tietysti eivat olleet paasseet 
velkautumisesta. Vain harvoilla kaupungeilla oli suurehko 
maaomaisuus, joka, taloudellisen kehityksen ollessa suo- 
tuisa, voi antaa runsaita tuloja. Isovenalaisen talon- 
poikaisvaestön köyhtyminen vaikutti epaedullisesti moniin 
pieniin maakaupunkeihin, joissa elettiin, ajateltiin ja tun- 
nettiin niinkuin pyhan Vladimirin aikaan, joissa ei ollut 
mitaan kasityöta eika suurkauppaa, jotka itse mitaan 
tuottamatta viettivat viheliaista elamaansa vain virka- 
miesten asemapaikkoina ja piirikunnan aateliston kokous- 
paikkoina ja hadin tuskin jaksoivat maksaa muutamien 
poliisien palkan ja katulyhdyn, mutta muuten eivat kyen- 
neet tekemaan mitaan menestyksensa hyvaksi. 1 Pahinta 
Sisa-Venajan kaupunkilaitoksen kehitykselle oli kuitenkin 
se, etta puuttui yhteishenkea. Maaraiivia kauppiaita eivat 
haluttaneet palkattomat kunniavirat eivatka yhteiset neu- 
vottelut kunnan eika oman kuJ4:aron hyvaksi. Saadakseen 
toimeen paatösvaltaisia istuntoja oli Pietarissa ja muissa 
kaupungeissa vihdoin pakko palkata valiokuntien jaseniksi 
valittuja kaupunginvaltuutettuja. Tata kaytettiin sittem- 
min vaarin. Jokaista uutta kysymysta varten asetettiin 
uusi valiokunta ja silla lykattiin puheena-olevan asian rat- 
kaisu toistaiseksi. Monet kaupunginisat osasivat kU1l1lia- 
toimestaan tehda tuottavan tulolahteen, valituttaa itsensa 
erilaisiin toimikuntiin ja luottamustoimessaan hankkia itsel- 
leen etuja kaupungin hankintoja myö1l1lettaessa. Kaupun- 
kien itsehallinto antoi sentahden taantumuksellisen hallitus- 
puolueen sanomalehdille paljoa enemman aihetta oikeutet- 
tuibin muistutuksiin kuin semstvo, jossa politiikan harras- 
tus varsinaisten itsehallintotehtavien sivussa oli hyvana 
yllykkeena, joka heratti ja piti voimassa undenaikaista yleis- 
ten asiain ymmartamista. 


1 E. von der Bliiggen: Das h.eutige Russland 1902. 
7 - Venlljlln historia. 



100 


kokoonkutsumisen yleisen, yhtaJaisen, valittöman ja salai- 
sen vaalioikeuden perustuksella. Siihen asti kaikki vapaamie- 
liset semstvomiehet olivat sita vastustaneet, koska he talon- 
poikaisvaestön sivistymattömyyden tahden pelkasivat, etta 
sellaisella perustuksella valittu parlamentti agraarikysy- 
myksessa olisi hyvin jyrkka, mutta kaikissa muissa kysymyk- 
sissa niin vanhoillinen, etta se voisi olla sangen vaarallinen, 
jopa kohtalokas Venajan sivistyskehitykselle. Tahdottiin 
kuitenkin, maksoi mita maksoi, voittaa taajat kansanjoukot 
puolelleen ja uskottiin, jyrkasta vaalioikeudesta huolimatta, 
voitavan niita johtaakin, koska siihen aikaan ei ollut mitaan 
muutakaan jarjestettya kansanpuoluetta. Edelleen semstvo- 
puolue, jyrkiissa ristiriidassa hallituksen venalaistyttamis- 
pálitiikan kanssa, ottI ohjelmaansa vaatimuksen, etta kai- 
kille rajamaille oli myönnettava mIta laajin itsehallinto ja 
vapaus kehittaa kansallista sivistystaan. Silla se tahtoi 
hankkia tukea pyrinnöilleen jattilaisvaltakunnan sadan- 
kahdenkymmenen »vieraan heimon» puolelta. Naihin kah- 
teen uuteen paavaatimukseen tuli sitten viela lisaksi jo ennen 
lausuttu vaatimus, etta oli myönnettava lansimaiset vapau- 
det kirkollisessa, valtiollisessa ja yhteiskunnallisessa suh- 
teessa. Taman ohjelman perustuksella kansanoikeuden puo- 
lue, jOkSI se itseaan nimitti, valmisti valtiosaantöehdotuksen, 
jota 1894 monena kappaleena levitettiin kaikkialla Venajalla. 
Jotta sille saataisiin hallitsevan virkavallan kannatus, ei ainoa- 
kaan virasto, yksin sensuuria lukuunottamatta, ollut lakkau- 
tettava. Valtakunnanneuvosto 011 entisessa kokoonpanossaan 
muodostava ylihuoneen, alihuone oli kokoonpantava valittö- 
masti valituista kansanedustajista. Sen ohessa maakunta- 
paivat hoitaisivat paikallisen lainsaadannön, mika oJi edelly- 
tettyna jo siina valtiosaantöehdotuksessa, jonka Novoslltsev 
1819 Aleksanteri l:n tOImesta oli valmistanut. Tsaarille oli 
myönnetty vain valiaikainen veto-oikeus. Koko ehdotus oli 
sangen keinotekoinen, koska se tahtoi sovittaa kaikki vallit- 
sevat vastakohdat: rajattoman virkavallan ja sen toimintaa 



101 


tarkasta van parlamentin, keskitysjarjestelman ja rajamaa- 
kuntien venalaistyttamisen johdosta syntyneet liittovaltio- 
pyrkimykset ja vihdoin itsevaltaisen ja kansanvaltaisen aat- 
teen. 
Valtiolliseksi keskuselimekseen semstvovastustus teki 
Katariina II:v perustaman »keisarillisen vapaan taloudellIsen 
seuran» Pietarissa, jonka esimiehena vuodesta 1895 oli 
kreivi Pietari Heyden, Pihkovan aatelismarsa]kka. Muuan 
toinen vastustusmielinen tieteellinen seura, professori 
1. Muromtsevin johtama »juridinen yhdistys» Moskovassa 
lakkautettiin 1899 kansanvallstusministeri Bogoljepovin toi- 
mesta. Maataloudelliset ja tieteelliset kongressit, nautakarja- 
nayttelyt, osakkaiden kokoukset osinkojen jakamiseksi ja 
muut sellalset tilanomlstajien, oppineiden, tehtailijain ja 
vapaamielisen intelligenssin tapaamistilaisuudet tarjosivat 
toivotun keinon perasta pain keskustella politiikasta ahtaam- 
massa piirissa. 
Tanlan puolueen toivomukset liittyivat hallitsijavaihdok- 
seen, jonka tapahtuminen ennemmin tai myöhemnlin kuiten- 
kin jatettiin ajan ja vallankumouksellisen puolueen asiaksi. 
Borkin onnettomuuden jalkeen, jossa v. 1888 keisarillinen 
juna dynamiitilla suistettiin kiskoilta, murhayritysten aiheut- 
tama kauhu Aleksanteri III:ssa yltyi sairaalloiseksi ihmis- 
kammoksi. »Hatsinan vanki» vavahtt joka risahdusta ja 
rukoili joka kerta kun lahti ulos hartaasti pyhimystenkuvien 
edessa pelastusta knolemanvaarasta. ,Tuon jattilaisen vah- 
vuisen miehen terveys oli Borkissa kumoon-syöksyvan 
salonkivaunun antamasta iskusta jarkkynyt. Han sai tus- 
kallisen munuaistaudin, johon han 1 p. marrask. 1894 Liva- 
diassa sortui. Ne kiitosvirret, jotka hallitusmielinen sanoma- 
lehdistö »suuren keisarim> ruumisarkun aaressa viritti, saivat 
vastakaikua ulkomaisissa muistosanoissa »rauhantsaarista». 
Seka mies etta hanen työnsa arvioitiin silloin melkoisEsti 
yli arvonsa, varsinkin hanen työnsa, jonka han oli suoritta- 
nut Pobedonostsevin johdossa 



102 


Uusi tsaari Nikolai II (synt. r8 p. toukok. 1868, kuoli 
17 p. heinak. 1918) oli perintöruhtinaana rakastettava upseeri, 
jonka esiytyminen oli korutonta, mutta jolta puuttui vel- 
vollisundentuntoa ja tahdonvoimaa seka harrastusta soti- 
laallisiin ja valtiollisiin asioihin. Niinkuin kaikki arvohenki- 
löt han pelkasi tsaaria ja isansa raskasta katta; hiin kaytti 
hanesta aina nimitysta »gasudarj» (hallitsija), ja isa ottI ha- 
nelta kuolinvuoteellaan lupauksen pitaa kiinni itsevaltiu- 
desta. Tama taydellinen riippuvaisuus isan tahdosta jai 
siis vallitsemaan taman kuolemankin jalkeen, ja Pobedonos- 
tsev otti tehtavakseen kaikkina ratkaisevina hetkina vai- 
kuttavasti ja mahtipontisesti julistaa hanelle tsaarivainajan 
tahdon. Ei henkinen ahtaus, minka han niinkuin luultiin 
oli perinyt isaltaan, vaan tahdonheikkous ja kyllakin ham- 
mastyttava valinpitamattömyys kaikista valtiollisista kysy- 
myksista seka siita johtuva tiet
mattömyys pih hiinet tay- 
de1li;:;essa riIppuvaisuudessa »Slmren isansa suuresta neuvon- 
antajasta». Tassa mielessa vaikutti haneen myöskin hanen 
aitmsa, joka yksin kunnioituksesta hanen muistoansa koh- 
taan kammoi jokaIsta poikkeusta puoliso-vainajansa »koetel- 
lusta hallitusjarjestelmasta» ja pyhiin synodin yliprokuraat- 
torissa naki elavan ja varman takeen sen jatkumisesta. 
Vasta myöhemmin ilmaisi mieheksi kypsynyt tsaari muitakin 
ominaisuuksia: taipumusta mystillisyyteen, salattua viek- 
kautta, hiljaista ja jaykkaa itsepintaisuutta, epaluuloisuutta, 
tekopyhyytta ja ennen kaikkea rajatonta itsekkyytta. Tasta 
itserakkaudesta oli lahtöisin hanen valtio-oikeudellinen kiisi- 
tyksensa, ettii Venajan maailmanvalta oli Romanovin perheen 
perinnöllinen omaisuus, sen sukukartano, ja ettii hanella, 
Jumalan voitelemalla kartanonherralla, oli rajaton valta, 
joka hanen supistamattomana tuli jiittii.a perilliselleen. 
Nikolai 1 oli, toistaen Fredrik suuren tunnetun lauseen, 
ylpeiisti sanonut olevansa valtakunnan ensimmainen virka- 
mies, mutta hanen poikansa pojanpoika kiiansi koko 
hallitustavassaan Ludvig XIV:n mielilauseen »L' etat c' est 



103 


moi,. venajaksi »PocciH Moa BOTtJHIIa» Venaja on perintö- 
tilani! 
Uuden halhtsijan ensimmaiset toimet nayttivat vahvis- 
tavan vapaamielisten toiveita, etta jarjestelmanmuutos oli 
tulossa. Muutamat korkeassa asemassa olevat vihatut virka- 
valtiaat saivat huomautuksia; eraassa Varsovan kenraali- 
kuvernöörin Gurkon ja puolalaisen yhteisktmnan valisessa 
riidassa tsaari asettui jalkimmaisen puolelle. Suomen pems- 
tuslait vahvistettiin erityisella mamfestilla, mika slavofiili- 
sen puolueen paa-aanenkannattajassa Moskovsklja Vjedomo- 
stissa aiheutti raivokkaan kirjoituksen, joka kaantyi suo- 
raan hallitsIjan persoonaa vastaan. Vaikka hovipiireista 
lahtevat huhut kertoivat, etteI ollut luottamista jarjestelman- 
muutokseen perustuslailliseen suuntaan, niin vapaanlieli- 
set yksityisten semstvojen keskuudessa aloittivat vilkkaan 
toiminnan, jolla osaksi oli menestysta. Yhdeksan kuveroe- 
mentin-semstvokokousta, nimittain Tverin, Tulan, Ufan, 
Poltavan, Saratovin, Tambovin, Kurskin, Orjolin ja Tsemi- 
govin, lahettivat sangen kunnioittavasti ja varovaisesti 
laadittuja adresseja tsaarille. Loukkaava sana valtiosaantö 
oli valtetty Tverinldn semstvon adressissa, jonka valtiolli- 
nen toiminta Petmnkevitsin ja Roditsevin johdossa vanhas- 
taan oli ollut virkavallalle vihattu, ja jonka sisaministeri 
Dumovo sentahden kaytannöllisista syista valitsi ainoaksi 
syntipukiksi noista »sopimattomista hyökkayksista». Minis- 
terin esitettya Tverin adressin sisallyksen tsaari lausui epa- 
suopean paatöksen, jonka julkaiseminen riitti, jotta Pihkovan, 
Novgorodin ja Smolenskin semstvokokoukset pemuttivat 
jo tekemansa paatökset vapaamielisten adressien lahettami- 
sesta. 
Marraskuun 26 p. r894 Nikolai II vietti haansa Hessenin 
prinsessan Alieen kanssa, ja tama antoi alleen aatelistolle, 
semstvoille, paakaupungeille, yliopistoille ynna muille yhdys- 
kunnille isanmaallisten onnentoivotuslahetystöjen liihetta- 
miseen. Vastaanotto-ohjelman luonnosti Dumovo. Han kielsi 



104 


Venajanmaan edustajia antamasta minkaanlaisia uskoUisuus- 
adresseja ja maarasi heille, etta heidan venalaiseen tapaan 
tuli ilmaista isanmaalliset tunteensa antamalla iiiineti suolaa 
ja lelpaa. Vastaanotto tapahtui 29 p. tammik. 1895 Talvi- 
palatsissa. Taajaan su1lottuina seisoi toista tuhatta laajan 
valtakunnan eri seutujen edustajaa suuressa linnansalissa, 
pitaen kadessaan hopeisia tai puisia maljoja, joissa oli suola
 
ja leipaviipaleita. Naiden enemman tai vahemmin aistik- 
kaasti valmistettujen maljojen joukossa, jotka myÖhemmin 
kaytettiin tuon jattilaissalin seinien koristamiseksi, heratti 
Tverin semstvon antama arveluttavaa huomiota. Se esitti 
kuvan Moskovan saatyparlamentista. vuodelta 1613. Karsl- 
vallisesti kokous odotti tsaarin ilmestymista, joka kohtuutto- 
man kauan viipyi. Viereisessa huoneessa Pobedonostsev viela 
kerran teroitti hanen mieleensa hanen puhettaan ja esiyty- 
mistaan. Vihdoin Nikolai II ilmestyi kalpeana ja kiihty- 
neena. Nopeasti han syÖksi suustansa opettajansa sepitta- 
man tervehdyksen hammastyneille edustajille: /)Minulle on 
tunnettua, etta askettain eraissa semstvokokouksissa henki- 
lÖt, jotka ovat antaneet mielettÖmien haaveiden vallata 
itsensa, ovat lausuneet julki aania semstvoedustajien osan- 
otosta sisaiseen va]tionhallintaan. TietakÖöt sen kaikki, 
etta aion omistaa kaikki voimani kansan menestykselle, 
mutta etta myöskin tulen saiJyttamaan itsevaltiuden peri- 
aatteet yhta lujina ja jarkahtamattÖmina kuin unohtu- 
maton isani./> 
Pitka painostava aanettÖmyys oli aUistyneen kokouksen 
v
staus. Ei kukaan saanut rohkeutta eika sanaa suustaan 
vastatakseen. VIhdoin, hovimarsalkan annettua rohkaisevan 
m.erkin, karjahtlvat viimeisessa rivissa seIsovat kasakka- 
edustajat »uraa!», minka jalkeen maljojen antaminen tapah- 
tui saadetyssa jarjestyksessa. 
Nikolai II:n merkillinen puhe antoi selvan ja suoran vas- 
tauksen Venajan yhteiskunnan toivomuksiin, jotka olivat 
5aaneet laiilisen ilmaisunsa noiden yhdeksånmaakuntakokouk- 



105 


sen alamaisuusadresseissa. Valtiolaivan suunta pySyI van- 
hoillaan. 
Semstvopuolueen ja vapaamielisen sivistyneistön tais- 
telu kuristavaa virkavaltaa vastaan ei enaa tapahtunut jyr- 
kasti erotettuna kapinallIsista hankkeista, vaan suureksi 
osaksi kosketuksessa tai liitossa vallankumouksellisen liik- 
keen kanssa. 



6. LUKU. 


Vallankumouksellinen liike 1881-1904. 


»Todellisen edistyksen paaesteenå 
Venåjålla ei nykyaii.n esiydy valtio- 
muoto, vaan ajatuksen villiytyminen 
ja julkisen siveyden aleneminen. 
Sentahden 1åb.in tulevaisuus tulee 
Venajalle tuottamaan sellaisia koet- 
telemuksia, jommoisia historia ei 
tahii.n asti ole tuntenut.» 
Vladimir Solovjov 1889. 
Tsaarinmurhassa sosiaalivallankumonksellinen puolue 13 p. 
maalisk. 1881 oli saavuttanut terroristisen taktiikkansa koho- 
pisteen, mutta tOIvotun vapauden sijaan saanut aikaan mita 
jyrkimman taantumuksen, ja julkinen mielipide tuomitsi 
vaariksi vallankumoukselliset pyrinnöt. Pettymys ja epa- 
toivo heidan tekonsa seurauksista, kina ja riita menettely- 
tavasta ja ohjelmasta hajoittivat pian sen pienen parven 
nihilisteja, joka oli paassyt pakoon santarmiston toimeen- 
panemassa. ajojahdissa. Muutamat kaansivåt politiikalle 
kokonaan selkansa, toiset tarjosivat palveluksiaan hallituk- 
selle, osaksi halpamielisyydesta, osaksi, niinkuin Lev Tihomi- 
rov, vakaumuksesta. . Tama, joka on sepittanyt »Kirjeen 
Aleksanteri III:lle», teki julk1sesti eraassa lentokirjasessa 
»Miksi lakkasin olemasta vallankumouksellinen» katumusta 
erehdyksistaan, kaantyi slavofiiHseen oppiin ja sai toimen 
valtion palveluksessa. painohallituksen jasenena, sitten 



107 


vuodesta 1909 Moskovskija Vjedomostin paatoimittajana, 
han kiihkoisasti vastustamalla kaikkia edistyspyrintöja 
koetti »sovittaa» nuoruutensa erehdyksia. Han kuoli 1913 
Pietarissa painoylihallitnksen johtajana, keisarillis-venalai- 
sena ylhaisyytena ja: korkeiden ritarikuntien jasenena. 
Vain pieni joukko pysyi uskollisena vallankumouksen 
lipulle ja koetti, riideltyaan loppumattomiin »oikeasta menet- 
telytavasta ja jarjestelysta», jotakin yrittaa. Toistaiseksi 
jatettiin sikseen kaikki uudet murha yritykset ja sen sijaan 
aloitettiin salainen kiihoitustyö laivaston ja armeijan upseerien 
keskuudessa. Mutta sotilaskapinan toivo raukesi surkeasti 
petoksen johdosta. Kolmatta sataa upseeria, paroni Strom- 
berg etupaassa, vangittiin 1883. Seuraavana vuonna muuan 
Marxin ystiiva, Lopatin, otti johtaakseen Pariisissa olevaa 
jarjestelykomiteaa. Vuoden 1884 lopussa han lahti Venajalle, 
mutta joutui 500 toverinsa kanssa santarmien kasiin. Tama 
isku teki sosiaalivallankumouksellisesta puolueesta kerras- 
saan lopun. Pariisiin jaanyt jarjestelykomitean jaannös 
hajautui. 
Vallankumouksellisia vastaan kaytya taistelua jobti 
Ignatievin perustama poliisiosasto, jonka johtana 1881-1884 
oli Vjatseslav Plehwe ja senjalkeen vuoteen 1893 Pietari 
Durnovo. Molemmat olivat huomattavat teknillisesta taita- 
vuudesta ja haikailemattömasta julmuudesta. Durnovo 
hytti vaikutusvaltaista asemaansa rahankiskomiseenkin. 
Kun asiasta ilmoitettiin Aleksanteri III:lle, niin tama epa- 
rehellisyyden katkera vihaaja kuohahti rajuun vihan.purkauk- 
seen ja sanoi: »toimittakaa se roisto tiehensa». Eparehellinen 
poliisipaallikkö alennettiin senaattoriksi. Vasta Aleksanteri 
III:n kuoleman jalkeen han suosijansa Plehwen toimesta sai 
tuottavan virkansa takaisin ja tuli 1905 sisaasiainministeriksi. 
Tsaarinmurhan vaikutuksen viela ollessa voimakkaana 
beråsi yhteiskunnassa halu voida kunniatcimen-tapaisesti 
olla mukana nihilismin vastustamisessa. Ylimystön ja hovi- 
piirien jasenista muodostui salainen liitto, »pyhii liiga», 



108 


jonka hallitus hajoitti 1883, sittenkuin se itse oli aiheutta- 
nut joukon vaarinkasityksia ja hulluja kepposia. Muuan 
toinen liitto, »vapaaehtoinen turva», oli muodostettu nuh- 
teettomista ihmisista, jotka kuuluivat eri saatyihin ja tsaarin 
eSlytyessa julkisuudessa )kansana» marssivat esiin, huusivat 
hurraata ja pitivat silmalla, ettei kukaan tuntematon paas- 
syt murtautumaan heidan suljettujen riviensa lapi. 
Pietarin ylioppilasten joukossa muodostui 1886 muuan 
terroristinen ryhma Aleksanteri utjanovin johdossa. Maalis- 
kuun 13 p. 1887 vaaniskeli viisi ylioppilasta Nevski-Prospek- 
tilla tsaaria, kadessaan luentovihkot, joihin oli katketty 
rajahdyspommeja. He tieslVat, etta han vuosittain isansa 
kuolinpaivana lahti Hatsinasta rukoillakseen Pietari-Paavalin 
lmnoituksessa murhatun arkun aaressa. Poliisi vangitsi epa- 
luuloa herattavat ylioppilaat ja paljasti salaliiton. Neljan 
toverinsa kanssa Aleksanteri illjanov 20 p. toukok. 1887 
kuoli mrsipuussa. Hanen veljensa Vladimir, joka silloin oli 
Simbirskin kymnaasin seitsemam1ella luokalla, vannoi kosta- 
vansa. Han on sen tehnyt ja hallitsee nykyaan Venajaa 
Lenin nimisena. 
Vuonna 1888 koko Venaja vietti keisarilli
en perbeen 
ihmeellista pelastumista Borkin tautatieonnettomuudesta 
rakentamalla toista sataa kappelia ja kirkkoa. Vuonna 1889 
lensi Ziiricmssa muuan pommitehdas ilmaan. Venalaiset 
ylioppilaat olivat sen perustaneet. Muuten varsin hyvan- 
savyinen Sveitsin poliisi sekautui matkailijaliikkeen vahene- 
misen pelosta sangen tarmokkaasti asiaan ja pakotti vena- 
laiset vallankumoukselliset siirtamaan kemiallisen laborato- 
rionsa Pariisiin. Hairitsematta he siella valmistivat muutamia 
pommeja ja uskoivat 1890 eraan naisen tehtavaksi salaa 
kuljettaa nuo vaaralliset esineet pukunsa alla Venajå1le. 
Mutta Ranskan tasavalta eli silloin Venajan kanssa tehtavan 
liiton merkeissa, ja tama seikka vaikutti myöskin Pariisin 
poliisiin, joka salaa oli pitanyt silmal 1 a tuota pommitehdasta. 
Wirballenin (Venajan ja Saksan vå1ise
 raja-aseman) san- 


1, 
I 



109 


.tarmistolle annettiin tieto asiasta; ja se vangitsi tuon vaaralli- 
sen salakuljettajattaren hanen pyrkiessaan rajan poikki. 
Samaan aikaan Ranskan poliisi vangitsi nuo venalaiset kemis- 
tit Pariisissa ja asetti heidat »isanmaaUisem valamiesoikeuden 
eteen, joka anarkistisesta toiminnasta tuomitsi heidat moni- 
vuotisiin vankeusrangaistuksiin. Aleksanteri III:n kuollessa 
Venajalla kylla oli vallankumousmielisia, mutta ei enaa 
mitaan terroristista jarjestöa. Nihilismi oli kuollut, sen sijaan 
astui sosiaalidemokratia. Marx ryhtyi jatkamaan Bakuninin 
työta. 
Sosiaalidemokraattisen työvaenpuolueen perustaja Vena- 
jalla on Georgii Plehanov, eraan Tambovin aatelismiehen 
poika. 19-vuotiaana ylioppilaana han liittyi sosiaalivallan- 
. kumoukselliseen puolueeseen, pakeni 1880 ulkomaille, missa 
hån tutki Marxin »Kapitaalia» ja tuli taman innostuneeksi 
kannattajaksi. Monissa entista puoluettansa vastaan julkai- 
semissaan riitakirjoituksissa han kehitteli sita mielipidetta, 
etta siihen asti nihilistien ihailema vellalainen talonpoika, 
han kun uskoi Jumalaan ja tsaariin, ei voinut olla tietoisen 
luokkataistelun kannattaja, mutta sen sijaan kylla tehtaan- 
työmies. Vallankumouksellisen puolueen tehtavana oli sen 
mukaan harjoittaa kiihoitusta kaupunkilais-köyhalistön kes- 
kuudessa ja koota se mahtavaksi, maaratietoiseksi puolueeksi. 
Vasta 1890 alkoi pieni joukko hanen kannattajiaan, joka sanoi 
itseaan »työn vapauttamisen ryhmiiksi», hitaasti ja eparöi- 
den 1evittaa vallankumouksellisia aatteita Pietarin tehdas- 
kortteleissa. Vasta kuusivuotisen hiljaisen työn jalkeen se 
uskalsi ryhtya ensimmaiseen julkiseen voimannaytteeseensa: 
toukokuussa 1896 Moskovassa vietettyjen kruunausjuhlalli- 
suuksien aikana Nevan varrella olevassa paakaupungissa 
42,000 työmiesta teki vasta1auseIakon. Saikabtynyt hallitus 
lupasi tayttaa työvaen paavaatimuksen, lyhentaa työajan 
12:sta 10:een tuntiin, jonka ja1keen liike lakkasi. Muuan halli- 
tuskomissioni kokoutui ja totesi, etta eraan Katariina II:n 
antaman ja vie1a voimassa olevan lain mukaan pisin sallittu 



110 


työaika VenajalHi oli ro tuntia. Kuitenkin se ehdotti II 1/ 2 - 
tuntisen pisimman työajan maaraamista, mika sitten r8g7 
vahvistettiin laiksi. 
Vuonna r8g8 »työn vapautuksen ryhma» piti ensimmaisen 
kongressinsa Minskissa, jossa se otti nimen Veniiiiin sosiaali- 
demokraattinen työviienpuolue. Mutta Plehanovin toivo voida 
Genevesta kiisin, minne han asettui asumaan, »Venajan Bebe- 
lina» yhtenaisesti ja maaratietoisesti johtaa koko Ita-Euro- 
pan vallankumousliiketta marxilaisuuden hengessa hairiy- 
tyi pian. Hauen kuolleeksi julistamansa sosiaalivallankumouk- 
sellinen puolue oli herannyt uuteen eloon sen tervehdyksen 
johdosta, minka uusi tsaari oli lausunut mykiUe onnentoivot- 
tajilleen Talvipalatsissa. Sen perustajat olivat Gersuni ja 
TSernov, muuan heidan kelvollisimpia johtajiaan oli insi- 
nööri Jevgeni Asev, joka samalla oli poliisiosaston palveluk- 
sessa, mika vasta rg08 tilli tunnetuksi. Uusi vallankumouk- 
sellinen puolue harjoitti kiihoitl1sta kylissa ja kaupungeissa, 
talonpoikaisköyhalistön keskuudessa niinkuin kaikissa por- 
variston piireissa, ja suositti terroria valtiollisen vapauden par- 
haana aseena. Pamvastoin kuin heidan taktiikkansa heidan 
ohjelmansa oli suhteellisen maltillinen, ja he saivat sentahden 
paljon kannattajia sivistyneistön ja sotavaen keskuudessa. 
Juutalaisten jatkuva sortaminen oli vihdoin juutalaisen 
köyhalistön kurjistuneessa joukossa kypsyttauyt ajatuksen, 
etta vallankumouksellisella menettelylla oli hankittava 
ihmisarvoisia elamanehtoja talle vainotulle vaestölle. »Asutus- 
alueessa» perustettiin r8g7 eras vallankumouksellinen yhtyma, 
»Bund». Edelleen syntyi vuosisadan lopussa kaikissa raja- 
maissa, missa venalaistyttamispolitiikka perusteellisesti oli 
muokannut maaperan vallankumouksen siemenelle, sosiaali- 
demokraattisia tai sosiaálivallankumoukseliisia puolueita, 
jotka kaikki kayttivat terroria, tuota tavallista venalaista 
taistelukeinoa. . 
Kansanjoukkojen vallankumouksellistuttamisessa virka- 
valta voimakkaasti auttoi hallitukselle vihamielisia puolueita. 


, : 



111 


Mielivaltaisuudellaan, maarattömå1la muodollisuudellaan 
ja lukemattomien asetustensa raikeå1la mielettömyydella se 
vihdoin ravisti isovenalaisen talonpojankin hereille karsivalli- 
sesta hitaudestaan. Kaikille elamanaloille se pikkumaisen 
kovana tunki, saannöstellen kasvatusta ja hyvantekevai- 
syytta yhta hyvin kuin taidetta, tiedeWi ja urheilua. Vuoden 
r8'97 vaenlaskenta, ensimmainen ja viimeinen Venajalla 
tsaarihallituksen aikana, totesi, etta valtakuntaa hallitsi 
435,8r8 virkamiesta. Myöhempina aikoina tama luku uusien 
l)reformieU/) johdosta viela suuresti kasvoi. Myöskin rajamai- 
den jatkuva venalaistyttaminen loi uusia laidunmaita kul- 
jeskeleville virkamiesjoukoille, jotka pyydystelivat siihen 
saakka tyytyvaisia ihmisia ja, missa viela tapasivat jonkin 
jaannöksen hallitukselle uskollista mielialaa, karkealla kadella 
havittivat sen. Sota vallitsi myöskin virkavallan omassa 
keskuudessa: kaksi ministeriöta teki keskenaan liiton kol- 
matta vastaan; jokainen osasto tervehti toisen tyhmyyksia 
haijylla vahingonilolla; arvohenkilöt taistelivat toisiaan vas- 
taan viekkaudella ja petoksella vallasta ja rahasta. Sisa- 
ministeri Ivan Durnovo sai 27 p.lokak. r895 eron, kun hanen 
vastustajiensa oli onnistunut todistaa hanen olleen osalli- 
sena entisen kulku1aitosministerin Krivoseinin varkauksissa. 
Seuraajaksi Pobedonostsev valitsi eraan suurmaanomistuk- 
sen edustajan, Ivan Goremykinin, jonka ilmeinen juutalais- 
vihollisuus ja taantumukselliset vakaumukset suosittivat 
hanta sisapolitiikan johtoon. Muuan hovi- ja sisaministerien 
vå1inen osastotaistelu Moskovan kruunausjuhlien aikana 
aiheutti 30 p. toukok. r890 2,800 (virallisesti r,597) miehen, 
naisen ja lapsen joukkosurman, jotka, hyökatessaan lahjan- 
jako-templia kohti, litistettiin kuoliaaksi. Virkavalta piti 
onnettomuuden ensin salassa tsaarilta, joka mitaan aavis- 
tamatta saman paivan iltana tanssi Ranskan lahetystön 
juW.atanssiaisissa, silla aikaa kuin kansan tahan asti innos- 
tunut mieliala muuttui vastakohdakseen. Hodinin kentan 
onnettomuutta tsaarin hamm.astyneet vieraat pitivat venålai- 



i 
II 


112 


sen virkavallan kykel1emiittömyyden todistuksena, kansa 
taas selitti sen vallankumouksen profeetalliseksi E'l1nuståh- 
deksi. Se oli tulossa, ja vain hallitusjarjeste1man jyrkkii 
muuttaminen olisi voinut sen torjua. Mutta virkavalta vaati 
lisaturvaa )va1tion ylivallanoikeuksien suojaksi itsehallinnon 
vallananastuksia vastaam>. Ja tahan vaatimukseen yhtyi 
myöskin Witte. 
Raha-asiain ministerin vastustajat tekivat hanet epii1uu- 
10na1aiseksi vapaamielisyydesta, koska hanen uudistuksiansa 
edistysmielisessa sanoma1ehdistössa y1eensa tervehdittiin 
suosiollisesti. Hanen vaarallisin vastustajansa oli Goremykin, 
joka piti Witten jarjeste1maa valtiollisesti ja taloudellisesti 
vaarana ja vaarallisena. Kukistaaksensa sisaministerin han 
r899 sepitti salaisen mietinl1ön )itsevaltiudesta fa semstvosta», 
jonka hanen kauhukseen Pietari Struve kahta vuotta 
myöhemmin Stuttgartissa julkaisi. Paaasiassa tama teos 
sisaltaa jokseenkin seikkaperaisen, viralliseen aineistoon 
perustuvan esityksen perustuslaillisen liikkeen kehityksesta 
Venajal1a. Witte tekee tiissa taytta oikeutta semstvon isan- 
maalliselle innolle ja sivistyksellisille ansioille. Mutta se ei 
hanelle hanen 10ppupaate1massaan ole tarkeinta, vaan ainoas- 
taan se, etta maa1aisitsehallinto toiminnallaan muka loihti 
esiin va1tiosaannön hirviön, josta ministeri, maksoi mita 
maksoi, tahtoi valtakunnan pelastaa. Kayttamiilla laajaa 
tieteellista aineistoa han sitten juurta jaksain todistaa, ettei 
Venajaii muulla keinoin voida hallita kuin keskitetyn vuka- 
vallan avulla, ja etta itsehallinto sentiihden on mahdotto- 
muus: Voimattomuutensa ja oikeudettomuutensa tiihden 
semstvo itseva1tiuden aikana ei ollut vaarallinen, mutta 
saattoi tsaarillisel1 autokratian peri aatteellisena vastustajana 
tulevaisuudessa siksi tulla. Varsinaista, sita perustettaessa 
sille maarattya tehtavaansii, edistaa Venajan taloutta ja sivis- 
tysta, se ei muka kyennyt tayttamaan, koska virkavalta sitii 
siita esti, ja pakostakin esti. Sentahden oli parasta lopulli- 
sesti saattaa semstvo hautaansa. Vallan piiinvastaista Gore- 


Ii 



113 


mykin mietinnössaan oli suosittanut, jopa kannattanut 
semstvon toimeenpanemista lantisissa maakunnissa 
tietysti virkavallan ankaran valvonnan alaisena. Sisaminis- 
teri oli itse monta vuotta ollut piirisemstvova1tuutettuna 
kotiseudullaan Borovitsissa Novgorodin kuvernementissa ja 
antoi kaytannöllisena maanviljelijana arvoa semstvon sivis- 
tyksellisille ansioille. Nyt Witte oli vastakirjoituksellaan 
pyhåssa synodissa ja hovissa todistanut olevansa vanhoilli- 
sempi kuin hånen vastustajansa. Pobedonostsev, joka mie1i- 
hyvakseen oli Witten vastakirjoituksesta 1öytanyt muutamia 
kauniimpia slavofiilisia iskusanojaan, antoi Goremykinin 
kukistua ja asetti hanen sijaansa Dimitri Sipjaginin, joka 
ennen lyhyen ajan oli ollut sisarninisteri Durnovon apulai- 
sena. 
Jo pitkia aikoja ylioppilaiden kayttaytyminen oli Ollut 
Venajan va1tiollisena i1mapuntarina, joka aina oikein ennusti 
kaunista ilmaa tai myrskya. Vuodesta r899 tama ilmapun- 
tari yha osoitti myrskya. Pietarin yliopiston juhlatilaisuu- 
dessa 20 p. he1mik. r899 ylioppilaat vihe1sivat rehtorinsa 
ulos ja kulkivat sitten, iloiten teostaan ja laulaen »Gaudea- 
mus igitu!», pitkin katuja. Taalla he joutuivat ratsastavien 
santarmien kasiin, jotka ruoskitsivat heita nagaikoilla. Vas- 
taus siihen oli 20 korkeakoulussa tehty vastalauselakko, jota 
johti kiellettyjen osakuntien edustajista muodostettu salai- 
nen komitea. Vastustavat ylioppilaat ja professorit ajettiin 
melul1a ja hajupommeilla 1uentosa1eista ja 1aboratorioista. 
Hallitus pani toimeen tutkimuksen, jonka johto uskottiin 
vanhuuden-heikkouden tahden eronsa saaneelle sotaminis- 
teri Vannovskz11e. Hanen hyvantahtoisen suhtautumisensa 
ylioppilaiden valituksiin ja vaatimuksiin teki kuitenkin tyh- 
jiiksi uusi kansanvalistusministeri, Nikolai Bogoljepov, muuan 
Pobedonostsevin katyri. Kesaloman aikana han antoi »vali- 
aikaiset saannöb>, jotka lakkoileville ylioppilaille uhkasivat 
eriista Nikolai l:n aikana saadettya rangaistusta, nimittain 
karkoittarnista armeijaan tavallisiksi sotamiehiksi. Tama 
8 - Venlljlln historia. 



114 


johti lukukauden alkaessa uusiin mielenosoituksiin ja osan- 
ottajien ruoskitsemiseen, uusiin lakkoihin ja opinhaluttomien 
lahettamiseen jalkavaenkasarmeihin, tavanomaisiin leimua- 
viin vastalauseisiin eri yhdistyksissa ja vihdoin 27 p. helm.ik. 
IgOI vihatun ministeri Bogoljepovin murhaan, jonka ampui 
muuan karkoitettu ylioppilas Karpovits. »Hyvantahtoisesta) 
Vannovskista tehtiin valistusministeri. Hiin lupasi uutta 
)sydamellisen huolenpidon politiikkaa» nuorisosta. Apulai- 
sekseen han kuitenkin sai aikaisemman vankeinhoitohalli- 
tuksen paallikön Mestsaninovin, mika seikka ylioppilasten 
joukossa heratti oikeutettua levottomuutta. 
Vannovski kasitti korkeakoulu-uudistuksen sotilaalliselta 
kannalta. Jokaiseen yliopistoon perustettiin )ylioppilaskoti), 
eraanlainen kasarmi, missa köyhien ylioppilasten, joista levot- 
tommlksien toimeenpanijat påaasiallisesti olivat peraisin, 
oli maara elaa halvalla ja opiskella ahkerasti inspehtorien 
valvonnan alaisina. Toinen uudistus, jonka oli miettinyt tuo 
vanha kenraali, joka nuoruudessaan oli perinpohjin kammo- 
nut latinaa ja kreikkaa, oli se, etta )lluoriso vapautettaisiin 
vanhojen kielten painolastista). Tama merkitsi Tolstoin jar- 
jestelman vararikkoa, joka r870-luvulla oli toimeenpantu 
nimenomaan nuorison valtiollisen terveyden turvaamiseksi. 
Huolimatta kaikesta )sydamellisesta huolenpidosta) levotto- 
muudet korkeakouluissa jatkuivat ja saivat, sotahuutona 
)akateemisen vapauden saavuttaminen», selvasti poliittisen 
luonteen, tarkoittaen voimassa-olevan valtiollisen jarjestyk- 
sen kumoamista. 80-vuotias Vannovski sai 24 p. huhtik. 
eronsa, ja hanen sijaansa astui muuan nuori muinaisklassilli- 
nen filologi, Gregor Siinger, ll1uinaisroomalaisen kirjallisuu- 
den tohtori seka Kaukasian opetuspiirin kuraattori (ylikoulu- 
neuvos). Uusi ministeri, joka oli saanut koulutuksensa Ber- 
liinissa, luuli, saksalaisen mallin mukaan ottamalla kaytan- 
töön professoreista muodostetun kurinpito-oikeuden, voivansa 
palauttaa jarjestyksen korkeakouluihin, mika, katsoen liik- 
keen puhtaasti valtiolliseen luonteeseen, nayttaytyi mahdotto- 



115 


r 


maksi. Nuorison )>uskonnollis-siveellinen kasvatus» huonosti 
hoidetuissa keskikouluissa, jotka tahan asti - niinkuin 
eraassa tsaarin reskriptissa 24 p:lta kesak. 1902 sanot- 
tiin - »olivat kasvattaneet turmiollista omavaltaisuutta ja 
ylpeytta», oli parannettava perustamalla kasvatuspensio- 
naatteja seka pitamå11a huolta urheilusta, soitannosta ja 
isanmaallisesta mielialasta. Sangerin koulu-uudistus ei kui- 
tenkaan paassyt pitemmå11e kauniita suunnitelmia ja laaja- 
sanaisia pohtimisia eraassa opettajakokouksessa Pietarissa. 
Pobedonostsev sekautui asiaan ja vaati kaikkien alkeiskoulu- 
jen alistamista pyhiin synodin alle, koska yksin oikeauskoi- 
nen kirkko kykeni kasvattamaan nuorison totiseen uskoon 
ja siveellisyyteen. Sanger kieltaytyi luovuttamasta minis- 
teriönsa kouluja toisen viraston valtapiiriin ja sai 6 p. helmik. 
1904 eronsa. Hanen seuraajansa, kenraaliluutnantti Glasovin 
joka oli hyva tykistölaitoksen tuntija, »tervehdyttamistoi- 
menpiteeb> vallankumouksen hyökyaallot peittivat allensa, 
samoin kuin ne syöksivat suunniltaan kaikki oppilaitokset, 
korkeakoulut, keskikoulut ja alkukoulut. 
Uusi terroristinen puolue, sosiaalivallankumoukselliset, oli 
sillavalin jarjestynyt ja valmistautui antamaan e'nsimmaisen 
iskunsa. Huhtikuun 15 p. 1902 ampui sen toimesta virkamies 
Balmasov sisaministeri Sipjaginin. Pobedonostsev, jota vas- 
taan myöskin oli tehty onnistumaton murhayritys, piti 
asemaa arveluttavana. Han luuli, etta itsevaltius oli vaa- 
rassa, ja naki pelastuksen vain haikailemattömasti rynnis- 
tavassa poliisivallassa. Siihen sopivana miehena han valitsi 
Vjatseslav Plehwen sisaasiainministeriksi. Ensimmaisen por- 
taan valtion palveluksessa uusi mahtimies nuorena mie- 
hena 1863 oli kiivennyt antamalla ilmi hyvantekijansa, 
eraan puolalaisen kreivin. Lansialueen kaskynhaltija, 
Muravjov, kuuluisa )>ViInan pyöveli», hirtatti puolalaisen ja 
otti ilmiantajan kansliaansa. Kauan aikaa Plehwe sitten pal- 
veli pahamaineisessa III:ssa osastossa. Niita kokemuksia, 
mita han taå11a oli koonnut, han virallisena syyttajana kaytti 



116 


hyvåkseen tutkiessaan Aleksanteri U:n murhaajia. Seujalkeen 
han nopeasti kohosi. Hanesta tcli poliisiosaston johtaja, 
Pobedonostsevin láheisen piirin jasen, 1884 sisaministerin 
apclainen, senaattori, todellinen salaneuvos, Suomen minis- 
terivaItiosihteeri. Han sepitti keisarillisen manifestin 15 p:lta 
helmik. 1899 (helmikuunmanifestin), joka kumosi Suomen 
valtiosaannön ja tuossa mallikelpoisen uskollisessa raja- 
maassa, sen anottua turhaan oikeuksiensa palauttamista, 
synnytti vallankumouksellisen liikkeen, joka sittemmin johti 
suuriruhtinaskunnan lopulliseen irtautumiseen Venajan valta- 
kunnasta. Plehwe oli työkykyinen kansliamies, jolla oli suuri 
aly, mutta váhaiset tiedot Venajasta, erityisesti sen maantie- 
dosta. Han tunsi valtakunnan vain virallisista kertomuksista, 
mika selittaa monta hanen erehdystaan. Han piti ihmisia 
váhassa arvossa ja kohtdi heita torjuvalla kylmyydella ja 
kuivalla epakohteliaisuudella, jolleivat he olleet hanen esi- 
miehiaan tai hoviherroja. 
Uuden ministerin ensimmaisena tekona oli talonpoikais- 
levottomuuksien kukistaminen, jotka maaliskuussa 1902 
olivat alkaneet Poltavan ja Harkovin kuvernementeissa. 
Kadon seka virkavallan vaarinkaytösten johdosta epatoivoon 
j ou tuneina, sosiaaliv.allankumou.ksellisten, ukrainankielisten 
lentolehtisten kiihoittamina, váhavenalaiset talonpojat olivat 
nousseet kapinaan ja polttaneet 82 herraskartanoa. Poltavan 
kuvernementissa oli liikkeelle-pantu sotavaki ampuma-asein 
kukistanut mellakat, josta kuvernööri, A. Bellegarde, pan- 
tiin viralta. Hanen harkovilainen virkaveljensa, ruhtinas 
Obolenski (sittemmin Suomen kenraalikuvernööri) , oli van- 
han tavan mukaan sotamiehillaan kylittain pieksaWinyt 
kapinallisia talonpoikia, joka tuotti hanelle korkean ritari- 
merkin hallituksen puolelta ja murhayrityksen sosiaalivallan- 
kumouksellisten puolelta. Mutta huuto »maata ja vapautta» 
tunki Dnieprilta Doniin ja V olgaan asti. Yhdeksassa muussa 
kuvernementissa vallitsi talonpoikien kesken mieltenkuohua; 
taallakin oli jo kartanoita poltettu ja niiden omistajia karkoi- 



--" . 
,,'. ....>..,.. 
,".'-',:'.,:.:::>:t.,:;,J 


117 


tettu. Niinkuin kerran suuriruhtinas Dimitri Donskoi, Hih- 
tiessaiin taisteluun tatareja vastaan, oli rukoillut pyhiin 
Sergiuksen siunausta Moskovan lahella, niin Plehwekin lahti 
samaan Troitsko-Sergievin luostariin, missa pyhimyksen 
luita sailytettiin, taman siunauksella varustettuna mennak- 
senså sotaretkeUensa Venajan talonpoikia vastaan. Tulok- 
sena oli maapoliisin tuntuva lisaaminen 46 kuvemementissa 
ja sotaveron kiristaminen kapinallisista kylista vahinkoa 
kårsineiden tilanomistajien hyvaksi. 
Witten mietintö »itsevaltiudesta ja semstvosta» 
kypsytti IgoI uuden kuristuslain, joka supisti semstvon 
itsensaverotusoikeutta ja laajensi hallituksen sekautumis- 
valtaa. Siita huolimatta semstvo ei, niinkuin odotettu oli, 
antautunut virkavallan kuuliaiseksi valikappaleeksi. Touko- 
kuussa 1902 pidettiin Moskovassa 25 sernstvokokouksen 
edustajien salainen kongressi 1. Sipovin talossa. Siina arvos- 
teltiin hallitusjarjestelmaa ankarasti ja vaadittiin eraassa 
paatöslauselmassa uudenaikaista valtiosaantöa. Tarkeampi 
kuin tama paperipaatös oli se, etU Moskovaan paatettiin 
perustaa pysyvainen valiokunta kaikkia semstvoasioita var- 
ten ja ulkomailla julkaista aikakauskirja Venajaa varten 
samaan tapaan kuin Herzenin »Kolokoh Krimin sodan jiil- 
keen. Plehwe koetti ensin keskustella taman hiinesta vaaralli- 
selta nayttavan vastustuksen kanssa. Han kutsui kaksi 
maltillista sernstvojohtajaa luokseen ja antoi heille ensin 
tsaarin puolesta nuhteet osanotosta salaiseen kokoukseen, 
mutta ehdotti senjalkeen rauhantekoa hallituksen ja semstvon 
kesken. Sipov ja Stahovits olivat omasta puolestaan siihen 
mielellaan valmiit. Mutta keskustelut raukesivat, kun muut 
johtajat taydella syylla epailivat Plehwen 
i1pittömyytta. 
Silloin ministeri kuohahti.' Han sai toimeen tsaarin kaskyn 
18 p:lta kesakuuta, joka maarasi sernstvotilaston 12 kuveme- 
mentissa heti lopetettavaksi ja jatti asian muissa kuveme- 
menteissa kuvemöörien harkinnan varaan. Plehve tahtoi 
silla suunnata iskun niinsanottua kolmatta ainesta vastaan, 



118 


s. o. niita tuhansia semstvovirkailijoita vastaan, jotka tilas- 
tollisissa toimistoissa olivat saaneet piilopaikan ja enemman 
harrastivat valtiollista kiihoitusta kylissa kuin talonpoikien 
karjakannan laskemista. Samaan aikaan Moskovskija Vjedo- 
mosti, Plehwen aanenkannattaja, voitonriemuisena julisti, 
etta semstvon ja kaikkien sen laitosten taydellinen lakkautta- 
minen oli pian odotettavissa. Samaan aikaan ilmestyi 1 p. 
heinak. 1902 ensimmainen numero »OsvoboSdenie) (Vapautus)- 
lehtea Stuttgartissa Peter Struven toimittamana. Tama sem- 
stvopuolueen kannattama aikakauskirja tahtoi vastustaa 
Venajan salaista vallankumouksellista sanomalehdistÖå ja 
samoin Plehanovin vuodesta 1900 Genevessa julkaisemaa 
)Iskra)a (Kipina) seka vapaamieliseen suuntaan vaikuttaa 
Venajan yleiseen mielipiteeseen. Se sisalsi paitsi jyrkkaa 
arvostelua myöskin runsaan aineiston tosiasioita, hallituk- 
sen salaisia paatöksia, ja sai pian - aivan niinkuin aikanaan 
»Kolokol/) - tuhansia lukijoita Venajålla, joille lehti kaiken- 
laisissa viattomissa kaåreissa saannöllisesti tuli valtion posti- 
laitoksen valityksella. 1 Valtiosensuurin ankaruus oli sil- 
loin ylimmillaå.n. painoasiain ylihallitus kåytti tynnyrittain 
painomustetta tuhriakseen ulkomaisia lehtia, jotka siten 
mielenkiintoisen sisallyksensa menettaneina joutuivat luki- 
jainsa kiisiin. Lailliset venalaiset lehdet kavivat valticllis- 
ten tietojensa puolesta yhå tyhjemmiksi, silla r896 "(sanoo: 
tuhannen kahdeksansadan yhdeksankymmenenkuuden) asian 
kasittely oH niilta kielletty. 
Vuoden 1902 lopussa kokoutuivat Witten keksimat 
»paikallis8
 komiteat mttatalouden ahdingon selvittamiseksi). 
Niihin kuului virkavallan, aateliston, ja maatalousseurojen 
edustajia seka muutamia kuvemöörien valitsemia talon- 
poikaisia kylållvanhimpia. Mutta vaikka kuvemementin- 


1 Tamiin teoksen kirjoittaja sai siihen aikaan milloin Leipzigista 
milloin Berliinistii painetun kirjaluettelon. jossa oli leima &sensuurin 
sallima&, ja johon oli kiitketty .Osvobosdenie)}, ohuelle s
ipaperille 
painettuna. 





(;:"'.... 


119 


ja piirikomiteat olivat nain siivilöiden kokoonpannut, tehtiin 
jalkimmaisissa, missa ei kuvernööri, vaan paikallinen piiri- 
aatelismarsalkka johti puhetta, kiivaita syytöksia ballitus- 
jarjeste1maa vastaan, joka ei ainoastaan saattanut haviöön 
maataloutta, vaan syöksi perikatoon myöskin valtakunnan 
ja kansan. P1ehwe antoi monen puhujan tuntea suuttumuk- 
sensa tasta moitteesta, 1åb.ettiimalla heidat hallinnollista 
tieta Siperiaan. Noiden monen sadan komitean esittamat 
asiatiedot ja mietinnöt maatalouden ahdinkotilasta koottiin, 
. 1ajite1tiin, kasiteltiin ja painettiin eraassa Witten johtamassa 
ylikomiteassa. Joulukuun 22 p. Ig03 tiima valmistava työ 
oli suoritettu, Tuloksena oli 58 paksua nidosta aineistoa ja 
I8 nidosta jarjestelmallista yhdistelmaa maatalouden ahdinko- 
tilasta. Nuo 76 nidosta låb.etettiin sitten kaikille ministe- 
reille, kenraalikuvemööreille, kuvernööreille ja aatelismarsal- 
koille - yhteensa II,OOO hengelle - tutkittavaksi ja lausun- 
non antamista varten, jotta sitten, heidan vastaustensa palat- 
tua, vertailun ja jarjestelyn kautta maatalouden ahdinko- 
tila olisi voitu selvittaa. 


Maaliskuun II p. Igog tsaari kaantyi levottoman kan- 
sansa puoleen juhlallisella manifestilla, jonka vanhanaikui- 
nen, kirkkos1avoniaa muistuttava kieli ja juridinen sekaVuus 
ilmaisivat Pobedonostsevin ja P1ehwen sen tekijöiksi. Juma- 
lan ja omantuntonsa edessa han oli kuolevalle isalleen luvan- 
nut »pyhina sailyttaa Venajan valtakunnan vuosisatojen 
ikaiset pemstukseb. Työssaan isanmaan hyvåksi »A1eksan- 
teri III:n iati muistettavien tekojen hengessa» hanHi esti 
kansassa vallitseva mie1tenkuohu, joka halusi uudistuksia. 
Sentahden han ilmoitti, ettå tullaan valmistamaan lakeja, 
jotka laajentavat uskon suvaitsevaisuutta, kuitenkin sailyt- 
taen kaikki valtiokirkon etuoikeudet; jotka parantavat 
talonpoikien asemaa, mutta sailyttamalla vanhavenalaisen 
ja siis koskemattoman maan ybteisomistuksen periaatteen, 
jotka tulevat uudistamaan maakuntahallinnon, mutta sai- 



120 


lyttamalla kuvernöörien virkavaltuudet; jotka juurmttavat 
siveellisia periaatteita kodissa, koulussa ja yhteiskunnassa, 
ynna muuta. 
Jo seuraavana pii ivana alkoi II! virkamiebesta kokoon- 
pantu komissioni Plehwen johdossa uudistaa maakunta- 
hallintoa. Tuloksena oli paatös laajentaa kuvemöörien val- 
tuuksia ja muuttaa heidan valvontaoikeutensa semstvohal- 
lintoon nahden maaraysoikeudeksi, johon kuului valta har- 
kil(tansa mukaan antaa ja kumota paikallisia lakeja. 
Tama uudistusmanifesti sai suosiollisen vastaanoton ulko- 
maiden sanomalehdistössa, missa yhå viela tietamattömyys 
Venajan oloista ja usko tsaarin kaikkivaltaan oli sangen suuri. 
Venajalla manifesti kypsytti vapaamielisen vastustuksen 
paatöksen siirtya passiivisesta vastarinnasta aktiiviseen. 
Kesalla 1903 kohtasivat toisensa sopimuksen mukaisesti 
Schaffhausenissa eri leirien vapaamieliset ja radikaaliset 
poliitikot ja perustivat, puheenjohtajanaan PetmnkevitS, 
perustuslaillisten semstvoharrastusten veteraani, »vapautus- 
liiton». Taman liiton huomattavimpia jasenia olivat ruhti- 
naat Pietari ja Paavali Dolgorukov, N. Lvov, D. Stahovskoi, 
professorit S. Muromtsev, P. Miljukov, M. Kovalevski, sosiaali- 
vallankumouksellinen kiriailija Korolenko ja hanen puolue- 
toverinsa, semstvotilastomies Annenski. Liitto jarjestettiin 
salaliiton tapaisesti; niinpa ei edes puoluetoveri en pitanyt 
saada tietaa kymmenen johtavan jasenen nimia. Liiton 
aanenkannattajaksi tuli P. Struven Stuttgartissa julkaisema 
aikakauskirja j)OsvoboSdenie». Paatehtava, minka vapautus- 
liitto itselleen asetti, oli koettaa vaikuttaa yleiseen mieli- 
pitees
en seka koti- ja ulkomaan maaraaviin valtiollisiin ja 
rahamiespiireihin siihen suuntaan, etta vallankumous Vena- 
jalla oli valttamatön. Vastaisen valtiosaannön ehdotus val- 
mistettiin 1904 ja julkaistiin ulkomaiden lehdissa. Se mukaili 
Belgian valtiosaantöa ja oli paljoa jyrkempi kuin »kansan- 
oikeuden puolueen» kymmenta vuotta aikaisemmin suunnit- 
telema. Ei vain ali-, vaan myöskin ylihuoneen jasenet olivat 



121 


valittavat yleisen, yhtiilaisen, valittöman ja salaisen aanioikeu- 
den perustuksella. Useampia sanomalehtia perustettiin ja 
niiden palvelukseen hankittiin parhaat kyvyt; niiden tuli 
ensin sensuurin painostuksen alaisina peitetyssa muodossa, 
sitten suotuisan tilaisuuden sattuessa julkisesti vaikuttaa 
veniilaiseen yhteiskuntaan vapautusliiton hengessa. Edel- 
leen haettiin ja löydettiinkin valtiollista ja taloudellista kos- 
ketusta enimmin levinneiden ulkomaan lehtien kanssa. Etu- 
paassa tassa tilli huomioon Pariisin sanomalehdistö, koska 
se oli enimmin lahjuksille altis ja valtavan vaikutuksensa 
johdosta maaseudun pikkusaastajiin helpOImmin voi estaa 
uusien venalaisten valtiolainojen sijoittamista Ranskassa. 
Taman vapautusliiton jokseenkin kalliiksi kayvan yrityk- 
sen hoitivat erityisesti Petrunkevits, suurtehtailijan ja mil- 
joonamiehen Maltsevill vavy, seka suurtilalliset, ruhtinaat 
P. Dolgorukov ja N. Lvov. 
Veniilainen sosiaalidemokratia ei osoittanut ymmartamysta 
eika halua yhteistoimintaan hallitusta-vastustavan venalai- 
sen porvariston kanssa. Sita askarruttivat silloin yksinomaan 
teoreettiset riitaisuudet omassa leirissa. Plehanovin ankarasti 
marxilainen ohjelma ja hanen venalåisen kasityksen mukaan 
liian maltilliset taistelumenetelmansa olivat herattaneet 
vastustusta hanen puoluetoveriensa joukossa. Vastustuksen 
johtaja oli tatarilainen Vladimir Uljanov, joka sanoi itseaan 
Leniniksi. Han oli syntynyt 10 p. huhtik. r870 Simbirskissa 
era1in kansakouluntarkastaján poikana ja jo ylioppilaana 
Kasanissa ottanut osaa vallankumousliikkeeseen seka sitten 
Plehanovin asiamiehena toiminut kiihoittajana Pietarin työ- 
vaestön keskuudessa. Tata tehdessaan hån joutui poliisin 
kasiin ja låhetettiin Siperiaan. Sielta han Igor pakeni Gene- 
veen ja astui Plehanovin julkaiseman ,)Iskra})1l toimitukseen. 
Lontoossa kesalla 1903 pidetyssa Venajan sosiaalidemokraat- 
tisen työvaenpuolueen toisessa kongressissa molemmat suun- 
nat törmasivat yhteen. Lenin vaati, etta heti kirves oli pan- 
tava kaiken pahan, kapitalismin, juurelle. Plehanov opetti 



122 


hanta Marxin oikean opin korkealta jalustalta, etta kapita- 
lismi tosin itsessaan oli paha, mutta etta se kuitenkin samaan 
aikaan merkitsi yhteiskunnallisen ja taloudellisen edistyksen 
valttamatönta porrasta, etta sosialismi vain pitkaå matkaa 
kulkien oli saavutettavissa, jolloin lepopaikkana oli otettava 
lukuun parlamentiUinen porvarihallitus. Lenin uskoi Vena- 
jalla tultavan toimeen ilman sellaista valiastetta. Plehanov 
panee toivonsa tulevaan parlamenttiin, jossa sosialistit vuosi- 
kausia kestaneen kiiboituksen jalkeen saisivat enemmistön 
ja siten valtiovallan kåsiinsa ja sitten hitaasti ja vahitellen 
panisivat toimeen talouselaman yhteiskunnallistuttamisen. 
Lenin selitti, kannattajiensa osoittaessa aanekkaåsti suosio- 
taan, etta tama lopputulos toista tieta oli paljoa nopeammin, 
helpommin ja perusteellisemmin saavutettavissa. Ei yhdeltii 
paikalta, ei mistaan Moskovan parlamentista, vaan tuhansista 
paikoista oli yht'aikaa vallankumous sytytettava ja kaikkien 
olojen uudestaan-jarjestaminen pantava alulle. Vasta perus- 
tettavissa työvaen tehdasneuvostoissa ja niiden liittamisessa 
yleisvenalaiseksi työneuvostoksi johtavine valiokuntineen 
han nili tu1evan ))köyhålistön diktatuurin». Ei rauhalli- 
sella kiihoituksella, vaan kansankapinoilla ja sotilasmella- 
koiUa, pommeiUa ja dynamiitilla oli tsaarivalta saalimattö- 
masti håvitettava. »Te edustatte edistysmielista mamlai- 
suutta, me vallankumouksellista», Lenin lopuksi sanoi, 
»teiUa on pienempi (mensaja) ohjelma, meiUa suurempi 
(bolSaja)). Saksalaisen sosialismin johtaja, August Bebel, tah- 
toi viilittaa taIstelevien vastustajien kesken. Lenin kuiten- 
kin torjui tarjouksen, etta ulkomaalainen opettaisi hanelle 
Venajiilla noudatettavaa politiikkaa. Plehanovin kannatta- 
jien, mensevikkien (våhemman vaativien) ja Leninin kannat- 
tajien, bolsevikkien (enemman vaativien) va1illa syntyi ero. 
Intohimoisesti ja vihamielisestI senjiilkeen molemmat suun- 
nat taistelivat toisiansa vastaan, mika Plehvelle tuotti vilpi- 
tönta iloa. 
Ei Plehanovin ja Leninin vá:llankumouksellisissa pyrki- 



123 


myksissa, joiden kynasotaa santarmisto hyvantahtoisesti 
katseli, vaan vapaamielisen porvariston »vapautusliitossal) 
Plehwe naki sen suuren vaaran, mika Venajan valtakuntaa 
uhkasi. Heti palattu ansa ulkcmailta kotiin liiton perustajat 
jarjestivat VelJajiilla maaratietoisen kiihoituksen, joka val- 
tavasti vaikutti mieliin. Harkovissa syyskuussa 1903 pidetty 
yleisvenalainen karjanayttely muodostui yleisvenalaiseksi 
semstvokongressiksi. Siina keskusteltiin julkisesti vapautus- 
liiton ohjelmasta ja tehtiin mita kiivaimpia valItuksia sanoma- 
lehdistön vainoamisesta ja hallinnollisesta mielivallasta, jotka 
»estivat puhdasrotuisen venalaisen raavaskarjan kasvatta- 
mista,), niinkuin kongressin paatöslauselmassa sanottiin. 
Hallituksen sallima teknillisten ameiden opettajien kokous 
Pietarissa pedagogisten kysymysten pohtimista varten muut- 
tui jattilaisneuvotteluksi valtiosiiannösta ja lansimaisista 
vapauksista. 
Plehwe ryhtyi mita tarmokkaimmaHa tavalla taisteluun 
vapautusHittoa vastaan. Vaikka han useinkin oli sanonut, ettei 
Venajan hallitus ensinkaan valittanyt siita, mita mieltii 
ulkomaiset sanomalehtikynailijat siita olivat, niin han vah- 
visti hallituksen valtiollis-rahallista vaikutusta useihin Lansi- 
Europan sanomalehtiin, min ettii siihen aikaan paljon vena- 
laista rahaa virtasi ulkomaisten journalistien taskuihin. 
Ja lopultakin oli sisaministeriön matelijarahasto vahvempi 
kuin Maltsevin miljoonat. Myöskin Wiirttembergin hallitus 
vedettiin mukaan )}vapautusliittoa3 vastaan kiiytyyn taiste- 
luun. Stuttgartissa olevan Venajan lahettilaan toimesta 
saksalaiset pohisit )}OsvoboSdenie»n toimistossa panivat toi- 
tneen kotitarkastuksen aikakauskirjan venalaisten avustajien 
nimien toteamiseksi. Struve siirsi sen johdosta lehtensa 
julkaisemisen Pariisiin ja kosti sittemmin tuosta yöllisesta 
hairiösta herkeiimattöm1illa sanomalehtikiihoituksella Saksaa 
vastaan, joka kohosi korkeimmilleen maailmansodan aikana, 
hanen ollessaan suuri ruhtinas Nikolai Nikolajevitsin kirjalli- 
sena neuvonantajana Venajan paamajassa. 



- 


124 


)>Vapautusliiton,) Venajan rajojen sisapl101ella tekemaa 
sanom3.1ehtityöta vastaan Plehwe ajoi esiin raskaimman tykis- 
tön, mita poliisi, sensuuri ja oikeuslaItos ikina voivat antaa 
hanen kayteWivakseen. Mutta jota tybjemmiksJ ja ikavam- 
miksi Venajan lehdet tUlivat, sita suuremmaksi tuli laitto- 
man kirjallisuuden kysyuta ja siis leviaminenkin, niin etta 
ministeri ryhtyi siihen epatoivoiseen keinoon, etta itse loi 
laittoman kirjallisuuden, joka kiihoittamalla juutalaisia ja 
kapitalismia vastaan koetti kaantaa joukkojen suuttumuk- 
sen pois hallituksesta. Samaan tapaan han eraan entisen 
vallankumouksellisen ja sittemmin Moskovau salapoliisin 
paållikön S. Subatovin neuvosta taisteli sosiaalidemokraattista 
kiihoitusta vastaan perustamalla työvaenyhdistyksia, joissa 
salapoliisiu asiamiehet palopuheilla »juutalalsia, tehtaanjoh- 
tajia ja muita puutteessa-elavan kansan riistajia» vastaan 
koettivat hankkia itselleen johtavaa vaikutusta. Åarimmai- 
sessa tapauksessa Plehwe antoi paikallisen tyytymattömyy- 
d
n purkautua poliisin jarjestamaan t)jtmtalaispogromiinl), 
minka jiilkeen joka kerta tuhannet epatoivoiset ihmiset, jotka 
siihen asti arasti olivat pysytelleet erillaan kaikesta vallan- 
kumousliikkeesta, liittymiilla juutalaiseen »bund,)iin koettivat 
löytaa pelastusta omalleen ja lastensa hengelle. Kisinevissa 
ryöstettiin paåsiå,isena 1903 1,400 juutalaisten taloa ja niiden 
omistajat joko ruoskittiin pahanpaivaisesti tahi petomaisesti 
murhattiin. 
Plehwen jarjestelma sai hanen hallitustoveriensa joukosta 
vain yhden paattavaisen vastustajan. Tama oli Witte. Valtio- 
miehensilmållaan han naki, etta Pobedonostsevin ja Plehwen 
johtama sisapolitiikka 011 vieva valtakunnan vallankumouk- 
seen, ulkopolitiikka taas syökseva sen sotaan Japanin kanssa, 
jonka loppu ja seuraukset olivat ennalta laskemattomat. 
Raha-asiain ministeri oli vallanhimollaan ja itsetietoisella, 
usein malttamattomalla esiytymisellaan, joka ei karsinyt 
mitaan vastavaitteita, saanut monta vihollista hovipiireissa- 
kin, missa voimakkaat persoonallisuudet eivat olleet rakas- 



125 


tettuja. Hanen vastustajansa påattivat kukistaa hanet. 
Tsaarin suostumus saatiin helposti. Nikolai II ei valittanyt 
kansassa vallitsevasta kiihtymyksesta; ne valtiolliset kysy- 
mykset, jotka kuohuttivat koko Venajiiii, eivat hanen miel- 
tansa kiinnittaneet. Hanen ajatuksensa ja halunsa suuntau- 
tui odottamaansa taivaan lahjaan, kruununperilliseen. Kirkko 
naytti hanelle tien sen saamiseen. Heinakuussa 1903 han 
suunlukuisen seurueen kanssa, johon kuului suuriruhti- 
naita, hovinaisia, kamariherroja, nnnnia, ministereja, ylhai- 
syyksia ja kaikenlaatuisia hurskaita kiipijöita, teki pyhiin- 
vaellusretken Sarovoon, Tambovin kuvemementtiin, ihmeita 
tekevan Serafimin luiden luokse. Han oli vahvistanut hanen 
pyhimykseksi-julistamisensa, jota pyhå synodi oli ehdotta- 
nut, ja odotti mystillisessa mielessaan uuden pyhimyksen 
kiitollisuutta, joka hanen toimestaan oli kutsuttu })Kristuk- 
sen maailmanherruuden osallisuuteen». 300,000 pyhiinvael- 
tajan lasnaollessa, joita valtava, sita varten liikkeelle pantu 
poliisijoukko piti sopivasti aisoissa, tapahtui suurella komeu- 
della pyhimykseksi-julistamisen kirkollinen juhla. Tsaari, 
kolme suuriruhtinasta ja kaksitoista luostarin paamiesta kan- 
toi hopeisen arkun, joka sisalsi pyhimyksen jaannökset, 
Sarovon tuomiokirkon ympari. Hallituksen sanomalehdistö 
sanoi juhlaa I)tarkeimmaksi tapaukseksi, minka 20. vuosi- 
sadan Venaja henkisessa ja hengellIsessa suhteessa siihen 
saakka oli kokenut>:, kertoi ihmeellisista parantumisista ja 
liitti niihin kehoituksen vast't:des olla kaymatta ulkomai- 
sissa parannuslaitoksissa. Pa1attuaan tuosta ylentaviista 
juhlasta Nikolai II Pobedonostsevilta ja Plehwelta sai kuulla, 
ettei Witten politiikka enaa vastannut hallitsijan suuntavIi- 
voja. Eras sunriruhtinas kertoi hanelle muutamia epakun- 
nioittavia sanoja, jotka Witte eraassa uskotussa seurassa oli 
lausunut tsaarista. Se oli pisara, joka sai maljan vuotamaan 
yli laitojensa. Elokuun 29 p. 1903 Witte sai eronsa epasuosiol- 
lisessa muodossa. Hanet nimitettiin ministerikomitean 
puheenjohtajaksi, minka ulkomaiden sanomalehdistö ereh- 



126 


dyksesta piti erityisena armon osoituksena, jopa vallanlisayk- 
sena. Todellisuudessa se oli arvonalennus, jommoisella I8g5 
myöskin eparehellisyyden tahden virastaan erotettu si
1i- 
ministeri Durnovo oli rangaistu. 
»Vapautusliiton» lietsoma liike kesti yha. 
Venalaisen laåkarimaailman Pietariin kokoutUIlUt »Piro- 
govin-kongressi» juhsti tammikuussa Ig04, ett1i taistelu 
lastenkuolevaisuutta, juomahimoa, tuberkuloosia, kuppatautia 
ynna muita kansantauteja vastaan oli mahdollinen vain t1iy- 
den puhe-, paino- ja kokoutumisvapauden vallitessa. T1ita 
11iak1irien p1iatöslauselmaa eivat ainoastaan he itse ottaneet 
vakavalta kannalta, vaan sen teki myöskin hallitus. Oli 
aika avata venttiili idåssa ja johtaa kansan kokoutUIlUt raivo 
tsaarista mikadoon. 



. 



K
 


r 
I 
I 
I 
1 


- 


7. LUKU. 


Ulkopolitiikka 1879-1904. 


I. Låheinen itå. 


»Itsekkiiiit aikomukset ovat keisa- 
rillisen hallituksen politiikalle vallan 
vieraat.» 
Veniijån hallituksen kiertokirje 
ulkomaisille edustajilleen 25 p:1tii 
elok. 1900. 
Venajan diplomaattinen tappio Berliinin kongressissa 
ja sita seuraava Saksan liitto HavaIta-Unkarin kanssa syn- 
nytti intohimoisen vib.an panslavistisissa piireissa. Aikaisem- 
min slavofiilinen puolue oli ollut valmis sopimaan Saksan 
kal1ssa HabsburglPn monarkian kustannuksella - nii11a 
ehdoilla, ettå Posen luovutettaisiin Venajalle ja Jtavallan 
lantiset maakunnat. Saksalle -, nyt se, vuodesta 1879 alkaen, 
Saksassa naki Venajan vaarallisimmau vihöllisen ja venalais- 
ranskalaisessa liitossa sopivan keinon sen kukistamiseksi. 
Nama ajatukset lausui Turkin sodan juhlittu sankari, ken- 
raali Mihail Skobelev, monessa puheessa julki. Pariisissa han 
r6 p. helmik. 1882 eraassa serbialaisille ylioppilaille pitamås- 
saån puheessa kehoitti kaikkien slaavilaisten liittoon Ranskan 
kanssa Saksaa ja Itavalta-Unkaria vastaan. Tosin tsaari 
eraassa mieskohtaisessa puhuttelussa 7 p. huhtikuuta moitti 
hanta valtiollisten puheiden pitamisesta, mutta kansallis- 



128 


sankarin lentava sana: »Tie Konstantinopoliin kay Branden- 
burger Torin kautta)} teki kierroksensa kautta koko Venajiin. 
Skobelev oli yhta lahjakas kuin kunnianhimoinen mies, yksin- 
kertaisen sotamiehen suuresti suosima, venalaisen yhteis- 
kunnan juhlima, joka hanessa nåki voitokkaan tulevaisuu- 
densodan Suvorovin. Han oli aito slaavilainen luonne, joka 
tahtoi nauttia elamasta taysin siemauksin ja silla aikaisin 
turmeli terveytensa ja hermovoimansa. Hanen åkillista 
kuolemaansa 7 p. heinak. r882 eriiiissa Moskovan ilopaikassa 
valitettiin kansallisonnettomuutena ja pidettiin BismarC'kin 
palkkaamien naikkosten tekosena. 
Skobelevin paikalle astuivat todennaköisina sotapaallik- 
köina kenraalit Gurko Varsovassa ja Dragomirov Kiovassa. 
Jalkimmainen koetti omaperaisilla paivåkaskyilla ja lausun- 
noilla hankkia itselleen uuden Suvorovin kunniakehan. Sota- 
ministerikseen Aleksanteri II! nimitti esikuntapaiillikkönsa 
Turkin sodassa, Vannovskin, jonka johdossa han maineetto- 
masti oli komentanut Venajan itaarmeijaa Bulgariassa. 
Uusi sotaministeri oli synkka, henkisesti ahdas mies talon- 
poikaista alkujuurta, joka vaivalloisesti oli kohonnut arvoissa 
ja aina taynna kateutta katsellut ylilllyksel1isia kaartin- 
upseereja. Itsepintaisella ahkeruudella ja kansallisella innolla 
han hankki itselleen tsaarin taydellisen luottamuksen, joka 
ka,ikissa sotilaallisissa kysymyksissa antoi arvoa vain Van- 
novskin auktoriteetille ja jatti hanelle tayden vapauden sota- 
laitoksen uudistuksessaan. Tama oli etupaassa siina, etta 
sotamiehet puettiin tumman-viheriaisiin talonpoikaistakkei- 
hin ja ranskalaisten lakkien sijaan saivat venalaiset lipatto- 
mat lammasnahkalakit seka vahan enemman patroonia ja 
vallitusneuvoja. Tama armeijan talonpoikaistuttaminen, 
joka Vannovskin mielesta oli voiton kansallisena vakuutena, 
ei saanut upseerien eika sotamiesten suosiota osakseen. Talon- 
poikaisten sotamiesten entinen, univormuunsa ja rykment- 
tiinsa kohdistunut ylpeys antoi sijaa taydelliselle valinpita- 
mattömyydelle. Yhdenmuotoinen sotamiesjoukko lisattiin 



129 
Vannovskin 17-vuotisen virka-ajan kuluessa (1881-1898) 
uusien joukko-osastojen asettamisella suuresti ja saatettiin 
kolmen miljoonan vahvuiseksi sodan aikana, lukuunottamatta 
nostovåkea. Linnoja ja strategisia ratoja rakennettiin Vilnan, 
Varsovan ja Kiovan sotilaspiireissa, suuria sotilasleireja 
kenttavarustuksineen pystytettiin Itavallan rajalle, ja muihin 
toimenpiteisiin hyökkayssodan varalle ryhdyttiin. Krimin- 
sodassa havitetty Mustanmeren-laivasto uhkasi nyt uudistet- 
tuna Konstantinopolia, jonka tuleva valloitus Venajan paa- 
esikunnan suUlinitelmien mukaan ei enaa ollut tapahtuva 
pitkal1a ja vaivalloisella marssilla lapi Romanian ja Bulga- 
rian, vaan suuremmitta uhreitta akillisella laivastoyllatyk- 
sella Bosporoon linnoituksia vastaan ja samanaikaisella armei- 
jan maihin-laskemisella. 
Pitkiiaikainen ulkoasiainministeri ruhtinas Aleksanteri 
Gortsakov, 1856-1882, jonka turhamaisuutta ja puheliai- 
suutta ika arveluttavalla tavalla oli lisannyt, sai 84-vuotiaana 
3 p. huhtik. 1882 kunniakkaan eronsa. Aleksanteri III otti 
ulkopolitiikan johdon omaan kateensa. Osoitustensa toimeen- 
panijaksi han valitsi Gortsakovin apulaisen, Nikolai v. Giersin, 
joka nimitettiin ulkoministeriksi ja kuolemaansa saakka, 
vuoteen 1895, pysyi tassa virassa. Giers, joka syntyperaltaiin 
oli Suomen(?) ruotsalaisia, oli diplomaattisen tekniikan 
kiitevii tuntija, joka ei tahtonut ajaa omaa ulkopolitiikkaansa. 
KatsQen senaikuiseen hyökkaavaiin esiytymiseen Turkesta- 
nissa, joka saattoi johtaa yhteentönnaykseen Englannin 
kanssa, Aleksanteri III kieltaytyi suostumasta slavofiilisen 
puolueen vaatimaan hyökkayssotaan Itavalta-Unkaria vas- 
taan, jonka salainen liitto Saksan kanssa oli hanelle tunnettu. 
Hanen toimestaan Giers kahdella matkallaan Varziniin ja 
Wieniin valmisteli vanhan kolmenkeisarinliiton uudistamista. 
Syyskuun 15 p. 1884 se, tsaarin kohdatessa keisari Vilhelm 
I:n ja keisari Frans J osefin Skiernievicessa Varsovan liinsi- 
puolella, uudistettiin. Nuo kolme hallitsijaa lupasivat kolme 
vuotta siiilyttiia rauhan ja ystavallisesti sopia keskenaan, jos 
9 - Venlijlin historia. 



130 


riitoja sattuisi. Jo seuraavana vuonna syntyi Pietarin ja 
Wienin kabinettien kesken jiinnitystii, jonka Bulgarian seka- 
sorto oli aiheuttanut. 
Veniijiin aseiden vapauttama ja venaliiisten virkamiesten 
valtiollisesti jiirjestiimii Bulgaria oli mitii pahimmalla tavalla 
tehnyt tyhjiiksi slavofiilisen puolueen toiveet. Veniiliiisen 
kiisityksen mukaan uusi valtio ei todellisuudessa ollut Li er- 
kitsevii muuta kuin venalåistii kenraalikomennusta, sen sota- 
joukko, veniiliiisten esikuntaupseerien komentamana, oli 
oleva osa Veniijiin armeijaa, sen hallitsija, Veniijiin ehdotuk- 
sesta 1879 valittu ruhtinas Alexander von Battenberg, tsaarin 
kuuliainen palvelija. Aleksanteri II:n maalle antama valtio- 
siiiintö kumottiin kaksi vuotta voimassa oltuaan 1881 Pieta- 
rista annetun kiiskyn johdosta. Sotaministeri, kenraali 
Aleksanteri Kaulbars, hallitsi Bulgariaa venalåiseen tapaan, 
apunaan suuri joukko venaliiisiii, slavofiilisen puolueen liihet- 
tiimiii virkamiehiii, valittiimiittii kansan oikeuksista ja toivo- 
muksista tai ruhtinaan vastaviiitteistii. Bulgarian talon- 
poikaissiiiidystii oli aikojen kuluessa muodostunut pieni joh- 
tava yliluokka. Siihen kuului upseereja, liiiikiireitii, opettajia 
ja pappeja, jotka olivat saaneet koulutuksensa Veniijiillii, 
mikii ei estiinyt useita heistii halveksimasta Veniijiiii ja kaik- 
kea venalåistii. Heidiin kansallinen ohjelmansa oli: Bulgaria 
bulgarialaisille, tiehensii venaliiiset! Vapautetut kansat eiviit, 
Bismarckin sanan mukaan, ole kiitollisia, vaan vaativaisia. 
Kansallisen puolueen johtaja oli Stefan Stambulov, eriiiin 
ravintoloitsijan poika. Kasvatuksensa hiin oli saanut Odessan 
seminaarissa ja oli, niinkuin monet venaliiiset pappiskoulun 
kasvatit, kehittynyt papinkutsumuksen halveksijaksi ja 
venaliiisen hallitusjiirjestelmiin intohimoiseksi vihaajaksi. 
Syntyi ristiriita. Ruhtinas Aleksanteri, kylliistyneenii orjuu- 
teen ja varmana Englannin suojeluksesta, saattoi 1883 val- 
tiosiiiinnön uudestaan voimaan ja kutsui kokoon parlamen- 
tin, sobranjen, jonka puhemieheksi Stambulov tuli. Raivois- 
saan tiistii omavaltaisuudesta Kaulbars ja kaikki veniiliiiset 



131 


virkamiehet luopuivat viroistaan, mihin kiittaen suostuttiin. 
Syyskuussa r885 toimeenpannulla verettömalla vallankumouk- 
sella Ita-Rumelian bulgarialaiset karkoittivat turkkilaisen 
kenraalikuvernöörinsa ja liittyivat em1imaahan. Tama mer- 
kitsi niiden maaraysten osittaista palauttamista, jotka vena- 
lainen diplomatia oli saavuttanut San Stefanon sopimuksessa 
ja sitten taas menettanyt Berliinin kongressissa. Siita huoli- 
matta Aleksanteri III kiiski Venajan Konstantinopolissa 
olevan lahettilaan kehoittaa Porttia ryhtymaan aseellisiin 
toimenpiteisiin Bulgariaa vastaan. Riistaiikseen Bulgarian 
armeijalta tulossa-olevassa sodassa Turkkia vastaan joh- 
tajat, tsaari antamallaan kaskylla kutsui kaikki Bulgarian 
palveluksessa olevat venalaiset upseerit takaisin kotiin. 
Mutta sulttaani kieltaytyi, Englannin painostuksen alai- 
sena ollen, suostumasta Venajan toivomuksiin ja antoi 
ruhtinas Aleksanterille Ita-Rumelian kenraalikuvernöörin 
valtakirjan, joten personaaliunionin muodossa Pohjois- ja 
Etel1i-Bulgarian yhteys pantiin toimeen. Tama Bulgarian 
vallanlisays antoi Serbialle aibeen odottamattomaan hyök- 
kaykseen naapurivaltion kimppuun. Mutta Bulgarian 
armeija torjui ruhtinaansa ja nuorten luutnanttien johdossa, 
jotka poiskutsuttujen venalaisten sijaan olivat kohonneet 
esikuntaupseereiksi, Serbian hyökkayksen marraskuussa. 
Pietarissa vallitsi mita suurin suuttumus tuon kerran Vena- 
jan vasallivaltiona olleen pikkuvaltion omavaltaisten val- 
tiollisten ja sotaisten menestysten ja Englannin sille siina 
antaman kannatuksen johdosta. Sanomalehdet todistivat 
uskovaisille iukijoilleen, etta sen kaiken takana muka olivat 
Bismarckin juonet. Aleksanteri UI nili »vasallinsa. itse- 
naisessa politiikassa halpamielisen SOPlmuksen-rikkomisen, 
koska hå.n Kaulbarsin esityksesta oli Venajan valtiorahas- 
tosta m.aarannyt hanelle miljoonan ruplaa vuodessa siviili- 
listansa suurentamiseksi. Tosin tsaari ei tietanyt mitaan 
siitli, etta nuo miljoonat eivat koskaan olleet joutuneet 
Bulgarian ruhtinaan kiisiin, koska Kaulbars oli kayttanyt 



132 


ne kiihoitukseen Battenbergilaista vastaan. Aleksanteri II! 
jarjesti ruhtinas Aleksanterin erottamisen. Elokuun 21 p. 
1886 venalaisella rahalla ostetut bulgarialaiset upseerit 
puolenyön aikaan tunkivat ruhtinaansa taloon ja pakottivat 
hanet revolverit ojossa allekirjoittamaan luopumuskirjan. 
Salaliittolaisten johtaja oli kapteeni Radko-Dimitriev, sittem- 
min venalaisen armeijan johtajia maailmansodassa. Vangittu 
ruhtinas vietiin umpivaunuissa Venajan alueelle Reniin ja 
laskettiin kahden paiviin periista vapaaksi. Tosin asiasta 
kiihtynyt Bulgarian kansa yksimielisesti kutsui ruhtinaansa 
takaisin, mutta han luuli vain myöntyvaisyydella voivansa 
suojata maansa Venajan hyökkaykselta. Han pyysi tsaarilta 
saada palata, mutta se kiellettiin hanelta jyrkassa muodossa. 
Syyskuun 8 p. 1886 hiin luopui vattaistuimesta ja lahti 
ainiaaksi Bulgariasta. 
Tamiin, Venaj an politiikan saavuttaman menestyksen 
jiilkeen ilmestyi kenraali Nikolai Kaulbars, entisen sotaminis- 
terin veli, tsaarin lahettilaana Sofiaan ja vaati vangittujen 
salaliittolaisten vapauttamista ja valtiosiHi.unön kumoamista. 
Bulgarian halki tek:emallaan kiihoitusmatkalla han sirotteli 
ruplanseteleita ymparilleen ja vaati kokouksissa kansaa nou- 
semaan kapinaan »laitonta» hallitustaan vastaan. Stambulov 
vetosi kansallistunteeseen ja voitti. Huolimatta Kaulbarsin 
vastalauseesta sobranje kokoutui ja valitsi Stambulovin 
ministeristön puheenjohtajaksi. Julmistuneena ja hatayty- 
neena suuren viheltavan kansanjoukon Venajan lahetystö- 
talon edustalla pitamiista melusta Kaulbars 20 p. marrask. 
1886 lahti Bulgariasta, missa hanen vallankumouksellinen 
toimintansa vain oli kylvanyt vihaa Venajaa vastaan. 
Aleksanteri UI jiirjesti Stambulovin kukistamisen. Kui- 
tenkin toinen, Veniij an asiamiesten yllyttiimii sotilassala- 
liitto meni myttyyn helmikuussa 1887. Eriis bulgarialainen 
sotaoikeus tuomitsi yhdeksiin maata-kavaltanutta upseeria 
kuolemaan. Heidiit oli pelastettava, tai muuten Veniijii olisi 
menettanyt kaiken arvonsa Balkanilla. Mutta Kaulbarsin 



]33 


hatiköidyn matkan tahden Pietarin ja Sofian valiset diplo- 
maattiset suhteet olivat katkenneet. Tsaari kiHintyi sentah
 
den Saksan hallituksen puoleen, pyytaen etta se viipymatta 
saisi aikaan kuolemaan-tuomittujen Venajan kannattajien 
armahtamisen Sofiassa. Bismarck kieltaytyi kuitenkin sekau- 
tumasta toisen valtion oikeudenkayntijarjestykseen. Maalis- 
kuun 6 p. 1887 nuo yhdeksan salaliittolaista Rustsukin 
linnoituskaivannoissa ammuttiin. 
Aleksanteri III jarjesti Mustanmeren-laivaston merelle- 
lii.hdön, ja ennen pitkaa ilmestyi Vaman ja Burgasin edustalle 
sotalaivoja, jotka laskivat merimiesosaston maihin. Englan- 
nin laivasto lahestyi Dardanelleja. Itavallan hallitus ryhtyi 
sotilaallisiin toimenpiteisiin Galiziassa, jonka rajoille vena- 
lii.iset sotajoukonosastot uhkaavasti kokoutuivat. Schnabele- 
valikohtaus Saksan-Ranskan rajalla 20 p. huhtik. 1887 nosti 
sotaministeri Boulanger'n Ranskassa herattaman sotaisen 
mielialan kiehumapisteeseen asti. Kuumeentapaisella kii- 
reella otettiin Saksan armeijassa kaytantöön uusi, monipanok- 
sinen ampuma-ase ja sen sotaista voimaa lisattiin asettamalla 
jalkeille kaksi uutta armeijaosastoa. Venajan onnettoman 
Bulgarian-politiikan seurauksena uhkasi puhjeta maailman- 
sota. Jannitys kasvoi Bulgarian valtaistuinkysymyksen 
ratkaisun johdosta. Sobranje ei valinnut hallitsijaksi Venii- 
jan ehdokasta, ruhtinas Mingrelskia, erasta velkautunutta 
Pietarin kaartinupseeria, vaan unkarilaisen husaariupseerin, 
Stambulovin ehdottaman prinssi Ferdinand von Koburg- 
Koharyn. Elokuun 22 p. 1887 26-vuotias ruhtinas 32-vuotiaan 
ministeripresidenttinsa seurassa juhlallisesti saapui Sofiaan. 
Aleksanteri III j arj esti Stambulovin syrjiiyttiimisen. 
Kolmas Venajiin asiamiesten toimeenpanema sotilassala- 
liitto ja Stambulovia vastaan tehty murhayritys meni kuiten- 
kin myttyyn. Giers oli viisymatön. Vannovski epiiili 
yht'aikaa Itavalta- Unkaria ja Saksaa vastaan kaytavan sodan 
voitollista paattymista. Tsaari oli hylannyt Bismarckin 
ehdottaman kolmenkeisarinliiton uudista
sen, jotta hanellii 



134 


olisi vapaat kadet Bulgariassa. Kesakuun r8 p. r887 Berlii- 
nissa tehdyssa »jalleenvakuutussopimuksessa» Pietarin ja 
Berliinin kabinetit kylla olivat vakuuttaneet toisilleen molem- 
minpuolista hyvantahtoista puolueettomuutta europpalai- 
sen sodan varalta. Mutta sen johdosta ei ollut kumoutunut 
Saksan r879 ottama velvoitus liittoutuneelle habsburgilai- 
selle monarkialle antaa sota-apua siina tapauksessa, etta 
Venaja hyökkåisi HavaIta-Unkarin kimppuun. Silloin Alek- 
santeri III paatti myöntya ja matkusti Berliiniin. Marras- 
kuun 28 p. r887 hanella oli keskustelu valtiokanslerin kanssa. 
Bismarck todisti tsaarille, etta hanen vakaumuksensa Saksan 
politiikan kavaluudesta perustui vaarennettyihin kirjeisiin, 
jotka ovelasti oli Kööpenhaminasta hanen kiisiinsa toimi- 
tettu. PiUistiin sovintoon, joka siksi kerraksi haihdutti 
europpalaisen sodanvaaran. Ainoa, mita Aleksanteri III 
epaonnistuneessa Bulgarian-politiikassaan Saksan diplo- 
maattisella kannatuksella saavutti, oli se, ettei mikiUin 
europpalainen suurvalta tunnustanut Sofian uutta ruhtinasta. 
Venajan holhouksesta vapautettu Bulgaria kehittyi uuden 
hallitsijansa tarmokkaassa johdossa odottamattoman nopeasti 
taloudellisesti ja sivistyksellisesti. Aleksanteri III:n kuole- 
maan asti Venajan hallitus ei pitiinyt mitaan diplomaattista 
edustajaa Sofiassa, ainoastaan salaisia asiamiehia, joiden 
virittamien murha yritysten uhriksi rahaministeri BeltSev 
1890 joutui. Stambulov sitavastoin pelastui henkivarti- 
jainsa valppauden tahden. Vasta hanen kukistumisensa 
Jalkeen (joka tapahtui 30 p. maalisk. r894) Venajan asiamie- 
het haneen nahden panivat toimeen »rangaistustuomiom>, 
kun hanet r5 p. heinak. r895 keskella katua ammuttiin 
kuoliaaksi. 

;+ Niinkuin Bulgarian olemassaolostaan, niin Serbian riippu- 
mattomuudestaan tulee kiittaa Venajiin aseita. Mutta maan- 
tieteellinen asema ja taloude11iset edut ajoivat taman pikku- 
valtion Habsburgin monarkian suojelevaan syliin. Vapaa- 
mielisten saatua vaalivoiton venalaismielislsta radikaaleista 



1 ............. . ... . . 1 
! .... 
.'1: 


135 


tehtiin 1881 salainen liitto ynna kauppasopimus Itåvalta- 
Unkarin kanssa. Vasta kuningas MiIanin luovuttua kruunusta 
188 9 onnistui Venajan hallituksel1 vaivalloisen ja usein likai- 
sen myyrant
ön jiilkeen osaksi voittaa takaisin menetta- 
mansa vaikutusvalta. 
Kokonaan hukkaan meni Venajan vaikutus Romaniassa, 
missa suuttumus Etela-Bessarabian luovuttamisesta Vena- 
jalle ja venaliiisten joukkojen kokoaminen rajajoen Prutin 
varsIlle r883 aiheutti kuningaskunnan yhtymisen kolmi1iittoon. 
Kreikan asema meren rannalla ja sen taloudelliset edut 
saattoivat sen Englannin vaikutusvallan alaiseksi, jonka 
laivasto vallitsi Viilimeren haosassa. 
Niiin Venaja, eraan Aleksanteri III:n lausunnon mukaan, 
saattoi luottaa »vain yhteen uskolliseen ystavaant Balkanilla. 
Tama oli pieni Montenegro, joka edullisesti maksatti jarkah- 
'tiimattöman kiintymyksensa Venajaiin vuotuisilla raha-, 
vilja- ja asesuorituksilla. 
Tiillaisen valtiollisen aseman taytyi johtaa slavofiilinen 
puolue liittoon Ranskan kanssa, joka oli oleva keinona ja 
tarkoitusperana Venajan vanhan Itamaan-politiikan paa- 
maaran saavuttamiseksi, Konstantinopolin valloittamiseksi. 


II. Venalais-ranskalainen liitto. 


Ensimmainen valtiomies, joka lausui julki ajatuksen 
aseliitosta Ranskan tasavallan ja Venajan monarkian viililla 
Saksaa vastaan, oli Gambetta. Taman v. r882 sattuneen kuole- 
man jiilkeen patrioottlliigan perustaja ja johtaja Palli Derou- 
lUe innokkaasti seka puhui et'tii kirjoitti tehdakseen taman 
ajatuksen kansanomaiseksi molemmissa maissa. Hiin sai tassa 
kannatusta Venajan Pariisin-lahettilaiilta, parooni Arthur 
Mohrenheimilta, ja taman suosituksesta slavofiilisen puolueen 
johtajalta, Mihail Katkovilta Moskovassa, joka r886 aloitti 
menestyksellisen sanomalehtisodan seuraavana vuonna paat- 



136 


tyviin kolmenkeisarinliiton uudistamista vastaan. Tiimiin 
tsaarin neuvonantajan kuolema I p. elok. I887 antoi Derou- 
ledelle toivotun tilaisuuden toiseen Moskovan-matkaansa, 
missa han pitiien mahtipontisen puheen laski seppeleen »suu- 
ren veniiliiis-ranskalaisen liiton esitaistelijan» haudalle. Toi- 
sen liihenemisen aiheen, nimittiiin raha-asiain alalla, antoi 
Venajan luotontarve, joka I888 piiiitti ensimmaisen lainansa 
Pariisin rahamarkkinoilla. Aleksanteri III sulki kuitenkin 
itsepintaisesti korvansa kaikilta Ranskan raha- ja valtiomies- 
ten kosintayrityksilta. Han niiki liitossa kansanvaltaisen 
tasavallan kanssa vaaran Veniijan itsevaltiudelle. Tiihiin 
loukkauskiveen kaikki ranskalaisten poliitikkojen ponnistuk- 
set raukesivat. Mita he eivat voineet, sen vaikutti Saksan 
ulkopolitiikan iikillinen muutos Bismarckin kukistumisen 
jiilkeen. Uusi valtiokansleri, kenraali Caprivi, kieltiiytyi 
suostumasta Veniijiin tarjoamaan vuoden I887 jiilleen- 
vakuutussopimuksen uudistamiseen. Muuan keisari Wilhelm 
II:n puhe saksalais-englantilaisesta aseveljeydesta sai val- 
tiollisen vastineensa Sansibar-sopimuksessa I p:lta heiniik. 
I890. Veniijan diplomatia vainusi tiimiin saksalais-brittilai- 
sen. sopimuksen salapykiilissa, joka oli tehty molempien 
maiden etupiirien rajoittamiseksi Afrikassa, myöskin salai- 
sia sotilaallisia paatöksia Veniijiiii vastaan aloitettavasta 
hyökkayssodasta. Jottei ilman liittolaisia kohtaisi sellaista 
vaaraa, tsaari raskain mielin piiattI tehda liiton Ranskan 
tasavallan kanssa. Viralliset keskustelut siitii alkoivat ke- 
vaiillii I89I yht'aikaa Pariisissa ja Pietarissa. Kun heina- 
kuussa Giersin ja Ranskan ulkoministerin Freycinet'n 
kesken oli paiisty yksimielisyyteen, niin muuan ranskalainen 
laivasto-osasto lahti juhlalliselle vieraskaynnille Kronstadtiin. 
Seisoalta tsaari juhla-aterialla, joka pidettiin ranskalaisessa 
amiraalilaivassa, kuunteli marseljeesia, tuota vallankumouk- 
sen intornielista taistelulaulua yksinvaltaista tyranniutta 
vastaan, jonka soittamista siihen asti Veniijiilla oli rangaistu 
karkoituksella Siperiaan. Aleksanteri III:n viimeiset epai- 



l' 
\it:' 
,
 
", r' 
' . " . '" . 1 .. ' 
"lI' 


137 


lykset parooni Mohrenheim voitti pitkiissii audienssissa 18 p. 
elok. 1891 Hatsinassa. Senjiilkeen han riensi takaisin Parii- 
siin, missii 22 p. elokuuta Veniijan lahettiliis ja Ranskan 
ministeristön esimies Ribot allekirjoittivat sopimuksen, jonka 
mukaan Venaja ja Ranska sitoutuivat kaikin keinoin autta- 
maan toisiaan, jos jommankumman maan kimppuun hyö- 
kattaisiin. 
Tsaari teki taman salaisen puolustusliiton saadakseen 
liittolaisen Englantia vastaan. Sentahden Ranskan valtio- 
miehet ponnistelivat kehittaakseen liittoa vastaisuudessa 
siten, etta he saavuttaisivat loppu tarkoituksensa, Venajan 
aseellisen avun kostosotaan Saksaa vastaan. Tassa mielessa 
Ranskan paaesikunnan paiillikkö, kenraali Boisdeffre, seu- 
raavana vuonna Pietarissa neuvotteli Venajan paaesikun- 
nan paiillikön, kenraali Obrutsevin kanssa sotilassopimuk- 
sesta. Aleksanteri III antoi siihen kylla periaatteellisen suos- 
tumuksensa, mutta selitti ranskalaiselle kenraa1i11e 17 p. 
elok. 1892 Hatsinassa, ettii Venajii viela tarvitsi viihintaan 
kaksi rauhanvuotta paattaaksensii armeijansa uuden aseis- 
tuksen ja rakentaaksensa valmiiksi strategiset rautatiensa 
seka toipuaksensa nalanhadiista ja kolerasta. 
Tsaarin nimenomaisesta pyynnösta liittosopimusta ei 
julkaistu eikii virallisissa puheissa saanut mainita muusta 
kuin molempien valtakuntien ja kansojen valisestii ystiivyy- 
destii. Kuitenkaan ei Venajan ja Ranskan valisen aseelli- 
sen liiton olemassaolosta saattanut olla mitiian epiiilyksia, 
kun muuan venalainen laivasto lokakuussa 1893 oli kaynyt 
vastavierailu1la Toulonissa ja kostonkiihkoinen Pariisi oli 
venalaisille laivasto-upseereille ja -miehistölle valmistanut 
huumaavia vastaanottojuhlallisuuksia. Uuden liittosopi- 
muksen ranskalaisten toivomusten mukaan laajennettuine 
maiiriiyksineen allekirjoittivat kevaiilla 1894 Giers ja Casi- 
mir Perier. Sotilaspiireissa odotettiin sodan puhkeavan elo- 
kuussa samana vuonna. Silloin Japani 1 p. elok. 1894 julisti 
Kiinalle sodan. Ita-Aasiassa puhjennut taistelu heitti Vena- 



138 


jan politiikan painopisteen sille taholle, missa venalainen 
valloitushalu hiljaisuudessa jo aikoja sitten oli rybtynyt 
valmisteluihin uuden suuren alueen anastamiseksi. Euro- 
passa ratkaiseva taistelu lykkaytyi toistaiseksi. 


111. Lansi-Aasia. 


Jumala oli Venajan kansalle, niin slavofiilinen oppi julisti, 
Aasiassa maariinnyt vapauttajan ja sivistyksen-levittajan 
tehtavan. Taman maailmantehtavan tayttamisek:si Venajan 
valtio aina vuodesta 1582, jolloin venalaiset kasakat, yhdessa 
saksalaisbalttilaisten sotavankien kanssa, olivat menneet 
rajavuoren Uralin poikki, oli miekalla laskenut valtansa alle 
koko Pohjois-Aasian seka laajoja maa-alueita Lansi-Aasiasta. 
Rientokulku luonnollisen rajan saavuttamiseksi on vienyt vena- 
laiset yha kauemmaksi. Jos siihen jollakin kohdalla oli paasty, 
niin sen turvaaminen - niinkuin sotaministeri Kuropatkin 
emassa tsaariUe antamassaan mietinnössa 1900 selitti - 
vaati Hihialueen valloitusta. Ja nain hillitsemattömasti 
valloittajana eteenpain tunkeutuessaan Venajalla aina vuo- 
teen 1904 oli vain yksi vakavalta kannalta otettava vastus- 
taja:, joka esti sita »tayttamasta jumalallista tehtavaansa» 
- brittilainen maailmanvalta. Samana vuonna, jolloin 
Englannin valtiotaito Berliinin kongressissa sai diplomaatti- 
sen voiton tsaarivaltakunnasta, muuan englantilainen sota- 
joukko kenraali Robertsin johdossa marssi Venajan vasalli- 
valtioon Afganistaniin ja valloitti sen etelaosan. Emiiri 
Sir Ali pakeni Venajalle, joka jatti suojattinsa auttamatta. 
Lordi Roberts asetti valtaistuimelle eraan Englannille uskol- 
lisen ruhtinaan, joka vuotuista maksua vastaan lupasi vah- 
vistaa sotavoimaansa - Venajaa vastaan. Mutta Veniijan 
vallan jarjestelmallisen tunkeutumisen Intian suuntaan tama 
vastoinkayminen vain kahdeksi vuodeksi pysahdytti. Mihai- 
lovskista Kaspianmeren kaakkoisrannalta Turkin sodan 



1....... . . ' . ' .. . , ' . .. 
, .Yi 
,,(; 
;" 
'i,U! 

 
l 


139 


juhlittu kansallissankari, kenraali Skobelev, r880 aloitti mars- 
sinsa Tekke-turkmeeneja vastaan. Eramaan kuljetusvaikeu- 
det, joiden johdosta ennen tehdyt sotaretket olivat surkeasti 
epaonnistuneet, hiin voitti rakentamalla rautatien. Tammi- 
kuun r3 p. r88r rosvoilevien paimentolaisten paii.linnoitus 
Geok-Tepe vaUoitettiin, minka jiilkeen he alistuivat. Heidan 
maansa liitettiin Transkaspian (Kaspianmeren takaisena) 
alueena Venajaan ja kuvernööriksi maarattiin kenraali Koma- 
rov. Vuonna r884 laheiset Merv-turkmeenit vapaaehtoisesti 
alistuivat Venajan valtaan, kun heillE' luvattiin itsehallinto. 
Sittenkuin Merv oli sotilaallisesti miehitetty, jolloin vastoin 
sopimusta tehtiin hieman vastarintaa, Komarov tunkeutui 
Afganistaniin ja hajoitti 30 p. maalisk. r885 KuSkin luona 
eraii.n afganilaisen sotajoukonosåston. Englannin Pietarissa 
oleva lahettiliis kutsutti heti Venajan ulkoministerin luoksensa 
ja vaati »syyUisem kenraalin paikalla kutsuttavaksi takai- 
sin. Englantilaisen uhkaavasta puhetavasta saikahtyneena 
Giers riensi tsaarin luokse ja ilmoitti: »Komarov on heti 
kutsuttava takaisin, se on Englannin muodollinen vaati- 
mus.» Mutta silloin Aleksanteri III kuohahti vihasta ja 
iskien mahtavan nyrkkinsa eraiiseen pöytiian, joka meni kap- 
paleiksi, jyråhti ministerilleen: I)Keta te palvelette, minua 
vaiko Englantia? Ilmoittakaa lahettiWille, etta tu1en anta- 
maan Komaroville kunnianosoituksenh) Ja niin kavikin. 
Rauhaa-rakastavan Gladstonen johtama brittilainen kabi- 
netti tyytyi venalii.is-englantilaisen komissiopin asettamiseen, 
joka pitkien keskustelujen jiilkeen r887 maariisi Afganistanin 
pohjoisrajan Venajan vaatimusten mukaiseksi. 
Siella, missa Venajan, Afganistanin, Kiinan ja Intian 
rajat sattuivat yhteen, kohosi Baijerin-kokoinen vuorimaa 
korkealle pilviin - Pamir. Huolimatta maan köyhyydesta, 
jonka ylatasangoiUa kesaisin ja laaksonnotkelmissa talvisin 
vaeltavat paimenet viettavat hurjaa eHimaansa, silla oli 
Venajan hallitukseen suuri vetovoima. Muuan »tieteeUinen 
retkikunta,) kiipesi elokuussa r89r tuohon vuori maahan, voitti 



140 


eriHin tielle asettuneen afganilaisen sotajoukonosaston, kulki 
HindukuSin muodostaman »luonnollisen rajam poikki ja 
katseli talta »maailman katolta,) tiedonhaluisesti jalkojensa 
juuressa olevaa Kabulia ja taivaanrannalla nåhtavaa laajaa 
Intian tasankoa. Afganistanin emiiri, joka piti omanansa 
sita maata, johon venalaiset olivat tunkeneet, kaantyi apua 
pyytaen, Englannin puoleen. Mutta rauhaa-rakastava britti- 
lainen paaministeri Gladstone kannatti taas myöntyvaisyytta. 
Kauan aikaa keskusteltua Lontoon kabinetti 1895 jatti riidan- 
alaisen alueen Venajalle. Siihen loppui sllla kertaa Venajan 
tunkeutuminen Intiaa kohti, silla samaan aikaan kiinalais- 
japanilainen sota laheni loppuaan, ja ulkoministeriön Aasian- 
osasto kaansi huomionsa Ita-Aasian kysymykseen. 


1 V. !ta- Aasia. 


»)Hallitse Itaii,), sita merkitsee suomeksi kaannettyna 
vuonna 1860 Japanin meren rannalle perustetun merilinnoi- 
tuksen Vladivostokin nimi. Tiialla 31 p. toukok. 1891 silloi- 
nen perintöruhtinas ja myöhempi tsaari Nikolai II loi ensim- 
maisen lapiollisen maata ryhdyttaessa måailman suurim- 
paan rautatie rakennukseen. 7,581 kilometrin pituisena se 
johdettiin metsien ja arojeu poikki, ja Tseljabinskin luona, 
Ural-vuoriston itarinteella, sen oli maara yhdistaa Kaukainen 
Ita Europan rautatieverkkoon ja turvata valloituspolitii- 
kalle rajattomat sotavaenkuljetus-mahdollisuudet. Mutta 
aikaisemmin kuin venalainen diplom.atia luulikaan, kun viela 
valmistettiin siltaa J enisein poikki, pakotti kiinalais-japani- 
laisen sodan paatös kaymaan kasiksi Ita-Aasian asioihin, 
jolloin lahinna Tyynen valtameren laivasto naytteli ratkaise- 
vaa osaa. 
Huhtikuun 17 p. 1895 voitettu Kiina Simonosekin rau- 
hassa Japanille luovutti Formosan saaren, Liautungin niemi- 
maan ynna Port Arthurin merilinnoituksen seka Niutsvangin 



r 
'> .:
 


"II 


141 


sat
manEteHi-MandSuriassaja tunnusti siihenastisen suojelus- 
valtionsa Korean riippumattomuuden. Kuutta piiiviiii myö- 
hemmin Veniijii, Saksa ja Ranska panivat sitii vastaan vasta- 
lauseensa. Noiden kolmen suurvallan sotalaivastojen uhkaa- 
vasti kokouduttua Tsili-Iahteen Japanin hallitus myöntyi, 
kaski kiihtyneen kansan vaieta ja miiiiriisi vapaaehtoisen 
verotuksen tu1evan kostosodan varustuksia varten. Port 
Arthur ja Niutsvang annettiin takaisin Kiinalle, joka lisasi 
sotakorvaustansa, minkii Veniijii antoi Pekingin hallitukselle 
etukiiteen ja minkii Japani kiiytti sotavoimansa vahvistami- 
seen. 
Ulkoasiain johtajaksi oli Giersin kuoleman jalkeen 26 p. 
tammik. r895 tullut monivuotinen Wienin-liihettiliis, ruhti- 
nas Aleksei Lobanov-Rostovski, joka toistaiseksi asetti Balkanin 
kysymyksen »lasikuvun alle», saadakseen vapaat kiidet Kaukai- 
sessa Idiissa. Saksan liittyminen Veniijiin Ita-Aasian poli- 
tiikkaan sai selityksensa uuden valtiokanslerin, ruhtinas 
Hohenlohen toivomuksesta taas solmia umpeen Berliinin ja 
Pietarin vilisen langan, jonka Caprivi oli leikannut poikki. 
Kun Berliinin ulkoasiainvirasto ei tuntenut Japanin maan- 
tiedetta ja historiaa, niin se yhta viihiin kuin Lobanov saattoi 
huomata, mita kohtalokkaita seurauksia oli oleva diplomaat- 
tisesta hyökkiiyspolitiikasta Idiin tu1evaa suurvaltaa vas- 
taan. 
Toukokuussa r896 vietettyyn Moskovan kruunausjuh- 
la11isuuteen saapui kiinalainen valtiomies Li-Hung-Tsang. 
Hiin vihasi Japania ja pelkiisi samalla sen miekkaa. Lobanov 
ja Witte vaativat vastineeksi siita, etta Venaja suojelisi 
Kiinan alueen loukkaamattomuutta, lupaa Siperian radan 
jatkamiseen Pohjois-MandSurian kautta ja sen suojelemiseen 
venalaisilla joukoilla. Tuo kokenut valtiomies huomasi kylla, 
ettå. tassa tarjouksessa piili Kiinalle kuuluvan maan anastus, 
mutta suostui siihen kuitenkin toukokuun 22 p., monien 
neuvottelujen, uhkausten ja herkullisten ateriain taivutta- 
mana. »Ulkonaön siii1yttamiseksi+ han kuitenkin vaati, 



142 


ettei Venajan hallitus, vaan siita kokonaan riippuva wena- 
lms-kiinalainen pankki» rakentaisi ja hallitsisi Man
urian 
rataosaa mmella »Ita-Kiinan rata». 
Jo seuraavana vuonna Saksan laivaston toimeenpanema 
Kiautsoun valtaaminen pani koetteelle Venajan uskolli- 
suuden sitoumustensa tayttamisessa. Pietarin diplomatia 
selitti kuitenkin Moskovan salasopimuksen niin, etta se antoi 
Kiinalle turvaa vain Japanin maannalkaa vastaan, mutta ei 
Saksan tai Ranskan sekautumista vastaan Taivaan valta- 
kunnan ylivallanoikeuksiin. Heti senjalkeen, r8 p. jouluk. 
r897, Venajan laivasto purjehti Port Arthurin satamaan ja 
anasti taman merilinnoituksen. Ja Ranska esitti laskunsa 
siita, etta se r895 oli auttanut Kiinaa Japanin liioiteltuja 
rauhanehtoja vastaan, ottamalla 22 p. huhtik. r898 haltuunsa 
etelakiinalaisen sataman Kuangtsoun. Europan valtojen 
hairiytyneen tasapainon palauttamiseksi Kiinassa nostettiin 
sitten 24 p. toukok. r898 Veihaiveissa, vastapaata Port Arthu- 
ria, Englannin lippu. Voimaton Pekingin hallitus suostui 
muukalaisten anastamien alueiden muodolliseen luovuttami- 
seen, »Ulkonaön sailyttamiseksi» vuokrasopimusten muodossa. 
Venaja hankki itselleen sen ohessa viela 7 p. toukok. r898 
oikeuden rakentaa haararadan !ta-Kiinan radalta Harbinista 
Mukdenin kautta Port Arthuriin ja turvata sita .+suojelus- 
joukoilla». 
Ulkopolitiikan johtajaksi Lobanovin 3r p. elok. r896 
sattuneen kuoleman jalkeen oli tullut Mihail Muravjov, 
»Vilnan diktaattorin» pojanpoika, jonka luonteenpiirteet 
hanella olikin. Sen lasikuvun, minka hanen edellakavijansa 
oli asettanut Balkanin kysymyksen paalle, han painoi viela 
lujemmin siihen kiinni silla sopimuksella, minka Pietarin halli- 
tus 28 p. huhtik. r897 teki Wienin kabinetin kanssa. Siina 
nuo molemmat suurvallat sitoutuivat olemaan sekautumatta 
turkkilaisen maakunnan Makedonian sekasortoisiin oloihin, 
missa oli puhjennut verinen partiosota, seka status qvon 
sailyttamiseen Balkanilla. Venajan voimat olivat kaytetta- 



143 


vissa uuteen valloituspolitiikkaan Ita-Aasiassa, jonka paa- 
maarana kunnianhimoisen ulkoministerin silmissa haamötti 
Korean valtaaminen. 
'l'assa entisessa suojelusvaltiossa oli, heti kun se oli julis- 
tettu riippumattomaksi, alkanut kiivas pikkusota venalaisen 
ja japanilaisen vaikutuksen viilillii. Venajan edustajana oli 
konsuli Weber Söulissa, jonka liian saalUlönmukaista ja sen- 
t;åhden menestymatönta asiainhoitoa vastaan Pietarissa 
nousi tyytymattömyytta. Silloin hanen puolisonsa tammi- 
kuussa r896 pelasti hanen asemansa. Kaydessaan kerran 
hallitsijan palatsissa han, japanilaisen vartion huomaamatta, 
kantotuolissaan vei hanen jalkoihinsa kyyristyneen Korean 
kuninkaan konsulitaloon, jota venalaiset merisotilaat suoje- 
livat. Japanin juonista pelastettu hallitsija, Li Hui, allekir- 
joitti auliisti Weberin sepittamat hallituksen maaraykset 
Japanin asettamien arvohenkilöiden mestaamisesta, uusien 
ministerien seka venalaisten raha- ja sotaneuvosten nimitta- 
misesta, satamien luovuttamisesta Venajalle j. n. e. Vasta 
vuoden perasta han tuli takaisin palatsiinsa, joka nyt oli 
venalaisten upseerien komentaman henkivartijajoukon suo- 
jelema, ja otti Weberin ehdotuksesta )riippumattomuutensa» 
merkiksi keisarinnimen. Venajan suojelusherruus Koreassa 
naytti olevan saavutettu. 
Japanin kansassa oli herattanyt suunnatonta suuttu- 
musta, etta Venaja oli ottanut haltuunsa Japanin r894 val- 
loittaman Port Arthurin meri1ilUloituksen. Siihen tuli lisaksi 
Japanin vaikutuksen syrjayttaminen Koreassa, jota pidettiin 
Niponin hyvin-ansaittuna ja luonnollisena siirtomaana. Ulko- 
ministeriössa et enaa voinut olla mitaan epailysta aseman 
vakavuudesta ja Japanin sotavarustusten laajuudesta, sitten- 
kuin Venaj a lahettilaastansa, parooni Rosenista (r6 p:sta elok. 
r897) oli saanut yhta kykenevan havailUlontekijan kuin hyvan 
lta-Aasian tuntijan. Siperian-radan rakennus ulottui vasta 
r899 Baikal-jarvelle, ja sielta J ablonoi- ja Hingan-vuoriston 
poikki Sungarin ralUlalla olevaan Harbiniin ammotti yli 



144 


2,000 kilometrin pituinen raiteeton taival. Japanin hallitus 
ehdotti Pietarin kabinetiUe maaliskuussa r898 heidan etu- 
piiriensa tarkkaa erottamista J alu-joen muodostamaa linjaa 
myöten. Parooni Rosen puolsi innokkaasti Japanin tarjouk- 
sen hyvaksymista, joka Venajalle Korean luovuttamisen 
vastineeksi jatti koko MandSurian. Siihen kunnianhimoinen 
Muravjov ei voinut mukautua, vaikka hanen taytyi myöntya. 
Huhtikuun 25 p. r898 molempien valtojen kesken tehty 
Korean soPimus merkitsi Venajan politiikan peraytymista, 
koska sen mukaan venalaiset raha- ja sotaneuvokset oli 
kutsuttava takaisin ja keisari Li Huin lahjoittamat satamat 
luovutettava, mutta epaselvan sanamuotonsa tiihden se 
jatti takaportin tulevaisuuden varalle. Ja eraan toisen taka- 
portin myöhempaa maanvaltausta varten varasi samaan 
aikaan muuan valtiollinen seikkailija nimelta Besobrasov. 
Tama entinen kaartinupseeri ja »pyhan liigan» johtaja vuo- 
delta r882 oli isanmaallismielisiUa mietinnöiUa liihennellyt 
Nikolai II:ta ja saavuttanut hanen luottamuksensa. Muuan 
Vladivostokin kauppias oli r896 Korean hallitukselta hankki- 
nut luvan Jalu-joen metsien kayttamiseen. Besobrasov osti 
hanelta taman myönnytyksen 80,000 ruplasta ja perusti 
joen vasemmalle, J apanin-puoliselle rannalle sahamyllyn. 
Witte kieltaytyi paattavaisesti kannattamasta tata valtiollis- 
kaupallista yritysta. Mutta hovipiireisså herasi sita kohtaan 
mielenkiintoa, ja hankittiin isanmaallisista syista ja voiton 
toivossa osakkeita tuossa »itaaasialaisessa teollisuusyhtiössa», 
miksi Besobrasov risti huijausyrityksensa, jolle han Nikolai 
II:lta sai puijatuksi kahden miljoonan ruplan valtionkanna- 
tuksen. 
Muravjov oli vain lykannyt toistaiseksi aasialaiset valloi- 
tusaikeensa. Saadakseen aikaa niiden kypsyttamiseksi ja 
Siperian radan valmistamiseksi, han tsaarin nimessa 24 p. 
elok. r898 kaantyi kaikkien hallitusten puoleen, ehdottaen 
kansainviiJistii konferenssia »liiallisten, kaikkia valtakuntia 
rasittavien varustusten viihentamiseksi». SiUa aikaa kuin 



1 
11:/ 


145 


Europan sanomalehdistö kantoi asianmukaisen kunnioituk- 
sen ,)jalomielisen tsaarin ihmisystava11iselle mielenlaadulle>}, 
puuhasi uusi sotaministeri A1eksei Kuropatkin (tammikuusta 
1898) kaikessa hiljaisuudessa innokkaasti sangen huomatta- 
vaa armeijanlisaysta. Han muodosti 33 uutta tykistödivi- 
sioonaa, kaksi uutta armeijakuntaa Aasiassa, kaksi uutta 
jaakaribrigadia Siperiassa ja aloitti kenttatykistön uudesti- 
aseistamisen uudenaikaisilla pikatulitykeilla. Samaan aikaan 
Itameren ja Ita-Aasian sotalaivastoa suurten taistelulaivojen 
rakentamisella melkoisesti vahvistettiin, jota varten eras 
tsaarin ukaasi 10 p:lta maalisk. 1898 yli vahvistetun laivasto- 
menoarvion viela oli maarannyt 90 n
i1joonaa ruplaa. Paa- 
sotasatamaksi Tyynessa valtameressa valittiin Port Arthurin 
jaatön lahti, jonka ympari rakennettiin sikenna linnoituksia. 
Sotasataman viereen Witte tahtoi perustaa kauppasataman, 
mika maatuneen, mutta tilavan merenlahden ruoppaamiseJla 
helposti oli aikaansaatavissa. Aito vena1ainen virastojenvali- 
nen kateus sai tuuman raukeamaan. Silloin rahaministeri 
1899 perusti 30 kilometrin paassa koilliseen Port Arthurista 
olevan Talienvanin lahden rannalle kaupungin, jolle han antoi 
nimen Daljni = etainen. Åarettömia summia heitettiin 
hukkaan talojen, kirkkojen, varastohuoneiden ja koulujen 
rakentamiseen seka rantakatujen perustamiseen, jotka sitten 
tekivat japanilaisille mahdolliseksi suurten piiritystykkiensa 
laivaamisen 1ahtiessaan Port Arthuria pommittamaan. Sipe- 
rian sanomalehdistö ennusti jo 1900, etta sodan sattuessa 
Daljni oli oleva tukikohtana laheista merilinnoitusta vastaan 
toimivalle piiritysarmeijalle, ja antoi sille pilkkanimen 
»Lisni>} = tarpeeton. 
Muravj< vin viimeinen menestys - han kuoli 21 p. kesak. 
1900 - oli kirkkovaltion Tibetin saattaminen Venajan suo- 
jelusherruuden alaiseksi. Vuodesta 1720 asti oli Pekingin ja 
Lhassan hallitusten kesken konkordaatti olemassa, jonka 
mukaan Kiina sitoutui suojelemaan Tibetin riippumatto- 
muutta, jotavastoin Da1ai Lama, kirkkovaltion paamies ja 
10 - Venlljlln historia. 



146 


kaikkien buddhalaisten paavi, lupasi kayWHi. hengellista vai- 
kutusvaltaansa Kiinan mandsudynastian hyvaksi. Vuonna 
1899 englantilaiset sotajoukot miehittivat Tibetin maakunnan 
Sikkiru.in, eika Kiina sita estanyt. Seuraavana vuonna 
penntöruhtinas Nikolai, sittemmin tsaari, Aasian-matkallaan 
astui Intian maaperalle. Hanen seuraajansa ja neuvonanta- 
jansa oli ruhtinas E. Uhtomski, joka myöheru.ru.in runsaasti 
kaunistetussa koruteoksessa kertoi matkasta ja samalla saat- 
toi julkisuuteen haaveelliset tuumansa Aasian tulevaisuu- 
desta. Uhtomskin mystillisen kasityksen mukaan »Aasia 
taman sanan taydessa merkityksessa ja koko laajuudes- 
saan ei ollut mitaan muuta kuin kappale Venajaa, joka puo- 
lestaan pyrki veljellisessa syleilyssa yhtymaan Aasiaam>. 
Sitavastoin »Lansi-Europan suhdetta Itaan kuvasi tykkiin 
sidottu kapinallinen sipoy (intialainen brittilaisessa sotapal- 
veluksessa)). Uhtomski koetti siihen aikaan saada aikaan 
kohtauksen Dalai Laman ja tulevan tsaarin kesken Darjilin- 
gissa Himalaja-vuoriston etelarinteella, mutta Englannin 
hallitus esti sen. Perintöruhtinaan palatessa Siperian kautta 
Uhtomski aloitti suhteita Baikalin-takaisella alueella hallit- 
sevan sikalaisten burjatien Suur-Laman kanssa ja sai aikaan, 
etta Tibetin paavi sanoi irti vuoden 1720 konkordaatin ja alkoi 
etsia uutta suojelijaa. Pietarin ja kaukaisen Lhassan valiset 
neuvottelut hoiti burjati DordSiev, joka kaytyansa Irkutskin 
kyru.naasin oli ruvennut munkiksi. Uhtomskin suosituksesta 
han 1897 tuli Dalai Laman neuvonantajaksi ja ilmestyi taman 
lii.hettilaana syyskuussa 1900 tsaarin luokse Livadiaan, muka- 
naan valmis sopimusehdotus. Tsaari puolestaan lahetti edus- 
tajanaan toisen venalaistyneen burjatin nimelta Tsibikovin 
Lhassaan, missa marraskuussa 1900 tsaarin ja buddhalaisen 
paavin va1inen sopimus lopullisesti paatettiin. Nikolai II 
otti sen mukaan suojellakseen kirkkovaltiota, jonka vasti- 
neeksi Dalai Lama lupasi kaikissa buddhanuskoisissa maissa 
edlstaa Venajan etuja. Heiniikuun 6 p. IgOI Nikolai II Pie- 
tarhovissa juhlallisesti vastaanotti tibetilaisen lii.hetystön, 




 


147 
jota johti DordSiev, joka toi hanelle Dalai Lamalta lahjoja 
ja kasikirjeen. Siina buddhalainen paavi koroitti tsaarin 
mskon lahjojen mestariksi Ja hoitajaksi.). 
Uhtomski naki haaveellisen aatteensa, etta »Aasian ole- 
mukseltaan veniilaisille laheiset kansat vapaaehtoisesti alis- 
tuisivat valkoisen tsaarin valtikan alle», olevan toteutumai- 
sillaan. Venajiin sanomalehdistö tervehti innostuneesti 
&molempien maiden laheista yhteytta». Kun Englannin lahet- 
tilas kysyi, mita tibetilainen lahetystö tarkoitti, niin hanelle 
syötettiin juttuja. Kun Vena}an Tibetissa saaman suojelus- 
hemtuden seurauksena oli, etta Kiinan hallitus osoitti usein 
se1ittamatönta myöntyvaisyytta Venaján vaatimuksiin nah- 
den, niin Englantikin marraskuussa 1903 lahetti Dalai Laman 
luo lii.hetystön, joka vei hanelle lahjoja ja mukanaan - kone- 
kivaareja. Venajan Lontoossa oleva lahettilas kyl1a teki sita 
vastaan vakavia huomautuksia. Mutta lordi Lansdowne tor-" 
jui ne 17 p. marrask. 1903 jyrkassa muodossa: »hanesta naytti 
ylenmaarin kummalliselta, etta nama vastavaitteet tekee 
valta, joka ei missaan maailmassa koskaan eparöi koskea 
naapurien oikeuksiin, kun olosuhteet nayttavat sita vaativan». 
Sillaviilin lii.hetystö kulki Himalajan lumipeitteisten solien 
lapi, ajoI hajalle tibetilaisen, venalaisten upseerien johtaman 
nostovaen ja saapui 3 p. elok. 1904 pyhaan kaupunkiin Lhas- 
saan. Veniiliiisen sl10jelusherruuden sijaan astui brittiliiinen. 
Europan suurvaltojen maidenryöstö Kiinassa seka kris- 
tillisten lahetyssaarnaajien sekautuminen Taivaan valtakun- 
nan lainkayttöön ja hallintoon synnytti 1900 isiinmaallisen 
muuka 1 aisvihamielisen liikkeen, joka Englannissa saI mmen 
boksarikapina. Se antoi Veniijalle toivotun tilaisuuden koko 
MandSurian sek
 Pohjois-Mongolian sotilaailiseen miehittii- 
miseen. Vaikk'ei rauhallinen kiinalainen vaestö tiillöin teh- 
nyt mitaan vastarintaa, niin Amur-maaktlllnan kuvernööri, 
kenraalimajuri Gribski, t>turvallisuuden tahdem ryhtyi raaka- 
maiseen tekoon. Venalaisen rajakaupungin BlagovestSenskin 
koko kiinalainen vaestö, noin ro,ooo miestii., naista ja lasta, 


I .. 



,/ 


148 


ajettiin 2 p. heinak. 1900 poliisi- ja sotilasvoimalla Amur- 
jokeen. Tunnettu maalari VerestSagin, joka neljaa viikkoa 
myöhemmin kulki jokea alaspain, kertoi 1903 )>Vjestnik 
J evropy)}ssa, kuinka hukutettujen kiinalaisten turpuneet 
ruumiit estivat hanen höyrylaivansa kulkua, hiljaa ajautnen 
merta kohti, ilmaa saastuttaen ja tsaarillista hallitusta syyt- 
taen. Venajan lehdet eivat silloin saaneet mitaan siita ker- 
toa. Sen sijaan ruhtinas Uhtomski »Kiinan kirfeissiiiin» 
kuvasi saksalaisten, brittiliiisten ynna muiden lansieuroppa- 
laisten sotajoukkojen ,)barbaarista sodankayntia ja raakaa 
ryöstamisraivoa» Kiinan sotaretkella ja asetti sen vastineeksi 
venalaisten sotamiesten )inhimiUisen kayttaytymisen», iotka 
tarkasti pysyttaytyivat erillaan rosvouksista ja murhista. 
Kun europpalaiset lahetystöt Pekingissa oH vapautettu, niin 
Venajan bal1itus Uhtomskin toimesta kieltaytyi enemmasta 
osanotosta Kiinan-retkeen ja tyytyi Mandsurian valloituk- 
seen, jonka tahan asti kaupalle I)avom ovi) nyt pantiin luk- 
koon venalaisella tu1limuurilla. Suunnitelmista Korean val- 
taamiseksi ei luovuttu, mutta niiden toteuttaminen tehtiin 
riippuvaksi Siperian-radan valmistumisesta, jota kuumeen- 
tapaisella khreella joudutettiin. Besobrasovin itaaasialai- 
nen teoUisuusyhtiö nousi suureen kukoistukseen. Monet 
suuriruhtinaat ja tsaari itse tulivat tuon J alun vasemmalla 
rannalla sIjaitsevan valtIOllisen puunsahauslaitoksen osak- 
kaiksi, jonka suojelemiseksi muodostettiin )metsavartiosto» 
venalaisista sotaj oukoista. 
Kreivi Ito, uudenaikaisen Japanin luoja, huolestuneena 
isanmaansa tulevaisuudesta, jos se joutuisi sotaan Venajan 
ja Ranskan kanssa, paatti h
nkilökohtaisesti puhuttelemalla 
Panisin ja Pietarin johtavia valtiomiehia paiittaa ratkaista- 
vana olevan riidan rauballisella sopimuksella Kiinan kustan- 
nuksella. Pariisissa biin ei saanut osakseen ymmartamysta 
eika kannatusta Pietarissa toimitettavaa diplomaattista 
tehtavaansa varten. Marraskuun 30 p. 1901 han Muravjovin 
seuraajalle, kreivi Lamsdorflille, teki saman ehdotuksen, jota 



 



..t 
"."4.<"'< ' 
-:,>-p:" 


c 


149 


Tokion kabinetti jo maaliskuussa 1898 oli tarjonnut: Vevajan 
ja Japanin etupiirit Ita -Aasiassa olivat tarkasti ja lopullisesti 
erotettavat J alu-virran muodosta malla linjana. Selvanaköi- 
sena valtiomiehena Venajan ulkoministeri oli siihen valmis, 
hienovaistoisena hovimiehena hanen taytyi tassa maaratyssa 
muodossa hylata tehty tarjous, silla Besobrasovin sahamylly 
oli Jalun vasemmalla rannalla ja tsaan oli osakkaana Korean 
metsien hakkuuliil<keessa. Lamsdorffin vastaehdotus Poh- 
jois-Korean luovuttamisesta raukesi Iton salaiseen valtakir- 
jaan. Venajan hovipiireissa ja maaraavissa sotilaspiireissa 
ei otettu tuota »pienta keltaista japamlaistal) vakavalta kan- 
nalta. Olihan Kuropatkin tsaarille 27 p. maalisk. 1:900 anta- 
massaan kertomuksessa suosittavut, )>etta Japanilta, veristen 
selkkausten estamiseksi Kaukaisessa Idassa, oli riistettava 
oikeus pitaa sotalaivastoa». Pettyneena Ito lahti Lontooseen. 
Taå11a han kohtasi asiantuntemusta ja ymmartamysta. 
Tammikuun 30 p. 1902 Suurbritannia ja Japani tekivat 
liiton viideksi vltodeksi. Sen julkaiseminen 12 p. he1mlk. 
osoitti, etta venalais-japanilaisen sodan syttyessa Englanti 
lahinna oli velvollinen antamaan vain diplomaattista ja 
rahallista kannatusta, mutta aseellista apua vasta silloin, 
jos jokin kolmas valta - Ranska - sekautuisi taisteluun 
Venajan puolella. Muuan sopimuksen salainen pykala 
vakuutti sen tapauksen varalle, etta Japanin sotajoukko 
kårsisi tappion Koreassa, etta Englannin laivasto estaisi 
mannermaasodan siirtamista saarivaltakuntaan. 
Sodanuhka, mika sisaltyi liittosopimuksen Julkaisemiseen, 
pakotti hallituksen myöntyvaisyyteen. Se sitoutui eraassa 
8 p. huhtik. 1902 Kiinan haUituksen kanssa tehdyssa sopi- 
muksessa miehittamansa Mandsurian asteittaiseen tyhjen- 
tamiseen puolentoista vuoden kuluessa, s. o. ennen 8 p. 
lokak. 19 0 3. 
Tsaarin ministerien ja neuvonantajien joukossa Wittella 
yksin oli selva kasitys Kaukaisessa Idassa nousevasta vaa- 
rasta. Oppiakseen henkilökohtaisesti tuntemaan MandSurian 



158 


oloja h1in 26 p. syysk. 190z1åhti sinn
. Tsaarille antamassaan 
kertomuksessa han kuvasi venalaisen sotilasvallan raakaa 
menettelya MandSurian rauhallista kiinalaista vaestöa ja 
kiinalaisia hallitusvirastoja kohtaan. Han suositti Korean 
luovuttamista ja Mandsuriassa vallitsevan sapeli vallan lopet- 
tamista; sen sijaan tama maa voitaisiin valloittaa rauhallisella 
tavalla. Taman Witten kuvauksen tarkistamiseksi tsaari 
tammikuussa 1903 lahetti suosikkinsa Besobrasovin Ita- 
Aasiaan. Tama seikkailija, oikea vastuuttoman neuvon- 
antajan perikuva, naytteli kahden kuukauden ajan MandSu- 
riassa hallitsijan osaa, sekautuen kaikkiin ylipaallikön, ami- 
raali Alekseievil1. (eraan Aleksanteri II:n aparapojan) toimen- 
piteisiin, jakeli anteliaasti rahaa oikeauskoisten kirkkojen ja 
venalaisten sanomalehtien perustamiseksi, osti hiilikerrostu- 
mia ja hankki kauppalupia. Niin suuttunut kuin Aleksejev 
alussa olikin tsaari11isen suosikin röyhkeastii kayWiytymi- 
sesta, niin han kuitenkin omien tuumiensa edistamiseksi teki 
hanen kanssaan laheisen liiton. Sen teki Plehwekin, kun tuo 
onnenonkija hyvin menestyneelta liikematkaltaan oli palan- 
nut Pietariin. Ita-Aasiassa noudatettavaan politiikkaan 
nahden s:yntyi toiselta puolen Plehwen, Besobrasovin ja 
A1ek
ejevin, toiselta puolen Witten ja Lamsdorffin kesken 
katkera taistelu, johon vedettiin myöskin vastakkaiset kasi- 
tykset valtakUtinan si
allisesta tilasta. Pobedonostsev kan- 
natti Plehwea. Kuropatkin horjui, luonteensa mukaisesti, 
paattamattömana sinne tanne. Hanen mieskohtaisen kun- 
nianhimonsa maarana ei ollut voitollinen sota Japania vas- 
taan, vaan Saksan sotilaallinen musertaminen. Kesilla 1903 
Kuropatkin teki tiedusteluretken Port Arthuriin ja edelleen 
Japaniin, tutkiakseen sotilaallista ja valtiollista asemaa 
itse paikalla. Tokiossa han kuuli pamoni Rosel1i1ta, etta sota 
oli valthimiitön, jollei lopetettaisi Besobrasovin Jalu-yri- 
tysta; ettii Japanin sotajoukkoa ja laivastoa ja sen kansan 
sotaista hellkea ei ollut tuomittava niin halveksivasti, kuin 
Venajan sotilasasiamies, eversti Vannovski Kuropatkinille 



,. ...... «' 
t:'" 
.' . 
! 


J5J 


lahettamissaan kertomuksissa oli tehnyt. 1 Siitå huolimatta 
han Pietariin palattuaan lyötttiytyi Plehwen puolelle, joka 
piti voitollista sotaa Japania vastaan valttamattömana 
kansan vallankumouksellisen mielialan kaantamiseksi pois 
hallituksen vaarinkaytöksista. Tai, niinkuin hanen aanen- 
kannattajansa Novoje Vremja sanoi: sota oli ainoa keino 
tehdii villit Gorki-ainekset isanmaallisiksi. Kuropatkin liit- 
tyi sotapuollleeseen pysyakseen ministerinå. Valtiosihte- 
riksi koroitetun tsaarillisen suosikin vaikutusvalta oli suu- 
rempi kuin koskaan. Hanen ystavyytensa aiheutti arvon- 
koroitusta, hanen vihamielisyytensa virkaeron. 
Hemakuun 30 p. 1903 Japanin lahett'las antoi nootin, 
joka toisti jo 1898 ja 1901 tehdyn ehdotuksen: koko MandSu. 
ria Venajal1e, koko Korea Japanille. Kreivi Lamsdorff, 
jota Rosen ja Witte ahdistelivat, oli nyt siihen valmis. Rat- 
kaisu tapahtui elokuussa, tsaarin palattua pybiinvaellusret- 
keltaan pyhan Serafimin luiden luokse: kreivi Lamsdorff 
jiii virkaansa, mutta vapautettiin veniilais-japanilaisten kes- 
kustelujen johtamisesta ja sai toimekseen Makedonian kysy- 
myksen selvittelyn. Witte sai eronsa raha-asiain ministerina 
ja syrjaytettiin nimittamalla hanet ministerikomitean 
puheenjohtajaksi. Ita-Aasian ulkopolitiikan johto uskottiin 
Pietarissa valtiosihteeri Besobrasoville, joka tuli eraan vasta- 
perustetun »Kaukaisen Idan komitean,) johtajaksi, seka 
sam.aan aikaan Port Arthurissa amiraali Aleksejeville, joka 


1 Vannovskin arvostelu vuodelta 1900: ,)Tulee kenties kulumaan 
vuosisatoja ennenkuin Japanin armeija on saavuttanut ne siveelli- 
set perustukset, joihin europpalaisen sotajoukon jiirjestely nojau- 
tuu, ja ennenkuin se voidaan asettaa samalle tasolle kuin jokin 
kaikkein heikoin europpahinen armeija.» Vielii epiiedullisemmin I:n 
siperialaisen armeijaosaston esikuntapiiii1!ikkö, kenraali Ivanov 
arvosteli Japanin armeijaa: ,>Siltii puuttuu kaikkia sotilaallisia omi. 
naisuuksia. Esikuntaupseereilla ei ole kykyii eikii sota-asiain tunte- 
musta, mutta sen sijaan he ovat tiiynnii kopeata luulottelua, ko- 
meHua ja omalaatuista logiikkaa.» 
Veniijan piiiiesiku,nnan virallisesta esityksestii sodasta. 



152 
koroitettiin I}Kaukaisen Idan kaskynhaltijaksi» Baikal-jarvesta 
aina Jalu-jokeen saakka 
Silla sota oli ratkaistu, jota Plehwe tahtoi sisapoliittisista 
syista ja jota Kuropatkin kertomuksessaan tsaarille 6 p:lta 
jouluk. Igo3 piti valttamattömana, jotta Japanilta olisi 
riistetty oikeus pitaa sotalaivastoa ja siten tehty siJle mah- 
dottomaksi Venajan tulevassa taistelussa Saksaa vastaan 
auttaa tata valtakuntaa hyökkaamiilla Vladivostokia tai 
Port Arthuria vastaan. Besobrasov ja Aleksejev olivat aivan 
varmat slita, etta pieni Japani, lJahdessaan venalaisen jatti- 
laisen voimakeinot, ei sotaan rybtymalla tekisi itsemurhaa, 
barakiria, vaan talstelutta luopuisi Koreasta. Molemmat 
mahtimiehet tekivat jo suurenmoisia suunnitelmia Ita-Aasian 
alueiden taloudelliseksi kayttamiseksi ja omien taskujensa 
ta yttamiseksi. 
Lokakuun 8 paiva menee, eika MandSuriaa ole tyhjen- 
netty, niinkuin on luvattu. Yha viela Japanin hallitus tarjoo 
kattansa rauhalliseen sovinnontekoon, mutta Pietarin kabi- 
netti kehoittaa sita kaantymaan kaskynhaltija Aleksejevin 
puoleen Port Arthurissa, niinkuin kerran I6. vuosisadalla 
Moskovan snuriruhtinaat ylpeasti olivat lahettaneet pikku- 
valtioiden, niinkuin Ruotsin ja I.iivinmaan, hallitukset asioi- 
neen Novgorodissa olevan kaskynhaltijansa puhellle. Alek- 
sejev vaatii Pohjois-Korean seka kahden maan etelaosassa 
olevan, vastapaata J apamlle kuuluvaa Tsusiman saarta sijait- 
sevan sataman luovuttamista. Nama ehdot Japani hylkaa. 
Tsaari tekee Lamsdorffin kanssa iliplomaattisen matkan ulko- 
maille. Kohdatessaan keisari Frans J osefm Miirzstegissa 
2 p.lokakuuta ja keisari Wilhelm II:n Wiesbadenissa 4 p. 
marraskuuta bav hankkii itselleen Itavalta-Unkarin ja Sak- 
san puolueettomuuslupauksen tulossa-olevassa sodassa. 
Lamsdorff yrittaa 28 p. lokakuuta Pariisissa saada sotllaal- 
lista kanna tusta, mutta turhaan. 1 Japani on valmis taiste- 
1 Veniiliiis-ranskalaista selitystii. 16 p:ltii. maalisk. 1902, joka 
oli vastaus englantilais-japanilaisen liittosopimuksen julkaiscnUseen, 



153 


luun, sotalaina jo toukokuussa Lontoossa paatetty; ranskalais- 
takin paaomaa oli siina mukana. Kansan mieli on kiihtynyt 
ja sotainen, ja Hima miE'liala saa vastakaikuJ1sa parlam.entin 
myrskyisissa keskusteluissa II p. joulukuuta. Valmistuneella 
Siperian radalla pyöni herkeamatta sotilasjunia lannesta 
itaan, uusia taistelu1aivoia lahtE'e puhkuen KroJ1stadtista 
Port Arthuria kohti Venajan Tyynenmeren hivaston vah- 
vistamiseksi. Joulukuun 24 p. 1903 Japani tekee uusia ehdo- 
tuksia ja pyytaa niihin vastausta ennen 7 p. tammik. 1904, 
mutta sita saamatta. Tokiossa paasee se vakaumus valtaan, 
. etta Venaja pitkittaa keskusteluja vain taydentaaksensa 
varustuksiansa maalla ja merella. Viimeisen askelen saat- 
taakseen Japanin hallituksen karsivallisyyden loppumaan 
astuu Pobedonostsev. Hat'en tOImestaan maa rataan 200,000 
ruplaa valtiorahastosta oikeal1skoisen tuomiokukon rakenta- 
miseksi Söulin, Korean paakauplmgin paapalkalle. Tokiossa 
kokoutU1 1 , mikadon johtaessa puhetta, »vanhojen neuvosto», 
kokeneiden valtiomiesten kokous, ja paattaa, etta sotaan on 
ryhdyttava. Helmikuun 5 p. 1904 Japani keskeyttaa diplo- 
maattiset keskustelut ja aloittaa kolmea paivaa myöhemmin 
vihollisuudet yöllisel1a torpedolaivahyökkayksella Venajan 
sotalaivaston 1<imppuun Port Arthurin edustalla. Meluava 
sotainnostus Pietarissa on vastauksena »salakavalan» viholli- 
sen odottamattomaan ja menestykselliseen hyökkaykseen. 
Hovissa vallitsee va1inpitamatön mieliala. Ollaan varmoja 
sodan voitokkaasta paattymisesta ja nahdaan ensimmalsessa 
sotilaallises sa haviössa vain »kirpunpurema». 
ovat poliitikot ja sitten myöskin historioitsijat epiiselvan sanamuo- 
tonsa ti:i.b.den kiisittaneet veniiliiis-ranskalaisen liiton laajennukseksi 
Ita-Aasiaan, mitii se todellisuudessa ei ollut. 




 


8. LUKU. 


Kirkko. 


I. Valtiokirkko. 


.Joka tekee itsensa syypaaksi ke- 
rettiliiisyyden tai harhaoppien levit- 
tiimiseen, joita jo on vallalla oikea- 
uskoisen kirkon luopioissa, taikka 
uusien, uskolle vaarallisten lahkojen 
perustamiseen, rangaistaan kaikkien 
siiiityoikeuksien menettamisellii sekii 
karkoituksella Europan Veniijiiltii 
Transkaukasiaan uutisasukkaaksi, 
Transkaukasiasta Siperiaan, mutta 
itse Siperiassa tamåJl maan kaukai- 
simmille paikoille.
 
VeniijåJl rikoslakikirjan 196 artikla. 
»Pyhan, katolisen, apostoliser, oikeauskoisen kirkom 
etupaiissa oli tsaari sen rajattomalla vallalla varustettuna 
suojeEjana ja ylimmaisena pappina. Vain uskon kysymys- 
ten ratk.aisu oli teoriassa pidiitetty yleiselle kir 1 wlliskok.ouk- 
sel1e. Mutta kun sellaista ei sltten vuoden I,787 enaa oltu 
pidetty, niin ylin kirkollinen hallintovirasto, »pyhii synodJ», 
kaytannö,;sii jarjpsti myöskin uskonopilliset riitakysymyk- 
set. Moskovan, Kiovan ja Pietarin kolme metropoliittaa, 
Ita-EnropaD, Pohjois-Aasian ja LtlOtcis-Amerikan (Ala
kaD) 
63 rJippakuntapiispaa, samoin kuin Tokion, Pekingin ja 
Urmian, saivat olla vain pyhiin synodin osoitusten kuuliai- 



155 


,
 


sia toimeenpal 1 ijoita ja olivat toimeenpanossa konsistorien 
sihteerin valvonnan alaIsia, joiden siita tuli kertoa pyhan 
synodin yliprokuraattori 1 1e. Huolimatta piispanviran puh- 
taasta virkamiesluol'teesta se oli kovin haluttu, silla siihen 
kuului suuri valta alempiarvoic,iin pappeihin nåhden ja run- 
saat tulot. Mutta vain munkit voivat saada jalokivilla koris- 
tetun piispaDsauvan Tama kehoitti kyvykkaita ja kunnian- 
himoisia seminaarikasvatteja, uusimpana aikana myöskin 
hurskastelevia kaartinupseereja, tekemaan munkkilupauk- 
sefl Silla he astuivat niiasauotun »mustam papistofl rivei- 
hin, joka etuoikeutettujen ylpeydella katseli »Valkoisen» 
maallikkopapiston suurta laumaa. Luostarien luku eI Vena- 
jan valtakunnan tuhatvuotisen historian minaan aikakautena 
ole min kasvanut kuin Aleksanten rlI:n ja Nikolai II:n 
hallituskautena. Virallisten tIetojen mukaal1 oli vuor;na 1915 
kaikkien luostarien luku 942 ja niissa 80,388 asukasta. Suu- 
rinta kunni01tnsta kansan 1.;eskuudessa nauttivat Kiovan, 
Moskovan lahella olevan Sergievin, PIetarin Aleksanteri 
Nevskin, VolhYlJiall Potsajevin ja Vienanmeren saaressa kau- 
kana pohjoisessa oleva Solovetsm luostari. Monet tuhannet 
pyhiinvaeltajat kulkivat vuosittain naihin pybiin paikkoihin, 
lisaten niide'l ilmankin jo sangen suuria tuloja. Moskovan 
rikkain talonomistRja oli 60 virstan paassa kaupungista 
sijaitseva pyban Sergiuksen luostari. Hautapaikka luostarin 
hautuumaalla takasi paasyn taivaan valtakuntaan, ja siita 
maksettiin sen mukmnen hinta. Melkeinpa tuskallisella 
saastavaisyydella munkit hoitivat yha k.asvavaa omaisuut- 
taan eivatka olleet mitaan iloisia lahjoittajia sota- ja nalka- 
aikoina. Yhteiskunnallinen huolto oli heille vallan vierasta; 
ani harvoissa luostareissa oli sairaalat. Joka ei pukenut 
mustaa kaapua ylleen kunnianhimosta ja munkkikammiossa 
nalmyt bierarkkisen arvoasteikon ensimmaista astuinta, 
hall mepi luostariin, ei luopuakseen maailmasta ja sen iloista, 
vaan paiistiikseen sen työstå ja taIsteluista. Monesta mies- 
luostarista liikkui pahoja huhuja, joita uskottiin. Lukuisat 



156 


nunnaluostarit olivat vajonneet naimatta-jaaneiden tyttöjen 
huoltolaitoksiksi. Paasymaksu vastasi elinkoron ostohintaa. 
Köyhia talonpoikaistyttöjiikin otettiin; mutta heidan tiiytyi 
silloin piikatyttöina palvella muita nunnia tai maailmaa kier- 
taen Kristuksen tahden kerjata armeliaiden ihmisten lahjoja 
luostarille. 
Valkoisen papiston saaty, johon kuului noin 70,000 pap- 
pia, ei yleensa nauttinut mitaan erityista kunnioitusta enem- 
paa sivistyneen yhteiskunnan kuin yksinkertaisen kansan- 
kaan puolelta. Heidan ammattinsa oli aina vuoteen r864 
ollut perittava, pojan oli ollut pakko ryhtya isausa virkaan. 
Silloin oli heiUekin, niinkuln maaorjatalonpojille, vapautuk- 
sen hetki tullut. Monet papinpojat pyrkivat virkamiehiksi 
tai vapaisiin ammatteihin, antautuivatpa politiikkaankin, 
missa he pian tulivat hyvin huomattaviksi aanmmiiisella 
jyrkkyydellaan joko taantumukselliseen tai vallankumouk- 
selliseen suuntaan. Tama liike yltyi vuosisadan lopt1lla, kun 
rajamaiden venalaistyttamisen edistamiseksi Tarton ia Varso- 
van yliopistojen taytyi avata porttinsa pappisseminaarien 
kasvateille. Heidiin sivistys tasonsa hihden heiltii kuitenkin 
edelleen oli kielletty paasy varsinaisiin venalaisiin korkea- 
kouluibin. Teologian opiskelua varten oli rielja piispojen 
johtamaa )}beugellista akatemlaa,) Kiovassa, Pietarissa, Kasa- 
nissa ja Moskovan-laheisessa Ser
iuksen luostarissa. Mutta 
naidenkin jum.aluusopillisten ammattikoulujen lapikayneet 
valitsivat enimmakseen maallisen virkamiesuran ja voivat 
toivoa silla menestyvansa, koska Pobedonostsev periaatteesta 
heiUi suosi. Nim eivat vuosisadan lopusta alkaen vaienneet 
valitukset pappienpuutteesta maaseuduilla seka pappien 
sivistyskannan taantumisesta, koska monet heista olivat otta- 
neet vihkimyksen, suorittamatta loppututkintoa seminaa- 
rissa. Vain rajamaissa, joiden vaestö oli etupiiassa katolista 
tal protestanttista, oli oikeauskoisten pappien luku tarpeet- 
toman suuri ja hei dan aineellinen asemansakin paljoa edulli- 
sempi kuin Venajalla. Yleensa ei papilta paljoa vaadittu; 



1 


157 


ei hanelta kysytty siveellista puhtautta, vaan, niinkuin mui- 
nais-Roomassa, jumalanpalvelusmenojen tarkkaa tuntemista 
ja tuskallisen pikkumaista noudattamista, silla niissa oli 
salaperainen voima. Tata kantaa edusti johdonmukaisesti 
myöskin Pobedonostsev. Kun ystavat tai kirkolliset intoili- 
jat huomauttivat hanelle hengellisten e1amassa vallitsevista 
huutavista epakohdista, niin han runsaasta tietovarastostaan 
kirkollisesta e1amasta kertoi heille vie1a paljoa pöyristytta- 
vampia asioita, joiden han antoi rauhassa tapahtua. 
Jos jossakin oli munkki tai pappi, joka samalla kertaa oli 
hurskas ja puhdastapainen ja hyvin hoit! kristillisen sielun- 
hoidon tehtavia, ja ka:\lsa tunnusti ja antoi arvoa hanen 
siunausta-tuottavalle toiminnalleen, niin hanen ihailijansa 
koroittivat hanet »starets»iksi, pyhaksi vanhukseksi. Vuosi- 
sadan lopussa nama kunnianarvoisat sie1unboitajat varsinkin 
tulivat muotiin; y1haiset salongit avautUlvat heille ja niissa 
kerrottiin legendoja heidan rukoustensa ihmeellis1sta vaiku- 
tuksista. Heille tarjottiin rahaa hyvantekevaisyystarkoituk- 
siin ja pyydettiin heidan esirukoustaan Jumalan, hovinaisten 
ja ministerien luona. Suurta ja hyvaa osaa naytteli staretsina 
r8go-luvulla Kronstadtin kunnian arvoinen pappi loan. Laa- 
jan valtakunnan kaikilta aarilta ban sahköteitse sai rahalahe- 
tyksia ynna pyyntöja, etta ban rukoilisi jonkun kuoleman- 
sairaan puolesta. Aleksanteri IIl:nkin kuolinvuoteelle hanet 
kutsuttitn. Pian tuon ihmeidentekijan piiritti joukko kiih- 
koisia naisia ja miehia, jotka banen mmessaan tekivat kai- 
kenlaista vallattomuutta. Alkoi epapuhdas kilpailu. Tees- 
kentelijat ja huijarit, vanhat ja nuoret, rupesivat suurem- 
malla tai viihemmalla onnella staretsin tuottavaan toimeen. 
Muuan pahimmista, entinen hevosvaras Raspzttin, paasi 
suureen valtaan ja korkeaan arvoon, tullen Nikolai II:n 
neuvonantajaksi ja tsaarillisen perheen ystavaksi. 
Niinkuin luostarien, niin vuosisatain vaihteessa myöskin 
kirkkojen ja kappelien luku kasvoi N1issa maakunnissa,. 
joissa oli )toisuskoinelll) vaestö, valtio rakensi ne kaikkien 


J 
I 



-1 
! 
i 


158 


veronmaksajien kustannuksella, harjoittaen sen ohessa lem- 
peata pakkoa paikallisia yhdyskuntia seka katolisia, ('van- 
kelisia, juutalaisia ja muhamettllaisla pankin- ja tehtaan- 
johtajia kohtaan, jotta hekin olIsivat antaneet roponsa oikea- 
uskoisen kirkon rakentamiseen. 
Komea ja juhlallinen on valtiokirkon jumalanpalvelus, 
mahtavasti se vaikuttaa ihmisten aisteihin ja antaa mielelle 
mystillisia symboleja. Syvalle maahan asti miehet ja tiaiset 
kumartuvat kultaisten pyhimyskuvien edessa ja tekevat 
palavalla innolla ristinmerkkejå. Hartaus tayttaa mielen, 
mutta myöskin se muinais-Rooman kasitys, etta Jumala ja 
pybimykset eivat tee mitaan ilmaiseksi. Rukouksen kuule- 
minen tulee vain sen osaksi, joka uhraa tuohuksensa pyhimyk- 
sen kuvan edessa, joka kumartuu, ktmnes selka katkee. 
Niinkuin luostarien ja kirkkoj-
n, niin kasvoi Aleksanteri 
III:n ja hanen poikansa aikana myöskin uusien pyhimysten 
ja uusien pyhapaivien luku yba. EJavaa kirkollista mielta 
ei silla heratetty, vaan edistettIin kylla laiskuutta ja ehkais- 
tiin Venajan kansan taloudellisten voimien kehitysta pyha- 
paivien paljoudella. 
Niinkuin keisarillisessa Roomassa, niin myöskin Venajan 
viimeisten keisarien aikana valtiouskontooD kuuluminen, sen 
maaraysten ulkonainen tayttaminen oli oikean valtiollisen 
mielenlaadun todistuksena. Maalliset arvobenkilöt, jotka 
palatseihinsa perustivat kotikirkkoja ja våhan valia panivat 
niissa toimeen komeita jumalanpalveluksia, saivat iloita 
pyhan synodin kaikkivaltiaan yliprokuraattorin erityisesta 
hyvantahtoisuudesta. Ehtoollisella-kaynnista pidettiin kir- 
jaa; virkamiesten tuli vuosittain esimiehillep.n antaa todistus 
saamastaan kirkollisesta synninpaastösta. Kun tsaarillin('n 
perhe kavi Herran pöydalle, niin se hovimirtisteriöu ja Pieta- 
rin sahkösanomatOlmiston valityksella virallisesti ilmoitet- 
tiin kaikille alamaisille. 
Niinkuin roomalaisen virkavallan taydentaja, keisari 
Diocletianus, julkisessa luopumuksessa valtionuskonnosta 



15g 


nåld rikoksen valtiota vastaan ja ankarasti rankaisi sen, niin 
myöskin keisarillinen Venåjån hallitus menetteli luopuneita 
vastaan. Ja niiden luku oli suuri, vaikk' ei siitå tilaston avulla 
saanut selkoa. 


II. Vanhauskolaiset. 


Monivuotinen teologinen riita Vapahtajan nimen oikeasta 
aantamisesta - Isus vaiko Jisus? - oikeasta ristinmerkin 
tekemisen tavasta - kahdellako vai kolmella sormella? - 
oli vaikuttanut sen, etta suuri osa Venajan kansasta 17. vuosi- 
sadalla oli luopunut valtiokirkosta. Vanhausko1aisiksi he 
itse itse ansa sanoivat, silla heidan mie1estaan jumalanpa1ve- 
lusmenoilla oli salaperainen voima ja he sekoittivat ne 
uskoon, 1uopuneiksi (raskolniki) taas nimitti heita hallitseva 
ja heita vainoava valtiokirkko. Tama virallinen haukkuma- 
sana vaihdettiin suvaitsevaisuusediktissa 30 p:1ta huhtik. 
1905 nimitykseen »vanhoja kirkonmenoja noudattavab, 
joka taydellisesti vastasi asian laatua. Siita huolimatta synodi 
seitsemaa vuotta myöhemmin antoi heista lausunnon, ettei 
heita sopinut pitaå kristittyina. Vasta senaatin ukaasi 
12 p:lta huhtik. 1916 tunnusti heidan kristillisyytensa. Vanha- 
uskoinen kirkko pitaa jaykasti kiinni vanhan, pietarintakaisen 
Venajan kirkollisista, valtiollisista ja yhteiskunnallisista ihan- 
teista ja tavoista ja on sen johdosta saanut sanomattoman pal- 
jon karsia. Aleksanteri III antoi arvoa vanhauskoisten taan- 
tumuksellisllle mielip
teille ja halusi valtiollisista syista 
sovintoa heidan kanssaan. 17. vuosisadan mielipiteeneroavai- 
suudet eivat enaa saaneet olla minaan esteena. Jo 18. vuosi- 
sadan lopussa molempien leirien valistuneet teologit olivat 
tunnustaneet, etta Jeesuksen nimen aantaminen ja ristin- 
merkin tekemisen muoto eivat sisaltaneet mitaan kristilli- 
sen uskonopin aineksia ja ettti molemmilla vastakkaisilla 
kasityksillti siita oli historiallinen oikeutuksensa. Mutta 
Pobedonostsevin uskonkiihko ymmarsi sovinnolla ehdotonta 



160 


alistumista pyhan synodin alle. Siihen eivat vanhauskolaiset, 
jo monien pyhina kunnioitettujen marttyyriensa tahden, voi- 
neet suostua. Vainon pitkina vuosina he olivat muodosta- 
neet oman kirkkonsa kansanvaltaisella perustuksella, joka 
oli jyrkassa ristiriidassa valtiokirkon virkavaltaisen raken- 
teen kanssa. He ymmarsivát sovinnolla vanhauskOlsen, itse- 
naisen kirkon seka kaikkien sen arkkipiispojen, piispojen ja 
pappien tunnustamista valtiovallan puolelta. Sovintoa ei 
syntynyt, ja uudestaan alkoi vaino Nikolai II:n aikana, joka 
tassá antoi Pobedonostseville vallan vapaat kadet. Jalleen 
tayttyivát Susdalin luostarivankilan kammiot vanhauskoisen 
kirkon vangituista piispoista. Kaukasiassa poliisi kaivautti 
haudoistaan ja poltatb roviolla kahden pyhana kunnioite- 
tun piispan luut. Mita Hihimmassa yhteydessa santarmien ja 
virallisten syyttajien kanssa hallituksen lahettamat lahe- 
tyssaarnaajat taist{'livat harhaoppia vastaan. Tå11åkaan 
alalla Pobedonostsev ei saastynyt pettymyksilta. »Kerettilai- 
set» kaannyttivat uskonintoisia lahetyssaarnaajia, niin etta 
nama liittyivat. vanhauskoiseen kirkkoon. Tosin vallitsi 
»vanhan uskon» tUll11ustajien keskuudessa riitaa ja toraakin. 
Oli ryhma nimelta f)bespopovtsy) (papittomat), jotka vetoa- 
malla muinaiskristillisen kirkon tilaan Dioc1etianuksen-aikui- 
sen vainon aikana hylkasivát pappissaadyn; toinen nimelta 
»stranniki» (vaeltajat), jotka kuljeksivassa kerjalaiselamassa 
koettivat noudattaa Kristuksen vaellusta maan paå11á, Yll11a 
muita lahkoja, jotka taistelivat toisiaan vastaan silla vasten- 
mielisella intohimoisuudella, minka uskoll11ollinen tai valtiolli- 
nen kiihko kaikkialla ihmiselle antaa. 


111. Mystillisiå lahkoja. 


Syva uskonnollisuus, yksityisten raamatunkohtien lap- 
sellinen tai hiusta-halkova selittaminen, eJamiintaistelun 
ankaruus, mystillinen paremman olemassaolon kaipuu, sellai- 



I 
I 
1 
I 
1; 
!j 

 


! 
I 
I 
I 
) 
I 
i 
! 

 


161 


sen Jumalan ikavöiminen ja etsiminen, joka ei ole )pappien ja 
santarmien Jumala), on synnyttanyt molokanien, hlystien, 
valkokyyhkysten, duhobortsien, tolstoilaisten ynna muiden 
mystikkojen uskonyhteydet. Lahkoista muodostui uusia lah- 
koja, ne kasvoivat rehevasti kuin aroruoho, katosivat ja 
versoivat uudestaan, ilkkuen venalaisen valtioinkvisitsio- 
nin raivolle. Jos karkoitettiin uusien oppien tunnustajat 
Kaukasian vuoristoon tai Siperian metsiin uutisasukkaiksi, 
niin he siel1a levittivat uskoansa. Muinaiskristillisten mart- 
tyyrien urhoudella ja itsensakieltamyksella he karsivat 
Venajan vankilain raippa-, nalka- ja likakidutusta. 
Maailman lunastaja, julistivat hlystit, vaeltaa ruumiilli- 
sessa muodossa Venajan maiden halki ja hanen mukanaan 
jumalaniiiti Maria. Kaikissa arvokkaissa talonpojissa ja nuo- 
rissa naisissa sana j alleen tulee lihaksi, antaa uskovaisille 
armoa ja rauhaa, hekumallista hurmiota tanssin pyörteissa 
ja )Kristuksen rakkaudessa), tekee ihmeita ja lausuu ennus- 
tuksia. Alkaa olko taman maailman ja taman valtakunnan 
lapsia, silla he ovat Jumalaa ja hanen pyhaa sanaansa vas- 
taan, saamasivat d
thobol'tsit. Ibmisten rintaalJ Jumala on 
pyh kkönsa pystyttanyt eika lnitaan papistoa tarvita valitta- 
jaksi. Jumala on vuorisaamassa, opetti kreivi Leo Tolstoi, 
antanut ihmiskunnalle ainoan ja oikean lakinsa. I)Paha) maan 
paa11a oli muka uudenaikainen valtio pakkokeinoineen, 
santarmeineen ja pikatulitykkeineen; oli myöskin oikeauskoi- 
nen kirkko »pakanallisine loitsuineem ja omantunnonpakkoi- 
neen. Vain evankelinen veljenrakkaus, joka kaikki kesti, 
kaikki karsi ja kaikki voitti, on passiivisella vastarinnalla 
voittava myöskin uudenaikaisen valtion luonnonvastaisine 
epajumalineen ja tassa elamassa perustava Jumalan valtakun- 
nan, jossa vallitsee rauba maan paalla ihmisten onneksi. 
J asnaja Poljanan filosofI ei joutunut vankilaan, joka oli 
)ainoa kelpo miehen osaksi tsaarillisella Venajanmaalla tuleva 
asunto», niinkuin ban t('ravalla kielellansa sanoi, mutta kylla 
tuhannet hanen kannattajansa. Hanet itsensa pyha synodi 
11 - Venl1jl1n historia. 



162 


Pobedonostsevin pyynnösta 8 p. maalisk. rgor juhlallisesti 
pani kirkonkiroukseen, mika antoi hanelle aibetta leimua- 
vassa vastauksessa ylimmalle kirkollisvirastolle viela kerran 
julistaa kuuntelevalle joitkolle kristillista anarkismiansa. 


IV. Protestanttisia lahkoja. 


Suoraan Jittyen protestanttisuuteen syntyivat stundistien 
lahko valtakunnan etela- ja paskovistien sen pohjoisosassa. 
Saksalaisten evankelis-luterilaisten siirtolaisten b artaushetket 
(stunden), joissa vahavenaHiiset talonpojat ensi kerran 
vuonna r860 Rohrbacbin kylassa lahella Odessaa kavivat, 
antoivat stundismille nimensa ja maarasivat sen kehityksen. 
Sen yksin raamattuun perustuvaa oppia levItettiin vaha- 
venajan kielella, milla seikalla oli sita suurempi menestys. 
kun tata kieltakin vainottiin. Intohimoisella vihalla Pobedo- 
nostsev on juuri tata lahkoa vainonnut, koska se bylkasi pyhi- 
mysten ja hei dan kuviensa kunnioituksen Hanen toimestaan 
pyha synodi r894 julisti stundismin )mita vaarallisimmaksi 
ja vahingollisimmaksi labkoksi». Tama virallinen leimaami- 
nen antoi oikeudellisen perustuksen poliisin toimeenpanemille 
hyökkayksille venalaisten talonpoikien hartaushetkia vastaan, 
jolloin avoinna-oleva raamattu oli )todistuksena tehdysta 
rikoksesta», jota tuomioistuin rankai-oi vankeudella. Edelleen 
poliisi Pobedonostsevin aloitteesta niiden valiIla pani toi- 
meen stundistipogromeja kiihoittamalla oikeauskoisia talon- 
poikia meitsyt Maanan ja pyhimysten jumalaa-pilkkaavia 
halveksIjoita) vastaan, jotka ryöstettiin puti-puhtaiksi, ruos- 
kittiin ja sitten kunnan enemmistön paiitöksella lahetettiin 
Siperiaan. Sivistyneeseen, mutta herkkauskoiseen venalai- 
seen yhteiskuntaluokkaan Pobedonostsev hanelle uskollisen 
sanomalehdistön valitykseIla seka valtiollisilla lentokirja- 
silla jarjestelmaIlisesti levitti satua venalaisen stundismin 
ja Preussin sotaministeriön hautomien kaubeiden valloitus- 
tuumien valisesta yhteydesta. 
r870-luvun lopulla saarnasi Pietarin salongeissa muuan 


I 
r 
l 
\ 
\. 


) 



16lil 


lordi Radstock ranskan kiele1Hi evankeliumia protestanttis- 
metodistisesti varitettyna. Hanelle, joka ennen oli oHut 
brittilaisen armeijan upseeri, oli lahetystoimi tullut sydamen- 
asiaksi ja vapaaehtoiseksi kutsumukseksi. Esivalta naki 
aluksi siina vain viattoman vastineen spiritismille, jolle 
yhteiskunnan »ylimmat kymmenentuhatta» siihen aIkaan 
innolla ja uskolla antautuivat. Innostuneen kannattajan 
sai »lordi-apostoli», joksi ruhtmas Mestserski hanta eraassa 
ivallisessa romaanissaan sanoi, muutamasta hienosta, rik- 
kaasta kaartinupseerista, kreivi Paskovista, jolla oli paakau- 
pungin ensimmaisen valssintanssijan maine. Siihen asti 
hanelle tuntematon evankeliumi oli hanelle kuin Ilmestys, ja 
uuden totuuden löytajan ihanteellisuudella han ryhtyi levit- 
tamaan sita yksinkertaisen kansan keskuuteen. Kun tama 
bsalonkistundismi» levisi Moskovaankin, niin Pobedonostsev 
alk01 huolestua. Paskov lábetettiin ulkomaille, missa han 
1902 Pariitiissa kuoli, hiinen laitoksensa suljettiin 1884 ja 
hanen perustamansa )Evankelinen Sunnuntailehtj) lakkau- 
tethi11. Kaihomielin Pobedonostsev valitti vuosikertomuk- 
sessaan: »korkeimmassakin yhteiskuntaluokassa oli mielettö- 
mia, jotka luopuivat isiensa uskosta ja omistivat uuden 
kiertavien lahkolaisten levittamall opin/l. Hieno maailma 
ei kauan pitanyt puoliaan kaikkeinkorkeinta epasuosiota 
vastaan ja palasi katuvaisena pöytien tanssittamiseen 
ja henkien manaamiseen. Mutta yksinkertaisessa kan- 
sassa evankelinen oppi edelleenkin versoi ja paasi pian kos- 
ketuksiin etelassa syntyneen, olemukseltaan yhtålaisen 
stundismiT' kanssa. 
Vuosisadan lopussa pelastusarmeija Suomen kautta pyrki 
Ven aj alle. Pobedonostsev kielsi silta paasyp. Vuoden 1905 
vallankumouksen jiilkeen perustettiin muutamia pelastus- 
armeijan-sukuisia yhteiskl1unallis-uskonnollisia yhdistyk- 
sia hallituksen luvalla, joka katuHihetyksessa ja heratysko- 
kouksissa naki viattoman johdattimen pois katukiihoituk- 
sesta ja vallankumouksellisista jot1kkokokouksista. 



--J 


104 


V. Katolisen kirkon asema. 


Vuoden 1863 Puolan kapina oli seurál1ksiltaan johtanut 
Pietarin ja Vatikaanin virallisten suhteiden keskeytykseen. 
Paavi Leo XIII koetti solmia ne uudestaan ja kohtasi siina 
myötamielisyytta Aleksanteri III:ssa, joka Pyhassa istui- 
messa naki vanhoillisten periaatteiden tuen. Vuonna 1882 
tehtiin kirkollinen sopimus, jonka maaraykset olivat Vena- 
jan hallitukselle sangen edulliset, mista huolimatta virka- 
valta niita edelleen nkkoi. Ranskalainen jesuiitta Pierling, 
muuan kielitaitoinen, kyvykas mies, oli persoonallisena valit- 
tajana paavin ja tsaarin kesken ja koetti ylhaisaateliston 
piirissa levittaa aatetta »molempien kirkkojen valisesta henki- 
sesta yhteydesta». Monet vanhojen bojaarisukujen jasenet 
kaantyivat salaa katolisuuteen. 188o-luvun lopussa oli molem- 
pien kirkkojen laheneminen kuin ilmassa, jopa niiden unioni, 
tunnusta malla paavin kanoninen auktoriteetti, niinkuin 
jesuilttakunta toivoi. Pobedonostsev on sen estanyt. Alek- 
santeri III:n kuoleman kautta pyhan synodin yliprokuraat- 
tori sai vapaat kadet katolisen kirkon jarjestelmiilliseen sor- 
tamiseen, joka oikeudelliseen asemaansa nahden painettiin 
pelkaksi suvaituksi lahkoksi Venajalla. Vuonna 1895 kay- 
tantöön otettu valtion valvoma tutkintojarjestys vaikeutti 
papinarvon saantia ja saavuttikin tarkoituksensa: monet 
katoliset seurakunnat olivat sielunpaimenta vailla. Ei ainoas- 
taan uusien kirkkojen perustaminen ollut kielletty, vaan 
myöskin vanhojen korjaaminen. Jos ne uhkasiva.t luhis- 
tua, niin virkavallalla oli mukava tekosyy rakennuspolii- 
sin toimenpiteella sulkea katolisia kirkkoja, mika joka kerta 
mita syvimmin kuohutti seurakuntien 1l1;ielta. Kolmetoista 
viela Puolassa olevaa luostaria asetettiin lakkautuskannalle. 
Laillista katolisen kirkon levittamistyöta rangaistiin nkos- 
lakikirjan 187 artiklan mukaan )viettelemisena luopumaan 
oikeauskoisuudesta» karkoituksella Siperiaan uutisasukkaaksi 
taikka. vain kuritushuoneella. Vuonna 1903 muodostui 



165 


Puolassa mariavitien kansallisdemokraattinen lahkokunta, 
joka hylkasi paavin ja piispojen arvovallan, hairitsi jumalan- 
palveluksia ja teki muutakin vallattomuutta. Kaikki taman 
lahkon pyrinnöt saivat iloita mita suopeimmasta kannatuk- 
sesta valtiovallan puolelta, joka siten toivoi voivansa ajaa 
kiilan katolisen kirkon lujaan elimistöön. 
Pobedonostsevin jaykan, leppymattöman kannan Lansi- 
Europan kristittyihin kirkkoihin nahden oscitti selvimmin 
pyhiin synodin vastaus maaliskuun 10 p:lta 1903 Konstanti- 
nopolin patriarkan lahetyskirjeeseen, jossa han oli ehdotta- 
nut sovinnollista selvittelya toisten kristillisten kirkkojen 
kanssa, kalenterin parannusta ja yleisen kirkolliskokouksen 
kokoonkutsumista. Katolisen ja protestanttisen kirkon tuH 
ensin ,}Osoittaa katumusta», ennenkuin ne voitiin ottaa pyhan 
oikeauskoisen kirkon helmaan. Mutta siihen aikaan oli 
»uskonnollinen eristyneisyys ja uskonkiihkoinen ylpeys katoli- 
laisten ja viela enemman protestanttien tunnusmerkkina». 
Venajan kirkon taytyi muka yhati suojella lampaitansa nai- 
den toisuskoisten viettely-yrityksilta. Oikeauskoisten teolo- 
gien tehtiivana oli saattaa Lansi-Europan tietoisuuteen 
)}Ortodoksisen opin todellinen suumus ja vaarentamatön 
kristillinen puhtaus). Yleisen kirkolliskokouksen kokoon- 
kutsuminen julistettiin valtiollisista syista mahdottomaksi 
hyvaksya ja samoin hylattiin juliaanisen kalenterin uudistus, 
koska se »epailemattii synnyttaisi jarkytyksia kirkon ela- 
mass1i». 
Jo aikaisemmin, vuonna 1897, oli Pietarin tiedeakatemian 
aikomus uuden vuosisadan alusta ottaa Veniijalla kaytiin- 
töön . gregoriaaninen kalenteri rauennut Pobedonostsevin 
vastustukseen. 



IV. Evankelisen kirkon asema. 


1 
, 1 
I 


166 


Niinkuin katolinen, niin myöskin evankelinen kirkko hal- 
veksimalla lakeja ja kansainoikeudellisesti vakuutettuja sopi- 
muksia alennettiin pelkaksi suvaituksi lahkokunnaksi. Sen 
mukaisesti virkavalta usein 20. vuosisadalla kirjoitelmissaan 
evankelisen kirkon virkahenkilöille kielsi silta laillist'n lll- 
tyksen »tserkov» (kirkko) ja kaytti sen sijaan halveksivaa 
kansankielen sanaa »kirka». Valtakunnan sisaosissa hallitus 
jatti monet pikku seurakunnat rauhaan, koska niissa oli 
vain våhan jasenia ja niiden papit periaatteellisesti valttivat 
kaannytystyöta. Sen sijaan Pobedonostsev r883, kumoa- 
malla hanen tiellaan olevia Aleksanteri II:n aikuisia maarayk- 
sia, aloitti likaisin keinoin kaydyn sodan Itameren-maakun- 
tien evankelis-Iuterilaista kirkkoa vastaan. Han sai tassa 
kannatusta myöskin Venajan sivistyneistölta, joka kansalli- 
sista syista halusi nai den maiden, nykyisten Viron ja Latvian 
tasavaltojen, venalaistyttamista ja vaestön pakollisessa 
kaantamisessa oikeauskoisuuteen luuli nakevansa sopivan 
apukeinon siihen. Oikeuden paatöksilla tuomittiin sadat 
luterilaiset papit ajaksi tai kokonaan virkansa menettandksi 
taikka rangaistIin vankeudella tai karkoituksella, koska he 
olivat palvelleet seurakuntiensa jasenia virkatoimituksilla, 
joita oikeauskoinen kirkko vaati suoritettavikseeJ1, koska 
heidan esi-isansa r84o-luvulla, siina turhassa toivossa, etta 
saisivat maata ilmaiseksi, olivat »kirjoittautuneeb> oikeauskoi- 
seen kirkkoon. Oikeuden paatöksilla vanhemmat, jotka eivat 
tahtoneet luopna uskontunnustuksestaan, heitettiin vankeu- 
teen ja heilta riistettiin heidan lapsensa, annettaviksi vie- 
raille kasvatettaviksi oikeauskoiseen oppiin. Nama keskiajan 
inkvisitsionia muistuttavat tuomiot langettivat sivistyneet 
venalaiset juristit, jotka enimmakseen olivat vapaa-ajatteli- 
joita. >>Venalaisen sivistyksen esitaistelijoina toisheimoisessa 
rajamaassal> he kantoivat oikeus- ja omantunnonvakaumuk- 
$ensa uhriksi natsionalismin epajumalalle, tai sitten he teki- 



167 


, 
1 , ' ' I i 
;:1 
:
 
: 
j, 


viit sen virkaylennyst
 saadakseen. Sellaisten tuomioiden 
kiiytannöllinen seuraus, jotka eiviit olleet venalaisen rangais- 
tuslakikirjan, mutta kylla venalaisen kirkko-oikeuden vas- 
taisia, oli: seurakunnat vailla sielunhoitajaa, protestanttisen 
ehtoollissakramentin kahveltaminen )oikeauskoisllle», villit 
avioliitot, oikeusepavarmuus ja laillistettu kaksiavioisuus. 
Elokuussa 1887 evankelisen allianssin edustajat Kööpen- 
haminassa oleskelevalle tsaarille antoivat anomuksen, ettii 
Itameren-maakuntien luterilaisille myönnettaisiin uskon- 
vapaus. Aleksanteri III játti vastauksen antamisen pyhiin 
synodin yliprokuraattorille, joka ylpeiisti julisti, etta uskon- 
vapauden periaate Venajallii jo vallitsi, mutta etta balttilais- 
luterilaisen papiston vihamielista propagandaa ei voitu 
suvaita. 
Vuoden 1905 huhtikuun 30 paivan suvaitsevaisuusedikti 
teki vainosta lopun. Sota sai sen uudestaan alkamaan. 
Monella paikkakunnalla sotilasviranomaiset kie1sivat saksan- 
kielisen jumalanpalveluksen ja karkoittivat luterilaisia pap- 
peja heidan »saksalais-ystiivallisten mielipiteidensa» tiihden 
Siperiaan. 
Eras valtakunnanneuvoston jasenen ja arkkipiispan 
Nikonin lahetyskirje 15 p:lta elok..1915 julisti, etta luterilai- 
set eivat olleet kristityitii vaan talmuclilaisia. 


, 
j i 
Ii 



 : ! 
" . ' .. 1 ' 
: ! 
,1 
l' 
i 1
 
ig 
II 
H 
I j h 
I 
1 
, 
i 
I 


VII. Armenialaisen kirkon asema. 


\ ; 


Vuonna 302 perustetulla armenialaisella kirkolla, joka 
uskonopissaan on lahella oikeauskoista, on keskipisteensii 
EtSmiadsinin luostarikaupungissa, Erivanista lanteen, missii 
patriarkka (Katolikos) hallitsee. Yhteydessa kenraalikuver- 
nöörin, ruhtinas Galitsinin venalaistyttavan sortopolitiikan 
kanssa takavarikoitiin 1903 kirkon koko omaisuus Pobedo- 
nostsevin toimesta. Sita oli siihen asti etupaåssa kaytetty 
armenialaisten kirkkokoulujen kannattamiseksi, jotka Gali- 


! , 
ii 
! ; 
, 
I 
I 
! 
I 
r 
.II 



168 


tsin oli sulkenut, koska ne muka olivat ajaneet vallankumouk- 
sellisia tarkoitusperia. Omaisuus annettiin Pietarissa sijait- 
sevan pyhan synodin hallittavaksi. Patriarkka pani vastalau- 
seensa tata paatösta vastaan, joka loukkasi 1836 laillisesti 
saadettya kirkon itsehallintoa. Hanet erotettiin virastaan ja 
asevoimin kirkko pakotettiin luovuttamaan omaisuutensa 
viranomaisille. Armenian kansa, jolle kirkko ja kansakunta 
merkitsi samaa, joutui kauhean suuttumuksen valtaan, joka 
ilmeni siina, etta useat virkamiehet murhat Liin. Galitsiniakin 
vastaan tehtiin murhayritys, jonka johdosta han haavoittui. 
Uusia murhahankkeita pelaten han 1904 jatti paikkansa. 
Hanen seuraajansa, kreivi Vorol1tsov-Daskov, aloitti sovin- 
nollisen politiikan ja sai Pobedonostsevin kukistumisen jal- 
keen aikaan, etta armenialaisen kirkon omaisuus annettiin 
sille takaisin. 


VIII. Oikeauskoinen Uihetys muhamettilaisten ja pakanain 
keskuudessa. 


Valtiokirkon lahetystoiminta muhamettilaisten keskuu- 
dessa ei menestynyt, huolimatta kaikista keskiaikaisen ajatus- 
tavan mnkaan laadituista Kasanin ja Kiovan lahetyskongres- 
sien paatöksista seka rahallisesta kannatuksesta. Tatarit 
rankaisivat jokaista luopiota syvalla ylenkatseella ja talou- 
dellisella boikottauksella. Kirgiisit, jotka 18. vuosisadan 
lopussa vahingossa oli valtion kustaimuksella kaannetty isla- 
min uskoon, oli sataa vuotta myöhemmin valtion kustannuk- 
sella kaannettava siita kristinuskoon. Kaytannössa lahetys- 
saarnaajien toiminta kirgiisiarolla kohdistui lapsiveroon, 
jonka poliisi jakoi tasan eri heimojen osalle. Luovutetut 
pienet pojat ja tytöt kasvatettiin oikeauskoiseen oppIin ja 
esiytyivat sitten pyhan synodin tilastossa kaannytettyina 
muhamettilaisina. Kirgiisit saastyivat nain uskonsorrosta, 
vanhemmat saivat joka lapsesta lampaan korvaukseksi, li:ihe- 
tyssaarnaajien ei tarvinnut vaivautua tuloksettomilla saar- 



169 
noilla heille vieraalla, vaikeasti opittavalla kielella, ja hurs- 
kaat sielut Pietarissa ja Moskovassa voivat taydesta sydames- 
ta iloita J)oikeauskoisuuden valtavasta leviamisesta muha- 
mettilaisissa maissa». 
Europpalaisessa pakanaHihetyksessakin valtiokirkko saa- 
vutti sangen vallia tuloksia. Vain muutama hillat buddha- 
laista ja kalmukkia I>kirjoittautui» oikeauskoiseen kirkkoon, 
mika ei estanyt heita kotona jurtassaan edelleen pyöritta- 
masta tibetilaistii rukousmyllyaan. Tseremissit ja votjakit 
oli poliisi jo 18. vuosisadalla »kaannyttanyt» ja sitten jatta- 
nyt paikallisten venalaisten pappien sielunhoidollisen toi- 
minnan varaan. Mutta kun nama eivat osanneet alkuasukas- 
ten kielta, eivat he voineet huolehtia seurakuntalaistensa 
uskonnollisten tarpeiden tyydyttamisesta, vaan tyytyivat 
kirkkokymmenysten perimiseen. Nain jatkui aina 20. vuosi- 
sadalle saakka keskisen Volgan ja sen sivujokien Vetljugan, 
Vjatkan ja Kaman varsilla vanha samaaniuskonto loitsuineen 
ja elainuhreineen salaa edel1een. Hamariii tietoja siita toivat 
tilapaiset kertomukset eraan kerettilaisjutull kasittelysta 
Vjatkan piirioikeudessa, kunnes vuonna 19c6 vuoden 1905 
huhtikuun 30 paivan suvaitsevaisuusediktin perustuksella 
tapahtui noin puolen miljoonan »oikeauskoisen kristityn» 
joukkokaantymys takaisin kansalliseen pakanuuteen. 
Viela huonommin oli laita »oikeauskoisen kirkon valistus- 
toiminnan» Siperian laajoissa metsissa ja aroilla. Venalainen 
kirjailija Ptitsyn kuvaa erasta kohtausta, jonka han 1891 
oli nahnyt Baikal-jarven luona. Joukko poliisin toimesta 
kastettuja burjateja oli pyytanyt erasta lamaa (budd1:a- 
laista munk:kia) muutamal1a etaisella paikalla kaikessa hiljai- 
suudessa pitamaan hartaushetken. Si110in ilmestyi ratsain 
rukoilevien keskelle paikallinen kruunun-lahetyssaamaaja, 
jolle muuan urkldja oli asian i1miantanut. Kauhu valtasi 
burjatit. Hitaasti lahetyssaamaaja astuu alas ratsunsa 
selasta, sitoo sen puuhun ja lyö vaikuttavin ilmein taskuansa. 
Merkkikieli ymmarretaan. Seurakunta panee toimeen rahan- 



170 


kerayksen, jonka tuloksen vanhin syvaan kumartaen antaa 
valtiovallan edustajalle. Tama lukee hyvansavyisesti rahat, 
nyökayttaa armollisen suostumuksensa ja ratsastaa pois. 
Venalais-japanilaisen sodan aikana piispa Makari Tomskin 
kuvernöörin Asangevskin kehoituksesta pani toimeen risti- 
retken Altain pohjoisilla rinteilla asuvia pakanallisia kal- 
mukkeja vastaan. Ust-Kanskiin, eraaseen Tomskin kuverne- 
mentin pikkukaupunkiin, kokoutui ristijoukko, johon kuu- 
lui 2,000 pyssyilla, kirveilla ja ryhmysauvoilla varustettua 
talonpoikaa ja IOO poliisia. Sittenkuin piispa Makari oli 
siunannut sen ja vihmonut sita vihkivedella, se kirkonkellojen 
soidessa aamulla 4 p. heinak. I904 kahden poliisivirkamiehen 
johdossa lahti taisteluun pakanoita vastaan. Viisi tuntia 
marssittuaan kristityt saapuivat pakanain leirille. Vaikka 
hammastyneet kalmukit, luvultaan 400, polvillaan pyysivat 
armoa, niin ristiretkelaiset ensin piilukkopyssyistaan aloit- 
tivat tulen ja pieksivat sitten vihollisen perin pohjin. Run- 
saalla saaliilla varustettuna ja 30 vangittua pakanaa edellaan 
ajaen, voitollinen ristijoukko palasi kotiin. 


IX. Kysymys omantunnonvapaudesta. 


Venajan kansa ei tunne omantunnon vapauden kasitetta, 
ja sentahden ei venajan kielessakaan ole sille sanaa. Saksasta 
kaannettyna on kylla kirjallisuudessa sana »svaboda sovjesti. 
= omantunnonvapaus, joka tavallisesti sekoitetaan uskon- 
vapauteen. Etta sellainen laajassa, jopa suuremmassa maa- 
rassa kuin Lansi-Europassa Venajalla vallitsi, oli sivistyneen 
venalåisen yhteiskunnan yleisena luulona. Silla yleensa 
ei ollut mitaan ymmartamysta. niita uskonnollisia aatteita 
kohtaan, jotka pohjaa myöten liikuttivat Venajan kansaa, 
ja se osoitti tassa suhteessa niinkuin muillakin aloilla usein 
hammastyttavaa oman kansan tuntemattomuutta, mikå 
myöhemmin katkerasti oli kostautuva. 


1 
I 


I 
I 



171 


Kovimman taantumuksen aikana eras rohkea mies uskalsi 
koroittaa iHinensa omantunnonvapauden puolesta. Se oli 
Ore1in aatelismarsalkka, Mihail Stahovits (sittemmin Suomen 
kenraalikuvernööri Venajiin vallankumouksen jiilkeen). Pai- 
kallisen liihetyskongressin osanottajana han I5 p.lokak. 
IgOI kokoutuneiden pappien ja munkkien maarattömaksi 
hiimmastykseksi esitti, etta kongressi pyytaisi hallitusta anta- 
maan lain omantunnonvapaudesta, koska valtiouskonnon 
pakollinen levittaminen soti kristinuskoa vastaan. 
Se oli eramaan prd;:etan aani, joka saarnasi kuuroille 
korville. 
Tsaarin julistuskirja I7 p:1ta lokak. I905 lupasi kyllii 
omantunnonvapauden; mutta vasta viitta vuotta myöhem- 
min duuma hyvaksyi lakiehdotuksen omantunnonvapauden 
toimeenpanosta. Vaikka se sisiilsi monta rajoitusta, niin 
valtakunnanneuvosto pyhan synodin vaikutuksesta hylka.si 
sen. BolSevistinen hallitus julisti kylla kirkon ja valtion 
eron, mutta erotti kirkon vain sen omaisuudesta eika valtio- 
vallasta, joka vastavallankumouksellisena ilmiöna vainoaa 
uskonnollisen vakaumuksen julistamista. Nain ei Venajalla 
vieHikiian ole omantunnonvapautta 


, 
j 



9. LUKU. 
Rajamaiden venálaistyttamispolitiikka. 


1. Syyt. 


»Valtion etu kay hallitsijan lupauk- 
Sen edellii.» 
Stolypin valtakunnanneuvostossa 
1910. 
Ne rajamaat, jotka liinnesta, eteliistii ja idiistii ympiiröi- 
viit Sisii-Veniijiia, ovat osaksi sopimuksenmukaisen rauhalli- 
sen alistumisen johdosta, osaksi sodanuhkalla, mutta ellim- 
miikseen valloituksella liitetyt Veniijiin valtakuntaan. J okai- 
sen valloituksenkin jiilkeen on hallitsijavalta kuitenkin antanut 
selityksiii, ettii tsaarin uusien alamaisten oikeuksia ja kansal- 
lista kulttuuria ei tulla hiityyttiimiiiin. Mutta kaikki lupauk- 
set ja sopimukset keisarillinen Veniijiin hallitus ennemmin tai 
myöhemmin on rikkonut. 
Piiiisyy hallitsijavallan 19. ja 20. vuosisadalla tekemiin 
oikeudenloukkauksiin perustui kansallisuus aatteeseen, joka 
Napoleon 1:n maailmansotien jalkeen valtavana aaltona 
kiivi kautta Europan. Veniijiillii se sai sattuvan ilmaisunsa 
slavofiilien opissa, joka antoi Pobedonostseville hiinen venii- 
liiistyttiimispolitiikkansa siveellisen oikeutuksen. Stolypin 
aloitti uudestaan taman vallankumouksen kautta keskeyty- 
ne en politiikan, ei uskovaisen kiintymyksesta oppiin, vaan 
valtiollisista syista. Han piti kiihkokansallista sisiipolitiik- 
kaa parhaana keinona johtaa huomion pois kadettien ja 



173 


vallankumouksellisten pyrinnöista ja tehda ne tyhjiksi. 
Natsionalismin aate perustuu ylpeyteen, kateuteen ja vihaan. 
Venalainen ylpeys tunsi itsensa loukatuksi siita, etta kaikki 
vierasheimoisetl vastustivat venajan kielen ja venalaisen 
sivistyksen kaytantöön ottamista, sen sijaan etta olisivat 
ilomielin sulautuneet siihen kansaan, joka Jumalan paatök- 
sen mukaan oli naytteleva johtavaa osaa tulevassa maail- 
manhistoriassa. Kateutta heratti se, etta lantisten rajamai- 
den asukkaat olivat korkeammalla aineellisen kulttuurin 
asteella kuin hallitseva kansa valtakunnan keskustassa. 
Vihaa oli vanhastaan puolalaisten ja venalaisten kesken, 
ja se vain kiihtyi raa'asta sortopolitiikasta. Vihaa saksalai- 
sia ja suomalaisia vastaan lietsoi keinotekoisesti Venajan kan- 
sassa slavofiilinen sanomalehdistö. 
Toisena syyna oli virkavallan yhdenmukais1tudentarve. 
Rajamaahan siirretylle virkamiehelle oli kovin epauwka- 
vaa, etta hanen taytyi tutkia tuntemattomia hallinto- ja 
oikeusoloja. Korkeammatkin virkamiehet olivat usein alem- 
pien kanssa yhta mielta siita, etta venalaisesta poikkeava 
jarjestys oli pelkkaa epajarjestysta. Niinpa Suomen kenraali- 
kuvernööri, kenraali Bobrikov, eraan Tukholman sanoma- 
lehtimiehen kysymykseen, mita hanen Suomen-politiikkansa 
tarkoitti, antoi kuvaavan vastauksen: »jarjestyksen voimaan- 
saattamista, ei muuta mitaam. Lansimainen kasitys oikeu- 
desta oli tuntematon venalaiselle virkavallalle, joka sekoitti 
oikeuden lakiin tai jonkin esimiehen viimeiseen maaraykseen. 
Kolmanneksi perustelivat sotilaalliset 1ziikökohdat valtta- 
mattömyytta »liittaa» joku rajamaa wenalaiseen valtakunta- 
ajatukseen», niinkuin Kuropatkin salaisessa mietinnössaan 
vuodelta 1900 maaritteli venalaistyttamispolitiikan. Pdat- 
tiin, etta sorretut vierasheimoiset sodan sattuessa voivat 


1 Veniijiin laki ymmiirsi »vierasheimoisilla,) (inorodtsy) vain Sipe- 
rian paimentolaisheimoja sekii juutalaisia, kielenkiiyttö ja virallinen 
puhetapa sitiivastoin kaikkia valtakunnan kansoja, jotka eiviit olleet 
isoveniiliiisiii. 



174 


auttaa maahan hyökkaavaa vihollista. Vuosisadan lopussa 
kuljetettiin suurilla kustannuksilla venalaisia talonpoikia 
pitkaa meritieta Odessasta Vlamvostokiin muuttamaan ihnu- 
sisU köyhaa Ussuri-aluetta venalaiseksi maaksi. Mutta 
kavikin vallan toisin. Muuten venalainen talonpoika 
kaikkialla Aasiassa on nayttaytynyt kelpo uudisasukkaaksi, 
jos hanelle vain on suotu liikuntavapautta, mutta Tyynen- 
meren siirtolaiset pitivat mukavampana palstoittaa heille 
maaratyt maat ja vuokrata ne ahkerille kiinalaisille ja korea- 
laisille. Itse he sen sijaan nayttelivat joutilaan tilanomistajan 
osaa, joka vietti aikansa metsastyksella, juomingeissa ja 
kokoamalla maaveronsa keltaisilta, joita joukoittain tulvi 
maahan. Venalais-japanilaisen sodan jalkeen hallitus lahetti 
retkikunnan tutkimaan Amur-virran suusta pohjoiseen ole- 
vaa rannikkoa. Tållöin tehtiin iloinen löytö. Keksittiin 
Ulban-, Tugur- ja Uda-Iahtien rannoilla joukko venalaisia 
talonpoikais-siirtoloita, joiden okmassaolosta siihen asti ei 
ollut ollut aavistustakaan. Ne olivat venalaisia lahkolaisia, 
jotka hallituksen avutta olivat itse löytaueet tien aina 
Ohotan-meren rannalle saakka. 
Kun tulossa-oleva maailmansota alkoi luoda varj oj aan, 
niin hallitus 1910 esitti lakiehdotuksen V olhynian, Podolian 
ja Kiovan kuvemementtien saksalaisia siirtolaisia vastaan. 
Luuloteltiin, etta he Preussin sotaministeriön suunnitelmien 
mukaisesti olivat asettuneet linnoitusten laheis"trvteen , J . otka 
kuitenkin oli rakennettu kauan aikaa sen jal
en kuin he \ '. :,. 
olivat tulleet maahan Puolasta. Niinkuin Stolypin 8 p. " 
marrask. 19IO duumassa esitti, oli nama saksalaista k:J.n- 
sallisuutta olevat Venajan alamaiset karkoitettava ja heidan 
viljelykselle raivaamansa maa annettava tSekkilaista tai i l 
ukrainalaista kansa1lisuutta oleville Itavalta-Unkarin kan- 
salaisille. Samanlainen suunnitelma oli hallituksella samaan 
. aikaan mielessa Kuurinmaan lattilåiseen talonpoikaisvaes- 
töön nahden. Talonpoikaismaapankin oli maa ra ostaa sak- 
salaisten kasissa oleva kartanomaa, sanoa irti Hittilaiset 



175 


vuokramiehet ja asuttaa nåin vapaaksi-tullut maa venalåisilla 
talonpojilla. Grusiassa, missa talonpojat vanhastaan valitti- 
vat maan puutetta, hallitus samaan aikaan palstoitti valtion 
tiluksia ja jakoi niita venalaisille siirtolaisille. Kun venalai- 
set 1916 olivat valloittaneet Turkin Armenian, oli tarkoitus, 
etta venalaiset kasakkaslirtolain muodossa asuttaisivat tuon 
sodan ja turkkilaisten hirmutekojen autioittaman maan.} 
Sotilaalliset syyt ne aiheuttivat myöskin Suomea vastaan 
toimeenpannun, maan veniilaistyttamista tarkoittavan sota- 
retken. Katkov oli jo 1885 julistanut sodan suuriruhtinas- 
kunnan separatismia vastaan, mutta saanut osakseen vain 
våhaista myötamielisyytta hallituksen puolelta. Vain posti- 
laitos oli veniilaistytetty, kun Suomen postivirasto lain 
nojassa oli kieltaytynyt kuljettamasta erasta Oldenburgin 
prinssin Aleksanterin, tsaarin serkun, venalaisella postimer- 
killa varustettua kirjetta. Silloin tuli toiselta taholta virka- 
vallalle apua. Ranska vaati liittolaiseltaan sen koko sota- 
voiman yhdenmukaistuttamista. Suomella oli etna pieni armei- 
jansa, jonka virkakieli oli ruotsi tai suomi, mutta komennus- 
kieli venaja. Kun tama itsehallintoa nauttivan suuriruhtinas- 
kunnan sotilaallinen erikoisoikeus perustui sen valtiosaan- 
töön, niin Nikolai II Ranskan paaesikunnan vaatimuksesta 
15 p. helmik. 1899 kumosi valtiosaannön, jonka han (; p. 
marrask. 1894 heti yaltaistuimelle noustuaan erityisella 
manifestilla oli vahvistanut. 1 Maan uskollinen vaestö 
kokosi 522,931 allekirjoitusta eraan al10muskirjan alle, ettå 
valtiosaantö palautettaisiin voimaansa. Låhetyskuntaa, 
jonka oli maara antaa se tsaarille, ei otettu vastaan. Samaa 
tarkoittaviin senaatin, Suomen korkeimman hallitusviraston, 
seka valtiopaivien anomuksiin vastattiin silla, etta venaja 


>
 
I 
1 
'\ 
! 
i 
.) 
f 


i; 
t 
! 
:1 
I 
,! 
Ji 
I 
, 
f 
" 
:r 


,1 


1 Kirjoitt2,j3.ll tieto Ranskan ja sen påaesikunnan osallisuudesta 
. Suomen v dltiosaannön kumoamiseen ja maamme oman sotalaitoksen 
lriivittiimiseen lienee vaarii. Ainaka'ln tåållii Suomessa ei tunneta 
mitiiiin, joka siili tukisi. 


Suom. muisto 



176 


maarattiin virkakieleksi kaikkiin virastoihin. Suomen virka- 
miehet ryhtyivat epåtoivoisesti oppimaan kolmatta virka- 
kielta. 1 Suomen sotajoukko hajoitettiin. Mutta Kuropatki- 
uin valmistaman uuden asevelvollisuuslain toimeenpano nayt- 
taytyi mahdottomaksi kansan yksimielisen passiivisen vasta- 
rinnan tabden. Kutsuntoihin ei saavuttu, huolimatta ken- 
raalikuvemööri Bobrikovin kaikista laillisista ja laittomista 
toimellpiteista. Kesåkuun I6 p. I904 hanet murhasi senaatin- 
virkamies Eugen Schauman, muuan ruotsinkielinen suoma- 
lainen, ja kerran niin uskollinen kansa ylisti hanen tekoansa 
kuin Pohjolan Wilhelm Tellin. Kolmea kuukautta myöhem- 
min suomalainen aktiivisen vastarinnan puolue kokosi Venajan 
hallitusvastaisten puolueiden kongressin Pariisiin, jossa paa- 
tettiin, etta vallankumous oli Venajalla toimeenpantava. 
Sen puhkeaminen pakotti tsaarin manifestillaan 4 p:lta 
marrask. I905 palauttamaan voimaansa rikkomansa perustus- 
lain ja julistamaan laittomiksi ja kumotuiksi kaikki Venajan 
hallituksen vuoden I899 jalkeen antamat miiaraykset. Vena- 
jan vallankumouksen kukistamisen jalkeen alkoi Stolypinin 
aikana uusi, paljoa ankarampi hyökkays sisallisesti itse- 
naista Suomen suuriruhtinaskuntaa vastaan, joka Venajan 
natsionalistien tahdon mukaan oli muutettava venalalseksi 
maakunnaksi nimelta »Pohjanlahden alue». Vuonna I9IO 
Suomen valtiosaantö toisen kerran kumottiin valtakunnan- 
duuman, valtakunnanneuvoston ja tsaarin yhteistoiminnalla. 
Suomalaiset pyysivat ulkomailta oikeustaistelunsa siveellista 
kannattamista. Saksalaiset professorit panivat tapahtuneen 
oikeudenloukkauksen johdosta vastalauseensa duumaa ja 
valtakunnanneuvostoa vastaan. Saman teki I20 Ranskan 


1 Niinkuin suomalainen lukija huomaa, ei kirjoittajan esitys 
kieHasiasta ole aivan tasmallinen. Asetus venajiin kielen kaytan- 
töön ottamisesta annettiin vasta seuraavana vuonna, 1900, eika 
koskenut kaikkia, vaan ainoastaan ylimpia virastoja. E; myöskaan 
ollut Suomen virkamiehistössa huomattavissa mitaan erityista intoa 
»valtakunnan kielen» oppimiseen. 


Suom. muisto 



, 

: 
i 


., 
I 
il 
d 
!: 


177 


ii'. 


senaattoria ja 239 edustajakamarin jasenta, mutta sikalai- 
nen sanomalehdistö tappoi osaksi tamiin asian aanettömyy- 
della. Venajan lehdet eivat saaneet siita mitaan mainita. 
Suurimmalla osalla Venajan sivistynytta yleisöa, joka Suo- 
mesta oli lukenut vain laillopillis-valtiollisia lentokirjasia tai 
Novoje Vremjan tarkoitusperaisia juttuja, ei ollut mitaan 
selvaå kasitysta oikeuskysymyksesta eika aavistustakaan 
siita hirvittavasta suuttumuksesta kaikkea venalaista vas- 
taan, jonka jo toistamiseen tapahtunut oikeudenloukkaus 
koko Suomessa oli synnyttanyt. Hallituksella oli urkkijainsa 
kautta siita tieto, ja se katsoi 1914 valttamattömaksi lahet- 
tiia useita sotajoukonosastoja kerran niin uskolliseen Suomeen, 
sen sijaan etta ne olisi liihetetty Saksan rajalle. Venalaiset var- 
tiojoukot eivat voineet estaa useita asekykyisia suomalaisia 
IglS meren jaan poikki puj 3.htamasta Ruotsiin ja sitten vapaa- 
ehtoisina Saksan, armeijassa Riian rintamalla taistelemasta 
venalaisia vastaan. Nikolai II:n ja hanen veljensa valtaistui- 
mesta-luopuminen katkaisi 1917 Suomen ja valtakunnan 
valisen valtiositeen, ja kaikki puolueet vaativat yksimieli- 
sesti maansa erottamista Venajan valtakullnasta. 1 Pietarin 
uudet valtiomiehet olivat siita kovin kummissaan ja puhui- 
vat suomalaisten kurjasta kiittamattömyydesta. He olivat 
viela liiaksi Veniijan menneisyyden lumoissa, voidaksensa 
ymmartaå mita tunteita monenkertainen oikeudenloukkaus 
synnyttaa maassa, jossa vallitsee lansimainen sivistys. Ke- 
vaalIa 1918 Suomi saavutti lopullisen vapautuksensa Vena- 
jan herruudesta, osaksi Saksan sotilaallisella avulla. 


1 Kirjoittajan esitys tåstå asiasta ei ole aivan tåsmå11inen. 
Suomi julistautui itsenåiseksi joulukuun 6 p:nå I9IO, mutta sitii. 
ennen, s. o. Venåjån vallankumouksen ja tuon mainitun påivå11 
vålisenå aikana, kaikki puolueet eivåt suinkaan olleet aivan :> ksi. 
mielisia maan itsenåiseksi julistamisen viisaudesta tai mahdollisuu- 
desta, misså kohden muutos tapahtui j<l yksimielisyys saavutettiin 
vasta bolshevikkien noustua Venåjån hallitukseen saman vuoden 
syksyllii. 


Suom. muisto 


12 - Veniijiin historia. 



17i 


II. Menetelmå. 


.Vierasheimoisten kiitollisuus on 
Veniijiille yhdentekevii. Me emme 
ole vierasheimoisia valtamme alle 
laskeneet tuottaaksemme heille 
mielihyviiii, vaan siksi, ettii heitii 
tarvitsemme, ja me tu1emme anta- 
maan heille sellaisen aseman, joka 
vastaa isiinmaamme etuja.. 
Pjotr Durnovo 1912 valta- 
kunnanneuvostossa. 


Yleisen mieliPiteen yllyttiijiinii rajamaita vastaan oli 
Moskovan filosofian professori Mihail Katkov (1818-1887). 
Valtiollisen ja sanomalehtimiestoimintansa hán vuosisadan 
puolivalissa aloitti vapaamielisten aatteiden julistajana eng 
lantilaisystavalliseen suuntaan, mutta, muutti taydellisesti 
mielipit;:ensa Puolan kapinan puhjetessa. Slavofiilisen puo- 
lueen aanenkannattajana han vuodesta 1863 vaati kaikkien 
rajamaiden venalaistyttamista valtakunnan etujen nimessa. 
Hanen hengenheimolaisensa Ivan Aksakov (1823-86) saar- 
nasi kristillisen lahetystyön nimessa kaikkien maiden oikea- 
uskoistuttamista ja veniilaistyttamista Suomen kylmilta 
kallioilta Kolkiin kuumalle rannalle asti, Jumalan kunniaksi 
ja Venajan onneksi. Katkovin taistelutapaperustui etupaassa 
panetteluun. Sodassa hanesta jokainen keino oli oikea, myös- 
kin valhe. Se oli erityisen tehokas, jos syytLtylta sensuurin 
toimesta riistettiin oikeus puolustaa itseaan. Syytetyn 
aanettömyydesta ilmeni tunnustus, etta han oli Venajan 
valtiota vastaan syntia tehnyt. Katkovei niilmyt mitaan 
epasiveellista menettelyssaan, koska se palveli hyvaa tar- 
koitusta. Se sai paljon jaljittelijöita, silla totuutta ei Vena- 
jalla suuresti kunnioitettu. Kirjailija ja kustannuskirjakaup- 
pias 5uvorin, joka 1876 perusti Novoje Vremjaft ja teki sen 
Venajan enimmin levinneeksi lehdeksi, ja hanen poikansa, 
m.utta myöskin vallankumoukselliset, niinkuin Lenin, voitti. 



1 


1'79 


vat oppimestarinsa panettelutaidossa, joka maailmansodassa 
kohosi huippuunsa, 

:
:' Katkovin menettely sai suuresta menestyksestiiiin kiittiiii 
myöskin sivistyneen veniiliiisen yhteiskunnan herkkiiuskoi. 
suutta ja usein hammiistyttiivaa tietiimiittömyyttii Venajiin 
valtakunnan maantiedosta. »Finljandija» ja »Liffljand;ja» 
sekoitettiin usein toisiinsa eikii :triiden asukasten kansallisuu- 
desta tiedetty mitiian varmaa. Veniiliiiset kesiivieraat toi- 
vat Itameren-maakuntien kylpypaikoista kotiin sen tiedon, 
ettii siellii paitsi saksalaisia asui vielii muuan Hittilais-virolai- 
nen kansa, mikii muuten oli luettavana myöskin valtiollisissa 
tutkielmissa balttilaisesta rajamaasta. Toiset kylpyvieraat 
Sisa- Venajalta olivat pitiineet kuulemaansa latin kieltii sak- 
san kielena. Korkeimmissakin valtion virkamiehissii vallitsi 
usein mitii merkillisimpiii kasityksia rajamaiden oloista. 
Itiimeren-maakuntien veniilaistyttamisen alkaessa raha-asiain 
ministeri Bunge katsoi asiakseen eraassii kirjoituksessa esit- 
taii kantansa. Han teki sen perin hyvantahtoisella tavalla: 
nan oli vakivaltaisen venalaistyttamisen vastustaja, mutta 
vastusti myöskin lattiliiisten ja' virolaisten saksalaistutta- 
mista, mikii muka tapahtui siten, etta evankelis-luterilai- 
sessa jumalanpalveluksessa kaytettiin vain saksan kle1ta. 
}iirjestiiköön siis hallitus asian niin, ettii lattilaisille ja virolai- 
sille saamataan heidan omalla kie1ellaan. Niin oli laita jo 
16. vuosisadaLa alkaen. Yhta tuntematon oli ministerille 
se t03iasia, etta kansakoulujen. opetuskidena aina koululais- 
ten kansallisuuden mukaan oli latin, viron, saksan, venajiin 
tai ruotsin kieli. Ulkoministeri, ruhtinas Lobanov-Rostovski, 
sai virkave1jeltaiin, Saksan valtiokanslerilta, ruhtinas Hohen- 
lohelta, sen opetuksen, ettii talonpoikien yhteisomistus oli 
voimassa vain Iso- Venajiillii, mutta ei valtakunnan liinti- 
sissii maakunnissa, niinkuin tuo venaliiinen valtiomies oli 
luullut. 
Veni:ilaistyttiimisen vaikuttavin keino oli hallituksen 
koulupotitiikka. Venajiin kieli maarattiin opetuskideksi, 



iSO 


ei vain valtion opetuslaitoksissa, vaan myöski11 kaikissa 
kunnallisissa ja yksityiskouluissa. Kansankieliii opetettiin 
osaksi vieraina kielinii, osaksi ei ensinkiiiin. Innokkaasti 
poliisi urkki salaisia kouluja, joissa lapsIlle opetettIin tiedon 
alkeita heidiin iiidinkielellaiin. Vain juutalaIsia ei ollut tar- 
koitus veniiliiistyttiiii, vaan sen sijaan niin sortaa, ettii he 
liihtisiviit Veniijiiltii pois. Toista miljoonaa heitii todella 
liihtikin ja teki New-Yorkin maailman ensimmiiiseksi juu- 
talaiskaupungiksi. Mutta juuri ne juutalaiset, joita ei ollut 
miiiirii veniiliiistyttiiii, tahtoivat itse veniiliiistyii. Sitii halu- 
sivat kaikki eteenpain-pyrkivat heidiin joukossaan, paitsi 
sionistit. Veniijiin juutalaisten suuri enemmistö puhui erastii 
erikoiskieltii, jota kirjoitetaan heprealaisilla kirjaimIlla 
oikealta vasemmalle. Se on kesl:iajan saksaa, joka vuosisato- 
jen kuluessa on Itseniiisesti kehittynyt, Lessingin, Goethen 
ja Schillerin siihen vaikuttamatta, ja jakautuu kolmeen mur- 
teeseen, jotka eroavat iiiintiimiseltiiiin ja lainasanoiltaan, 
joita on otettu heprean, puolan, liettuan, veniijiin, ukrainan 
ja romanian kielista. Sangen monissa sivistyneissii juutalai- 
sissa perheissii veniijiin kielI työnsi syrjiiiin tuon erikoiskie- 
len. Rajamaakunnissa juutalaiset tulivat veniiliiisen sivis- 
tyksen kannattajiksi. Veniiliiisissii teattereissa he olivat ylei- 
sön ja myöskin eSIttiivien taiteilijain enemmistöna. Vuonna 
1881 valtakunnan sisiiosista karkoitetut juutalaiset saattOI- 
vat veniijiin kielen Puolan kauppa- ja teollisuuspiireihin, 
mikii suuresti kiihdytti sikiiliiistii juutalaisvastaista liikettii. 
Tehostaakseen Puolan veniiliiistyttiimistii juutalaisten avulla, 
hallitus kiiski saattaa veniijiin kielen opetuksen heidiin kou- 
luihinsa, joissa siihen saakka vain heprean kielen alkeita 
oli saanut opettaa juutalaIsten lapsIlle. Pudan ulkopuolella 
veniijiin kielen oppimisen kielto jai voimaansa niiihin kou- 
luihin niihden. 
Kaukasiassa suljettiin IgoI kaikki armenialaiset kirkko- 
koulut, jotka olivat olleet olemassa aina 4. vuosisadalta ja. 
olivat Armenian kansan ylpeytenii. Sen sijaan hallitus ei 



' . . . .i' 
.. . 
,i. 
;} 
" 


181 


uskaltanut ahdistaa muhamettilaisia medreseja. Vallan 
ulkopuolelle havittavan koulnpolitiikan jai vain Turkestan. 
Taalla hallitus Algerian ranskalaisten alkuasukaskoulnjen 
mallin mukaan perusti venalaisia oppilaitoksia. Kun 
niissa opetus oli kaksikielista, eika ollut mitaan koulupakkoa, 
niin usbekit ja sartit mielellaan lahettivat lapsensa naibin 
venalaisiin valtlOnkouluihin. 
Pobedonostsevin tahdon mukaan oli kasi kiidessa vieras- 
heimoisten venalaistyttamisen kanssa kayva myÖskin heidan 
kiiiinnyttiimisensii oikeauskoiseen kirkkoon. Tama merkitsi 
kaytannÖssa uskonvainoa ja kaannytyspakkoa. Kun joku 
yksityisrata joutui valtion omaksi, niin virkailijat saivat valita, 
tahtoivatko kaantya oikeauskoisuuteen vaiko erota viras- 
taan. Hallituksen virkamiehet saivat hyvantahtoisilta esi- 
miehilta huomautuksia, ettii heidan ylenemisensa riippui 
heidan oikeauskoumudestaan, ja moni snostui luopumaan 
uskostaan. Vain juutalaisten vastaan ottamisessa oikea uskoi- 
nen kirkko teki vaikeuksia. Kiipijat, jotka pitivat halpana 
isiensa uskoa, keksivat pian keinon. He kastattivat itsensa 
jollakin protestanttisella papilla ja ilmoittautuivat sitten 
voideltaviksi jollekin prpille. Virkavallan kasityksen mukaan 
jokaista uskontunnustusta vastasi jokin kansallisuus. Protes- 
tantti oli saksalainen, lattiliiinen, virolainen, ruotsalainen tai 
suomalainen, katolilainen oli puolalainen tai liettualainen, 
muhamettilainen oli tatarilainen tahi kirgiisl. Vastaanotta- 
maHa oikeauskoisen opin vierasheimoinen ei vaihtanut vain 
uskoa, vaan myöskin kansallisuutta. Vasta tsaarivallan 
kukistuttua tama venalaisen virkavallan hurskas harhakasi- 
tys balveni. Vielapa ei-venalaiset papit, jotka hallituksen 
kustannuksella olivat saan(>et kasvatuksensa jossakin oikea- 
uskoisessa pappisseminaarissa, ja joilta siis voitiin odottaa 
erityista rakkautta venalaiseen valtioaatteeseen, nayttaytyi- 
vat karkeiksi natsionalisteiksi, jotka olivat venalalsyydelle 
kerrassaan ynseat. 
Muuan venalaistyttamisen apukeino oli kansallisuusvihan 




 


182 


ia lttokkavastakohtien lietsominen. Toista kansaa sorrettiin 
enf'mmiin, toista vahemmin, ja aina sita, joka 011 a1cmmalla 
sivistysastef11a. Ta
ta syystii h3111t11s Kal1kasiassa suosi 
tatareja ja kaytti heita 19C 5 Bakun armellia1aismurJ1iin. 
Mutta kun 1915 syttyi sota Turkkia vastaan, niin lehti kiian- 
tyi. Nyt pidettiin muhametti1aisla tatareja valtiolle vaaralli- 
sina separatisteina ja uskollisten kristittyjen armenialaisten 
sallittiin kostaa kiirslmistiian viiiiryyksista. Suomessa ken- 
raa1ikuvemööri Bobrikov kaytti venajan-karja1aisia kulku- 
kauppiaita levittaakseen maaseudun irtaimen vaestön kes- 
kuuteen huhuja Veniijiin ha111tuksen toimesta pian tapahtu- 
vasta maanjaosta ja siten kiihoittaakseen sita maata-omis- 
tavaa ta1011issaatya ja maassa vallitsevaa yhteiskuntajar- 
jestysta vastaan. Myöskin sosialisteja yritettiin liehakoida. 


111. Seuraukset. 


»P0litiikan taydelEnen erotta- 
minen siveysopista on meidan 
aikamme suuri synti.» 
Vladimir Solovjov 1883. 
Virallinen tilasto osoittaa, etta A1ek<:anteri 111:n valta- 
istuimelle noustua 1ukutaidottomien ja rikoksentekijain 
1ukumaara 1antisissa rajamaissa kasvoi, ja etta pakollinen 
kou1unkiiYl1ti siella, missa se oli kaytannössa, vahitellen lak- 
kasi. Taman sivistyksen taantumuksen vaikutti kansakou- 
lun vena1aistyttaminen. Erityisen raskaasti karsiViit siita 
ukrainalaiset. Heidan kie1essaan, jota virallisesti ei ollut 
olemassa, eika saanut olla, oli joukko sanoja, jotka olivat 
yhta1aiset kuin vena1aiset, mutta merkitsivat eri asioita. 1 
Niinpa esim. lause »eta babotSka 1utse» venajan kie1essa mer- 
kitsee I)tama perhonen on parempi», mutta ukrainan kie1essa 


1 Todelli,suudessa namii kielet ovat toisilleen paljoa l1iheisem- 
mat kuin mitii tasta voisi paiittiiii. Suom. muisto 




. 


1 



 
! 


! 

 


1U 


.tå1la mummolla on sateita
. Siten venalaisen aapisen tutki- 
minen koululapsi1le mucdostui arvoitusten ratkaisemiseksi. 
Paitsi ensimmaista kasitHimatönta kielta taytyi heidan 
oikeauskoisina oppia vie1a toista, nimittiiin kirkkoslavonian 
kielta. Tosia opettaja kaansi heille kirkkoslavonialaiset 
rukoukset, psalmit ja kirkkolaulut, mutta vain tuohon ensim- 
maiseen kasittamatWmaan kieleen. Sellainen kaikkea opetus- 
opria pilkkaava menetelma pakm taj. in vaikutti tyhmistytta- 
vasti. Samanlainen oli wnajankielisen kansakoulun tu'os 
ItamerC'n-maakunnissa virolaisten keskm:dessa, joilla, pain- 
vastoin kuin lattiIaisilla, ei ole taipumusta kieliin. Luterilai- 
set papit, joiden oli sallittu kerrata uskonnonopetus, ovat 
monesti oppilaille tehneet yksinkertaisia kysymyksia viron 
kielella, niinkuin: missa maassa me eliimme? Kuka on mei- 
diin keisarimme? Kuinka paljon on 7 X 8 ?, mutta oppilaat 
eivat ole osannept oikein vastata ainoaankaan naista kysy- 
myksista. VenaHimen opettaja oli pauknttanut heidan paa- 
hansa vain kiisittamáttbmia lauseita, jotka he, saatuansa 
paasta kiinni, osasivat la della ulkoa. 
Kun vucden 19c5 vallankumouksen jiilkeen vierashei- 
moisi1le myönnettim kansakoulun uudistus ja sen mukana 
myöskin opetusta iiidinkielesEa - virkavalta peruutti myö- 
hemmin hallinnollista tieta tiiman uudistuksen -, niin teh- 
tiin poikkeus ukrainalaisiin nahden, vaikka Stolypin luki 
heidat vierasheimoisiin. Nain jai se kova tuomio yha viela 
voimaansa, minka Venajan paras tuntija ja kuvaaja viime 
vuosisadan lopussa, historioitsija A. Leroy-Beaulieu, 1881 
teoksessaan »L' Empire des tsars et les Russes!) ukrainalaisten 
kohtelemisesta oli langettanut: »Pietarin virkavalta riistaa 
sangen huomattavalta osalta Veniijan kansaa, juuri silta, 
jolla on suurimmat taipumukset taiteeseen ja runouteen, 
kaikki ilmaisukeinot, se tuomitsee kielikiellollaan miljoonat 
tietamattömyyden yöbön.» 
Kaikkialla venaliimen koulu vaikutti katkeroittavasti 
lapsen mieleen. Kuvaavan tuomion siita langetti Puolan 



-...1 
i 


184 


kenraalikuvemööri Gurko 1890 tsaarille antamassaan k
rto- 
muksessa: ))Valtion kouluissa puolalaisia lapsia kohdellaan 
suorastaan vihamielisesti. Heitii moititaan syntyperiistiiiin, 
heidiin kansallistunnettaan loukataan, heidiin uskontoaan ja 
kieltiiiin pilkataan. Sellainen sydiimetön suhtautuminen lap- 
siin ei heissii voi heriittiiii mitiiiin rakkautta Veniijiiiin, vaan 
ainoastaan vihaa kaIkkea veniiliiistii vastaan.» Gurkon toi- 
nen seuraaja, ruhtinas Imeretinski, mainitsi 1898 tsaarille 
antamassaan kertomuksessa koko Puolan veniiliiistyttiimis- 
suunnitelman hukkaan menneeksi. Hiin ehdotti, ettii sallit- 
taisiin puolan kielen kiiyttiiminen ainakin talonpoikaisessa 
kunnallishallinnossa sekii yksityiskouluissa ja ettii viikivaltai- 
sesti oikeauskoisuuteen kiiiinnytetyille unieeratui1le annettai- 
siin vapaus liittyii katoliseen kirkkoon. Nikolai II huomautti 
asian johdosta kertomuksen reunaan: »Tiita mielta en ole 
minii.» Vallankumouksen alkaessa vuonna 1905 syntyi 
Puolassa yleinen koululakko. Nuoriso vaati iiidinkielistii 
opetusta. Mukdenin taistelun vaikutuksesta saadun suvaitse- 
vaisuusediktin suojassa kiiiintyivat kaikki entiset unieeratut 
katoliseen uskoon. Hallituksen tiiytyi myöntyii lastenlakon 
johdosta. Tsaarin miiiiriiyksen mukaan 16 p:ltii toukok. 
1905 yksityiskoulujen sallittiin muutamin rajoituksin siirtya 
veniijiinkielisestii opetuksesta puolankieliseen. Kansallis- 
demokraattinen puolue perusti puolalaIsen kouluyhdistyk- 
sen, johon kaksivuotisen toiminnan jiilkeen kuului 781 pai- 
kallisryhmiiii, jotka olivat avanneet yhteensii 681 koulua ja 
505 kansankirjastoa. Joulukuun 14 p. 1907 Stolypin hajoitti 
yhdistyksen kaikkine haaraosastoineen sillii perustuksella, 
ettii sillii oli »rikoksellisena aikomuksena kansassa heriittiiii 
ahtaan, natsionalistisen separatismin henkea». 
EdIstysmielisessii veniiliiisessii yhteiskunnassa pidettiin 
sopimattomana ilmoittautua virkapalvelukseen rajamaIssa. 
Sentiihden siihen tungeskelivat huonoimmat ainekset, jotka 
horjuttivat hallinnon ja oikeuslaitoksen arvoa ja Veniijiin 
valtiovallan kunnioitusta, joka ennen oli ollut jokseenkin 



li5 


J 


suuri paitsi Puolassa, missii sit11 ei koskaan ollut ollut. Halli- 
tus kasvatti itselleen rajamaissa lahjoille alttiin, siveettö- 
man virkamieskunnan, joka vaati itselleen rankaisematto- 
muuden etuoikeutta ja vaikutti turmiollisesb myöskin valta- 
kunnan sisaosien virkavaltaan. Oli harvinaisia poikkeuksia. 
Oli rehellis, iii sivistyneitii miehia, jotka ennakko1uu1oitta 
e1iiytyiviit vieraisiin olosuhteisiin, jotka hienotunteisuudella 
ja vilpittömyydella saavuttivat kansan suosion ja sentahden 
olivat omansa tuottamaan kunniaa veniilaisyyden asialle. 
Mutta juuri niiitii virkamiehia, jotka eivat ky1vane p t vihaa 
eiviitka polkeneet oikeutta, heidiin eS1miehensii pitiviit hie- 
man epa1uotettavina ja poistivat toimistaan siirtiimiillii hei- 
diit valtakunnan sisaosiin. Slavofiilien leirissii oli myöskin 
rehellisiii aatteen miehiii, jotka pitiviit valtion palvelusta raja- 
maissa kutsumuksenaan, jonka tarkoituksena oli julistaa .)to- 
tuUS» liinsimaiden sivistyksen turme1emalle, langenneelle kan- 
salle. He tekiviit vain itsensii ja veniiliiisen asian naurettavaksi. 
Pahin seuraus oli - Puolaa ja Suomea lukuunottamatta 
- se, ettii separatismin aate, joka piti venåliiistyttiimisellii 
juurineen hiivittiiii, juuri sen kautta syntyi. 
Maailmansodan alkaessa kaikki vierasheimoiset uskolli- 
sesti pysyiviit valtakunnan yhteydessa, minkii asianlaidan 
Veniijiin sanomalehdistö ilomielin totesi ja merkitsi muistiin 
venii1aistyttamispolitiJkan menestyksenii. Mutta jokaisella 
vieraalla kansalla - paitsi 2 1 / 2 miljoonalla saksalaista kan- 
sallisuutta olevalla Venajan alamaisella - oli siinii kohden 
omat salaiset odotuksensa. Eiviit ainoastaan puolalaiset 
laskeneet saavansa itsehallintoa sodan jalkeen, johou oikeutti 
ylipaallikön kehoitus I4 p:1tii e10k. I9I4, vaan myöskin suo- 
malaiset, ruotsalaiset, virolaiset, 1iittiliiiset, liettua1aiset, 
ukraina1aispt, grusia1aiset, armenialaiset, tatarit, jopa Sipe- 
rian talonpojat, jotka siirtomaastansa tahtoivat tehdii itse- 
niiisen valtion, joka venaliiisen kotimaan kanssa oli oleva 
vain liittosuhteessa. Vain saksa1aispt pysyiviit tsaarille ja 
hiinen valtakunnalleen uskollisina itse uskollisuuden tiihden, 



, 



- 


126 


mika venalaisil1e oli kiisittiimatönta ja siis uskomatonta. Pidet. 
tiinhiin H absburgin monarkian slaavilaisten rykmerttien maan- 
petosta vallan luonnollisena asiana, jopa Venajan sanomaleh- 
distö ylisti sita sankariteoksi. Tsaanvallan rcmahtaessa vie- 
raiden kansojen salaiset pyrkimykset voivat tulla julkisiksi. 
Turkestanissa, mihin veniilaiset tulivat korkeamman 
sivistyksen kannattajina, hallitus, liittYEn englantilaIsiin ja 
ralJskalaisiin asutusmenetelml1n, on noudattanut kokonaan 
toista rajamaapohtiikkaa, josta oli hyviii tuloksia myöskin 
taloudellisessa suhteessa. Alkuasukkaille myonnettiin hd- 
diin kansallisen kuh tuurinsa ja hei dan uskontonsa turvaksi 
oikeuksia, jotka riistettiin suomalaisilta, itamerenmaakunta- 
laisilta, puolalaisilta ja ukrainalaisilta. 
Venajan kansalla oli kie1tamatön vetovoima muibill kansa- 
kuntiin nahden. Heidiin. veniilaistyttamisensa tapahtui 
menneina vuosisatoina helposti, koska valtio ei siIhen pakot- 
tanut. Uutena houkuttdevana tekijana tuli 19. vuosisadalla 
lisaksi Venajan kirjallisuuden runsaus ja kauneus. Pobedo- 
nostsevin henkem ajettu venalaistyttamispolitiikka on 
pysahdyttanyt pienten kansojen luonnollisen sulautumisliik- 
keen valtakansaan. Se vaati vanhemman ja uudemman ajan 
tsaarillisten lupausten moninaista nkkcmista ja horjutti 
sillii luottamusta yksinvaltaan. Tasavaltainen valtiomuoto 
naytti sorretuista ja petetyista lupaavan seka vapautta etta 
oikeusturvaa. 
Paljoa pahempaa viela - venalaiselta kannalta katsoen 
- tama onneton politiikka on vaikuttanut. Se on aiheutta- 
nut suuren Venajan valtakunnan hajautumisen kansatieteelli- 
siin alkuosiinsa. Se on epasuorasti nostanut kaksi vieras- 
heimoista, Leninin ja Trotskin, tatarilaisel1 ja juutalaisen, 
Moskovan jaannösvaltion etupaahan. Se on rajamaissa kas- 
vattanut vihaa, monessa suhteessa epaoikeutettua villaa, 
kaikkea venalaista vastaan, joka nayttaa tekevan mahdot- 
tomaksi tuon luhistuneen maailmanvaltakunnan jalleen- 
rakentamisen entisessa koossaan. 




 


, 
e 


10. LUKU. 


Japanin sota 
a vaJ:arkr merI s
n prtl e:-miren 
1904-1£C5. 


. Vallankumous ei ole koskaan 
kansan, vaan hallituksen syy.. 
Goethe. 
Japanille taistelu tsaarivaltakunnan kanssa merkitsi 
kansansotaa, jolla tahdottiin kostaa Port Arthurin anastuk- 
sesta ja hankkia nousevan auringon maalle suurvalta-asema 
!ta-Aasiassa; Venajalle se merkitsi siirtomaasotaa, jommoi- 
sia se usein oli kaynyt, tallii kertaa vain tavallista suurisl1un- 
taisempaa. Hallituksen ja sen sanomalehdistön kaikin kei- 
noin lietsoma isiinmaallinen innostus kesti seitsemiin kuu- 
kautta. Jalu-virran (1 p toukok.), KintSoun ja Vafangkoun 
tappioita, Port Arthurin saartoa, vihollisen marssia Mandsl1- 
riaan, laivaston toimettomuutta pidettiin viihapiitöisinii 
viilikohtaulrsina, . otka V01vat hidastuttaa, mutta eiviit estiiii 
sodan voitollista loppua. Tiimii kasitys oli vallalla myöskin 
Lansl-Europan mannermaalla, jonka sanomalehdistö ei 
yleensa tuntenut Japania, ja jonka kabinetit antoivat ulko- 
ministerin kopean kiertokirjeen 27 p:lta huhtik. 1904 itseensa 
vaikuttaa, minka mukaan )keisarillinen hallitus ei tulisi salli- 
maan minkiianlaista sekautumista minkiiiin vallan puolelta 
niihin viilittömiin keskusteluihin, joihin sotatoimien loput- 
tua ryhdytiifn Veniijan ja Japanin kesken rauhan- 
ehtojen miiiiriiiinUseksi». Maa-armeijan paiilliköksi nimi- 



183 


tetty sotaministeri Kuropatkin nautti alussa Venajan yleisön 
rajatonta luottamusta. Hanen usein uudistettu kehoituk- 
sensa karsivallisyyteen otettiin luottamuksella vastaan. Ha- 
nella oli suuren sotapaallikön maine, joka sotilaallisena 
kirjailijana oli kynallaan todistanut vaaraksi Moltken strate- 
gisen periaatteen »getrennt marschieren, vereint scb1agem), 
etta on erillaan marssittava, mutta yhdessa taisteltava. Nyt 
han saattoi mieka11a todistaa oppinsa oikeaksi, si11a Japanin 
sotapaallikkö, marski Ojama, piti kiinni tastii »vanhentu- 
neesta ja vaarallisesta periaatteesta». Sitavastoin Kuropatkin 
noudatti Benedekin sodankayntitapaa vuodelta r866. Han 
ryhmitti joukkonsa 1ujaan asemaan Liaujangin luo ja 1ahetti 
kolmea eri tieta hyökkaavia kolmea vibollisarmeijaa vastaan 
suhteellisesti heikkoja voimia, jotka voitettiin. Liaujangin 
luona oli yhtyneiden vlhollisjoukkojen maara murtua uuden- 
aikaisen tekniikan kaikilla keinoilla rakennettuja linnoituk- 
sia vastaan. Senjalkeen Kuro atkin aikoi levahtaa antaak- 
sensa musertavan vastaiskun. Kuusipaivaisten ottelujen 
jalkeen taistelu 4 p. syyskuuta paattyi niinkuin Königgratzin 
luona. Kahden japanilaisen armeijan urhokkaat ett 1 rintama- 
hyökkaykset raukesivat, kun venalaiset sitkeasti pitivat puo- 
liansa varustuksissaan, mutta kolmannen armeijan sivusta- 
hyökkays Kurokin johdossa muutti taistelun, josta alussa 
oli nayttanyt koituvan voitto, peraytymiseksi. Se tapahtui 
taydessa jarjestyksessa, si11a voittaja ei tarmokkaasti ajanut 
takaa voitettua vastustajaa, aivan kuin Königgratzinkin 
luona. 
Venalaisessa kylassa vallitseva mieliala oli alussa isan- 
maa1l11len ja sotaisa. Siella sanottiin, etta salakavala japani- 
lainen tahtoi ottaa venå1aiselta talonpojalta hanen vavan 
maalJsa. Pitkalla lautatiematkalla sotanayttamölle sotaan 
kutsuttu talonpoika oppi maantietoa Himokkain silmin ban 
katseli kummallakin puolella rautatieta levi avaa Siperian 
koskematonta metsa- ja heinamaata ja tarkasteli sitten ibme- 
tellen Mandsurian silmankantamattomia hirssipeltoja ja 



! 
i 
I 


189 


lukuisia kylia, keltaisine ihmisineen, jotka puhuivat outoa 
kielta. Ja yha kauemmaksi kavi vasyttava matka ahtaassa, 
likaisessa rahtivaunussa. »Me tahdomme puolustaa Venajaa, 
mutta emme KIinaa! Mita meita koskevat japanilaiset, jotka 
asuvat niin etaalla kylastamme meren tuolla puolen!» Nain 
talonpoikaissotilaat kysyivat upseereiltansa. Nama vastasi- 
vat hamillaan, etta nyt oli kysymys Venajiin kunnian, arvon 
ja valtiollisen valta-aseman puolustamisesta salakavalaa 
hyökkaajaa vastaan. Mutta nama olivat talonpojille tyhjia 
sanoja. Ja niinkuin vetoomus imperiahsmiin petti, niin myös- 
kin hurskas satu, etta oli valttamatöntii taistella oikean uskon 
puolesta Japanin pakanuutta vastaan. Jokaisella kansalla 
on oma uskonsa, arvelivat talonpoikaissotilaat, pitakööt 
keltaiset omansa, niin kuin me pidamme omamme. Kansa 
ei kasittanyt sodan tarkoitusta, ei sodankayntitapaa. jonka 
mukaan jokainen hyökkays ja jokainen menestyksellinen 
puolustus aina paattyi peraytymiskaskyyn. Isiinmaallinen 
taisteluinnostus laimeni ja muuttui Liaujangin taistelun jal- 
keen vastakohdakseen. 
Sodan paaaiheuttaja, Plehwe, ei taman taistelun tapah- 
tuessa, joka merkitsi hanen suunnitelmiensa raukeamista, 
enaa ollut elossa. Heinakuun 28 p. 1904 repi hanet palasiksi 
pommi, jonka sosiaalivallankumouksellisen puolueen toimesta 
eras ylioppilas heitti hiinta vastaan. Se vahainen vaikutus, 
mivka neuvonantajansa murha teki tsaariin, haihtui pian 
kokonaan iloisen perhetapahtnman johdosta. Elokuun 25 p. 
hanelle syntyi toivottu perintöruhtinas, kivuUoinen lapsi, 
joka sai nimen Aleksei. Tilaisuus yleisella valtiollisella armah- 
duksella antaa merkki, etta hallitussuunta oli muuttuva, 
jai kayttamatta. Armomanifesti 6 p:lta syyskuuta tilli vain 
kruununvarkaiden ja kruununvelallisten hyvaksi. 
Toista kuukautta kesti puolueiden taistelu tsaarin lahei- 
syydessa slsaministerin seuraajasta. Vasta 8 p. syyskuuta 
tapahtui ratkaisu vapaamieliseen suuntaan. Ruhtinas Svjato- 
polk-Mirski, joka ViInan kenraalikuvernöörina oli heratta- 



190 


nyt huomiota lempealHi ja.. lainmukaisella viranhoidollaan, 
tuli sisaasiainministeriksi. Yhteiskunta tervehti Uita nimi- 
tysta suosiollisesti, ja suosio kasvoi, jota useammin uusi 
vallanpitaja keskusteluissa sanomalehdistön edustajien kanssa 
ilmaisi sangen maltillisesti vapaamieliset mielipiteensa: 
kansaneduskunta, mutta ei mitaan parlamenttia; uskon- 
vapaus, mutta ei omanturulOnvapautta; juutalaisten oikeuksien 
parantaminen, mutta ei mitaan yhdenvertaisuutta; paino- 
vapaus, mutta hyvantahtoisen sensuurin hoitama j. n. e. 
i)Vapautusliitom aanenkannattajakin ylisti tuota vapaamie- 
list
 kaunopuhujaa tulevana uudistajana,. ja vanha tuuli- 
viiri Novoje Vremja, joka vast'ikaan oli kehunut Plehwel1 
»vaJtiomieskykyai) muistosanoIssaan, toitotti samaa torvea, 
mika vuorostaan vaikutti sen tuhansiin lukijoihin virkamies- 
ten joukossa, joilla oli tapana ottaa ruaailmankatsomuksensa 
ja valtiollinen vakaumuksensa taman kameleontin vaihtele- 
vista paakirjoituksista. 
Hovin ja ylemman virkamies maailman taantumuspuolue, 
jonka valta-asemaa uusi kurssi uhkasi, keraytyi Pobedonos- 
tsevin ympari i>uuden Loris-Melikovim kukistamiseksi. Sem- 
stvopuolue kokosi voimansa saadakseen i)rohkealla esiyty- 
misellai) puheliaan ministerin vihdoinkin ryhtymaan uudistus- 
tekoihin. »Suomen aktiivisen vastarinnan puolue» kaantyi 
Venajan kaikkien vastustusmielisten ja vallankumouksellis- 
ten jarjestöjen puoleen, ehdottaen yhtymista yhteiseen val- 
tiolliseen ohjelmaan ja yhteiseen t01mintaan. Talla vetoa- 
misella oli vain osaksi menestysta, kun kahdeksastatoIsta 
puolueesta vain seitseruan sita noudatti: vapautusliitto, 
Puolan kansallisliiga, Venajan sosiaalivallankumouksellinen 
ja Puolan sosialistinen puolue, lattilainen sosiaalidemokraatti- 
nen puolue seka arm:nhlainen ja grusialainen sosiaalivallan- 
kumouksellinen hitto. Naiden puolueiden edustajien Pariisissa 
syyskuussa 1904 pitiimassa kongressissa valmistettiin yhteinen 
valtiollinen ohjplma: itsevaltiuden havittaminen ja vapaan 
kansanvallan asettaminen sen sijaan, Suomen itseh3.llinnon 



191 


palauttaminen ja kansojen itsemaaraamisoikeus Taman ohjel- 
man toteuttamiseksi kokous, johon myöskin urkkija Asev otti 
osaa, paatti seuraavan vuoden syksyna saada aikaan paikalli- 
sia kapinoita. Venajan sosiaalidemokraattinen työvaenpuo1ue 
samoin kuin puo1a1ainenkin, juutalainen »bnnd» yuna muut 
jyrkasti marxilaiset puolueet pysyiviit penaatteellislsta 
. syista erillaan tasta vallankumouksellisesta »POl varikongres- 
sista». Vena1aisen sosiaalidemokratian johtavaan Pietarin- 
komiteaan kuului silloin etupaassa ylioppilaita ja kirjaili- 
joita, jotka hamarissa kellariko1oissa pitivat salaisia esite1- 
mia kansantaloustieteesta ja niilla lopen ikavystyttivat 
harvoja köyhalistöön kuuluvia kuuntelijoitansa. Paiikau- 
pnngin työvaestön suuri enemmistö kavi eraan poliisin salai- 
sen asiamiehen, Gapon nimisen papin esite1missa, jolla oli 
loistavat pubujanlabjat, janniWivat aiheet seka kaytetta- 
vissaan valoisat kokoushuoneet, jotka hallitus oli hanelle 
antanut. Muuten venalåinen sosia8.lidemokratia tub1asi tar- 
monsa mens
vismin ja bo1s
vismin valisiin opillisiin se1vitte- 
1yihin seka puo1uejarjestönsa keluthimiseen, joka kaikkine 
kummallisuuksineen oli tsaarillisen virkavallan uskollinen 
kuva. 
Pobedonostsev PYYSI syyskuun lopussa tsaarilta uuden 
sisaasiainministerin erottamista, koska hanen politiikkansa 
muka johti valtakunnan ja kirkon perikatoon. Svjatopo1k- 
Mirski puolestaan vakuutti tsaarille, etta y1iprokuraattorin 
politiikan jatkaminen oli synnyttava vallankumouksen. 
Nikolai II ei tiennyt mita tekisi ja jåtti Mandsurian-armei- 
jansa ratkaistavaksi, kumpi noista molemmista arvohenki- 
1öista oli oikeassa. Lokakuun 2 p. muuan Kuropatkinin 
paivakåsky kuulutti Venajan - ja samalla myöskin Japanin 
.- sotajoukoi11e voitokkaan hyökkaysliikkeen alkamisen 
Port Artburin vapauttamiseksi. Samana paivana ).zertoi 
Pobedonostsevin puhetorvi Moskovskija Vjedolllosti, etta 
hallItus oli e'iiytyvå tarvittavalla ankaruudella vapaamielisen 
sanomalehdistön jaanttelua vastaan uudistusten muka va1tta- 



191 


mattömyydesta. Viikkoa myöhemmin Kuropatkinin 200,000 
miehen vahvuinen armeija alkoi marssia eteenpain, kierta- 
malla japanilaisten oikean siiven pakottaakseen vihollisen 
armeijan vetaytymaan LiaujangIsta ja avataksensa tien 
Port Arthurim. Marski Ojama komensi r60,000 mIehen vah- 
vuisen sotajoukkonsa eteenpain rohkeaan vastahyökkayk- 
seen, jonka oli maara painaa venalaisten oIkea sivusta taakse- 
pain ja raivata itselleen tie Mukdeniin. Kymmf'npaivaisen 
kiIvaan ja kauhean verisen Qttelun jalkeen Sakon taistelu 
paattyi ratkaisutta. Nikolai II oli yhta viisas kuin ennenkin. 
Svjatopolk-Mirski huomasI, etta taistelun paatöksen 
johdosta kysymys hanen jaamisestaan tai eroamisestaan ei 
viela ollut ratkaistu. Huohssaan asemastaan han lJeruutti 
jo annetun luvan julkisen, yleisvenalaisen semstvokongressin 
pitamiseen, mutta salli jo Pietariin kokoutnneiden edustajien 
yksityisesti kokoutua Tama )esiparlamentti), joka tarkast1 
julkisuutta karttaen piti kokouk
iaan muutamassa yksityis. 
asunnossa, valitsI puheenjohtajakseen eraan maltillIsen slavo- 
£iilin, D Sipovin. Han sai kilttiia kansansuosiotaan siita, 
ettii Plt.'hwe ei ollut vabvistanut hanen uudestaan-valitse- 
mistaan Moskovan semstvoviraston johtajaksi, koska ban oli 
pitanyt tuota vanhoillista, mutta pystypaista miesta vaaralli- 
sena vallankumouksellisena. Sipov oli kongressissa oikeiston 
johtajana, joka puolusti muinaisvenalaisen »semski sobon:in 
tapaista kansaneduskuntaa, jolla olisi vain neuvoa-antava 
valta. Enemmistö kannatti 'lansimaisen-mallista kansan- 
eduskuntaa. Tehdyt paatökset annettiin hallitukselle mietin- 
töna, joka sisalsi seuraavat vaatimukset: henkilöllinen kos- 
kemattomuus, omantunnon-, puhe-, paino- ja kokoutumis- 
vapaus, itsehallinnon uudistus ja vapaasti valitun, paatantö- 
oikeudella varustetun kansanedusknnnan kokoonkutsumi- 
lJen. Samaan aikaan pantiin, Ranskan vastustuspuolueen 
mallin mukaan vuodelta r847, kaildssa Venajan sUUlemmissa 
kaupungeissa toimeen pitoja (.)reformibankettejai)), joissa 
enemman tai vahemman meluavasti lausuttiin julki uudistus- 




 


193 


vaatimukset. Yleinen mieltenkuohu valtasi myöskin pal- 
velukseen kutsutut reservilaiset, jotka liioitelluissa mielen- 
osoituksissa Ilmaisivat tyytymattömyytensa hallitukseelJ ja 
sotaan. 
Hallitus ei sano mitaan. Hovissa taistelevat toisiansa 
vastaan yliprokuraattorin ja sisaministeriD puolueet. Sota- 
nayttamölta ei kuulu mitaan ratkaisevaa. Talvi on 
tulossa ja hikuntasota on muuttunut asemataisteluksi. Kuro- 
patkin kieltaytyy ryhtymasta uuteen hyökkaykseen, ennen- 
kuin on saanut uusia hsajoukkoja ja ennen kevaan tuloa. 
Ministenneuvostossa seisovat jyrkasti vastakkain Svjatopolk- 
Mirskin ja Pobedonostsevin mielipiteet, joista edellinen puol- 
taa suostumista semstvokongressin vaatimuksiin, jalkim- 
mainen huomauttaa horjuvalle tsaarille hanen lupaustaan 
isansa kuolinvuoteen aaressa. Ratkaisun aikaansaavat 
vihdoin suunruhtinaat Sergei Aleksandrovits ja NIkolai 
Nikolajevits, jotka »luopu:wisessa koetelluista vanhavenalai- 
sista hallItusperiaatteIsta» luulevat nakevansa vaaran ballit- 
sijasuvulle. 
Pobedonostsevin sepittama tsaatillinen ukaasi 25 p:lta 
jouluk. 1904 antoi vain sangen ylimalkaisia uudistuslupauk- 
sia, joiden toimittaminen jatettiin ministerikomitean huo- 
leksi. Valtiosaannösta ja kansaneduskunnasta siina ei ollut 
puhe. Haihduttaakseen kaikki vaarinkasitykset tassa suh- 
teessa hallitus samaan aikaan antoi virallisen tiedonannon, 
jossa se lausui paheksumisensa kiihoituksesta ja kiihtymyk- 
sesta ja varoItti semstvoja sekautumasta asioihin, joibin 
niiden valta €'i ulottunut. Mutta nama hallituksen s€'litykset 
eivat tyynnyttaneet kansan kiihtymysta. Painvastoin, se 
yltyi, kun Venajan jouluksi aivan odottamatta tuli tieto 
Port Arthurin linnoituksen antautumisesta (2 p. tammik. 
1905). Se oli sotilaallisesti ennenaikainen, valtiollisesti myö- 
hiistynyt. Jos tuo surkea linnanpaa1likkö Stössel olisi kah- 
deksaa paivaa aikaisemmm luovuttanut menlinnan vIh011i- 
se11e, niin vapausmanifesti 30 p:1ta lokak. 1905, joka silloin 
13 - Ven
jlln historia. 



194 


tuli liian myöhaan, olisi ilmestynyt jo 25 p. jouluk. 1904 ja 
Venajan kansalta saastanyt paljon onnettomuutta ja karsi- 
myksia. 


* 


Venajalla vallankumoukset aira puhkeavat aikaisemmin 
kuin niiden tOlmeenpanijat ovat suunnitelleet. Pariisissa 
pIdetty kongressi oh maarannyt vuoden 1qO.') syksyn siksi 
ajankohdaksi, jolloin Isku oli annettava. Mutta jo tammi- 
kuussa 1905 alkoI vallankumous, jonka suurenmoisuudesta ja 
maailmaa-jarkyttavasta vaikutuksesb kokonainen sukv- 
polvi oli uneksinut ja jonka onnistumise<;ta se tOiVOI Venajalle 
mita suurinta tulevaisuutta. Ei porvariston »vapautusliitto», 
ei köyhalistön vallankumouksdlisutls loits1l1ut sita esiin, 
vaan Plehwen suosima Subatovin poliisisosialismi. Siirty- 
minen vallankumouksellisten kinsta politsiosaston palve- 
lukseen ja pihnvastoin oli Venajan vallankumouksellisen 
liikkeen tyypillinen ilmiö. Ei ryhdittömyys, niinkuin oli 
tavallista sellaisessa tapauksessa, vaan mieskohtainen kunnian- 
himo ja halu tehokkaasti auttaa työmiehia, joiden surkean 
tilan han Pietarissa oli oppinut tuntemaan, tekI poliisin salai- 
sen asiamiehen, pappi Gaponin vallankumouKselliseksi. 
Rahat hanen Pietariin perustamiansa työviienklubeja V3r- 
ten Plehwe oli antanut ja kaskenyt pappi aesityksissaan herat- 
tamaan kansallista innostusta sotaan. Mutta työ vii en alussa 
isanmaallinen mieli oli yhden sotavuoden jalkeen haihtunut 
ja muuttunut katkeraksi villaksi virkavaltaa vastaan. Gapon 
kulki. ni1l1kuin moni muu, ajan virran mukana ja uskoi, 
hmtien vaikutusvaltansa kymmeniin tuhansIin työmiehiin, 
jotka hanta sokeasti seurasivat, voivansa naytella suurta 
histonalhsta osaa yleisessa kiihtymyksessa. Vasta vahaa 
ennen kuin hanen suhteensa poliisiosastoon loppuivat, ban an- 
tautui kosketuksi1l1 sosi8alidemokraattisen puoluejarjestön 
kanssa, joka ei mitaan aavistanut hanen entisyydestaan. 
Tama oli kaytannöllisesti vallan merkityksetön ta, silla se 



195 


auttoi hanta vain eraan valtlOllisen ohjelman valmistamisessa, 
jonka han työ miesten vaatimuksena valtavan Pietarin työ- 
låiskulkueen etupaassa tabtoi antaa tsaarille. Tama anomus- 
kirja, joka vaati perustuslakia-saatavan kokouksen kokoon- 
kl'tsumista, tehtaan tarkastuksen poistamista ja parlamentilli- 
sen hallitustavan voin-aansaattamista, oli puhtaasti oppi- 
kaavanmukainen teke1e. Sen sijaan 20 p. tammikuuta paa- 
tetty työvaenjoukkojen kulkue Talvipalatsiin, heldan pyyn- 
tönsa tsaarille, etta hiin, korkeimpana maallisena ja kaikki- 
voivana valtana, huojeptaisi heidan yhteiskunnallista Da- 
taansa, 011 todella kansanomaiselJ venalainen, eika mikaan 
osanottaja kasittanyt sita vallankumoukselliseksi kapinab:i. 
Sunnuntaina 22 p. tammik. Igo5 työmiehet Pietarin teh- 
daskortteldsta suljetuin rivein, ilman aseita ja punaisia lip- 
puja, mutta sen sijaan pybimystenkuvia kantaen ja kirkko- 
lippujen liehuessa kulkivat Talvipalatsille, »isa» Gaponin 
heita johtaessa Nikolai II oli lahtemallii Tsarskoje Selohon 
valttanyt mielenosoituksen, josta han 011 saanut tiedon, ja 
jattanyt anojien vastaanoton sotavael1 asiaksi, joka tervehti 
heita yhteislaukauksilla. Kauheasti pettyneena työvaen- 
joukko tulvehti keisaripalatsilta takaisin, koetti muilla pai- 
koilla kokoutua, mutta ajettiin uudestaan kivaaritulella 
hajalle. Toista tuhatta miesta, naista ja lasta oli »punaisen 
sunnuntain» ubreja. Gapop itse paasi pakoon ulkomallle, 
josta han tsaaria vastaap julkaisi raivoisan »mapifestim. 1 
Tammikuun 22 paivan synnyttaman kauhun seurauksena 
oli suunnaton suuttumus, joka Pietarista levisi muibin kau- 
punkeihin ja siella aiheutti vastalausekulkueita ja verisia 
yhteentörmayksia aseisiin-kutsutun sotavaen kanssa. Mie- 


1 Seuraavana vuonna Gapon palasi Pietariin ja aloitti uudes- 
taan kaksinaamaisen pelinsli kansanystliviinli ja poliisiurkkijana. 
Hiinen kilpailijansa Asev ilmaisi tiimiin sosiaalivallankumouksel- 
liselle puolueelle, joka tuomitsi kuolemaan tuon tunnottoman papin. 
Huhtikuun 10 p. 1906 hlinet houkuteltiin erliliseen asumattomaan 
huvilaan Suomen puolelle ja hirtettiin. 



196 


lettömilla työmiesten vangitsemlsilla ja karkoituksilla paa- 
kaupungista tieto »punaisesta sunnuntaistal; pian levisi 
kaukaisimpiin kyliin ja nain annettlln vallankumoukse1hs- 
ten kaytettavaksi todella kansanomainen kiihOltuskeino. 
Totutun kansallislaulun »Jumala varjelkoon tsaaria» sijasta 
kaikui työvaenmarseljeesin kertosae: )>llouse, tartu aseisiin, 
työlaiskansah) 
Suuriruhtinas Sergei Aleksandrovits, vihattu Moskovan 
kenraalikuvernööri, tarttui ballitusohjiin, jotka hanen beikko 
veljenpoikansa oli paastamassa kasistaan Ruhtinas Svjato- 
polk-Mirski, joka joulukuun 25 paivan jalkeen enaa vain 
nimeksi oli ollut sisaministerina eika ollut uskaltanut valta- 
keinoillansa estaa tammikuun 22 paivan onnettomuutta, sai 
1 p helmikuuta eronsa. Hanen seuraajaksensa tuli siiben- 
astinen Moskovan kuvernööri, Aleksanteri Bulygin, vena,lai- 
siin poliisimenetelmlin hyvin perebtynyt virkavaltias, joka 
Moskovassa oli luonut Subatovip jarjestelman. Pietarin ken- 
raalikuvernööriksi tuli siihenastinen Moskovan ylipoliisi-. 
mestari, kenraalimajuri Dimltri Trepov, raaka sapelinkalis- 
taja, vailla tietoja politiikasta. Tavanmukainen hallitus- 
komissioni eraan senaattorin johdossa asetettiin })Pietarin 
työlaisten tyytymattömyyden syiden ja sen poistamiskeino- 
jen selvittamiseksi». Poliisi pidatti 34 sille »oikein-ajattele- 
viksi,) tunnettua työmlesta, pesetti perin pohjin nuo saikah- 
tyneet miehet ja vei ne seuraavana aamuna I)Pietarin tehdas- 
työvaestön valittuina edustajina» rautateitse Tsarskoje Selo- 
hon. Siella tsaari otti heidat pubeilleen, antoi heille muuta- 
mien moittivien sanojen jalkeen armollisesti anteeksi heidan 
»rikoksensa» ja tarjosi heille hyvan aamiaisen, josta tyÖmie- 
het olivat kovin tyytyvaiset. Toinen hallituksen asettama 
komissioni tutki rahamimsteri Kokovtsovin johdossa Sak- 
san työvaensuojeluslainsaadantöa. Se ei paassyt pitemmalle 
kuin etta ehdotti muutamia Plehwen lakkoja vastaan anta- 
mia maarayksia nyt jo epaajanmukaisina kumottaviksi. 
Toiset hallituskomissionit työskentelivat yhta tuloksetto- 



197 


;j 


masti 25 p. jouluk. 1904 annetun tsaarillisen ukaasin uudis- 
tuslupau
ten toteuttamiseksi 
Vallankumouksen jarjestamisen ottivat huolekseen sosiaali- 
vallankumouksellinen puolue ja wapautusliittol), joita mita 
tehokka1mmin kannattivat kaikkien rajamaiden sosiaalistiset 
puolueet, missa venalaistyttam1spolitiikka oli ennakolta 
muokannut niille maaperaa. Sitavastoin Venajan sosiaali- 
demokraattinen työvaenpuolue kaytannössa ja1 kokonaan 
taka-ala11e, vaikka se itse piti itse aan ainoana todellisesti 
vallankumouksellisena puoluef>na ja oikeauskoisen kopeu- 
della katseli muiden ryhmien kilpailevaa toimintaa. Sen 
s1jaan, etta olisivat yhdessa iskeneet hallitusta, niiden molem- 
mat ryhmat, mensevikit ja bolSevikit, iskivat toisiansa. 
Lenin, johon oli liittynyt hanen entinen vastustajansa Bron- 
stein- Trotski, vastustI mita kiivaimmin kaikkea ybtymista 
»vapautumisliittoom, pelaten etta vallankumous siina tapauk- 
- sessa saattoi paattya parlamentillis-porvarillisen hallituk- 
sen muodostamiseen. Oikeammin arvosteli olevia oloja 
mensevikkien johtaja, Plehano'V. Mutta bolSevikkeja vastaan 
kayty kiivas riita kysyi siina maarin hanen rybmansa voi- 
mia, etta yksin sen yritykset köyhalistön jnhlapaivina panna 
toimeen työvaen mielenosoituksia surkeasti epaonnistuivat. 
Sangen tarmokkaasti toimivat sosiaalivallankumoukse11i- 
set. Heidan ensimmainen tekonsa oli hallituksen jobtajan 
poistaminen. Helmikuun 17 p. eras pommi repi kuoliaaksi 
suuriruhtinas Sergein Moskovan Kremlissa. Kun tieto siita 
. oli levinnyt, niin Moskovan ja Pietarin hien01mmissa ravinto- 
loissa aanekkaasti tilattiin samppanjaa. Kaduilla tuttavat 
toivottivat toisilleen onnea »iloisen tapauksen» johdosta. 
Koko Venaja ikaankuin bengabti. Niin korkealle vallan- 
kumouskuume jo oli kohonnut. 
Sunrirnbtinaan murhan johdosta syntyi eraanlainen 
Trepovin ja Bulyginin kaksoishallitus. Edellinen piti jatku- 
via levottomuuksia, lakkoja ja murhia vain taloudellisena 
liikkeena, joka ei ollut autf>ttavissa valtiollisilla myönnytyk- 


.;, 
. 
;J 

 



,'! 


J 
I 
 
\ 
J 
',;il 
4I 
f 



.. 
f1 

 


,,",.t 
ii 
1; 


!,'IV 



198 


silHi, vaan yksinomaan sapelilla. Hanen nimellinen esim:e- 
hensa, niinkuin ministerien enemmistökin, huomasi selv3sti 
vallankumouksen poliittisen puolen ja tahtoi laakita sai- 
rasta valtioruumista taudin mukaisella kasittelylla, mahdolli- 
simman vahaisilla valtiollisilla uudistuksilla, uskaltamatta 
leikkausveitsella kayda kasiksi autokraattiseen elimistöön. 
Pobedonostsevia raastoi uskovaisen kiihkonsa ja arvostele- 
van jarkensa ristiriita seka se ahdistava tunne, ettti nouseva 
aalto uhkasi vieda mennessaan koko hanen jarjestelmansa. 
Tama oli hanet vallan murtanut, eika han enaa luottanut 
muihin kuin Jumalaan ja Kuropatkiniin. 
Venajan tyhjentymattömista Ihmisvarastoista oli Mandsu- 
rian armeijalle viety niin paljon lisavoimia kuin yksiraitel- 
nen, mutta mOItteettomasti toimiva Siperian rata suinkin 
saattoi kuljettaa. Pietarin oppineiden paaesikuntalaisten ja 
vanhuudenheikkojen sotasankarien ankara arvostelu Kuro- 
patkinin 50dankaynnista oli aiheuttanut sen, etta tammi- 
kuussa oli lahetetty sotanayttamölle eriis salonkikenraali 
Gripenb
g, varustettuna tsaarin antamilla epaselvilla val- 
tuuksilla. Han tahtoi tarmokkaalla hyökkayksella japam- 
laisten aseman vasenta sivustaa vastaan tuhota vihollisten 
armeljan. Mutta Sandepun talvitaistelussa tammikuun 
25:nnesta 28:nteen paivaan hanen yrityksellsa raukesi japani- 
laisten sitkeaan vastarintaan ja vastahyökkayksiin tai, 
niinkuin Gripenberg perasta pain vakuutti, Kuropatkinin 
kateuden tahden, joka ratkaisevana l>etkena muka oli kielta- 
nyt hanelta pyydetyn avun. Raivoissaan Gripenberg lahti 
pois sotanayttamölta, joUa nyt molemmilta puolin ryhdyttIin 
valmi5tuksiin ratkaisevaa taistelua varten. Kuropatkinin 
hyökFaystuuma kavi ristiin hanen vastustajansa Ojaman 
suunnitelman kanssa. Helmikuun 23 p. alkoi 155 kilometIin 
riptamaleveydella Mukdenin taistelu, jonka kulusta Kuropat- 
kin ensin lahetti voitonsanomia PIetariin. Ne lakkasivat 
3 p. maaliskuuta, kun japanilaiset laajasuuntaisen kieIto- 
hikkeen jaIkeen luoteiseen Mukdenista mursivat venålåisten 

 
I 



I 
1" 


199 


aseman. Seuraavina paivina Venajan armeija ei enaa tais- 
tel1ut muuta kuiu turvatakseen itsel1een jarjestetyn perayty- 
misen, mika kuitenkin 9 p. maaliskuuta muuttui armeijan 
suuremman osan kauhun villlassa tapahtuvaksi paoksi. 
Vain kenraali LinevitSin johtama vasen sivusta-armeija - 
noin kolmas osa koko armeijasta - torjui kaikki japanilais- 
ten hyökkaykset ja pani siedettavassa jarjestyksessa toimeen 
maaratyn peraytymisen. Maaliskuun 10 p. voittajat marssi- 
vat Mukdeuiin ja ryhtyivat ajamaan takaa venalaisia, joi- 
den saannötön pako pysahtyi vasta 170 kilometrin paassa 
Mukdenista pohjoiseen paino Kuropatkin erotettiin 17 p. 
maaliskuuta ja Linevitsille uskottiin armeijan johto. Hauen 
onnistui lyhyessa ajassa jarjestaa sekaisin-menneet joukko- 
osastot ja palauttaa niiden taistelukunto. 
Kuropatkinin ennenaikaisten voitonsanomien vaikutuk- 
sen alaisena Trepov sepitti manijestin, jonka tsaari maalis- 
kuun 3 p1:iivan aamuna valinpitamattömana allekirjoItti, 
ja jonka han neuvonalltajansa kiihkean kehoituksen johdosta 
heti kaski julkaista. Siina Nikolai II julisti kansalleen, etta 
han !>antokraattisen valtansa lipun alla oli johtava valta- 
kunnan kaikIsta vaikeuksista uuteen, havittamattömaall 
valtaap», ja kehoitti kaikkia »tosi-venalaisia miema» yksimie- 
lisyyteen ja sisaisen vihollisen vastustamiseen. Saatuaan 
silta tiedon Bulygin, mukanaan kolme mit 1 isteria ja tsaarilli- 
sen tahdon ilmaIsun luonnos, riensi ylimaaraisdla junalla 
PiC'tarista Tsarskoje Selohon. Han pyysi heti saada eronsa 
tai sitten vastamanifestin hyvaksymista hetI paikaHa. Viilin- 
pitamattömasti Nikolai II allekirjoitti toisen asiakirjan. 
Tassa »Reskriptt'ssii sisiiasiainministerillCJ) tsaari kansallensa 
kertoi, etta hanella jo kauan oli ollut aikomus kutsua kokoon 
neuvottelevalla vaHalla vamstettu kansaneduskunta ja etta 
han nyt katsoi ajan siihen tulleen. »Neuvottelemaan tah- 
tonsa toteuttamisesta han oli asettava erityisen Bulyginiu 
johdossa olevan komitean. Toinen manifesti ilmestyi ilta- 
paivalla Pietarin kaduille, missa seu merkitysta heti kansan- 



200 


joukáissa pohdittiin, uudistusesityksia tehtiin ja niista tuu- 
miskeltiin. Ohjataksensa kansan intohimoisel1 puhekiihkon 
jarjestetyille raiteille Bulygin piti viela kolmannen tsaarilli- 
sen tahdonilmaisun valttamattömana. Illalla lisalehdet 
levittivat ): Ukaasia senaatille». Siina Nikolai II myönsi 
kaikille semstvojen ja kaupunkien edustajien kokouksille, 
samoin yhdistyksille, oikeuden pohtia parannusehdotuksia 
ja lahettaa niita hallitukselle. Itsehallintoelimet kaupungeissa 
ja maalla ja ennen kaikkea yhdIstykset kayttivat heti 
myönnettya lupaa niin runsaassa maarin, etta Bu1ygin jo 
huhtikuussa koetti tukkia hanen paalleusa satelevien uudis- 
tusehdotusten paperituivaa silla, etta hån poliisille annetulla 
sita »selventavalla» maarayksella kumosi senaatille annetun 
ukaasin. 
Tieto Mukdenin tappiosta teki valtavan vaikutuksen 
kansaan ja edisti vallankumouksellista mielialaa. Vanhoilli- 
sissa piireissa vaadittiin sisapoliittisista syista viipymatöpta 
rauhantekoa. Maaliskuun 27 p. pidettiin Moskovan pörssi- 
salissa isovenalaisten tehtailijain yksityisluontoinen kokous. 
He paattivat pyytaa hallitusta heti lopettamaan sodan, vaik- 
kapa Sahalinin ja Vladivostokin luovuttamlsen hinnalla. 
Mutta Nikolai II, jonka synnynnaista itsepaisyytta lisasi 
tietamattömyys todellisista olosuhteista, ei tahtonut myön- 
tya, ennenkuin viimeinen valtti, mika Venajalla viela oli 
kaytettavissa, Itiimeren laivasto, oli lyöty pöytaan. Ensim- 
mainen laivasto-osasto, joka oli kokoonpantu uudenaikai- 
sista taistelulaivoista ja vanhentuneista risteilijöista, oli 
vasta 15 p.lokak. 1904 lahtenyt liikkeelle Libausta. Se oh 
liian myöhaistii, koska Port Arthuria jo piiritettiin; se oli 
liian aikaista, koska jaan saartama Vladivostokin satama 
vasta huhtikuussa 1905 oli avoinna laivastolle. Sen paallikkö 
oli vara-amiraali Rosdestvenski, joka oli hyva merimies ja 
urhokas upseeri, mutta vailla voittoa-antavaa uskoa pitkan 
matkansa menestykseen. Liian hyvin han tunsi laivastonsa 
monet heikkoudet, miehistön puuttuvan ampumataidon ja 



i,:: 


,'f 
, 
I 
.Ii 
r 


201 


merikelpoisuuden, palvelukseen kutsuttujen ja useinkin vaki
 
sin laivoihin tuotujen reservilaistcn vallankumouksellisen 
mielialan. He yrittivat karata kaikissa hiilenottopaikoissa ja 
rikkoivat alituisesti laivastossa vallitsevaa kovaa kuria, ja 
sen johdosta oli haita vastaan ryhdyttava mita ankaFimpim 
toimenpiteisiin. Aiheeton, mutta yha jatkuva japanilaisten 
torp'edoveneajajien pelko johti heti retken alussa yölliseen 
valikohtaukseen Dogger-matalikolla, missa englantilaisia 
kalastajalaivoja pidettiin vihollislaivoina ja ammuttiin. Eng- 
lannissa syntynytta mieltenkuohua lievensi kylla melkoisten 
rahasummien maksaminen surmansa saaneiden kalastajien 
omaisille, mutta Venajan laivaston taytyi jonkin aikaa mukau- 
tua siihen nöyryytykseen, etta sita seurasi ja valvoi muuan 
brittilainen laivasto-osasto. Port Arthurin antautumispaivana 
laivasto meni ankkuriin S:te Marien lahteen Madagaskarin 
koillisrannikolla ja sai pian senjalkeen lisavoimia toisesta 
laivasto-osastosta. Kolmas oli viela Libaussa varusteilla. 
RoSdestvenskin miehpide, jonka ban useampaan kertaan 
ranskalaista kaabelia myöten lahetti Pietariin, oli se, etta 
Port Arthurin kukistumisen jiilkeen Venajan laivaston tuli 
jaada Intian valta merelle ja Etta siro oli kaytettava vain 
uhkauskE'inona rauhanneuvotteluissa. Mukdenin taistelun 
jalkeen hiin pontevasti uudisti ehdotuksensa, mutta sai tsaa- 
riIta tasm.iillisen kaskyn jatkaa matkaansa Itaan, odottamatta 
kolmannen osaston :;aapumlsta, joka vasta 19 p. helmikuuta 
oli lahtenyt Libausta. RoSdestvenskin taytyi vastoin parem- 
paa tietoansa totella. Maaliskuun 16 p. han lahti Madagas- 
katista, ja kulki laivastoineen Tyyne11e valtamere11e tuhoansa 
kohti. 
Sillavalin kuin hallitus teki sisapolitiikan suunnan riippu- 
vaksi tu1evan meritaistelun epavarmasta tuloksesta, sosiaali- 
vallankumoukselliset, laheisesti liittyen ))vapautusliittoon)), 
jiirjestelivat vallankumousta edelleen. Paakeinona oli amma- 
tillisten yhdistysten perustaminen. Niinkuin taikaiskusta 
syntyi kaikissa kaupungeissa asianajajien, laåkarien, sanoma- 



:z<J2 


lehtimiesten, opettajien ynna muiden vapaiden ammattien 
edustajien yhdistyksia. Niibin liittyivat sitten varsinaiset 
ammattikunnat, joista melkein kaikki olivat syntyneet Pieta- 
rin punaisen sunnuntain tekemasta vaikutuksesta. Muuta- 
mat liitot ajoivat myöskin ammatillisia tarkoituksia, mutta 
useimmat vain puhtaasti valtiollisia. Noiden monien tuhan- 
sien »ammattikuntien» yhdenmukaista johtoa varten perus- 
tettiin Pietarissa 21 p. toukokuuta »1iittojen liitto». J ohta- 
vassa komiteassa oli enemmistö sosiaalivallankumouksellisi11a, 
jotka lahettivat maakuntaan julistuksia, ohjeita ja kaskyja 
Taman vallan julkisesti jasenia kokoavan ja vaikuttavan 
»liittojen liiton» tavalhsin taistelukeino 01i sellaisten henkilöi- 
den ja laitosten boikottaus, jotka PIvat tahtoneet yhtya ylei- 
seen liikkeeseen. Siina sivussa kavi salainen kiIhoitus kasar- 
meissa ja sotalaivojen miehistön keskuudessa seka sodassa 
olevan armeijan jarjestelmallinen muokkaaminen sotaa ja 
itsevaltiutta vastaan tahdatyilla letJtokirjasilla. Vihdoin kay- 
tettiin myöskin sosiaalivallankumouksellisten vanhaa taistelu- 
keinoa, terroria, sellaisIa virkamiehia ja yhteiskuntapiireja 
vastaan, jotka uskalsivat tehda vastarintaa vallankumouk- 
sellista hiketta vastaan. Muuan ylioppilaider salainen komi- 
tea julisti Mukdenin taistelun jalkeen alituisen korkeakoulu- 
lakon, ja tuhannet ylioppilaat syöksyivat tiiynna innostusta 
ajan aallokkoon, vaikuttaakseen ja taistellakseen mukana 
»suuressa Venajan vallankumouksessa». 
Taantumuksellinen hallitus haki liittolaisia kansan jou- 
kosta. Se ei löytanyt mitaan muita kuin vanhauskoiset, joita 
kuitenkin oli miljoonia, ja jotka olivat pysyneet uskollisina 
17. vuosisadan valtiokasitykselle. Voittaakseen heidiit, joita 
hallitus tata ennen oli raa'asti vainonnut, tsaari 30 p. huhtik. 
antoi suvaitsevaisuusediktin. Se salli erain rajoittavin ehdoin 
siihen saakka rikoksena rangaistun eroamisen valtiokirkosta. 
Se myönsi vanhauskoisille vapaan jumalanpalveluksen ja 
heidan poliisin snlkemien »pyhiem> hautausmaakirkkojensa 
avaamisen. Se otti heihin nahden kaytantöön uuden nimi- 



203 


tyksen &vanhojen kirkonm.enojen noudattajat» virallisen 
pilkkanimen r.raskolniHm (=. luopuneet) sijaan. Kun Nikolai 
II 1901 oli tullut »uskon lahjojen mestariksi ja hoitajaksi», niin 
suvaitsevaisuusedikti paransi siihen saakka tavallisen buddha- 
la1sten nimityksen »pakana» tai »epajumalanpalvelija» .)lama- 
laiseksi» . 
Hitaasti kulkien. vaha valia hiiHa ottaen, RoSdestvenskin 
laivasto japanilaisten hairitsematta oH ennattanyt Etela- 
Kiinan merelle, missa se 9 p. toukokuuta Honon
-lahdessa 
ybtyi kolmanteen laivastoon, joka oli vara-amiraali Neboga- 
tovin johdossa. Viitta paivaa myöhemmin yhtynyt laIvasto, 
30 suuren taistt>lulaivan vahvuisena, lahti pohjoista kohti 
vihollista vastaan. Korean salmessa Togo tonniluvussa hei- 
komman, mutta sotakelpoisuudessa paljoa etevamman lai- 
vastonsa kanssa odotti lahestyvaa vastustajaa. TS1fSiman 
saaren luona tapahtui 27 p. toukol". 1905 taistelu, josta tu1i 
Japanin Trafalgar. Japanilaisten tykistön tarkkaan-osaava 
tuH murskaa Venajan laivaston. RoSdestvenski haavoittuu 
ja lahtee torpedoveneessa palavasta lippu1aivastaan, joka 
pian sen jalkeen uppoaa korkeaan aallokkoon. Han itse jou- 
tuu Japanin vangiksi. Kolme risteilijaa pelastuu pakene- 
malla etelaan. Muu laivasto jatkaa, pahasti pilalle ammuttuna, 
matkaansa Vladivostokiin. Yölliset torpedovenehyökkayk- 
set taydentavat tt1hotyön. Auringon noustessa ei Itampren- 
laivastossa ole enaa kuin nelja Hnjalaivaa ja kaksi risteihjaa. 
Sen johtaja on Nebogatov. Juuri hauelta oH Venajalla odo- 
tettu sankaritekoja, koska Novoje Vremja oli ylistauyt hauta 
»Venajån Nelsoniksi» ja jo ennakolta tuhlannut hånelle laake- 
. reita. Nebogatov oli hidasajatuksinen meribyrokraatti, jota 
hanen laakarinsa oli kidtanyt kahvia juomasta, koska se oH 
hermostolle Hian kiihOlttavaa. Ymmarrettavasti han ei siis 
voinut kestaa m.eritai
telun tuottamaa k'ihoitusta. Kun 
Togon nopeakulkuiset taistelulaivat ilmestyvat taivaanran- 
nalle ja pian ovat saavuttaneet hitaasti puskuttavat Ventijan 
panssarilaivat, niin Nebogatov kaskee vetaa alas Andreaan- 
i:, i 
 . 
utl I 



204 


lipun. Taistelutta hiin jattaa Itameren-1aivaston jaannöksen 
viholliselle; Japani on saanut voiton, joka kohottaa sen suur- 
vallaksi. 
Kesakuun 8 p. tsaari mie1ihyvalla vastaanottaa Yhdys- 
valtojen presidentin hanelle tarjoaman rauhanvalityksen. 


* 


Tsusiman taistelun musertavan vaikutuksen alaisena oli 
Moskovassa kesakuun alussa koolla ('ras semstvokongressi, 
johon otti osaa myöskin muutamien kaupunkien edustajia. 
Yksimielisesti kokous paatti lahetystölla kaantya tsaa- 
rin puoleen ja hanelle pontevasti ja suoraan ilmaista maan 
mielipiteen »hanen neuvonantajiensa rikoksellisista virheista 
ja huolimattomuudesta
, joka oli saattanut valtakunnan 
onnettomaan sotaan, seka tehda vaatimuksia uhkaavan kan- 
salaissodan va1ttamiseksi. Mutta eI ollut helppoa paasta mies- 
kohtaisesti hallitsijan puheille. Venajan valtiaaksi oli tullut 
kesakuun 5 p. sisaministerinapulaiseksi koroitettu kenraali- 
majuri Trepov, jonka vallan alaiseksi oli alistettu valtakunnan 
koko poliisivoima. Hanen nimellinen esimiehensa Bulyglll 
työskenteli tsaarin kaskysta yksinomaan vaalilain valmis- 
tamisessa, joka oli pemstuva saatyjakoon ja takaava enem- 
mistöltaan monarkkisen ja hallItsijalle uskollisen kansan- 
eduskunnan valitsemisen. Pitkien keskustelujen jalkeen 
Trepov antoi suostumuksensa siihen, etta tsaari ottaisI vas- 
taan semstvoHihetystön Pietarhovissa 19 p. kesiikuuta. Sen 
puolesta esiytyi puhujana Moskovan filosofianprofessori 
Sergei Trubctskoi. Han viittasi uhkaavaan vallankumouk- 
seen, joka oli torjuttavissa vain kutsumalla viipymatta 
kokoon luvattu kansaneduskunta yleisen ja yhtalaisen, 
mutta ei saatyjakoon perustuvan vaalioikeuden pohjalla 
seka myöntam<illa heti puhe-, paino- ja kokoutumisvapaus. 
Nikolai II vakuutti vastauksessaan, etta oli sopimatonta 
epailla kansaneduskunnan kokoonkutsumista. Hanen hallit- 



205 


\, 
f '\ 
A 
, 


sijatahtonsa, etta kansan valittuja oli kutsuttava olemaan 
mukana työssa valtakunnan hyvaksl, oli hOljumaton; joka 
paiva han työskenteli himan tehtavan toteuttamiseksi. 
Kahta viikkoa myöhemmin, 4 p. heinakuuta, Nikolai II 
Pietarhovissa otti puheilleen eraan vastalahetystön. Se
 joh- 
tajana oli kreivi $eremetlev, joka puheessaan huomautti, etta 
kansaneduskunta ei ollut kansan, vaan saatyjen valIttava, 
ja etta silla tuli olla vain neuvoa-antava valta. Hanen jal- 
keensa kreivi Aleksei Bobrinski, semstvon jasen ja Pietarin 
kaupunginvaltuutettu, sehtti, etta Moskovan kongn'ssin 
lahettama lahetyskunta oli rohjennut puhua Vena an koko 
semstvon nimessa,johon silla ei ensinkaan ollut ollut oikeutta. 
Taman Hihetystön takana ei ollut vahempi maara semstvo- 
mit>hia kuin edellisen. Se pyysi tsaaria myöntamaan saaty- 
jakoon perustuvan vaalioikeuden. VIe la pontevammin puhui 
sitten eras Orelin semstvomies, Nariskin: me emme halua 
mitaan kansan herruutta tsaarillisen ltsevaltiuden sJjaan, me 
emme tahdo mitaan parlamenttia, vaan vanhavenalaisen 
1.semski soboD>in. Lopuksi puhui viela muuan pikkuporvali 
»kaikhen venalaisten tehtaantyömiesten nimessa» ja muuan 
kylan esimies I)koko talonpoikaisvaestöm> nimessa, vakuut- 
taen niiden alttiutta antamaan kaikkensa, jotta Japanista 
saataisiin voitto ja jarjestys palautettaisiin. 
Nikolai Il vakuutti vastau1<sessaan, etta oli sopimatonta 
epailla vanhan valtiollisen jarjestyksel1 sailyttamista, silla 
»vain sellainen valtakunta oli vahva ja luja, joka pyhana sai- 
lytti menneisyyden perinnön. Han oli siina suhteessa syntiå 
tehnyt, ja siita todennaköisesti Jumala valtakuntaa rankaisi.}) 
Vastalahetystön ja sille annetun vastauksen synnyttama 
mieltenkuohu sai aanekkaa!J vastakaiun uudessa semstvo- 
kongress£ssa, joka pidettiin Moskovassa heinakuun Ig:nnesta 
22 paivaan ja johon myöskin kaikki suuremmat kaupungit 
olivat lahettaneet edustajansa. Taalla kaikuivat kuuroille 
korville kaikki maltillisten aanet - myöhemmin lokakuulais- 
ten, niinkuin kreivi Heydenin, Gutskovin, Sipovin, Ore1ista 




 


206 


kotoisin olevan StahovitSin. Suun enemmistö, jota johtivat 
vapautl1sltiton jasenet - PetrunkevitS, Muromtsev, Milju- 
kov - vaati jyrkasti parlamertillista hallitusmuotoa, jonka 
kuitenkin tuli kansanvaltaisuudessa voittaa Englannin E'
i- 
kuva. Muuan vuori intoilija vaati, kokouksen osoittaessa 
myrskyista suosiota, yleista, yhtalaista, valitönta ja salaista 
aanioikeutta myöskin vena1aiselle naiselle, jota han syvasti 
kunnioitti, »koska han hengensuuruudessa ja valtiollisessa 
a1yssa oli paljoa etevampi kaikkien muiden kansojen naisia)}. 
Johtava kongressikomitea tiesi kylla varsin hyvin, ettii tois- 
taiseksi oli mahdotonta toteuttaa sellaisia vaatimuksia, eika 
uskonut Venajan talonpoikaisnaisten valtiolliseen alyyn, 
joi ta 90 % ei osannut lukea eika kirjoittaa. Mutta se antoi 
sen taktilhsen nakökohdan maa rata kantansa, t'tta jota enem
 
man vaadittiin, sita sumempi oli oleva hallituksen valti011is- 
ten myönnytysten vahtn maara. Trepovista kuitenkm tama 
jo meni liian pitk1ilk Uhkaamalla pohisin sekautumista han 
ennen aikojaan ajoi kongressin hajalle. 
Sillavalin vallankumouksen hyökyaalto kulki tietansa 
edelleen. Laajan valtakunnan eri osissa, Volgan kuverne- 
menteissa niinkuin Itameren-maakunnissa ja hedelma11isessa 
mustan mullan seudussa, talonpojat sadon korjattuaan ajoi- 
vat tilanomistajat kodeista ja konnulta, joko kayttaen rybmy- 
sauvaa tai ilman, ja jakoivat maan ja maanviljelys kaluston 
keskenaan. Monin patkoin he tekivat sen hyvassa uskossa 
oikeuteensa, kuultuansa eraan »tsaari11isen manifestim, jonka 
heille luki jokin maata-kiertava vallankumouksellinen yliop- 
pilas suuresta, 1evealla kultareunalla varustetusta paperista. 
Pahempt oli, sen ulkomailla tekeman vaikutuksen johdosta, 
sosiaalivallankumoukse11isten 1ictsoma M ustamneren-laivaston 
kapina. Suurin taistelulaiva I>Ruhtinas Potemkin» nosti 
28 p. kesakuuta punaisen lipun ja ilmestyi tykkejansa jyri- 
syttaen Odessan edustalle. Hallituksen onneksi kapinaan- 
nousseet merimiehet, hettettyansa upseerinsa yli laidan, tyy- 
tyivat rannalla olevien tavaramakasiinien ryöstamiseen, jossa 



207 


Ii 

 

 
.
 
j 


sataman roskavak
 oli heilla apuna, seka kansankokousten 
pitamiseen, joiden rajua puhevapautta suojelivat panssarilai- 
van tykit. Upsetreilla miehitettyja torpedoveneita lahti 
Feodosiasta m('relle, ampuakseen upok3iin tuon )>uivan punai- 
sen tasavallam>. He löysivat sen kauan etsittyaan Kon
tan- 
zasta, missa kapinoitsijat, kymmenen paivaa harhailtuaan, 
olivat antaneet laivansa Romanian virastojen haltuun ja 
sitten, jaettuaan keskenaan laivakassan, hajautuneet pit- 
kin maailmaa. Menettamatta sotalaivaa maajoukot kuklS- 
tivat Libaun (29 p. kesak.) ja Kronstadtin (30 p. kesak.) meri- 
mieskapinat. Kesalla puhkesi julkinen vallankumous Kau- 
kasiassa, Puolassa ja Itameren-maakunnissa, ja siihen halli- 
tus vastasi julistamalla sotatilan Varsovassa, Lodsissa, 
Kaukasiassa ja Kuurinmaa11a. Mutta tama. sotatila jai monin 
paikoin sotavaen puutteessa vain paperille, ja vallankumous- 
liike rajamaissa vain kiihtyi, ollen kokoomukseltaan erotta- 
maton yhdistelma kapinaa tsaarivaltaa vastaan seka luokka- 
ja kansalhsuustaistelua. 
Japanin kanssa aloitettavia rauhankeskustelufa johtamaan 
tsaari 14 p. heinakunta nimitti sopivimman miehen, mita 
hanella siihen oli kaytettavissaan, entisen rahaminis- 
terin Witten, seka toiseksi valtuutetukseen Ita-Aasian par- 
haan tuntijan, entisen Tokion-lahettilaan, parooni Ro:enin, 
jonka varoittajanaani aikaisemmin oli halveksien jaanyt 
kuulematta. Elokuun 8 p. neuvottelut alkoivat Portsmouthin 
pienessa. merikaupmagissa New Hampshiressa, ja sillavalin 
sota yha jatkui. Japanilaiset valloittivat Sahalinin, sl11a- 
valin knin Linevits turhaan paraadeilla, puheilla ja pienilla, 
aina huonosti menestyvilla hyökkayksilla koettI tayttaa 
armeijansa taisteluinnolla. Epatoivoisesti hiin sahkötti \Vit- 
telle, etta hanen mista hinnasta hyvansa tuli tehda rauha, 
silla huolimatta yha uusista Venajalta lahetetyista apujou- 
koista ei ollut luottamista Mandsllrian sotajoukkoon. Se 
oli vasynyt sotaan ja oli tullut vallankumousmieliseksi, 
valmiiksi kaymaan pistimet ojossa upseeriensa kimppuun. 


! 
I 



208 


1 


Kun Englanti niinkuin Amerikkakin kielsi Japanilta rahaa 
sod
n jatkamiseksi, niin 5 p. syyskuuta tehtiin rauha niilla 
ehdoilla, jotka Witte oli ilmoittanut viimeIseksi myönnytyk- 
seksi: luovutettiin Liautung-niemimaa ja siina Port Arthurin 
ja Daljnin satamat, Ita-Kiinan radan etelaosa seka puolet 
Sahalinin saaresta; tunnustettiin Japanin yliherruus Koreassa, 
myönnettiin Japanin alamaisille kalastusoikeuksia pitkin 
Ussurin-rannikkoa seka sotakorvausta nimella: Japanissa 
olevien venalaisten sotavankien elatuskustannusten kor- 
vaus. Eraassa salaisessa pykalassa Venaja sitoutui supista- 
maan Vladivostokissa olevan laivastonsa muutamiin kevei- 
hin risteilijöihin ja torpedoveneisiin. 
Siihen paattyi tama Venajalta niin onnettomasti kaynyt 
siirtomaasota, joka paitsi siihenastisen !ta-Aasian paavallan- 
aseman menettamista maksoi valtakunnalle virallisten tieto- 
jen mukaan 2 1/ 2 miljaardia ruplaa ja kolmattasataa tuhatta 
ihmishenkea. 
Sillavalin sisaministeri Bu1ygin oli saanut valmiiksi laki- 
ehdotuksen kokoonkutsuttavaa kansaneduskuntaa varten. 
J aettuina kolmeen kuuriaan oli talonpoikien, kaupunki- 
porvarien ja suurtilanomistajien maara valita valitsi- 
joita, jotka sitten keskuudestaan lahettaisivat edustajia 
valtakunnanduumaan, joka toisena neuvottelevana kamarina 
astuisi valtakunnanneuvoston rinnalle. Ei asukasluku, vaan 
asukasten kieli maarasi edustajien lukumaaran eri kuverne- 
menteissa, wierasheimoistem vaikutusvallan heikontamiseksi 
duumassa. Tarkean kysymyksen, mika noista kolmesta 
saadysta oli saava enemmistön parlamentissa, Bu1ygin oli 
ratkaissut talonpoikien eduksi. Heidan osakseen tu1i 43 % 
kaikista valitsijamiehista, 34 % suurmaanomistukselle ja 
23 % kaupunkien porvaristolle. 
Elokuun alussa eras »erityinen komitea), joka oli kokoon- 
pantu suuriruhtinaista, oppineista, ministereista ynna muista 
arvohenkilöista tsaarin itsensa ollessa eSImiehena, Pietar- 
hovissa tutki Bu1yginin luonnosta. Nikolai II ilmoitti, etta 



) 
I 
,) 


i 


t 1 


209 


valtakunnanduum.a ei saanut rajoittaa hanen rajatonta hallit- 
sijavaltaansa. Neuvonantajat vakuuttivat, etta se pysyisi 
supistam.attom.ana, koska duum.allakin sam.oin kuin valtakun- 
nanneuvostoIla oli oleva vain oikeus antaa lausuntonsa laki- 
ehdotuksista. Vain yksi vastusti, kenraali Trepov. Han. oli 
tullut huom.aam.aan olleensa vatr
issa arvioidessaan vallan- 
kum.ouksellisen liikkeen m.erkitysta eika enaa tahtonut rau- 
hoittaa sita sapelilla vaan uudistuksilla. Duum.a, niin han 
sanoi, tulisi huolim.atta kaikesta sen oikeuksien supistam.i- 
sesta rajoittam.aan tsaarin yksinvaltaa. Asiain ollessa nykyi- 
se11a kannalla tam.a onnettom.uus ei kuitenkaan ollut viiltet- 
tavissa. Tsaari hatkiihti. Pitikö hanen koroittaa valtakunnan- 
laiksi m.ita han julkisesti oli tuom.innut »m.ielettöm.iksi haa- 
veiksi». Maanviljelysm.inisteri Schwanebach keksi vakuutta- 
van vastavaitteen: J um.ala rajoitti kuitenkin hankin val- 
taansa antam.illaan luonnonlaeilla ja pysyi siita huolim.atta 
taivaan ja m.aan kaikkivaltiaana hallitsijana. Sen johdosta 
tsaari suostui valtakunnanduum.an kokoonkutsum.iseen silla 
ehdolla, etta han edelleen kayttaisi kaikkivaltansa ulko- 
naista m.erkkia, arvonim.ea »sam.odersetsl). Tam.a antoi sitten 
aihetta paljoon riltaan. Venalainen sana I>samodersets» 
(itsevaltias) on sananm.ukainen kaannös kreikankielen sanasta 
aV7:oy.(!a7:w(! ja sen oli tiihan asti ymmarretty merkitsevan 
rajatonta hallitsijavaltaa. Toiselta puolen venalaiset histo- 
rioitsijat, niinpa myöskin Pietarhovin neuvotteluihin osaa- 
ottava historianprofessori KljutSevski, olivat todistaneet, 
etta Moskovan suuriruhtinas Ivan III, joka ensim.m.aisena 
Venajan hallitsijana, kun tatarien ies oli murrettu, v. I480 
oli ottanut kaytantöön tam.an arvonim.en, sillii vain oli tahto- 
nut ilm.aista »suvereniteetiw) kiisitteen. Eraiista mieskoh- 
taisestakin syysta vanhan arvonim.en sailyttam.inen oli 
Nikolai II:lle mielenkiintoinen. Hanen oli I894 taytynyt 
kuolevalle isalleen luvata elinikansa pitaa kiinni »sam.odersa- 
vie»sta (itsevaltiudesta). 
Toinen paakysym.ys, oliko talonpojille vaiko m.aata-omista- 
14 - Venlljlin histor1a. 



210 


valle aatelistolle annettava useimmat sijat valtakunnan- 
duumassa, hajoitti komitean kahteen leiriin. Suuriruhtinaat 
Vladimir AleksandrovitS ja Nikolai Nikolajevits lausuivat 
julki syvan suuttumuksensa hallitusta-vastustavasta aatelis- 
joukkueesta, ruhtinasten Trubetskoin, Galitsinin, Dolgoru- 
kovin, Sahovskoin ynna muiden »röyhkeistih) puheista viimei- 
sessa Moskovan semstvokongressissa, jossa he muiden aatelis- 
ten suurtilanomistajien kanssa olivat Venajalle vaatineet 
kansanvaltaista valtiosaantöa. Vain isovenalaisilla talon- 
pojilla oli muka viela tallella valtiota-sailyttava mielensa; 
heidan edustajilleen oli sentahden annettava ratkaiseva sana 
valtakunnanduumassa. 
Talonpojat yksin, lisasi Pobedonostsev, eivat tana seka- 
sorron aikana ole naamaansa muuttaneet. 
Taantumukselliset aateliston edustajat, kreivi A. Bobrinsk'i 
ja Strukov, vastustivat; ministereista vain Kokovtsov; 
han viittasi talonpoikien tietamattömyyteen ja valtiolliseen 
kehittyrnattömyyteen, joka teki heidat »vahaksi yllyttajien 
kasissa» . 
Muut virkavaltiaat seka historiantutkija Kljutsevski 
yhtyivat suuriruhtinaihin. Senaattori Nariskin meni niin 
pitkalle, etta vaitti, etta luku- ja kirjoitustaidottomilla, 
mutta vanhoillisilla talonpojilla oli laajempi maailmankatso- 
mus kuin sivistyneilla ja »eepillisen puheen lahja)}. 
Ratkaisevaa Nikolai II:lle oli slavofiilisen historioitsijan 
Pavlovin todistelu: oikeauskoisen kirkon pyhimysten jou- 
kossa oli myöskin yksi lukutaidoton. Jos sellainen mies 
kelpasi taivaaseen, niin han oli kyllin hyva myöskin duumaan. 
Bulyginin ehdotus julkaistiin I9 p. elokuuta valtakunnan- 
lakina ja maarattiin, etta vaalit valtakunnanduumaan oli 
toimitettava viimeistaan tammikuussa I906. 
Uusi Moskovassa syyskuun 23:nnesta 28:nteen paivaan 
pidetty semstvo- ja kaupunkikongressi hylkasi yksimielisesti 
Bulyginin vaalilain »taantumuksellisena epasikiöna» ja vaati 
viela kerran kiivaasti paattavalla oikeudella varustettua 



211 


seka yleisen, yhtiilaisen, valittöman ja salaisen vaalin perus- 
tuksella valittua kansaneduskuntaa. Sosia8lidemokraattisen 
työvaenpuolueen toimeenpanovaliokunta piiatti suorastaan 
lapsellisella vlattomuudella panna pontevan vastalauseen 
vaalilakia vastaan - boikottaamalla duumavaaleja! Suu- 
rempaa rnielihyvaa he eivat olisi voineet hallitukselle tuottaa, 
silla kansa, tuo talonpoikien harmaa joukko, ikavöi kiih- 
keasti })suurta sanaa suuressa kokouksessa», iianeensa valit- 
taakseen virkamiesten sorrosta ja uhkaavasti vaatiakseen 
})maata ja vapautta». 
Moskovan kongressin yksimielisyys loppui, kun siina tuli 
puheeksi toinen kysymys, jonka merkitysta monet edustajat 
nyt ensi kerran alkoivat ymmiirtaa, seurauksena siita, etta 
valistusministeriö aivan kuin tahallaan oli pitanyt kansaa 
tietamattömana valtakunnan maantiedosta ja historiasta. 
Tama kysymys koski tulevan vapaan Iso-Veniijan suhdetta 
rajamaihin. Siina mielipiteet kavivat jyrkasti ja selvasti 
erilleen. Toiset, myöhemmat kadetit, tahtoivat sopivaisuus- 
syista palauttaa Suomen ja Puolan itsehallinnon seka muille 
rajamaille myöntaa mita laajimman sivistyksellisen itsehal- 
linnon. Sita rnielta eivat olleet toiset, myöhemmiit lokakuu- 
laiset. Vapaan, kansanvaltaisen veniiliiisen itsehallinnon 
siunausten, sanoi GutSkov, on tultava tahan asti orjuutettu- 
jen vierasheimoisten osaksi, mutta ei muuta, sllla sivistyk- 
sellinen itsensamaaraaminen ja itsehallinto ovat ristiriidassa 
»yhden, jakamattoman Venajam aatteen kanssa. 
Hallituksen. toimenpiteista ja kongressipaatöksista valit- 
tamatta vallankumous huolettomasti kavi tietiinsa, ikaankuin 
luonnonilmiö, joka suuntaa kulkunsa sisaisten lakiensa 
mukaan, ihmisviisautta pilkaten. Todellista johtoa ei vallan- 
kumouksellisella liikkeellii kaikista sitii tarkoittavista yrityk- 
sista huolimatta ole ollut eika ole voinutkaan olla, sillii siksi 
erilaiset olivat tuon suuren valtakunnan maat ja kansat, joka 
ulottui Kalisista Beringin salmeen, Jiiameresta aina Mus- 
taan- ja Kaspianmereen, aina Persiaan, Afganistaniin ja 


,1 



212 


I 
I 
'i 


Kiinan vuorenharjanteisiin saakka. Niiiden laajojen rajojen 
sisiipuolella vallitsi kaikkialla hillitön mieltenkuohu tai sota. 
Kaikuivat huudot: Alas itsevaltius, eliiköön kansanvalta! 
Alas kansanvalta, eHiköön köyhiilistön diktatuuri! Alas 
aatelisto, eliiköön vapaa kansalainen! Alas porvaristo, e1ii- 
köön köyhalistö! Alas Veniija, eHiköön Suomi, Viro, Latvia, 
Liettua, Puola, Ukraina, Grusia, Armenia, Aserbeidsan, 
kurdien maa, tatarien maa, kalmukkien maa, tSeremissien 
maa, baskiirien maa, kirgiisien maa j. n. e. Siina ei ollut 
minkaan puolueen mahdollista yhdistaa toisiansa vastaan 
taistelevia vallankumouksellisia aineksia yhden tunnussanan 
ympari. 
Kansankokousten karjunnan ja kongres<;lpaatösten paperi- 
sateen edessa hallitus ei vaistynyt. Virastojen pilkallisen 
boikottauksen, työvaen- ja ylioppilaslakot, katumellakat, 
maatilain havittanllset, valtion viinamyymalain ja rahastojen 
ryöstöt, virkamiestensa murhat se tunsi tuskallisina neulan- 
Plstoina, mntta ei miekaniskuina. Silloin hallitusta loka- 
kuun puolivalissa kohtasi taloudellinen lsku, jonka johdosta 
sen vihdoin taytyi antautua. Vallan vi'lttomasti asia Pieta- 
rissa alkoi ('raassa razdatieliit'sten edustajien kongressissa, 
jonka oli maara tarkastaa elakeasetnsta. Hallitus oli antanut 
luvan kokouksen-pitoon ja maarannyt sille puheenjohtajan. 
Pietarin vallankumouksellisen ilmakehan sahköistaminå 
rautatiela.iset vahtsivat tOlsen puheel 1 johtajan ja paattlvat-- 
mita sata kongressia jo ennen heita oli tehnyt -, etta valtio- 
saantö oli tarkistettava. »Liittojen liiton» komitea antoi 
heille sita varten kaavan ja osoitti heille toteuttamiskeinon 
- työlakon. Lokakuun ro p. alkoi rautatielakko, ensin Mosko- 
van rautatiesolmussa, sen vaaran huhun johdosta, etta tove- 
rit Pietarissa olisi vangittu. 12 påivana veturit seisoivat pai- 
kallaan Pietarissa, 14 paivana Riiassa, Harkovissa, Irkuts- 
kissa. Lumivyöryn tapaisesti lakkoaalto vyöryi edelleen, 
valtasi posti- ja lennatinvirkamiehet, tehtaat, konttorit, 
kaupat, työpajat, koulut.. Se oli innostuksen tartuttamaa 



213 


joukkohurmiota, joka veti pyörteisiinsa lapsetkin ja Odes- 
sassa aiheutti naurettavan koululaiskokouksen yliopiston 
juhlasalissa, missa I4-vuotiaat poikaset kehOlttivat »kansaa}) 
kukistamaan hallituksen. Tama oli neuvoton. Sahkölenna- 
tinlaitos oli lakkokomitean vallassa, Tsarskoje Selon, tsaa.rin 
asuinpaikan, ja paakaupungin valilla ei ollut enaa junayh- 
teyttii, keskuksen virkavalta oli erotettuna kalkista maakun- 
nan virastoista seka. ulkomaista. Turhaan vannotti harmaa- 
painen kulkulaitosministeri, ruhtinas Hilkov - joka kerran 
oli ollut reipas kaartinupseeri, sitten veturinkuljettajana 
Amerikassa, lukkoseppana Englannissa, ministerina Bulga- 
riassa - })tovereita}), turhaan })entinen rautatielaineU») Wltte 
lupasi lakkokomitealle sen taloudellisten vaatimustf'n tinki- 
matönta tayttamista. Komitea, jonka takana 750,000 
yhdeksi liitoksi jarjestynytta valtion- ja yksityisratojen työ- 
laista ja virkamiesta seisoi, vaati voimansa tunnossa palkan- 
koroituksen sijasta - valtiosaantöa. Witte, joka 8 p. loka- 
kuuta tunnustukseksi Portsmouthissa saavuttamastaan dip- 
lomaattisesta menestyksesta oli koroitettu kreivilliseen saa- 
tyyn, otti suorittaakseen raskaan tehtavan, nimittiiin vakuut- 
taakseen tsaarille, etta oli valttiimatöntii antaa perustuslaki. 
Torpedoveneilla Pietarista Pietarhoviin asti, sieltii vierto- 
tietii myöten voimavaunuissa kiitiivat arvohenkilöt edestakai- 
sin. Trepov vetoaa vida kerran sapeliin. Han miehittaa 
sotilailla kaikki korkeakoulllrakennukset, joista oli tullut 
suosituimmat kansankokotlspaikat, ja ilmoittaa talojen sei- 
nilJe naulatuissa tiedonannoissa 27 p. lokakuuta, etta sota- 
joukoilla on kiisky heti ampua jokaista kansanjoukkoa ja 
})olla patrul1nia saastiimiitta». Kuitenkin han seuraavana pai- 
vana itse kehoittaa tsaaria myöntymaan. Se ratkaisee asian. 
28 paivau iltana Nikolai II Tsarskoje Selossa allekirjoittaa 
manifestin kansalleen, jossa han ilmoittaa luopuvansa kruu- 
nusta veljensa Mihaihn hyvaksi. Kello kahdeksan illalla seu- 
raavana paivana muuan kenttajaakari Pietarissa, hoviminis- 
terin, parooni Freedericksin valtuuttamana, antaa senaatin- 



214 


kirjapainon johtajalle, hovimestari A. Kedrinskille, manifes- 
tin tekstin pantavaksi heti painoon. Kolmen tunnin kuluttua 
tulee Tsarskoje SElosta kasky keskeyttaa painatus ja lahet- 
taa jo painetut arkit senaatinarkistoon. 1 Witte on sepittanyt 
vastamanijestin, jonka Nikolai II 30 p. lokakuuta (I7 p. van- 
han luvun mukaan) allekirjoittaa. Siina tsaari lupaa )kan- 
salalsvapauden voimaansaattami
ta todellisen henkilöllisen 
koskemattomuuden seka omantunnon-, sanan-, kokous- ja 
yhdistymisvapauden periaatteiden mukaan, lupaa edelleen 
vaalioikeudE'n laajentamista ja vahvistaa jarkahtamattö- 
maksi saannöksi, ettei mikaan laki valtakunnanduuman suos- 
tumuksetta voi astua voimaan». 
Tama merkitsi asiallisesti valtiosaantöa. Mutta hovissa 
vihattua sanaa »konstitutsija» ei ollut manifestissa, sen sijaan 
kylla tsaarin vanha arvonimi )samodersets». Oli varattu 
takaportti myöhemmalle taantumuksel1e. 
Lokakuun 30 paivan iltana kreivi Witte saapuu Pieta- 
riin, tuoden mukanaan manifestin, jonka han heti kaskee 
julkaista. Lakko loppuu, sahkölennatin on jalleen hallituk- 
sen kaytettavissa ja liihettaa jo yölla vapauttavan sanan laa- 
jan valtakunnan kaikkiin kaupunkeihin. 
Vapausmanijesti 17/ 30 p:lta lokakuuta I905 synnytti 
valtavan riemun koko Venajalla. Vastustuspuolue naki 
siina saavuttaneensa niin kauan tavoittelemansa paamaa- 
ran, vallankumouspuolue pItkan askelen eteenpain tiella 
monarkian havittamista kohti. Venajalla tuskin oli yhtaan 
kaupunkia, joka silloin einahnyt kulkueitansa, jotka punai- 
sia lippuja liehuttaen lauloivat työvaenmarseljeesia ja joi- 
den edessa santarrnit, mika tyhmasti töllistellen, mika pela- 
ten ymparilHi tunkeilevaa joukkoa, seisoivat jaykkina ja 
tekivat kunniaa. Mutta jo Hihipaivina alkoi yli sadassa kau- 
pungissa taantumuksellinen vastavirtaus, jota poliisiosasto 
jarjesti ja joka purkautui etupaassa juutalaispogromeihin. 2 
1 SieIti:i. bolsevikit 1918 löysivat ne ja julkaisivat ne. 
Z Eri:i.an juutalaisen tilaston mukaan tapahtui Veni:i.jaIli:i. yksin 
marraskuussa 670 juutalaispogromia. 



215 


Roskavaki, joka piiivåå ennefl oli karjunut työvaen vapaus- 
laulua, lauloi taas tsaarihynwiii, liehutti punaisen lipun ase- 
mesta pl'na-sini-valkoista, ruoskitsl, ryösti, murhasi, ja tiitii 
kaikkea poliisi katseli sivulta tai oli ilkitöissa mukana. J ul- 
min oli Odessan juutalaispogromi, jossa virallisen kertom
- 
sen mukaan 500 miestii, naista ja lasta murhattiin ja 1,632 
asuntoa ryöstettiin puhtaaksi. Vastapuolella kaatui kaksi 
sotamiesta ja yksi santarmi. Ryöstiivii ja murhaava satama- 
rahvas tervehti riemuiten kaupunginpaallikkö Neidthardtia, 
joka eraiille juutalaiselle lahetystölle, sen pyytaessa viiestön 
suojelemista, pilkallisesti vastasi: ,)Tehan pyysitte vapautta, 
siina saitte juutalaisvapaudenh) 
Suuri lokakuun lakko oli saanut sosiaalidemokraattisen 
työviienpuolueen toistaiseksi lopettamaan mensevikkien ja 
bolsevikkien viilisen sisiillisen taistelun, ottaakseen ilman sen 
myötavaikutusta puhjenneen vallankumouksen johdon omiin 
kasiinsii. Tassa tarkoitukse
sa pemstettiin Pietariin 26 p. 
lokakuuta työviienedustaiien neuvosto. Tosin puolueen keskei- 
set sisalliset vastakohdat ilmenivat taman vastahallituksenkin 
johdossa, jonka ensimmainen puheenjohtaja oli muuan Pleha- 
návin kannattaja, Hmstalev-Nossar, eras akateenusesti sivis- 
tynyt latoja, toinen taas Leninin hengenheimolainen Trotski. 
Lokakuun 28 p. »vapautusliittoI> perusti perustz!slaillis- 
kansanvaltaisen puolueen, sekin siina tarkoituksessa, (ttii 
johtaisi valtakunnan koko valtiollista elamaa. Sita tarkoi- 
tusta vastasi sen ohjelma, joka hiimlirallii sanamuodollaan 
seka peittamiillii aukkoja tyhjilla pubeenparsilla tahtoi sovit- 
taa toisiinsa maalaisaateliston ja talonpojat, porvanston ja 
köyhalistön, suurteollisuuden ja kotiteollisuuden, valtiovara- 
nkon ja velkojenkuoletuksen, keskItyksen ja li1ttova1t10jar- 
jestelman, venalaiset ja vierasheimOJset. PuoluenimItys ei 
ollut onnellisesti valIttu ja lyhennettiin alkukujainten mukaan 
kadeteiksi, mika ulkomailla heratti kummastusta ja synnytti 
merkillisia selityksiii, jotka löysivat tiensii Veniijan histonaa 
esittaviin teoksiin. Vielii pahemmin tuon pahanimisen puo- 



216 


lueen kiivi omassa maassa. Talonpojat viiansivat nuo heille 
kasittiimiittömat vieraskielisE't sanat »konstitutsionniE' demo- 
krati» sanaksi »konokradi», mikii merkitsf'e hevosvarasta. 
Tiistii syystii kadetit myöhemmin lisasiviit nimitykseensa 
»kansanvapauden puolue». Mutta tiimakin nimitys »partija 
narodnoi svabodi» oli talonpojalle kasittiimiitön, koska sana 
»volja» hiinelle merkitsi vapautta Puolueen johtavassa 
keskuskomiteassa istuivat »vapautusliitom> perustajat, pro- 
fessorit Miljukov, Muromtsev, semstvojohtajat ruhtinaat 
Paavali ja Pietari Dolgorukov, Petrunkevits, Roditsev, Lvov 
ynnii muita kyvykkaita miehia, joiden nimillii oli hyva kaiku 
veniiliiisessa yhteiskunnassa. 
Heti manifestin julkaisemisen jiilkeeb syntyi Moskovassa 
lokakuun I7 (30) paivan liitto. Lokakuulaiset, joksi heltii 
lyhyemmin sanottiin, asettivat tehtaviikseen vapausmani- 
festin toteuttamisen, mutta torjuivat paattavaisesti pitem- 
mii1le-menevat myönnytykset, niinkuin parlamentilhsuuden 
ja rajamaiden itsehallinnon. Tiiman kansallis-vapaamielisen 
puolueen perustaja ja johtaja oli moskovalainen kauppiaan- 
poika Aleksanteri Gutskov. Historian opiskelijana, sItten 
matkailijana hiin oli oppinut tuntemaan Liinsi- Europpaa, 
ratsusotilaana han Etelii-Mrikassa oli taistellut buurien 
vapauden puolesta, panslavistina matkustellut Makedoniassa, 
punaisen nstin valtuutettuna ollut mukana Mandsurian 
sodassa seka sitten istunut Japanin sotavankeudessa. Mos- 
kovalaIsena pankinjohtajana, erinaisteIi osakeyhtiöiden hal- 
lintoneuvoston jasenena seka vaikutusvaltaisena kaupungin- 
valtuutettuna han nyt koetti tehda kansanomaiseksi sita 
ajatusta, etta Venajan kehityksen edistamiseksi maa-aatelis- 
ton siihenastisen herruuden sijaan oli astuva kauppa- ja 
teollisuusylimysten herruus. 
Marraskuun 4 p. tohtori Aleksanteri Dubrovin, ruhtinas 
Gagarin ja Puriskevits, mnuan papinsaadysta lahtenyt bessa- 
rabialainen suurtilanomistaja, perustivat Veniijan kansan 
liiton. Sen ohjelma oli cte slavofiilien opista, ja se kannatti sen- 



J 


217 


Hihden ehdotonta taantumusta ja rajamaiden vena1ais- 
tyttamispolitiikan tarmokasta jatkamista. Jo huhtikuussa 
1905 ruhtinas A. StSerbatov, kreivi Seremetjev ynna muut 
SUUIaate1iston jasenet olivat Moskovassa perustaneet salaisen 
})vena1aisten miesten liiton» taistellakseen tsaarin manifestis- 
saan 3 p:lta maaliskuuta lausuman kehoituksen johdosta 
})sisallista vihollista) vastaan. Tama Moskovan-jarjestö yhtyi 
samanmieliseen Pietarinliittoon. Taman taantumuksellisen 
puolueen valtiollinen merkitys johtui sen hyvista suhteista 
hovipiireihin ja poliisiosastoon. Vallankumouksen kukistami- 
sen jalkeen se 1906, hallituksen tukemana rahoilla ja polii- 
seilla, aloitti suurisuuntaisen kiihoitustoiminnan kansan 
s. o. roskavaen keskuudessa juutalaisia, kadettt'ja ja vieras- 
heimoisia vastaan. 
Marraskuun 1 p; Pobedonostsev otti eronsa, ballittuansa 
24 vuotta Venajaa. Hanen sijaansa astui rahaminis- 
teri, kreivi Witte, 1ansimaisen mallin mukaan 6 p. marras- 
kuuta perustetun ministerineuvoston puheenjohtaja, jonka 
valtapiirista kuitenkin poistettiin hovi, sotajoukko, merisota- 
laitos ja ulkopolitiikka. Pietarin sotavoimien ylipaalliköksi 
tu1i suuriruhtinas Nikolai Nikolaievits. Kenraali Trepov 
uhrattiin sen suuttumuksen johdosta, minka hanen patruuna- 
maarayksensa 27 p:1ta lokakuuta oli herattanyt. Nikolai II:n 
luottamuksen han kuitenkin sailyttI; tama teki hanet pa1atsi- 
paallikökset'n, jonka tuli huolehtia keisaIillisen perheen hen- 
kilökohtaisesta turvallisuudesta. Witte muodosti kabinet- 
tinsa vapaamielisista virkavaltiaista, mutta niiden joukossa 
oli myöskin eras kuuluisa taantumusmies sisamimsterina, 
nimittain Piotr Durnovo, entinen poliisiosaston johtaja ja 
Plehwen hengenheimolainen. Sen johdosta laajat piirit kielsi- 
vat Witte1ta luottamuksensa. Ei myöskaan oltu unohdettu, 
etta Venajan ensimmainen perustuslaillisen ministeristön 
puheenjohtaja seitsemaa vuotta ennen mietinnössaan sem- 
stvon havittamisen valWimattömyydesta oli omanakin 
vakaumuksen aan esittanyt Pobedonostsevin lausunnon, ettii 



218 


»valtiosaantö on meidan aikamme suuri valhe». Siita huoli- 
matta semstvokongressien toimisto 2 p. marraskuuta kaan- 
tyi Witten puoleen ja lupasi hanelle kannatusta seuraavilla 
ehdoilla: perustuslakia-saatavan kansalliskokouksen kokoon- 
kutsuminen yleisen, yhtalaisen, vi:ilittöman ja salaisen aani- 
oikeuden perustuksella, luvattujen vapauksien pikainen toteut- 
taminen ja kaikkien valtiollisten rikoksentekijain annahtami- 
nen. Witte hylkasi ne, ja siten syntyi tilanne, jota »Työvaen- 
edustajien Pietarin neuvoston Tiedonannot» kuvasi seuraa- 
vaan tapaan: »Annettu on kokoutumisvapaus, mutta sota- 
joukot ymparöivat kansankokouksia. Annettu on pnbevapaus 
mutta sensuuri on jaanyt voimaan. Annettu on tieteen vapaus, 
mutta korkeakoulut ovat sota miesten miehittamat. Annettu 
on henkilökohtainen koskemattomuus, mutta vankilat ovat 
tapötaynna vangittuja. Annettu on Wltte, mutta Trepov 
on jaanyt. Annettu on valtiosaåntö, mutta itsevaltius on 
jaanyt. Kaikki on annettu, eika mitaan ole annettu.» Sille 
politiikalle, jonka Witte aloitti ja jota hanen seuraajansa 
ministeripresidentin virassa aina vuoteen 1907 jatkoivat, 
antoi jo silloin professori Max Weber Heide1bergissa sattuvan 
. 
ja Venajallå usein toistetun nimityksen »valeperustuslazlli- 
SUUS). 
Tieto vapausmanifestista tunki suhteellisen nopeasti 
venåliiiseen kyliiiin, ja talonpojat kiisittivat sen tsaarin anta- 
maksi Iuvaksi maatilojen ryöstamiseen. Marraskuun kuluessa 
poltettiin valtakunnan sisaosissa kolmatta tuhatta herras- 
kartanoa, maa julIstettiin talonpoikien omaksi ja omistajat 
karkoitetttin kaupunkeibin. Witte ei pyyHi.nyt sotaministe- 
riölta apua kapinallisia kylia vastaan, pelosta etta »sota- 
miehenpukuun puetut talonpojat» kieltaytyisivat ampumasta 
»talonpoikia, joilla ei ollut yllaan sotamiehenpukua». Mutta 
agraarilevottomuudet tuottivat hanelle raskasta surua, ei 
valtiollisista syista - ne ajoivat vastustusmielisen aateliston 
hallituksen helmaan -, vaan kansantaloudellisista. Han val- 
mistutti entisella apulaiselIaan N. Kutlerilla, jonka han oli 



219 


tehnyt maatalousministeriksi, eraan lakiehdotuksen,. joka 
edellytti maanluovutusta talonpoikien hyvaksi kaikkien 
veronmaksajien kustannuksella. Talonpoikien pikaiseksi tyy- 
dyttamiseksi han sai aikaan uuden manifestin 16 p:lta marras- 
kuuta, joka antoi anteeksi puolet kaikista verorasteistii ja 
hmastusmaksuista 1 p:sta tammik. 1906 lukien ja vuoden 
1907 alusta kokonaan vapautti Venajan talonpojat maksa- 
masta takaisin velkaansa valtiolle vuonna 1861 saamastaan 
maasta. 
Vapausmanifestin vaikutus sotafoukkoon fa laivastoon, 
jossa jo kauan oli vallinnut mieltenkuohua, ilmeni lukuisissa 
sotilaskapinoissa Kronstadtissa, Kiovassa, Sevastopolissa ja 
Vladivostokissa ynna muissa Siperian kaupungeissa. Siella 
ei puuttunut valtiollisia karkoitettuja, jotka osasivat innos- 
tuttaa MandSnrian onnettomista taisteluista palaavia sotilas- 
junia tsaarillisen hallituksen kukistamiseen. Hallitus, s. o. 
tåssii tapauksessa suuriruhtinas Nikolai Nikolajevits, tarttui 
Europan Venajalla tarmokkaasb asiaan, kukistaen sotilas- 
ja merimieskapinat, joista sosiaalivallankumoukselliset olivat 
paljon toivoneet. 
Pietarin työviienedustajien neuvosto, joka oli kasvanut 
562 jasenen suuruiseksi, alkoi tuntea olevansa kuin hallitus. 
Se antoi 'lakeja työajasta ja työpalkasta, asetti työmiehista 
kokoonpannun sovitteluviraston ja tehtaan tarkastuksen, otti 
veroja työnantajilta, perusti työvaenklubeja seka lahette1i 
virkamiehensa toisiin teollisuuskaupunkeihin perustamaan 
Pietarin mallin mukaan työvaenneuvostoja. Eras sosiaali- 
vallankumouksellisten jarjestama talonpoikaisliitto ja rautabe- 
laisliiton Pietarin keskuskomitea astuivat lahelseen yhtey- 
teen tuon wasta1Jallitukselll> kanssa. Marraskuun 15 p. 
kaski korkea neuvosto tehda uuden yleislakon vastalauseena 
sen johdosta, etta Kro1Jstadtin kapinoitsijat oli annettu sota- 
oikeuden tuomittaviksi, seka sen johdosta, etta koko Puola 
oli julistettu sotatilaan. Yleislakko ei onnistunut. Vain Pieta- 
rissa ja Itameren-maakunnissa noudatettiin uuden esivallan 



220 


kaskya, muualla Venajalla kaskykirjeella ei ollut mitaan vaiku- 
tusta, niiI1 etta neuvosto itse 20 p. marraskuuta peruutti sen. 
Samaan aikaan, marraskuun 19:nnesta 26:nteen paivaan, 
piti Moskovassa kokouksiaan uusi semstvo- ja kaupunkikon- 
gressi, jonka odotettiin julistautuvan perustuslakia-saatavaksi 
kokoukseksi. Enemmistö ei kuitenkaan uskaltanut astua 
táta askelta. Kongressia saikahdyttivat maaseuduilla tapah- 
tuvat maatilapogromit seka se seikka, etta samaan aikaan 
istuva talonpoikaiskongressi paatöslauselmissaan hyvaksyi 
ne, sita huolE'stutti edelleen köyhalistön diktatuurin uhkaava 
aave, jota kaupunkien työvaenneuvostot edustivat, ja se 
paatti sentahdE'n kannattaa Witten kabinettia samoilla 
ehdoilla, jotka kongressin toimisto jo 2 p. marraskuuta oli 
asettanut. Maassa vallinnut taistelunhaluinen mieliala kutis- 
tui intohimoiseksi kinasteluksi siita, oliko tama kongressin 
paatös ilmoitettava ministeripresidentille labetystölla vaiko 
vain kirjeella. Lopulta enemmistö paatti, etta oli kaytettava 
la.hetystön muotoa, vaikka Miljukov piti sita alentavana. Se 
ei ollut alentavaa kongressin arvolle, mutta kylla Witten 
menettely, joka antoi lahetystön kolmatta viikkoa odottaa 
vastausta. Ministeripresidentti keskusteli juuri silloin loka- 
kuulaisten johtajien, GutSkovin, kreivi Heydenin ja Sipovin 
kanssa heidan astumisestaan kabinettiin. He asettivat 
ehdoksi eparehellisen Pjotr Durnovon poistumisen, mihin 
Witte ei suostunut. 
Vallankumous saavutti kohopisteensa joulukuun alussa. 
Kiovassa, Moskovassa, Harkovissa ynna muissa teollisuus- 
kaupungeissa vallitsivat Pietarin mallin mukaiset työvaen- 
neuvostot. Riiassa eras ha'litsevan »liittovaltiokomiteam 
kokoonkutsuma Kuurinmaan ja etelaisen Liivinmaan talon- 
poikaisista kunnanednstajista kokoonpantu kongressi mieli- 
piteenaan lausui, etta Latvia oli irroitettava Venaj an valta- 
kunnasta. Sen johdosta alettiin maaseuduilla perustaa itse- 
naisia paikallistasavaltoja, joiden oli maara yhtya liitoksi 
Sveitsin mallin mukaan. Saksalainen asujamisto karkoitet- 



,
 

i 

.. 
i 


I 
l 


221 


tiin murhalla ja palolla - nS kartanoa paloi siina poroksi 
- maalta ja pienista kaupungeista. Sen mukana pake- 
nivat ne harvat venaliHset virkamiehet, jotka uskalsivat kiel- 
taytya tunnustamasta uutta hallitusvaltaa. Joulukuun 
5 p. julistettiin sotatila Liivin maalla, niinkuin jo aikaisem- 
min Kuurinmaalla. Se oli puhdas paperitoimenpide, silla 
sotavaki peraytyi samaan aikaan »patruunain puutteesta», 
osittain taistelutta, osittain kahakoiden paikallisen miliisin 
kanssa, Riikaan, Mitauhun ja Libauhun, missa viela vallan- 
kumouksellisten kallsanvirastojen ohessa muutamat veniilai- 
set virkakunnat kansanliilckeen painostuksen alaisina toi- 
miskelivat. Taman menestyksen vaikutuksesta vallankumous- 
liike levisi virolaisten asumaan pohjoiseen Liivinmaahan seka 
Viron kuvernementtiin ja johti taallakin hurjiin maatilain- 
ha vi ty ksiin. 
Puolassa niinkuin Kaukasiassakin vallitsi valtiollinen ja 
yhteiskunnallinen sekasorto, hallituksen taistelu alamais- 
tensa kanssa seka eri kansallisuuksien ja yhteiskuntaluok- 
kien taistelu keskenaan, jota seurasi talojen, tehtaiden, konei- 
den ja tavarain havitys. Tiihiin kansalaissodan pyörteeseen 
vedettiin myöskin ulkomaalaiset. Heidan omistusoikeuttansa 
loukattiin, heidan mieskohtaista turvallisuuttansa uhattiin. 
Mutta vain kaksi ulkovaltaa sekautui Veniijiin sekasortoon: 
Turkki ja Ruotsi. Molemmat lahettivat sotalaivoja uhattu- 
jen alamaistensa suojaksi Batumiin ja Riikaan. Muut Euro- 
pan vallat tyytyivat tuloksettomaan noottienvaihtoon. 
Liittotarjouksen muodossa Saksa lupasi Venajan hallituk- 
selle apua vallankumousta vastaan lantisissa rajamaissa. 
Tarjous torjuttiin, mutta myöhemmin Venajan diplomatia 
sangen taitavasti kaytti sita Saksaa vastaan venalais-englan- 
tilaisissa neuvotteluissa. 
Suomessa, missa muuan tsaarin manifesti 4 p:lta marras- 
kuuta oli palauttanut voimaansa vanhan valtiosaannön 
ja kumonnut kaikki Bobrikovin laittomat asetukset, vallitsi 
kyUii ulkonainen rauha. Mutta kun venalainen kenraali- 



222 


kuvernööri, ruhtinas Obolenski, suomalaisten pyytamana ja 
kapinallisten venalaisten sotamiesten pakottamana oli poistu- 
nut Helsingista, naytti Venajan valta tassa rajamaassa ole- 
van lopussa. 1 
Venajan yhteys Ita-Siperian ja Mandsurian kanssa oli 
Krasnojarskin ja Tsitan neuvostotasavaltojen kautta kat- 
kaistu. Jo taivuttivat hallinto- ja lainkayttövirkamiehet, 
sotajoukon ja laivaston upseerit seka papit alttarin edessa 
paatansa uuden valtiaan, voitokkaan vallankumouksen edessa. 
Silloin tuli hallitukselle viimeisessa hetkessa apua, kun 
Lenin tarttui tapausten kulkuun. Genevesta han oli rienta- 
nyt Pietariin, painaakseen voittavaan vallankumoukseen 
henkensa leiman. Varmana siita, etta tsaarivalta jo oli kuole- 
man kielissa, han kutsui kannattajansa saalimattömaan tais- 
teluun »paljoa vaarallisempaa vihollista,), vapaamielista por- 
varistoa vastaan. o})Jota enemman kansan kannattama se nyt 
on, sita vaarallisempi se meille tulevaisuudessa on oleva», 
han julisti ja suositti tehokkaimpana aseena sita vastaan 
panettelua. Han moitti sanomalehdessa »Novaja Sisnj» 
(Uusi elama) kadettipuoluetta siita, etta se oli kavaltanut 
kansan asian ja myynyt itsensa Wittelle, virkavallalle ja 
aatelistolle. Ja työvaenedustajien Pietarin neuvostossa sen 
varapuheenjohtaja, Bronstein-Trotski, Leninin valtuutta- 
mana itamaisella intohimolla ja huitovalla kaunopuheisuu- 
della saarnasi oppia »vallankumouksen keskeytymattömyy- 
desta», kunnes olisi saavutettu lopullinen tarkoitus - köyha- 
listön diktatuuri. 
Kun oli kaynyt ilmeiseksi, etta Witten kaikki rauhoitta- 
mistoimenpiteet eivat olleet voineet padota yha korkeam- 
malle kohoavaa vallankumouksen aaltoa, niin Durnovo otti 
johdon kabinetissa. Han »ei tahtonut ainoastaan voittaa 
vallankum ousta, vaan musertaa sen tomuksi». Sopusoinnussa 
1 Todellisuudessa kenraalikuvernööri vain joksikin aikaa liihti 
eraaseen ven1uaiseen sotalaivaan pakoon. 


Suom. muisto 



223 


uuden politiikan kanssa Witte torjui 1uotansa vapaamielisen 
porvariston tarjoaman kannatuksen. Joulukuun 14 p. han 
kongressiHihetystölle kirjallisesti ilmoitti, ettei voinut suos- 
tua asetettuihin ehtoihin. Siita huolimatta han semstvojen 
ja kaupunkien edustajilta odotti, etta he silloisessa kriitilli- 
sessa tilanteessa asettuisivat hallituksen puolelle isanmaan- 
rakkaudesta ja itsensasailytysvaistosta. 
Pietarin työvaenneuvosto, s. o. sen johtava toimeenpano- 
neuvosto, hallitsi edelleen omalla tavallaan, antaen maarayk- 
sia, joita, niinkuin Wittenkin antamia, milloin noudatettiin, 
milloin halveksien heitettiin syrjaan. Muuan asetus 5 p:1ta 
joulukuuta kaski »kaikkia työmiehia ja muita lhmisia» vaati- 
maan panoksiansa saastökassoista kovassa rahassa, koska 
muka valtiovararikko oli edessa. Joulukuun 15 p. työvaen- 
neuvoston ynna yleisvenalaisen talonpoikaisliiton paako- 
mitean antama raha-asiain manifesti maarasi yleisen veron- 
maksukiellon seka julisti paperirahan arvottomaksi ja »kan- 
san nim.essa» kaikki ulkomailta otetut lainat laittomiksi. 
Samana paivana hallitus sahköteitse 1ahetti kaikille 
kuvemööreille kaskyn vangita kaikki vallankumoukselliset 
johtajat ja kiihoittajat. Tam.a maarays olosuhteiden mukaan 
joko pantiin toimeen tai ei. 
Joulukuun 16 p. sotavaki piiritti Pietarin työvaenneuvos- 
ton istuntohuoneiston ja vangitsi kaikki osanottajat, niiden 
joukossa m.yöskin Hrustalev-Nossarin. Ne työvaenedustajat, 
jotka eivat olleet 1asna, niiden joukossa Trotski, perustivat 
salaisen toimeenpanokomitean, joka kaantyi »koko Venajan 
kansan» puoleen, kehoittaen uuteen yleislakkoon ja aseelli- 
seen kapinaan. Laajaperaiset sotilaalliset toimenpiteet, 
joihin suuriruhtinas Nikolai NikolajevitS ryhtyi, estivat kaikki 
levottomuudet Pietarissa, jossa työvaestö oli vasynyt lakkoi- 
hin. Vangitsemalla oikeaan aikaan yleisvena1aisen rautatie- 
1aisliiton keskuskomitea ehkaistiin suunniteltu rautatieliik- 
keen keskeyttaminen. 
Moskovassa painvastoin Dumovo tahallaan edisti vallan- 


,1 



224 


'I 


kumouksellista mielialaa. Han tahtoi taalla saada kapinan 
puhkeamaan kukistaakseen sen veriseksi opetukseksi. Poliisi 
sai maarayksen olla rni1laan lailla hairitsematta noita lakkaa- 
matta toisiaan seuraavia katukokouksia - jotka olivat 
vuoden r905 suosituin kansanhuvi. Moskovan työvaenneu- 
vosto noudatti tasmallisesti Pietarista lahtenytta kehoitusta 
yleislakkoon ja kapinaan. Joulukuun 20 p. kaikki liike lak- 
kaa: tehtaat, kaupat, koulut suljetaan. 22 p. ilmestyvat 
kadulle ensimmaiset aseistetut vallankumoukselliset, »drusi- 
niki» (saattojoukot), joksi he itseaan sanovat, ajavat poliisin 
tiehensa ja alkavat vallan jarjestelmallisesti rakentaa katu- 
sulkuja, sen sijaan etta anastaisivat haltuunsa rautatiease- 
m.at, hallituksen rakennukset, sahkölennatin- ja puhelinkes- 
kukset. Kapinan johtajat ovat valmistautuneet siihen tutki- 
malla voitollista heinakuun-vallankumousta vuodelta r830 
ja viela mainehikkaampaa helmikuun-vallankumousta vuo- 
delta r848 ja siita ammentaneet uskovaista luottamusta katu- 
sulun kaikkivaltaan. Arean naköisina ratsastaa paabule- 
vardilla rakuunoita. He ovat kylla kenraalikuvernöörilt2, 
amiraali Dubasovilta, saaneet tasmalliset kaskyt, mutta 
eivat ole halukkaat niita tayttamaan. . Talorivien taakse 
piiloutuneina »drusinikib> ampuvat heita. Ratsumiehet rat- 
suineen kaatuvat. J alkavaen Dubasov on pidattanyt kasar- 
meissa, koska se naköjaan on valmis yhtymaan kansaan. 
Tuskin se saa tiedon, etta sen tovereita ammutaan, niin se 
vaatii, etta se viedaan kasarmeista kostamaan. 23 p. tais- 
tellaan monella kadulla ja kaupungin keskustassa ajetaan 
esiin tykistöa, joka ampuu hajalle katusulut. Uusia rakenne- 
taan, jossa työssa kansa innokkaasti auttaa. Taistelujen vali- 
aikoina pidetaan innostuttavia ka
sankokouksia. Kansan 
suuri enemmistö ei kuitenkaan tahdo ottaa osaa taisteluun, 
vaan kylla mielellaan sita katsella. 26 p. saapuu Nikolain- 
radalla kaartinjoukkoja Pietarista, jotka kukistavat kapinan. 
28 p. »drusinikit» taas muuttuvat rauhallisiksi kansalaisiksi. 
Niiden sijaan ilmestyy kaduille Venajan kansan liiton aseelli- 



225 


sia joukkoja upseerien johtamina. Kaupat avataan taas, ja 
Moskova tarjoaa jo tavallisen, vilkkaan katukuvansa. Vain 
Presnjan tehdaskorttelissa pitaa viela muuan työvaenneu- 
voston piirikomitea 2,000 aseistetun kannattajan kanssa 
puoliaan. Tata kaupunginosaa ammutaan jarjestelmallisesti 
tykeilla ja konekivaareilla 30 ja 31 p., ja siihen paattyy Mos- 
kovan kapinan kukistaminen, jonka uhriksi on joutunut 
toista tuhatta henkea. 
Pietarin työvaenneuvoston salaisen komitean kehoitusta 
olivat paitsi Moskovaa vain harvat Etela-Venajan kaupun- 
git noudattaneet. Novorossisk, Nikolajev, Pjatigorsk, Donin 
Rostov, Harkov ja Batum. Toisissa kaupungeissa oli vain 
lakkoiltu, mutta ilman suurtakaan innostusta, vain jarjes- 
tyksen vuoksi. Tieto Moskovan kapinan kukistamisesta 
seka liioitellut kertomukset monipaivaisen pommituksen 
kauhuista vaikuttivat kaikkialla niinkuin kylrua vesisuihku. 
Työvakea vastaan lahetetyt sotamiehet eivat olleet kinas- 
telleet, niinkuin Lenin varmasti oli uskonut heidan köy- 
halistön luokkaetujen tahden tekevan. Upseerit olivat, har- 
voja poikkeuksia lukuunottamatta, pysyneet uskollisina 
lippuvalalleen tai bolSevikkien kasityksen mukaan porva- 
rillisille luokkaeduilleen. Jo kuolleeksi luultu tsaarivalta oli 
voittanut. 
Voittoa seurasivat rankaisuretkikunnat. Kenraali Minin 
johtamana Semjonovin kaartinrykmentti kulki pitkin Mosko- 
van-Kasanin rautatierataa, hirttaen vallankumouksellisia 
asemapaa1liköita. Pitkin Kaukasiaa samosivat tuomioita 
langettaen Alihanovin ja Krylovill osastot. Tsitan ja Krasno- 
jarskin tasavallat hajoitti kenraali Rennenkampff, joka tuli 
Mandsuriasta luotettavan osaston etupaassa, kun taas 
Möller-Sakomelski, sekabrigadi mukanaan, samosi Europasta 
pain hanta vastaan pitkin Siperian-rataa, levittaen kauhua 
pikaoikeuksillaan. Orlovin johtamat, kaikkiin aselajeihin 
kuuluvat kaartinrykmentit tunkeutuivat Itameren-maakun- 
tiin ja valloittivat maan takaisin. 
]5 - Venlljiln historia. 


" 



226 


II 


Rankaisuoikeuksien paatettya verisen työnsa kapina- 
alueilla niiden sijaan tuli poliisin urkintatyö ja noiden monien 
tuhansien vangittujen rikosoikeudellinen vainoaminen sota- 
oikeuksissa. Avoimen vallankumouksen sijaan astuivat 
salahankkeet ja terroristiset murhateot, joiden luetteleminen 
kolmen vuoden ajan muodosti osan sanomalehtien saannöl- 
lista sisallysta. 
Vapausmanifestissa luvattu vaalioikeuden laajennus myön- 
nettiin tsaarillisella ukaasilla 24 p:lta joulukuuta. Se lisasi 
noihin kolmeen vaalikuuriaan viela eraan koristeellisen työ- 
mieskuurian, joka muutamia teollisuuskaupunkeja lukuun- 
ottamatta oli kaytannöllisesti merkityksetön. Kaupungeissa 
annettiin pienelajillekin, joilla ei ollut asuntoveron sensusta, 
vaalioikeus, joka siis siella tuli olemaan yleinen. Oikeus 
valita valitsijamiehia puuttui oikeastaan vain vapaiden 
ammattien edustajilta maalla, niinkuin laakareilta, opetta- 
jilta, teknikoilta, jolleivat he olleet maanomistajia. Eras 
sosiaalivallankumouksellisen puolueen kongressi paatti yhtya 
sosiaalidemokraattisen keskuskomitean vastalauseeseen »por- 
varillista» vaalilakia vastaan seka boikotata tulossa-olevia 
duumavaaleja. Molemmat vallankumoukselliset puolueet 
toivoivat sen ohessa, etta vuoden 19c6 kevaalla puhkeava 
yleinen talonpoikaiskapina tekisi vaalit tyhjiksi. Venajan 
talonpojat anivat kuitenkin, niinkuin porvaristokin, kai- 
ken toivonsa valtakunnanduumaan. Maata ja vapautta se 
oli tuottava toiselle yhteiskuntaluokalle, parlamenttiher- 
ruutta toiselle. 
Tammikuun 5 p. 1906 Nikolai II Tsarskoje Selossa otti 
puheilleen Dubrovinin johtaman Venajan kansan liiton lahe- 
tyskunnan. Armollisesti han itselleen ja pojalleen vastaanotti 
kaksi liiton merkkia ja julisti, etta »totuuden valo pian taas 
oli loistava yli Venajanmaam>. 
Vuoden 1905 vallankumous, jonka tuloa Venajiin sivis- 
tyneistö kokonaisen miesian oli toivonut ja jonka voitosta 



227 


se oli haaveillut »valoisaa tulevaisuutta» isanmaallensa, 
jolle se epaitsekkaalla ihanteellisuudella oli kantanut monta 
uhria, oli mennyt pirstaleiksi Venajan sosiaalidemokraatti- 
sen työvaenpuolueen luokkaitsekkyyden ja kamariviisauden 
tahden. 


. 
l 
f;' 

 


i 
'
 
1 
; 
 

 



1 I1 


- 


II. 


LUKU. 


Tsaari ja duuma 1906-1907. 


&Kauhistuttava on ajatus, mitii 
meillii voisi tapahtua, jos kohtalo 
antaisi meille turmiollisena lah- 
jana yleisvenalaisen parlamentin. 
Ei koskaan!» 
Pobedonostsev 1896. 
Raskaat surut painoivat vuoden 1906 alussa ministeris- 
tön puheenjohtajaa kreivi Wittea. Hanen suurin valtiomies- 
tekonsa, kultakanta, oli vaarassa. Kaksi sota- ja vallanku- 
mousvuotta oli lisannyt valtiovelkaa 2,100 miljoonalla rup- 
lalla, niin etta se 1 p. tammik. 1906 nousi 8,100 miljoonaan. 
Heti rauhanteon jalkeen Pariisissa alkaneet keskustelut uuden 
suuren lainan ottamisesta olivat lokakuun-lakon johdosta 
rauenneet. Osaksi valtionvararikkoa pelaten, osaksi Pietarin 
työvaenneuvoston kaskysta monet tuhannet olivat ottaneet 
talletuksensa valtakunnan pankista ja sen maaseudulla ole- 
vista haaraosastoista, toiset joukoittain muuttaneet rahaksi 
venalaiset arvopaperinsa ulkomaan pörsseissa, mika oli syn- 
nyttanyt kaikkien venalaisten laina- ja teollisuuspaperien 
suuren arvonalennuksen. Finanssiromahdus oli joulukuussa 
valtetty vain Mendelssohnin pankkihuoneen suopenden 
kautta, joka korkeata 7 %:n valityspalkkiota vastaan oli 
ottanut osallensa kymmenen miljoonaa niista 5 1/ 2 %:n lyhyt- 
aikaisista valtakunnanrahaston-velkakirjoista, jotka yhdessa 



229 


jo aikaisemmin sodan aikana liikkeeseen-Iaskettujen kanssa 
nyt olivat takaisin maksettavat. Vuoden 1906 valtiotalou- 
dessa oli odotettavissa 631 miljoonan vajaus. 
:Mika ministeristön puheenjohtajaa peloitti, taytt iiloi- 
sella toivolla kadetit, jotka tammikuun lopussa pitivat toisen 
puoluekokouksensa Moskovassa. Hallituksen rahalliset vai- 
keudet antaisivat heille aseet kateen tulossa-olevassa parla- 
mentillisessa taistelussa. Heidan sanomalehdistönsa julisti 
koti- ja ulkomailla, etta enempia lainoja voitaisiin paattaa 
vain valtakunnanduuman suostumuksella. Puoluevaliokunta 
lahetti ruhtinas Paul Dolgorukovin Pariisiin panemaan siella 
hallitus- ja finanssipiireissa vastalauseen luoton myöntamista 
, 
vastaan tsaarihallitukselle ilman Venajan parlamentin lupaa. 
Jopa Moskovassa tehtiin toivoton yritys boikotata ranska- 
laisia ylellisyystavaroita, mika hanke yhta surkeasti meni 
myttyyn kuin vapaamielisen ruhtinaan lahetys Pariisiin. 
Ranskan keskeisena valtiollisena harrastuksena oli silloin 
saavuttaa Marokon herruus, mihin Englanti ja Italia jo oli- 
vat antaneet suostumuksensa, mutta ei Saksa. Ranskan 
ministeristön puheenjohtaja Rouvier vaati sentahden, etta 
Venajan edustajan Algecirasin konferenssissa (tammikuun 
16:nnesta huhtikuun 7:nteen) kreivi Cassinin tuli sen vasti- 
neeksi, etta Ranska suostui uuteen lainaan, aanellansa kan- 
nattaa kaikkia taman vallan vaatimuksia. Siihen Witte 
sita mieluummin suostui, kun Marokon-kysymys ei ensin- 
kaan koskenut Venajan etuja. Samaan aikaan joukko rans- 
kalaisia, englantilaisia ja hollantilaisia pankkiireja Credit 
Lyonnais'n johtajan kabinetissa Pariisissa saneli tuon haetun 
suuren 5-prosenttisen 2,250,000,000 frangin = 845,750,000 
kultaruplan maaraisen lainan ehdot: duuman kokoonkutsu- 
· minen, jonka on lunastettava kaikki tsaarivallan rahalliset 
sitoumukset, 88 %:n antikurssi seka Venajan hallituksen 
lupaus vahintaan kolme vuotta tulla toimeen ilman ulko- 
maista lainaa. Ei koskaan ennen Venajan valtion ollut tay- 
tynyt niin kovilla ja nöyryyttavilla ehdoilla ottaa lainaa, 


"':, 
,il. 



230 


huolimatta siita tosiasiasta - m.inka kaikki Lansi-Europan 
saastökirjasankarit aina kiitollisuudella olivat tUf!.nustaneet-, 
etta tsaarihallitus aina taysin tasmallisesti oli tayttanyt 
sitoumuksensa ulkomaisia velkojiansa kohtaan. Eraan 
Kokovtsovin salaisen mietinnön mukaan 1 p:lta lokak. 1906 
tuli viela lisaå lahjusrahoja seka painatuskustannuksia, niin 
etta maksetun jattilaislainan kateinen arvo oli vain 677 mil- 
joonaa ruplaa. Puolet tuosta edullisesta kaupasta otti osal- 
leen yhtyma ranskalaisia pankkeja: toinen puoli lainaa las- 
kettiin liikkeeseen Englannissa, Hollannissa ja Itavallassa, 
joka tallöin ensimmaisen ja viimeisen kerran oli mukana 
luottotoimenpiteessa Venaj an valtakunnan pelastamiseksi 
uhkaavasta valtiovararikosta ja parlamentaarisuudesta. 
Tammikuun 25 p. tsaari kutsui valtakunnanduuman 
kokoon toukokuun 10 p:ksi. Samaan aikaan eras Venajan 
kansan liiton kongressi Moskovassa totesi, etta vastoin loka- 
kuulaisten ja kadettien kasitysta lokakuun-manifesti ei ollut 
antanut mitaan valtiosaantöa ja etta tsaarin rajaton valta 
duumasta huolimatta edelleen jatkui. Tama kasitys ilmais- 
tiin eraassa »jumaloidulle hallitsijalle» osoitetussa adressissa 
- tuota nimitysta kaytettiin sittemmin myöskin virallisissa 
asiakirjoissa. Armollisesti Nikolai II 1 p. maaliskuuta Tsar- 
skoje Selossa vastaanotti adressin tuojat ja antoi heille sen 
rauhoittavan vakuutuksen, etta »hanen itsevaltiutensa muut- 
tumattomana pysyisi sellaisena, jommoisena se vanhastaan 
oli ollut.» Vaikea, lansimaisten kasitysten mukaan ratkaise- 
maton tehtava, saattaa sopusointuun tsaarin vanhan vallan 
jatkuminen niiden lupausten kanssa, jotka han oli antanut 
30 p.lokak. 1905, oli uskottu eraalle valtion komissioni1le, 
joka helmikuusta alkaen kreivi Solskin johdossa valmisti 
uusia valtakunnan perustuslakeja. 
Maaliskuun 18 p. alkoivat duumavaalit Bulyginin keksi- 
man, kovin kömpelön ja monimutkaisen vaalitavan mukaan. 
Viikkomaaria, jopa muutamin paikoin kuukausmaariakin 
vaalit jatkuivat, kunnes vihdoin valitsijamiesten yhteisessa 



'..Ji. 


231 


kokouksessa kutakin kuvernementtia varten valittu edustaja- 
luku oli valittu. Talonpoikien mielenkiinto duumaan oli 
kaikkialla hyvin vilkas; silta he odottivat maannalkansa tyy- 
dyttamista ja valitsivat tulisella innolla kaikkialla vain hei- 
dan luottamustaan nauttivia ja heidan sivistyskannallaan 
olevia miehia. Turhaan virkavalta koetti vaikuttaa vaalei- 
hin hallitusmieliseen suuntaan vangitsemalla epamukavia 
ehdokkaita tai nostamalla heita vastaan oikeudenkaynteja, 
taikka pyyhkimalla mielivaltaisesti heidan nimensa valitsija- 
luettelosta, niinkuin Miljukovin. Liian myöhaan sosiaali- 
demokraatit Tukholmassa toukokuun alussa pitamassaan 
puoluekokouksessa huomasivat, minka virheen he vaaleista 
pidattaytymalla olivat tehneet. Monet puolueen jasenet eivat 
nondattaneetkaan tuota paatösta, joka nyt peruutettiinkin, 
jotta aasialaisissa alueissa, missa vaalit eivat viela olleet 
paattyneet, saataisiin valituksi sosiaalidemokraattisia edus- 
tajia. Tulevaisuudessa noudatettavasta menette1ysta syntyi 
Tukholmassa kiihkea riita mensevikkien ja bolsevikkien 
kesken. Plehanov puolusti yhteistoimintaa vapaamielisen por- 
variston kanssa ja terrorin lopettamista, kun taas Lenin tahtoi 
sita jatkaa ja porvarillisessa kansanvallassa naki köyhalistön 
paavihollisen. Totuttuun venalaiseen tapaan noiden molem- 
pien, melkein yhta vahvojen ryhmien valinen vastakohta 
verhottiin monisanaisella ja epaselvalla paatöslauselmalla. 
Juutalainen »bund» ja rajamaiden sosiaalidemokraattiset 
liitot yhtyivat itsenaisina ryhmina Venajan sosiaalidemokraat- 
tiseen puolueeseen, joka kamariviisaassa itserakkaudessaan 
oli jattanyt joukkojen valistamisen duumavaaleissa ja parla- 
mentillisen taistelun johtamisen kadettien asiaksi. Sosiaali- 
vallankumoukselliset, jotka nekin olivat antaneet mielettö- 
m.an parollin, etta oli pidattaydyttava vaaleista, puhuivat 
vahan, mutta toimivat sita enem.man. Sanomalehdistön 
»vallankumouskronikka» merkitsi joka p1iiva uusia terroris- 
tisia tekoja: virkamiesten ja »kansanvihollisten» murhia, 
hallituksen rahastojen ryöstöja j. n. e. Osan nait1i hankkeita 



232 


kuitenkin oikeaan aikaan poliisiosastolle ilmiantoi Asev, 
joka oli sosiaalivallankumouksellisen puolueen toimeenpano- 
valiokunnan jasen. Kadettien puoluepaivilHi, jotka pidet- 
tiin Pietalissa toukokuun alussa, vallitsi toivehikas voiton- 
tunnelma, silla duumavaalien tulos oli voittanut hei dan roh- 
keimmatkin odotuksensa. Heidan kannattajansa olivat saa- 
neet voiton seka kaupunkien etta myöskin aatelisen suur- 
maanomistuksen vaalikuurioissa. Ylpeasti heidan tunnus- 
tettu johtajansa, professori Pavel Miljukov, sanoi: sel1aista 
hallitusta kohtaan, joka ei ole mitaan oppinut eika mitaan 
unohtanut, jonka ministerien tulisi istua syytettyjen penkilla, 
ei mikaan myöntyvaisyys saata tulla kysymykseen. Tapahtu- 
koon vain vi lien rikkoutuminen: me emme sita saikahda, 
silla syy siihen tulee kansan silmissa lankeamaan yksinomaan 
hallituksen niskoille. Vanha semstvotaistelija RoditSev, 
joka intohimoisella puhetavallaan osasi joukkokokouksiin 
siirtaa oman, kallionlujan uskonsa ennustustensa totuuteen, 
meni niin pitkalle, etta rohkeni vannoa, etta »duumaa ei voi- 
taisi hajoittaa, ennenkuin se oli paattanyt työnsa)'. 
Taantumuksellinen hovi puolue suuriruhtinasten Vladimir 
AleksandrovitSin ja Nikolai NikolajevitSin johdossa, »piirit», 
joksi sita sanottiin, ja samaten kaikki slavofiilit vihasivat 
paaministeri Wittea, koska han oli luonut valtiosaannön, 
ja pelkasivat, etta han talonpoikien maannalan tyydyttami- 
seksi tulisi tekemaan parlamentillisen lehmakaupan kadettien 
kanssa aatelisen suurmaanomistuksen kustannuksella. 'Witten 
monivuotinen apulainen, N. Kutler, kyvykas, mutta koko- 
naan ryhditön virkavaltias, joka 1899 herraansa varten oli 
sepittanyt ennen puheena-olleen mietinnön semstvon lak- 
kauttamisesta ja 1905 maatalousministerina valmistanut 
radikaalisen agraariehdotuksen, johon kuului myöskin suur- 
maanomistuksen pakkoluovutus, oli jo 17 p. helmikuuta 
hovipuolueen toimesta kukistettn. Tuskin oli Pariisista 
tullut vapauttava sahkösanoma, etta tuo suuri laina oli onnel- 
lisesti saatu katon alle, niin Witte ja hanen koko kabinettinsa 


( 


I 
\ 



233 


5 p. toukokuuta sai eronsa. Mielihyvalla tervehti Uita tietoa 
»yhtyneen aatelim kongressi, 150 edustajaa 34 kuvernemen- 
tista, jotka samana paivana kokoutuivat antaaksensa halli- 
tukselle neuvoja noudatettavasta politiikasta ja edustaakseen 
maata-omistavan ylimystön etuja. Witten seuraajaksi tuli 
hanen vanha, juuri hanen itsensa 1899 kukistama vastusta- 
jansa Ivan Goremykin, Aleksanteri III:n aikuisen virkavaltai- 
sen jarjestelman tyypillinen edustaja. 'Hanen kabinetissaan 
btti j alleen K 0 kovtsov raha-asiain johdon, siihenastinen Ki::öpen- 
haminan-lahettilas, Aleksanteri 1 svoljski, ulkopolitiikan, Pleh- 
wen entinen katyri Stisinski maatalousministeriön. Sisaminis- 
teriksi tsaari valitsi Saratovin kuvernöörin, Pietari StolYPinin, 
joka oli tullut tunnetuksi jyrki
ta toimenpitei taan maa- 
tilain havitt8jia vastaan. Oikeusministeriksi tuli Ivan 
8tseglovitov, Pietarin oikeusopiston professori. Witten kabi- 
netissa han oli ollut oikeusministeri Akimovin apulaisena ja 
oli, noudattaen ajan virtausta, 1905 osoittanut )arveluttavia 
kadettisia taipumuksia». Seuraavina aikoina tuo yhta vallan- 
himoinen kuin ryhditö
 mies kaikenlaisella lainpolkemisella 
koetti olla mieliksi taantumukselliselle hovipuolueelle ja jai 
taman johdosta kaikista vuoden 1901 ministereista kauim- 
maksi aikaa valtion palvelukseen, sen onnettomuudeksi. 
Kreivi Witte erosi vastoin odotustaan ainaiseksi Venajan 
valtiollisesta eliimasta, jossa tuo yhta kyvykas kuin kunnian- 
himoinen mies 14 vuoden ajan oli naytellyt huomattavaa ja 
hanen vastustajiensa mielesta kohtalokasta osaa. Han oli 
suuri finanssitaiteilija ja ovela diplomaatti, mutta valtio- 
mieheksi hanelta puuttui luonnetta ja rehellisyytta. Vapaa- 
mielisen yleisön luottamuksen, jota han alussa oli nauttinut, 
han oli menettanyt salaisella mietinnöllaan semstvoa vas- 
taan vuodelta 1899 seka politiikkansa kaksinaamaisuudella 
hanen sepittamansa vapausmanifestin julkaisemisen jal- 
keen. Mutta hovin ja vanhavenalaisen ylimystön luotta- 
musta han ei silla ollut saanut, silla se naki hanessa vaaralli- 
sen nousukkaan ja vainosi hanta viela hanen knkistuttuaan 



 
I 

 
II 
1. 
ii 
\1 

 
1 
i 
! 


! 
.& 



234 
raivokkaalla vihalla ja salaisilla murhahankkeilla. Yhdek- 
san vuotta hanen pakollisen eronsa jalkeen naytti silta kuin 
hanet kriitillisena aikana jalleen kutsuttaisiin uhatun valta- 
kunnan johtoon. Silloin hanet tapasi kohtalo, joka on tullut 
monenkin uudenaikaisen Venajan valtiomiehen osaksi, han 
kuoli akkikuoleman 13 p. maalisk. 1915. 
Toukokuun 6 p. julkaistiin uudet valtakunnan-perustuslait, 
jotka seuraavissa kohden poikkesivat vuoden 1832 vanhoista: 
keisarivaltaa ei enaa sanota »rajattomaksi», mutta kylla 
»itsevaltiaaksi», mita siihen saakka oli pidetty samana asiana. 
Se pysyy rajattomana hallinnon alalla, mutta lainsaadannön 
alalla sita rajoittavat valtakunnanneuvosto ja valtakunnan- 
duuma. Voimassa oleva laki voidaan kumota, uusi voimaan- 
saattaa vain valtakunnanduuman, valtakunnanneuvoston 
ja hallitsijavallan yhteistoiminnalla. Valtakunnanneuvosto 
saa myöskin uuden valtio-oikeuden mukana uuden muodon. 
Nimitettyjen valtakunnanneuvosten suuresta luvusta tsaari 
joka vuosi tammikuun 1 p. kutsuu vain osan valtakunnanneu- 
voston istuntoihin; heidan lukunsa ei saa ylittaa valittujen 
jasenten lukumaaraa. Jalkimmaiset, yhteensa I02 henkea, 
valitaan yhdeksaksi vuodeksi, niin etta joka kolmantena 
vuonna kolmas osa eroaa. Taman ylihuoneen, joka oli 
kokoonpantu puoleksi tsaarin luottamusmiehista, puoleksi 
oikeauskoisen kirkon (6), suurmaanomistuksen (60), aatelis- 
ton (18), tieteen (q), kaupan (6) ja teollisuuden (6) kypsyneista 
edustajista, oli maa ra muodostaa vanhoillinen vastapaino 
kansanedustajista kokoonpantua alihuonetta vastaan. Todel- 
lisuudessa molemmilla kamareilla lainsaadantöön, aloite- 
oikeuteen, verojen myöntamiseen ja valikysymysten teke- 
miseen nahden oli. vallan yhtalaiset oikeudet; kaytannössa 
oli kuitenkin, niinkuin kokemus pian oli osoittava, ylihuo- 
neella suurempi valtiollinen merkitys. Työnsa pohjana oli 
hallituksen komissionilla ollut Preussin, Japanin ja Itavallan 
valtiosaannöt: kuitenkin on V enajan valtiosaannössa hallitsija- 
vallan rajat vedetty paljoa laajemmiksi kansaneduskunnan 



, 


h 


235 


kustannuksella. Itavallan valtiosaannösta vuodelta 1867 
on lainattu 14.9, joka Venajan valtakunnan-perustuslakien 
87. artiklana antaa tsaarille oikeuden duuman hajalla ollessa, 
jos »tavattomat asianhaarab> vaativat heti antamaan uusia 
lakeja, antamaan niita hallinnollista tie ta , silla ehdolla, et ta 
molemmat kamarit myöhemmin ne hyvaksyvat. Lokakuun- 
manifestin lupaamat vapaudet otettiin, niinkuin oli laita 
Preussin valtiosaannössa vuodelta 1850, julkilausumina 
valtakunnan-perustuslakeihin. Pienempi kuin minkaan muun 
parlamentin oli duuman budjettioikeus. Kahta kolmatta- 
osaa kaikista menoerista kansan eduskunta e. voinut lakkaut- 
taa eika lyhentaa; ne olivat »panssaroidub>, niinkuin virka- 
valta pahanilkisesti sanoi. Rajoittamattomana duuman 
varojenmyöntamisoikeus koski vain kansansivistysta, valis- 
tuksen edistamista ynna sensukuisia aloja, joiden kehitta- 
mista valtion kustannuksella siihen asti aina vapaamielinen 
sanomalehdistö oli halunnut, eika virkavalta. Poikkeus- 
tapauksissa hallitus duuman suostumuksettakin saattoi suo- 
rittaa sellaisia menoja, jotka »eivat sietaneet lykkaysta». 
Etta Venajan parlamentti tulevaisuudessa tulisi olemaan 
tsaarivallan luonnollinen vihollinen, oli ollut johtavana nakö- 
kohtana valtakunnan perustuslakien kaikkien uusien artik- 
lain muodostelussa. Oikeus ehdottaa niiden muuttamista 
oli yksin hallituksella, joka nyt, varustettuna kaikkein pak- 
suimmalla pykalapanssarilla, mita maailmanhistoria tietaa 
mainita, mutta ilman ohjelmaa, ilman valmiita uudistus- 
ehdotuksia, kohtasi kansaneduskunnan. 
Toukokuun 10 p. 1906 Nikolai IITalvipalatsin YrjöL L 
salissa avasi Veniijiin ensimmiiisen parlamentin lukemalla sisal- 
lyksettöman tervehdyspuheen 448 kokoutuneelle »parhaalle 
miehelle», joksi vanhalla venalaisella lauseparrella sanottiin 
valittuja luottamusmiehia. Aaretön kansanjoukko odotti 
ulkona ja tervehti raikuvalla riemulla linnasta astuvia kan- 
sanedustajia, jotka lahtivat Taurian palatsiin. Taman jo hie- 
man rappeutuneen rakennuksen, jonka tilavissa sateissa 



236 


kerran sen rakennuttaja, Katariina II:n kaikkivaltias suo- 
sikki, ruhtinas Potemkin Taurialainen, oli pannut toimeen 
remuavia juhlia, ja jota myöhemmin oli kaytetty naytte1yi- 
hin, oli hallitus maarannyt kansaneduskunnan kokoutumis- 
paikaksi. Yksimielisesti kokous valitsi l:ksi puhemiehekseen 
kadettien siihen toimeen katsoman professori 1\1
(r01ntsevin, 
jolta hanen valtiollisen kantansa tahden oli riistetty hauen 
oppituolinsa Moskovan yliopistossa. Parlamentillisen johdon 
otti vastustamatta perustuslaillis-kansanvaltainen pnolue, 
johon duuman alkaessa luettiin 153 jasenta. Kahden seu- 
raavan kuukauden kuluessa siihen liittyi viela 26 })puoluee- 
tonta». Kaikki, jotka mielipiteiltaan olivat kadetteja jyr- 
kemmat, niista myöskin 15 salaista sosiaalidemokraattia, 
keraytyivat I07-henkiseksi ryhmaksi, joka otti nimen »trudo- 
viki»). »Miehet, jotka elattavat henkensa raskaalla työllii», 
olisi taman ryhmanimityksen ajatuksenmukainen kaan- 
nös, jolle Suomen sanomalehdistö keksi vahemman onnistu- 
neen vastineen })työryhma}). Sen sanavalmis johtaja oli 
Aladin, talonpoikaista alkuperaa olevien monien valtiollis- 
ten marttyyrien tyypillinen edustaja. Kasanin yliopiston 
ylioppilaana han valtiollisen kiihoituksen tahden oli lahe- 
tetty Arkangeliin. Sielta ulkomaille paenneena han tehtaan- 
työmiehena oppi tuntemaan Ranskan, Englannin ja Belgian. 
Tama auttoi hanet, yhdessa jyrisevan aanensa ja talonpoikai- 
sen syntyperansa kanssa, saavuttamaan parlamentillisen 
johtajan aseman, joka vanhassa, virkavaltaisen kaikkivallan 
ilmakehassa kohonneessa Goremykinissa heratti kauhua. 
Kolmannen ryhman muodosti 105 talonpoikaa, jotka olivat 
puolueettomat, koska he eivat tietaneet, mita puolue oli. 
He pysyJvat tarkasti kylasta saamissaan ohjeissa ja vastasi- 
vat aina samalla tavalla, kun heita kehoitetti'n liittymaan 
milloin mihinkin puolueeseen: }>Maa meill
, kaikesta muusta 
paattakaa mielenne mukaan.» Siita kymmenen ruplan paiva- 
rahasta, minka kaikki edustajat saivat, he lahettivat yhdek- 
san valitsijoilleen kotikylaan ja koettivat kalliissa Pietarissa 


1 
\ 
\ 


" 
I 
I 


r. 
b 
l
 



'1:37 


tuna toimeen yhdella. Epaluuloisesti he valttivat hallituk- 
sen heille laittamaa yhteisasuntoa vapaine tayshoitoineen. 
He vuokrasivat ryhmittain halvan huoneiston ja jakoivat 
keskenaan työn siten, etta yksi edustaja keitti ruoan, toinen 
siisti tuvan, kolmas hakkasi halot, neljas toimitti toriostok- 
set ja viides otti tehtavakseen raskaimman työn: sen, etta 
istui duumassa ja torkahtamatta kuunteli »herrojem> puheita 
monarkkisista prerogatiiveista ja amnestiasta, absolutismista 
ja konstitutsionalismista, budjetista ja interpellatsionista, 
agraarirevolutsionista ja latifundioiden likvidatsionista, ja 
mita lienevatkaan olleet nuo kasittamattömat vierasperai- 
set sanat. Vain silloin, kun lausuttiin sana »semlja», han heristi 
korviansa, silla se koski hanta voimakkaasti. Lokakuun 
17. paivan liitto luki duumassa vain 13 edustajaa, jotka kreivi 
Heydenin johdossa muodostivat aarimmaisen oikeiston. 
Niiden ja kadettien valissa istui ukrainalaisia, puolalaisia, 
tatarilaisia, lattilaisia ja virolaisia itsehallinnon vaatijoita, 
edistysmielisia, kansanvaltaisia uudistusmiehia, jotka yleensa 
alttiisti alistuivat kadettien johtoon, joilla siten oli enemmistö 
duumassa. 
Se harhaluulo, joka oli vallinnut Ranskan perustuslakia- 
saatavassa kansalliskokouksessa 1789 ja samoin Saksan 
Frankfurtin parlamentissa 1848, huumasi kenties viela 
suuremmassa maarassa Venajan ensimmaista duumaa ja sen 
johtavaa kadettipuoluetta. Se oli syvasti siita vakautunut, 
etta kansan valituilla oli valtiollinen taysivaltaisuus, jonka 
edessa hallituksen taytyi taipua, jollei se tahtonut hajoitta- 
malla duuman paastaa irti salassa kytevaa vallankumousta 
sen kauheimmassa muodossa. Tama uskonlause oli kohtalok- 
kaalla tavalla maaranl1yt puolueen menettelytavan. Histo- 
rian opetuksia, jotka useimmat poliitikot kopeasti jattavat 
huomioon-ottamatta, halveksi myöskin historioitsija Milju- 
kov. Eraan hallituksen oikeudenloukkauksen johdosta tuota 
suurta puhujaa ei oltu valittu edustajaksi ja siten oli hanelta 
riistetty kiihkeasti ikavöimansa tilaisuus parlamentin puhuja- 


j 
'1 
'! 
il 
" 
!J 
'l 
!! 
II 
'1 
1, 
i! 
'i' 
il 
'
 
:1 
l 
1. 
'
 
11: 
:i 
It 
;
 
It 
;1.: 
II 
'1 

 
" 
jt 


, 
 
II 

 


, 1: 


I 
I 
1 


'1 
l' 



238 


lavalta ruoskita vanhaa hallitusjarjestelmMi purevalla ivalla 
ja intohimoisella, vainon vuosina kasautuneella vihalla, 
Mutta silla aikaa kuin keskustelut jatkuivat suuressa duuma- 
salissa, Miljukov istui kadettien ryhmahuoneen sohvalla 
ja johti sielta neuvotteluja, jakaen koetelluille puhujille 
maarayksiaan ja antaen heille ryhtia. Illalla hanen sanansa 
vallitsi ryhmakokouksessa, joka luonnosteli sotasuunnitel- 
maa vastaista parlamenttitaistelua varten. Salainen tarkoi- 
tus oli parlamentillisen ministeristön muodostaminen, johta- 
janaan ja ulkoministerina professori Miljukov, viideksi vuo- 
deksi, silla taman ajan valtakunnan-perustuslait maarasivat 
duuman valtakaudeksi, - jollei hallitsija sita ennen hajoit- 
tanut. 
Kansan nimessa duuma kaantyi tsaarin puoleen adres- 
silta. Se oli kadettien sepittama ja vaati: ehdotonta armah- 
dusta kaikista valtiollisista rikoksista, luvattujen vapauksien 
pikaista toteuttamista, parlamentillisen ministeristön muo- 
dostamista, kuolemanrangaistuksen seka valtakunnanneuvos- 
ton poistamista, uudistuksia kaikilla valtiollisen ja yhteis- 
kunnallisen elaman aloilla, talonpoikien maannalan tyydytta- 
mista siirtamalla valtion- seka kaikki kirkko- ja hallitsija- 
suvun maatilat maavarastoksi, jota oli kaytettava talon- 
poikien hyvaksi ja tarpeen vaatiessa lisattava yksityistilus- 
ten pakkoluovutuksella. Siina oli laajapiirteinen ja selva 
ohjelma, jossa kuitenkin oli ammottava aukko: Venajan 
parlamentin suhtautuminen valtakunnan ei-venalaisiin kan- 
soihin. Adressissa kaytetty puheenparsi >>Venajan kaikkien 
kansallisuuksien oikeutettujen tarpeiden tyydyttamisesta» 
ei voinut jalkimmaisia rauhoittaa. Erityisen kiihtynyt 
oli puqlalainen ryhma (kolo), joka kadettien aikaisempien 
lupausten mukaisesti oli odottanut Puolan itsehallinnon 
palauttamisen juhlallista vakuutusta. Seitsenpaivaisten kes- 
kustelujen jalkeen, joissa venalaisille ominainen, mutta niin 
kauan tukahdutettu puhujataito vietti voittojaan, adressi 
melkein yksimielisesti hyvaksyttiin. Vain aarimmainen 


., 


} 



239 


.. 


oikeisto ja nuo I5 salaista sosiaalidemokraattia iiiirimmåisessa 
vasemmistossa eiviit aanestaneet sen puolesta. Tsaari kiel- 
taytyi vastaanottamasta duuman lahetyskuntaa, joka tah- 
toi juhlallisesti jattaa hanelle kansan eduskunnan julkilausu- 
man. Vasta 26 p. toukokuuta ministeripresidentti antoi 
hallituksen vastauksen parlamentin ohjelmakirjoitukseen. 
Se sisalsi selvan kiellon. Sita eivat kadetit olleet odottaneet, 
ja he kavivat heti hyökkaykseen. Ylpealla paatoksella Milju- 
kovin tuleen lahettama puhuja Nabokov julisti: »Toimeen- 
panevan vallan on alistuttava lainsaadantövallan alle.» 
Tama korulause - sen enempaa se ei ollut - sai kokouksen 
riehahtamaan suosionmyrskyyn. Yksimielisesti duuma lau- 
sui hallitukselle syvimman epaluottamuksensa ja vaati sita 
poistumaan, antaaksensa sijaa sellaiselle ministeristölle, 
jota »kansan luottamus kannatti». 
Toukokuun 29 p. alkoivat keskustelut agraarikysymyk- 
sestii, joka oli hallituksen ja kansan valisen erimielisyyden 
ydinkohtana, ja kestivat yksitoikkoisina aina duuman lop- 
puun asti. Kaksisataa puhujaa oli ilmoittautunut. Yksi 
talonpoikaisedustaja toisensa jalkeen nousi puhujalavalle, 
sanoakseen valitsijainsa kaskysta sanasensa. Se oli aina 
sama: maa on Jumalan, se ei kuulu tsaarillei, e rikkaalle 
tilanomistajalle, vaan köyhalle, hataa-karsivalle talonpojalle, 
joka yksin sita muokkaa, ja jolla sentahden yksinaan on sii- 
hen oikeus. Tata alkuperaista maanjaon kaipuuta kadettien 
agraariehdotus koetti tyydyttaa. Sen tekija oli Moskovan 
maataloudellisen opiston apulaisprofessori M. Herzenstein, 
joka juutalaisen syntyperansa tahden kaksikymmenta vuotta 
oli saanut taistella saadakseen akateemisen oppituolin, johon 
han tieteellisten teostensa tahden oli oikeutettu. Suurmaan- 
omistus oli uhrattava talonpojille »kohtuullista korvausta 
vastaam>, jonka Herzenstein oli laskenut 6 miljaardiksi rup- 
laksi. Pakkoluovutettu peltoala oli palstoitettava ja annet- 
tava paikalliselle talonpoikaisvaestölle »pitkaaikaiseen ja 
luovuttamattomaan nautintoom> eraanlaisen perinnöllisen 


II 
;, 
;\ 
:1 
:1 
I 
!! 
i' 



 


I 



 
l'i 



. 



240 


vuokran muodossa. Vain sen tulee maata omistaa tai »kayt- 
taa»,joka sita omin kasin muokkaa. lVIiljukov ja Stuve vakuut- 
tivat, etta taman suunnitelm.an toteuttaminen merkitsi 
»suurinta uudistusta, mita maailn1a tahan asti oli nahnyb>. 
Tilastomiehet osoittivat vastavaitteita kohtaamatta, etta 
niin paljon maata, kuin talonpojat pyysivat, yksinkertaisesti 
ei Venajan valtakunnassa ollut. Mutta se ei sen enempaa 
huolettanut talonpoikaisedustajia. Novoje Vremja teki sen 
keksinnön, etta »juutalainem> Herzenstein oli kopioinut 
kuuluisan ehdotuksensa ensimmaisesta Mooseksen kirjasta, 
sen 47. luvusta, jossa kerrotaan, kuinka vierasheimoinen 
. nousukas Joosef faaraoiden maan valtioministerina oli luo- 
vuttanut kaikki yksityistilukset. Toiset lehdet vertasivat 
edustaj a Herzensteinia »roomalaiseen sosiaalidemokraa ttiim> 
Tiberius Gracchukseen toiselta vuosisadalta e. Kr. ]'vlutta ei 
mikaan arvostelija eika Herzenstein itsekaan tiennyt, etta 
hanen ehdotuksensa jo vuosisatoja oli ollut toteutettuna Vena- 
jan naapurivaltiossa Kiinassa. 
Agraarisuunnitelmallaan kadetit olivat voittaneet kail(- 
kien talonpoikaisedustajien silmaa ravahtamattöman kaNna- 
tuksen, joiden hallitus oli toivonut duumassa muodostavan 
vanhoillisen vastapainon jyrkkia uudistuspyrintöja vastaan. 
»He seuraavat meita, eivatka hallitusta}), sanoi Herzenstein 
pilkallisesti ministeri Stisinskille, »silla he huomaavat, etta 
meidan ryhmamme tuoksuaa maalta». Siita saakka li kat- 
kera pikkusota hallituksen ja kansaneduskunnan kesken. 
Duuma asetti valiokunnan kiireellisesti valmistamaan laki- 
ehdotusta kuolemanrangaistuksen poistamiseksi. Hallitus 
vastasi siihen mestauttamalla kahdeksan vallankumouksellista 
Riia::>sa. Duuma lausui hallitusta vastaan sen oikeute- 
tun moitteen, ettei se viela ollut sille es ttanyt ainoatakaan 
uudistusehdotusta. Hallitus vastasi siihen esityksella 40,029 
ruplan 49 kopeekan myöntamisesta Tarton yliopiston sairaan- 
hoidollista pesulaitosta seka kasvihuonetta varten. Se oli 
ivaa! Duuma kuvasi 236 hallitukselle tehdyssa valikysymyk- 



 
" 


I 
I 
! 

 
., 



241 


; 
I 
!
 


sessa virkavallan mielivaltaisuutta ja oikeudenhalveksimista. 
Hallitus vastasi siihen panemalla toimeen juutalaispogromin 
Bjalostokissa 14 p. kesakuuta. Entinen sisaministerinapu- 
lainen ja senaikuinen kadettilainen edustaja ruhtinas Urnsov 
paljasti loliisiosaston salaisen toiminnan pogromien toimeen- 
panossa. Senaikuinen sisaministeri Stolypin kielsi kaiken 
virkamiesten osanoton Bjalostokin verilöylyyn. Duuma 
lahetti sinne parlamentillisen tutkijakunnan, joka vasta- 
vaitteita kohtaamatta todisti poliisin jarjestaneen ryöstöt 
ja murhat. Hallitus kieltaytyi luovuttamasta syyllisia oikeu- 
den kasiin, niinkuin oli pyydetty. 
Samaan aikaan kuin duuma, piti kokouksiaan valtakun- 
nanneuvosto, jonka toiminta hupeni muutamiin sisallyksettö- 
miin taysistuntoihin. Sen valiokuntien työsta ei kuulunut 
mitaan. Tsaarista sanomalehdet vain kertoivat, etta han 
armollisesti vastaanotti taantumuksellisia arvohenkilöita, 
suuressa maarin jakeli ritarimerkkeja ja rykmenttipyhimys- 
ten kunniaksi piti sotajoukkojen paraadeja. Tama hovi- 
idylli hiiJriytyi 24 p. kesakuuta yht'akkiá, kun Pleobrasenskin 
kaartinrykmentin ensimmainen pataljoona, jonka kunnia- 
paiillikkö oli Nikolai II itse, teki kapinan. 
Silla aikaa kuin hallituksen ja kadettien valinen taistelu 
julkisuudessa jatkui mita kiivaimmalla tavalla, molem,mat 
salaa neuvottelivat rauhanteosta. 
Palatsikomendantti Trepov, jonka neuvoihin tsaari suu- 
resti luotti, seka ministerit Stolypin ja Isvolsjki tarjosivat 
hallituksen nimessa Miljukoville ynna muille kadeteille paa- 
sya kokoomusministeristöön. Vastineeksi heidan puolueensa 
tuli luopua agraarisuunnitelmasta seka kuolemanrangaistuk- 
sen poistamisvaat:mt ksesta ja julkisesti rikkoa valinsa liitto- 
laistensa trudovikkien kanssa. Puoluejohtajat olivat tahan 
kauppaan valmiit, mutta vaativat kadeteille enemmistöa 
kabinetissa, ennen kaikkea itselleen sisaministerinpaikkaa, jota 
Stolypin ei kuitenkaan tahtonut antaa. Goremykin pysytte- 
lihe taustassa ja varoitti virkatovereitansa myöntyvaisyy- 
16 - Venöjl1n historia. 


I 
, 



 . 

 

 ; 
1. 


l-:'i 

 

. 
; 



1'1 


--J 


242 


desta. Vaikutusvaltaiset kadettipuolueen jasenet vuorostaan 
varoittivat johtajiaan »liiallisista myönnytyksista voimatto- 
malle hallitukselle». Kaikki tai ei mitaan kuului lopuksi 
kadettien tarjous. Asiasta ei tullut mitaan. Kesakuun 
lopussa halEtus paatti hajoittaa duuman ja kokosi kaiken 
varalta luotettavia rykmentteja Pietariin ja Moskovaan. 
Heinakuun 3 p. hallitus julkaisi ehdotuksensa maahadan 
huojentamiseksi. Se hylkasi mita jyrkimmalla tavalla kaiken 
pakkoluovutuksen, mutta lupasi sensijaan perustaa maavaras- 
ton jattamalla sen haltuun valtion tilukset ja runsaskatisesti 
ostamalla yksityistiluksia talonpoikaispankin avulla. Val- 
tion avustusta mita laajimmassa maarassa oli edelleen myön- 
nettava talonpojille heidan siirtyessaan Siperiaan seka muut- 
taessa osamaata yksityisomistukseksi. Sen johdosta duuma 
paatti julistuksella kaantya kansan puoleen, pyytaen sita 
ratkaisemaan kumpiko agraariehdotus oli parempi. Eras 
valiokunta valmisteli julistusta, jonka duuma 17 p. heina- 
kuuta ensi lukemisessa hyvaksyi. Samana paivana levisi 
huhu, etta hallitus oli paattanyt hajoittaa duuman. Niin 
oli todella laita. Goremykinin tosin, joka kiihkeasti oli siihen 
kehoittanut, valtasi viime hetkessa pelko taman toimenpiteen 
seurauksista. Veripunaisin varein kadettipuolueen puhujat 
olivat maalanneet seinalle vallankumouksen hirmukuvan, 
jonka duuman hajoittaminen ehdottomasti oli paastava irral- 
leen. Silloin Stolypin astui vaaran paikalle ja otti ministeri- 
neuvoston johdon. Han oli kunnianhimoinen ja kyvykas, 
mutta myöskin isanmaallinen ja rohkea. Han uskoi hallituk- 
sen voimaan ja monarkian tulevaisuuteen. Urkkija Asevin 
.salaiset kertomukset sosiaalivallankumouksellisen puolueen 
vahista voimakeinoista vahvistivat hanta luottamuksessaan. 
Miljukov, huolissaan tulevasta ministeri-ihanuudestaan, 
paatti tyynnyttaa myrskya. Heinakuun 19 p. han, kasitel- 
taessa toiseen kertaan duuman kehoitusta kansalle, esitytti 
siihen muutosehdotuksia hallituksen ehdotuksen suuntaan. 
Se oli liian myöhaista. Trudovikit ja talonpojat, jotka eivat 



r 
I 


l' 


\...'
 
;..;: 

)" 

 


243 


aavistaneet mitiHin siita, etta oli tekeilla lehmakauppa 
ministeripaikoista, hintana oman vakaumuksensa uhraami- 
nen, ja jotka hartaasti ja lujasti pysyivat kadettien saar- 
naamassa uskossaan parlamentin kaikkivaltaan, aanestivat 
kumoon kadettien vastaehdotukset. Lauantaina 21 p. heina- 
kuuta Nikolai II Pietarhovissa a:lekirjoitti kaskykirjeen 
duuman hajoittamisesta. Seuraavana aamuna edustajat luki- 
vat sen lehdista, riensivat saikahtyneina Taurian palatsiin 
ja tapasivat kaikki ovet suljettuina. Ikkunoista he nakivat 
valkahtavia pistimia ja paasisaankaytavissa tsaarin kasky- 
kirjeen: edustajien kykenemattömyys luovaan työhön, hei- 
dan valtuuksiensa ylittaminen ja laiton kehoitus kansalle 
olivat pakottaneet hanet hajoittamaan duuman. »Mutta 
jarkahtamatön oli hanen tahtonsa pysyttaa voimassaan 
duumaa koskeva laki.» Senmukaisesti han 5 paivaksi maalis- 
kuuta 1907 kutsui kokoon uuden duuman, josta han toivoi, 
etta siina »ilmestyisi ajatuksen ja teon sankareita». 
Heinakuun 22 paivan iltana matkusti osa duumaedus- 
tajia, kadetteja ja trudovikkeja, Viipuriin, siella, Pietarin 
poliisin valtapiirin ulkopuolella, neuvotellakseen asemasta. 
Hotelli Belvederessa Muromtsev avasi runkoparlamentin. 
Syva suuttumus hajoituskaskyssa lansutuista moitteista, 
kauhea pettymys kaikkien toiveiden akillisesta raukeami- 
sesta vallitsi kokouksessa. Tahdottiin kaantya kansan puo- 
leen, puolustautua sen edessa, kehoittaa sita vastarintaan. 
Aktiiviseen, ehdottivat taistelunhaluisina trudovikit, ei, vain 
passiiviseen, verenvuodatuksen valttamiseksi, kehoittivat 
varovaiset kadetit. Pitkiia aikaa keskusteluun heilla ei ollut, 
silla Viipurin laanin kuvernööri ilmoitti, ettei han sallisi 
kokouksen kestaa paiviia kauempaa. Eras valiokunta, jonka 
puheenjohtajana oli Miljukov, sepitti kehoituksen kansalle: 
alkaa antako hallitukselle yhtiikaan kopeekkaa alkaaka yhta- 
kaan sotamiesta, ennenkuin kansaneduskunta kutsutaan 
kokoon. Edustajat hyviiksyivat taman sanamuodon ja alle- 
kirjoittivat kehoituksen. Taaskin kerran historioitsija Milju- 



: l' l' 


244 


kov oli tietamatön historian opetuksista. Mita veniilaiset 
kansanedustajat 23 p. heiniik. 1906 Viipurissa paattiviit, sen 
oli 58 vuotta ennen Preussin kansalliskokouksen runkoparla- 
mentti 15 p. marrask. 1848 tehnyt, saamatta kehoituksellaan 
veronmaksu- ja asevelvollisuuskieltoon vastakaikua kansassa. 
Samaa tapahtui nyt Venajalla. ViiPurin kehoitus ei ollut 
taistelun alkua, vain kadettien epatoivon huuto. Se suuri 
kansanmyrsky, jöta he olivat odottaneet, ei tullutkaan: veroja 
virtasi edelleen hallituksen rahastoihin, ja maaraaikana syk- 
sylla ilmestyivat taysilukuisina kaikki asevelvolliset kutsunta- 
toimistoihin. Muutamissa niista istui kohtaloonsa alistuen 
Viipurin julistuksen allekirjoittajia, joilla ei ollut rohkeutta 
teolla vastata sanoistaan. Voimakkaammin duuman hajoit- 
taminen vaikutti ulkomaiden pörsseihin venalaisen valtio- 
koron jyrkan arvonlaskun muodossa seka eraassa Timesin 
kirjoituksessa, jossa tsaarihallitusta syytettiin luottamuksen- 
rikkomuksesta lansieuroppalaisiin lainanantajiinsa nah- 
den. Vastoin odotusta venalainen kylla otti rauhallisesti, 
monin paikoin viilinpitamattömasti vastaan tiedon duuman 
hajoittamisesta. Elonkorjuutöiden tahden, Miljukov arveli, 
ja pani toivonsa syyskuuhun. Mutta silloinkin syntyi vain 
yksityisia kapinoita 't lanomistajia, mutta ei hallitusta vas- 
taan. Ihmeita uskovien Venajan talonpoikien kesken aIkoi pian 
kiel tz.å kertomuksia, kuinka tsaari sotamiehillaan oli ajattanut 
duuman hajalle, koska se oli tahtonut panna hanet viralta. 
Sellaiset jutut levisivat yha laajemmalle, eivatka kotiin 
palanneet talonpoikaisedustajat voineet niita kumota, koska 
he »eivat olleet ymmartaneet herrojen puheita Piiterissa) 
(Pietarissa). He jaivat toivomaan toista duumaa, joka voisi 
toteuttaa talonpoikaisen maaihanteen. Kun kansan suuri 
enemmistö oli nain tylsaa, niin taytyi vallankumouksellisten 
puolueiden kapinahankkeiden ja valtiollisten hirmutekojen, 
huolimatta kiihkoisen alttiista uhrautuvaisuudesta, jaada 
tuloksettomiksi. Sosiaalidemokraattisen puolueen keskus- 
komitea kaski tekemaan yleisen vastalauselakon duuman 



245 



 
f 
, 


hajoitusta vastaan, mutta sellainen syntyi vain molemmissa 
piHikaupungeissa seka eraissa teollisuuskeskuksissa. Se lop- 
pui lyhyeen ja laimeasti, silla työlaiset olivat vasyneet lak- 
koihin ja vaestö suuttunut kaupan ja liikkeen yha jatkuvasta 
lamaustilasta. Sosiaalivallankumouksellisten tai bolsevikkien 
virittamat sotilaskapinat Poltavassa, Viaporissa, Kron- 
stadtissa ja Odessassa kukistettiin toisilla sotavaenosastoilla 
tai sotalaivoilla. Kronstadtissa vallankumous hukkui viina- 
me
 
en, josta kapinoitsijat juopuivat ihan mielettömiksi. 
Lenin julkaisi lentokirjasen »Duuman hajoitus ja köyhalis- 
tön tehtavab>, jossa han lausui peittelemattöman ilonsa 
»kadettien harhakuvitelmien» lopusta. Hanen mielestaan 
oli sina valiaikana, joka oli kuluva ennen köyhalistön uutta 
suurta eteenpain-rynnistysta, vallankumouksellista tulta 
pidettava vireilla jatketnilla murhayrityksilla seka sissi- 
sodalla. Kansan taistelua hallituksen joukkoja vastaan ei 
kuitenkaan syntynyt muualla kuin eraissa Puolan ja Kau- 
ka
ian kaupungeissa seka maaseuduilla Itameren-maakun- 
nissa, missa niinsanotut »metsaveljeb> kavivat partiosotaa 
poliisia ja kasakoita vastaan. 
Niinkuin Lenin, niin myöskin Venajan kansan liiton joh- 
taja, tri Dubrovin, oli ihastunut kadettipuolueen valtiolli- 
sesta luhistumisesta. Han teki heinakuussa Venajan ympari 
kiertomatkan, joka muodostui riemukuluksi. Paikalliset 
satraapit vastaanottivat kaikkialla tuon vaikutusvaltaisen 
korvaankuiskuttaj an pal veI ushal nisella kunnioituksella. 
Hanen kehoituksestaan kuvernöörit ja arkkipiispat puhuen 
ja siunaten ottivat osaa liiton uusien yhdistys- ja teehuoneis- 
tojen vihkimistilaisuuksiin. Varoittavaksi esimerkiksi seka 
kostonhimonsa tyydyttamiseksi Dubrovin katyreillaan mur- 
hautti kadetti en agraariehdotl1ksen sepittajan, professori 
Herzensteinin, 3I p. heinakuuta Terijoen huvilayhteiskunnassa 
Suomessa. Viipurin poliisi kylla otti murhaajat kiinni ja 
suomalainen oikeusistuin tuomitsi heidat elinkautiseen van- 
keuteen, mutta tsaarin antamalla armahduskirjeella heidat 



246 
heti vapautettiin. Itse murhateon aiheuttaja kieltaytyi 
kopeasti venalaisena puolustautumasta vierasheimoisen tuo- 
mioistuimen edessa. Pietarin poliisi er:asi jyrkimmassa muo- 
dossa kaiken avun antamisen Suomen viranomaisille taman 
murhat yön tutkimisessa. 
Uusi ministeripresidentti Pjotr StolYPin katsoi naissa 
oloissa paatehtavakseen raivata sellaisen keskitien vallan- 
kumouksen ja taantumuksen valilla, jota Venajan oli mahdol- 
lista kulkea ja joka voi johtaa maan sekasorron tilasta pois. 
Heti nimityksensa jalkeen han kaantyi lokakuulaisjohtajan 
GutSkovin ja eraan uuden keskustapuolueen, »rauhallisen 
uudistuksen puolreem, johtajien, kreivi Heydenin, Sipovin 
ja N. Lvovin puoleen, kehoittaen heita astumaan hallituk- 
seen. He asettivat ehdoksi, etta oli laadittava uudistus- 
ohjelma lokakuunmani£estin henkeen, minka Stolypin hylkasi. 
Samaan aikaan Miljukov vannotti askeisia liittolaisiaan kiel- 
taytymaan yhteistyösta ministeripresidentin kanssa, minka 
he sitten tekivatkin. Kun myöskin slavofiilinen Moskovan 
aatelismarsalkka Samarin kieltaytyi hiinelle tarjotusta pyhiin 
synodin yliprokuraattorinvirasta, niin Stolypinin duumatto- 
mana aikana edelleen taytyi hallita valtiota virkavallan mie- 
hilla seka 87. 
:n, tuon hatapykalan, avulla. Vain niinkuin 
ihmeen kautta han 25 p. elok. 1906 valtti eraan sosiaalivallan- 
kumouksellisen puolueen rohkean murhayrityksen. Kaksi 
valittua, jotka olivat vihkiytyneet murhaan ja kuolemaan, 
tunkeutui ulkomaiseen sotilasunivormuun puettuna hanen 
taloonsa ja heitti kaksi pommia, joiden rajahtamisesta oli 
mita kauheimmat seuraukset. Murhayrityksen tekijat repey- 
tyivat palasiksi, mutta heidan mukanaan 27 henkea sai 
surmansa, ja monet muut haavoittuivat, niiden joukossa 
myöskin Stolypinin tytar. Han itse jai haavoittumattomaksi. 
Han vac;tasi murhayritykseen panemalla toimeen kenttasota- 
oikeudet 1 p. syyskuuta annetulla asetuksella. Ne olivat 
lyhennetylla ja joudutetulla oikeudenkayntimenettelylla toi- 
mivia pikaoikeuksia vallankumouksellisten rikosten tUQmitse- 



, 
, 
. I 
I 


1. 
I 
,. 


247 


miseksi. Mutta vain paikallisilla kenraalikuvernööreilla oli 
lupa antaa vangitut niiiden tuomioistuinten kasiin. Jos ne, 
niinkuin melkein aina oli laita, langettivat kuolemantuomion, 
niin se heti pantiin toimeen. Taman, syyskuun 1 paivan ase- 
tuksen mukaan, joka pysyi laillisesti voimassa aina vuoden 
1907 toukokuun 3 paiviian saakka, mestattiin 683 henkea. 
Paitsi niiita pikaoikeuksia työskentelivat kaikkialla myöskin 
sa
nnölliset sotaoikeudet, joiden menettely antoi puolustuk- 
selle laajoja oikeuksia ja joiden kuolemantuomioita vastaan 
oli lupa vedota tsaarin armahdukseen. 
Kadettipuolue totesi lokakuun alussa Helsingissa pita- 
massaan kongressissa siihenastisen toimintansa tulokset. 
Mieliala oli kovin masentunut. Miljukov pysyi kaikista 
moitteista huolimatta tunnustettuna johtajana. Mutta hanen 
itsensii tiiytyi myöntaa, etta Viipurin kehoitus oli ollut »epa- 
tarkoituksenmukainen». Siihen loppui puolueen sankariaika: 
voitonvarman hyökkiiyksen sijaan hallituksen lujia asemia 
vastaan oli kongressin paatöksen mukaan astuva suunnitel- 
mallinen piiritys. Mutta )piiritetty» hallitus kavi pian hyök- 
kaykseen, kielsi puolueelta pyydetyn laillistuttamisen, 
karkoitti sen kannattajat valtion viroista, pakotti monet 
valtiolliseen teeskentelyyn seka paatti jonkin aikaa horjut- 
tuaan jattaa tuomioistuimen kasiin Viipurin kehoituksen 
168 allekirjoittajaa. Sita kohnikuukautista vankeusrangais- 
tusta, johon kaikki tuomittiin, lievensi valtiollisen mart- 
tyyriuden pyhimyskeha. Mutta kovasti, peloittavan kovasti 
kohtasi heitå lisarangaistus: aktiivisen ja passiivisen vaali- 
oikeuden menettaminen elinkaudeksi. Hallituksen antamasta 
viittauksesta aateliskokoukset riensivat keskuudestaan 
arvottomina jasenina sulkemaan »viipurilaiset». Ei arvokas 
Muromtsevkaan valttanyt tata saatyveljiensa rangaistus- 
tuomiota. Maata-omistavan aateliston mieliala oli kaikkialla 
tullut hallitukselle kuuliaiseksi; entisesta vastustuksesta 
talonpoikaislevottomuuksien jalkeen ja kadetti en uhkaavan 
agraariehdotuksen johdosta ei ollut enaa merkkiakiiiin huo- 



'1 


248 


mattavissa. Se vaikutti osaltaan syksylla 1906 toimitettuihin 
semstvovaaleihin, jotka aateliston valta-asemaan katsoen 
kaikkialla kaviviit taantumukselliseen tai vanhoilliseen suun- 
taan. Oli niinkuin Itavallassa ja Saksassa vuoden 1848 
lopussa, jolloin monet kantoivat hautaan maaliskuun-piiivien 
harhakuvitelmat. 
Paljoa ankarammin ja raaemmin kuin kaikki entiset 
sisiiministerit Stolypin iski vastustuspuoluetta, jota hiin vhasi, 
ja vallankumousta, jota hiin pelkiisi, mutta todellisena valtio- 
miehena han samalla teki rakentavaa työtii. Tiissii han jyr- 
kiisti erosi edelliikavijöistiian ja seuraajistaan, ennen kaikkea 
Plehwesta, joka yksin poliisitoimenpiteillii tahtoi uudistaa 
Venajan. :M:ita ennen hanta jo kauan vapaamieliset oppineet 
ja poliitikot olivat kehoittaneet tekemaan, mitii Witte 1905 
oli ennustellut ja aateliskongressi toukokuussa 1906 suosi- 
tellut, sen teki Stolypin. Hiin piiatti laskea kirveen Iso-Venii- 
jan maataloudellisen kehittymiittömyyden juurelle: havittiiii 
mirin, joka oli yhtii pyha taantumuksellisille kuin vallan- 
kumouksellisille. Laki 22 p:ltii marrask. 1906, joka annettiin 
87. artiklan perustuksella, antoi jokaisen talonpoikaiskunnan 
enemmistölle vapauden ja keinot siirtya peltomaan yhteis- 
omistuksesta yksin omistukseen. Mutta jos kyli:j.nosakas- 
ten enemmistö tahtoi pysyii vanhoillaan, niin laki antoi yksi- 
tyiselle talonpoikaisisiinnalle oikeuden eroa mirista ja muut- 
taa hanelle tulevan osan yhteisomistuksesta pyöristetyksi 
yksityisomaisuudeksi. Kummassakin tapauksessa valtio tar- 
josi teknillista ja aineellista apuansa »maan jiirjestelykomis- 
sionin» valityksellii. Stolypin oli tiiysin tietoinen kumoukselli- 
sen agraariuudistuksensa vaikeuksista ja seurauksista. Viihin- 
taiin ihmisian han arveli sen toteuttamisen vaativan. Hiin 
ei myöskaan kieltanyt sita valtiollista tarkoitusta, minka 
han uusmuodostukseensa liitti. Han tahtoi sillii ajaa kiilan 
suureen, harmaaseen talonpoikaisjoukkoon, joka kaikkialla 
oli yhta kurja ja yhteiskunnallisissa ja valtiollisissa asioissa 
ajatteli samalla tavalla. Se oli tiillii uudistuksella halaistava 



, 
.J 


1 
l. 


;,,\: 
(
 
.
 


]' 
f 


24Q 


kahteen osaan, tyytyvaisiin talollisiin ja maattomaan köyhå- 
listöön. Uuden vallankumouksen sattuessa ensimmainen 
ryhma taloudellisesta itsekkyydesta pysyisi hallituksen puo- 
lella, toinen voitaisiin ensimmaisen kautta poliisien ja kasak- 
kain avulla helposti pitaa ohjissa. Eivat ainoastaan sosialis- 
tit, vaan myöskin kadetit aloittivat heti laajan kiihoituksen 
kaupungeissa ja maalla tata valiaikaista lakia vastaan, joka 
lopulliseen toteuttamiseensa tarvitsi duuman vahvistamista. 
Valtiolliset nakökohdat olivat tassa maaraavina eivatka kan- 
santaloudelliset. HerzensteiniHiinen agraariehdotus oli kade- 
teille ainoana siltana paastaksensa valtiolliseen yhteisymmar- 
rykseen talonpoikaisten valitsijajoukkojen kanssa. Sellai- 
nen oli myöskin lokakuunkollgressin paatös, ja vain keretti- 
liiinen saattoi sita horjuttaa. 
Yhta kohtalokkaaksi kuin Saksalle tuli Bismarckin ja 
saksalaisen edistyspuolueen vaHnen vastakohta, oli Vena- 
jalle Stolypinin ja kadettien valinen katkera vihamielisyys 
oleva, si1la naiden takana oli sivistyneen porvarissaadyn 
enemmistö. Ilman sen apua ei valtion todellinen uudistami- 
nen lansimaisten periaatteiden mukaan ollut mahdollinen. 
Kadetit eivat löytaneet tieta yhteiseen työhön hallituksen 
kanssa itsepaisen ja ylpean kamariviisautensa tahden, joka 
on kaikkien nuorten puolueiden vika. Stolypin ei ole ensim- 
maisen kieltaytymisen jalkeen enempaa hakenut Venajan 
tulevaisuudelle niin valttamatönta sovintoa tuon suurim- 
man puolueen kanssa, joka edusti sivistysta ja omistusta; 
siita esti hanta viha, jonka valtiomiehen ei tule sallia itseansa 
johtaa. Ja taman Stolypinin tekeman virheen tehostivat 
karkeuksiin ja ilkeyksiin asti lukemattomat maakuntasatraa- 
pit aina poliisivahtimestareihin asti. Pidettiin lujaluontei- 
suuden todistuksena ja edullisena virkauralla kohoamiselle 
tehda pilaa »Viipurin rinkelin tekijöista» ja kayda kasiksi 
maassa makaa vaan puolueeseen sosiaalidemokraattien ilkeaksi 
iloksi. Lenin oli oikeassa, kun han 1905 sanoi puolueensa 
vaaraUisimmaksi viholliseksi vapaamielista porvaristoa ja 



250 


suositti panettelua parhaana aseena sita vastaan. Ja Leninin 
liittolainen tuossa likaisessa taistelutavassa Venajan sivis- 
tynytta porvaristoa vastaan oli tietamattaan taantumukselli- 
nen virkavalta monen vuoden kuluessa, kunnes tuli sen ja 
monarkian loppu. 
Kenttaoikeuksista huolimatta vallankumouksellinen liike 
edelleen jatkui kautta maan. Joulukuussa sosiaalivallanku- 
mouksellisten Luzernissa pitama puoluekongressi paatti, 
etta korkeammat virkamiehet olivat murhattavat »lentavien 
taisteluosastojen» toimesta, joiden oli maara ilman keskus- 
komitean tarkastusta itsenaisesti suunnitella murhahankkeita 
ja panna ne toimeen. Sen johdosta Asevei enaa ajoissa voi- 
nut varoittaa poliisiosastoa. Joulukuun 23 p. murhattiin 
kreivi Aleksanteri Ignatiev, tammikuun 3 p. 1907 Pietarin 
kaupunginpaallikkö von der Launitz, kuutta paivaa myöhem- 
min kaikkien sotaoikeuksien ylin virallinen syyttaja, kenraali 
Pavlov. Duumavaaleihin, jotka alkoivat 21 p. tammikuuta 
ja kestivat 17 paivaan helmikuuta, ottivat taUa kertaa vilk- 
kaasti ja innokkaasti osaa sosiaalivallankumoukselliset niin- 
kuin sosiaalidemokraatitkin. Tama vallankumouksellisten 
osanotto vaalitaisteluun vaikeutti kadettien harjoittamaa 
kiihoitusta, joille toiselta puolen hallitus asetti kaikkia aja- 
teltavissa olevia esteita. Heidan johtajansa Miljukovin 
nimi pyyhittiin toistamiseen mielivaltaisesti valitsijaluette- 
losta. .senaatti katsoi arvonsa mukaiseksi venyttaa erinaisia 
hallitukselle epamukavia vaalilain maarayksia »selittamalla 
niiden oikeata tarkoitusta». Mutta mitkaan oikeudenloukkauk- 
set eivat auttaneet. Talonpojat eivat nyt enempaa kuin ennen- 
kaan antautuneet hallituksen vaikutuksen alaisiksi, vaan 
aanestivat niita ehdokkaita, jotka lupasivat heille enimman 
maata. Mitaan eroa sosialistien, »sitselistien» (karttuunimek- 
kojen), ja kadettien, »konokradien» (hevosvarasten), valilla 
ei venalainen kyla voinut huomata. Molemmat lupasivat 
maata mielin maarin; mita he muuta viela tahtoivat, oli 
kasittamatönta. Vallankumouksellisten kiihoituksen tah- 



.. 
4 
f 


251 


den, jonka taistelukeinoina olivat mielikuvitukselliset lupauk- 
set, uhkaukset ja panettelu, toisen duuman vaalien tulos oli 
paljoa radikaalisempi kuin ensimmaisen. Vasemmiston muo- 
dosti 100 trudovikkia, 64 sosiaalidemokraattia, 34 sosiaalival- 
lankumouksellista ja 14 kansansosialistia, yhteensa 212 edus- 
tajaa, joille parlamentissa oli paaasiana mahdollisuuden mu- 
kaan kayttaa puoluetarkoituksiin hyvaksensa kansanedusta- 
jien puhevapautta ja loukkaamattomuutta. Oikeiston taas 
muodosti 22 kansanliittolaista ja monarkistia, jotka periaat- 
teellisesti vastustivat edistysmielisia uudistuksia ja valtio- 
saantöa seka ajoivat duuman hajoittamista. Todelliseen par- 
lamenttityöhön valmis ja siihen myöskin pystyva keskusta 
oli koottu 92 kadetista, 32 lokakuulaisesta ja 9 rauhallisesta 
uudistajasta, edistysmielisesta ja kansanvaltaisesta uudista- 
jasta, yhteensa siis vain 133 edustajasta. Mutta enimmin 
hallitusta kauhistuttivat 210 rajamaiden edustajaa, jotka 
kaikki pitivat lujasti yhta vaatiessaan kansallista itsenai- 
syytta, ainakin mita laajinta itsehallintoa seka kansallis- 
kieltensa tunnustamista yhdenvertaisiksi valtakunnankielen 
kanssa. Osaksi he, niinkuin lattilaiset, virolaiset, liettualaiset 
ja grusialaiset edustajat, olivat liittyneet kadetteihin tai 
vallankumouksellisiin, osaksi taas he muodostivat omia ryh- 
mia, niinkuin puolalainen »kolo)} 46, »Ukrainan gromada» 
40 ja »muhamettilainen ryhma)} 32 edustajineen. Venajan 
saksalaisen vaestön edustajat olivat liittyneet »Lokakuun 
17 paiva.n liittoon», juutalaiset taas kadettien tai sosiaali- 
demokraattien puolueeseen. 
Ei salkku tyhjana ja hammastyksesta sanattomana, niin- 
kuin tuo kuivettunut virkava1tias Goremykin, vaan virasto- 
laukkunsa taynnaan - hanella oli valmiina 34 uudistus- 
ehdotusta - ja va1tiomiehen-arvo=sella puheella Stolypin 
otti vastaan duuman. Maaliskuun 19 p. han esitti sille vapaa- 
mielisen hallitusohjelman ja sanoi olevansa valmis perusta- 
vaan uudistustyöhön venalaisen elaman kaikilla aloilla kfisi 
kiidessa duuman kanssa. Kadetit olivat siihen valmiit, si11a 



.-. 


252 


he pelkasivat syysta duuman pikaista hajoittamista, jollei 
sen enemmistö paasisi yksimielisyyteen hallituksen kanssa. 
Mutta he pelkasivat myöskin valitsijoitansa ja vastasivat 
sentlihden ryhmapaatöksen mukaisesti Stolypinin ohjelma- 
puheeseen aanettömyydella. Sosiaalidemokraattien nimessa 
grusialainen Tseretelli vihamielisessa puheessa julisti sodan 
hallitusta vastaan. Puoluekulissien takana naytti tosin hie- 
man toisenlaiselta kuin parlamentillisella nayttamölla. Ple- 
hanov suositti yhteistoimintaa kadettien kanssa rauhallisen 
lainsaadantötyön hyvaksi, minka Leninin ryhmakunta julisti 
köyhalistönvastaiseksi ja inhoittavaksi menettelyksi. Hurja 
raivo ja rajaton katkeruus, joka oli kasautunut vainon vuo- 
sina ja kiihtynyt kenttaoikeuksien veriteoista, huokui sosiaali- 
vallankumouksellisten intohimoisista lausunnoista. He puhui- 
vat ulos ikkunasta. Sanomalehtien duumaselostuksista kan- 
san oli maara heita kuulla ja heita seurata tsaarivallan kukis- 
tamiseksi. 
Tanrian palatsin laheisyydessa eras entinen valtiomies 
taisteli kuolinkamppailuaan, Konstantin Pobedonostsev. Kuu- 
meisella mielenkiinnolla ja syvalla mielenkuohulla kuoleva 
vanhus seurasi duuman keskusteluja ja noita hurjia syytök
 
sia hanen entista hallintoaan vastaan. Historian nemesis 
oli pitanyt hanet hellgissa siksi kauan, etta hiin ellnatti nahda 
jarjestelmansa taydellisen luhistumisen. Kun sosiaalivallan- 
kumoukselliset edustajat manasivat esiin vainajien varjot, 
kirosivat tsaari Aleksanteri III:ta ja 200 kansanedustajan 
osoittaessa raikuvasti suosiotaan ylistivat isanmaan marttyy- 
reina ja sankareina Seljabovia ynna muita vuoden r88r 
keisarinmurhaajia, silloin kuoli se mies, joka kerran oli ollut 
Venajan hallitsijana, 23 p. maaliskuuta. Suuren, pyhan 
Venajan han oli tahtonut luoda, ja hanesta oli tullut valtion 
ha viWija. 
D.mmassa ei olInt johtavaa puoluetta; ei syntynyt mitaan 
enemmistöblokkia, joka olisi tehnyt lopun tark:oituksetto- 
mista valikysymyksista ja paatöslauseista seka oikeiston ja 



253 


" 


vasemmiston valisista havaistyskohtauksista ja kaksintais- 
teluista ja ryhtynyt asiallisesti kasittelemaan hallituksen 
uudistusehdotuksia. Toivotusta maan rauhoittamisesta kan- 
saneduskunnan olemassaolon vaikutuksesta ei ollut merkkia- 
kaan huomattavissa. Murhayritykset, rosvohyökldiykset 
ja valtiolliset varkaudet eivat loppuneet. Jos tekijat valttivat 
sotaoikeuden pakenemalla ulkomaille, niin poliisiosaston 
asiamiehet siella vainosivat heita. Murha katsottiin ta.1löin 
luvalliseksi taistelukeinoksi, jos ulkomaan tuomioistuimet 
kieltaytyivat luovuttamasta valtiollisia rikoksentekijöita. 
Mutta paha oli, etta Stolypin 1 p. maalisk. 1907 suostui 
eraaseen oikeusministerin puoltamaan ulkoministerit} ano- 
mukseen, jonka mukaan sala-asiamiehelle ja pikkuporvarille 
A. Viktoroville suotiin paitsi rahapalkintoa myöskin henki- 
löllillen kunniaporvarinoikeus, koska han eraassa Ruotsista 
Lontooseen menevassa höyrylaivassa oli myrkkylaukauksella 
murhannut muutaman sosiaalivallankumouksellisen pakolai- 
sen, jolloin tamanhyttitoverit, kaksi ruotsalaista ja yksi rans- 
kalainen, myöskin olivat saaneet surmansa. 1 Oikeistolaiset- 
kaan eivat halveksineet valtiollisen murhan kayttamista 
aseenaan. Helmikuun 12 p. tehtiin »juutalaisvaltiosaannön 
aikaansaajaa», kreivi Wittea vastaan murhayritys, joka epa- 
onnistui. Maaliskuun 27 p. muuan »j uutald
adetlinew) sano- 
malehtimies, tri J ollos, Moskovassa takaapain ammuttiin, 
josta kadettien sanomalehdistö nosti aanekkaan valituksen. 
Tarkasti julkisuutta karttaen piti duuman ohessa kokouksiaan 
II yhtyneen aateliston kongressi, 29 kuvernementin edustajien 
valitsema. Taman salaisen ))Vastaparlamentim esimies oli 
aarimmais-taantumuksellinen Strukov, joka yhdessa eraan 
valiokunnan kanssa valmisti uuden vaalilain, joka mietinnön 
seuraamana annettiin Stolypinille. Siina perusteltiin val- 
tiollista valttamattömyytta hajoittaa »vallankumouksellinen» 


1 Tiihiin liittyvåt salaiset asiakirjat julkaisi bolsevistinen lehti 
Isvestija 8 p. syysk. 1918. 



254 


duuma ja samalla muuttaa vaalilakia maata-omistavan aate- 
lin hyvaksi, joka muka oli monarkian ainoa luotettava tuki. 
Vallankumouksellisten kansanedustajien kansankokous- 
puheet ja se vastakaiku, minka ne maassa herattivat, eivat 
saikahdyttaneet poliisiministeri Stolypinia, mutta mita suu- 
rimmassa maarin huolestutti valtiomiesta eraan siihen saakka 
hanelle tuntemattoman 30 miljoonan suuruisen kansan keksi- 
minen Venajan valtakunnan rajojen sisalta. Se oli Ukrainan 
kansa. Sen 40 edustajaa duumassa varustautui hyökkaykseen 
keskitettya hallintojarjestelmaa vastaan, pontevaan selityk- 
seen Venajan ja Europan yleiselle mielipiteelle, etta he edus- 
tivat kansaa, joka puhui omaa kieltaan, joka luonnollisen ja 
historiallisen oikeuden perustuksella, niinkuin puolalaiset, 
vaati Moskovan 17. vuosisadalla antaman ja Pietarin 18. 
vuosisadalla riistaman itsehallintonsa palauttamista. Se 
oli syy, miksi Stolypin paatti kiireesti hajoittaa duuman ja 
julkaista uuden vaalilain, joka ainiaaksi oli ottava vierailta 
kansoilta oikeuden lukumaaransa painolla Venajan parla- 
mentissa edustaa kansallisia etujaan. Hanelta puuttui vain 
riittava syy, joka yleisen mielipiteen edessa jossain maarin 
saattoi oikeuttaa duuman hajoittamisen seka samaan aikaan 
tapahtuvan vallankaappauksen. - 
Vasemmiston intohimoisten hyökkaysten jalkeen halli- 
tusta vastaan edustajien enemmistö alkoi noudattaa kadet- 
tien harrasta kehoitusta: varjelkaa duumaa! Alkaa antako 
hallitukselle toivomaansa aihetta sen hajoittamiseen. Monet 
talonpoikaiset edustajat ajattelivat peloissaan valitsijoitaan, 
kun he, tsaarin ajamina duumasta ulos, taas tyhjin kasin 
palaisivat kotikylaansa. Silloin »Venajan kansan liiton suuri 
neuvosto» yhdessa poliisiosaston kanssa otti hankkiakseen 
riittavan aiheen: salaliiton aikaansaamisen duuman keskuu- 
dessa tsaarin murhaamiseksi. Se oli jokseenkin kömpelösti 
laadittu, provokatorinen ansa, johon kuitenkin sosiaali- 
demokraattinen ryhma heti tarttui. Toukokuun 16 p. sala- 
liitto »keksittiin
). Eraan Riiasta valitun lattilaisen sosiaali- 



255 


demokraatin Ohsolin luona toimitettu kotitarkastus antoi 
raskauttavaa aineistoa. Toukokuun 28 p. duuman enemmistö 
hylkasi oikeiston hyvittamiseksi tarko tetun esityksen terro- 
rin ja valtiollisten rikosten tuomitsemiseksi. Kesakuun 
r4 p. - uusi vaalilaki oli valmiina - hallitus vaati duumalta 
sen suostumusta siihen, etta heti vangittaisiin r6 sosiaalidemo- 
kraattisen ryhman enimmin syylliseksi katsottua jasenta ja 
ryhdyttaisiin oikeudelliseen tutkimukseen muita vastaan. 
Kadetit, jotka eivat tienneet, mita heidan piti enemman pe- 
lata, duuman hajoitustako vai valitsijoitansa, ehdottivat 
pelastuskeinona komissionin asettamista tutkimaan syylli- 
syyskysymysta. Oikeiston tyydyttamiseksi duuman enem- 
mistö hyvaksyi taman esityksen j a valitsi 22- j asenisen ryhmien- 
valisen komissionin, joka seuraavana paivana myöhaan 
yöhön asti suuren kiihtymyksen vallitessa pohti asiata paase- 
matta ratkaisuun. Myöhaan illalla Pjotr Struve, joka ennen 
oli ollut 'Stuttgartissa painetun Osvobosdenien paatoimitta- 
jana, kolmen muun kadettipuolueen johtajan kanssa poistui 
tuosta myrskyisesta kokouksesta ja lahti Stolypinin luo kes- 
kustellakseen hanen kanssaan »duuman pelastamisesta». 
Se oli liian myöhaista. Seuraavan paivan aamuna, r6 p. 
kesak. r 9°7, julkaistiin tsaarin ukaasi, joka kaj oitti duuman 
ja antoi uuden vaalilain. 
Kaskykirje luetteli kaikki toisen duuman synnit, joista 
suurin oli kielto luovuttaa sosiaalidemokraattiset salaliittolai- 
set, ja ilmaisi myöskin vallankaappauksen varsinaisen syyn, 
kun se seuraavalla tavalla perusteli uuden vaalilain viiltta- 
mattömyytta: ))Tahanastisen vaalijarjestyksen epataydelli- 
syyden johdosta duumaan on kuulunut henkilöita, jotka eivat 
ole olleet kansan tarpeiden ja toivomusten todellisia edusta- 
jia. Venajan valtakunnan lujittamiseksi luodun valtakunnan- 
duuman tulee myöskin hengeltaan olla veniiliiinen. Valta- 
kunnan muilla kansoilla on edelleenkin oleva tarpeidensa edus- 
tajia valtakunnanduumassa, mutta ei enaa siina maarin, 
etta he puhtaasti venalaisissa asioissa voivat maarata ratkai- 



256 


sun. Mutta missa vaestö rajamaissa ei viela ole saavutta- 
nut riittavaa valtionkansalaisen kehitysta, taytyy vaalien 
toistaiseksi j aada sikseen.» 
Nama ukaasin johtavat aatteet toteutettiin uudessa vaali- 
laissa. »Kansan tarpeiden ja toivomusten todelliseksi edus- 
tajaksi» tehtiin maata-omistava aatelisto. Sen valitsijain 
luku lisattiin 32010 1 :sta 51 %:iin, niin etta silla 32 kuverne- 
mentissa oli ehdoton aantenenemmistö, 18:s
a melkein enem- 
mistö valitsijamiesten kokouksissa, jotka keskuudestaan valit- 
sivat edustajat. Sen valtaa rajoitti hieman vain se maarays, 
etta jokaista kuvernementtia tuli edustaa vahintaan yhden 
talonpoikaisen ja yhden kaupunkilaisedustajan. Mutta missa 
suurmaanomistajat olivat enemmistöna, siella he maarasivat, 
kuka talonpoikais1sta ja kaupunkilaisvalitsijamiehista kel- 
pasi kansanedustajaksi. 
Tuo harmaa talonpoikaisjoukko, joka niin surkeasti oli 
pettanyt siihen 1905 Pietarhovissa asetetut toiveet, rangais- 
tiin siita alentamalla sen valitsijain luku 43 %:sta 22 %:iin. 
Niinkuin maalla suurmaanomistus, niin kaupungeissa teolli- 
suus ja kauppa tehtiin ratkaiseviksi tekijöiksi. Niita varten 
perustettiin ensimmainen kuuria, jossa oli 14 % valitsijamies- 
ten kokonaisluvusta, kun taas mielipiteiltaan jyrkempi 
pikkuporvaristo rahavaltaisella sensuksdla karkoitettiin toi- 
seen kaupunkilaisvaalikuuriaan, jossa sen prosenttiluku oli 
II "10. Pienta edistysta entisesta merkitsi uusi maarays työlais- 
kuuriasta. Kuudessa teollisuuskuvernementissa oli maa- 
ratty, etta oli valittava yksi tehtaantyömies taman kuurian 
valitsijamiesten pienesta lukumaarasta. Kaikissa muissa 
kuvernementin-vaalikokouksissa työvaenkuuria oli vain 
yhteiskunnallisena koristuksena eika missaan niista valittu 
työvaenedustajia. Jotta duuma tulisi »hengeltaan venalai- 
seksi», vahennettiin Puolan' ja Aasian Venajan edustajien 


1 Perustamalla työvaenkuuria joulukuussa 1905 oli suurmaan- 
omistuksen prosenttimaara alentunut 34:sta 3z:een. 



'l
7 


f 
1\ 
1) 
l' 
II 
I 


lukumaara IIo:sta 37 :aan. Siita lahtien tuli yksi kansanedus- 
taja Puolassa 746,000 asukasta kohti, Kaukasiassa 1,180,00 
kohti, mutta sen sijaan venalaisessa Arkangelin kuverne- 
mentissa yksi 132,000 kohti. Paitsi Siperian paimentolais- 
kansoilta kiellettiin »riittava valtion kansalaisen kehitys» 
myöskin aroalueen ja Turkestanin 10 miljoonalta muha- 
mettilaiselta ja heilta riistettiin kokonaan vaalioikeus. 
Duuman keinoteko sta venalaistyttamista edisti myöskin 
kansallisvenalaisten kuuriain perustaminen rajamaihin sika- 
laista asianomaisille maille vierasta venalaista virkamiehis- 
töa varten, joka keskuudestaan lahetti yhteensa kuusi »kan- 
sanedustajaa») duumaan. 
Ei Venajalla eika ulkomailla silloin huomattu erasta 
erityista, pykaHijoukkoon taitavasti peitettya uuden vaali- 
lain tarkoitusta: ukrainalainen talonpoikaissaaty oli tehtava 
holhuunalaiseksi. Keinon siihen antoi maata-omistavan 
aateliston suosiminen vaaleissa, joka taydellisesti naytti 
oikeiksi Stolypinin ovelat laskelmat. Kolmannen duumall 
vaaleissa valittiin Ukrainan valitsijamiesten kokouksissa 
talonpoikaiset edustajat vastoin talonpoikaisten valitsija- 
miesten itsensa kaikkia aania. Siten tuli vallankaappauksen 
kautta isovenalainen maa-aatelisto »kansan tarpeiden ja 
toiveiden oikeaksi edustajaksi» ei ainoastaan yhteiskunnalli- 
sessa a valtiollisessa, vaan myöskin kansallisessa suhteessa. 
Yleiseksi hammastykseksi ja isovenalaisyyden kauhuksi 
oli vuoden 1905 vallankumouksen aiheuttamien valtakunnan- 
duuman vaalien kautta siihen saakka tuntematon 3o-miljoo- 
nainen talonpoikaiskansa ilmestynyt valtiolliselle naytta- 
mölle. »Venajan tsaarin historiallinen valta», joksi taantu- 
muksellinen sanomalehdistö ylistaen sanoi vuoden 1907 
kesakuun 16 paivan vallankaappausta, sai UkLinan kansan 
taas painumaan nakymattömiin, ja vasta maailmansodan 
tykkienjyskeessa uusi, viela valtavampi vallankumousaalto 
uudestaan nosti sen nakyviin. 


17 - VenlLjiln h!atoria. 



12. LUKU. 


Taantumus 1907-1914. 


.Meilla ei, Jumalan kiitos, viela 
ole parlamenttia.. 
Kokovtsov duumassa 1908. 


Taantumukselliset tervehtiviit vuoden -1907 kesakuun 
16 paivan vallankaappausta tsaarin vanhan, rajattoman itse- 
valtiuden palautuksena ja. Pobedonostsevin hallitusjarjestel- 
man uudestaan alkamisena. Monissa kaupungeissa Venajan 
kansan liiton osastot kirkkolippuineen seka tsaarin- ja 
pyhimyskuvineen laulaen ja huutaen pitivat kulkueitaan. He 
vetosivat joukkojen alhaisiin vaistoihin, roskavaen ryöstön- 
ja havityshaluun, joka pian oli riehahtava uusiin juutalais- 
pogromeihin. Heinakuun lopussa liitto eraassa Moskovassa 
pitamassaan kongressissa toimitti kannattajiensa seka val- 
tion virkamiesten katselmusta. Maakuntaedustajien ilmoi- 
tusten mukaan laadittiin 
 pitka lista ka:kista niista virkamie- 
hista, jotka puuttuvalla ymmartamyksella kansanliiton isan- 
maallisia pyrintöja kohtaan olivat nayttaytyneet »kykenemat- 
tömiksi» valtion palvelukseen. 
Syva alakuloisuus vallitsi kadettipuolueessa, jonka Stoly- 
pin julisti laittomaksi ja jonka edustajia han kielsi pitamasta 
julkista kokousta Pietarissa. Vain salassa Suomen alueella 
Terijoella he heinakuun lopussa voivat pitaa kokouksensa. 
Se paatti: ohjelma pysyy, ei oikeiston eika vasemmiston kanssa 
ole tehtava vaaliliittoa. Mutta usko ohjelman ja taktiikan 



i 


k 


259 


arvoon oli horjahtanut. Semstvon vanhoillismielinen puolue 
rummutti kannattajansa kokoon Moskovassa pidettavaan 
kongressiin, joka mielipiteenaan lausui, etta vuoden 1890 
taantumuksellinen semstvolaki oli pysytettava voimassa. 
S-euraavissa syysvaaleissa semstvokokouksiin kadettien vas- 
tustajat melkein kaikkialla voittivat, niin etta hallitus nyt 
saattoi laskea saavansa kannatusta politiikalleen maaseudun 
itsehallinnon taholta. Tama vanhoillinen virtaus kesti vuo- 
teen 1912. 
Sosiaalivallankumouksellinen puolue alkoi hajautua. 
Uusia murhayrityksia suunniteltiin, mutta ne tehtiin ajoissa 
tyhjaksi. Vaaralli.simmille paikoille asetettiin nuoria tyttöja 
ja poikia, jotka keskuskomitean jasen Asev uhrasi hirsipuulle. 
Sosiaalidemokraattisen puolueen keskuudessa kesti mensevik- 
kien ja bolSevikkien valinen vanha riita. Lenin katsoi paateh- 
tavakseen lahinna »perustuslaillisten harhakuvitelmien havit- 
tamisem. 
Uuden vaalilain johdosta 14 p. marrask. 1907 kokoutuva 
kolmas duuma oli kokonaan muuttunut. 440 edustajasta kuu- 
lui 146 oikeistoon (kansanliittolaisia ja monarkisteja 50, natsio- 
nalisteja 26, maltillinen oikeisto 70), 253 keskustapuolueisiin 
(153 lokakuulaista, 28 rauhallista uudistajaa ja edistysmie- 
lista, 54 kadettia) ja vain 33 vasemmistoon (13 trudovikkia 
ja 20 sosiaalidemokraattia). Kansallisen itsehallinnon har- 
rastajista oli puolalainen kolo kutistunut II, muhamettilai- 
nen ryhma 7 jaseneen. Siihen tuli viela lisaksi 7-henkinen 
liettualais- valkovenalais- puolalainen ry hma. Ukrainalainen 
gromada oli vallan havinnyt. Muiden ei-venalaisten kan- 
sallisuuksien edustajat olivat liittyneet mika mihinkin vena- 
laiseen puolueeseen. A.arimmaisen oikeiston johtajista sai 
kaksi kiihkeatunteista kestavyyspuhujaa, Puriskevits ja 
Markov, pian venalaisen kuuluisuuden. Edellista hanen vas- 
tustajansa hanen milloin sukkelien, milloin karkeiden hyök- 
kaystensa tahden sanoivat duumailveilijaksi ja saksalaisysta- 
vaksi, jota kumpaakaan han ei ollut. Insinööri Nikola 



200 


Markov Kurskista, kookas mies, joka parturinsa avulla 
koetti tulla Pietari suuren naköiseksi, veti aina aarimmaiset 
johtopaatökset ohjelmastaan ja purki intohimoisen vihansa 
juutalaisia ja kadetteja vastaan aito venaHiisiin haukkuma- 
sanoihin. Valtiosaannön halveksija ja ukrainalaisten vihaaja 
oli sanomalehtimies ja tilanomistaja 8ulgin Ukrainasta, joka 
varmaankaan ei osannut uneksia, etta han, itsevaltiuden ehdo- 
ton kannattaja, kymmenta vuotta myöhemmin parlamentin 
nimessa oli vaativa tsaaria luopumaan kruunustaan. Ryh- 
man teravapaisin mies oli kreivi Aleksei Bobrinski, hovimes- 
tari ja senaattori, muinaistutkija ja sokerikuningas. Han 
valitti aarimmaisen oikeiston suhteet maaraaviin hovipiirei- 
hin, ja hanella oli siten valilliscsti suuri vaikutus duuman 
hyvaksymien laki ehdotusten rnyöhempaan kohtaloon. Han 
vihasi juutalaisia, joiden syyksi han sanoi valtiosaannön 
rnyöntamisen, mutta oli silti ulkonaiselta ihnestykseltaan 
vallan pitkapartaisen rabbiinin naköinen. Han puhui aina 
maltillisesti, mutta »kasillaam. Oikeisto asetti duuman toi- 
sen puhemiehen, ja siksi tuli ruhtinas V. Volkonski. Han oli 
taydellinen gentlemanni, jonka oikeudentunnon ja puolueet- 
tomuuden keskustdujen johtamisessa sosiaalidemokraatitkin 
tunnustivat. 
Maltillisen oikeiston johtajana olivat kreivi Vladimu 
Bobrinski Tulasta, jota Plehwe oli pitanyt valtiolle vaaralli- 
sena vapaamielisena, ja Pavel Krupenski, husaarieversti ja 
Bessarabian aatelismarsalkka. Heidan valtiollinen vakau- 
muksensa oli vaihteleva, koska he saivat sen Novoje Vrem- 
jasta. Toisinaan he kallistuivat lokakuulaisiin, toisinaan 
Markoviin ja natsiollalisteihin. Molemmat olivat itsetietoisia 
miehia ja hyvia puhujia, yht'aikaa kaikuvan mahtipontisia 
ja ivallisen iskuvalmiita. He eivat pitan
et vierasheimoisista 
ja vihasivat juutalaisia, mutta olivat oi'uettomuudekseen 
itse aivan itamaalaisen naköisia. Arvovaltaisin mies kirkolli- 
sissa kysymyksissa oli Puolan kuningaskunnan Hohnin 
alueen vakivaltaisesti oikeauskoisuuteen kaannytettyjen 



T' .. 'Y\' 
I . . 
I . 
.
 
, 
. 
7i 


; 


, 

 


I 
I 
I i 


261 


ukrainalaist
n sielunpaimen, arkkipiispa Eulogius, Puolan ja 
Ukrainan kansan myrkyllinen vihollinen. 
Lokakuun 17 paivan liiton johtaja, Aleksanteri Gutskov, 
oli vapaamielisen venalaisen yleisön heilahdettua oikealle 
pain tullut suurimman ryhman johtajaksi, joka lisaksi nautti 
hallituksen hyvantahtoisuutta. Tama enemman kunnian- 
himoinen kuin kyvykas mies antoi suotuisan ajan puolueensa 
maltillis-vapaamielisen ohjelman toteuttamiseksi kulua huk- 
kaan. Mukautumispolitiikallaan han havitti puolueensa 
¥htenaisyyden ja menetti sen arvonannon, mika hanella 
alkuaan hallituspiireissa oli ollut. Pian puolue hajosi kolmeen 
ryhmaan, joista Gololobovin johtama vanhoillinen kaantyi 
oikealle, vasen turhaan pyrki sopimukseen kadettien kanssa 
ja kolmas neuvottomana istui keskella. Lokakuulaiset asetti- 
vat duuman ensimmaisen puhemiehen, Nikolai Homjakovin, 
joka oli tunnetun slavofiilin poika. Han oli kunnioitettava 
mies ja Venájan parlamentin arvokas edustaja. Kolmannen 
puhemiehen paikan lokakuulaiset olivat tarjonneet kade- 
teille. Mutta kun nama siita kieltaytyivat, niin siksi valittiin 
vasemmistolokakuulainen, parooni Aleksanteri M eyendorff 
Liivinmaalta. Enemman kuin hanen laajat tietonsa ja hanen 
lakimiehen taitonsa vaikutti duumaan hanen totuudenrakkau- 
tensa. Han nautti mita suurinta myötatuntoa jopa aarim- 
maisen vasemmiston keskuudessa. Vain aarimmaiselle oikeis- 
tolle taman miehen jalo luonne oli kasittamatön, jopa 
vastenmielinen. 
Kadettiryhmaa johti Pavel Miljukov, jonka vaali- 
oikeutta hallitus talla kertaa ei ollut vastustanut. Sepitta- 
maansa Viipurin julistusta hiin ei ollut muiden mukana alle- 
kirjoittanut, koska hiin silloin ei ollut edustajana. Niinkuin 
Gutskov niin hankin persoonallisesta turhamaisuudesta ja 
itseviisaudesta vastusti molempien vapaamielisten puoluei- 
den yhteistoimintaa lokakuunmanifestin ohjelman yhteiseksi 
toteuttamiseksi. Hallitus pelkasi hanen ankaraa arvoste- 
luansa Venajan sisaisten kysymysten ollessa puheena ja 



262 


hanen historiallisia tietojaan ulkopolitiikkaa koskevissa kes- 
kusteluissa. Ulkoministeri Isvo1jski ei sentahden pitanyt 
arvoansa a1entavana ennen esiytymistaan duumassa ensin 
ottaa yksityistunnin kansainvalisen politiikan prob1eemeissa 
professori Mi1jukovilta. Sentahden hanen puheensa aina sai- 
vat osakseen suopean vastaanoton sanomalehdistön puolelta 
ja lievan arvostelun opetusmestarilta, joka periaatteellisesti 
kanna ttikin vanhavenalaisen valloituspolitiikan jatkamista. 
Voitokkaasta sodasta han toivoi vapaamielisyyden vahvis- 
tumista. Painvastaista siita odottivat taantum1\kselliset. 
Kadettisena kaunopuhujana esiytyi Roditsevin ohessa mos- 
kovalainen asianajaja Vasili Maklakov. Maklakov heikonsi 
tuntehikkaan kaunopuheisuutensa vaikutusta silla, etta hiin 
asianajajana antoi etevan kykynsa korkeasta maksusta loistaa 
myöskin sellaisten syytettyjen puolustamisessa, jotka olivat 
tehneet sita, mita han edustajana tulisissa puheissaan tuo- 
mitsi kerrassaan vaaraksi. Edistysmie1iset ja rauhalliset 
uudistajat jetrcmovin ja Nikolai Lvovin jord0ssa olivat ensin 
halukkaat kaymaan kasikiidessa lokakuulaisten kanssa. 
Mutta kun niiden myöntyvaisyys hallitusta kohtaan kavi 
yha suuremmaksi, niin he tekivat liiton kadettien kanssa. 
Trudovikkienja sosiaalidemokraattien liittoutuneiden ryh- 
mien johtajat olivat vierasheimoisia, grusialaiset Tseidse 
ja Gegetskori, 1attiliiinen Preedkoln ja liettualainen Bulat. 
Puolalaisen kolon puheenjohtaja oli Varsovan edustaja, 
R. Dmovski, viisas ja ky1ma laskija ja samalla intohimoinen 
juutalais- ja saksalaisvihaaja. Han ajoi pelkastaan hyöty- 
niikökohtiin perustuvaa politiikkaa, voimatta silti torjua 
niita raskaita iskuja, joita sateli puolalaisten sivistysharras- 
tuksia vastaan. 
Puoluekanta ei ollut mikaan kiintea. Duuman viisivuoti- 
sen olemassaolon aikana monet edustajat siirtyivat ryhmiista 
toiseen, osaksi vakaumuksensa muuttumisen, osaksi hyöty- 
nakökohtien tahden. Krupenski hajoitti 1901 maltillisen 
oikeiston ryhman kahteen osaan. Suurempi liittyi natsio- 



i 
I 


I 

 


1. 
l' 
i 
Ii 
I,f: 
I
 
'1 
f 


'!i 


\ 

 


263 


nalistien kanssa ja otti heidan nimensa. Rikkautensa tahden 
podolialainen tilanomistaja Pjotr Balasov kohosi ryhman- 
johtajaksi. Pienempi osa muodosti keskustapuolueen nimel- 
lisena eri ryhman. 
Kolmannessa duumassa, )herrainduumassa), joksi kansa 
sita sanoi, on paljon ja ahkerasti työskennelty valiokunnissa, 
viela enemman taysistunnoissa intohimoisesti puhuttu, mutta 
vain kaksi suurehIma uudistusta on saatu aikaan: työvaen 
vakuutus sairautta ja tapaturmia vastaan seka paikallisen 
oikeuslaitoksen muuttaminen. Tama uudistus palautti ennal- 
leen tuomarien vaalinalaisuuden ja syrjaytti erottamalla 
hallinnon ja lainkaytön maapaallikköjen turmiollisen vaiku- 
'tuksen. Duuman piiatösta, etta paikalliskielta oli sallittava 
kayttaa tuomioistuimissa asiain kasittelyssa, ei valtakunnan- 
neuvosto hyvaksynyt. Pitkien keskustelujen jalkeen parla- 
mentillisessa sovitteluvaliokunnassa duuma myöntyi, jottei 
koko laki raukeisi vierasheimoisten etujen tahden. Molem- 
pien lakien toimeenpano alkoi vasta 1913, mutta keskeytet- 
tiin seuraavana vuonna sodan johdosta ja lykattiin parem- 
piin aikoihin, jotka eivat koskaan tulleet. 
Kaikki muut duuman hyvaksymat uudistusehdotukset 
valtak1tnnanneuvosto hylkasi tai typisti vallan tuntematto- 
miksi. Ylihuoneen taantumuksellinen enemmistö tuli kai- 
ken lainsaadannöllisen työn esteeksi. Se diplomaattinen tap- 
pio, minka Venaja maaliskuussa 1909 karsi Balkanin-kysy- 
myksessa, vaikutti sen, etta Stolypin luopui maltillis-vapaa- 
m'elisesta ohjelmastaan ja sen sijaan omisti sotaisen natsio- 
nalismin. Saantöjen vahvistuksen muodossa hallitus 20 p. 
toukokuuta koroitti aateliskongressin vakinaiseksi valtiolai- 
tokseksi. Tama suljettujen ovien takana kokouksiansa pitava 
»esiparlamentti», joka oli kokoonpantu 36 kuvernementin 
aateliskokousten edustajista, maarasi tasta lahin sisapoli- 
tiikan. Se tutki duuman hyvaksymia lakiehdotuksia ja 
osoitti valtakunnanneuvostolle, mita parannuksia niissa oli 
tehtiivi:i. Se valmisti lakiehdotuksia, jotka ministerineuvosto 




 


hallituksen esityksin
 antoi duumalle ja valtakunnanneuvOlt 
tolle. Niin syntyivat vuosina 1910-1912 ne lait, jotka lak- 
kauttivat Suomen itsehallinnon, irroittivat Holmin alueen 
Puolasta ja riistivat lounaisen alueen saksalaisilta siirtolai- 
silta heidan oikeutensa. Kun osa lokakuulaisia, kansallis- 
kiihkoisen virtauksen vetamina, luopui puolueohjelmasta, 
niin ne saivat enemmistön duumassakin. Se oli Pobedo- 
nostsevin vanha jarjestelma: lohduttaa venalaisia sisallisista 
epakohdista ja monista Lansi-Europassa tuntemattomista 
oikeuksien rajoituksista silla, etta tassa suhteessa vieras- 
heimoisten oli laita viela pahemmin kuin venalaisten. Duu- 
man puhemies Homjakov, joka ei tahtonut olla mukana tassa 
kiihkokansallisessa politiikassa, luopui 17 p. maalisk. 1910 
toimestaan. Hanen seuraajakseen tuli myöntyvainen Gutskov. 
Niiden piirien keskuksena, jotka vastustivat kaikkia 
kirkollisia ja valtiollisia uudistuksia, oli kreivitar 1 gnatievin, 
murhatun slavofiilisen valtiomiehen Nikolai Ignatievin les- 
ken, salonki. Kiipijat, jotka mielellaan tahtoivat tulla kuver- 
nööreiksi; kuvernöörit, jotka tahystivat ministerinpaikkaa; 
munkit, jotka halusivat arkkipiispan hiippaa; hurskaat naiset, 
jotka pitivat epakristillisena aiottua kirkoriskokouksen 
kokoonkutsumista oikeauskoisen kirkon uudistamiseksi seka 
duuman ehdotusta omantunnonvapauden voimaan-saattami- 
seksi; talonpojat, jotka luulottelivat olevansa ihmeidenteki- 
jöita; kaikki nama tapasivat toisensa taalla ja kilvan tuomit- 
sivat lansimaista sivistysta ja ylistivat taivaaseen asti suuren 
Pobedonostsevin jiirjestelmaa. Taallii muuan entinen hevos- 
varas Pokrovskojen kylasta Siperiasta, Grigori Rasputin, 
aloitti uransa »pyhiinii vanhuksena» (synt. 1872) seka ylhiiis- 
ten naisten tulisena rakastajana, jotka tasoittivat hiinelle 
tien hoviin. Keisarillinen perhe oli varma siita, etta tama 
yksinkertainen, mutta »jumalallisella armolla» varustettu 
talonpoika yksin kykeni parantamaan perintöruhtinaan 
perittya tautia, mihin ei mikaan laakiirintaito riitti:inyt. 
Tno ovela talonpoika kiiytti asemaansa hovissa hyviikseen. 



A · 


I 



5 


Han otti suosituksistaan rahaa kiipijöiltå, urakoitsijoilta ja 
tuomituilta, sekautui politiikkaan, kukisti ja koroitti minis- 
tereita, ja vietti sen ohessa. niin hapeallista elamaa, 
eWi duuma Gutskovin ehdotuksesta teki hallitukselle kysy- 
myksen, joka jiii vastausta vaille. 
Natsionalistista politiikkaansa ajaessaan Stolypin tahtoi 
Kiovan Podolian, Volhynian, Mohilevin, Minskin ja Vitebskin 
kuvernementeissa panna toimeen muista poikkeavan sem- 
stvojiirjestyksen. Kansallisilla vaalikuurioilla oli puolalais- 
ten tilanomistajien vaikutus tehtavii tyhjaksi ja sen sijaan 
saatettava oikeauskoisten pappien sananvalta. Vdv( in halli- 
tuksen esitys kesakuussa 1910 saatiin duumassa lapipiiska- 
tuksi. Vallan odottamatta tuo kiihkokansallinen ehdotus 
-kohtasi vastustusta valtakunnanneuvostossa, joka taysistun- 
nossaan vasta maaliskuussa 19II siita keskusteli ja sen hyl- 
kiisi. Asian raukeamisen syyna eivat olleet entisen paaminis- 
terin Witten ja puolalaisen valtakunnanneuvostonjasenen 
Sebekon valtiomiehen-arvoiset puheet, vaan muuan entisen 
sisarr,inisterin Pjotr Durnovon punoma juoni Stolypinin 
kukistamiseksi, johon yhtyivat ylihuoneen taantumukselli- 
set jasenet. Valta-asemassaan uhattuna Stolypin ryhtyi 
toimenpiteeseen, joka mita selvimmin todisti, etta Venajiilla 
oli valtiosaantö vain nimeksi. Han sai tsaarin antamaan 
kaksi ukaasia 25 p. maalisk. 19II. Toinen lykkasi molempien 
kamari en istunnot kolmeksi paivaksi. Toinen vahvisti tuon 
87. hiitiipykalan perustuksella valtakunnanneuvoston hyl- 
kaarnan hallituksen esityksen laiksi! Durnovo sai »virka- 
lomaa» ja poistettiin siten valtakunnanneuvoston istunto- 
salista. Stolypin oli voittanut. 
Maalisk.28 p. duuma ja valtakunnanneuvosto taas sai- 
vat kokoutua. Valikysymyksen muodossa ne syyttivat minis- 
teristön puheenjohtajaa vallankaappauÁs(sta. Kerrassaan 
sopimattomalla tavalla Stolypin puolustautui tata moitetta 
vastaan: ei han vaan tsaari oli antanut puheena-olevat ukaa- 
sit. Valtakunnanneuvosto selitti 14 p. huhtikuuta hanen 



-J 


266 


puolustelunsa riittamattömaksi, duuma 10 p. toukokuuta 
hanen menettelynsa laittomaksi. Stolypin pysyi virassa. 
Pannakseen vastalauseensa vallankaappausta vastaan Guts
 
kov luopui puhemiehentoimestaan. Se ei tehnyt mitaan 
vaikutusta hallitukseen, vaan oli sille vain mieleen. Hanen 
seuraajakseen valittiin oikeistolle mieleinen suurtilallinen 
Rodsfanko, joka oikeistolokakuulaisena johti kolmatta ja 
sitten myöskin neljatta duumaa edelleen natsionalistisia 
kulkuvaylia. 
Helmikuussa 1909 duuma oli pohtinut Asevin asiata, 
jonka kaksoispelin vallankumouksellisena ja salapoliisina 
entinen poliisiosaston johtaja Lopuhin oli paljastanut. 
Kansaneduskunta oli hallitukselta pyytanyt, etta se luopuisi 
siita menettely tavasta, etta vangittuja vallankumouksellisia, 
uhkaamalla heille kuolemaa, pakotettiin pettamaan puo- 
lueensa ja rupeamaan poliisin palvelukseen. Mutta Stolypin 
ei ollut valittanyt varoituksesta. Syyskuun 14 p. 19II tapah- 
tui taas murhayritys hanta vastaan, seitsemas vuodesta 19c6 
lahtien. Kokoutuneen hovin edessa ja keskella kutsuttua 
juhlayleisöa Kiovan kaupunginteatterissa muuan vallan- 
kumouksellinen salapoliisi Bagrov ampui useampia laukauk- 
sia ministeripresidenttia kohti. Kuolettavasti haavoitettuna 
Stolypin heitti henkensa neljaa paivaa myöhemmin jarjes- 
telmansa uhrina. 
Ministerineuvoston puheenjohtajaksi tsaari jonkin ver- 
ran horjuttuaan nimitti raha-asiain. ministerin Vladimir 
Kokovtsovin. Han oli kykeneva ja hyvantahtoinen virkaval- 
tias, mutta katseli vahaksyen kuin mitakinlapsellista menoa 
sita pyrintöa, joka niin intohimoisesti vaati lokakuunmani- 
festissa luvattujen vapauksien laillista vakauttamista. Hanen 
vakaumuksensa mukaan »Venaja ei viela ollut kypsa suurille 
valtiollisille uudistuksille». Mutta kipeasti valtakunta tar- 
vitsi hyvaa ja oikeamielista hallintoa, ja sen hiin tahtoi luoda. 
Vallankumouksellista liiketta han ei pitanyt uhkaavana valta- 
kunnan olemassaololle, mutta sitavastoin kyllakin sotaista 



!( 


267 


ulkopolitiikkaa. Tasta syysta han oli rauhaa-rakastava. 
Kun han oli tunnettu Stolypinin rajamaapolitiikan vastus- 
tajana ja sentahden hovissa kavi puolittain vapaamielisesta, 
niin hanen taytyi, kun hanet Kiovassa nimitettiin virkaansa, 
luvata jatkaa edellakavijansa natsionalistista politiikkaa. Kai- 
ken varalta hovin suosikkijoukko hanen taantumukselliseksi 
vastapainokseen nimitytti uudeksi sisaministeriksi Stolypinin 
siihenastisen apulaisen, J. Makarovin, jonka taantumukselliset 
ja slavofiiliset mielipiteet olivat ylapuolella kaiken epailyksen. 
Hyvan ja oikeamielisen hallinnon luominen oli ollut 
Stolypininkin kiihkeana pyrintöna. Senaattoritarkastusten 
oli maara havittaa hallinnossa vallitsevat epakohdat. Kaik- 
kialla, missa senaattorit Garin, Medem, Neidhardt y. m. 
vahan syvemmalta oloja penkoivat, he tapasivat oikeuden- 
loukkauksia, virkavallan vaarinkayttöa, kavalluksia, lahjus- 
tenottoa. Moskovan poliisilaitoksessa toimeenpannusta tar- 
kastuksesta tunnettu kertomus 16 p:lta jouluk. 1908 osoitti, 
etta salapoliisi vuosikausia oli ollut mita laheisimmassa yhtey- 
dessa rikoksentekijain kanssa, joille se myönsi tayden ryöstö- 
vapauden, kunhan sai osansa saaliista. Moskovan kauptmgin- 
paallikkö, kenraalimajuri Rheinbodt (joka ennen oli ollut 
venalaistyttamispolitiikan katyrina Suomessa), asetettiin vaa- 
rennyksesta, koronkiskomisesta, nylkemisesta ja lahjomisesta 
syytteeseen, tuomittiin syylliseksi, mutta otettiin elokuussa 
1914 uudestaan valtion palvelukseen ja,sai toimen sotavaen 
muonitusvirastossa. Taalla varastettiin kaikkein enimmin. 
Muonitusviraston uudistus uskottiin 1909 eversti Akimoville. 
Toukokuussa 1910 senaattori Neidhardt totesi, etta tuo uuc1is- 
taja oli jarjestetyn joukkueen paallikkö, joka jarjestelmalli- 
sesti ktihvelsi itselleen hallituksen varoja. Kesakuussa 19II 
Moskovassa nostettiin oikeusjuttu 70 eparehellista intenden- 
tuurivirkamiesta vastaan. He vaittivat kaikki olevansa viat- 
tomia. He muka eivat olleet varastaneet, vaan ainoastaan 
ottaneet maaratyn taksan mukaan, jota he rehellisesti olivat 
noudattaneet. Mita uskomattomimpia virkarikoksia toi 



20S 


senaattorin, kreivi Pahlenin Turkestanissa. toimeenpanema 
tarkastus paivan valoon. Tosin tuli tallöin lieventaviiaa 
asianhaarana huomioon, etta sikalainen vaestö oli tottunut 
aasialaiseen despotismiin ja piti jokaisen virkamiehen oikeu- 
tena ottaa veroa virkatointensa tayttamisesta ja iIiinikaan 
siitti, etta olivat laittomia tekoja tekematta. Kertomukset 
lahjomattomista virkamiehista olivat siellii tuhannen ja 
yhden yön satuja. . Perinniiinen kasitys, ettei ollut mikaan 
rikos anastaa valtion varoja, oli siksi lujassa, etteivat mit- 
kaan tarkastukset saaneet sita juurineen poistetuksi. Tulok- 
sena niista oli pe1kka henkilövaihdos. Jarjestelma jai ja sai 
myöhemmin maailmansodassa kammottavat mittasuhteet. 
Vuonna 19II senaattori tarkastukset lopetettiin, koska aatelis- 
kongressi niita vastusti, si11a perustuksella etta ne paljasta- 
malla epakohtia vahensivat hallituksen arvoa vaestön silmissa. 
Luvatun painovapauden hallitus myönsi epasiveelliselle 
roskakirjallisuudelle, joka pian tulvallaan peitti koko Vena- 
jan ja herkassa nuorisossa teki henkista ja sivee11ista havitys- 
työtansa. Koulupojat ja koulutytöt, jotka 1905 olivat innos- 
tuneet vapauden aatteesta, antautuivat »vapaan rakkaudem) 
palvelukseen. Yhta paljon lasten sie1unelamaa myrkytti- 
vat ihmeelliset kertomukset kuuluisien She11c ek Holmesin 
taraisten sdqc1iiden se'kkdh1ista. Pojat j;> ty
öt Fnivat 
omin pain tai yhdessa paikallisen poliisin kanssa toimeen 
ajojahteja ottaakseen kiinni valti.ollisia rikokser:tekijöita, 
mika aiheutti hauskoja, mutta usein myöskin suru11isia 
vaiirinkasityksia. Lopulta ha11itus kaski kouluviranomaisia 
sotilaallisi11a voimiste1unaytöksilHi ynna y1tiöisanmaa11isuu- 
della johtamaan nuorison oikealle tolalle. Yha viela vallitsi 
suuri taikausko maaseudui11a. Havitettiin vahingo11isia hyön- 
teisia ruiskuttamalla kasvien lehtiin vihkivetta 1, manattiin 


1 P. Smirnoyin »Lyhyt puutarhanhoidon oppikirja» seka papis- 
ton edustajat piirikunnansemstvon kokouksissa suosittivat taHi kei- 
noa kaytii.nnöllisimpii.na ja halvill1pana. 



26i.! 


tulipaloja pyhimystenkuvilla ja lyötiin )>noita-akkoja» kuo- 
liaaksi. Jos murhan tekijat joutuivat oikeuden eteen, niin 
valamiehet vapauttivat heidat. Vuoden 1907 kutsLlnta antoi 
tulokseksi, etta melkein puolet (47 prosenttia) palvelukseen 
tJ. kutsutuista eivat osanneet lukea eivatka kirjoittaa. Duuma oli 
f monen kauniin puheen jalkeen valmistanut kansanvaltaisen 
koululain, jonka toimeenpano kuitenkin raukesi valtakunnan- 
neuvoston vastustukseen. Kansanvalistus oli siina minis- 
teriössa, joka kantoi sen nimea, tullut puolueasiaksi. Vallan- 
kumouksen aikuisten valistusministerien, aatteen miehen 
kreivi . Tolstoin ja vapaamielisen Kaufmannin sijaan oli 
1907 tullut Riian opetuspiirin kuraattori Sch\!artz. Tama 
Moskovasta kotoisin oleva virka valtainen koulumestari 
})paransi» edellakavijansa oppikoulujen uudistamista tarkoit- 
tavaa ehdotusta ja esitti sen duumalle. Hanen seuraajaLsa 
Kasso, kreikkalaista syntyperaa oleva bessarabialainen tilan- 
omistaja ja 1\10skovan yliopiston professori, peruutti sen 1910 
duumasta sita vielakin »parantaakseem) ja antoi sen sitten 
jaada lepaamaan. Silloin duuma vihdoin helmikuussa 1913 
teki aloitteen ja hyvaksyi eraan lakiehdotuksen oppikoulun 
uudistamiseksi. Kun siina oli ehdotettu yhteiskunnan osan- 
ottoa koululaitoksen valvontaan »vanhempainkomiteaim> 
muodossa, niin ministerineuvosto hylkasi ehdotuksen ja 
jatti Kasson asiaksi edelleen kiertokirjeilla jarjestaa rappeu- 
tunutta oppikoulua. 
Korkeakoulut olivat 1905 eraan professori ruhtinas Eugen 
Trubetskoin lausunnon mukaan olleet »vallankumouksellisen 
kiihoituksen pesapaikkoja}). Ylioppilasten rauhoittamiseksi 
hallitus 8 p. syysk. 1905 oli kumonnut vuoden 1884 vihatun 
yliopistoasetuksen, mutta ei ollut maarannyt mitaan uutta 
sijaan. Siten syntyneen epaselvyyden senaatti selitti siten, 
etta kumottu asetus L.istaiseksi viela oli voimassa. Aatelis- 
kongressin kehoituksesta Kasso otti »selvittaakseen vallan- 
kumouksen vararikkopesam>. Han toimitutti opettajien ja 
kuuntelijain valtiollisen tarkastuksen ja karkoitti kadetti- 



270 


mielisia professoreja ja vallankumouksellisia ylioppilaita. 
Se synnytti I9II yleisen yliopistolakon, joka lopetettiin 
poliisitoimenpiteilla. Erotettuja professoreja juhlittiin val- 
tiollisina marttyyreina ansionsa mukaisesti ja he saivat toimen 
yksityisissa »korkeammissa kursseissa» seka vuoden 1906 jal- 
keen syntyneissa vapaissa »kansankorkeakouluissa}). Valtion- 
yliopistoissa oli ISO oppituolia tyhjina. Kasso paatti asettaa 
noihin avoimiin virkoihin nuoria vanhoillisia oppineita ja 
lahetti heita edelleen kehittymaan ulkomaille, missa han itse 
kerran oli opiskellut. Mutta Kasson valitsemien Berliinin, 
Heidelbergin ja Pariisin korkeakoulujen sijaan oli silloin 
kaytetty Tarton yliopistoa, joka nyt venalaistyttamisensa 
tahden ei tullut kysymykseen venalaisten oppineiden valmis- 
tamisessa. Ymmarrettavasti tama yliopistojen »tervehtymi- 
nen» Venajan professo eissa synnytti mita suurinta suuttu- 
musta, silla he pitivat sita tieteellisen kunniansa ja vapaan 
valtiollisen vakaumuksensa loukkauksena. 
Vuonna 1912 tapahtuivat uudet duumavaalit. Sisaminis- 
teri Makarovin opastamana virkavalta kaytti kaikenlaisia 
metkuja riistaakseen tyytymattömilta aineksilta vaalioikeu- 
den ja teki vaalilain selittelytempuilla seka kuuriain mielival- 
ta sella jakamisella osastoihin vahemmistön enemmistöksi. 
Naiden vaalivaarennysten johdosta neljas duuma oli kokoo- 
mukseltaan paljoa oikeistolaisempi kuin kolmas. Oikeisto 
marssi, 39 kannattajan vahvistamana, voitonvarmana nel- 
janteen duumaan. (Aarimmainen oikeisto 64, natsionalistit 
88, keskustapuolue 33.) Lokakuulaiset palasivat 54 jasenta 
entistaan heikompina, ja liittoutuneet kadetit (58) ja edis- 
tysmieliset (47) olivat nyt lokakuulaisia lukuisammat. Se 
oli selvana merkkina valitsijain luopumisesta tuon aikanaan 
johtavan ryhman heilahduspolitiikasta, jota oike sto pilk- 
kasi »menetetyn manifestin puolueeksh). 10 trudovikin jou- 
kossa sosiaalivallankumouksellisilla oli muuan johtajansa, 
asianajaja Aleksanteri Kerenski. Hallituksen oli onnistunut 
vain 14 miehen vahvuiseen sosiaalidemokraattien ryhmaan 



I 
I 
r,,
 
f ,,7 
>'.,- 
I 
I 
I 
I 
i 


271 


saada puijatuksi muuan salapoliisi. Se oli puolalainen aatelis- 
mies Roman Malinovski. Poliisi oli vanginnut hanet hanen 
tehdessaan murtovarkauden Plotskissa, ja han oli astunut 
poliisin palvelukseen, kun hanelle luvattiin rankaisematto- 
muus ja hyva palkka. Moskovan työvaenkuuria valitsi hanet 
edustajaksi ja karkeilla hyökkayksillaan hallitusta vastaan 
duumassa han nuoruudestaan huolimatta sai suuren arvon 
ryhmassaan, joka valitsi hanet puheenjohtajansa Tseidsen 
apulaiseksi. Maailmansodan puhjettua han aivan odotta- 
matta luopui edustajantoimestaan, koska hallitus tahtoi kayt- 
taa hanta salaisena asiamiehena sodan aikana Saksassa. 
Puolalaisessa kolossa oli vain yhdeksall jasenta, koska Varso- 
van puolalainen edustaja, sorvari J agello, oli liittynyt sosiaali- 
demokraatteihin ja Lodsin edustaja kadetteihin. Muhamet- 
tilainen ja liettualais-valkovenalais-puolalainen ryhma olivat 
yhta pienet kuin ennenkin. 
Neljas duuma, jota kansa sanoi pappisduumaksi, koska 
siina istui 49 hengellista, jatkoi kolmannen politiikkaa. 
Marraskuussa 1913 GutSkov lokakuulaisten kongressissa 
kuvasi Venajan tilaa. Luottaen tsaarin lupauksi
n lokakuu- 
laisuus kuusi pitkaa vuott 1 oli karsivallisesti koettanut sovit- 
taa toisiinsa hallitusta ja kansaa. Turhaan! Usko ja karsival- 
lisyys ovat nyt lopussa. Hallituksen nykyinen politiikka 
johtaa valttamattömaan, raskaaseen onnettomuuteen, jonka 
seurauksena helposti voi olla pitka sekasorron aika. Vaara, 
joka Venajaa uhkaa, ei ole vallankumouksellisissa puolueissa, 
jotka eivat koskaan ole olleet niin heikkoja ja eripuraisia 
kuin nyt; vaara on hallituksen menettely tavassa, joka tekee 
vallankumoukselliseksi venalaisen yhteiskunnan ja Venaj an 
kansan. 
Viela jyrkemmin kuin GutSkov, jonka loppumaton myön- 
tyvaisyys oli tullut pilalehtien maalitauluksi, lausui ajatuk- 
tuksensa 29 p. marrask. 1913 valtakunnanneuvoston jasen, 
N. v. Cramer: meilla on hallitus, joka ei tahdo nahda eika 
kuulla mitaan, mika voisi herattaa sen itsetyytyvaisyydes- 



Zl'A 


taan. Meilla on alihuone, jossa ei ole mitaan enemmistöa, ja 
jolla ei ole mitaan arvovaltaa hallituksen silmissa. Meilla on 
ylihuone, joka kay vuosi vuodelta taantumuksellisemmaksi. 
Meilla on kansalaisyhteiskunta, jota hallitus ajaa vastustus- 
puolueiden riveihin. Meilla on työvaestö, joka vallankumouk- 
sellisen kiihoituksen ja virkavallan alyttömyyden táhden kay 
yha levottomammaksi ja yha ymmartamattömammaksi vaa- 
timuksissaan. Meilla on maannaIkainen talonpoikaissaaty, 
joka epailee hallitusta niinkuin tilanomistajaakin. Meilla on 
rammaksi lyöty itsehallinto, rappiolla oleva koulu, tyytymat- 
tömyytta kaikkialla. Tyytyvaisia ovat vain ministerit. 
Valtakunnan sisallinen tila oli 1913 samanlainen kuin 
1903 ennen venalais-japanilaisen sodan puhkeamista. Vena- 
lainen vapaamielisyys seisoi leveana taistelurintamana kade- 
teista lokakuulaisiin asti hallituksen taantumuksellista natsio- 
nalismia vastassa. Tasta janl1itetysta tilasta tarjoutui taan- 
tumuksellisille vain se ulospaasy, etta se voitokkaalla sodalla 
olisi saanut hallituksen vastustajat vaikenemaan, talonpojat 
tyydytetyiksi maidenryöstölla ja yleisen mielipiteen innostu- 
tetuksi Konstantinopolin valloituksella. 



j 
j 


L. 
1 ':\ 
, 
: 


; 
: 1 \ 
J 
I ,Jj 
j 
i 
! 


l' 


I 
I i 
:1 
l' 
! 


13. LUKU. 


Kansantalous ja finanssipolitiikka 1906-1914. 


.Loistava on valtion raha-asiain 
tila, taloudelliset voimat ovat taas 
herånneet. Kauppa ja teollisuus 
virkistyviit uudestaan. Mutta- 
pari toistansa seuraavaa katovuotta, 
onneton sota, niin meidån vasta ke- 
hittymassii. oleva taloudellinen ela- 
mii.mme, jolta vielå puuttuu voi- 
makas ravitseva pohjansa, luhistuu 
kokoon.. 
Valtakunnanneuvoston j å.sen 
N. v. Cramer 1913. 
Kansantalouden ja raha-asiain selkarangan Venajan 
maanviljelysvaltiossa muodostivat satotulokset, jotka etu- 
paassa riippuivat ilmastosta. Vuodesta 1909 valtakunnalla 
oli merkittavanaan sarja hyvia vuosia, jotka saavuttivat 
huippunsa 1913, jolloin korjattiin 1ahes 900 miljoonaa kaksois- 
sentneria viljaa. Tama tulos luettiin osaksi myöskin Sto1ypi- 
nin agraariuudistuksen ansioksi, joka oli alkanut 1906, ja 
jonka molemmat kamarit, duumassa siita kauan riide1tya, 
01 vat hyvaksyneet 1910, minka jalkeen se lopullisesti oli 
vahvistettu laiksi. Taman uudistuksen toimeenpanon joh- 
tajaksi tuli 1908 maatalousministeri Krivosein, sangen kyke- 
neva ja tarmokas mies. Saavutetut tulokset olivat huomatta- 
vat: 13 miljoonan hehtaarin alalla oli vuoteen 1914 kaksi 
18 - Venl!.jll.n historia. 



274 


miljoonaa talonpoikaisisantaa omaisineen eronnut mmn 
pe1toyhteisyydesta ja tullut maanomistajaksi omalla poh- 
jalla, jonka maanjarjestelykomissioni oli heille jakanut. Se 
oli paljo, jos ottaa huomioon isovenalaisten talonpoikien 
vanhoillisen luonteen, heidan rakkautensa miriin ja heidan, 
vuosisataisen kokemuksen kautta oikeutetun epaluottamuk- 
sensa valtion toimenpiteisiin tai sen puolelta tuleviin kehoi- 
tuksiin. Enemmistö tosin vastusti uudistusta. Lempeata, tai 
niinkuin Stolypinin vastustajat vaittivat, kovaa pakkoa kayt- 
tivat maapaalliköt usein kylakokouksissa, jo den oli maara 
joko puolustaa tai vastustaa yhteisomistuksen jakoa. Pal- 
jon katkeraa vihaa kylvettiin, kun yksityiset isannat, vastoin 
enemmistön vanhoillaanpysymisvaistoa, pyysivat virkamiehia 
muuttamaan heidan osansa yhteisesta pellosta yksinomistuk- 
seksi. Sita anoivat kaikki ne kuntien jasenet, jotka tehtaan- 
työmiehina, renkeina, ajomiehina j. n. e. jo olivat havinneet 
kaupunkilaisköyhalistöön ja myymalla osuutensa tekivat 
hyvan kaupan. Mutta kylassakin monet talonpojat kevyt- 
mielisyydesta möivat osuutensa, tuhlasivat rahat ja rupesi- 
vat rengeiksi tai maankiertajiksi. Siita uudistuksen vastusta- 
jat kovasti moittivat Stolypinia. He ovat sen itse tahtoneet, 
han selitti, mina otan huomioon vain »vahvab> talonpojat. 
He kylla luovat uuden Iso-Venajan lansieurooppalaisine 
agraarioloineen. Stolypinin toivo aina maata jaettaessa 
hajoittaa myöskin kylat yksityistaloihin ei toteutunut. Eivat 
suuret kustannukset sita estaneet, silla niita ei valtio surkeil- 
lut, vaan se seikka, etta talonpojat itsepintaisesti vastustivat 
yksinaan-elamista ilman naapureja oikealla j 1 vasemmalla 
seka ilman leveata kylaraittia, jonne paivan työn jalkeen ja 
monina pyhapaivina kokoonnuttiin tarinoimaan, juomaan ja 
tanssimaan. Yksinaan perheineen asuminen erll1aan-ole- 
vassa talossa tuntui venalaisesta talonpojasta ikavalta ja 
vaaralliseltakin. Teknillisessa suhteessa vesikysymys tuotti 
vaikeuksia. Koko uudistus tapahtui maksuttomasti talon- 
pojille. Usein annettiin heidan taloutensa jarjestamiseksi 



T ... t'i 
" 
(1,1, 
(1 


275 


uusille maanomistajille, atrubnikeille, joksi kansa uudella 
sanalla nimitti mirista »irtihakattuja», koroton laina 15 vuo- 
deksi, jonka he kasittivat palkinnoksi esivallan toivomuksen 
noudattamisesta. 
Talonpoikien jarkahtamatön vaatimus saada maata 
lisaksi, jonka kaikki heidan edustajansa I:ssa duumassa laaja- 
sanaisesti olivat esittaneet ja jonka hallituksen vastustajat 
olivat luvanneet tayttaa, tyydytettiin osaksi Stolypinin toi- 
mesta. Vuodesta 1906 vuoteen 1914 vaelsi enemman kuin 
2 1 / 2 miljoonaa maanpuutetta karsivaa talonpoikaa Uralin 
poikki Siperiaan, missa hallitus salli heidan asettua valtion 
tiluksilla oleviin metsiin ja aroille. Niihin noin 1 1 / 2 miljoo- 
naan hehtaariin, jotka siten Europan Venajalla vapautuivat, 
tuli lisaksi tilanomistajien maata talonpoikaispankin valityk- 
se1la 5 1 /2 miljoonaa hehtaaria seka hallitsijan ja valtion tilus- 
ten jakamisesta 6 miljoonaa hehtaaria. Yhteensa joutui siis 
13 miljoonaa hehtaaria talonpoikien kasiin. Katsoen maa- 
taloudellisen tekniikan alhaiseen kantaan se oli liian vahiin. 
Maannalka jatkui ja oli sekin osaltaan syyna sotaan. Sen 
alkaessa luvattiin aseisiinkutsutuille Etela-Venajan ja Volgan 
seutujen talonpojille heidan naapuriensa, saksalaisten siirto- 
laisten paremmin hoidetut pellot, n ityt ja puutarhat. Toi- 
sille luvattiin tiluksia valloitettavassa vihollismaassa. Silla 
taantumukselliset toivoivat voivansa pitkiksi ajoiksi kar- 
koittaa uusien agraarilevottomuuksien ja kartanonhavitysten 
aaveen. 
Samassa suhteessa kuin talonpoikien peltotilkut suureni- 
vat, suurmaanomistus taantui. Vuoden 1905 vallankumouk- 
sen saikahdyttamina monet tilanomistajat myivat vaaran- 
alaisen maaomaisuutensa valtion agraaripankkien valityk- 
sella tai suoraan talonpojille ja sijoittivat kauppahinnan var- 
muuden vuoksi ulkomaisiin arvopapereihin tai rahaan, jonka 
tallettivat Lontoon, Pariisin tai Berliinin pankkeihin. Vasta 
1909 luottamus palasi, hyvan vuodentulon johdosta maa- 
omaisuuden arvo kohosi ja kartanomaan myynti lakkasi me1- 


( . 



- 


276 


:1 
I 


kein kokonaan. Kaikkiaan maata-omistava aatelisto talon- 
poikaispankin perustamisesta lukien (vuodesta 1882) maail- 
mansodan alkamiseen asti on myynyt 13 miljoonaa hehtaa- 
ria maata. Monessa Keski-Venajan seudussa oli niin vahan 
aatelisia tilanomistajia, etta muutamissa piirisemstvovalitsi- 
j ain kokouksissa kahdeksan hengen lukuisena kokoutuneella 
aateliskuurialla oli ratkaistavanaan mahdoton tehtava: valita 
keskuudestaan 12 henkea piirikunnansemstvoon. Se oli 
samalla todistuksena siita, etta 1890 luotu semstvon vaali- 
jarjestys jo aikoja sitten oli vanhentunut. Mutta hallitus ja 
maaraava esiparlamentti, aateliskongressi, eivat tahtoneet 
mitaan tietaa sellaisesta uudistuksesta, joka olisi ottanut 
huomioon olevat olot. 
Vuodesta 1909 lukien alkoivat Iso-VenajaJlakin, niinkuin 
jo paljoa ennemmin lantisissa rajamaissa, maataloudelliset 
osuuskunnat naytelHi suurta ja hyvaatekevaa osaa talon- 
poikien elamassa. Kooperatiivit, joksi Venajalla sanottiin 
osuuskuntia, eivat ainoastaan varustaneet talonpoikia siemen- 
viljalla, . koneilla, siitossonneilla, keinotekoisilla lannoitus- 
aineilla seka siirtomaan- ynna muilla tavaroilla, vaan ne perus- 
tivat myöskin kirjastoja ja lukutupia seka jarjestivat talon- 
poikaisten edustajien vaalit semstvokokouksiin ja tulivat 
siten kylan taloudellisen ja henkisen, yhteiskunnallisen ja 
valtiollisen elaman keskipisteiksi. Hallitus katseli kieroon 
tata kehitysta ja epaili kooperatiivien johtajia, ja syysta 
kylla, silla eivat he laulaneet vallitsevan jarjestelman ylis- 
tysta. 
Talonpojan kasvanut ostokyky vaikutti elahdyttavasti 
valtakunnan koko taloudelliseen elamaan, silla »jos talon- 
pojalla on rahaa, niin on sita koko maailmalla». 
Vallankumous oli antanut hirvittavan iskun Witten kas- 
vattamalle suurteollisuudelle. Hyvin kannattavien hallituk- 
sen hankintojen sijaan olivat tulleet valtiolliset työvaenlakot 
ja niiden mukana koneiden ja tehtaanjohtajien pahoinpitely. 
Pahinta oli Puolassa, missa tyånseisahduksia kesti aina 



It 
I .
 
i 
1. 


277 
vuoteen 1909, suureksi tyydytykseksi kilpailevalle Keski- 
Venajan teollisuudelle, misfå lakkoliike melkein kokonaan 
oli loppunut jo 1906. Etela- Venajan rauta- ja terasteollisuus 
eli muutamia raskaita vuosia. Jottei tehtaita olisi tarvinnut 
panna seisomaan, taytyi vieda niiden tuotteita ulkomaille, 
teollisuudesta köyhiin maihin, missa niilla oli kova taistelu 
kaytavana lansieuroppalaista kilpailua vastaan. Niin pian 
kuin tu1i ensimmainen hyva sato, joka omassa maassa loi 
varman menekin edellytykset, alkoi 1909 uusi elpyminen. 
Sijoitusta etsiva ulkomainen paaoma sai taas luottamusta 
Venajaan ja oli, niinkuin Witten aikana, toivehikkaana 
mukana sen uusissa yrityksissa. Vuosina 19°9-1913 syntyi 
1,379 uutta osakeyhtiöta, joissa paitsi englantilaista, saksa- 
laista ja ranskalaista oli osallisena myöskin palj on belgialaista 
paaomaa. Samaan aikaan Venajalla alkoi uusi muoto mene- 
kin jarjestamiseksi, toisin sanoen kuluttajien riistamiseksi, 
nimittain taloudelliset liittoutumat, joita vaatimattomissa 
rajoissa oli ollut jo edellisen vuosisadan lopussa. Lyhyessa 
ajassa kaikki teollisuudenhaarat sopivat yhtalaisesta menet- 
te1ysta kasvavaan kysyntaan nahden. Tosin kolmannessa 
duumassa siita valitettiin ja vaitettiin hintasopimukset 
Venajalle vieraiksi ja lainvastaisiksi, tosin hallitus lupasi 
ryhtya toimenpiteisiin hiili- ja rautayhtyman liiallisuuksia 
vastaan; mutta sen voimat eivat siihen ensinkaan riittaneet. 
Liittoutumat sailyttivat liikkeenhoitonsa salaisuuden ja 
suojelivat itseaan poliisin sekautumista vastaan silla, etta 
pitivat edustajakokouksiansa ulkomailla, tavallisesti jossa- 
kin Berliinin hotellissa. Siten kaikki uudet yritykset teki- 
vat hyvia kauppoja, ja Venaja sai jalleen Lansi-Europassa 
sen maineen, etta se oli rajattomien mahdollisuuksien luvattu 
maa. 
Kansanvarallisuuden nousevan ja laskevan aallon par- 
haana mittapuuna on raudan kayttaminen. Verrattuna 
Lansi-Europpaan oli aikaisemmin Venajan raudantarve 
ollut varsin pieni. Mutta vuonna 1910 vuorityö huolimatta 



278 


kasvaneesta tuotannosta ei voinut tyydyttaa raudannalkaa, 
jota nayttaytyi koko Venajalla. Ei myöskaan lisaytynyt 
hiilentuonti enaa kyennyt tyydyttamaan suurta kysyntaa. 
Varsin suotuisasti kehittyi kutoma- ja gummiteollisuus. 
Mutta myöskin sahkötekniikka, 1aivanrakennus, nahan- ja 
puunjalostus, sementtiteollisuus ynna muut teollisuuden- 
haarat lisasivat odottamattoman nopeasti tuotantoaan 
eivatka kuitenkaan voineet peittaa tarvetta, jonka siis tay- 
tyi turvautua tuontiin ulkomailta, mista taas kertyi valtio- 
rahastolle lisattyja tullituloja. 
Maan kasvaneesta ostovoimasta hyötyi myöskin talon- 
poikainen kotiteollisuus, joka semstvon ja maanviljelysminis- 
teri Krivoseinin tehokkaasti kannattamana surullisten rap- 
pion vuosien jalkeen ilahduttavasti elpyi. 
Vallankumous oli jarkyttanyt myöskin valtion rautatie- 
laitosta. Tavaranruuhkautumiset syksyisin ja myöhastymi- 
set kaikkina vuodenaikoina olivat muodostuneet kroonilli- 
siksi rautatiesairauksiksi. Niiden parantamiseksi hallitus 
asetti kuusi komiteaa, jotka eivat mitaan saaneet aikaan. 
Sitten kolmas duuma ryhtyi asiaan ja valitsi tutkimuskomis- 
sionin, joka tuli rautatie1aisten pilkan esineeksi. Heidan kes- 
kuudessaan oli laajalle haarautunut liitto, jonka varkaudet 
ja rahtikirjainvaarennykset olivat paasyyna siihen, etta 
valtion taytyi ratojansa varten vuosittain antaa lisavaroja. 
Hallitus nimitti sotilaan kulkulaitosministeriksi saadakseen 
vihdoin aikaan jarjestysta. Kenraali Ruhlov, joka ei ymmar- 
tanyt mitaan rautatielaitoksen tekniikasta, luuli nåkevansa 
epåkohdan perussyyn virkamiestensa valtiollisissa mieli- 
piteissa ja harjoitti virkavaltansa nojassa tarmokasta kiihoi- 
tusta, jotta he rupeaisivat taantumuksellisen Venajan kansan 
liiton jaseniksi. Silloin hyva 1uonto-åiti armahti huonosti 
hoidettlla rautatielaitosta ja antoi sille runsaan sadon joh- 
dosta kannattavaa kuljetustointa. Ja tarkastusta pitava 
senaattori Garin keksi tuon varastelevan rautatie1aisjarjes- 
tön, jonka jaseni11a kaikilla oli kansanliiton merkki rinnassa. 



I 
i 


1-'1 
( 
I 
 
.
 
" 
'J} 
\, 
! 
 
,1 


279 


Raha-asiain ministerin vaatimuksesta Ruhlov paatti ryhtya 
eraaseen keinoon, j ota siihen saakka tarkasti oli valtetty. 
Han antoi ammattimiesten purkaa nuo syksyiset rahtitava- 
ran ruuhkautumiset - sellaisten ammattimiesten, jotka eivat 
kuuluneet taantumukselliseen kansanliittoon, eivatpa edes 
olleet oikeauskoisia eivatka venålaista kansallisuutta, mutta 
jotka ymmiirsivat asiansa. Vuodesta 1909 alkaen valtion 
rautatielaitos antoi yha kohoavia ylijiiiimia. Vuodesta 19II 
alkaen rakennustoiminta kehittyi suurenmoisesti; 75 % 
uusista radoista oli yksityisia. Virallinen tilasto osoitti mat- 
kustajaliikenteen suurta kasvua vuodesta 1910, mika oli 
kasvavan varallisuuden merkki. Nuo monet )janikseb>, joksi 
Venajalla. sanottiin liputtomia matkustajia, eivat tosin jou- 
tuneet tilastoon, mutta kohottivat junankuljettajien elaman- 
kantaa, jotka osasivat suojella itseaan tarkastajien ahdiste- 
lulta. Ha.tatilassa heidat heitettiin liikkeella-olevasta junasta 
ulos. Venajan rautatielaitoksen heikkous, melkein kaikkien 
linjojen yksiraiteisuus seka. veturien ja liikkuvan kaluston 
puute, jai tosin nytkin korjaamatta. 
Vaestön kasvava varallisuus ja maataloustuotteiden yli- 
jaa.ma vilkastuttivat koti- ja ulkomaan kauppaa. Vena.ja.sta 
tuli 1910 taas Europan ensimmainen viljanvarustaja. Viimei- 
sena rauhanvuotena (1913) viennin arvo oli 1>420.9 miljoonaa 
ruplaa, tuonnin taas 1,220.5 miljoonaa ruplaa, mika teki yli 
200 miljoonan ruplan ylijaaman valtakunnan hyvaksi. 
Ta.rkeimpana. kauppamaana oli edelleen Saksan valtakunta, 
jonka kanssa 28 p. heinak. 1904 tehtiin uusi kauppasopimus, 
minka oli maara pysya voimassa vuoteen 1918 saakka. Val- 
litseva kasitys siita. oli myöhemmin se, etta Saksa 1913 oli 
håijylla tavalla kayttanyt hyvakseen Venajan ahdinkotilaa 
ja etta tuo Venaja.lle niin epa.edulliseksi va.itetty kauppasopi- 
mus oli yksi rengas lisaa niihin kahleisiin, joilla Saksa tahtoi 
ehkaista Vena.jan vaurastumista. Vain voitollinen sota 
saattoi muka vapauttaa valtion tasta vakivallanteosta. Toi- 
sessa sijassa Englanti tuli kysymykseen ulkomaankaupassa. 



280 


Niinkuin teollisuudelle, niin satovuosi 1909 myöskin 
pankkilaitokselle antoi merkin uusiin yrityksiin. Suurpankkien 
onnistui 1912 vapautua ulkomaisesta luotosta. Osuuskunta- 
liikkeen kehityksen yhteydessa syntyi joukko keskinaisia 
luotto-osuuskuntia kaupungeissa ja maalla. Mutta Venaja 
ei myöskaan saastynyt uudenaikaisen pankkilaitoksen varjo- 
puolilta. Pörssipeli yltyi arvaamattomassa maarassa ja sai 
hallituksen ryhtymaan toimenpiteisiin, jotka kierrettiin, ja 
antamaan varoituksia, joista ei mitaan valitetty. Lainsaa- 
dantö ei pysynyt kaupan ja teollisuuden nopean edistyksen 
tasalla. Eivat mitkaan patevien kunnallisten laitosten eivatka 
kaupan ja teollisuuden edustajien kongressien tekemat ehdo- 
tukset paasseet kauppa- ja teollisuusministeriössa enem- 
man kuin duuman valiokunnissakaan pohtimisastetta 
pitemmålle. Vain vanhentunut leimaverolaki uudistettiin 
1910 valtiorahaston tulojen kartuttatniseksi, mutta heratti 
m1iaraystensa epaselvyydella ja ristiriitaisuudella kauppa- 
maailmassa enemman pilantekoa kuin suuttumusta. 
Yleisessa varallisuuden kohoamisessa työvaestö oli 
mukana vahemmassa maarassa kuin muut saadyt. Virallisten 
tietojen m
 valtakunnassa 1912 oli yhteensa 2,200,000 
tehtaantyömiestii.. Marxin lisaarvoteorian, jota sosiaalidemo- 
kraattiset kiihoittajat koettivat selittaa venalaisille työmie- 
hille, he ymmarsivat niin, etta kaikki tehtaat oikeuden 
mukaan kuuluivat työntekijöille ja olivat heidan johdossaan 
muutettavat tuotanto-osuuskunniksi. Tata ajatusta kehit- 
tivat erityisen innokkaasti bolsevikit, jotka kaikin, keinoin 
koettivat lietsoa luokkavihaa. Heille kåsittamattöman mini- 
malistisen tunnussanan »evolutsiaJ> (kehitys) sijaan he nosti- 
vat huudon J>sahvatJ> (anastus, ryöstö). Virkavalta teki mita 
voi herattaaksen:sa työvaen luokkatietoisuuden, ja taantu- 
muksellisen kansanliiton pogromikiihoitus juutalaisia, kadet- 
teja ynna muita tsaarin vihollisia vastaan heråtti joukkojen 
rosvovaistot. Sen laheisen yhteyden tahden, mika Keski- 
Venajålla vallitsi tehtaan ja kylan valillå, levisi köyhålistön 



281 


vakaumus »burSuin» (bourgeois, porvari) konnuudesta myös- 
kin talonpoikien keskuuteen. Tama uusi, varsin venalaiselta 
kaikuva sana annettiin vanhan »barin» (herra) nimityksen 
sijaan kaikille niille venålaisille, jotka eivat kuuluneet »kan- 
saaID>, se on työmiesten ja talonpoikien luokkaan. Vanhassa 
nimityksessa oli kunnioitusta korkeammassa asemassa ole- 
vaa kohtaan, uusi sana sisalsi vain halveksimista. Kansan- 
valta merkitsi venalaisen talonpojan kasityksen mukaan 
talonpoikien yksinomaista herruutta maalla ja kaupungissa. 
Se oli bolsevistista kasitysta. Lenin ei ole sita keksinyt, han 
on sen Venajalla jo valmiina löytanyt. Sanojen »talonpojat 
maalla ja kaupungissa» sijaan han pani sanan köyhalistö, 
jonka diktatuuri Marxin ennustuksen mukaan oli tuottava 
pelastuksen maailmalle. 
Tarttuessaan I905 valtion perasimeen Witte oli työvaes- 
tön tyynnyttamiseksi perustanut uuden kauppa- ja teollisuus- 
ministeriön, jonka oli maara ensi sijassa valvoa työvaen 
etuja. Sitten han eraålla valiaikaisella asetuksella oli selitta- 
nyt luvallisiksi taloudelliset lakot ja luvannut kiireesti val- 
mistuttaa lain työvaen vakuuttamiseksi sairautta ja tapa- 
tnrm.aa vastaan. Tama lupaus taytettiin seitseman vuoden 
kuluttua. Uusi ministeriö suunnitteli kustannusarvioita 
satamien ja viljamakasiinien rakentamista varten, tarkasti 
alaisiaan oppilaitoksia ja saannösteli kauppaa ja teolli- 
suutta. Lakkovapautta ei voitu toteuttaa, koska poliisi piti 
jokaista työlakkoa valtiollisena. Se seikka, etta melkein 
koko Venajalla vallitsi poikkeustila, antoi paikallisille ken- 
raaHkuvernöörei11e oikeuden kukistaa kaikki lakkoliikkeet 
asevoimin. Lakot siis loppuivat. Vasta I9I2 alkoi uusi lakko- 
liike, joka sai selvasti valtiollisen luonteen. Huhtikuussa 
samana vuonna puhkesi kaukaisessa Bodaibossa, !ta-Siperian 
venal
is-englantilaisten kultakaivosten keskuksessa, työmies- 
ten palkkalakko, joka leimattiin kapinaksi ja verisesti kukis- 
tettiin. Edustaja Kerenskin toimesta, joka paikalla oli toi- 
mittanut tutkimuksia, duuma teki hallitukselle valikysy- 



282 


myksen, johon sisaministeri Makarov vastasi. Han myönsi, 
etta 400 työmiesta oli ammuttu kuoliaaksi, koska he olivat 
asettuneet uhkaavalle kannalle sotavakea vastaan, ja paatti 
puheensa sanoen: )>niin oli ja niin on edelleen oleva». Sille 
suuttumuksen myrskylle, minka nama sanat synnyttivat, 
Makarov uhrattiin. Tammikuun 8 p. I9I3 Nikolai Maklakov, 
duumaedustajan veli, nimitettiin sisaministeriksi. Han oli 
kielimies opinnoiltaan ja verotuslaitoksen virkamies amma- 
tiltaan ja oli mielistelemalla kansanliittoa kohonnut Tserni- 
govin kuvernööriksi. Hanen kohoamisensa sisapolitiikan 
johtajaksi tuli Pietarin virkamiespiireille vallan odottamatta. 
Maklakov sai siita kiittaa taantumuksellista kansanliittoa, 
jonka kuuliainen katyri han oli. Yhta raa'asti lakia polkien 
kuin Plehwe kymmenta vuotta aikaisemmin han sorti itse- 
hallintoa maalla ja kaupungeissa ja jarkytti silla hallituksen 
arvoa. Erikoista mieltenkuohua synnytti Moskovan kau- 
punginvaalien kumoaminen, koska niissa kadetit olivat voit- 
taneet. Vastustuspuolue koetti kukistaa hanet tekemalla 
hanet naurettavaksi. Yleisesti uskottiin kertomusta, etta 
han valtiotointen va1i11a hovissa antoi eraanlaisia sirkusnay- 
tantöja. Tiikerinvuotaan verhottuna ministeri muka muris- 
ten ja så.histen kyykötti eraan sohvan alla ja hyppasi sitten 
aikamoisella ponnahduksella pöydan yli eraalle tuolille, siten 
hovinaisten ihastukseksi luonnon mukaan esittaen »pantterin 
rakkaudenloikkausta». Huolimatta kaikista juonista Maklakov 
pysyi virassa, tehden itsensa ja hallituksen vihatuksi. 
Vuoden I909 ilmastonvaihdos vaikutti edullisella tavalla 
myöskin valtion rahatalouteen. Joulukuussa I905 valtion- 
vararikko naytti olevan edessa. Moskovan kapinan kukistami- 
nen ja ulkomaisten rahamiesten luottamus Venajan maksu- 
kykyyn pelastivat sen raha-asiat lumstumisesta. Kun vuo- 
den I906 suuren lainan myöntamiseen oli liitetty se ehto, etta 
kolmen vuoden kuluessa tultaisiin toimeen ilman ulkomaista 
lainaa, niin rahaministeri Kokovtsov suoriutui pulasta 
uusilla valtiove1kasitoumusten anneilla, jotka Ranskassa yha 



283 


.. 
, 


vie1a saivat halukkaita ostajia. Vaj auksen peittamiseksi otettiin 
1908 kotimainen laina, jonka nimellisarvo oli 200 miljoonaa. 
Kieltoajan kuluttua Kokovtsov otti uuden 525 miljoonan 
ruplan suuruisen ulkomaisen lainan ja koroitti silla valtio- 
velan 9,055 miljoonan ruplan suuruiseksi. Neljas osa valtion 
tuloista kului korkojen maksuun. Sitten tapahtui kaanne. 
Lihavina satovuosina kaikkia veroja karttui entista enem- 
man, niin etta vuosi 19II voitiin aloittaa jopa valtiovelkaa 
kuolettamalla. Vuonna 1912 valtion budjetti kohosi tuohon 
suunnattomaan summaan, kolmeen miljaardiin ruplaan. 
»Ulkomaanvero), joksi korkojen maksua valtionvelkakirjo- 
jen ulkomaisille haltijoille sanottiin, vaheni, kun paljon arvo- 
papereita oli virrannut takaisin Venajalle. Viranhoitonsa 
viimeisena vuonna Kokovtsov saattoi naytella komeita nu- 
meroita. Valtakunnanpankin vapaasti kayteWiva kateinen 
saastö oli 2 miljoonasta vuonna 1908 noussut 600 miljoonaan 
ruplaan 1 p. tammik. 1914- Kultavarasto oli 1,688 miljoo- 
naa ruplaa ja nousi 1iikkeessa-olevan paperirahan kokonais- 
maaraa 23 miljoonaa suuremmaksi. Vaestönluottamus halli- 
tuksen finanssipolitHkkaan nakyi siita, etta kaksi miljaardia 
ruplaa sijoitettiin valtion saastökassoihin. 
Kokovtsov oli luonut rahalliset varusteet sotaa varten, 
jota han itse ei tahtonut. Sentahden han 12 p. he1mik. 1914 
loistavista saavutuksistaan huolimatta kukistettiin. Hanen 
seuraajakseen raha-asiain hallinnon johdossa tuli hanen apu- 
laisensa Bark, joka tyYtyi olemaan finanssimies, pyrkimatta 
olemaan myöskin valtiomies. Ministeristön puheenjohtajaksi 
ilman salkkua tuli 75-vuotias Goremykin, joka vuodesta 1895 
vuoteen 1899 oli ollut sisaministerina, kunnes Witte hanet 
kukisti, ja 1906 ensimmaisen duuman aikana oli naytellyt 
neuvottoman paaministerln osaa, kunnes Stolypin oli tullut 
hanen sijaansa. Sotapuolue, johdossaan suuriruhtinas Niko- 
lai NikolajevitS, oli hakenut esiin tuon e11ihtåneen miehen, 
johon tsaari taydellisesti luotti, koska se hanessa naki suuri- 
suuntaisten aikeidensa tahdottoman vaIikappa1een. 



284 


Helmikuun 21 p. 19'14 oli Pietarissa sotapuolueen kokous 
nimelta »virastojenvalinen neuvottelu». Ulkoministeri Saso- 
novin johtaessa puhetta ottivat siihen osaa meriministeri 
GrigorovitS, sotaministeri Suhomlinovin alainen paaesikun- 
nanpaallikkö Silinski, Venajan Konstantinopolissa oleva 
lahettilas Giers ynna monet sotajoukon ja laivaston korkeam- 
mat upseerit. Neuvottelu loppui siihen paatökseen, etta 
Konstantinopoli oli yleisen europpalaisen soda
 aikana akki- 
yllakölla meren puolelta vallattava. 
Kokouksen pöytakirja esitettiin tsaarille vahvistetta- 
vaksi. Nikolai II kirjoitti siihen: »Mina hyvaksyn neuvotte- 
lun paatöksen taydessa laajuudessaan.» 



i 
\ 


t 
I 


14. LUKU. 


Ulkopolitiikka 1906-1914. 


J. Laheinen Ita. 


»Me olemme vajoamassa siihen 
suureen rameeseen takaisin, josta 
olemme kohonneet, Si3maan ramee- 
seen, joka on saattanut valtakun- 
nan Mukdeniin ja Tsusimaan.» 
Valtakunnanneuvoston jasen 
N. v. Cramer 19II. 
Japanin sodan surullisen lopun jaJkeen ei mikiUin vakava 
valtiomies Venaj1illa. ajatellut kostoa Mukdenista ja Tsusi- 
masta. Entisen halveksimisen sijaan oli astunut valtava kun- 
nioitus ja se pelko, eWi Japanin yleinen mielipide, jonka mie- 
lesta sodan tulokset olivat aivan liian vahåpatöiset, pakottaisi 
Tokion hallituksen uuteen hyökkayssotaan vallankumouksen 
johdosta heikontunutta tsaarivaltakuntaa vastaan. Ports- 
mouthin rauhansopimuksen II. artikla myönsi Japanille 
kalastusoikeuden Venajan ranta-alueilla Japanin-, Ohotskin- 
ja Beringin-meren rannikoilla, mutta jatti yksityiskohtien 
maaraamisen myöhemman sopimuksen varaan. Siita pidet- 
tiin 1906 ja 1907 Pietarissa neuvotteluja, jotka Japanin pit- 
kalle-menevien vaatimusten tahden kavivat jannittyneiksi. 
Englannin ja Ranskan valityksen johdosta saatiin uhkaava 
keskustelujen katkeaminen valtetyksi ja 28 p. heina.k. 1907 
tehdyksi »kalastus- ja kauppasopimus», joka taloudellisesti 



286 


jatti Japanin haltuun venalaisen rantamaan Korean rajalta 
aina Jaamereen asti. 
Portsmouthin sopimuksen maarays Venajan armeijan 
poistamisesta Mandsuriasta taytettiin jo ennen maaraaikaa, 
koska sotajoukot aanekkaasti vaativat paastaksensa kotiin. 
Maaliskuun 22 p. 1907 viimeiset venalaiset sotamiehet lahti- 
vat Harbinista. Kiinan valtiollinen herruus MandSuriassa 
oli palautettu. Vain pieni itakiinalaisen rautatieyhtiön kas- 
kyn alainen ratavartiosto jai maahan. Venaja tarvitsi lepoa, 
lausui ulkoministeri Isvoljski 14 p. lokak. 1907, ja tahtoi Kau- 
kaisessa Idiissa noudattaa rauhan- eika seikkailupolitiikkaa. 
Epaluottamuksesta Japania kohtaan hallitus 1908 alkoi 
rakentaa kallista ja taloudellisesti arvotonta Amur-rataa, 
saadakseen aikaan sotilaallisesti turvatun yhteyden kaukaisen 
Ussuri-alueen kanssa. Vasta 3 p.lokak. 1916 rata tuli val- 
miiksi, kun Habarovskin luona rakennettiin silta Amurin 
poikki. Japanin hyökkayksen pelko oli osaltaan syyna myös- 
kin hallituksen myöntyvaisyyteen Serbian kysymyksessa 
maaliskuussa 1909. Senjalkeen se innokkaasti pyrki Japanin 
kanssa lujaan sopimukseen saadakseen tulevaisuudessa sel- 
kansa vapaaksi. Lokakuussa 1909 Kokovtsov matkusti 
Hartiniin, missa han, niinkuin oli sovittu, tapasi markiisi 
Iton. Molempien valtiomiesten mieskohtaiset keskustelut 
katkaisi akkia eraan korealaisen murhateko, joka surmasi 
Iton kostaaksensa isanmaansa puolesta. Aloitettuja neuvot- 
teluja jatkettiin Pietarissa, ja ne johtivat venalais-japanilai- 
seen sopimukseen 4 p:lta heinak. 1910. Tama. sopimus antoi 
Venajalle toivotun selkanojan tulevassa sodassa Saksaa 
vastaan seka uuden maa-alueen Ita-Aasiassa Kiinan kustan- 
nuksella. 
Mukdenin taistelu oli Pekingissa haihduttanut vanhan 
kunnioituksen muka sotaisesti mahtavaa Venajaa kohtaan. 
Kiinan hallitus teki joukon vaatimuksia, jotka tarkoittivat 
Kiinan ylivallanoikeuksien tosiasiallista tunnustamista Mand- 
suriassa ja KuldSan alueella, ja sai Venajan hallitukselta 



;1, 

 ' 

 
f 
'
 
l 
h 



 
! 
\; 



 

 

 
"' 

 
J 
" 


287 


sitovia lupauksia, jotka 27 p. huhtik. 1909 maariteltiin. 
Mutta tuskin Venajan ja Japanin valinen sopimus oli alle- 
kirjoitettu, niin lehti kaantyi. Venaja teki nyt vaatimuksia. 
Se vaati noin 500,000 neliökilometrin suuruisen Urjanhain 
maakunnan luovuttamista, joka sijaitsi ylisen J enisein ja 
Selengan jokialueessa, Yla-Altain seka Sajan-vuoriston rajoit- 
tamana. Oikeudellisen perustuksen siihen antoi vanhan Mos- 
kovan diplomatian menetelman mukaisesti muuan historial- 
linen legenda. Kasakat olivat muka noin vuonna 1620 rat- 
sastaneet Altain poikki ja laskeneet Urjanhain paimentolaiset 
Moskovan tsaarin valtikan alle. Yhdistamisen taloudellinen 
valttamattömyys johtui siita, etta venalaiset tutkimusretkei- 
lijat olivat siella löytaneet kulta-, asbesti- ja kuparikerrostu- 
mia. Vuonna 19II Kiinassa syntyneet hairiöt, MandSu-dynas- 
tian kukistaminen ja tasavallan julistaminen helpottivat 
Venajan etenemista ja tuottivat sille sitapaitsi viela toisen 
Kiinan maakunnan herruuden. Urgassa olevan Venajan paa- 
konsulin Korostovetsin toimesta julistivat naet sinne kokou- 
tuneet pohjoisen Mongolian paimentolaisruhtinaat joulu- 
kuussa 19II maansa vapaaksi ja riippumattomaksi ja lahet- 
tivat lahettilaita Pietariin pyytamaan Venajan suojelusta. 
Se myönnettiin heti. Kjahtasta saapui Urgaan varta vasten 
valmiina pidetty kasakkarykmentti ratsastavine tykistöi- 
neen. Kiinalaiset viranomaiset eivat uskaltaneet tehda vasta- 
rintaa ja poistuivat maasta. Helmikuun 19 p. 1912, mongolien 
uudenvuodenpaivana, Urgan kutuhtu, yksi noista kymme- 
nesta Dalai-Laman nimittamasta mongolien yli-apotista, 
huudettiin hallitsijaksi. 
Eras venalais-japanilainen sopimus 8 p:lta heinak. 1912 
jarjesti Kiinan valtio alueen jaon: Etela-Mandsuriaan rajoit- 
tuva Lansi-Mongolia tehtiin Japanin, Pohjois-Mongolia Vena- 
jan yliherruuden alaiseksi, kun taas kiinalaisten talonpoikien 
osaksi jo asuttama Etela-Mongolia toistaiseksi jai Kiinalle. 
Venalaisen suojelusherruuden yksityiskohdat maaritteli eras 
3 p. marrask. 1912 Urgan kutuhtun ja Pietarin hallituksen 



- 


288 


kesken tehty sopimus: Venaja otti huolekseen valtion soti- 
laallisen suojelemisen ja sai vastineeksi kauppaoikeuksia 
ja yksinoikeuden rautatierakennuksiin. Seuraavana vuonna 
tapahtui Urjanhain anastaminen. 
Se luja ystavyys, joka nyt sitoi toisiinsa nuo askeiset vas- 
tustajat, sai ulkonaisen ilmaisunsa, kun prinssi Katsura, 
sittemmin paaministeri, teki vierailun Venajalle, jossa tsaari 
sU1;lrin kunnianosoituksin otti hanet vastaan Pietarissa 
21 p. heinak. 1912. 


II. Sopimus Englannin kanssa. 


Maaraavina Venajan ja Englannin valise1le suhteelle 
uudempina aikoina ovat olleet kahden skotlantilaisen kir- 
jailijan mielipiteet. Toinen oli David Urquhardt, joka viime 
vuosisadan 30-luvulla perusteli vihamielisyytta Venajaa vas- 
taan Britannian valtakunnan valtiollisena valttamattö- 
myytena. Toinen, joka muutti vastakohtaisuuden valtiolli- 
seksi ystavyydeksi, oli sir Donald Mackenzie Wallace. Vena- 
jan tuntijana, josta han on kirjoittanut oivallisen kirjan, 
Nikolai II:n seuralaisena hanen Intian-matkallaan 1890 seka 
Timesin ulkomaanosaston johtajana han tunsi monen maan 
olot ja monen kabinetin salaisuudet. Kun vuoden 1906 alussa 
maaraavat Pietarin hovipiirit menetetyn sodan ja vallanku- 
mouksen vaikutuksen alaisina puolustivat suostumista Saksan 
tarjoamaan liittoon, tarttui Wallace sangen taitavasti asiaan 
estaakseen venalais-saksalaisen lahenemisen ja muuttaakseen 
Englannin tahanastisen vastustajan mukautuvaksi liittolai- 
seksi. A1geciras' in konferenssin aikaan han eraassa salaisessa 
kahdenkeskisessa keskustelussa voitti Venajan lahettilaan 
Cassinin venalais-englantilaisen sopimuksen aatteelle, jonka 
karki oli tahdatty Saksaa vastaan. Tata ajatusta han sitten 
kehitti keskusteluissa ulkoasiainministeriön alivaltiosihteerin 
ja Edvard VII:n neuvonantajan, Sir Arthur Nicolsonin 



f 
I 
I 
I 
t 
f 


\, 

1J 


289 


kanssa, joka myöhemmin Pietarin
lahettilaana toteutti sen, 
mita Algedras'issa oli suunniteltu. Oli kaksi tosiasiaa, joilla 
Wallace todisteli venalaisi11e valtiomiehille Venajan politii- 
kan uudestaan
orienteerauksen valttamattömyytta: ensim- 
mainen oli englantilais
japanilainen sopimus 12 p:lta elok. 
1905, joka jatkoi naiden valtojen valista liittoa kymmeneksi 
vuodeksi ja sen ohessa maarasi, etta sodan sattuessa Japanin 
joukkojen oli autettava puolustamaan Intiaa. Silla oli Ml- 
vennetty tuo vanha kauhukuva, joka oli uhannut Englantia 
Paavali I:n ajoista asti - venalaisten joukkojen marssitta- 
minen Intiaan. Toinen tosiasia oli Saksan kasvava vaikutus- 
valta Turkissa seka taman maan puolustusvoimien vahvista- 
minen saksalaisilla upseereilla ja Bagdadin radan rakentami- 
sella. 
Kokeneena ammattimiehena Wallace osasi voittaa Vena- 
jan yleisen mielipiteen sopimusajatuksen puolelle. Han vah- 
visti Venajan edistysmielisten yhteiskunta-ainesten vallitse- 
vaa mielipidetta, etta Saksa oli itsevaltiuden ja taantumuksen 
tyyssija, Englanti sitavastoin kansanvaltaisen vapauden, 
sivistyksen ja edistyksen maa. Han antoi niiden siita vetaa 
sen johtopaatöksen, etta laheneminen Englantiin oli johtava 
Venajan sisallisen politiikan muutokseen, kun taas liitto Sak- 
san kanssa vain oli vahvistava tsaarin itsevaltiutta ja taantu- 
musta. Vanhoi11ismieliselle hovi puolueelle taas Wallace 
teki paivanselvaksi, minka siveellisen kannatuksen venalai- 
nen taantumus liitolla vapaan Englannin kanssa oli voittava. 
Ja molemmat, vapaamieliset ja taantumukselliset, Wallace 
hurmasi tulevaisuudenkuvalla, joka oli kaunis kuin uni: 
kultakupuinen Hagia Sophia Bosporon rannalla koristettuna 
kahdeksanhaaraisella oikeauskoisella ristilla ja venalainen 
poliisimestari kaskevana kulkemassa keisarikaupungin 
makisia katuja. 
Englantilaiset kohteliaisuudet kiehtoivat ovelasti mielia. 
Kun maaliskuussa 1907 eras venalainen laivasto-osasto laski 
Portsmouthin satamaan, niin se otettiin vastaan tavatto- 
19 - VenJljlln historia. 


,
 
 



--J 


290 
m.illa kunnianosoituksiila. Toista duumaa pyydettiin Hihetta- 
miHin Englantiin lahetyskuntaa vaihtamaan mielipiteita 
brittilaisten parlamentinjasenten kanssa. Mutta kun duuma 
I6 p. kesakuuta haj oitettiin ja Englannissa suurta suuttumusta 
herattaneella vallankaappauksella annettiin taantumukselli- 
nen vaalilaki, niin vapaamielinen kabinetti alihuoneessa 
ilmoitti, etta brittilainen hallitus ei halunnut sekautua Vena- 
jan sisaisiin asioihin. 
Paavaikeudet liittokeskusteluissa tuotti Persia, joka vuo- 
desta I828 oli ollut Venajan vasa1livaltio. Englanti pyysi 
maan etelaosaa itselleen. Pietarin kabinetti myöntyi siihen 
vihdoin ja luopui kauan suunnitellusta hankkeestaan perus- 
taa Bender-Abbasiin Persian-lahden rannalle venalaisen 
sotasataman. 
Elokuun 3I p. I907 Isvoljski ja Nicolson Pietarissa allekir- 
joittivat veniiliiis-englantilaisen soPimuksen, joka tarkasti ja 
tasmallisesti maarasi molemminpuoliset etupiirit Aasiassa. 
Se jakoi Persian kolmeen osaan, joista pohjoinen, siina paa.- 
kaupunki Teheran, jai Venajan yliherrouden alaiseksi, ete- 
lainen taas joutui brittilaisen suojelusherruuden alaiseksi. 
Keskiosa, jossa oli paaasiallisesti eramaita, jatettiin puolueet- 
tomana vyöhykkeena persialaisille itselleen. Edelleen sopi- 
mus velvoitti Pietarin hallituksen tulevaisuudessa suoritta- 
maan valtiolliset neuvottelunsa Afganistanin emiirin kanssa 
kiertoteitse, Lontoon u1koasiain viraston valitykselliL Siten 
tuo oikeudellisesti riippumaton vuorimaa tosiasiallisesti tuli 
brittilaiseksi vasallivaltioksi. Edelleen tsaari1linen hallitus 
luopui kaikista oikeuksistaan ja vaatimuksistaan Tibetin 
kirkkovaltion hallitsemiseen nahden. Silla ruhtinas E. Uhtom- 
skin haaveelliset tuumat olivat haipyneet. 
»Brittilainen hallitus ei viimeisina viitenakymmenena 
vuotena ole tehnyt tarkeampaa ja seurauksiltaan kauaskan- 
toisampaa sopimusta.» Niin arveli silloin lordi Curzon, enti- 
nen Intian varakuningas ja Edvard VII:n uskottu. Myöhempi 
aika on osoittanut oikeaksi taman arvioinnin. Venalais-eng- 



. 1 1 \ 
:.
 i .) 
, 


291 


lantilainen sopimus oli a1kusoittona maailmansotaan, jonka 
varalle salaiset pykaliit - niinkuin tiettya jokaisessa sopi- 
muksessa on sellaisia - sisalsivat historioitsijalle tahan saakka 
tuntemattomia valipuheita. 


111. Persia. 


20. vuosisadan alussa muodostui Persiassa kansallinen 
uudistuspuolue, joka ottamalla kaytantöön europpalaisia 
hallintomenetelmia tahtoi taloudellisesti ja valtiollisesti uudis- 
taa despoottisen mielivaltahallituksen rappeuttaman maan 
ja samalla luoda sen niskoilta venalaisen yliherruuden. Viime- 
mainittu nojautui eraaseen persialaiseen kasakkabrigadiin, 
jota komensi venalainen eversti Ljahov. Uudistuspuolue 
sai kannatusta Englannin hallitukselta, jonka toimesta 
»kuningasten kuningas», sahi Musaffer-Eddin vastahakoisesti 
19I6 antoi valtakunnallensa valtiosaannön. Lokakuun 7 p. 
I906 han avasi medsilis (oikeuden huone)-nimisen eduskunnan 
valtaistuinpuheella, joka sisalsi sangen paljon kauniita lupauk- 
sia. Venajan vapaamielinen sanomalehdistö piti valtiosaan- 
nön voimaansaattamista Persiassa Venajan vapausliikkeen 
seurauksena ja sahin lupauksia vakavasti tarkoitettuina. 
Venalais-englantilainen sopimus 3I p:lta elok. I907 palautti 
Venajan menetetyn vaikutusvallan Pohjois-Persiassa enti- 
selleen ja riisti kansalliselta uudistuspuolueelta brittilaisen 
hallituksen siihenastisen kannatuksen. Uusi sahi Muhamed 
Ali oli itsevaltainen ja venalaismielinen. Medsi1is pani juh- 
lallisesti vastalauseensa venalais-englantilaista sopimusta 
vastaan, joka pilkkoi maan, ja samoin eraita hallitsijan 
toimenpiteita vastaan. Yksissa neuvoin Venajan lahettiliian 
Hartvigin kanssa ja vedoten Koraaniin sahi antoi kaskyn, 
etta parlamentti oli hajoitettava. Hallituksen kaskyn pani 
taytantöön eversti Ljahov, joka 24 p. kesak. I908 niin kauan 
granaateilla ampui »oikeuden huonetta», etta edustajat joko 



292 


olivat kuolleet tai lahteneet pakoon. Siita alkoi jatkuvan seka- 
sorron aika, joka Venaj an hallitukselle antoi toivotun tilai- 
suuden sotilaalliseen sekautumiseen. Vuosina 1909-1912 
vallattiin Etela-Kaukasiaan ja Kaspian-meren takaiseen 
alueeseen rajoittuvat maakunnat ja niissa Tabrisin, Astera- 
badin ja Mesedin kaupungit seka Kaspian-meren rikas ranta- 
kaistale ja siina Enselin satama, ja ne muutettiin venalai- 
siksi sotilas-alueiksi. Paikalliset kapinat venalaisia miehitys- 
joukkoja vastaan kukistettiin verisesti. Niin oli vahaa ennen 
maailmansotaa uusi suuri maa liitetty Venajan valtakuntaan. 


IV. Laheinen !ta. 


Sen lasikuvun alla, minka Pietarin diplomatia 1895 oli 
asettanut Balkanin kysymyksen paalle, kiehui ja kuohui 
arveluttavasti. Turkin maakunnassa Makedoniassa riehui 
lakkaamaton pikkusota bulgarialaisten, serbialaisten, kreik- 
kalaisten ja valakialaisten partiojoukkojen kesken seka nai- 
den yhteinen taistelu Turkin hallintoa vastaan. Nuorissa 
Balkanin valtioissa kansalliskiihko kasvatti suurvaltasuunni- 
telmia, jotka pyrkivat synnyttamaan sotaisia selkkauksia. 
Hetairian vanha haave, kreikkalaisen keisarikunnan palautta- 
minen Konstantinopoli paakaupunkina, innostutti kaikkia 
hel1eeneja köyhimpaan korintinviljelijaan asti. Belgradissa 
taas vilkkaalla mielikuvituksella varustetut poliitikot hahmot- 
telivat tulevan Suur-Serbian karttaa, joka ulottuisi Dravasta 
aina Adrian-mereen ja Gross-Glocknerilta aina Olympoon 
asti Salonikin lahden rannalle. Sofiassa taas haudottiin tuu- 
mia vanhan Bnlgarian tsaarikunnan uudestaanherattamiseksi, 
semmoisena kuin se oli ollut Simeon suuren aikana (888--g27), 
ja siihen oli kuuluva Makedonia, Rumelia ja Tsaargrad paa- 
kaupunkina. Bukarestissa vihdoin hallitus ei estanyt mieli- 
piteenmuokkaamista Suur-Romanian aatteen hyvaksi, joka 
ulottuisi Dnjesterista Tonavaan ja Mustasta meresta Teissiin. 



I 
l' ' 
, 


I 
, 
! 
f 


t, 
t 


293 


Ja Albanian asekuntoiset lammas- ja naisrosvot lopuksi haa- 
veilivat oman valtion ja oman kirjakielen luomista oltuaan 
kolmetuhatta vuotta kaikkea kulttuuria vailla. Venajallii oli 
mielenkiinto Balkanin ja Tonavan-monarkian - »ti1kkuval- 
tiofi», joksi sita pilkaten sanottiin - slaavilaisia heimoveljia 
kohtaan uudestaan herannyt eloon. Taantumukselliset piti- 
vat kiinni vanhasta, slavofiilisesta panslavismista, ja vapaa- 
mieliset omistivat itselleen uuden, kadettisen panslavismin, 
jonka olivat perustaneet Pogodin nuor., Miljukov, ruhtinas 
Eugen Trubetskoi y.m., ja jolle oli annettu nimiuus-slaavilai- 
suus. Molemmat suunnat pyrkivat vuodesta 1908 alkaen 
yleis-slaavilaisissa kongresseissa toteuttamaan aatetta kaikkien 
slaavilaisten kansojen valtiollisesta yhteenliittymisesta - 
olkoonpa sitten keskitetyssa tai liittovaltion muodossa. 
Nopeasti ja helposti paastiin yksimielisyyteen tsekkien kanssa. 
Ensimm:aisessa slaavilaiskongressissa Pragissa heinakuussa 
1908 ja sita seuraavassa Pietarissa toukokuussa 1909 tSekin 
kansan edustajat toivat kuuluville yhtenaisyytensa Venajan 
kanssa. Tri Kramarzilla, tsekkilaisen riippumattomuuspuo- 
lueen johtajalla, oli toisen kongressin paatyttya valtiollinen 
keskustelu Stolypinin kanssa, ja senjalkeen tsaari otti hanet 
vastaan. Mita taalla kahdenkesken paatettiin, tuli vasta 1914 
sodan aikana ilmi: tSekkilaisten pataljoonien meno suljetuin 
rivein venalaisten puolelle. Niinkuin menneella vuosisadalla 
raukesi nytkin kaikkien slaavilaisten yhtyminen Puolan 
kysym.ykseen. Pragissa ja Pietarissa oli venalais-puolalainen 
sovinto viela ollut mahdollisuuden rajoissa, mutta seuraavat 
kongressit todistivat Moskovan ja Varsovan valisen sovitta- 
mattoman vastakohtaisuuden. Paasyyna siihen, ettei sovin- 
toa taaskaan saatu aikaan, oli Stolypinin kiihkokansallinen 
politiikka. Sofian slaavilaiskongressista 1910 Puolan kansan 
edustajat pysyivat poissa. Seuraavaan, v. 19II Belgradissa 
pidettyyn he kylla tulivat, mutta pyysivat, etta Venajan 
tsaarihymnia ei soitettaisi. Eika sita soitettukaan. Sen sijaan 
kaj ahti vapauslaulu: »Viela ei ole Puola mennytta!» 



294 


Englannin kanssa tehty sopimus antoi Pietarin diplo- 
matialle mahdollisuuden ryhtya jatkamaan vanhoja Laheisen 
Idan valloitustuumia. Valtiolliset suhteet olivat naköjaan 
sangen suotuisat. Kruununprinssi Borisin kaannyttya oikea- 
uskoiseen kirkkoon Sofiassa ja kuningasmurhan tapahduttua 
Belgradissa II p. kesak. 1903 Serbia ja Bulgaria taas olivat 
tulleet Venajan kuuliaisiksi vasallivaltioiksi. Vain Romanian 
kuningas Kaarle vastusti Pietarista tulevia houkutteluja ja 
piti kiinni kolmiliitosta. Foksani-Galatsin linjan linnoi- 
tukset oli rakennettu Venajaa vastaan. Turkin hajautumi- 
nen sulttaani Abdul Hamidin despoottisen hallituksen aikana 
tapahtui huimaavan nopeasti. Siita huolimatta 1 svoljskin 
(I906-19IO) seka senjalkeen Sasonovin johtama Balkanin- 
politiikka karsi sarjan vastoinkaymisia, niinkuin kerran 
Aleksanteri III:n politiikka. 
Kesakuun 9 p. 1908 tapahtui Tallinnan edustalla mere11a 
Nikolai II:n ja Edvard VII:n valinen kohtaus, jolloin sovit- 
tiin yhteisesta menettelysta Makedoniassa. Sitten Isvoljski 
Mahrin metsastyslinnassa Buchlaussa paasi Itavalta-Unkarin 
ulkoministerin, vapaaherra A. v. Aerenthalin kanssa yksi- 
mielisyyteen seuraavista kohdista: Venaja suostuu Bosnian 
ja Herzegovinan miehityksen muuttamiseen lopulliseksi 
anastukseksi, Itavalta puolestaan lupaa puoltaa sen vuoden 
18S6 Pariisin sopimuksen maarayksen kumoamista, joka 
Venajan sotalaivoilta kielsi vapaan kulun Bosporon ja Darda- 
nellien lapio Silloin nuorturkkilaisen puolueen voitollinen 
vallankumous heinakuussa 1908 teki tyhjaksi Venajan aikeet 
ja sai samalla Balkanin kysymyksen taas astumaan etualalle. 
Lokakuun S p. 1908 ruhtinas Ferdinand Tirnovossa, joka ker- 
ran oli ollut Bulgarian tsaarikunnan paakaupunkina, julis- 
tautui riippumattomaksi Bulgarian tsaariksi. Han astui 
taman askeleen sovittuaan siita Aerenthalin kanssa, mutta 
saamatta siihen lupaa Pietarista, missa sentahden oltiin 
hanelle kovin vihaisia. Samana paivana Wienin hallitus 
julkaisi tiedon Bosnian ja Herzegovinan anastuksesta. Naiden 


... 



i 


. 


{ 
I 
! 


j 


 
I 


295 


kansallisesti puhtaasti serbialaisten maiden, jotka muodosti- 
vat paasyn Adrian merelle, liittaminen kaksoismonarkiaan 
nosti Serbiassa oikean kansallisen suuttumuksen myrskyn. 
Belgradin hallitus vaati vastikkeeksi »kaytavan» rannikolle, 
mutta sai Wienissa jyrkan kiellon. Senjalkeen se asetti 
armeijansa liikekannalle ja kaantyi apua pyytaen Pietariin. 
Lokakuun 30 p. tsaari otti puheilleen Serbian paaministerin 
PaSitSin ja kruununprinssi Yrjön, joka sotaisilla puheillaan 
oli Wienissa herattanyt epamieluisaa huomiota. Venajan 
sanomalehdistö alkoi puhua uhkaavaa kielta, sanoen anas- 
tusta sietamattömaksi rikokseksi Berliinin kongressin maa- 
rayksia vastaan, joita Venaja muka aina oli uskollisesti nou- 
dattanut. Se seikka, etta I885 Aleksanteri III:n nimenomai- 
sesta kaskysta oli kumottu kongressin maaraykset Batumin 
vapaasatamasta, oli Venajan sanomalehdistölle yhta tunte- 
maton kuin Isvoljskille. Aerenthal virkisti hanen muistiansa. 
huomautti hanelle Buchlaun sopimusta ja viittasi eraaseen 
salaiseen valipuheeseen vuodelta I878, jossa Venaja oli sitou- 
tunut olemaan tekematta minkaanlaisia vastavaitteita Bos- 
nian ja Herzegovinan mahdollista anastamista vastaan. 
Karsimattömasti kolmas duuma odotti Isvoljskilta suurta 
sanaa. Vasta 25 p. joulukuuta han jokseenkin nolona ilmestyi 
Taurian palatsin puhujalavalle. Alistuvana han sanoi, 
etta Venaja aikaisempien sopimusten perustuksella ei voinut 
tehda vastavaitetta molempien slaavilaisten maiden anastusta 
vastaan. Hanen oli kuitenkin onnistunut saada Itavalta- 
Unkarin, Ranskan, Italian ja Saksan suostumus Venajan sota- 
laivojen kulkuun Bosporin lapio Englanti yksin ei ollut sii- 
hen suostunut. 
Mieliala Venajalla pysyi sotaisena. Innostuttiin »pienen, 
tilkkuvaltion ahdistaman Serbian» puolesta, joka kuumeen- 
tapaisesti varustautui hyökkayssotaan Itavalta-Unkaria vas- 
taan. Kun myöskin venalaisia joukkoja keskitettiin Galitsian 
rajalle, niin Wienin hallitus I7 p. maalisk. 1909 kutsui kokoon 
. reservit. Saksan hallitus antoi tasmallisen selityksen, etta 



296 


se tulisi tekemaan liittolaisve1vollisuutensa,siina tapauksessa 
etta Venaja hyökkaisi Itavalta-Unkarin kimppuun. Maalis- 
kuun 20 p. Pietarissa oli ministerineuvoston ylimaarainen 
istunto. Se totesi yksimielisesti, et.tei Venaja viela ollut 
sotilaallisesti siina asemassa, etta se menestyksen toivossa 
voisi kayda sotaa Itavalta-Unkaria ja sen kanssa liitossa 
olevaa Saksaa vastaan. Serbian taytyi siis, Venajan pulaan 
jattamana, tayttaa kaikki Wienin hallituksen vaatimukset, 
niiden joukossa myöskin se, etta prinssi Yrjön, joka arsyt- 
tavilla puhei11aan oli saattanut isanmaansa onnettomuuden 
partaalle, oli luovuttava kruunusta. 
Se )veretön ja hapea11inen tappiot), minka Venaja GutSko- 
vin lausunnon mukaan oli karsinyt Balkanin-politiikassaan, 
synnytti valtavan vihan Saksaa vastaan, joka muka keinote- 
koisesti piti pystyssa luhistuvaa Tonavan-monarkiaa ja 
samoin Bosporon »sairasta miesta). Preussilainen kenraali 
v. der Goltz otti Ig09 muodostaakseen uudestaan Turkin 
arn:eijan saksalaisen mallin mukaan. Vahassa-Aasiassa jar- 
jestettiin viisi uutta armeijakuntaa, joiden strategisena 
selkarankana oli saksahdsten insinöörien rakentama Bagdadin 
rata. Sotilaalliset uudistukset eivat kuitenkaan voineet 
estaa Ottomanisen valtakunnan haviöta, jota vuodesta Ig08 
hallitsi nuorturkkilainen puolue. Kiihkokansallisessa sokeu- 
dessaan tama yritti tehda keskitetyn kansallisvaltion 14 
eri kansan asumasta Turkista. Siina nuorturkkilaiset jaljitte- 
livat kaikkia venalaisen rajamaapolitiikan huonoja menetel- 
mia. 
Huolimatta Balkanin-politiikkansa huonosta menestyk- 
sesta Isvoljski 23 p. syysk. 19IO nimitettiin lahettilaaksi 
Pariisiin, mika nautinnonhimoisen Pietarin ylhaisön mielesta 
merkitsi ylennysta. Ulkopolitiikan johtajaksi Stolypin teki 
lankonsa Sergei Sasonovin. Hanen toimestaan Bulgaria, 
Serbia, Montenegro ja Kreikka 13 p. maalisk. 1912 tekivat 
salaisen liiton Turkkia vastaan, joka silloin oli sodassa Italian 
kanssa. Vihollisuuksien tuli alkaa syksylHi elonkorjuun jal- 



297 
keen. Sotasaaliin jaosta syntyviU ristiriitaisuudet tsaarin oli 
miHira ratkaista. Kun syyskuun lopussa suurvaltain kabinetit 
saivat tiedon Balkanin sotahankkeista, niin ne Belgradissa, 
Sofiassa, Cettinjessa ja Ateenassa kehoittivat sailyttamaan 
rauhan ja status quon. Myöskin Sasonov liittyi eraassa 8 p. 
lokakuuta lahettamassaan nootissa tahan rauhankehoituk- 
seen. Samana paivana Montenegro eraan Venajan Belgradin- 
lahettilaan sahköteitse antaman viittauksen johdosta julisti 
sodan Turkille. Muut vallat seurasivat esimerkkia, pantuaan 
armeijansa liikekannalle, ja saivat lyhyessa ajassa voiton 
toisensa ja1keen. Bulgarian armeija tunki aina Konstantinopo- 
lin porteille asti. Venalaisia joukkoja kokoutui vuoden 1913 
alussa Karsiin, marssiakseen Turkin Armeniaan. Berliinin 
ulkoasiainministeriö esti Venajan sekautumisen tekemalla 
Pietarissa ilmoituksen, etta rajan yli meneminen saattai;:;i 
Europan rauhan vaaraan. Englannin valityksella tehtiin 
30 p. toukok. 1913 rauha sotaa-kayvien valtojen kesken. 
Mutta ei yhtakaan sen maarayksista pantu toimeen, koska 
voittajat joutuivat toisiansa vastaan riitaan saaliinjaosta. 
Venajalla oli oikeus ja valta ratkaista se sovintotuomiolla, 
mutta se ei sita tehnyt. Kesakuun 30 p. puhkesi Bulgarian 
sota Serbiaa, Montenegroa ja Kreikkaa vastaan. Sasonovei 
ainoastaan jattanyt SoHan hallitusta diplomaattisesti pulaan, 
vaan sai viela Romanian II p. heinakuuta hyökkaamaan 
ahdistetun Bulgarian selkaan, mika aiheuttikin sen sotilaalli- 
sen luhistumisen. Bukarestin rauha 10 p. elokuuta, joka paatti 
toisen Balkanin-sodan, merkitsi Venajan ulkopolitiikan epa- 
onnistumista. Slaavilaisten Balkanin-valtioiden liiton sijasta 
Venajan johdossa Sasonovin onneton ja salakahmainen poli- 
tiikka oli bulgarialaisissa synnyttanyt kiihkean suuttumuk
 
sen heimolaisiansa serbialaisia seka Venajaa vastaan. 



298 


V. Venåjå ja Lånsi-Europpa. 


Vastoin Venajan yleisen mielipiteen odotuksia Ranska ei 
liittoutuneelle Venajalle antanut mitaan aseellista apua 
sodassa Japania vastaan. Vain ankkurivapaus ja hiiltenotto- 
oikeus saatiin itaan pain kulkevalle RoSdestvenskin laivastolle 
alttiisti Ranskan satamissa Madagaskarissa ja Taka-Intiassa 
eika vahemmin Saksan Svakopmundissa. Samaa ystavallista 
puolueettomuutta, jota puolta vuosisataa ennen Preussi oli 
Krimin-sodan aikana noudattanut tsaarivaltakuntaa koh- 
taan, osoitti sille Saksan valtakunta kenties viela suurem- 
massa maarin vuosina 1904-1905. Nain oli Venajan mah- 
dollista lahettamaUa sotajoukkoja pois ja tyhjentamalla 
Varsovan asevarastot sotilaallisesti heikontaa lansirajaansa, 
tarvitsematta pelata sotaan valmiin naapurivaltakunnan 
hyökkaysta. Venajan sivistyneen yleisön enemmistö osoitti 
kuitenkin Saksaa kohtaan mita suurinta epaluuloisuutta ja 
piti japanilaisten ensimmaisia voittoja yksinomaan saksalais- 
ten juonien aiheuttamina. Sodan paa.tyttya onnettomasti 
se Saksan selkeasti todistetussa ystavallisessa puolueetto- 
muudessa naki mita ilkeinta kavaluutta. Jollei Saksa, 
niin paatettiin, olisi hallitukselle antanut puolueettomuutensa 
vakuutusta, niin hallitus syyskesasta ratkaisemattoman 
Sahon taistelun jalkeen olisi tehnyt hyvaksyttavan rauhan 
Japanin kanssa, ja Venajalta olisi saastynyt Mukdenin ja 
Tsusiman hapea. Mutta nain Saksa, teeskenne1len vilpi- 
tönta ystavyytta, oli kietonut hallituksen yha pahemmin 
itaaasialaiseen seikkailuun ja aiheuttanut yha uusia turhia 
ihmis- ja varojen uhreja sotilaallisesti heikontaaksensa Vena- 
jaa. Sita seikkaa, etta saksalaiset Svakopmundissa antoivat 
hiilia Rosdestvenskin laivastolle, venalaiset merlupseerit 
1912 sanoivat )}saksalaisten pirulliseksi juoneksi, houkutel- 
lakseen Venajan laivaston Europasta pois perikatoa kohti». 
Sellaisia kasityksia, jotka edelleen leviten tiivistyivat 
selviöiksi, ei Berliinin ulkoasiainministeristön sanomalehti- 



-1 
,t 
,(1 
I 


299 


osasto vastustanut, koska se ei katsonut Venajan yleisen mieli- 
piteen vaikuttavan politiikkaan. Astuen preussilaisen kabi- 
nettipolitiikan totuttuja latuja, toistaen vanhoja, Pietarissa 
pilkattuja ja Berliinissa uskottuja korupuheita hallitsija- 
huoneiden ja siis myös heidan kansojensa perin naisesta ysta- 
vyydesta, ulkoasiain ministeriö hoiti hyvia suhteita Venajan 
hoviin ja taantumuksellisiin piireihin. Preussin puola1ais- 
politiikan muuttamista, joka soti Preussin valtiosaannön 
maarayksia vastaan kaikkien valtion kansalaisten yhden- 
vertaisuudesta, valtettiin Caprivi'n erottua kanslerinvirasta 
tarkasti, ettei olisi heratetty Venajan hallituksen suuttu- 
musta. Silta etu- ja sortoyhteisyys Puolan kansaa kohtaan 
oli ulkoasiainministeriön mielesta yhtena venalais-saksalaisen 
ystavyyden takeena. Maaraavat preussilaiset aatelispiirit 
kunnioittivat, niinkuin kerran Fredrik Wilhelm IV:n aikana, 
Venajassa kaikkien vanhoillisten periaatteiden tyyssijaa ja 
kieltaytyivat itsepintaisesti ottamasta selkoa naiden peri- 
aatteiden toteuttamistavasta. Berliinin ulkoasiainministe- 
riössa ei ollut varoja, ei tietoja ja ennen kaikkea ei ollut tahtoa 
vaikuttaa Venajan yleiseen mielipiteeseen, jota Englanti teki 
suurenmoisella tavalla ja taysin tuntien olot ja henkilöt. 
Sellaista monimutkaista työta pidettiin kokonaan tarpeetto- 
mana,koskapa Venajan valtakunnan perustuslakien 12. artik- 
lan mukaan ei Venajan kansa, vaan tsaari )maaraa Venajan 
valtakunnan ulkopolitiikan suunnan». Nikolai II:n rauhan- 
vakuutuksiin uskottiin lujasti ja varmasti ja jatettiin tahal- 
laan huomioon-ottamatta tsaarin yha uudistuneet sanansa- 
rikkomiset ja hanen horjuva politiikkansa, mihin vaikuttivat 
vastuuttomat neuvonantajat, suuriruhtinaat, seikkailijat, hen- 
kienmanaajat ja )}pyhat vanhukseb, jotka sanoivat olevansa 
yhteydessa yliaistillisen maailman kanssa. Vallan perusteet- 
tornia toiveita liitettiin Nikolai II:n saksalaiseen puolisoon, 
joka, samoin kuin kerran Preussin prinsessa Charlotte Vena- 
jan keisarinnana, oli joutunut oikeauskoisen kirkon jumalan- 
palvelusmenojen niin mahtavasti mieleen vaikuttavan lu- 



300 


mouksen alaiseksi ja samalla alttiiksi pappisvaltais-kiibko- 
kansallisille vaikutuksille. 
. Wilhelm II:n ystavyydenvakuutuksiin, hanen herkkatun- 
teisiin mielenpurkauksiinsa joka hallitsijakohtauksessa, 
Nikolai II vastasi kylmalla, torjuvalla kohteliaisuudella. 
Tallinnan redilla kesalla 1902 tapahtuneen kohtauksen jal- 
keen lahteva saksalainen laivasto-osasto lahetti venalaiselle 
lippulauseen: Atlantin valtameren amiraali tervehtii Tyynen 
valtameren amiraalia. Sita pidettiin venalaisten puolelta 
lapsellisena julkeutena, ja siihen vastattiin merkkilauseella 
»onnellista matkaa». Hallitsijain tavatessa toisensa Pots- 
damissa 4 ja 5 p. marrask. 1910 Wilhelm II koetti saada 
uudistetuksi vuoden 1887 »jalleenvakuutussopimuksen». 
Sasonov lupasi sen suullisesti, mutta kie1taytyi myöhemmin 
Pietarissa antamasta sille kirjallista muotoa, perustellen kiel- 
taytymisensa silla, etta tsaarin sana muka riitti. Niinsanottu 
Potsdamin sopimus, j ota Saksan puolivirallinen sanomaleh- 
distö ylisti maailmanrauhan vakuudeksi, sisalsi kirjallisessa 
muodostelussaan vain Venajan suostumuksen Bagdadin- 
radan jatkamiseen ja Saksan luopumisen vaikutusvallastaan 
Persiassa. Molempien hallitsijain viimeinen kohtaus tapah- 
tui Baltischportissa heinakuun 4:nnesta 6:nteen p:aan 1912. 
Siella vaihdettiin vain kohteliaita korupuheita. Kuutta 
paivaa myöhemmin tsaari laski perustuskiven sotasataman 
rakentamiseksi Tallinnan lahteen, joka oli oleva tukikohtana 
Saksaa ja Ruotsia vastaan tehtavaa hyökkaysta varten, 
koska Libaun lahti oli hylatty vaaranalaisen asemansa tah- 
den. Vahaa ennen, kesiikuun 19 p., Sasonov ja meriministeri 
Grigorovits duuman maanpuolustusvaliokunnassa olivat 
perustelleet uuden laivastoesityksen hyvaksymista silla, etta 
suhteet Saksaan olivat niin kireat. Keisarikohtauksen joh- 
dosta Saksan valtiokansleri Bethmann Hollweg matkusti 
Pietariin ja Moskovaan ja sai siella sen kasityksen, etta Vena- 
jan hallituksella oli rauhalliset aikeet. Samana paivana kuin 
han lahti Venajalta, allekirjoitettiin venalais-ranskalainen 



301 


laivastosopimus Saksaa vastaan. Pian sen jalkeen, 9 p. elo- 
kuuta, saapui Ranskan ministeripresidentti Poincare panssari- 
laivalla Conde Kronstadtiin vierailulle tsaarin luo ja matkusti 
sitten Pietariin ja Moskovaan. Vakaumuksensa Venajan halli- 
tuksen sotaisista aikeista han virallisessa ilmoituksessaan 
Ranskan sanomalehdistölle elokuun 16 p:lta lausui julki 
seuraavalla tavalla: »Koskaan eivat ne siteet, jotka yhdista- 
vat Venajan ja Ranskan kansat, ole olleet lujemmat kuin nyt,) 
Sotaministeri Suhotnlinov suostui mukautumaan Ranskan 
paaesikunnan vaatimukseen ja entista enemman keskitta- 
maan Venajan sotajoukot Saksan rajalle. Vastineeksi Poin- 
care lupasi tayttaa Venajan paaesikunnan pyynnön ja vai- 
kuttaa kolmivuotisen sotapalvelusajan voimaan-saattami- 
seksi Ranskassa. Se tapahtuikin seuraavana vuonna. Syk- 
sylla 1912 suuriruhtinas Nikolai Nikolajevits, jota aiottiin 
Venajan armeijan ylipaalliköksi tulevassa sodassa, matkusti 
Nancyhin Ranskan armeijan harjoituksiin Saksan lansi- 
rajalla. 
Venajaa oli, sen pyrkiessa hankkimaan itselleen vapaan 
paasyn valtamerelle, Tsilin mutkassa siita estanyt Japani ja 
Persian lahden rannalla Englanti: silloin hallitus kaansi kat- 
seensa Norjan Vestfjordiin (Lansivuonoon). Tanne oli perus- 
tettu Narvikin kaupunki Kirunan ja Gellivaaran runsasten 
malmi- ja kuparikerrostumien laivauspaikaksi. Oli rakennettu 
rautatie, joka yhdisti nama kaupungit Pohjanlahden ran- 
nalla olevaan Luulajaan, ja joka Bodenissa, no kilometrin 
paassa Suomen rajalta, yhtyi Pohjois-Ruotsin rataan. Jo 
Kuropatkin oli mietinnössaan vuodelta 1900 esittanyt, kuinka 
valttam.atönta oli Norjan rannikolta hankkia Venajan lai- 
vastolle jaatön satama. Oikeusperuste siihen saatiin eraasta 
historiallisesta legendasta, jota Venajan sanomalehdistö vuo- 
desta 1908 kertoili lukijoilleen historiallisena tosiasiana: keski- 
ajalla muka Moskovan suuriruhtinaat Ruijassa, nykyisessa 
Ruotsin Lansipohjan maakunnassa, seka siita etelaan pain 
aina Trondhjemin takaa olivat kantaneet veroa. Venajan 



302 


paaesikunta ryhtyi kaikkiin valmistuksiin Lansipohjan val- 
loittamiseksi. Suomen pohjoisrata ulotettiin Tornioon saakka 
ja tanne rajalle koottiin rautatierakennusaineita radan jat- 
kamiseksi Ruotsin puolella. Suuripiirteinen urkkimisjarjes- 
telma totesi, kuinka paljon karjaa kukin talonpoika Pohjois- 
Ruotsissa omisti, mitka sillat olivat kyllin kantokykyisia 
tykistöa kuljettaakseen j. n. e. Ruotsin hallitus vastasi nai- 
hin sotavalmistuksiin rakentamalla Bodenin uudenaikaiseksi 
sulkulinnoitukseksi, johon maailmansodan puhjetessa Ruot- 
sin puolustusvoima nopeasti koottiin. Tannenburgin tais- 
telu teki tyhjaksi Venajan valloitustuuman toimeenpanon. 


VI. Sotalaitos. 


Se suuri paaoma sotilaallista mainetta, jonka Venaja 
sotajoukkojensa urhoollisuude1la vuosina 1812-1815 oli 
itselleen hankkinut, oli maaliskuussa 1905 Mukdenin ken- 
tilla menetetty. Sen sijaan etta ennen Venajan sotavoimaa 
oli arvioitu yli arvonsa, ruvettiin sita nyt Lansi-Europassa 
ylpeasti halveksimaan. Paaesikunta tunnusti, etta oli valt- 
tamatönta perinpohjin uudistaa armeija kayttamalla hyö- 
dyksi Japanin sodassa saatuja kokemuksia. Mutta johtavana 
miehena, joka pani sen toimeen, ei ollut mikaan sotilas, vaan 
oppinut pankkimies ja kunnianhimoinen poliitikko, Aleksan- 
teri Gutskov. Taistellessaan buurien sotajoukossa ja olles- 
saan punaisen ristin paavaltuutettuna Mandsurian sodassa 
han oli koonnut sotaisia kokemuksia. Vuoden 1907 lopussa 
han tuli duuman valtakunnanpuolustusvaliokunnan puheen- 
johtajaksi. Isanmaallista rohkeutta han osoitti 9 p. kesak. 
1908 sotilaskulunkiarviosta pitamiissaan puheessa, jossa han 
haikailemattömasti paljasti venalaisen hallinnon vanhan 
matahaavan, sen, etta vastuuttomat henkilöt hoitivat suu- 
ren vastuun alaisia toimia. Han mainitsi komentavien suuri- 
ruhtinasten nimia, jotka eivat patevyydeltaan olleet virka- 



", 


!i 


II 
\ 


I 
f 


! 
i 
, 

. 
\ 


L ':, , 
'(', 


303 


ve1vollisuuksiensa tasalla. Toistaiseksi hanen uudistussuunni- 
te1mansa raukesivat virastojen valiseen kateuteen seka ylhais- 
ten sotilasten itserakkauteen, jotka eivat tahtoneet antaa 
siviilimiehen opettaa heille heidan ammattialansa asioita. 
Se diplomaattinen tappio, minka Venaja karsi Serbian kysy- 
myksess a maaliskuussa 1909, ja jonka syyna oli sen sotilaalli- 
nen va1mistumattomuus, mursi viimein virastovastarinnan. 
Vuosina' 1909-1912 pantiin vihdoin Gutskovin aatteiden 
mukaisesti sotaministeri Suhomlinovin johdossa toimeen 
perinpohjainen armeijanuudistus. Sen paasisallys oli seu- 
raava: I. Vannovskin perustamat reservibrigaadit, jotka 
Japanin sodassa olivat nayttaytyneet vallan kelvottomiksi, 
muutettiin linjarykmenteiksi, joten sotavoimaa lisattiin 
kuudella uudella armeijakunnalla. 2. Ranskan mallin mukaan 
esikuntaupseerien ikaraja maarattiin, ja upseerikunnan laa- 
tua parannettiin perustamalla erikoiskouluja seka palkan- 
koroituksella, jotta estyisi kykenevien sotilasten pako parem- 
min palkattuihin siviilitoimiin. 3. Vapaaehtoisten palvelus- 
aika pidennettiin 1 3 / 4 vuodeksi, jotta saataisiin paremmin val- 
mistautuneita reserviupseereja sodan sattuessa. 4. Koroitta- 
malla vuotuista rekryyttienottoa aina 580,000 mieheen saa- 
tiin armeijan rauhanaikuinen miesluku 2,3oo,ooo:n suuruiseksi; 
pidentamiilla asevelvollisuutta aina 43. ikavuoteen asti ja 
perustamalla nostovakijoukkoja luotiin yli 8 miljoonan suu- 
ruinen sotavoima. 5. Venajan armeijan perinnainen puut- 
teellisuus teknillisessa ja taktillisessa suhteessa supistettiin 
viihimpaan maaraan ottamalla kaytantöön uusia tykkeja, 
lisaamalla konekivaareja seka opettamalla japanilaista tapaa 
tykistön ja vallitusneuvojen kayttamiseksi kenttasodassa. 
Useita vanhastaan piintyneita epakohtia sitavastoin 
uudistus ei kyennyt kitkemaan pois, niinkuin muonituslai- 
toksen eparehellisyytta, virastojen va1ista kateutta ja ylem- 
pien upseerien puuttuvaa toverillisuutta. Mutta yleensa 
Venajan armeija 1913 oli paljoa parempi kuin sen maine 
Saksassa. Höltynyt kuri oli erottamalla vallankum.ouksen 



304 


saastuttamat ainekset palautettu. Venalaisten esikunta- 
upseerien mielesta Venajan armeija uudistuksen johdosta 
oli tullut melkein saksalaisen veroiseksi, mutta oli itavalta- 
laista palj oa etevampi. 
Sotalaivastoa niinikaan uudistettiin ja lisattiin, sittenkuin 
Gutskovin oli onnistunut saada aikaan laivastolaitoksen 
siihenastisen johtajan, suuriruhtinas Aleksei Aleksandrovitsin 
virkaero. Han oli, niinkuin yleisesti oli tunnettua, vuosittain 
kayttanyt osan laivaston varustamiseen .maarattyja varoja 
rakastajattariensa hyviiksi. Kolmas duuma myönsi isan- 
maallisella innostuksella vaaditut miljoonat Itameren-laivas- 
ton uudistamiseen, joka Tsusiman taistelussa oli tuhottu, 
lukuunottamatta kolmea Manilaan paennutta risteilijaa ja 
vanhuutensa tahden Kronstadtiin jatettyja sotalaivoja. 
Mustanmeren-laivastoa, joka ei ollut voinut ottaa osaa sotaan 
Japania vastaan, lisattiin viela melkoisesti rakentamalla 
uusia laivoja Venajan veistamöissa. Niiden oli maara ampua 
hajafle Bosporon sulkulinnakkeet ja siten raivata maalle- 
nousujoukolle tie Konstantinopoliin. Merihallintoon juurtu- 
neita epakohtia, sotalaivojen rakentamisessa ja ostossa tapah- 
tuvia kavalluksia ja miehistön keskuudessa vallitsevaa vallan- 
kumouksellista henkea uusi meriasiainministeri Grigo.ro- 
vits ei saanut poistetuiksi. 
Sotahallinnon taytyi mukautua siihen, etta ranskalaiset 
esikuntaupseerit tilaisuuden sattuessa ottivat toimittaak- 
seen venalaisten sotajoukonosastojen tarkastuksia. Kun 
kesakuussa 1914 Ita-Preussin rajalla pantiin toimeen sota- 
harjoituksia, niin ulkomaisten vieraiden puheet venalaisessa 
upseerikasinossa paattyivat suosionosoituksilla vastaanotet- 
tuun huutoon: »8. Berlin!» 




I 
I 
1'1 
r J 


15. LUKU. 


Venåjå maailmansodassa 1914-1916. 


»Se on slaavien pyha sota ger- 
maaneja vastaan.. 
Nikolai II 1914. 
Saksan sodanjulistus, jonka perustelua ei saanut ilmoit- 
taa, loi innostuneen ja yksimielisen Veniijiin. Voimakkaan 
isanmaallinen mieliala vallitsi duuman istunnossa 8 p. elok. 
1914. Se lausui julki tayden luottamuksensa hallitukseen ja 
sotaministeri Suhomlinoviin, joka ylpeasti vakuutti, etta 
armeija oli vallan valmis torjumaan salakavalan vihollisen 
hyökkaysta, joka himosi maailmanherruutta. 
Sodalla oli ohjelmanmukainen menonsa. Lyhyessa ajassa 
Ita-Galitsia ja puolet Ita-Preussista oli miehitetty. Ennen 
joulua toivottiin, valloittamalla Budapest, Wien ja Berliini, 
saatavan sota onnellisesti lopetetuksi. Na
sta odotuksista 
Tannenbergin taistelu teki akillisen lopun. Virallinen 
sotakertomus ei puhunut tappiosta mitiian. Vasta kun Saksan 
sotajoukot lokakuussa tunkeutuivat aina Varsovan edustalle 
saakka, yleisö kuuli eraan »Gindenburch»in olemassaolosta, 
jonka kerrottiin saaneen kasvatuksensa Pietarissa ja siellii 
urkiskelleen. Siperian jaakarirykmenttien saapuminen 
oikeaan aikaan pelasti Varsovan ja heratti taas luottamusta 
voiton saamiseen. Puolalaistenkin mieliala muuttui nyt toi- 
senlaiseksi, jotka tahan asti hyvinkin oikeutetulla epaluulolla 
olivat suhtautuneet ylipaallikön julistukseen elokuun 14 p:lta, 
20 - Venl1jil.n historia. 



306 


joka lupasi Puolan uudestaan-syntymista tsaarin valtikan alla, 
vapaana uskossaan, kie1essaan ja itsehallinnossaan. Huhut 
kertoivat tulevasta itsenaisyydesta ja tiesivat jo mainita 
sen Petrogradin - siksi sanottiin nyt Pietaria - kultasepan- 
liikkeen, joka valmisti Puolan kuningaskruunua suuriruhti- 
nas Nikolai Nikolajevitsille. Mutta kun ei kuulunut mitaan 
uutta venalaista sotavoittoa, vaanliikuntosota muuttui asema- 
sodaksi ja sotasensuuri ankarasti kielsi sanan )autonomia), 
niin venalaisystavallinen virtaus taas antoi sijaa odottavan 
puolueettomuuden politiikalle, joka oli vallan selva katsoen 
siihen, etta puolalaisten taytyi pakosta taistella puolalaisia 
vastaan kolmessa eri sotajoukossa. 
Sen hyvansavyisyyden, jota venalainen sotamies usein 
ryöstönhalun ohessa oli aikaisemmissa sodissa osoittanut, 
koetti ylin sodanjohto sanoin, kirjoituksin ja kuvin havittaa, 
tehdakseen hanet )raakaa vihollista» kohtaan kovaksi ja 
hurjaksi. 1 Se onnistui. Venalaisten miehittama Ita-Preussi 
oli havitetty autioksi ja ryöstetty puhtaaksi. Pahimmin olivat 
menetelleet kasakat, jotka tosin pitivat Venajan rajamaitakin 
vihollismaana. Upseeritkin, varsinkin muonavarojen hankin- 
nassa palvelevat, ottivat osaa ryöstöihin. Toiset katselivat 
olkapaitaan kohauttaen sotamiestensa menoa, jotka muutti- 
vat sotasaaliinsa rahaksi ja sitten koettivat onneansa heille 
siihen saakka tuntemattomqssa korttipelissa. 
Hallituksen politiikan suosima ja sodan kautta kiehuma- 
pisteeseensa yltynyt kansallisuuskiihko vietti voittojaan. 
Kun Havalta-Unkarin armeijan slaavilaiset sotamiehet jou- 
koittain. menivat vihollisen puolelle, niin oletettiin itsestaan- 
selvaksi asiaksi, etta Venajan sotajoukon saksalaista kansalli- 


1 Sotajoukkoon levitettii.våksi tarkoitettu aikakauskirja »Sabi- 
jaka» kehoitti yhdeksannessii. numerossaan 3 p:ltii. jouluk. 1914 sota- 
miehiii. surmaamaan naiset, lapset ja haavoitetut, tukehduttamaan 
saksalaiset sairaanhoitajattaret ja leikkaamaan Venii.jiin sotavankeu- 
teen joutuneilta saksalaisilta naisilta rinnat. 



II 


suutta olevat sotamiehet seuraisivat tata esimerkkia. Natsio- 
nalistinen sanomalehdistö ja taantumukselliset puolueet 
vaativat sentahden, etta heita oli rangaistava heidan viak- 
seen luulotellusta taipumuksesta uskollisuutensa rikkomi- 
seen - yhtakaan tapausta ei voitu todeta - riistamalla 
maat heidan omaisiltaan ja karkoittamal1a ne kotipaikoil- 
taan. Åarimmaisen oikeiston aanenkannattaja, Markov, 
kuulutti Kurskin semstvokokouksessa 31 p. jouluk. 1914 
viela lisaksi eraan Etela - Vena jan saksalaisten siirtolaisten 
tekeman rikoksen, jonka hiin vasta nyt oli paljastanut: 
suuren Stolypinin murhan. Itse Venajan armeijassa ei yleensa 
vainottu saksalaisia upseereja ja sotamiehia heidan kansalli- 
suutensa tahden, koska esimiehet pitivat arvossa heidan luo- 
tettavuuttaan ja urhouttaan ja sentahden mielellaan lahet- 
tivat heidat vaaranalaisimmille paikoille. Sitavastoin juu- 
talaisia, jotka poikkeusmaaraysten perustuksella asettivat 
Venajan sotajoukkoon suhteellisesti suurimman miesluvun, 
kaikissa rykmenteissa kohdeltiin sotamiehelle arvottomalla 
tavalla. 
Yleinen oli se luulo, etta venalainen sotamies oli paljoa 
sopivampi ja paremmin varustettukin talvisotaretkeen kuin 
saksalainen. Kun lunta oli satanut paksulta ja pakkanen oli 
rakentanut sillat jokien ja jarvien yli, odotettiin Pietarissa 
malttamattomasti marssia Berliinia vastaan. Sita ei kuulu- 
nut. Huolestuneet poliitikot hankkivat asiasta lahempia tie- 
toja ja saivat kuulla, etta sotaministerin laiminlyönnin tah- 
den ampumavarojen ja saappaiden puute esti kaiken etene- 
misen. Moite oli epaoikeutettu. Ei mikaan maailmansodan 
sotapaallikkö ollut ennen sen alkamista pitanyt mahdollisena 
sellaista tykistöammuksienjoukkomenekkiakuin minka uuden- 
aikainen kenttataistelu toi mukanaan. Oikeutettu sitavastoin 
oli toinen syytös, joka tehtiin Suhornlinovia vastaan, se, etta 
hiin oli Hihettanyt rintamalle enemman sotamiehia kuin oli 
kivaareja. Asia meni niin pitkalle, etta pataljoonia aseetto- 
mina komennettiin tai
telukentalle, jossa ne vasta niilta 


,1 


1.' 


, 
l1 

 


307 


.. 



308 


joukko-osastoilta, joiden sijaan ne astuivat, taikka kaatu- 
neilta saivat kiviiiirejii. Hiitiiytyneet isiinmaanystiiviit puhui- 
vat jo sotaministerin »petoksesta» ja viittasivat hiinen lois- 
taviin rauhanaikaisiin tu10ihinsa, joista hiin tai hiinen rou- 
vansa sai kiittiiii salaisia keskusteluja kruunun tavaranhank- 
kijain kanssa. 
Huolestunut mieliala sai ilmaisunsa duuman salaisessa 
istunnossa, joka 6 p. he1mik. 1915 oli uudestaan kutsuttu 
kokoon. Suhomlinov antoi rauhoittavia tietoja, jotka myö- 
hemmin niiyttiiytyiviit viiiiriksi. Edustajat lausuivat hiinelle 
vielii kerran luottamuksensa. Myöskin eriniiiset viiiirinkiiy- 
tökset, joihin hallitusvirastot tai muonituskenraalit olivat 
»lisiityn suojelustilan» tai sotatilan turvissa tekeytyneet 
syypiiiksi - oikeudenloukkaukset, ryöstöt, kieli- ja uskon- 
sorto -, otettiin muutamien edustajien aloitteesta puheeksi. 
Salaisessa istunnossa ilmennyt lievii sodankiiynnin arvostelu 
vaihtui julkisessa istunnossa suuriiiiiniseen y1tiöisiinmaalli- 
suuteen. Puhemies Rodsjanko laski avajaispuheensa perus- 
tukseksi profeetta J esaian sanat: » Jumala on kanssamme, 
kuulkaa se, te pakanat, ja 1askekaa aseenne.» Jo Nikolai 1 
oli 14 p. maalisk. r848 lausunut tiimiin varoitussanan Liinsi- 
Europalle ja siellii heriittiinyt kummastusta. Kaikki myöhem- 
miit puheet henkiviit voimakasta voitontahtoa. Edistys- 
mielinen Karau10v lausui kasakka:in nimessii, ettii »rauha oli 
tehtiivii vain Berliinin raunioilla ja Wilhelm II:n haudalla». 
Helmikuun II p. duuman istunnot 1ykiittiin marraskuun 
15 p:iiiin. Kaikki luulivat varmasti, ettii sota silloin olisi 
voitokkaasti piiiittynyt. 
Helmikuun II p. Hindenburg aloitti Masurin talvitaiste- 
lun, joka suurin tappioin ajoi kymmenennen armeijan ulos 
!tii- Preussista. 
Hallituksen vastaus tiihiin tappioon oli laki 15 p:1tii helmi- 
kuuta saksalaista kansallisuutta olevien vihollismaan ja 
Veniijiin alamaisten maaomaisuuden pakko1uovuvutuksesta 
Koska se oli laadittu kiireessii ja oli epiise1vii ja 1ain- 



r 


I 
. jj 


II 


309 


opillisesti kestiimiitön, niin annettiin sittemmin joukko 
tiiydennyslakeja, aina duuman ollessa hajalla 87. hiitii- 
pykalan nojassa. Ne kovensivat vain ensimmaisiii miiii- 
riiyksia. Niinpa tiiydennyslaki 28 p:ltii heiniik. 1916 kumosi 
alkuperiiisen lain poikkeusmiiiiriiyks
n sotaan osaa ottavien 
vanhempien hyviiksi. Hallinnollista tietii tama jo ennen oli 
tapahtunut. Rintamalla taistelevat saksalaista kansalli- 
suutta olevat sotamiehet eiviit, huolimatta kaikista rukouk- 
sista, rykmentinkomentajalta saaneet siitii mitiian todistusta, 
eika heitii siis pidetty sotaan osaa ottajina. Kiihkokansalli- 
nen sanomalehdistö vaati saksalaista kansallisuutta oleyien 
valtionkansalaisten liihettiimistii Volgan takaiselle alueelle 
ja Siperiaan, ja tiitii alettiin 22 p. tammik. 1915 tehdii Puo- 
lassa ja sitii jatkettiin sitten saiilimiittömiillii kovuudella 
Volhyniassa ja Podoliassa. Tuloksena oli seuraava asiaintila: 
saksalaista kansallisuutta olevat veniiliiiset sotamiehet, jotka 
taistelussa vihollista vastaan uskollisesti tayttiviit velvolli- 
suutensa tsaaria ja valtakuntaa kohtaan, olivat virallisesti 
kavaltajain kirjoissa. Rangaistukseksi siitii hei1tii riistettiin 
heidiin maaomaisuutensa ja heidiin omaisensa karkoitettiin. 
Sodan piiiityttyii heidiin tuli seurata omaisiansa maanpakoon. 
Heidiin omaisuutensa luvattiin venalåisille talonpojille ja 
lain mukaan myöskin niille vihollisvaltojen alamaisille, jotka 
olivat rikkoneet uskollisuudenvalansa. Sillii asetettiin tiihiin- 
astiset kunnia- ja oikeuskasitteet piialaelleen. Tiitii hallituk- 
sen politiikkaa kiihkokansallinen sanomalehdistö tervehti 
viisaana ja oikeana seka taantumukselliset puolueet valtiota 
såi1yttiiviinii tekona, joka oli tyydyttiiva veniiliiisen talon- 
pojan vaarallista maannalkaa. Niin ei kiiynyt. Arvohenkilöt, 
d1iumaedustajat, keinottelijat, joilla oli hyviit suhteet, saivat 
pilkkahinnasta osan saksalaisten siirtolaisten maasta, jonka 
he sitten voitolla myivat toisille. 
Samanlaatuisia siirtokauppoja tehtiin valloitetussa 
Galitsiassa. Kiiskynhaltijan, kreivi Bobrinskin ystaviit ja 
hengenheimolaiset hankkivat itselleen Itavallan kruunun- 



310 


tiloja, myydiikseen ne sitten sodan jiilkeen muutaman tuhan- 
nen prosentin voitolla. Tiimii keinottelu niiytti olevan vallan 
vaaraton. Huhtikuun 22 p. 1915 Nikolai II Lembergissii 
juhlallisella puheella toimitti »vapautetun Puna- Veniijiin 
liittiimisen yksimieliseen mahtavaan ja jakamattomaan 
Suur- Veniijiiiin». Ne olivat suurimman voitonriemun piiiviii. 
Veniijiin joukot olivat menneet Karpaattien yli ja uhkasivat 
Budapestiii. Joka hetki odotettiin tietoa siitii, ettii liittolais- 
laivasto oli tunkeutunut Dardanellien liipi. Maihinnousu- 
joukkoa koottiin Odessaan Konstantinopolin miehittiimi- 
seksi. Mitii tarmokkaimmin tehtiin työtii.Itii-Galitsian vena 
liiistyttiimiseksi ja kiiiinnyttiimiseksi oikeauskoiseen oppiin. 
Vuoret ja virrat, kaupungit ja kyliit saivat veniiliiiset nimet. 
Oikeuslaitos, hallinto ja koulu veniiliiistytettiin; kaikki 
ukrainalaiset kirjakaupat, sanomalehdet, sivistysyhdistyk- 
set ja kansankirjastot lakkautettiin; vastustelevat ukraina- 
laiset vietiin veniiliiisiin vankiloihin, niiden joukossa myöskin 
ukrainalaisen kirjakielen luoja, Lembergin professori Hru- 
sevski. Pahemmin vieli:i kuin Puolan tsaarikunnassa veniiliii- 
nen virkavalta me11asteli uudessa rajamaassa. 1 
Kiiskynhaltija Bobrinskin kutsusta oli hiinen hengen- 
heimolaisensa Eulogius, Veniijiinkansan liiton jiisen ja Volhy- 
nian arkkipiispa, pappeineen ja santarmeineen samonnut val- 
loitettuun maahan parantaakseen sen uskontoa. Kreikkalais- 
unieeratuille a papeille annettiin valittavaksi joko kirkostaan 
luopuminen tahi liihtö Siperiaan. Maasta raahattujen sielun- 
hoitajien sijaan tu1i sitten oikeauskoisia pappeja orvoksi 
jiiiineisiin seurakuntiin juurta jaksain hiivittiimiiiin unionin 1 
kerettiliiisyyttii. Kreikkalais-unieeratun kirkon metropo- 


1 .Valloitettuun Galitsiaan hallitus lii.hetti venalåisen virkamie- 
histön hylkyainekset, tehdaksemme asiamme siellii europpalai- 
seksi haviiistykseksi, jonka johdosta jiilkeliiisemme vielii tulevat 
punastumaan.» Maklakov duumassa 24 p. helmik.1916. 
a Unieeratuiksi sanotaan Rooman kirkkoon yhtyneitii kreikka- 
lais-katoJilaisia, unioniksi heidan kirkkokuntaansa. 



311 


1iitta, kreivi Andreas Szeptycki, vietiin ensin vangittuna 
Kurskiin ja suljettiin sitten »jatkuvan uppiniskaisuuden tah- 
dem> pyhiin synodin kaskykirjeella 21 p:lta syysk. 1916 Susda- 
iin kerettilaisvankilaan. Vasta tsaarivallan kukistuessa han 
ja muut vangit saivat vaP3autensa takaisin. 
Huonoimmin kavi Galitsian lukuisalle juutalaisvaestölle. 
Pilkallisesti nauraen virkamiehet ilmoittivat heidan esimiehil- 
leen, etta Galitsian juutalaiset »heidan kotimaansa vapautta- 
misen kautta Itavallan ikeesta» olivat saavuttaneet yhden- 
vertaisuuden Venajan juutalaisten kanssa. He eivat saaneet 
enaii omistaa eivatka vuokrata maata, eivat vapaasti liik- 
kua eivatka edes kokoutua, he eivat saaneet enaii pitaa sab- 
batia pyhanii eivatka edes viettaa jumalanpalvelusta syna- 
gogassa ilman poliisin lupaa, he saivat vain olla kiitollisia, 
etta yleensa saastettiin heidan henkensii. 
Venajan sotajoukot, upseerit yhta vahiin kuin sotamiehet, 
eiviit olleet osallisina' ukrainalaisen vaestön sortamiseen. 
Talonpojat ottivat alussa maahan hyökkaavan vihollisen 
varsin ystavallisesti vastaan, silla he uskoivat venalaisten 
tulevan pe1astajina puolalaisten herruudesta. Miehitys- 
viranomaisten toimenpiteet se1vittivat heille pian heidiin 
erehdyksensa. Juutalaisia venalaiset sotajoukotkin kaikkialla 
ryöstiviit ja raakkasivat, silla heita pidettiin pettureina ja 
roistoina. Rangaistukseksi silta tai vain ajanvietokseen kasa- 
kat hirttivat useita. 


f 
j 
1 


Toukokuussa 1915 alkava saksalainen hyökkays muutti 
sotaisen aseman. Galitsiassa alkoi venalaisten suuri maasta- 
liihtö, joka kohosi ylimmiUeen, kun Lemberg 20 p. keså.kuuta 
tyhjennettiin. Virkamiehet, santarmit, papit, kauppiaat ja 
keinottelijat riensivat pettyneina takaisin kotimaahansa. 
Heidan kanssaan kulkivat ne galitsialaiset talonpojat, joille 
Eulogius palkaksi heidan kaantymisestaan oikeauskoisuu- 
teen oli luvannut saksalaisten kerettilaisten maat V o1hy- 
massa. Mukanaan lahtijat kuljet.tivat paljon ryöstettyja 


Ic 
L i'" 

..' ; 
; 
i,id 



312 


talouskaluja sekii panttivankeja ja epiiluulonalaisia: maapiii- 
vien jiiseniii, kaupunkineuvoksia, tuomareja, tehtailijoita, 
liiiikiirejii, opettajia, pappeja, insinöörejii ja ylioppilaita. 
He tiiyttiviit myöhemmin tuhansin Kiovan vankilat, kunnes 
heidiit piiiistettiin vapaiksi tai mielipiteidensii tiihden liihe- 
tettiin Siperiaan. 
Vielii raaemmassa muodossa tapahtui hallituksen maa- 
riiiimii tyhjentiiminen vihollisen uhkaamissa rajamaissa, 
Puolassa, Liettuassa ja Kuurinmaalla. Ensimmiiisinii, jo 
aikoja ennen vihollisten tuloa, juutalaisten tiiytyi piiistikkaa 
tyhjentiiii uhatut alueet ja jiittiiii omaisuutensa sikseen. Pil- 
katen ja hiiviiisten heidiit kokoutumispaikoissa sullottiin 
karjavaunuihin, vietiiviksi itiiiin piiin, tietiimiittii minne. 
Ylemmiit rautatievirkamiehet pitiviit isiinmaallisena tekona 
lisiitii noiden pakollisten pakolaisten kiirsimyksiii sulkemalla 
vesihanat rautatieasemilla. Ainoat, jotka voivat antaa noille 
Veniijiin alamaisille apua heidiin omaa esivaltaansa vastaan, 
olivat ulkomaiden konsulit. Missii sellaisia oli, siellii heitii 
pyytiimiillii pyydettiin pelkiistiinsii niiyttiiytymiillii ilkiteko- 
paikalla palauttamaan virkamiehet laillisuuden rajoihin. 
Peliittiin heidiin kertomuksiaan ulkomaille, missii oli sangen 
kierot kasitykset Veniijiin oloista sodan aikana. Niinkuin 
pilkaksi riiiikiityt juutalaiset saivat kirjeitii Amerikassa ole- 
vilta sukulaisiltaan, jotka onnittelivat heitii saamastaan 
yhdenvertaisuudesta. 
Kun sitten vihollinen todella ilmestyi, niin I8. ja 45. ikii- 
vuoden viilinen miespuolinen viiestö sai kaskyn poistua ja 
liihti
ssiiiin tuhota laihot, työkalut ja tehdaslaitokset. Vel- 
vollisuus isiinmaata kohtaan vaati, niin sanoi Novoje Vremja 
2 p. heiniik. I9I5, jiittiimiiiin viholliselle vain eriimaan. Puo- 
lan sanomalehdistö antoi tunnussanan: pysykiiii kotimaassa! 
Mutta Se ei voinut estiiii sitii, ettii Varsovan tyhjentiimisessii 
Lembergin kohtaukset uusiutuivat. Poisliihteviit veniiliiiset 
virastot ottivat tuhansia valtiollisia vankeja mukaansa, 
niiden joukossa I2-vuotiaita poikia ja tyttöjii, joita epiiiltiin 


.' 
't' 



., 


I 
j 
J 


j 
! 
',J- 
l 
; 1 , 
, ' 
i: 


313 


venalaisvihollisesta mielialasta. He saivat huonon hoidon 
Moskovan tapötaysissa vankiloissa. Puolalaiset lehdet eivat 
voineet estaa sita, etta sotajoukot peraytyessaan polttivat 
kyliii, kauppaloita ja tehtaita, etta kasakat piiskallansa ajoi- 
vat tuhansia talonpoikia maantielle, vaeltamaan itaa kohti. 
Monta kertaa vihollisen odottamattoman nopea ilmestyminen 
pelasti vaestön joutumasta kuljetetuksi vieraaseen maahan. 
Saksalaisten marssi Kuurinmaahan synnytti valtavan 
pakolaisaallon, joka vyöryi Riikaa kohti. Kun sotajohto siihen 
aikaan ei pitanyt kaupungin puolustamista mahdollisena, niin 
kenraalikuvernööri Kurlov 5 p. heinakuuta kaski vieda pois 
kaikki, kirkonkellot, muistomerkit, pankit, tehtaat ja metal1i- 
esineet. Viiden viikon kuluessa kuljetettiin 14,000 rautatie- 
vaunussa 400 teollisuuslaitoksen koneet ja tarveaineet ympari 
koko Venajan, missa niita osaksi kaytettiin uuteen työhön, 
osaksi ne ruostuivat ja havisivat lukitsemattomissa varasto- 
huoneissa, omistajiensa tietamattii niita sieltii hakea. Samassa 
lahti noin 100,000 työmiesta ja virkailijaa Riiasta, jonka 
teollisuus yhdella iskulla oli tuhottu. 


* 


Lokakuulaisten, edistysmielisten ja kadettien puoluejoh- 
tajat kokoutuivat kesakuun alussa salaiseen neuvotteluun 
Pietariin. Ammattimiesten mielesta Venajan armeijan lak- 
kaamattoman peraytymisen paasyynii oli tykistöammuksien 
puute, johon Suhomlinov oli syypaa. Poliitikkojen mielesta 
sotaministerin velvollisuutensa-laiminlyönti oli valttamattö- 
m:8na seurauksena hallitusjarjestelmasta, jonka kykenemat- 
tömyys oli aiheuttanut sotilaallisen romahduksen. Vain 
hallitusjarjestelman perinpohjainen muuttaminen englanti- 
laisen parlamentarisuuden mallin mukaiseksi voisi poistaa 
epiikohdat ja tuottaa voiton, jonka sotajoukon miesluvun suu- 
renunuus takasi. He paattivat sentahden viipymatta herat- 
taa henkiin yhdyskuntia, joiden oli maara sotajoukolle hank- 



314 


kia puuttuvat varat ja jotka samalla sisaltaisivat uuden halli- 
tuksen idun, joka, senaikuisen hallituksen j oko vapaaehtoisesti 
tai pakosta vaistyttya, heti voisi ottaa kiisiinsa valtion joh- 
don. Kaupan ja teollisuuden edustajien kongressin muodossa 
he kutsuivat kokoon eraanlaisen parlamentin, joka 8 p. kesa- 
kuuta noin 5,000 jasenen suuruisena kokoutui Pietarissa. 
Jo kolmantena paivana poliisi hajoitti sen, silla liian myrskyi- 
sesti se oli vaatinut duumaa heti kutsuttavaksi kokoon 
isanmaan pelastamiseksi »raa' asta» vihollisesta ja »kykene- 
mattömasta» hallituksesta. Kesakuun 15 p. Miljukov, Guts- 
skov, Jefremov, ruhtinas Lvov, 'l'selnokov y. m. ilman halli- 
tuksen suostumusta perustivat seuraavat yhdyskunnat: 
r. Ylisotateollisuuskomitean Pietariin, jonka johdossa 
perustettavien maakunnallisten sotateollisuuskomiteain oli 
maara valmistaa kaikki sotatarpeet. 
2. Semstvo- ja kaupunkiliiton, joiden molempien yhdys- 
kuntien yhteinen valiokunta piti istuntojaan Moskovassa. 
'l'amiin »semgoran» (lyhennys sanoista »semski i gorodskoi 
sojuS») viralliseksi tchtavaksi oli suunniteltu laajaperainen 
avustustoiminta sairaiden ja haavoitettujen sotilaiden. 
hyvaksi, salaiseksi taas »yhteiskunnallisten voimien jarjesta- 
minem> vallassa olevan hallituksen kukistamiseksi. 
3. »Erityinen komitea sotaministeriön yhteydessa.» Sen 
piti valittaa molempien toisten komiteain seka hallituksen 
vå.lista yhteytta, asettua henkilökohtaiseen ja valtiolliseen 
kosketukseen korkeampien sotilashenkilöiden kanssa ja koet- 
taa voittaa naiden salainen suostumus hallitusvaihdokseen. 
Novoje Vremja, joka sodan alusta alkaen oli Englannin 
hallituksen palkkaama, pilkkasi ensin naita yhdyskuntia, 
jotka tahtoivat auttaa hallitusta, joka muka ei ensinkaan hei- 
dan apuansa tarvinnut. Sitten se iikkia muutti puhetapansa 
Englannin lahettilaan, sir Buchananin viittauksesta, joka 
Venajan tappioiden tahden oli asettunut laheiseen valtiolli- 
seen yhteyteen Miljukovin kanssa, jota han piti tulevaisuu- 
den. miehena. 




 
f 

. 


,
: 

, 
I 

 
!. 

 


315 


Moskovan kenraalikuvernööri, ruhtinas Jussupov, mUuan 
tsaarin sukulainen, piti parhaana viihdyttaa kansan tyyty- 
mattömyyWi sotatappioiden ja yha kohoavien hintojen joh- 
dosta antamalla luvan pogromin toimeenpanemiseen. . Mutta 
kun Moskovassa ei ollut juutalaisia, niin han kesakuun 10 p. 
paasti roskavaen irti tehtaita, kauppoja ja taloja vastaan, 
joita omistivat saksalaissyntyiset Venajan alamaiset. Pog- 
romi tapahtui, niinkuin tavallisesti, ryöstöineen ja murha- 
polttoineen, murhineen ja tappoineen; mutta vastoin ohjel- 
maa siina suhteessa, etta myöskin veniilaisia, italialaisia, 
ranskalaisia, englantilaisia ja belgialaisia kohtasivat samat 
mrmutyöt. Havittamalla 475 konttoria, kauppaa ja tehdasta 
seka ryöstamalla putipuhtaaksi 307 taloa oli tehty 500 mil- 
joonan ruplan vahinko. Pantiin toimeen tavanmukainen 
senaattoritarkastus ja joulukuussa 1915 muutamia syyllisia 
asetettiin oikeuden eteen. Tuomiot olivat isanmaallisiin 
vaikuttimiin nahden sangen lievat: varkaat jotka tunnusti- 
vat vapautettiin, murtovarkaat rangaistiin 7 paivan ares- 
tilla, murhaajat vuoden vankeude1la. Niiden vastakohtina 
olivat tuomiot, joita sotaoikeudet samana vuonna olivat lan- 
gettaneet sellaisia syytettyja vastaan, joita ei voitu todistaa 
mihinkaan rikokseen syypaiksi paitsi etta kuuluivat sosiaali- 
demokraattiseen puolueeseen: kahdeksa:p. vuoden pakkotyö 
ja sita seuraava elinkautinen pakollinen siirtolaisuus Sipe- 
riassa. Sen taytyi kokonaan hammentaa kansan ilmankin 
heikko oikeustajunta. 
Pysyvainen saksalaisvaino tapahtui Itameren-maakun- 
nissa. Hallinto menetteli tassa vaarin ja mielivaltaisesti. 1 


1 Valheellisten ilmiantojen perustukseUa sangen monet la.he- 
tettiin Siperiaan. Siita kertoo myöskin kenraali Pavel Kurlov 
v. 1920 BerliiniSSå ilmestyneessa teoksessaan ,>Venåjiin keisarivaUan 
håviö&. Hiin oli 7 p:stå jouluk. 1914 1 p:åiin syysk. 1915 Itåmeren- 
maakuntien kenraalikuvemöörinå ja tiesi poliisiosaston entisena joh- 
tajana joukoittain saapuvien ilmiantojen arvottomuuden ja valtiolli- 
sen tarkoitusperåisyyden. Hiin koetti vastustaa epåkohtaa, mutta 



316 


Se paha vaikutus, minka Jussupovin tapa rauhoittaa 
kansaa teki ulkomaihin, sai hallituksen vahvistamaan uudet 
yhdyskunnat ja myöntamiian niille myöskin pyydetyn luoton 
niiden julkisia ja salaisia pyrintöja varten. Kuitenkin se 
varmuuden vuoksi nimitti »sotaministeriön yhteydessa toi- 
mivan erityisen komitean» puheenjohtajaksi sotaministerin 
itsensa. Siihen eivat )}yhteiskunnan» valitsemat komitean- 
jasenet Rodsjanko ja GutSkov voineet suostua, koska he piti- 
vat Suhomlinovia isanmaankavaltajana. Uusien sotanaytta- 
mölta tulleiden onnettomuudensanomien vaikutuksen alai- 
sena hallitus piti jatkuvaa mukautumista yleisen mielipiteen 
vaatimuksiin valttamattömana. Se ei vapauttanut viras- 
taan ainoastaan Suhomlinovia, vaan viela kolme katkerasti 
vihattua ministeria, Maklakovin, Stseglovitovin ja Sablerin. 
Sisaministeriksi tuli siihenastinen valtakunnan hevossiitos- 
laitoksen johtaja Stserbatov, hyvaa tarkoittava mies ja 
hevoshoidon eteva tuntija. Mutta sillii olkoonkin, arveli 
Goremykin, myöntyvaisyyden mitta taysi. Duumaa ei 


siinii menestymiittii. Ilmiantajat, jotka Riiassa torjuttiin, kiiåntyiviit 
ylimmiin sotajohdon esikunnan puoleen, joka otti huomioon typerim- 
miitkin juorut. Veniiliiisena hallintomiehena Kurlov ei n1i.hnyt mitå1i.n 
vaaråii siinii, ettá otti rahaa silta., ettii på.1i.sti vankeudesta viattomia. 
Kuvaavat hallinnon mielivaltaisuudelle ovat riikalaisen pastorin 
Eugen Scheuermannin kohtalot. Marraskuussa 1905 hiin huoli- 
matta Riian »liittokomitean& kiellosta oli edelleen lukenut kirkko- 
rukouksen tsaarin puolesta. T1i.stii uppiniskaisuudesta jokin salai- 
nen vallankumousoikeus tuomitsi hiinet kuolemaan. Tuomion 
toimeenpanemiseksi hiinet kutsuttiin eriiiin muka heikkona sairaana 
olevan seurakuntalaisensa luo ja matkalla hiinta ammuttiin, niin ettå 
hån kaatui maahan. Pahasti haavoitetun Scheuermannin onnistui 
pelastaa henkensii. V. 1915 vallankumoukselliset ilmi antoivat hiinet 
»tsaarihallituksen vihollisena» ja sen nojassa hån tutkimatta karkoi- 
\ tettiin Siperiaan, jalassaan vieHi murhayrltyksesså saamansa luoti. 
Vuoden 1917 vallankumouksen kautta han muiden karkoitettujen 
kanssa vapautettiin ja palasi Riikaan. Tåii.llá vallankumoustuomio- 
istuin 1919 toisen kerran tuomitsi hiinet kuolemaan &vastavallan- 
kumouksel1isena» ja hiinet mestattiin. 



317 


kutsuttaisi kokoon ennen miiiiriiaikaa, 15 piiiviiii marras- 
kuuta. 
Kaikkien puolueiden edustajat, lukuunottamatta oikeis- 
toa olivat silliiviilin koolla Pietarissa ja odottivat malttamat- 
to
asti parlamentin avaamista. Kun Miljukov 6 p. heiniikuuta 
heidiin puolestaan ministeristön puheenjohtajalta vaati, 
ettii duuma heti oli kutsuttava kokoon, niin hiin sai kierte- 
leviin vastauksen. Herrojen pelko on kuitenkin liioiteltua, 
arveli vanha Goremykin, kaikki kiivisi kyllii jiilleen hyvin. 
Mutta eipii kiiynytkiiiin hyvin. Turhaan ammatillinen sotilas- 
lehti »Veniiliiinen invaliidi» ponnisti voimiansa tehdiiksensii 
joka tappiosta strategisen voiton, »joka houkutteli vihollisen 
pois asemastaaw). »Lembergin tyhjentiiminen oli ylenmiiiirin 
suotuisa ja oli niinkuin ukkosen isku kohdannut vihollista.» 
»Jopa Varsovankin tyhjentiiminen hankkisi meille valtavia 
strategisia etuja.» Masentuneen mielialan kohottaniiseksi 
avattiin Pietarissa 7 p. heiniikuuta voitonmerkkiniiyttely, 
jonka suurin. merkillisyys oli lnsterburgin sotilasyhdistyksen 
lippu. 
Silliiviilin syntyi kaikissa suuremmissa kaupungeissa 
sotateollisuuskomiteoja, joita hallitus rahallisesti kannatti. 
Kun se tuli tiedoksi, niin sellaisetkin kaupungit, joissa ei 
ollut .mitiiiin teollisuutta, perustivat teollisuuskomiteoja, 
joiden lukumiiiirii vuoden lopussa oli 260. Rehellisen isiin- 
maallisuuden rinnalla niissii oli puhdasta keinotteluhenkeii. 
Saaliinhimoisina niiden edustajat sekii »semgoran» liihetit 
heiniikuussa riensiviit Riikaan, sikiiliiisiii teollisuuslaitoksia 
tyhjennettiiessii sotilaallisen tilauksen varjossa anastaakseen 
koneita, piirustuksia, malleja, puolivalmisteita j. n. e., »ottaak- 
seen mukaansa sivistyksen rajamaasta ja jiittiiiikseen loput 
viholliselle ' ). Niimii sanat, jotka lausui eriis Riikaan saaliin- 
hakuun tullut teollisuusmies, ilmaisivat Keski-Veniijiillii 
vallitsevan kiisityksen, jossa sodasta ja isiinmaanrakkaudesta 
tehtiin loistava afiiiiri. Moskovan sotasaalistajat ottivat 
lukuun sen mahdollisuuden, ettii Puola ainaiseksi erotettai- 



318 


siin valtakunnan yhteydesta ja he siten lopullisesti vapautui- 
sivat hankalasta kilpailusta. Ei m.yöskaan Liettuan ja Kuu- 
rinm.aan luovutus heidan silm.issaan m.erkinnyt m.itaan eri- 
tyista onnettom.uutta. Vain Vainajoen poikki vihollinen ei 
saisi m.enna, silla Riika oli Moskovan luonnollinen satam.a. 
Riika oli siis, m.aksoi m.ita m.aksoi, Venajalle sailytettava, 
m.utta havitetyn teollisuuden entiselleen-saattam.inen olisi 
»sotilaallisista syista» ainiaaksi kiellettava tuolta vastaiselta 
raj alinnoitukselta. Elokuussa lahetettiin sentahden Riikaan 
kiireesti lisavoim.ia, jotka saapuivat siksi ajoissa, etta Vaina- 
joen linja voitiin sailyttaa. Vihollinen oli jattanyt kaytta- 
m.atta heinakuussa olleen suotuisan tilaisuuden. 
»Ei joka vuosi Jumala laheta sellaista sotaa», arveli hyvil- 
laan suuri sotasaalistaja ja Nisnij Novgorodin pormestari, 
Sirotkin. Kolmea vuosisataa ennen suuri isanmaanystava 
ja Nisnij Novgorodin kaupunkineuvos, Minin, oli taivuttanut 
porvariston uhraamaan puolet omaisuudestaan luhistuvan 
Moskovan valtakunnan pelastamiseksi Ajat olivat huonon
 
tuneet, kansalaismieli kadonnut. 


* 


Sunnuntaina, elokuun 1 p. 1915, sodan alkam.isen vuosi- 
paivana, papit kaikissa Pietarin kirkoissa lukivat pyhiin 
synodin laatiman kehoituksen taisteluun »jumalatonta» vihol- 
lista vastaan, joka muutaman pyhan Serafimin ennustuksen 
mukaan vain valiaikaisesti oli m.iehittava eraita rajamaakun- 
tia ja jonka Venaja sitten oli voittava. 'l'aurian palatsissa 
avattiin valtakunnanduuma. Ministeristön puheenjohtaja 
kehoitti kaikkia puolueita yksim.ielisyyteen »raakaa» vihollista 
vastaan ja ilmoitti hallituksen paattaneen sodan voitokkaan 
paattam.isen jalkeen myöntaa Puolalle itsehallinnon seka 
muille, Venajalle uskollisille vieraille kansoille hyvantahtoi- 
sen kohtelun. Uusi sotam.inisteri, kenraali Polivanov, antoi 
tiedoksi, ettå Puola oli tyhjennettava, sota oli kestava viela 


,/ir'. 



319 


kauan ja 8 miljoonan miehen suuruinen nostovåki kokoon- 
kutsuttava, Saksan »raa'an ja hengettöm.an vallan» m.urtam.i- 
seksi, joka 43 vuotta oli valm.istautunut sotaan. Meriminis- 
teri Grigorovits lupasi, etta Venajan Mustanm.eren-laivasto 
pian valloittaisi Konstantinopolin. Ulkom.inisteri Sasonov 
ilm.oitti Kiinan 7 p. kesak. 1915 tunnustaneen Venajan her- 
ruuden Pohjois-Mongoliassa ja teki eraita viittauksia 16 p. 
heinak. 1915 Japanin kanssa tehtyyn salaiseen sopim.ukseen, 
joka edellytti venalais-japanilaista suojelusherruutta Kii- 
nassa. Raha-asiainm.inisteri Bark kertoi sodan siihen saakka 
m.aksaneen 6 m.iljaardia ruplaa ja tulevaisuudessa tulevan 
m.aksamaan viela paljoa enem.m.an, josta syysta oli pantava 
toimeen tulovero. Uusi sisaministeri, ruhtinas Stserbatov, 
vakuutti duumalle olevansa sangen suvaitsevainen, mutta ei 
voivansa sita karsia, etta Venaj an saksalaiset siirtolaiset 
halveksivat venajan kielta ja venalaisia tapoja, minka han oli 
todennut Amerikassa, jossa han oli tavannut Venajalta 
tulleita saksalaisia, jotka eivat ymmartaneet venajan kielta. 
Myöskin Venajan stundisteja han piti Saksan hallituksen 
katyreina, semminkin kun vuosia sitten eras Lontoossa 
julaistu stundistien kuvalehti oli sisaltanyt Wilhelm II:n 
kuvan. 
Kykenemattömyyden syytös, jonka duuman enemmistö, 
vastatessaan hallituksen selityksiin, hallitusta vastaan teki, 
naytti saa van oikeutusta samanaikuisista sotatapauksista. 
Elokuun 1 p. vihollinen miehitti Mitaun. Hallitus kielsi 
julkaisemasta tietoa, ettei Pietarin vaestön hataytynyt 
kiihtymys viela yltyisi. Elokuun 5 p. Varsova antautui. 
Elokuun 18 p. Kovno ja paivaa myöhemmin Novogeor- 
gijevsk (Modlin) valloitettiin. Naista molemmista linnoituk- 
sista, jotka olivat teknillisesti mita parhaiten varustettuja, 
oli varmasti odotettu, etta ne ainakin vuoden kestaisivat. 
Syy hapeaUiseen antautumiseen oli vastuunalaisissa m.iehissa. 
Kovnon kom.entaja, kenraali Grigorjev, oli, ennenkuin vihol- 
linen ilmestyi, kansallisesta epaluulosta karkoittanut kaikki 



- 


320 


ne upseerit ja sotamiehet, joilla oli ei-veniHaiset nimet. Mutta 
saksalaisten hyökkáyksen alkaessa hiin pe1kurimaisesti pakeni 
linnoitukseen putoavien granaattien jyrinaa Vllnaan ja luo- 
vutti haneUe uskotun linnan viholliselle. 
Silloin m.asentunut mieliala yht'akkia kohosi eráan mieli- 
sairaan teon johdosta. 
Elokuun 20 p. ilmestyi saksalaisia torpedoveneita Per- 
naun edustalle; ne salpasivat paasyn satamaan upottamalla 
sen suuhun neljá anastamaansa venalaista höyrylaivaa ja 
lahtivat sitten pois, jolloin rannalta kasin heidan jálkeensá 
lennatettiin muutamia vaarattomia kivaárinlaukauksia. Kau- 
pungissa syntyi pakokauhu, ja kaikki virastot ja osa asukkaita 
pakeni sisamaahan. Silloin juoppohulluutta poteva kaupun- 
gin komentaja, hovitaUimestari ja eversti M. Rodsjanko, 
rájáhdytti ilmaan kaikki tehtaat ja sáhkötti veljelleen, duu- 
man puhemiehelle, torjuneensa eraalla nostovákipataljoo- 
naUa saksalaisen laivaston hyökkayksen ja ottaneensa 
vangiksi nelja vihollisen laivaa. 1 Tama voitonsanoma ilmoi- 
tettiin saman paivan iltana Taurian palatsiin kokoutuneille 
kansanedustajille, jotka alkoivat ilosta itkea ja toisiansa 
suudella. Sáhkölennatin antoi »voitostat) tiedon koko Vená- 
jalle, joka siita sai uutta toivoa sodan onnelliseen paattymi- 
seen. 
Moskovan kaupunginduuma etupáassa ja sitii Seuraten 
semstvo- ja kaupunginvaltuutetut seka sotateollisuuskomi- 
teain, mylliirien ynna muiden ammattien edustajien kongres- 
sit vaativat yksimielisesti »kykenemattöman» hallituksen 
vapaaehtoista vaistymista ja parlamentillisen ministeristön 
muodostamista. Novoje Vremjakin puhalsi samaan torveen. 


1 Kurlov, »Venåjankeisarivallan loppu
, S.320: »M. W. Rods- 
janko kertoi tåstå teosta, niinkuin jostakin Venåjan aseiden loista- 
vimmasta voitosta Itiimeren-maakunnissa. Totuus tuli kuitenkin 
pian tiedoksi ja synnytti paaesikunIlassa mita suurinta tyytymattö- 
myyttå, mutta valtakunnanduuman presidentissa kiusallista hiimmås- 
tysta.» 




 


i 
, . 



 


321 


Si11a oli vaikutuksensa natsionalisteihin, joista osa kreivi 
Bobrinskin johdossa erosi muista »edistysmielisina natsiona- 
listeina}) ja yhtyi kadetteihin, edistysmielisiin, lokakuulai- 
siin ja keskustaryhmaan })edistysmieliseksi blokiksi». Monien 
neuvottelujen jalkeen se 4 p. syyskuuta astui julkisuuteen, 
julkaisten sangen maltillisen ohjelman. Se vaati parlamentilli- 
sen ministeristön nimittamista, valtiollisten rikosten armah- 
dusta, uskonto- ja kielivainojen lopettamista - paitsi saksan- 
kielisia koskevia -, kansanvaltaisia uudistuksia seka ehdo- 
tonta raittiutta. N atsionalistien vaatimuksesta blokki ilmoitti 
vastustavansa uskontunnustusta ja kansallisuutta koskevien 
rajoittavien lainmaaraysten kumoamista seka Suomen itse- 
hallinnon . palauttamista. Riitaa oli siita, kuka blokin jase- 
nista tulisi ministeriksi. Rodsjanko, duuman puhemiehena, 
ja ruhtinas Lvov, semstvoliiton puheenjohtajana, vaativat 
molemmat ministeripresidentin paikkaa, kun taas natsiona- 
listit asettivat ehdolle maatalousministeri Krivoseinin. Yli- 
sotateollisuuskomitean puheenjohtaja Gutskov oli kahden vai- 
heella, pitikö hanen ottaa osalleen sota- vaiko sisaministeriön 
johto. Miljukov tahtoi tulla ulkoministeriksi, minka loka- 
kuulaisetkin pitivat oikeana ja kohtuullisena. Senaikuisista 
kabinetin jasenista sai blokin silmissa armoa vain valistus- 
ministeri kreivi Ignatiev, joka oli tehnyt itsensa rakastetuksi 
vapaamielisilla toimenpiteilla, joita kuitenkin hanen alaisensa 
vain harvoin olivat panneet taytantöön. - Se oli riitaa paavin 
parrasta. 
Blokin johtajat uskoivat varmasti, etta Goremykin ja 
hanen virkakumppaninsa })kykenemattömyytensa» tuntien 
vapaaehtoisesti vaistyisivat paikoiltaan. Silloin tapahtui 
5 p. syyskuuta odottamaton kaanne. Suuriruhtinas Nikolai 
NikolajevitS luopui ylipaallikkyydesta ja lahti kohtaloonsa 
alistuneena Kaukasiaan, poimiakseen sikalaisen armeijan 
johtajana taistelussa turkkilaisia vastaan niita laakereita, 
jotka onnetar oli hanelta kieltanyt sodassa Saksaa vastaan. 
Huhu kertoi, etta Rasputin oli aikaansaanut hauen kukistuk- 
21 - Venljln historia. 




 


322 


sensa, etta tsaari oli saanut tiedon eraasta aikeesta, joka 
29 p. elokuuta oli otettu puheeksi muutamassa salaisessa 
kokouksessa Moskovassa edistysmielisen Konovalovin luona: 
oli muka pyydettava suuriruhtinasta, etta han ylipaallikköna 
omavaltaisesti kutsuisi toimeen parlamenttiin nojautuvan 
ministeristön. Voittajana Nikolai Nikolajevits olisi voinut 
uskaltaa vallankaappausta parlamentillisessa tai, mika parem- 
min vastasi hauen luonnettaan, yksinvaltaisessa mielessa; 
voitettuna han ei sita voinut. Tsaari itse otti nyt ylipaallik- 
kyyden ja siirsi asuinpaikkansa Tsarskoje Selosta Mohile- 
viin. Sota-asiat veivat tasta lahin koko hanen niukan työ- 
aikansa. Sisapolitiikan johdon han taydella luottamuksella 
uskoi Goremykini1le. Tuo 76-vuotias vanhus horjui: pitikö 
hauen pitaa kiinni nuoruutensa ja miesikausa valtiomieskasi- 
tyksista vaiko keskustella blokin kanssa kokoomusminis- 
teristön muodostamisesta, jota monet hanen kabinettinsa 
jasenet jo salaa olivat tehneet. Silloin han »yhdistyneen 
aatelin neuvoston» esimiehelta, A. Strukovilta, sai virallisen 
kirjeen, jossa tama taantumusmies maa-aateliston nimessa 
pani vastalauseensa parlamentillisen ministeristön kutsu- 
mista vastaan. Se ratkaisi. Novoje Vremja sai viittauksen ja 
selitti lukijoilleen, etta blokin ohjelma oli kadettinen ja siis 
mahdoton hyvaksya. Syyskuun II p. Goremykin virkatove- 
riensa tietamatta lahti Mohileviin ja ilmoitti tsaarille, etta 
duuma puheillansa hermostutti maata ja olemalla koossa 
esti 87. pykalan nojassa tapahtuvaa lainsaadannöllista toi- 
mintaa. Alttiisti Nikolai II allekirjoitti hanen eteensa ase- 
tetun kaskykirjeen, joka keskeytti duuman istunnot aina 
marraskuun loppuun. Palattuaan Goremykin saikahtyneelle 
ministerineuvostolle ilmoitti tsaarillisen kaskyn vain tiedon- 
antona, ja jyrkasti han torjui kauhistuneena hauen luokseen 
rientaneen Rodsjankon pyynnön, etta hallitsijan ratkaisu 
peruu tettaisiin. 
Syyskuun 16 p. duuma aaueti kuunteli tsaarillista hajautu- 
miskaskya ja piti sitten suurimman kiihtymyksen vallitessa 



323 


yksityisen istunnon. Oikeisto lausui pilkallisin sanoin tyyty- 
vaisyytensa taman, »keltaisem blokin (j oksi Markov sita 
sanoi) politiikan surkean lopun johdosta. Kuohuksissaan vas- 
tasi heille kadetti Singarjov ja - alkoi itkea. Toisetkin edus- 
tajat nyyhkyttivat. Tseidse ja Kerenski vaativat duumaa 
kaantymaan kansan puoleen ja kehoittamaan sita nouse- 
maan kapinaan hallitusta vastaan. Mutta kansaneduskunnan 
,enemmistö vastusti viela jyrkasti vallankumouksellista 
menette1ya. Se paatti kaantya tsaarin puoleen ja selittaa 
hanelle, joka ei mitaan asiasta aavistanut, millainen oli maan 
asema. Rodsjanko sai sen toimekseen. Mutta hoviministeriö 
kielsi kansaneduskunnan puhemiehe1ta hanen pyytamaansa 
puheille-paasya tsaarin luo ja surullisena Rodsjanko mat- 
kusti maatilallensa Ete1a-Venajalle. Sama kohtalo tuli myös- 
kin eraan semgoran lahetyskunnan osaksi, jonka johdossa oli 
ruhtinas Lvov, ja jonka semstvo- ja kaupunkiliiton myrskyi- 
set kongressit 22 p. syyskuuta olivat valtuuttaneet taivutta- 
maan tsaaria politiikkansa muuttamiseen. 
)}Edistysmielisen blokiw) politiikka oli tehnyt surkean 
haaksirikon juuri sina hetkena, jolloin saksalainen hyökkays- 
liike lakkasi ja valitön vaara meni ohi. Hovissa laskettiin 
leikkia »la psellisesta parlamentillisuusj aarittel usta». 
Samoin raukesivat sosiaalidemokraattien ja trudovikkien 
ponnistukset »kansam) nostattamiseksi hallitusta vastaan. 
Yleinen työvaen vastalauselakko estyi Pietarissa kenraali- 
kuvernöörin uhattua, etta sotatilan nojassa sotaoikeus tulisi 
tuomitsemaan kapinalliset elinkautiseen pakkotyöhön. Mos- 
kovassa, missa oli vain »lisatty suojelustila», vastalauselakko 
puhkesi. Se kavi pian kovin kiusalliseksi, ei hallitukselle vaan 
Moskovan asukkaille. Goremykin piti mita ankarimpia 
poliisitoimenpiteita oikeutettuina voidakseen torjua uusia 
»edistysmielisen blokin hyökkayksia hallitsijan oikeuksia 
vastaaw). Suvaitsevainen sisaministeri ruhtinas Stserbatov 
sai 9 p.lokakuuta eronsa, ja hanen sijaansa nimitettiin A. N. 
Hvostov. Nisnij Novgorodin kuvernöörina han »tarmokkailla 



324 


toimenpiteillaan» oli jaWinyt huonon muiston, aarimmaisen 
oikeiston johtajana han elokuussa oli sanonut sisapolitiikan 
ainoiksi tehtaviksi saksalaisen »pakkoherruuden» ja »juutalais- 
ten aikaansaaman» tavarankallistumisen vastustamista. Kun 
hanen puheensa aina olivat herattaneet remuavia. suosion- 
osoituksia parlamentin oikeistossa, niin Goremykin uskoi 
tuossa suuressa, paksussa miehessa, jolla oli raa'at mongoli- 
kasvot, keksineensa ankaralle sortopolitiikalle tarmokkaan ja 
samalla kansanomaisen johtajan. Hvostovin toimesta tsaari 
16 p.lokakuuta maarasi sotatilan Moskovassa, voidakseen 
jyrkilla toimenpiteilla, niinkuin Pietarissakin, tehda lopun 
vastalause1akosta ja »sotilaallisista syista» kieltaa kaikki 
kongressit lukuunottamatta Venajan kansan liiton pitamia, 
jonka jasen ministeri oli. 
Suuri kirkollinen havaistysjuttu kaansi lokakuussa huo- 
mion sodasta ja politiikasta pois. Tobolskin arkkipiispa Sipe- 
riassa, Varnava, oli II p. syyskuuta omavaltaisesti koroitta- 
nut eraan kuolleen ede1lakavijansa oikeauskoisen kirkon 
pyhimykseksi. Tasta kuulumattomasta teosta pyha synodi 
tahtoi vetaa hanet vastuuseen ja haastoi hanet eteensa. Var- 
nava tuli, kohteli ylinta kirkollista virastoa talonpoikaisella 
uhmalla ja voitti, silla Rasputin oli hanen ystaviinsa. 


* 


Venalaisen sotajohdon sokeasti noudattama vuoden 1812 
sodankayntitapa oli hallitukselle tuottanut uuden pulman 
entisten lisaksi. Rahtivaunuihin tiheasti sullottuina, talon- 
poikaisrattailla kyyköttaen, jalan kulkien ja karjaansa ede1- 
laan ajaen, vaelsi neljatta miljoonaa 1 pakolaista itaan paino 
Kokonaisten Puolan kaupunkien asujamisto marssi pitkin 
noita kahta Brest-Litovskista Kiovaan tai Moskovaan johta- 


1 Tilastomies Isajevin arvioinnin mukaan oli pakolaisten koko- 
naisluku kesilla ja syksylla 1915 kaksitoista miljoonaa. »Semgora» 
aloitti marraskuussa pakolaisten laskennan, mutta hallitus kielsi sen. 



325 


vaa viertotieta. Toinen pakolaisaalto vyöryi hiljaa eteenpain 
Liettuasta Vitebskiin ja Sm.olenskiin vievia m.aanteita. Pai- 
valla karkoitetut saivat karsia syyssateista, yölla kylm.yydesta. 
Mukana raahattu karja teurastettiin tai m.yytiin po1kuhin- 
nasta. Pakenevat sotajoukon-osastot vyöryttivat tavarakuor- 
m.at m.aantieojaan, takaa-ajavat vihollisten lentajat saikah- 
dyttivat pakolaisia heittama11a alas pommeja. Tuhannet 
jaivat makaamaan tielle. Kaupungeissa tunkei1ivat kaupus- 
telijat pakolaisia vastaan, ostaen talouskaluja, useicldn vii- 
meisen omaisuuden, seka nuoria tyttöja. Poliisi hyökkasi 
nuorten poikien kimppuun ja tutki ankarasti miesten ikaa, 
viedaksensa mukanaan asevelvolliset. Naisille, lapsille jft 
vanhuksille silla oli vain yksi maarays: menkaa eteenpain! 
Kuvernöörit koettivat kaikkialla työntaa nuo epasuotuisat 
tunkimukset naapurin virkapiiriin. Rautateitse ensinunaiset 
pakolaiset 1 p.lokakuuta saapuivat Siperiaan. Monet tuhan- 
net seurasivat heita, niiden joukossa juutalaisiakin. Pakosta 
hallitus 25 p. elokuuta oli kumonnut juutalaisten asutus- 
:} aluetta koskevan lain. Vain Pietariin ja Moskovaan, Donin 
1. alueelle seka niihin kaupunkeihin, missa oli tsaarin linnoituk- 
sia, juutalaiset eivat saaneet tulla. Kaukasian uusi kaskyn- 
haltija, suurirubtinas Nikolai NikolajevitS, kumosi kuitenkin 
Omaan hallintoalueeseensa nahden omavaltaisesti hallituk- 
sen maarayksen 25 p:lta elokuuta. Siperiassakaan ei poliisi 
siita valittanyt, vaan vangitsi juutalaiset pakkopakolaiset 
ja lahetti heidat vankivaunuissa Europpaan takaisin. 
Virkavalta oli tahan kansanvaellukseen nahden voimaton. 
Se oli sentahden hyvillaan siita, etta pakolaiset muodostivat 
kansallisia avustamisjarjestöja. Niiden keskuskomiteat oli- 
vat kaikki Pietarissa ja saivat hallitukselta runsaita raha- 
varoja kaytettavakseen. Myöhemmin kansalliset keskus- 
komiteat harjoittivat toistakin, salaista toimintaa: ne jar- 
jestivat tulevan hallituksen rungon niille Venajan valta- 
kunnan alueille, jotka sen luhistumisen ja1keen tulisivat kan- 
sojen itsemaaraamisoikeuden perustukseUa eroamaan siita. 



326 


Edustajia lahetettiin ulkomaille toimittamaan valtiollista 
valistustyöta, ministereja nimitettiin tulevaisuuden varalle, 
valtiosaantöluonnoksia tehtiin j. n. e. Huolimatta riidoista 
omassa leirissa salaisuus niin hyvin sailytettiin, etta Venajan 
hallitus mitaan aavistamatta rahavaroj a antamalla tehokkaasti 
auttoi tulevien riippumattomien reunavaltioiden pystyyn- 
panossa. 
Muutamien Pietarin isanmaallisten keinottelijain toi- 
mesta syntyi 1915 myöskin eras kansallis-venalainen jarjestö 
»pakolaisten avustamiseksi kansallisuuteen ja uskontoon 
katsomatta», n. s. »severopomostS» (pohjoisapu). Hallitus 
antoi tutkimatta suuria summia talle yritykselle, joka monine 
osastoineen ja jattilaismaisine virkamieskoneistoineen kehit- 
tyi mieluisaksi pakopaikaksi tyhjantoimittajille. Kun vallan- 
kumouksen jalkeen uusi hallitus huhtikuussa 1917 pani toi- 
meen tutkimuksen »pohjoisavull» asiainhoidosta, nayttaytyi, 
etta se oli valtiolta saanut kaikkiaan 100 miljoonaa ruplaa 
ja tasta summasta kayttanyt Il.5 pakolaisten hyvaksi ja 
88.5 miljoonaa ruplaa hallintokustannuksiinsa. 
Juutalaisille ja saksalaisille pakkopakolaisille hallitus ei 
myöntanyt mitaan raha-avustusta eika alussa edes sallinut 
niita varten perustaa kansallisia avustuskomiteoja. Kauan 
pyydettya tama oikeus suotiin juutalaisille: kiihkokansalli- 
nen sanomalehdistö sanoi sita suureksi, ansaitsemattomaksi 
armolahj aksi. 


* 


II 


Marraskuun lopussa 1915 Rodsjanko tiedusteli ministeri- 
presidentilta, saiko duuma nyt kokoutua. Han ei saanut 
mitaan vastausta, mutta jonkin ajan kuluttua, ikaankuin 
pilkaksi, ritarimerkin »etevista ansioistaan uuden Moskovan 
kymnaasin kunniakuraattorina». Joulukuun 6 p. julkaistiin 
tsaarin kaskykirje, joka lykkasi duuman kokouturnisen seu- 
raavan vuoden alkuun. Mihin paivaan, tahtoivat Pietariin 
kokoutuneet, syvasti loukkautuneet edustajat tietaa. Mutta 




 

 

 

J 


,1 
)" 


327 


Goremykin oli edelleen aaneti ja esitti tsaarille allekirjoitet- 
tavaksi lajittain uusia lakeja, jotka oli annettu 87. artiklan 
mukaan. Silloin Rodsjankon karsivallisyys loppui. Tammi- 
kuussa 1916 han osoitti ministeristön puheenjohtajalle kar- 
kean kirjoitelman, jota sitten levitettiin jaljennöksina ja 
ylistettiin kansalaisylpeyden ilmaisuna ministe"ri-istuinten 
edessa. Se vaikutti. Tuo vanha virkavaltias ilmoitti tsaa- 
rille, ettei han enempaa tahtonut hallita sellaisen uuden lai- 
toksen kuin kansaneduskunnan kanssa, ja pyysi eronsa. 
Se myönnettiin hanelle mita armollisimmassa muodossa 
2 p. helmik. 1916. Hanen suosituksestaan hanen laheinen 
ystavansa ja hengenheimolaisensa, hovimestari Stiirmer, tuli 
hanen seuraajaksensa. Plehwen aikana hiin sisaministeriön 
yleisen osaston johtajana oli tehnyt itsensa hirvittavan viha- 
tuksi edistysmielisessa yhteiskunnassa. Hanen suosijansa 
murha oli keskeyttanyt tuon vallan- ja kunnianhimoisen mie- 
hen enemman kohoamisen. Han joutui syrjaan ja nimitettiin 
valtakunnanneuvoston jaseneksi, mutta siella han liittyi 
aarlm.maiseen oikeistoon ja tavoitteli salaa jotakin ministe- 
rinvirkaa. Hanen kunnianhimonsa paamaarana oli pyhan 
synodin johto, silla han oli hurskas ja vihasi kerettilaisia. Nyt 
han, kayttaen ahkerasti hyvakseen ystavyyttansa Goremy- 
kinin kanssa, oli kohonnut paljoa korkeanunalle. 
Tehdakseen itsensa tunnetuksi ja kansanomaiseksi uusi 
ministeristön puheenjohtaja teki kiertokulun kaikkien mi- 
nisteriöiden lapi ja piti silloin tekopyhia puheita. Ensin 
han kavi pyhassa synodissa, jossa han ylisti »venalaisen sota- 
miehen ihmisyytta ja kulttuuria maailmansodassa}) oikea- 
uskoisen kirkon ansiona ja johti })saksalaisen sotamiehen raa- 
kalaisuudem) }}preussilaisen kirkon raa' asta luonteesta}). 
Muuan Stiirmerin sangen taitava shakinveto oli se, etta han 
sai tsaarin kaymaan valtakunnanduumassa, kun se jalleen 
avattiin. Helmikuun 22 p. 1916 tapahtui Taurian palatsissa 
ennen istunnon alkamista kiitosjumalanpalvelus Erzerumin 
valloituksen johdosta. Odottamatta tsaari ilmestyi sinne ja 



 
! 
, 
I 
Ii 
ij 
II 
1,: 
;-{ 


!: 
 



328 


otettiin vastaan myrskyisella isanmaanrakkaude1la. Edistys- 
mielinen b10kki kasitti hallitsijan kaynnin merkiksi hallitus- 
suunnan kaanteesta sen hyvaksi. Oikeistolaiset painvas- 
toin nåkivat siina kehoituksen b10kille vihdoinkin luopumaan 
»epavenaHiisesta» ohjelmastaan. Tsaarin rakastettava teko 
teki vaikutuksensa: niinkuin öljy se tasoitti kapinan korkealle 
kohonneet aallot. Hirvittavan rajumyrskyn sijaan, jom- 
moista virkavalta oli odottanut raakatyn kansaneduskunnan 
puolelta, seurasi vain hiljaista sanojen tippumista. Stiirmer 
oli voittanut. B10kki pysyi ohjelmassaan, hallitus politii- 
kassaan. 
Maaliskuun 16 p. Stiinner otti sisaministeriönkin johdon, 
silla Hvostov oli tehnyt itsensa mahdottomaksi hovissa. 
Ajattelemattomana niinkuin aina keinojensa valitsemisessa, 
han oli suunnitellut tsaarin suosikin ja neuvonantajan Raspu- 
tinin syrjayttamista murhalla. 
Ainoa myönnytys, mihin duuma pakotti hallituksen, oli 
se, etta kerran niin ylistetty ja nyt kava1tajaksi leimattu 
entinen sotaministeri Suhomlinov asetettiin syytteeseen. 
Oikeistokin oli sita vaatinut, ja hallitus siis siihen myöntyi. 
Toukokuun 3 p. hanet vangittiin ja vietiin Pietari-Paavalin 
linnoitukseen. Sosiaalidemokraatit tosin jo ede1takasin sanoi- 
vat, ettei syntyisi mitaan oikeudenkasitte1ya, koska syytetty 
silloin tekisi paljastuksia, jotka saattaisivat hallituksen huo- 
noon valoon. He olivat oikeassa. Suhomlinov paastettiin 
salaa vankilasta ja kaikille sanomalehdenjulkaisijoille uhat- 
tiin vankeutta, jos he uskaltaisivat siita kertoa. 
Mielenkiinto duumaa kohtaan vaheni vahenemistaan. Va- 
syneesti siella jatkuivat keskustelut, yha harvempien kansan- 
edustajien ollessa 1asna. Puhuttiin siita, etta saksalaista 
kansallisuutta olevilta Venajan alamaisilta oli riistettava hei- 
dan omaisuutensa. Vain vasemmisto pani sita vastaan vasta- 
lauseensa. Puhuttiin ehdottoman raittiuden toimeenpanosta. 
Sillavalin useimmat edustajat kotona ottivat ryypyn tai 
joivat viinia, työvaestö taas denaturoitua vakiviinaa kaiken- 



329 


laisine sekoituksineen. Huolimatta siita, etta joukkoon sekoi- 
tettiin paloöljya ja pahalta haisevia nesteita, huolimatta 
siita, etta julistettiin palkinto erityisen inhoittavan sekoituk- 
sen keksimisesta, ei hallituksen onnistunut saada aikaan 
vakiviinaa, joka venalaiselle ei olisi ollut nautittavaa. Han 
'piti nenastaan kiinni, painoi kielen alas ja ajoi sisaansa juo- 
vuttavan juoman. 
Kesakuun 22 p. aanestettiin vasemmiston esityksesta, 
jonka se yhdessa vierasheimoisten edustajien kanssa jo elo- 
kuussa 1915 oli tehnyt ja joka silloin lokakuulaisten aanilla 
oli rauennut: etta duuma paattaisi lakkauttaa kaikki kansalli- 
set ja uskonnolliset rajoitukset. Talla kertaa eivat ainoastaan 
lokakuulaiset vaan myöskin kadettien enemmistö aanesti 
hylk1Uimisen puolesta, silla esitys soti edistysmielisen blokin 
ohjelmaa vastaan. Yksin vanha vapaustaistelija Roditsev 
ei enaa uskaltanut antaa aantansa sen puolesta, minka hyvaksi 
han ikansa oli sanoin ja kirjoituksin taistellut. Hapeissaan 
han poistui salista. Aanestys oli valtiollinen tutkinto, jonka 
merkitysta tulevaisuuden varalle ei yksikaan venalaisista 
edustajista aavistanut. 
Heinakuun 3 p. 1916 tsaari lykkasi dunman istunnot 
marraskuun 14 p:aan. Mielenkiinto kaantyi Galitsian sota- 
tapahtumiin, missa kenraali Brusilov 4 p. kesakuuta oli aloit- 
tanut suuren ja menestyksellisen hyökkaysliikkeen. 
Ita-Europan ja Pohjois-Aasian ihmisreserveista oli luotu 
uusi sotavoima, joka lukumaaraltaan voitti vuoden 1914 
armeijat, mutta sisalliselta kunnoltaan ei ollut sen tasalla. 
Palvelukseen kutsutut nostokkaat eivat olleet mitaan sota- 
miehia, vain aseistettuja ihmisia. Muutamassa viikossa vanri- 
keiksi koulutetut ylioppilaat olivat pikemminkin valtiollis- 
ten aatteiden levittajia kuin upseereja. 
Brusilov tahtoi kayttaa itavaltalaisista joukoista saatuja 
voittoj a koko vihollisten rintaman murtamiseen aina Riian lah- 
delle saakka. Sita varten oli myöskin saksalaisten salpa- 
asema Kovelin luona murrettava. Mutta yksi hyökkays- 



330 


aalto toisensa jiilkeen vyöryi takaisin. Kaarti vuodatti verensii 
kuiviin raskaiden puolustustykkien tulen alla, jotka oli 
tuotu Saksan lansirintamalta. Samanaikuiset keski- ja 
pohjoisrintaman armeijain hyökkiiykset, joita johtivat ken- 
raalit Ewerth ja Kuropatkin, eiviit voineet puhkaista saksa- 
laisten verraten ohuita linjoja. 
Elokuun alussa vallitsi siis painostunut mieliala piiii- 
majassa, sillii ensi kerran oli - niinkuin esikuntaupseerit 
viiittiviit - valmistettu jiirjestelmallinen hyökkiiyssuunni- 
telma, jonka kaikkien ennakkolaskelmien mukaan olisi pita- 
nyt onnistua ja joka kuitenkin oli rauennut tyhjiin, tuottaen 
vain hirvittiiviii tappioita. Saksalaisten puolustautuminen 
Kovelin edustalla, jota johti vapaaherra von Linsingen, antoi 
Veniijiin ylimmiille sod.anjohdolle sen vakaumuksen, ettii 
voitto Saksan armeijasta ei ollut veniilaisten joukkojen saa- 
vutettavissa. 


* 


Valtion taloudellinen romahdus alkoi toukokuussa 1915. 
Sen ulkonaisena tunnusmerkkinii oli ensinnii hopea- ja sitten 
myöskin kuparirahan iikillinen katoaminen liikkeestii. Seu- 
raavana vuonna taloudellinen pula jo sai uhkaavat muodot. 
Ruokavarojen puute kasvoi kasvamistaan ja samassa suh- 
teessa tavarain hinta luonnollisesti kallistumistaan kallistui. 
Kiihkokansallinen sanomalehdistö sanoi sita juutalaisten 
keksinnöksi, ja monet sen uskoivatkin. Teoreettisesti viljaa 
vieviillii Veniijiillii, jolta sota oli katkaissut viennin, tiiytyi 
olla elintarpeita yllin kyllin, tosiasiallisesti se kiirsi puutetta. 
Kylvöala viiheni, puuttui viljelijöitii. Sotavankeja annettiin 
tilanomistajille ja talonpoikaiskunnille peltotöitii varten, 
jolloin jakokomiteat niillii usein kiiviviit oikeata orjakauppaa. 
Mutta ne eiviit riittiineet. Maatalousministeri tilasi maalis- 
kuussa 1916 korealaisia ja kiinalaisia, joita tuli satatuhatta. 
Heiniikuussa 1916 työskenteli jo Moskovan tehtaissa kiina- 
laisia kuleja. .Kahta vuotta myöhemmin bolsevistiset vallan- 



331 


pitajat muodostivat niista erityisia kaartinrykmentteja 
. turvaksi venalaisia vastaan. Nuo miljoonat pakolaiset olivat 
melkein pelkastaan kuluttajia eivatka tuottajia. Maiden 
riistaminen saksalaisilta siirtolaisilta aiheutti etelassa niiv 
suuren tuotannonvahennyksen, etta jarkevat kuvemöörit 
pyytamalla pyysivat hallitusta lykkaamaan tuon omaisuu- 
denryöstön sodan loppuun. Kiihkokansalliset vaikuttimet 
olivat kuitenkin voimakkaammat kuin taloudelliset. Niin 
tapahtui, etta muutamin paikoin Aasiaan kuljetettujen Vena- 
jan alamaisten sijaan Aasiasta tuodut kiinalaiset viljelivat 
Venajan maata. Karjan pakkotilaukset, jotka viranomaiset 
jarjestivat surkean huonosti, vahensivat kaikkialla karja- 
kantaa. Niinkuin 1915 Vjatkan ja V ologdan kuvememen- 
teissa, niin 1916 Lansi-Siperiassa kukoistavan vointuotannon 
håvitti pelkastaan huhu tulossa-olevasta pakkotilauksesta. 
Talonpojat myivat lypsylehmansa polkuhintaan teuraskarjan 
ostajille, silla he tiesivat kokemuksesta, etta virkamiehet 
pakkotilauksista eivat maksaneet tai parhaassa tapauksessa 
antoivat paperiseteleita, joista piti saataman rahaa jollakin 
kaukaisella paikkakunnalla jossakin tuntemattomassa viras- 
tossa, jossa kuitenkin taas istui virkamiehia. 
Venalaisen sotamiehen tarpeet olivat sodan johdosta kas- 
vaneet. Han kulutti entista enemman ja möi entista vahem- 
man. Monopolikauppojen sulkemisen johdosta hanelle jai se 
raha, miuka han ennen oli kuluttanut viinaan. J uovutusjuo- 
mansa hån nyt itse valmisti itselleen viljastaan. Rintamalta 
palaavat lomailijat opettivat hanelle taman juoksuhauta- 
taidon. He toivat myöskin paljon rahaa kotiin, miuka olivat 
saaneet sotasaaliinsa myynnista Siihen tuli lisaksi se apu- 
;) maksu, »pajok», minka hallitus suoritti kaikkien sotapalveluk- 
seen kutsuttujen omaisille. Tapahtui se kuulumaton asia, etta 
vena1åinen kyla oli tulvillaan rahaa. Se oli tosin paperirahaa. 
Se kaivettiin maahan, pistettyna tyhjiin viinapulloihin tai 
kaytettiin siihen saakka tuntemattomien ylellisyystavarain 
. ostoon. Yksimielisen todistuksen mukaan talonpojat elivat 



332 


paremmin ja söivat paremmin kuin koskaan ennen. Eivat 
edes kylakoirat nahneet enaa nalkaa. 
Pahalta sitavastoin naytti kaupungeissa, missa kallistu- 
minen nopeasti kasvoi. Muuan poliisiosaston salainen kierto- 
kirje 22 p:lta tammik. 1916 kaikille kuvemööreille kehoitti 
heita ryhtymaan tarmokkaisiin toimenpiteisiin juutalaisia 
vastaan, jotka muka olivat syypaat hintojen koroituksiin ja 
hopearahan katoamiseen ja levittivat huhua tulossa-olevasta 
valtiovararikosta. Sen johdosta poliisi pani toimeen ajojah- 
teja juutalaisia vastaan, sillavalin myöskin pienia pogromeja 
kansan rauhoittamiseksi. Se auttoi yhta vahan kuin valtion 
ja kuntien muonituskomiteain perustaminen, koska niiden 
jasenet tavallisesti itse harjoittivat hintakeinottelua. Helmi- 
kuussa 1916 toimeenpantu Moskovan pankkivarastohuoneen 
tarkastus osoitti, etta keskusylimuonituskomissionin jasen, 
valtakunnanneuvoston jasen ja kamariherra, kreivi Musin- 
Puskin, harjoitti suurisuuntaista sokerikeinottelua. Vaestön 
muonittaminen ensin pilkatun saksalaisen mallin mukaan 
alkoi vuoden 1916 alussa. Se aiheutti suuren virkamieskoneis- 
ton, mutta ei mitaan parannusta. Pensassa nousi elintarve- 
korttien jaon johdosta vaestö yht'akkia 80,00o:sta 160,ooo:een. 
Samanlaatuisia merkillisia asioita tapahtui muissa kau- 
pungeissa. Moskovassa kaupunginpaallikkö 23 p. toukok. 1916 
kielsi kaupunginhallintoa ottamasta huostaansa vaestön 
muonittamista, koska »se vahingoittaisi kauppiasten etuja». 
Viela kummallisempi oli hanen virkatoverinsa, Pietarin kau- 
punginpaallikön kasky samalta paivalta: jatteiden kaYttami- 
seksi on kaikkiin sairaaloihin, oppilaitoksiin ja leipomoihin 
perustettava sikalaavia. 
Liikennelaitos oli kahden sotavuoden jalkeen vallan pilalla. 
Rautatiekonepajat olivat rikkinaisia vetureja taynnansa, 
pitkin ratapenkereita makasi sarkyneita vaunuja, rautatie- 
solmuihin ruuhkautuivat purkamattomat tavarajunat, ja 
samaan aikaap. sotapaalliköt, virastot ja kauppiaat valittivat 
vaunujen puutetta. Kolme valtaa taisteli rautateiden herruu- 



r 
l 


333 


desta. Ensimmainen oli sotapaallystö, joka usein pysahdytti 
taydet tavarajunat, purkautti tavarat ja hytti tyhjenne- 
tyt vaunut kiireelliseen sotavaenkuljetukseen. Toinen valta 
oli liikenneministeri kenraali A. Trepov (9 p:sta marrask. 
1915). Hanella ei ollut mitaan teknillisia tietoja ja han sepitti 
ahkerasti kiertokirjeita, jotka vain lisasivat sekasortoa. Kol
 
mas valta oli sairasten ja haavoitettujen sotilasten kuljetus- 
toimen paallikkö, joka omavaltaisilla toimenpiteillaan sotki 
molempien toisten valtojen toimenpiteet. Vaunujen puute 
synnytti hurjan lahjainoton rautatielaisten keskuudessa, 
jotka nain kohosivat sotasaalistajien saatyyn. Itse maatalous- 
ministeriön, joka oli muuttunut avustuslaitokseksi, Uiytyi 
tavarainsa kuljettamiseksi suorittaa vaadittu yksityinen 
1,000 %:n lisamaksu ja sitakin enemman. Talvella kuljetus- 
laitos palasi vanhan ajan menetelmiin. Pitkat rekijonot 
kuljettivat tavaroita kaupunkeihin paljoa huokeammasta 
ja paljoa nopeammin kuin rautatiet voivat sen tehda. 
Taloudellisen eHiman ilmapuntari, Nisnij Novgorodin 
kesaJ?essut, osoitti 1916 valtavaa kysyntaa ja sangen vahiiista 
tarjontaa. Se vaikutti koko elinkantaan ja johti, huolimatta 
paperi rahan paljoudesta, maan hitaasti takaisin luontais- 
talouteen. Jo 1915 pare alkoi tulla öljylampun sijaan kylissa; 
1916 tama esi-isien valaisuneuvo jo tuli kaytantöön Pietarin 
työlaisasumuksissa. Sanomalehdistö ylisti Venajan rikkau- 
den kasvamista sodan johdosta ja viittasi vaitteensa todis- 
taakseen valtion saastökassojen loistavaan tilaan. Tosiasialli- 
sesti kasvoivat joka paiva saastöönpanot - paperirahassa. 
Huhtikuussa 1916 muuan duuman valtuuskunta, vara- 
puhemies Protopopov mukanaan, matkusti ulkomaille muo- 
kdtakseen mielialaa Venajalle suosiolliseksi. Tukholmassa 
Miljukov 2 p. toukokuuta kummasteleville ruotsalaisille 
vakuutti, ettei Venaja koskaan ollut ajatellut hyökkays- 
sotaa sille ystavallista Ruotsia vastaan. Han itse - joka 
kaikkialla tahtoi esiytya Venajan ulkopolitiikan kaikkien 
yksityiskohtien tuntijana - oli m.uka vasta vallan iiskettain 


ii 
.
 
),. 
I 
' .

 
t 


! 
1 



334 


kuullut eraan N:arvik-nimisen satamapaikan olemassa-olosta. 
Ei Venajan politiikka ollut pyrkinyt sen, vaan Konstantino- 
polin valloittamiseen. Lontoossa, Pariisissa ja Roomassa 
valtuutetut levittivat sita satua, etta hallituksen ja duuman 
seka Venajan eri kansallisuuksien kesken vallitsi taysi yksi- 
mielisyys. He pitivat sen isanmaallisena velvollisuutenaan. 
Saman sadun kertoi 16 p. toukokuuta eraissa juhlapidoissa 
Pietarissa kadettijohtaja Maklakov ranskalaisille ministe- 
reille Thomas'lle ja Viviani'lle, jotka olivat tulleet Venajalle 
saamaan tietoja sen oloista. He uskoivat sen ja kertoivat sen 
edelleen kotona. Silla oli maapera valmistettu raha-asiain- 
ministeri Barkille, jonka hallitus kesalla 1916 komensi ulko- 
maille rahaa hakemaan. Kolmisopimus kieltaytyi kuiten- 
kin antamasta uutta lainaa. Hartaan pyynnön johdosta 
Ranskan hallitus otti maksaakseen korot venalaisten valtio- 
paperien ranskalaisille haltijoille sodan aikana ja myönsi 
Venajalle luottoa sotilaallisia tilauksia varten. Mutta vakuu- 
deksi vaadittiin, etta osa Venajan kultavarastoa oli vietava 
Englannin pankin hoiviin ja siella talletettava Ranskan 
tilille. Lontoossa huomautettiin Barkille Uralin rikkauksista. 
Ja 250 platina-, kulta-, kupari- ja rautamalmikaivosta siirtyi 
valtiolta eraan englantilais-amerikkalaisen yhtyman kasiin. 
Paremman saaliin kuin Bark Lansi- Europasta toi suuri- 
ruhtinas Yrjö MihailovitS Japanista. Tammikuussa 1916 
hanet lahetettiin Tokioon mikado
 kruunausjuhlaan ja hall 
palasi nousevan auringon maasta kotiin, mukanaan 500 mil- 
joonan jenin suuruinen laina. Vastavierailulle tuli japanilai- 
nen prinssi Kan-In syyskuun lopussa Venajalle. Mohilevissa 
tsaari vakuutti hanelle syvaa myötatuntoaan Japania koh- 
taan. Kiovassa Aleksanteri III:n siella asuva leski lausui 
prinssille sydamellisia sanoja. Pietarissa viisi suuriruhtinasta 
ja kaikki ministerit rautatieasemalla 27 p. s:yyskuuta nöy- 
rasti vastaanottivat mikadon edustajan, ja suuri vakijoukko 
tervehti hanta raikuvin hurraa-huudoin. Han toi mukanaan 
ne ehdot, joilla Japani myönsi uutta luottoa hankkiakseen 



335 
Veniijalle aseita. Niinkuin Ranska, niin Japanikin vaati 
pantiksi osan Venajan kultavarastoa. 1 ,Nain Venajan kulta 
sodan johdosta virtasi ulkomaille. Kotimaiset lainat toivat 
vain setelipainon tuotteet valtiopankille takaisin, kultaa ne 
.,. 
eivat antaneet. J okapaivaiset sotakustannukset, jotka elo- 
kuussa 1914 olivat 8 miljoonaa ruplaa, kohosivat joulukuun 

lopussa 1916 45 miljoonaan ruplaan. 
.. 


\1 
.t 
! 

 
') 


* 


Ministeristön puheenjohtaja teki duuman istuntojen 
l 

e n jalkeen muutamia muutoksia kabinetissaan. 
ti' : 'steri Sasonov, joka puolusti vapaamielista juutalais- 
jl
, pu6

aispolitiikkaa, heitettiin yli laidan, ja Stiirmer itse 
otti hoitaakseen ulkopolitiikan! Sisaministeriksi tuli ensin 
oikeusministeri Aleksei Hvostov, entisen sisaministerin seta, 
ja sitten yleiseksi hammastykseksi Aleksanteri Protopopov, 
kaartinupseeri ja tehtailija, vasemmistolokakuulainen ja 
duuman varapuhemies. Vaikka eras huhu tiesi kertoa, etta 
tama odottamaton ministeristön uudistus oli Rasputinin 
työta, niin edistysmielisen blokin johtajat uskoivat, etta 
uusi kabinetin jasen heidan hengenheimolaisenaan oli ajava 
heidan politiikkaansa. Miljukov, Gutskov, kreivi Kapnist 
y. m. pyysivat kohtausta hanen kanssaan, katkivat vierei- 
seen huoneeseen pikakirjurin ja aloittivat keskustelut. Hei- 
dan kauhukseen uusi arvohenkilö, joka tiesi kaikki edistys- 
mielisen blokin salaisuudet, nayttaytyi mita kurjimmaksi 
kiipijaksi. Kyyni1lisella avomielisyydella han ilmoitti heille 
aikovansa tulla kreiviksi ja miljoonamieheksi ja siina sivussa 
}>pe1astaa» monarkian ja isanmaan. 


1 Maaliskuun 2 p. 1917 lastattiin Vladivostokissa venalåisten 
meriupseerien valvonnan alaisena 2,044 kultaharkoilla tiiytettyii kirs- 
tua kahteen japanilaiseen risteilijaan. Muuan kirstu meni rikki, niin 
ettii nåkyi mitii sUnii oli. Se oli tsaarihallituksen viides ja viimeinen 
knltalahetys Vladivostokin kautta ulkomaille. 



'1 '.'.. 


336 


, 
'N, 


Marraskuun 14 p. Rodsjanko lennokkain sanoin avasi 
valtakunnanduuman. Hanen sanansa: »Sina pyha Venaja, 
ei kukaan ole sinua voittava, niinkuin uhkaava kallio sina 
vastustat jokaista myrskya» saivat puhkeamaan suosion- 
osoitusten myrskyn. Esimiehen puheen jalkeen ministeri- 
presidentti, raskaasti sauvaan nojaten, lahti salista. Pilkka- 
huutoja sateli hanen jalkeensa. Han ei tahtonut kuulla 
edistysmielisen blokin selitysta, sen sisallyksen han jo tiesi. 
Edustaja Krupenski oli maksusta uskonut sen ystavallensa 
Protopopoville ja tama ilmoittanut salaisuuden Stiirmerille. 1 
Vastoin luuloa tuli ensin puolalaisen kolon selitys. Se odotti 
liittoutuneiden valtojen puolelta Puolan tunnustamista yhty- 
neena ja riippumattomana valtiona. Jaykkina hammastyk- 
sesta ja mieltenkuohusta muut ministerit kuin paeten pois- 
tuivat salista. Ministeriaition ollessa tyhjana lokakuulainen 
Sidlovski sen jalkeen luki julki edistysmielisen blokin seli- 
tyksen: tayde11isesti ja kokonaan se luotti Englannin, mutta ei 
Venajan hallitukseen. Sen virheet ja rikokset - jotka kaikki 
lueteltiin - olivat aiheuttaneet taloudellisen hatatilan ja 
estaneet Venajaa voittamasta Saksaa. Saman ajatuksen 
ilmaisi sitten Miljukov pitkassa ja sangen vaikuttavassa 
puheessa: niin viheliaista ja niin halpamielista hallitusta kuin 
silloinen ei Venajalla koskaan ollut ollut. Ministerit olivat 
pöllö paita lukuunottamatta esimiestansa. Han oli maan- 
kavaltaja. Todistukset - joita hanella todellisuudessa ei 
ensinkaan ollut - hanella muka oli takanaan, ja han oli nayt- 
. tava ne oikeuden edessa. 
Miljukovin syytöspuhe, joka teki valtavan vaikutuksen, 
saavutti tarkoituksensa: ministeristön puheenjohtaja kukis- 
tui. Stiirmer kielsi puheen julkaisemisen; sen jaljennökset 
menivat Seuraavana paivana kaduilla kaupaksi kuin kuumille 
kiville. Stiirmer paatti vangituttaa Miljukovin; etsitty oli 
brittilaisessa lahetystössa. Stiirmer kutsui 19 p. marraskuuta 


I I 1 


1 Tunnetuksi asia tuli vasta 25 p. maalisk. 1917. 



331 


1uoksensa taantumukselliset valtakunnanneuvoston jasenet; 
he kieltaytyivat antamasta hanelle pyydettya kannatusta. 
Stiirmer lahti Mohileviin tsaarin luokse, mukanaan ehdotus 
duuman hajoittamiseksi. Tsaari ylensi hanet 23 p. marras- 
kuuta »tunnustaen hanen huomattavat ponnistuksensa» 
ylikamariherraksi, mutta nimitti kulkulaitosministeri Trepo- 
vin hanen sijaansa ministeripresidentiksi. 
Joulukuun 2 p. uusi ministeripresidentti esittaytyi duu- 
. ma11e, jossa vasemmistolaiset ottivat hanet vastaan hirmui- 
sella mete1illa. Heidan vihellyksensa hairitsivat hanta lukies- 
saan julki hallituksen selitysta, jossa ilmoitettiin vanhaa 
kurssia jatkettavan. Blokki oli paaWinyt kukistaa Proto- 
popovin kayttamalla Miljukovin menetelmaa ja lahetti kreivi 
Bobrinskin tuleen, pitamaan leimuavaa syytöspuhetta sisa- 
rninisteria vastaan. Kunniasanansa rikkomisesta ja kaiken- 
laatuisesta halpamaisuudesta hanta julkisesti soimattiin. Kal- 
peana kuin liitu Protopopov pyysi puhevuoroa vastatakseen. 
Mutta Rodsjanko kielsi sen hanelta lopettamalla istunnon. 
Hallitus alkaa menettaa kannattajansa huoneen oikealla 
puolella; Talonpoikaiset edustajat eivat enaa kuuntele Mar- 
kovia, melu av asti he paukuttavat kasiansa edistysmielisen 
blokin puhujille. PuriskevitS, tahan asti tsaarillisen itseva1- 
tiuden innokas esitaistelija, on mennyt vastustuspuolueen 
leiriin ja pitaa raivoavia syytöspuheita hallitusta ja entisia 
puoluelaisiansa vastaan, pahan tapansa mukaan sekoittaen 
totta ja valhetta. Vain Markov pysyy itselleen ja halli- 
tukselle uskollisena. Intohimoisessa puheessa han 5 p. joulu- 
kuuta puolustaa sita, vanhaan tapaan syyttaen vastustajia 
alhaisesta mieli alasta ja hapeallisista teoista. Esimies kes- 
keyttaa hanet. Raivoisa kiihtymys saattaa Markovin suun- 
niltaan. Han nostaa nyrkldnsa Rodsjankoa: vastaan ja jyrah- 
taa hanelle: »sina tomppeli. sina lurjus!» Tasta esimiehen 
loukkaamisesta hanet suljetaan duumasta 15 istunnon ajaksi. 
Samana paivana vanhoillinen valtakunnanneuvosto luo- 
puu hallituksesta. )Isanmaa on vaarassab) Talla epatoivon 
22 - Venajan historia 



r 
I 


338 


II 
II 
I 


huudolla arvokas Tagantsev, ylihuoneen vanhin jasen, paat- 
taa kiihkean kehoituspuheensa hallitukselle, etta se kaantyisi 
siihenastisesta politiikastaan. Jos tama saa jatkua, sanoo 
ruhtinas E. Trubetskoi, niin Venajasta tulee hullujenhuone. 
Vain entiset ministerit StSeglovitov ja Maklakov sulkeutui- 
vat, puolustamalla niin kovasti ahdistettua hallitusta, suo- 
siolliseen huomioon. Suurella enemmistölla valtakunnanneu- 
vosto 9 p. joulukuuta hyvaksyy seuraavan paatöslauselman: 
vain pikainen luopuminen tahanastisesta politiikasta, salais- 
ten vastuuttomien neuvonantajien poistaminen ja työkykyi- 
sen ministerikabinetin muodostaminen, jolla on maan luotta- 
mus, voi vieli:i estaa uhkaavan onnettomuuden. Ja aatelis- 
kongressi, siihenastinen taantumuksen tyyssija, yhtyy 14 p. 
joulukuuta taydellisesti tahan paatöslauselmaan. 
Niiden vastuuttomien neuvonantajien joukossa, joiden 
puheita tsaari kuunteli, oli syyskuusta 19I5 alkaen hanen 
puolisollaan ensimmainen sija. Ei han sekautunut politiik- 
kaan kunnianhimosta, ei halusta naytella Katarina II:n 
osaa, niinkuin on sanottu, vaan rakkaudesta puolisoonsa, 
jota han tahtoi auttaa hanen neuvottomuudessaan ja tieta- 
mattömyydessaan. Tsaaritar ei tuntenut Venajaa. Han piti 
todellisina noita liikuttavia, mutta kaavan mukaan sepitet- 
tyja kiitoskirjeita, joita han sai haavoittuneilta sotamiehilta 
hanen nimeaan kantavista sairaaloista. Harr luuli Venajan 
kansan liiton uskollisuusadresseissa »jumaloidulle» tsaarille 
kuulevansa kansan todellisen aanen. Han oli syvasti siita 
vakautunut, etta Jumala vihdoinkin oli kuullut hanen pala- 
vat rukouksensa ja yksinkertaisessa siperialaisessa talon- 
pojassa hanelle lahettanyt sen ihmeidentekijan, joka oli 
parantava hanen sairaan poikansa ja samalla solmiva uuden 
siteen hovin ja kansan kesken. Vielapa han mystillisessa 
hurskaudessaan arveli tuon })jumalanmiehe11» olevan yhtey- 
dessa yliaisti11isen maailman kanssa. Sentahden Rasputillin 
sana hanelle oli suuremman arvoinen kuin niiden ylhaisten 
naisten ja herrojen huomautukset, jotka koettivat avata 



 



339 


. ' :'1 
"' ... 1 
j 
; 
: 
 
i , 
i;: 

!; 
)1 
l' 
, 
1 1 


hanen silmansa nakemaan hanen ha peallisen e1amansa, ja 
kaikki hanen omat monet pettymyksensa. Hallituksen vihol- 
lisia olivat hanen kasityksensa mukaan duuma, jossa pidet- 
tiin rumia puheita, ja Venajan ylimystö, joka tahtoi omaksi 
edukseen rajoittaa itseva1tiutta ja »pe1asi bridgea». Yksin- 
kertainen kansa sitavastoin pysyi uskollisesti ja lujasti tsaari- 
vallassa. Se ei tiennyt mitaan niista ilkeista huhuista, joita 
hanesta ja hanen puolisostaan oli liikkeella upseerien ja soti- 
lasten kesken, seurapiireissa ja työhuoneissa, ja joita siella 
uskottiin: etta tsaari oli joutunut auttamattomasti juoppo- 
hulluuden valtaan ja vain aamupaivin enaa oli puolittain 
tajussaan. Tsaaritar taas oli muka Rasputinin rakastettu. 
Saksalaisena han muka toivoi Venajan tappiota ja kavalsi 
valtiota ja sotajoukkoa. Eivatka yksin sivistymattömat usko- 
neet kertomusta Tsarskoje Selon ja Berliinin valisesta maan- 
alaisesta puhelinjohdosta. 
Hallituksen heikkous oli ilmeinen, mutta myöskin duu- 
man voimattomuus, jos se piti kiinni siihenastisesta taktii- 
kastaan ja tasmallisesti valtti niiden ahtaiden rajojen ylitta- 
mista, jotka valtiosaantö sille maarasi. Edistysmieliset olivat 
eronneet edistysmielisesta liitosta, koska he uskoivat, etta 
aika oli tullut duumalle voida omava1taisesti muodostaa 
hallitus. Työvaestön kannatukseen voitiin varmasti luottaa. 
Muuan Puti10vin tehtaiden IO,OOO työmiehen 1ahetystö oli 
jo 7 p. joulukuuta Rodsjankolle luvannut duuman aseellista 
auttamista. Muiden tehtaiden 1ahetti1aat olivat sitten ilmes- 
tyneet hanen luokseen ja olivat vakuuttaneet samaa. Mutta 
se1vasti ei ollut ennakolta nahtavissa, kummalleko puolelle 
Pietarin linnavaen joukot asettuisivat, jos kansaneduskunta 
nousisi hallitusta vastaan. 
Duuman istunnossa 29 p. joulukuuta sosiaalidemokraatit 
kehoittivat eparöivaa edistysmielista b10kkia vallankumouk- 
selliseen toimintaan: kulk:ekaa meidan kanssamme ja kansan 
kanssa. Vie1a se luottaa duumaan; mutta jollei teissa nyt 
ole' rohkeutta tekoon, niin kansa ainiaaksi kaantaa teille 


,1 
II 
'Ii 
.1' 



340 


selkansa. Ja Kerenski sanoi: » Jos me edelleen laillisin keinoin 
taistelemme tata hallitusta vastaan, niin me olemme kuin 
Don Quixote, joka taisteli tuulimylly ja vastaan. Kansalais- 
velvollisuus on nyt olla lakeja enempaa tottelematta!» 
Kokouksen melussa ja Rodsjankon kellonkilinassa taman 
tulevaisuuden miehen aani kaikui kuulumattomiin. 
Hallitus tarttui asiaan ja lykkasi duuman istunnot 25 p:aan 
tammik. I9I7. Mutta myöskin Englannin lahettilas, sir 
Buchanan, tarttui tapausten kulkuun auttaakseen ilman 
vallankumouksettakin edistysmielista blokkia voitoon. 
Joulukuun 28 paivan iltana oli brittilaisen lahetystön 
talossa venalais-englantilainen neuvottelu. Se paatti sisa- 
ja ulkopoliittisista syista syrjayttaa Rasputinin. Ruhtinas 
Felix Jussupov ja Puriskevits ottivat suorittaakseen asian. 
Sir Buchanan vakuutti heille brittilaisen hallituksen suoje- 
luksen tapahtuneen teon jalkeen. 
Joulukuun 29 p. nuo molemmat houkuttelivat Rasputinin 
ruhtinas J ussupovin taloon - syöttina oli kaksi naista -, 
murhasivat hanet ja heittivat ruumiin Nevaan. 
Sir Buchananin mahtisanan perustuksella murhaajat paasi- 
vat rangaistuksetta. Heita kunnioitettiin onnentoivotus- 
sahkösanomilla, adresseilla ja puheilla ja heidan nimellaan 
perustettiin eras hyvantekevaisyyslaitos, mutta tarkoitus- 
tansa, hallituksen politiikan taydellista kaannetta, he eivat 
saavuttaneet. Veriteon seurauksena oli, etta valtiolaivan 
horjuva perasin kaannettiin jyrkasti oikealle. Rasputinin 
aikaisemmin antamat neuvot pysyivat m.aaraavina mita 
syvimmin jarkytetylle tsaarittarelle viela tuon »jumalan- 
miehell!) kuolemankin j alkeen. 
Tammikuun 9 p. I9I7 Trepov, joka oli puoltanut sovin- 
nollisuuspolitiikkaa yleista mielipidetta kohtaan, sai eronsa. 
Hanen mukanaan erosivat hallituksesta oikeus-, ulko-, kansan- 
valistus-, raha- ja sotaministerit. Salkuttomaksi paaminis- 
teriksi nimitettiin ruhtinas Nikolai' Galitsin, vanha virka- 
valtias Pobedonostsevin koulukuntaa seka Stiirmerin ystava. 



341 


t 
;t 
,) 
';,
 


Hanen aikaisemmasta toiminnastaan Kalugan ja Tverin 
kuvernöörina oli tunnettua, etta han oli rakastettava seura- 
mies, jolla ei ollut mielenkiintoa politiikkaan. Tasta syysta 
han muka laániensa hallinnossa aina oli koneellisesti táyttanyt 
Pobe<;lonostsevin kaskyt ja sortanut paikallista itsehallintoa, 
mutta ilman minkaanlaista pahaa aikom1}.sta. Karttuvan 
ikansa táhden 1915 nimitettyna valtakunnanneuvoston jase- 
neksi han liittyi aarimmaiseen oikeistoon, mutta tekematta 
koskaan millaan lailla itseaan huomatuksi. Hanen kutsumi- 
sensa valtakunnan politiikan johtajaksi tuli koko Venajalle 
ja hánelle itselleen vallan odottamatta. Ohjelmaa ei hánellá 
viela ollut, han II p. tammik. 1917 usk6i Novoje Vremjan 
haastattelijalle, koska nimitys oli kohdannut hanHi vallan 
valmistamatta, mutta kasityksensa han kylla saattoi ilmoittaa: 
kaikkien kabinetin jasenten tuli olla samaa mielta kuin nii- 
den esimies, muuten syntyisi onneton sekasorto, niinkuin 
osoittaa Krylovin satu joutsenesta, hauesta ja kravusta, jotka 
yhdessa tahtoivat vetáa vaunuja. Saksa voitettaisiin kesalla, 
muonituslaitos jarjestettaisiin helmikuussa ja duuma avat- 
taisiin vallan varmasti 25 p. tammikuuta. Kummallinen mies 
oli myöskin uusi oikeusministeri Dobrovolski, yht'aikaa 
juristi ja spiritisti. Han asettui yhteyteen Rasputin-vainajan 
kanssa ja pani hanen ilmoitustensa nojalla toimeen kotitar- 
kastuksia ja vangitsemisia. Muuten han oli huomattava 
allistyttavasta avomielisyydestaan: »Valtion edut vaativat 
usein, ettá on ryhdyttava toimenpiteisiin, jotka asiaan pereh- 
tymattömista nayttavat oikeudenloukkauksilta.» 
Vaikeampaa oli hovipiireille saada Rasputinin sijaan joku 
hanen arvoisensa. Niiden monilukuisten joukossa" jotka 
tavoittelivat »pyhan vanhuksen» paikkaa hovissa, tuli vain 
kaksi todenteolla kysymykseen. Toinen oli uskonnonopet- 
taja Mardari Montenegrosta. Han oli nuori ja kaunis, tuli- 
sine mustine silmineen, ja sai hovinaisten suosion osakseen. 
Toinen, erakko Koljaba Kalugasta, vanha, rampa talon- 
poika pitkine hiuksineen, vaikutti kaikkiin mystikkoihin 


! 
i 
1. 



24:: 


kasiWimattömalla jaarituksellaan, jossa voitiin nahda jokin 
syvempi ajatus. 
Niinkuin nyrkinisku vaikutti yleiseen mielipiteeseen 
Stseglovitovin nimitys valtakunnanneuvoston esimieheksi 
14 p. tammikuuta. Tama oli Rasputinin viimeinen teko, joka 
vahaa ennen kuolemaansa oli keisarinnalle esiWinyt entisen, 
kiihkeasti viha tun oikeusministerin »ensimmaiseksi mieheksi», 
jonka avulla »kaikki on kayva hyvin». Kasittaen aseman 
kokonaan vaarin keisarinna valtakunnanneuvoston paatös- 
lauselmassa 9 p:lta joulukuuta naki monarkiaa vastaan lau- 
sutun uhkan. Stseg10vitov kutsuttiin sita torjumaan. Han 
sai tsaarin antamaan kaskyn, jolla poistettiin kaikki ne nimi- 
tetyt valtakunnanneuvoston jiisenet, jotka olivat yhtyneet 
joulukuun 9 paivan isanmaalliseen kehoitukseen hallitukselle, 
ja niiden sijaan nimitettiin jaykkia taantumuksellisia. Kun 
valittujen jasenten joukossa niinikaan oli kuusi oikeistoon 
1ukeutuvaa, niin talla ryhmalla nyt oli ehdoton enemmistö. 
Silla oli Stseg10vitovin mie1esta monarkia suojeltu kaikelta 
vaara1ta, mika oli uhannut sita - valtakunnanneuvoston 
taholta. 
Romahdus laheni. Sen tunsivat hamarasti kaikki nekin, 
jotka julkisesti olivat isanmaanystavia ja salassa sotasaalis- 
tajia. Heidat valtasi hurja huvituskiihko, joka vuoden 1917 
uudenvuodenvastaanotossa sai raikean ilmaisun. Vena1aisen 
e1aman molemmissa po1ttopisteissa, Pietarissa ja Moskovassa, 
olivat kaikki ravintolat tapötaynna meluavia ja nauravia 
ihmisjoukkoja. Kukitettujen pöytien aaressa istui sotaros- 
voja, keinottelijoita, hohtokivilla koristettuja kokotteja, 
varkaita, kiristiijia, Hmiantajia, vanhoja ja nuoria e10ste1i- 
joita ystavattarineen kirjavana sekaseurana. Kirkuminen ja 
naurunremakka voittaa musiikin. Vanhimmatkin ravinto- 
loitsijat, jotka jo ovat enniittaneet nahda paljon ihmeellista 
ammatissaan, joutuvat suuttuneen hammastyksen valtaan 
nahdessaan sen yleisön, jota heidal'l on palve1tava. Leveaan 
venaliiiseen tapaan se tahtoo huviteUa - vie1a kerran. Se 




 
:j 


\ 


t. 
,j 
J 


1, 


343 


.' I 


tunne, etta vallitseva jarjestelma, jota se saa kiittaa ase- 
mastaan ja rikkauksistaan, arvomerkeistaan ja jalokivistaan, 
eWi rahaa-ansaitsevan isiinmaallisuuden huijaus kerran on 
loppuva, on niinkuin kummitus seurannut sita noihin kirk- 
kaasti valaistuihin juhlasaleihin, ja vain alkoholin huumaus 
voi sen karkoittaa. Kun hallitus on ankarasti kieltanyt vaki- 
juomien myynnin, niin pyydetaan ja vastustamatta makse- 
taan satumaisia hintoja samppanjasta ja muista viineista. 
Senlaatuista hurjaa uudenvuodenjuhlaa ei Venaja viela 
koskaan ole vietbinyt, sanoivat yhdesta suusta paakaupunkien 
ja maakuntalehdet. Sosiaalivallankumouksellinen Denj kir- 
joitti: 
»Kuuletteko te sita, te, jotka juoksuhaudoissa palelette? 
Yhtenii yöna on Pietari, Venajan paa, ja Moskova, Venajan 
sydan, teidan terveydeksenne kaatanut kurkkuunsa muuta- 
mia miljoonia! Kuuletteko te sen, te raajarikot ja sairaat, 
joilta sota on ryöstanyt kadet ja jalat, terveyden ja elaman- 
halun? Te köyhat, vaistykaa syrjaan; tehkaa tilaa, rehellinen 
vaki, niille konnille, jotka varastavat miljoonia!» 


He ovat sen kuulleet: talonpoika, työmies, ylioppilas, 
kaukana lumen umpeen tuiskuttamassa juoksuhaudassa, Ja 
yhteisesti he sitten ovat antaneet vastauksensa. 



16. LUKU. 


Valtakunnan luhistuminen 1917. 


»Vapauden aurinko nousee. Se ei 
sateilliinsa ole valaiseva yksin Vena- 
jaa, vaan koko maailmaa, joka 
jannittyneena id1ista odottaa vapau- 
tustansa. » 
Kerenski 31 p. maalisk. 1917. 
Ministeripresidentti ruhtinas Nikolai Galitsin ei ikansa ja 
vahapatöisyytensa tahden kyennyt olemaan hallituksen 
paana. Sisaministeri Protopopov otti siis kasiinsa valtion 
johdon. Ystaviensa arvostelun mukaan han oli miellyttiiva, 
heikkotahtoinen mies, jolta puuttui valtiollista kokemusta, 
vihollistensa mielesta ryhditön kiipija. Protopopov naki 
vallankumouksen olevan tulossa ja tahtoi edistaa sen puh- 
keamista, voidaksensa sen musertaa. 
Tammikuun 18 p. 1917 han sai tsaarin antamaan kaskyn, 
jolla duuman tammikuun 25 paivaksi ilmoitettu kokoutu- 
minen lykattiin helmikuun 27 paivaan. Virallisesti sanottiin 
syyksi sita, etta ministeripresidentti ei viela ollut ennatta- 
nyt kylliksi tutustua asemaan Venajalla eika siis viela ollut 
voinut valmistaa alihuoneen avajaisissa pidettavaa puhet- 
tansa. Todellinen syy oli se, etta sisaministeri ensin tahtoi 
rajoittaa semgoran vaikutusta ja lakkauttaa marraskuussa 
1915 perustetun ylisotateollisuuskomitean »työlaisryhman». 
Edistysmielisen blokin valiokunnan' entisena jasenena han 
tiesi, etta semstvo- ja kaupunkiliiton oli maara muodostaa 



! 


345 
runko parlamentilliselle hallitukselle. Työlaisryhmasta han 
aavisti, etta siina oli ydin työlaisedustajaneuvoston perusta- 
miseksi vuoden 1905 malliin ja etta silla oli aikomuksena anas- 
taa kasiinsa hallitusvalta. Semgoran maararahat vahennet- 
tiin ja kaskettiin sen hajoittaa sisamaassa olevat lukuisat 
osastonsa. Myöhemmin myöskin sen monet rintamall3. ole- 
vat avustamislaitokset olivat lakkautettavat. Ruhtinas Lvov, 
semstvoliiton johtaja, kaantyi Englannin lahettilaan puoleen 
ja pyysi hane1ta apua Venajan hallitusta vastaan. 
Niiden liittoutuneiden valtojen 45 valtuutetun joukossa, 
jotka tammikuun lopussa saapuivat Pietariin pitamaan sopi- 
musvaltojen neuvottelukokousta, oli myöskin lordi Milner. 
Hallituksensa toimesta han koetti saada Nikolai II:ta hiopu- 
maan siihenastisesta sisapolitiikastaan. Hanen lahetyksel- 
laan ei ollut menestysta. Silloin sir Buchanan paatti antaa 
tsaarin kukistua. 
Helmikuun 9 p. »ylisotateollisuuskomitean työlaisryhmal) 
vangittiin ja 22 p. se valtiopetoksesta syytettyna jatettiin 
sota oikeuden tuomittavaksi. Sen jasenia uhkasi kuoleman- 
rangaistus. Tieto siita synnytti Pietarin työvaestössa vasta- 
lauselakon. Samaan aikaan levottomuus valtasi muunkin 
vaestön, kun leipurit eivat enaa myyneet leipaa. Syyksi 
sanottiin liikennelaitoksen rappeutumista tai lumimyrsky ja, 
jotka estivat viljantuonnin. 
Helmikuun 27 p. duuma taas avattiin, oltuaan kaksi 
kuukautta vastoin tahtoaan hajoitettuna. Vain kolme minis- 
teria oli tullut tilaisuuteen saapuville, niiden joukossa myös- 
kin Galitsin. Mutta lupaamaansa ohjelmapuhetta han ei 
nytkaan pitanyt. Ikavystyneena han jonkin aikaa kuunteli 
intohimoisia syytöspuheita hallitusta vastaan. Sitten han 
lahti tiehensa ja jatti virkatoveriensa Rittichin ja Voinov- 
skin 1 tehtavaksi edustaa ja puolustaa hallitusta. Maatalous- 


1 Aina vuoteen 1915 hånen nimensii 01i Krieger. Jottei saisi 
eroa virasta, b.iin muutti nimensii, mutta kieltiiytyi kiiiintymiista 


. 



346 


ministeri Rittich, muuan venalaistynyt saksalainen, pyysi 
isamnaalliseen savyyn duumaa unohtamaan vihan ja rakkau- 
desta uhattuun isanmaahan yksimielisesti kannattamaan 
hallitusta, joka rehellisesti ponnisteli varustaakseen kaupun- 
git kaikilla valWimattömilla elintarpeilla. Edistysmielinen 
blokki piti hanen vetoamistansa isanmaanrakkauteen sopimat- 
tomana, hanen muonitusta valaisevia numeroitaan vaarina. 
Valtakunnanneuvostossa uusi esimies Stseglovitov ehkaisi 
muutamien valittujen jasenten yrityksen ottaa puheeksi 
valtiollisen aseman silla hetkella. Osa valtiopaivien jasenia 
pani vastalauseensa ja poistui istuntosalista - sellaista mie- 
lenosoitusta ei viela milloinkaan ollut tapahtunut -, toinen 
osa jai pohtimaan hallituksen esitysta »raittiuden voimaan- 
saattamiseksi Venajalla ikiajoiksi}). Valiaikaisena toimen- 
piteena oli alkoholinnautinnon kielto ollut voimassa jo 
elokuun 2 p:sta 1914, mutta ei tyydyttal1yt kansaa semmoi- 
senaan. Helmikuun 25 p., paaston edellisena sunnuntaina, 
Pietarin poliisi korjasi huostaansa 1,024 henkea, jotka juopu- 
lleina makasivat pitkin katuja tajuttomina. Vuotta ennen 
niita oli ollut vain 7:29, jotka olivat viettaneet tata juhlapai- 
vaa juomalla denaturoitua vakiviillaa ja oli viety poliisiput- 
kiin selviamaan humalastaal1. 
Edistysmielinen blokki oli vallan varma siita, etta tar- 
vittiin vain parlamenti1lisen hallituksen asettamista, jotta 
yhdella iskulla sekasorto muuttuisi jarjestykseksi ja })poliisin 
keinotekoisesti aikaansaama kansan raakuus» 1 luonnolli- 
seksi lempeydeksi, jotta Saksa voitettaisiin ja Konstanti- 
nopoli valloitettaisiin. Jarkevan ja toden lausunnon antoi 
edustaja Kerenski duumassa 28 p. helmikuuta: >>Venajalla 


1, 


oikeauskoisuuteen. Siita huolimatta hi:i.n 9 p. tammik. 1917 nimi- 
tettiin kulkulaitosministeliksi, koska tarvittiin kelvollista ja rehellista 
a=attimiesta saattamaan kuntoon Trepovin rappeuttamaa rau- 
tatielaitosta. 
1 Peseb,onov Russkija Vjedomostissa, n:o 1, 14 p. tammikuuta 
Iqq. 


. 



347 


vallitsee nykyaan sekasorto, jonka rinnalla tuo kauhea, 300 
vuotta takaperin vallinnut sekasorron aika oli pelkkaa las- 
ten leikkiii. Imperialistisilla haaveiluilla, tyhjilla korupuheilla 
tulevista valloituksista, duuman porvarillinen enemmistö 
koettaa peittaa venalaisen elaman surullisen todellisuuden. 
Veniijan kansa ei tahdo valloituksista mitiian tietaah> - »Se ei 
ole totta!» hanelle huudettiin. - I)Te ette tahdo totuutta 
kuulla. Se on teidan ja Venajan onnettomuus! Tehkaamme 
jarkevia ehdotuksia, tehkaamme rauha - Saksan kanssa!» 
Raivoissaan Rodsjanko heilutteli kelloaan; suuttumuksen 
huutoja kaikui salissa. Han ei saanut jatkaa. 
Protopopov ei nayttaytynyt duumassa. Hanella oli tar- 
keampiia tehtavana. Maaliskuun alkupaivina kaikki oli val- 
miina vallankumousta vastaanottamaan. Kenraali Habalov, 
kykenematön ja pelkurimainen mies, oli vastaanottanut hanen 
maarayksensa. Kaupungin keskustassa oli kulmatalojen 
ullakoille jarjestetty konekivaariasemia, jotka oli miehitetty 
luotettavilla poliiseilla. Hallitus oli varustettuna, vallan- 
kumous saattoi alkaa. 
Se alkaa torstaina, maaliskuun 8 p. 1917, katumellakoiden 
muodossa. Leipuripuotien edustalla syntyy kansanmeteleita. 
Kaikuu huutoja: leipaa! vapautta! Punaisia lippuja liehutel- 
laan ja puodit ryöstetaan. Poliisit huutavat ja ampuvat. Työ- 
miehet laukaisevat heihin revolvereitaan ja kivaarejaan. 
Kasakat karauttavat esiin ja hyökkaavat vakijoukkoon. 
I Duuma pohtii muonituskysymysta. 
n M t K t aht
n l a seu:aa
ana k paivana k nama n
yt k elm k at t toistu:,at. 
! u a mle enosoltta)at arttavat aupungm es us aa, mlssa 
konekivaarit vaanivat. Taalla vallitsee tavallinen vilkas 
liike, valittamatta esikaupungeissa tapahtuvasta ammunnasta. 
Noin 10,000 hengen suuruinen kansanjoukko tayttaa illalla 
Kasanin-kirkon edustalla olevan paikan. Sotavaki ampuu sen 
keskelle. Kuusikymmenta kuolee, muut heiWiytyvat pit- 
kakseen maahan. Duuma pohtii muonituskysymysta. 
1.. Hallitus tarttuu tavalliseen keinoon, joka siihen saakka 


i 
l 
 
" 
i;
 
,',.:. 
; 



348 


, 


aina, aseman ollessa jannittyneena, on nayttaytynyt tehok- 
kaaksi. Se hankkii itselleensahköteitse tsaarin kaskyn, joka 
lykkaa duuman istunnot kaksi kuukautta eteenpain. 
Vaikka II paiva maaliskuuta on sunnuntai, niin duuma 
kokoutuu ja saa kuulla, etta sen on hajottava. Mutta se ei 
noudata tata kaskya. Sen valtuuttamana Rodsjanko sah- 
köttaa tsaarille, etta vallankumous on alkanut, ja etu vain 
pikainen uuden kabinetin asettaminen voi pelastaa hallitsija- 
suvun. Kun han ei saa mitaan vastausta, niin han yölla 
toistaa ilmoituksensa ja antaa sen sisallyksen sahköteitse 
tiedoksi rintaman ylimmille sotapaalliköille. 
Maaliskuun 12 p. vallankumous voittaa, kun sotajoukot 
menevat kansan puolelle. Merkin antaa V olhynian henki- 
vartiorykmentti, ammuttuaan komentajansa. Vain nimeksi 
Pietarin vanhat kaartinrykmentit olivat olemassa, todelli- 
suudessa ne olivat nostokasten muodostamia varapataljoo- 
nia. Kello 1 paivalla volhynialaiset punaisten lippujen lie- 
huessa ja soiton kaikuessa marssivat Taurian palatsin edus- 
talle. Tseidse ja Kerenski juoksevat ilosta sateillen heita 
vastaan ja tervehtivat heita. Rodsjanko ja blokin enemmistö 
horjuu. Uusia sotajoukonosastoja marssii esiin, kuljettaen 
mukanaan vangittuja ministereja. Duuman vanhimpienneu- 
vosto paattaa muodostettavaksi valiaikaisen hallituksen 
Rodsjanko johtajanaan. Duuman puhemies horjuu yha viela. 
Silloin tulee tieto, etta myöskin Venajan vanhin kaartin- 
joukko, Preobrasenskin rykmentti, on mennyt kapinoitsi- 
jain puolelle. Se ratkaisee. »Duuman toimeenpanevan komi- 
tean» nimisena kokoutuu valiaikainel1 hallitus, johtajinaan 
Rodsjanko, Miljukov ja Gutskov, ja kaantyy sahköteitse 
rintamalla olevien sotapaa11ikköjen puoleen. Ei kukaan 
heista kieltaydy sita tunnustamasta. Samaan aikaan ja 
samassa paikassa muodostuu toinen valiaikainen ha11itus, 
»työvaen- ja sotilasvaltuutettujen neuvoston toimeenpaneva 
komitea}), johdossaan Tseidse ja Kerenski. Oli aivan kuin 
Pariisissa 24 p. helmik. 1848, jolloin Lamartine muodosti 



349 


porvarillisen ja samaan aikaan Louis Blanc köyhalistöhalli- 
tuksen. Ja niinkuin silloin Pariisissa, niin nytkin Pietarissa 
molemmat hallitukset ryhtyiviit keskusteluihin toistensa 
kanssa omavaltaisesti anastetun valtansa jakamisesta. 
Kaupungissa valloitetaan vankilat ja vapautetaan muu- 
tamia tuhansia rikoksentekijöitii. Heidiin huudostaan työ- 
miehet hyökkiiiiviit piirioikeutta, rauhantuomarikamareita 
seka poliisilaitoksia vastaan ja hiivittavat ne seka sytytta- 
vat ne tuleen. Asiakirjat, jotka todistavat karkuun paassei- 
den rangaistusvankien syyllisyyden, ovat havitettavat. Toi- 
set panevat vapauden nimessa toimeen kotietsintöja ja 
vangitsemisia, jotka antavat hyvan saaliin. 
Kronstadtissa merisotamiehet kapinoivat. He murhaavat 
amiraali Virenin ynna 39 upseeria ja heittavat muut paalli- 
köt vankeuteen. 
Seuraavana paivana, maaliskuun 13:ntena, on keskikau- 
pungilla kiivaita taisteluja sotavaen ja poliisin kesken. Kone- 
kivaariasemia aletaan ampua, ne vallataan ja niiden puolus- 
tajat surmataan. Vallankumous leviiia Pietarin lahistössa 
oleviin kaupunkeihin. Tsarskoje Selossakin linnavaki kapi- 
noi. Tsaarin henkivartio panee linnan puolustuskuntoon, 
Mutta kun »toverib> kaupungista tulevat, niin se yhtyy hei- 
hin ja sallii keisarinnan ja hanen lastensa vangitsemisen, 
Sitten linnaviiki Tsarskoje Selosta lahtee Pietariin ja marssii 
Taurian palatsille. Sielta astuu juhlallisesti esiin pappi 
Vladimir Popov, duumaedustaja ja siihen asti aarimmainen 
oikeistolainen, ja siunaa kapinoitsijat ristilla. 
Mohilevin paamajassa ei Pietarin katumellakoille alussa 
annettu mitaan merkitysta ja Rodsjankon sahkösanomaa 
pidettiin edistysmielisena peloituskeinona. Vasta 13 p. paa- 
tettiin, etta tsaari liihtisi Tsarskoje Selohon rauhoittamaan 
puolisoansa ja keskustelemaan Rodsjankon kanssa valttii- 
mattömistii myönnytyksistii. Illalla hovijuna lahti, mutta 
paasi vain 1non asemalle, joka on 220 kilometria Tsarskoje 
Selosta. Siita eteenpain rautatielinja jo oli vallankumouk- 



35U 


, 


se1listen kasissa. Tsaari paatti kiiantya rintamajoukkojensa 
puoleen ja kaski ajaa eteenpain Pihkovaan, missa pohjois- 
rintaman paamaja oli. Ylipaallikköna oli kenraali Russki. 
Raaoilla uskon- ja kielivainoilla han oli saanut ankarasti 
taantumuksellisen miehen maineen. Todellisuudessa han oli 
ryhditön kiipija, josta nyt tuli kavaltaja. Kun 14 paivan 
illalla tsaarin hovijuna ajoi Pihkovan asemalle, pidatti 
hanet Russki siella ja ilmoitti asiasta sahköteitse Rodsjan- 
kolle. Tsaarista oli tullut sen sotapaallikön vanki, jolta han 
oli odottanut apua. 
Pietarissa molempien toimeenpanevien komiteain valiset 
keskustelut 14 p. viela jatkuivat. Mutta TSeidse ja Kerenski 
anastivat itselleen jo kaskijavallan armeijaan ja sanomaleh- 
distöön nahden. He kielsivat Pietarin lehtien ilmestymisen ja 
julkaisivat omaa lehteaan, »Pietarin työvaen- ja sotamiesval- 
tuutettujen neuvoston sanomia». Siina he julkaisivat >iPieta- 
rin työvaen ja sotamiesvaltuutettujen neuvoston paivakas- 
kyn n:o 1». Se maarasi, etta kaikkien sotajoukonosastojen tuli 
keskuudestaan valita valiokuntia, joilla siita lahin oli oleva 
paikallinen kaskyvalta, seka lakkautti sotilaalliset kunnian- 
osoitukset. Talla asetuksella, jonka kantavuutta sen sepitta- 
jat eivat aavistaneet, on ollut sangen onnettomat seuraukset. 
Maaliskuun 15 paivan vastaisena yöna nuo molemmat 
toimeenpanevat komiteat sopivat seuraavasta ohjelmasta: 
tsaarin erottamisesta, perustuslakia-saatavan kansalliskokouk. 
sen kokoonkutsumisesta yleisen, yhtalaisen, valittöman ja 
salaisen vaalioikeuden perustuksella seka kansanvaltaisten 
uudistusten pikaisesta toimeenpanosta »valiaikaisen hallituk- 
sen» toimesta, jonka toimintaa oli tarkastava »sovjet»in, se 
on Pietarin työvaen- ja sotilasvaltuutettujen neuvoston, 
toimeenpaneva komitea. Karsimattömina odottivat Tau- 
rian palatsin suuressa Katarinan-salissa duuman ja neu- 
voston jasenet, sotamiehet, porvarit ja työmiehet kabinetin 
kokoonpanoa. Vihdoin kello 3 ip. (15 P maalisk.) 
1:ilju- 
kov ilmoitti uusien ministerien nimet: ruhtinas Georgi Lvov, 



351 


ministeripresidentti ja sisaasiainministeri; Miljukov, ulko- 
ministeri; GutSkov sota- ja meriministeri; Kerenski, neuvos- 
ton varapresidentti, oikeusministeri ja neuvoston valtuu- 
tettu kabinetin valvomiseksi; Terestsenko, sokerikuningas 
Kiovasta, rahaministeri; kadetti, professori N ekrasov 
. kulkulaitosministeri; edistysmielinen, tehtailija Konovalov 
kauppa- ja teollisuusministeri; Kasson kadettisten mieli- 
piteidensa tahden erottama lVloskovan yliopiston rehtori 
Manuilov kansanvalistusministeri; kadetti S£ngarjov, kieli- 
mies, laakari ja Pietarin kaupunginvaltuutettu, maatalous- 
ministeri; Vladimir Lvov, keskustapuolueen jasen, tilanomis- 
taja, pyhan synodin yliprokuraattori; Godnev, vasemmisto- 
lokakuulainen, laakiiri, valtakunnankontrollööri. 
Sitten Miljukov piti puheen: vanha hallitus oli heitetty 
takaisin siihen lokaan, josta se oli ryöminyt esille. Maailman- 
historia ei tietanyt mainita yhtakaan vallankumousta, joka 
oli tapahtunut niin verettömasti kuin suuri Venajan vallan- 
kum01,ls. Mutta maailmanhistoria ei myöskaan tieda mai- 
nita yhtakaan hallitusta, joka on ollut niin typerii., niin kun- 
niaton, niin pelkurimainen ja niin maata-kavaltava kuin 
kukistettu keisarillis-venalainen hallitus. Nyt Venaja on 
loistava vapaudessaan ja voittava Saksan. 
Myöskin uusi oikeusministeri Kerenski puhui: ankaraa 
oikeutta tullaan kaymaan entisia vallanpitajia vastaan hei- 
dan kansaa kohtaan tekemistaan rikoksista. Hanen kaskys- 
taan vietiin ruhtinas N. Galitsin, Protopopov, Stseglovitov, 
Goremykin, A. Makarov, N. Maklakov, Habalov, Kurlov, 
A. Hvostov, Stiirmer, Markov, tri Dubrovin ynna monet 
muut kukistetut arvohenkilöt Taurian palatsista, jossa heita 
siihen saakka oli pidetty, Pietari-Paavalin linnaan, jonka 
vallinsarvien paalla punainen lippu liehui. 
Englannin ja Ranskan lahettilaat tunnustivat heti uuden 
hallituksen. 
Samana paivana (maaliskuun Is:ntena) ratkesi Nikolai 
II:n kohtalo. Sovittuaan sir Buchananin kanssa uusi hallitus 




 


352 


paatti, etta tsaarin oli luovuttava kruunusta poikansa hyvaksi 
ja etta hanen veljensa, suuriruhtinas Mihail Aleksandrovits, 
oli maarattava hallituksen hoitajaksi. Gutskov ja duuma- 
edustaja Sulgin, joka kerran oli ollut )jumaloidun» tsaarin 
innostunut palvoja, lahetettiin Pihkovaan, pakottamaan 
vangittua keisaria luopumaan kruunustaan. 
Liian myöhiian Nikolai II oli tullut siihen paatökseen, etta 
edistysmielisen blokin anomus 4 p:1ta syysk. 1<)15 oli hyvak- 
syttava. Maaliskuun 15 p. klo 2 yölla han salonkivaunussaan 
Pihkovan rautatieasemalla allekirjoitti manifestin, joka 
sisalsi parlamentillisen ministeristön kutsumisen hallituk- 
seen. Kenraali Russki ilmoitti asian puhelimitse Rodsjan- 
kolle. Han vastasi, etta tama myönnytys tuli liian myöhaiin, 
tsaarin taytyi luopua kruunusta. Iltapaivallii sepitettiin 
toinen manifesti, joka sisalsi tsaarin kruunusta-luopumisen 
poikansa hyvaksi. Kello 3 Nikolai II allekirjoitti sen ja antoi 
sen Russkille. Heti senjalkeen eras Rodsjankon lahettama 
siihkösanoma ilmoitti, etta nuo kaksi hallituksen liihettia 
olivat tulossa. Tsaari sai uutta toivoa. Kello 10 illalla 
Gutskov ja Sulgin saapuivat Pihkovan asemalle ja meniviit 
tsaarin salonldvaunuun. Gutskov teki selkoa valtiollisesta 
asemasta. Samalla valinpitamattömyydella, jota Nikolai II 
oli osoittanut kaikkia valtiollisia asioita kohtaan, han kuun- 
teli Gutskovin esitystii. Erityisen vaikutuksen hiineen teki 
vain se tieto, etta Tsarskoje Selon henkivartio oli liittynyt 
kapinallisiin ja ettii keisarinna oli vangittuna. Vain puolit- 
tain tarkkaavaisena hiin sitten seurasi GutSkovin kertomuk- 
sen jalkiosaa ja kysyi hanelta senjiilkeen: »Mitii minun on 
tehtava?) »Luovuttava», vastasi tama sangen piiattavasti. 
Syntyi pitkii aanettömyys. Sitten tsaari sanoi: »Minii olen 
eilen ja tanaan koko paivan miettinyt ja olen paattanyt luo- 
pua valtaistuimesta. Luopumusasiakirjan poikani hyviiksi 
01tn tanaan jo allekirjoittanut. Mutta hiineUa on heikko ter- 
veys enkii tahdo hiinestii erota. Sen tiihden olen piiiittiinyt 
luovuttaa valtaistuimen Mihaili11e.» 



353 


Edustajat eiviit tehneet mitiiån vastaviiitettii. Viereisessii 
vaunussa kirjoitti sitten kenttiikanslian piiiillikkö, kenraali 
N ariskin, tiimån piiiviin kolmannen mallifestin kolmelle leh- 
delle kirjoituskoneella, ja Nikolai II allekirjoitti sen klo 
1/ 2 12 yöllii lyijykyna1lii. Veniijiin lain mukaan lyijykynillii 
allekirjoitetulla asiakirjalla ei ole lain voimaa. GutSkov ja 
Su1gin eiviit sitii tienneet. Mutta he vaativat, ettii hoviminis- 
teri kreivi Freedericks varmentaisi tsaarin allekirjoituksen, 
mika tapahtui. 
Entinen tsaari sai Russkilta takaisin persoonallisen vapau- 
tensa ja matkusti Mohileviin paamajaan takaisin. Sotajou- 
kon ylipaiillikkyyden hiin siirsi suuriruhtinas Nikolai Nikola- 
jevitsille. 
Maaliskuun 16 p. Gutskov ja Sulgin palasivat Pietariin ja 
antoivat kabinetille Nikolai Il:n luopumisasiakirjan. Minis- 
terit saikahtiviit lyijykynallii tehtyii allekirjoitusta ja kaa- 
toivat lapinakyvaii lakkaa Sen paalle estaakseen sita haihtu- 
masta. Kruunusta luopumisen Mihailin hyvaksi he hyvak- 
syivat. Mutta Kerenski teki vastavaitteita. Åkkia han haih- 
dutti porvarillisten ministerien harhak:uvitelman, etta he 
olivat oikea hallitus. Ylihallituksen, Pietarin neuvoston toi- 
meenpanevan komitean valtuuttamana han vaati suuriruh- 
tinaan kruunusta-luopumista - uhaten muuten heti panna 
viralta koko kabinetin työmies- ja sotamiespataljoonan 
avulla. Kerenski ja Lvov sepittivat luopumismanifestin. 
Mihail AleksandrovitS allekirjoitti sen maaliskuun r6 paivan . 
iltana. Venajasta oli tullut tasavalta. 


* 


Pietarista tullut tieto vallankumouksen voitosta aiheutti 
kaikissa kaupungeissa kansankulkueita punaisine lippuineen; 
kaikkialla perustettiin paikallisia »sovjeb>eja, neuvostoja, ja 
monin paikoin myöskin vapautettiin rikoksentekijat vanki- 
loista. Porvarillisistakin piireista kuului hempeamielisia 


23 - Venajan hist"r;a. 



354 


aania, jotka sitii puolustivat: vangittujen rikoksiin oli vanha 
hallitus syyna. Vapauden valtakunnassa rikoksentekijat 
taas tulisivat hyviksi ihmisiksi. 1 Ei missaan vallankumous 
kohdannut vastarintaa. Taantumuksellinen »Veniijan kan- 
san liitto» maakunnassa olevine lukuisine haaraosastoineen oli 
yht'akkia kadonnut. Se oli ollut puhtaasti keinotekoinen 
muodostuma Venajan kansassa. Turhaan hallitus oli kayt- 
tanyt miljoonia ruplia sen jarjestamiseen seka jasenten 
kokoamiseen sille ryysyköyhålistön keskuudesta, joka nyt 
heitti yltansa liittomerkit, heilutti punaista lippua ja yh- 
dessa vapautettujen ammattirikoksellisten kanssa lahti ryös- 
telemaan. 
Rintamalla vallankumous yllatti upseerit, mutta ei sota- 
miehia, joita salainen kiihoitus oli valmistanut kumoukseen. 
He alkoivat panna taytantöön »paivakaskya n:o 1», eivat 
enaa tervehtineet esimiehiansa' ja valitsivat sotamiesvalio- 
kuntia. Ei auttanut, etta neuvostohallitus ministerien mita 
vakavimman huomautuksen johdosta vanhaan tsaarinaikui- 
seen tapaan selityksella osaksi kumosi antamansa maarayk- 
Sen: sotamiesvaliokuntien tuli ryhtya vain valtiollisiin ja 
taloudellisiin toimenpiteisiin, mutta ei sotilaallisiin. Tata 
hienoa eroa yksinkertainen sotamies ei voinut tai ei tahtonut 
kasittaa. Kieltaydyttiin aivan yleisesti tottelemasta ja 
vihattuja upseereja erotettiin tai ammuttiin salaa kuoliaaksi. 
Niinkuin kaupungeissa monet kadettiset porvarit, niin sota- 
joukossa monet upseerit yht'akkia huomasivat olleensa syda- 
messaan oikeastaan aina tasavaltalaisia ja riensivat ymparis- 
töllensa ilmoittamaan himan keksintönsa. Pietarissa teki sen 
kenraali Kornilov, jonka valiaikainen hallitus oli maarannyt 
sikalaisten joukkojen ylipaalliköksi, ja joka teki tilia toimin- 
nastaan seka sille etta neuvostohallitukselle. Kenraali Bm- 
silov, etelarintaman ylin komentaja, koristi autonsa punaisilla 
lipuilla, jotta hanen joukkonsa jo kaukaa voivat huomata 


1 Svabodnaja Myslj (Vapaa ajatus), 26 p. maalisk. 1917. 


, 



i 
) 


11 
I 


i 
\ 
1 1 1 
, I 
1 
,1 
i 
.J 
, 
::
 
51 


355 


ylipaaUikkönsa mielipiteet. Eraassa suuressa esikuntaupsee- 
riensa kokouksessa han ilmoitti heille olleensa jo kauan vakau- 
mukseltaan tasavaltalainen. IvalJisesti kysyi hanelta sen- 
jalkeen muuan kenraali, oliko han ollut sellainen jo heina- 
kuussa 1916, jolloin han oli suudellut tsaarin kiitta, kun 
tama oli antanut hanelle kunniasapelin. Tahditon kysy ja 
erotettiin heti paallikkyydestaan. 
Suuriruhtinas Nikolai NikolajevitS Tiflisissa vakuutti 
uudelle hallitukselle syvaa kiintymystansa ja lykkasi syyn 
sotilaallisiin tappioihin keisarinnan niskoille. Han oli, niin 
kertoi virallinen »Kaukasian armeijan lehti», saksalaisen puo- 
lueen johdossa, han tahto! saada aikaan Venajan tappion ja 
oli suhteissa Saksan paaesikunnan kanssa, jolle han kavalsi 
sotasalaisuuksia. Maaliskuun 20 p. han Tiflisista matkusti 
Mohileviin paamajaan, taas ottaakseen haltuunsa ylipaallik- 
kyyden. Sinne saavuttuaan han tsaarin entiselta esikunta- 
paallikölta, kenraali Aleksejevilta, sai sen tiedon, etta hallitus 
oli nimittanyt hanet, Aleksejevin, ylipaalliköksi. Suuttu- 
neena suuriruhtinas matkusti edelleen Pietariin. Huolestu- 
neena ilmoitti hanelle siella ministeripresidentti 24 p. maalis- 
kuuta, etta neuvostohallitus ei ollut hyvaksynyt hanen nuui- 
tystaan ja oli vapauttanut hanet myöskin Kaukasian annei- 
jan paallikkyydesta. 
Novoje Vremja ilmestyi maaliskuun lopussa uudestaan 
- työlais- ja sotamiesneuvoston sensuurivirasto oli saatuaan 
rahasumman sen sallinut -, niinkuin ennen suurikokoisena 
ja jatkaen vanhaa halpamielista panettelupolitiikkaansa, 
mutta valtiollisilta mielipiteiltaan vallan toisenlaisena. Se 
ylisti nyt vallankumouksen »petoksetonta» voittoa ja hal- 
veksi »petturia» Nikolai II:ta, se kiitti tasavaltaista valtio- 
jarjestyota, koska tama muka edisti sivistysta, ja tuomitsi 
vaaraksi monarkkisen, koska se sai kansan vajoamaan takai- 
sin raakuuteen. 1 


1 Mensikov 31 p. maaliskuuta. 



- 


356 


Neuvostohallituksen julkaisema tahi sitii mielisteleva 
sanomalehdistö vaati, etta »karpannahkaviittaan puettu 
jesuiitta - tai miten muuten haviiistyssanat kuuluivat -- 
oli eristettava, jottei vapaudelle tulisi mitaan vaaraa». 
Maaliskuun 20 p. Lvovin hallitus paatti vangita ent. tsaarin 
ja kuljetuttaa hanet Tsarskoje Selohon. Neljalle duuma- 
edustajalle uskottiin asian toimeenpano. Maaliskuun 21 p. 
iltapaivalla Mohilevin rautatieasemalla seisoi kaksi junaa vas- 
takkain. Toisessa istui leskikeisarinna Maria Feodorovna. 
Han oli - liian myöhaan - rientanyt Kiovasta Mohileviin 
antaakseen pojalleen neuvoja. Han oli voinut vain katkerasti 
moittia ent. tsaaria. Nyt han sai nahda, kuinka, suuren kan- 
sanjoukon ollessa aaneti kuin hauta, Nikolai II astui ylimaa- 
raiseen junaan, joka toisen kerran vei hanet vankeuteen, 
mista han ei enaa ollut palaava. Valiaikainen hallitus paatti 
kylla antaa hanelle luvan lahtea Englantiin, mutta sen vakoi- 
lija Kerenski ilmoitti taman paatöksen ylihallitukselle. Tsei- 
dse lahetti heti asiamiehia luotettavan miehistön ja kone- 
kivaarien kanssa Tsarskoje Selohon estamaan tsaarin vapaaksi 
laskemista. Kahden hallituksen tarkasti vartioimana ja 
ankarasti kohdeltuna tsaarillinen perhe vietti nelja raskasta 
kuukautta Tsarskoje Selon keisarillisessa linnassa. Elokuun 
13 p. se Kerenskin toimesta karkoitettiin Siperiaan Tobolskin 
kaupunkiin. 1 
Vapaan Venajan lopullinen uudistaminen oli jaava tule- 
van perustuslakia-saatavan kokouksen tehtavaksi. Lupauk- 


1 Brest-Litovskin rauhan jå1keen Saksan hallitus lahettilaii.nsa, 
kreivi Mirbachin vålityksella vaati tsaarillisen perheen vapautta- 
mista ja lupaa sen lahtea Englantiin. Neuvostohallitus suostui sii- 
hen, mutta ei pitii.nyt sanaansa. Huhtikuun lopussa 1918 tsaari 
perheineen vietiin Tobolskista Jekaterinburgiin Uraliin. Taiilla 
punakaartilaiset 17 p. heiniik. 1918 ,murhasivat Nikob.i II:n, hånen 
puolisonsa Alicen, hånen poikansa Aleksein j2 hånen tyttårensa 
Olgan, T8tjanan, Marian ja Anastasian. Teko tapahtui yleisvenaliii- 
sen toimeenpanevan keskuskomitean puheenjohtajan Sverdlovin 
toimesta. 


, 



357 


1;: 


,sensa mukaisesti porvarillinen waliaikainen hallitus» Lvovin 
johdossa alkoi yrittaa heti uudistaa valtiota panemalla toi- 
meen kansanvaltaisia reformeja. Tassa sita kuitenkin milloin 
vastavaitteillaan, milloin kaskyillaan esti sita »tarkastava» 
Tseidsen johtama köyhalistöhallitns. Toisina hairitsevina 
aineksina tulivat lisaksi rajamaissa syntyneet osaksi julkiset, 
osaksi salaiset hallitukset, seka muodostumassa oleva, Leninin 
johtama toinen köyhalistöhallitus. Lisaksi monet valiaikai- 
sen hallituksen toimenpiteet teki tyhjaksi alkava anarkia, 
joka sai })oikeudellisem> perustelunsa kansanomaisessa talon- 
poikaislausunnossa: }>uyt vallitsee vapaus eika enaa laki, 
kansa tekee mita tahtoo!,} 
Hallinnossa vwaikainen hallitus pakosta antoi vanhan 
jiirjestelman toistaiseksi jatkua ja koetti vain uusilla miehilla 
vuodattaa uutta viiniii vanhoihin leileihin. Kaikki kuver- 
nöörit - mikiili heitii ei jo vallankumouksessa oltu erotettu 
tai murhattu - saivat eronsa ja heidan sijaansa asetettiin 
automaattisesti kuvernementtisemstvovirastojen esimiehet. 
Mutta monin paikoin ei vaestö tai eivat paikalliset neuvostot 
olleet tyytyvaisia uusiin laanien johtajiin ja vangitsivat hei- 
dat, josta tuli virasta vapauttamisen uudenaikainen muoto. 
Poliisi sai nimen miliisi. Vanha henkilökunta erotettiin ja 
uuden muodostaminen uskottiin paikallisille itsehallinto- 
elimille. Ehdokasten valinnassa katsottiin, niinkuin tsaari- 
vallan aikana, vahemmin kuntoa ja rehellisyytta kuin valtiol- 
lisia mielipiteita. Sentahden hakijoilta siiiinnöllisesti vaadit- 
tiin todistus, etta he tsaarivallan aikana olivat istuneet van- 
keudessa. Sellaisen voivat paitsi valtiollisia vankeja myöskin 
kaikki rikoksentekijiit hankkia. Seuraus oli, etta uudella 
miliisillii oli kaikki tsaarinaikuisen poliisin huonot, mutta ei 
sen hyvia ominaisuuksia. Murtovarkaat ja ryöstömurhaajat 
palvelivat teollisuuspoliisina ja olivat yksissa hankkeissa 
toveriensa kanssa, jotka paastyaan vankeudesta taas olivat 
ryhtyneet varkaan toimeensa. Eraalla valiaikaisen hallituksen 
kovin epaselvasti laaditu1la maaraykse1lii 3 p:1ta huhtikuuta 



358 


kaikki kansalliset ja uskonnolliset rajoitukset kumottiin. 
Mutta monin paikoin ne jaivat edelleen voimaansa. 
Neuvostohallituksen kaskysta 3 p:lta huhtikuuta itse- 
hallinto elimet panivat toimeen uudet vaalit yleisen, yhtalaisen, 
valittöman ja salaisen aanioikeuden perustuksella sukupuo- 
leen katsomatta. Niiden kautta tuli paljon sopimattomia 
aineksia kunnallishallintoon. Uudet kaupunginvaltuutetut ja 
semstvoedustaj at myönsivat itselleen ja virkamiehille j attilais- 
palkat, perustivat uusia komissioneja ja alivirastoja seka 
»Uudistivat», puoluepoliittisia vaistojaan noudattaen, katujen- 
puhdistamisen, raitiotiet, teidenrakentamisen, vesijohdon, 
verolaitoksen j. n. e. ja tnrmelivat siten kaupunkien ja 
semstvojen ilmankin enimmakseen huonot raha-asiat. 
Oikeusministeri Kerenski uudisti oikeudenhoidon silla, 
etta han rauhantuomareihin lisasi kaksi lautamiesta, yhden 
sotamiehen ja yhden työlaisen. Toukokuun lopussa valiaikai- 
nen hallitus antoi uuden lain oikeuslaitoksen uudistamiseksi, 
jonka kulmakivia oli se, etta kansa valitsi tuomarit ja lauta- 
miehet. Sen ohessa paikalliset vallankumousoikeudet olivat 
apuna sellaisten henkilöiden tuomitsemisessa, jotka vuodesta 
1905 vuoteen 1907 olivat hallitukselle antaneet vapaaehtoista 
apua vallankumouksen kukistamiseksi. Kyla harjoitti monin 
paikoin lynchausoikeutta. Kerenski lakkautti 21 p. maalis- 
kuuta kuolemanrangaistuksen kaikista rikoksista, mika ei 
estanyt talonpoikia kayttamasta_ mita julmimpia mestaus- 
tapoja vangittuja murhaajia, hevosvarkaita ja kerettilaisia 
vastaan. Kerenski julisti myöskin armahduksen, mutta 
sulki siita pois kaikki ne, jotka sotilasesivalta syy ta ilmoitta- 
matta oli karkoittanut Siperiaan. 
Talo1tdellisen eliimiin luhistuminen, joka oli alkanut touko- 
kuussa 1915, yltyi vallankumouksen johdosta tavattoman 
nopeasti. Neuvostohallituksen paatöksella 26 p:lta maalis- 
kuuta pantiin toimeen pakollinen kahdeksantuntinen työ- 
aika. Rintamana palvelevat sotamiehet pitivat sen vaarana, 
koska heilla usein oli pitempi palvelus, työmiehet pitivat 


\ 



359 


sen niinikaan vaarana, koska })tieteen tuloksien mukaan.) 
kuusituntinen työaika taydellisesti riitti. Sama paatös 
kaski myöskin perustamaan työlaiskomiteoj a kaikkiin teh- 
taisiin, ilmoittamatta niiden patevyytta. Nuo uudet yhdys- 
kunnat paattivat palkkoja koroitettavaksi, panivat tireh- 
tööreja viralta, kyyditsivat työnjohtajia ulos tehtaista ja 
panivat työaikana toimeen työvaenkokouksia. Toukokuun 
23 p. tuli metalliteollisuuden edustajia ministerineuvostoon, 
valittaen hataansa: työlaiset eivåt enaa valittaneet mistaan 
tehtaanj ohdon maara yksista j a esittivat mita mahdottomimpia 
vaatimuksia. Saamallaan palkanlisayksella he sanoivat ole- 
van taannehtivan voiman ja vaativat »saatavana-olevan palk- 
kansa» maksamista. Eraan kaupan ja teollisuuden kongressi- 
neuvoston laskelman mukaan olisi vaadittu »j alkimaksu» 
yksin Etela- V enajan metalliteollisuudelle tehnyt 800 mil- 
joonaa ruplaa. Valinpitamattömyys turvallisuusjarjestelyista 
oli vuorikaivoksissa jo aiheuttanut onnettomuuksia ja työ- 
hairiöita sattuneiden rajahdyksien johdosta. Tehtaanjoh- 
tajien erottaminen oli tullut saannölliseksi ilmiöksi. Jokainen 
työnsuoritusten arvostelu aiheutti uhkauksia. Monet työ- 
miehet sanoivat tahtovansa niin kauan nylkea tehtailijoita, 
kunnes he antavat tehtaansa työvaen omiksi. Työministeri 
Skobelev arveli, etta tehtailijain tulisi luopua yrittajanvoi- 
tosta. Tehtailijain edustajat sanoivat olevansa siihen val- 
miit, mutta pyysivat vastineeksi turvaa tehdasanarkiaa 
vastaan. Jollei valtiovalta auttanut, niin tehtaat työlais- 
tenmenette1yn johdosta pantaisiin seisomaan ja armeija 
jaisi sotatarpeita vaille. Ministerineuvosto paatti valmistaa 
ehdotuksen })taloudellisen aseman jarjestamiseksi tehtaissal). 
Maaseudulla agraarilevottomuudet vahensivat kylvö alaa ja 
satotulosta. 
'.' Kansantalouden rappiotila vaikutti myöskin valtion 
raha-asioihin. Valiaikainen hallitus oli tosin tsaarihallituk- 
selta vastaanottanut raskaan perinnön. Valtiovelat nousivat 
55 miljaardun ruplaan, liikkeessa-olevan paperirahan nimellis- 



360 


arvo hihes 10 miljaardiin, jokapaivaiset sotamenot 50 miljoo- 
naan ruplaan. Kotimaiset sotalainat olivat tuottaneet paljoa 
vahemman kuin virallisesti oli ilmoitettu. Uusi hallitus 
kehoitti huhtikuussa merkitsemaan 5 1 /2 prosentin »Vapauden- 
lainaa\). Porvarillinen sanomalehdistö sita innokkaasti suo- 
sitteli, mutta sosialistinen asettui siihen nahden torjuvalle 
kannalle, koska se kuitenkin olisi tuleva porvarillisen halli- 
tuksen hyvaksi. Se tuotti odotettujen kolmen miljaardin 
sijasta vain vahan toista miljaardia, vaikka kattamattoman 
paperirahan liikkeeseen-laskemista lisatyssa maarassa oli 
jatkettu. Toukokuun lopussa setelipaino kieltaytyi tehta- 
vastaan, se ei kyennyt enaa tayttamaan kasvanutta tar- 
vetta. Hallitus painatti 1,000 ruplan seteleita ja laski, paperia 
ja varia saastaakseen, liikkeeseen uudenlaisia setelirahoja, 
jotka olivat olutmerkkien naköisia ja kansalta saivat nimensa 
johtavan valtiomiehen Kerenskin nimen mukaan. Neljassa 
kuukaudessa oli entisen lisaksi laskettu liikkeeseen neljii 
miljaardia ruplaa paperirahaa. Sotamiesten ja kaikkien 
sotateollisuuksien työlaisten palkankoroitukset lisasivat sota- 
menoja. Jo huhtikuussa ne olivat 55 miljoonaa ruplaa pai- 
vassa ja nousivat sitten yhii suuremmiksi. Uusien virkapaik- 
kojen perustamisesta, erityisista menoista, jotka vallankumous 
toi mukanaan, seka virkamiesten yleisesta palkankoroituk- 
sesta valtion kukkaroon kohdistuvat vaatimukset kasvoivat 
rajattomiin. Huhtikuussa hallitus paatti panemalla toimeen 
arvonnousuveron ja monopoleja hankkia itselleen uusia tulo- 
lahteita. Mutta siihen tarvittava valtava virkamieskoneisto 
nieli suureksi osaksi verouudistusten tuottamat tulot, eika 
kaikkia, niinkuin viljamonopolia, saatu toteutetuksikaan. 
Kasvava vaillinki sai yha vaihtuvat raha ministerit pita- 
maan saikahdyttavia puheita ja lausumaan kansalle isan- 
maallisia kehoituksia, joista ei ollut mitaan seurauksia. 
Todellista isanmaanrakkautta, joka kantaa uhreja yhteiseksi 
hyvaksi, ei missaan tavattu. 
VallankunlOUS saattoi edelleen kulkttlaitoksen sekasortoon. 



361 


Liikenneministeri Nekrasov ei voinut estaa lomai1ijoita tai 
karkureita - niiden valinen ero ei ollut enaa huomattavissa 
- omavaltaisesti tilaamasta junia lahteakseen kotiin. 
Vallankumous saattoi ennen kaikkea sekasortoon sota- 
joukon. Jo maaliskuussa, kun neuvostohallituksen }}paiva- 
kasky n:o 1}) alkoi tehda tuhoisaa työtansa, ylemmat upseerit 
pelkasivat, ettå armeija ei voisi estaa pohjoisrintaman murtoa 
ja saksalaista hyökkaysta Pietaria vastaan. Neuvostohalli- 
tus puolestaan epaili monenkin kenraalin valtiollisia mie1i- 
piteita ja vaati GutSkovilta niiden erottamista. Maaliskuun 
22 p. lansirintaman paallikkö, kenraali Ewerth, vapautettiin 
komennostaan ja vangittiin senjalkeen, koska han oli vitkas- 
tellut uuden hallituksen tunnustamisessa. Kenraali Letsit- 
skistå tuli hanen seuraajansa. Maaliskuun 26 p. kenraali Iva- 
nov, vuoden 1914 voittaja, vangittiin paamajassa, koska han 
oli mielipiteiltaan monarkisti. Gutskov taas epaili saksalaista 
kansallisuutta olevia Venajan alamaisia ja maarasi, etta heita 
)}vakoilun valttamiseksD> ei ollut otettava upseerienkouluttami- 
seksi perustettuihin sotakouluihin. Maaliskuun 28 p. paakau- 
pungin lehdet sisalsivat eraan kehoituksen, jossa GutSkov pyy- 
tamalla pyysi karkulaisia palaamaan sotajoukonosastoihinsa; 
jos sen heti tekisivat, niin he paasisivat rangaistuksetta. Ei ku- 
kaan tullut. Huhtikuun 3 p. tapahtui pe1atty vihollisen hyök- 
kays, onneksi lansirintamalla koilliseen Kovelista Stohod- 
joella. Se oli saksalaisille sangen helppo voitto ja surkea tap- 
pio venalaisille, jotka menettivat 25,000 miesta kaatuneina 
ja etupaassa vankeina. Upseerit tekivat yleensa velvollisuu- 
tensa, mutta ei miehistö. GutSkov erotti ylipaallikön LetSit- 
skin, eraan osastonkomentajan ynna useita upseereja. Komen- 
non lansirintamaUa sai kenraali Gurko. Russki lnvalid sisalsi 
mietteita taistelusta: se oli ollut ensimmainen sotilaallinen 
tutkinto vallankumouksen jalkeen ja vapaa Venaja ei ollut 
siina suoriutunut. Oli onnetonta, jos niin jatkui! Silloin ei 
ainoastaan Pietari, vaan myöskin Moskova olisi uhattuna. 
Onneksi saksalaiset eivat tehneet uutta hyökkaysta. 



362 


Huhtikuun 17 p. sotaministeri toisti sanoma1ehtikehoituk- 
sensa karku1aisille. Han pitensi rangaistuksettoman paluu- 
ajan toukokuun 28 paivaan ja lupasi sitapaitsi, ettei mikaan 
karkuri kivaarinsa tai muiden varusteidensa myymisesta 
joutuisi vastuuseen. Armeijakaskyssa 20 p:1ta huhtikuuta 
Gutskov pyysi sotamiehia olemaan vangitsematta esimiehiaan 
ja valitsematta itselleen uusia. Heilla oli lupa hanelle ilmoit- 
taa huonohenkiset upseerit. Han kylla erottaisi heidat ja 
rankaisisi heita ankarasti. Huhtikuun 22 p. GutSkov erotti 
18 kenraalia epakansanvaltaisten mie1ipiteidensa tahden. Ei 
kenraali Russkinkaan luotettavuus, vaikka han oli pettanyt 
tsaarin, nayttanyt neuvostohallituksen mie1esta olevan aivan 
taattu. Toukokuun 9 p. hanen taytyi GutSkovin kaskysta 
luovuttaa pohjoisrintaman armeijan ylipaallikkyys kenraali 
Dragomiroville. 1 Sotajou.. 1 wnjohtajien valtiollisen mielialan 
va1vomiseksi neuvostohallitus lahetti komissaareja rinta- 
malle. Jottei ihan menettaisi arvoansa sotajoukossa, vali- 
aikainen hallitus sitten teki saman. Kuri höltyi yha enemman. 
Sotamieskomiteat julkaisivat sanoma1ehdissa virallisia varoi- 
tuksia upseereilleen, joissa ankarasti moitittiin heidan »sivis- 
tymatönta kayttaytymistaan julkisilla paikoilla, mika ei 
vie1a ollut Venajan yhteiskunnallisen kehityksen tasalla, 
jota muut valtiot eivat olleet saavuttaneeb). Syyllisia upsee- 
reja uhattiin ankarilla rangaistuksilla, »semminkin kun mata- 
paiseet terveesta kansanruumiista oli hehkuvalla raudalla 
poltettava pois», 2 Pohjois- ja lansirintamalla alettiin panna 
toimeen ystavallisia kohtauksia saksalaisten sotamiesten 
kanssa, jolloin viinaryypyn tai olutlasin aaressa pohdittiin 
valtiollisia ja sotilaallisia kysymyksia. Ete1arintamalla syn- 
tyi vilkasta kaupankayntia, jolloin vaihdettiin vena1aista 1ei- 
paa Unkarin viiniin. Armeijakaskylla II p:lta toukokuuta 
1 BoJsevikit mestauttivat 1918 Russkin. 
2 Wendenin linnaviien sotamieskomitean puhemiehistön varoi- 
tus 5 p:1tii toukokuuta, painettu sanomalehteen Riskoje Utro 13 p. 
toukok. 1917. 



363 


Gutskov kielsi kaiken rauhallisen yhtymisen vihollisen kanssa. 
Neuvostohallitus piti knitenkin veljeilemista rintamalla san- 
gen hyödyllisena valtiollisessa suhteessa, koska saksalaiset 
sotamiehet siten voitaisiin saada kannattamaan monarkian 
kukistamista Saksassa. Kiihoitus oli vain jarjestettava ja 
erityisia paikkoja toverillista yhdessa-oloa varten laitettava. 1 
Toukokuun II p. Pietarin sotilaspiirin ylikomentaja, kenraali 
Komilov, kaski suomenmaalaista varavakipataljoonaa aset- 
tumaan rintamaan. Kolmas komppania kieltaytyi lahtemasta 
kasarmista, koska siihen ei ollut neuvostohallituksen kfiskya. 
Niskoittelijat katselivat sitten kaikessa rauhassa, miten K or- 
nilov kasannin pihalla piti paraatia kolmen muun komppanian 
kanssa. Syvasti huolestuneena voimaton sotaministeri myönsi 
voimattomalle kenraalille hanen pyytamansa vapautuksen 
korkeasta toimestaan ja lupasi hanelle eraan rintamalla ole- 
van armeijaosaston paallikkyyden. Silloin saapui rintamalta 
kaksi sahkösanomaa. Toisessa lansirintamall ylipaallikkö, 
kenraali Gurko, toisessa etelarintaman ylipaallikkö, kenraali 
Brusilov, pyysi vapautusta toimestaan. Molem.mat sanoivat 
anomnstensa syyksi nenvostokomissaarien sekautumista 
sodankayntia koskeviin kysymyksiin ja heidan mielipitei- 
den-nuuskimistaan, joka havitti kaiken kurin. Gutskov 
pyysi heita rakkaudesta isanm.aahan edelleen hoitamaan 
raskasta virkaansa. Mutta itse han 12 p. toukokuuta luopui 
virastaan sota- ja meriministerina. Seuraavana paivana han 
esiytyi rintamasotamiesten edustajien jattilais-kongressissa,2 


1 Riiassa mentiin niin pitkaJle, ettii saksalaisia sotamiehia 
venaliiisten toveriensa seurassa ilmestyi veniiliiisissa voimavaunuissa 
Viiiniijoen rannalla olevalle torille, joka oli viikeii tiiynnii, tekiviit 
siellii ostoksensa ja palasivat sitten saksalaiseen ampumahautaan. 
Vastineeksi saivat veniiliiiset sotamiehet ottaa osaa eriiaseen saksa- 
laisten sotamiesten tanssitilaisuuteen Mitaussa. 
2 Tfunii kongressi oli puhdasta ilveilyii. Valtuutetut olivat rinta- 
malta tuoneet mukanaan kolmesataa, osaksi sangen merkillistii kysy- 
mysta, joihin våliaikaisen hallituksen oli vastattava. Yksi toisensa 



364 
pitaen pitkan, mahtipontisen puheen. Han kertoi koko 
eHimanjuoksunsa, viipyi kauan Etela-Afrikassa, Mandsuriassa 
ja duumassa tekemissaan urotöissa ja paatti puheensa ilmoit- 
tamalla luopumisestaan: innostuneena han 15 p. maaliskuuta 
oli vastaanottanut sotaministerin toimen ja syvasti epatoi- 
voissaan sotajoukon hajautumistilasta han silta luopui. 
Vain ihme saattoi Venajan pelastaa anarkiasta ja hirmuval- 
lasta. Han uskoi puolestaan tulevaan ihmeeseen. 
Vallankumous saattoi yhdella iskulla paivajarjestykseen 
kysymyksen vieraista kansoista. Puolan kysymys oli saksalai- 
sen valloituksen kautta Venajaan nahden ratkaistu. Viholli- 
nen oli miehittanyt maan, eika vaestö tahtonut tietaakaan 
Venajan hermuden palauttamisesta. Sentahden neuvosto- 
hallitus 27 p. maaliskuuta paatti, etta oli pemstettava riippu- 
maton Puolan tasavalta. Valiaikainen hallitus tunnusti 
kahta paivaa myöhemmin Puolan tulevan riippumattomuu- 
den, kaski pemstuslakia-saatavan kokouksen kokoutlla "'rar- 
sovaan ja lahjoitti vapaalle Puolalle Galitsian ja Posenin. 
Manifestilla 20 p:1ta maaliskuuta valiaikainen hallitus 
palautti Suomen sisallisen itsenaisyyden ja nimitti vapaamieli- 
sen M. StahovitSin kenraalikuvernööriksi Helsinkiin ja vie1a 
vapaamielisemman Roditsevin Suomen ministerivaltiosih- 
teeriksi Pietariin. Silla se uskoi tehneensa kaikki, mita suo- 
malaiset kohtuudella voivat odottaa vapa alta Venajalta. 
Ministerit olivat sentahden kovin kummissaan, kun suoma- 
laiset vaativat enempaa, nimittain maansa taydeUista val- 
tiollista riippumattomuutta. Sen lausui Suomen sosiaalidemo- 


jiilkeen ministerit ilmestyiviit puhujalavalle ja vastasivat sotamiesten 
kysymyksiin, jotka koskivat sisa- ja ulkopolitiikkaa, historiaa, kan- 
sal1taloutta, sota taitoa ja palkankoroitusta. Kysymykseen, miks'ei 
Nikolai ILta oltu viety Pietari-Paavalin linnoitukseen, siella kans811e 
rahasta naytettaviiksi, Kelenski vastasi silla, ettei linnoitus ollut 
mikaiin elainnayttely. Kysymykseen, miks'ei useampia kenraaleja 
oltu erotettu, vastasi GutSkovin apul8inen, kenraali Novitski, etta 
niita oli erotettu jo II5 ja etta liittoutuneiden valtojen hallitukset 
oJivat jo siitakin valittaneet. 



365 


kraattisen puolueen johtaja, senaattori Tokoi, 20 p. huhti- 
kuuta jyrkassa, Venajaa syvasti loukkaavassa muodossa 
julki sanoessaan: >>Venajan voitto maailmansodassa on oleva 
Suomen onnettomuus,) Ensiksi Suomen autonominen halli- 
tus karkealla tavalla jatti huomioon ottamatta Pietarissa 
olevat hallitukset, kohteliaassa muodossa taas kenraalikuver- 
nöörin ja taman maaraykset. Mutta Suomessa olevia Vena- 
jan sotavoimia ja Helsingin satamassa ankkuroivia venalaisia 
dreadnoughteja he eivat voineet jattaa huomioon-ottamatta. 
Onneksi suomalaisille ei sotalaivojen perakeulassa enaa liehu- 
nut pyhan Andreaksen lippu, vaan punainen lippu. Merisota- 
mieskomiteat, jotka nyt pitivat komentoa, murhattu aan 
useimmat upseerinsa, eivat harrastaneet Suomen oikeuskysy- 
mysta. Ainoastaan yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin oloi- 
hin he usein vaivalloisella tavalla sekautuivat niita muka 
parantaakseen. He panivat pistimilla toimeen kahdeksan- 
tuntisen työajan Helsingissa, paattivat etta ilotyttöjen 
yhteiskunnallinen asema oli parannettava ja maarasivat 
torikaupustelijoille revolveri ojossa elintavarain hinnat. 
Venajan Karjalan seka Aunuksen kuvemementin suomalai- 
nen vaestö halusi valtiollisesti liittya Suomeen. Se sulki 
venalaiset koulut, ajoi tiehensa opettajat ja anoi, etta maalle 
vieraat papit poistuisivat. 
Valiaikainen hallitus lupasi kaikille muille valtakunnan 
vieraille kansoille vapaan itsehallinnon vapaassa Venajassa. 
Tama lahja naytti heista kuitenkin liian vahaiselta. Vain 
laaja autonomia omine sotajoukkoineen ja omine raha-asioi- 
neen kenties saattaisi heita tyydyttaa. Venajan valtio- 
varoilla varustetut kansalliset pakolaiskomiteat Pietarissa 
muuttuivat yht'akkia kansallisneuvostoiksi, esittivat val- 
tiollisia vaatimuksia ja antoivat niille pontta panemalla toi- 
meen kansallisia sotamies- ja kansankulkueita. Hammasty- 
peina ministerit katselivat, kuinka tuhannet miehet työlais- 
mekkoon tai venalaiseen univormuun puettuina, seurassaan 
naisensa ja lapsensa, sinikeltaiset, sini-mustan-valkoiset tai 



366 


muut tuntemattomat liput liehumassa, jarjestynein joukoin 
kulkivat Venajan pafikaupungin katuja pitkin, ktisittamattö- 
malla kielella laulaen lauluja ja kohottaen elaköön-huutoja 
maansa vapauden puolesta. Neuvostohallituksenkin vena- 
laisten johtajien kansallistunnetta loukkasi, etta kansojen 
itsemaaraamisoikeus, jota he itse olivat mahtipontisesti 
julistaneet, ilmeni valtavina vastalauseilmaisuina venalaista 
sortohallitusta vastaan Nevski-Prospektilla. 
Pietarista kansallisen kokoomuksen huuto tunki eri raja- 
maihin, saaden siella voimakasta vastakaikua. Riian lahdesta 
aina Tyyneen valtamereen asti herasivat vierasheimoiset ja 
tervehtivat vapautta, niinkuin he sen ymmarsivat: irti Pieta- 
rista! Kansallisia kongresseja kutsuttiin kokoon, jotka toi- 
mittivat vaaleja maanhallituksiin. Tarton raatihuoneen 
harjalle kohotettiin 23 p. maaliskuuta Eestin sini-musta- 
valkoinen lippu; Volmarissa muodostui 25 p. maaliskuuta 
Latvian hallitus, joka oli oleva Venajan valtakunnan auto- 
nominen maakunta. Mutta jo 18 p. huhtikuuta eras lattilais- 
ten kansakoulunopettajien kongressi Riiassa vaati Latinmaan 
itsenaisyytta. Maaliskuun 26 p. liettualainen »seim» Pieta- 
rissa julisti Liettuan autonomian, joka siihen aikaan oli Sak- 
san sotajoukkojen miehittama. Minskissa eras valkovenalai- 
nen kongressi II p. huhtikuuta vaati autonomista Bjelorussi- 
jaa. Kiovassa kokoutui ukrainalainen rada, palauttaakseen 
entiselleen vanhan itsenaisyyden, jonka Pietarin virkavalta 
18. vuosisadalla oli havittanyt. Mihin Katarina II:n muisto- 
patsaita oli pystytettyna, siella kansa kaatoi ne kumoon. 
Stolypininkin pystykuvan Kiovassa kavi samalla tavoin. 
Ukrainalaiset sotamieskDmiteat nostivat kaikkialla, Pieta- 
rissa, Riiassa ja Vainanlinnassa, sam.oin kuin Kiovassa ja 
Odessassa, sinikeltaisen 'lipun ja vaativat kansallisten ryk- 
menttien muodostamista. Heidan vaatimukseensa oli suos- 
tuttava, silla ukrainalaisten sotamiesten lukumaara Venajan 
armeijassa oli 900,000. Romanialaiset, grusialaiset, armenia- 
laiset ja Kaukasian vuoristokansat, baskiirit, tseremissit, 



367 


mordvalaiset, votjakit, tsuvassit, kirgiisit, jopa burjatit, 
jotka 26 p. huhtikuuta Irkutskissa pitivat kansalliskongres- 
sinsa - kaikki he vaativat kansallisia maapaivia, kansallisia 
sotajoukkoja, kansallista raha-asiain hallintoa. 
Valiaikainen hallitus piti vain suomalaisten ja ukraina- 
laisten pyrintöja valtakunnan yhteytta uhkaavina. Sitavas- 
toin se luki muiden vierasheimoisten kansallisen autonomian 
vaatimukset niihin »vapaan Venajan 1uonnollisiin synnytys- 
tuskiim>, jotka pian voitettaisiin. 
Vallankumous synnytti suuren talonpoikaisliikkeen, joka 
kaytti vanhaa taisteluhuutoa »maata ja vapautta». Maalis- 
kuun lopussa hallitus sai tarkat tiedot maatilain havittami- 
sista seka maapoliisien, agronomien, tilanomistajien ja maan- 
mittarien vangitsemisista paikallisten ta10npoikaiskomiteain 
toimesta. Nama tiedot sopivat niin huonosti kuvitelmaan 
venalaisen sivistyksen vapauden suojassa tapahtuvasta kehi- 
tyksesta, etta hallitus ei niista aluksi ollut tietavinaan. Sitten 
se paatti lopettaa agraarilevottomuudet asettamalla maakomi- 
tean. Sen oli maa ra Pietarista kasin ratkaista kaikki talon- 
poikien ja ei-talonpoikien valiset riitaisuudet ja samalla val- 
mistaa agraariehdotus tulevalle perustus1akia-saatavalle 
kokoukselle. Silla valiaikainen hallitus 1ykkasi tarkeimman 
kysymyksen, maakysymyksen, ratkaisun maaraamattömaan 
aikaan. 
Saman teki kadettipuolue, jonka edustajat voitonrie- 
muisina 7 p. huhtikuuta kokoutuivat Pietarin Mihailov-teat- 
teriin seitsemanteen puo1uekongressiinsa. Kadetit ja Novoje 
Vremja olivat vaihtaneet osaa. Kun I906 ensimmaisessa 
duumassa kadetit olivat vaatineet suurmaanomistuksen 
pakkoluovutusta ja tuo sanomalehti oli pilkaten ja ivaten 
vastustanut heidan vaatimustansa, niin nyt sama lehti sanoi 
maatilojen luovuttamista valtiolliseksi valttamattömyydeksi, 
ja kadettikongressin enemmistö vastusti sellaista polttavan 
agraarikysymyksen radikaalista ratkaisua. Yksimielisesti 
sitavastoin nuo 400 paikallisyhdistysten edustajaa paattivat, 



368 


etti:i vihollinen oli karkoitettava Venajan raJoJen sisalta, 
»abso1utistinen imperialismi» Saksassa kukistettava ja perus- 
tuslakia-saatava kansalliskokous Venajalle perustava kansan- 
valtaisen tasavallan. Vie1a maaliskuun 15 p. johtajat paatta- 
vaisesti puolsivat monarkkisen valtiomuodon sailytUimista, 
nyt, kolmen viikon kuluttua, he itse esittivat, etta tama myön- 
nytys oli tehtava yleiselle mielipiteelle. Miljukov antoi sen 
neuvostohallituksen vaatiman vakuutuksen, etta Venaja, 
paatettyaan voitokkaasti sodan, ei ollut anastava mitaan vie- 
rasta maata. Sitten han riemuitsevalle kongressille ilmoitti, 
etta Konstantinopoli sa1mineen oli joutuva Venajalle. Vie1a 
han innostutti kokousta vaittamalla, etta »ei ainoastaan 
Venaja, vaan koko maailma kuunteli kadettien aanta Pieta- 
rissa». Kolmannen harhaluulon ministeri Nekrasov koetti 
synnyttaa, vakuuttaessaan vilpittömasti, ettei ollut olemassa 
mitaan kaksoishallitusta ja etta kabinetin valvonta Pietarin 
työ1ais- ja sotamiesedustajien neuvoston toimeenpanevan 
komitean puolelta oli hyödyllinen ja mieluisa. Sita vastusti 
Roditsev 1eimuavassa puheessa. Ensin han hapaisi Wilhelm 
II:ta, sitten han laajensi Mi1jukovin sotatarkoitukset Arme- 
nian ja Galitsian hankkimiseen, ja lopuksi han pauhasi Pieta- 
rin neuvostoa vastaan. Varovaisena miehena - han oli 
myöskin ministeri - han ei maininnut sita nime1ta. Mutta 
kokous ymmarsi, keta han tarkoitti noilla »röyhkeilla mie- 
hilla, jotka vaarin esiytyivat koko suuren Venajan kansan 
edustajina», ja valmisti hanelle myrskyisen suosionosoituk- 
sen, joka kesti 15 minuuttia. Sitten Orenburgin paikallis- 
jarjestön edustaja, tatari1ainen Mahsudov, kaatoi vetta 
paihdyttavaan viiniin. Venajan valtakunnan 30 miljoonan 
muhametti1aisen nimessa, ja Venajan armeijan puolentoista 
miljoonan muhamettilaisen sotamiehen puolesta han ilmoitti, 
etta he eivat tule karsimaan, etta kaliifi karkoitetaan paa- 
kaupungistaan ja puolikuu otetaan alas Sofian-moskeijan 
katonharjalta Bosporon rannalla. Suuttuneina vena1aiset 
kadetit vihe1sivat ulos vierasheimoisen, joka akkia oli haih- 



369 


duttanut heidan kauneimmat unelmansa. Vallankumouksen 
lempiviikot olivat olleet ja menneet. 
Tseidsen ja Kerenskin I5 p. maalisk. I9I7 Taurian palat- 
siin perustama työvaen- ja sotamies edustajien neuvosto, 
soviet, paisui nopeasti jattilaisparlamentiksi. Maaliskuussa 
siihen kuului 2,000, huhtikuussa 3,000 edustajaa, jotka kol- 
manneksi osaksi oli valittu paakaupungin tehtaantyöm.iehista, 
kahdeksi kolmannekseksi sotamiehista - valittu tai tullut 
sinne valitsematta. Neuvosto tuli duuman sijaan, joka vallan- 
kumouksen voittaessa oli menettanyt julkisoikeudellisen 
luonteensa. Se saattoi kokoutua vain yksityisiin neuvottelui- 
hin, milloin sen talossa »kansanparlamentti l ) ei sattunut pita- 
maan istuntoa. Neuvoston toimeenpaneva komitea muodosti 
hallituksen. Kun kaikki Siperian vuorikaivoksista vapaute- 
tut tai ulkomailta pakopaikoistaan Pietariin rientaneet val- 
lankumouksellisten puolueiden johtajat vaativat istunto- ja 
aanioikeutta tuossa hallitsevassa valiokunnassa, paisui sen 
jasenten lukumaara joka kuukausi ja oli toukokuussa jo 70. 
Niiden joukossa olivat voitolla Tseidsen ja Himmerin (Suha- 
novin) johtamat mensevistiset sosiaalidemokraatit. Kun vena- 
laisen sosiaalidemokratian perustaja, mensevikki Plehanov, 
I3 p. huhtikuuta Genevesta palasi vapautettuun isanmaa- 
hansa, niin hanet kylla riemuiten otettiin hallitukseen, mutta 
han ei siina saanut toivomaansa esimiehen paikkaa, jota 
grusialainen Tseidse ei tahtonut hanelle luovuttaa. 1 Yhteis- 
toiminnassa mensevikkien kanssa olivat sosiaalivallankumouk- 
selliset, joita johtivat Tsernov, muuan taman puolueen perus- 
taja, ja grusialainen Tseretelli, joka toisen duuman edusta- 
jana sen hajoituksen jalkeen oli vangittu ja karkoitettu 


;.J 


1 Porvarillisissa piireissa lausuttiin se kaiketi peratön ep31uulo, 
etta grusialainen Tseidse ei kunnian- ja vallanhimosta pitanyt kiinni 
johdosta, vaan eraasta toisesta, salaisesta syysta. Sen mukaan han 
mielettömalla menollaan tahtoi aiheuttaa Venajan valtakunnan ppri- 
kadon, jotta hanen Kaukasiassa oleva isanmaansa voisi nauttia tur- 
vattua itsenrosyytta. 
24 - VenHjlin historia. 



370 


Siperiaan. Viela heikommin kuin trudovikit olivat aluksi 
bolsevikit edustettuina. Heidan johtajistaan oli maalis- 
kuussa hallitusmiesten joukossa ainoastaan Nahamkes, joka 
sanoi itseansa Stekloviksi, jottei epavenalaisella nimellaan 
herattaisi venalaisissa pahennusta. Maaliskuun 22 p. han 
perusti sanomalehden Pravda, joka siihenastisen salapoliisin 
'fsernomasovin johdossa hyvalla menestyksella levitti bolse- 
vismia Pietarin työvaestöön. 
Nopeasti kehittyi neuvostovirkavalta, joka jarjestelynsa 
puolesta muistutti 17. vuosisadan Moskovan prikaseja (minis- 
teriöita), menettelyssaan taas tsaarinaikuisia tsinovnikoita. 
Niinpa perustettiin toimeenpanevan komitean toimisto, sota- 
komi::sariaatti, kansainvalisten suhteiden osasto, kontrolli- 
komitea valiaikaisen hallituksen valvomiseksi ja valtion- 
komitea kansansivistysta varten, ja niiden ohessa oli sensuuri- 
virastoja sanomalehdistöa ja elavia kuvia varten, seka osas- 
toja muonitusta, kulkulaitosta, postia ja sahkölennatinta, 
kirj allisuutta, kiihoitustoimintaa, talojenhallintoa, rahalai- 
tosta, voimavaunujen pakkoluovutusta ynna muita pienem- 
pia tehtavia varten. 1 Sellainen jarjestys, etta yhden kaupun- 
gin linnavaen ja työlaisten edustajat hallitsivat suurta valta- 
kuntaa, oli siksi n
ieletön, etta johtajienkin taytyi se huomata. 
He kutsuivat sentahden muissa kaupungeissa perustettujen 
neuvostojen edustajia »työlais- ja sotamiesneuvostojen edus- 
tajien yleisvenalaiseen kongressiim>. Huhtikuun II p. kokou- 
tui 'raunan palatsiin 85 neuvoston ja valtakunnan kaikkien 
armeijain lahettilaita. Pidettiin sangen paljon puheita, jotka 
kaikki saivat osakseen suurta suosiota. Innostusta synnytti 
eraan armeijaedustajan lause: »Sodan paatyttya me sotamie- 
het kiva ari kourassa saadamme Venajalle lakeja.» Kaikki 
'rseidsen esittamat paatöslauselmat hyvaksyttiin. Sitten 


1 Neuvostohallituksen poliisiosaston olemassaolosta ei tekija 
mitaan suoranaisesti tieda. Erinaisista tosiasioista voi kuitenkin 
teh,da sen johtopaatöksen, etta Tseidse oli perustanut sellaisenkin 
osaston entisista tsaarinaikuisista salapoliiseista. 




: 


371 


edustajat 1ahtivat kotiin tai rintamalle, ja Pietarin tehtaan- 
työmiehet ja linnavaen sotilaat hallitsivat Venajaa niinkuin 
ennen. Niinkuin ennen he myöskin kohtelivat wa1vomaansa», 
ruhtinas Lvovin johtamaa ministerikabinettia niinkuin alais- 
taan virastoa. 
Juhlallisesti punaisin lipuin koristettuna oli Suomen 
rautatieasema Pietarissa 16 p. huhtikuuta. Hurraa-huudoilla 
ja vapaudenlau1ui1la tuhatpainen kansanjoukko silloin otti 
vastaan maanpakopaikastaan Sveitsista palanneet vallan- 
kumoukselliset U1janovin (Leninin), Lunatsarskin, Apfe1bau- 
min (Sinovjevin), Rosenfe1din (Kamenevin), Abramovitsin 
(Kry1enkon), Zederbaumin (Martovill), Sobelsohnin (Rade- 
kin), Finkelsteinin (Litvinovin), Silbersteinin (Bogdanovin) 
y. m. Hindenburgin esikuntapaallikkö, kenraali Ludelldorff, 
oli sallinut heidan matkansa halki Saksan lyijyleimalla sulje- 
tussa rautatievaunussa, koska han piti heidan pyrintönsa 
Venajalle turmiollisina. Vena1aisten bolsevikkien hankkeet 
olivat myöskin Lontoon u1koasiainvirastolle tunnetut. Sen 
tahden se kielsi New Yorkista Englantiin tulleen Bronsteinin 
(Trotskin) matkan edelleen Venajalle. Neuvostohallituksen 
kaskysta mhtinas I,vovin kabinetti antoi britti1aiselle halli- 
tukselle jyrkan vastalauseensa sen johdosta, etta Venajan 
kansalaiselta nain riistettiin hanen vapautensa. Siita syysta 
Bronstein sai matkustusluvan ja saapui pian Leninin ja1- 
keen Pietariin. Neuvostohallitus oli siita kovin hyvillaan ja 
Pietarin työvaestö voitostaan innostunut. 
Keskella paakaupungin ta10ryke1maa oli eras ylellisesti 
koristettu palatsi. Sen omisti keisarillisen teatterin prima- 
ballerina, ensimmainen tanssijatar, Mathilda Kzeczinska, 
joka ensin Nikolai II:n, sitten erinaisten suuriruhtinasten 
rakastajattarena oli tullut mi1joonainomistajattareksi. Viim.e 
aikoina han oli ollut tykistö hallinnon paallikön, suuriruhti- 
nas Sergei Mihai10vitsin ystavatar ja oli Creusot'n tykkiteh- 
taan edustajattarena seka nuorten miesten vapauttajatta- 
rena sotapalveluksesta hankkinut itsel1een loistavat tulot. 



372 


Vallankumouksen jalkeen han kaikkine jalokivineen oli 
kadonnut Pietarista. Hanen palatsinsa Lenin valitsi paama- 
jakseen. Omistajattaren oikeuden-edustaja ja palvelusvaki 
heitettiin ulos ovesta ja ikkunoihin asetettiin konekivaareja. 
Nama peloittivat oikeudenpalvelijat lahestymasta, jotka tur- 
haan pyysivat valtiovaltaa sekautumaan asiaan. Ilman ty- 
kistöammuntaa Leninin linna ei ollut valloitettavissa. Mutta 
ilman neuvostohallituksen lupaa valiaikainen hallitus ei voi- 
nut lahettaa kasarmista yhtakaan patteria. Ja Lenin itse 
istui Pietarin työlais- ja sotamiesneuvoston toimeenpane- 
vassa korrJteassa, ja hanen mukanaan osa hanen tilapaisen 
linnoituksensa miehistöa. Valtaamastansa palatsista Lenin 
aloitti suurisuuntaisen kiihoitustoiminnan koko Venaj alla. 
Han perusti joukon sanomalehtia ja lahetti kaunopuheisia 
vaeltavia saarnaajia muihin kaupunkeihin ja rintamalle. 
Siella he tarkasti kuunteleville sotamiehille julistivat iloista 
sanomaa maasta ja vapaudesta - ja rauhasta, jos vain 
bolSevikit saisivat vallan kaikissa neuvostoissa. Ensimmaiset 
tasavallat, jotka Leninin ohjelman mukaan muodostuivat, 
olivat Kronstadt ja Pahkinanlinna. Molemmissa julistettiin 
köyhalistön diktatuuri, joka hyvin pian muuttui hirmuval- 
laksi. Pahkinalinnaa hallitsi 840 kuritushuonevankia, har- 
joittaen siina sivussa entista ammattiansa. Siihenastisen van- 
kilan he koroittivat hallituspalatsiksi ja panivat sielta kasin 
palkattuna ja univormuun puettuna kansanmiliisina sotilas- 
automobiileissa toimeen menestyksellisia ryöstöretkia,ympa- 
ristöön ja öisin aina Pietariin asti. Paljoa uhkaavampi oli 
Kronstadtin merisotamiestasavalta, jonka hallussa oli Ita- 
meren-laivasto jareille tykkeineen. Toukokuun kuluessa 
bolsevikit saivat vallan Tsaritsinin, Samaran, Hersonin ja 
pienten kaupunkien neuvostoissa. Kesakuussa oli jo 37 tasa- 
valtaa, jotka eivat valittaneet Lvovista eivatka Tseidsesta, 
vaan noudattivat vain Leninin kaskyja. Kronstadtista tulleet 
lahetit saivat 20 p. kesakuuta Mustanmeren-laivaston meri- 
miehet tekemaan kapinan. Komentajalta, amiraali Koltsa- 




 


373 


kilta, vaadittiin sapeli pois. Port Arthurin antautuessa japa- 
nilaiset olivat silloiselle kapteeniluutnantti KoltSakille hanen 
urhoollisuutensa tahden antaneet hanen sapelinsa takaisin. 
Nyt han heitti sen mereen. 
Kun ulkomailla niin hu::mosti tunnettiin Venajan olot, 
niin siella vallitsi yleinen luulo, etta tsaarivallasta vapautunut 
Venaja kaksinkertaisella innolla jatkaisi sotaa. Se olikin 
valiaikaisen hallituksen rehellinen aikomus. Mutta neuvosto- 
hallituksella oli mielessa ylpea ajatus paattaa maailmansota 
oikeudenmukaisella rauhalla ilman maananastuksia ja sota- 
kulunkienkorvauksia ja siten niittaa suurta kunniaa ja kiitosta 
kaikilta Europan kansoilta. Neuvostohallituksen kaskysta 
kabinetti siis 9 p. huhtikuuta julisti, etta vapaa ja rauhaa- 
rakastava Venaja tulisi luopumaan kaikista valloitusaikeista. 
Tama virallinen ilmoitus synnytti Lontoossa ja Pariisissa sen 
pelon, etta valiaikainen hallitus voisi tehda erikoisrauhan. 
Haihduttaakseen epailyksen, etta Venaja ei pysyisi sopimuk- 
sissaan, Miljukov eraassa nootissa 1 p:lta toukok. vakuutti 
hallituksen lujasti paattaneen jatkaa sotaa, kunnes Saksa 
olisi muserrettu. Sita vastaan neuvostohallitus pani vastalau- 
seensa ja vaati, etta ulkoministeri Miljukov heti oli erotet- 
tava. Kun se kiellettiin, niin Tseidse kutsui avuksi työlais- 
pataljoonat. Toukokuun 3 p:na ne hyökkasivat kaupungille, 
saarsivat Marian-palatsiin kokoutuneet ministerit sinne ja 
osoittivat huutaen, havaisten ja ampuen kaduilla mieltansa 
maailmanrauhan hyvaksi. Kadettimieliset porvarit vastasi- 
vat vastamielenosoituksilla sodan ja Miljukovin puolesta. 
Marian-palatsiin suljettu ministerineuvosto soitti Taurian 
palatsissa istuvalle neuvostohallitukselle, pyytaen sita lahet- 
tamaan edustajansa, jotta yhteisesti olisi neuvoteltu ase- 
masta ja saatu valtetyksi uhkaava kansalaissota. Grusialaiset 
Tseidse ja Ramsivili ilmestyivat sinne, kuuntelivat venalais- 
ten ministerien selityksia ja anteeksipyyntöja ja kaskivat 
Miljukovia selityksen muodossa peruuttamaan noottinsa 
1 p:lta toukokuuta. Se tapahtui 4 p. toukokuuta, ja aseelliset 



374 


työmiehet palasivat tehtaisiinsa. »Kansainvalisten suhteiden 
osasto», joksi neuvostohallituksen ulkoministeriö itseansa 
nimitti, antoi 5 p. toukokuuta liittoutuneille valtioille 
jyrka.n nootin, joka tuomitsi vaaraksi kaiken anastus- 
politiikan. Toukokuun 14 p. neuvosto julkaisi mahtipontisen 
kehoituksen maailman kaikille sosialisteille: kaikkien maiden 
kÖyhalistö, yhtykiia konferenssiin, joka on Europalle antava 
rauhan kansojen itsemaaraam.isoikeuden perustuksella ilman 
maanryöstöja ja sotakorvauskuluja. 
Toukokuun 3 ja 4 paivan katumielenosoituksien vaiku- 
tuksen alaisina, joissa aseettomia mielenosoittajia oli sur- 
mattu, Rodsjanko ja Lvov olivat tehneet neuvostolle ehdo- 
tuksen, etta oli perustettava kadettilais-sosialistinen kokoo- 
musministeristö. Kahden viikon ajan keskustelut kestivat 
ja olivat raueta Miljukovin persoonaan, joka ei tahtonut paas- 
taa kasistaan ulkoasiain johtoa. Han toivoi Englannin lahet- 
tilaan tarttuvan asiaan, mutta Tseidse oli voimakkaampi. 
Kadetit antoivat johtajansa kukistua. Ylpeasti Miljukov 
hylkasi neuvoston hanelle tarjoaman kansanvalistusminis- 
terin toimen ja erosi ministeristösta. Hanen mukanaan myös 
GutSkov, koska han oli epatoivoinen Venajan pelastumisesta. 
Muut kabinetin jasenet jaivat toimiinsa. Kerenskista tuli 
sota- ja meriministeri ja samalla valiaikaisen hallituksen var- 
sinainen johtaja. TerestSenko tuli ulkoministeriksi ja jatti 
raskaan tehtavansa rahalaitoksen johtajana Singarjoville, joka 
luovutti siihenastiset virkatoimensa sosiaalivallankumouk- 
sel1iselle 1'sernoville. Saadakseen sijaa viela kolmelle sosia- 
listille perustettiin nelja untta ministeriöta: muonitusta 
(sosiaalivallankumouksellinen Pesehonov), työvaensuojelusta 
(sosiaalidemokraatti Skobelev), postia ja sahkölennatinta 
(sosiaalivallankumouksellinen Tseretelli) seka yhteiskunnal- 
lista huoltoa varten (kadetti, ruhtinas Sahovskoi). Mutta 
siihenastinen neuvoston ja kabinetin valinen suhde vaUitsi 
edelleen. Vain mkkijain luku oli kasvanut. Ruhtinas Lvov 
oli nimeksi . jaanyt ministerineuvoston puheenjohtajaksi. 



r 


375 


Huolestuneena han kuunteli uuden maatalousministerin 
Tsemovin pitkia puheita, joka naki tulevaisuuden mita 
ruusunkarvaisimmassa valossa, aikoi onnellistuttaa talonpojat 
tekemalla kiertomatkan maaseudulle ja tahtoi toteuttaa 
agraariuudistuksen alhaalta eika ylhaalta paino Se tapahtui- 
kin jo. 
Maalla jarjestelivat omavaltaiset talonpoikaiskomiteat 
. suurmaanomistuksen pakkoluovutusta. 'fiillöin usein taloja, 
puutarhoja, siitoskarjaa, siemenviljaa, koneita ynna muuta 
kalustoa tarkoituksettomasti havitettiin ja otettiin jarkiperili- 
sen vuoroviljelyksen sijaan uudestaan kaytiintöön kolmi- 
vuoroviljelys tai nurm.iheinaviljelys. Monin paikoin kaksi 
miria tappeli samasta kartanomaasta, jota he yhtii hyvalla 
tai huonolla oikeudella vaativat itselleen. Mitii Stolypinin 
agraariuudistus - neuvostohallitus kumosi sen piiatöksellaan 
5 p:lta huhtikuuta - monivuotisella työllii oli vaivalloisesti 
saanut luoduksi, tehtiin melkein kaikkialla kevaalla I9I7 
taas tyhjiiksi. Mutta paitsi maata ja vapautta, jotka hall oli 
ottanut itselleen, talonpoika kotona ja juoksuhaudassa vaati 
viela rauhaa. Sodasta han oli saanut perati kyllakseen, sen 
tarkoitusta han ei voinut ymmartaa, ei edes useinkaan tien- 
nyt, kuka oli vihollinen piikkilarum-aidan takana. Ainoa 
puolue, joka taydellisesti ja kokonaan lupasi tayWia taman 
talonpoikien kolmannen vaatimuksen, joka samalla piti 
rintamalta »lomailijoina» kotiin tulevien sotamiesjoukkojen 
ryöstamista, rosvoamista ja jl1opottelua vain »vallankumouk- 
sen valttamattömina rinnakkaisilmiöina», jopa »vallanku- 
m.ouksena itsenaam>, oli Leninin puolue. 
Venajiin kansan suuren-suuri enem.mistö vaati sodan lopet- 
tamista. Onnettomuudekseen eivat kadettien johtajat, ruh- 
tinas Lvov ja Miljukov, eivatka sosiaalivallankumoukselliset 
Kerenski ja Tseretelli enempaa kuin marxi1aiset Plehanov 
ja Tseidsekaan tunteneet t8.ta kansan alkeellista rauhantar- 
vetta. Englannin Pietarissa oleva lahettilas pani kaikki kei- 
not liikkeelle -- lupaukset ja uhkaukset, rahat ja vak1JI1- 



376 


tukset - saadakseen sosiaalivallankum.ouksellisen ja sosiaali- 
dem.okraattisen puolueen johtom.iehet vakautum.aan siita, 
etUi Venajan uudestaan oli ryhdyttava hyökkaam.aan. Se 
onnistui. Ylipaalliköksi sir Buchanan m.aarasi Aleksejevin 
sijaan vuoden 1916 voittajan, Brusilovin (3 p. kesakuuta). 
Kerenski, joka edustajana 28 p. helmikuuta oli kehoittanut 
duumaa heti tekemaan rauhan Saksan kanssa, joka vie1a 
19 p. huhtikuuta oikeusministerina oli pontevasti suosittanut 
sopimusvaltojen sanomalehtien edustajille luopumista kai- 
kesta valloituspolitiikasta, mátkusteli nyt sotaministerina 
rintamalla, saarnaten hyökkayssotaa Saksaa vastaan. Myös- 
kin Tseidsen aatetoveri Suhanov, joka 1916 oli jyrkasti marxi- 
laisessa hengessa tutkinut kysymysta »milcsi kaymme sotaa» 
ja vastannut siihen sensuuntaisesti, etta porvarillisen sanoma- 
lehdistön ylistamat sotatarkoitukset eivat Venajalle voisi 
tuottaa mitalin etua - hankin kaansi kelkkansa ja saarnasi 
nyt »saalimatönta taistelua saksalais-itavaltalaista imperia- 
lismia vastaan, jonka kanssa ei m.ikaan rauha eika mikaan 
sovinto ollut mahdollinen». 
Kerenskin kaskysta alkoi 1 p. heinakuuta suuri hyökkays- 
liike. Monin paikoin ei yleensa marssittu eteenpain, koska 
yleisen sotamieskokouksen paatös oli sen kieltanyt. 1 Siella 
missa hyökkaysta saksalaisten linjoja vastaan yritettiin, mie- 
histöt nopeasti taas liikehtivat taaksepain. Upseerit rukoili- 
vat sotamiehiansa, muutamat polvistuen heidan edessaan: 
eteenpain vihollista vastaan! .Areasti heidan komentonsa 
alaiset vastasivat: mene sina yksin eteenpain, jos haluat 
kuolla. Monet upseerit sen sitten tekivatkin. Vain muuta- 
mat kuolonpataljoonat ja eras aliupseerin vaimo Boktsar- 
jovin johtama naispataljoona tekivat urhoollisesti velvolli- 
suutensa. Heita oli liian vahan saadaksensa mitaan aikaan. 
Sitavastoin etelarintaman armeijat Galitsiassa saivat 


1 Riiassa eras sotamiesten ja palvelustyttöjen kokous 3 p. heina- 
kuuta kielsi suunnitellun byökkayksen. Sita ei tapahtunutkaan. 



377 


voiton toisensa ja1keen. Kerenski innostutti hyökkaysosas- 
toja menemalla niiden kanssa yhdessa tuleen. Itavaltálaiset 
juoksivat kiireesti tiehensa, jattaen vena1aisille saaliiksi 
suunnattoman maåran sotatarveaineita. Kornilov, entinen 
Pietarin ylipaallikkö, valloitti Stanislaun ja Ka1uczin. Vali- 
tettavasti sotajoukkojen kurittomuus taalla nayttaytyi hur- 
jassa ryöstamisessa ja murhaamisessa. Eraan GutSkovin 
kertomuksen m.ukaan vena1aiset II p. heinakuuta Ka1uczissa 
mellastelivat niinkuin turkkilaiset tSerkessit ja kurdi1aiset 
Arm.eniassa 1. Upseerit eiva t kyenneet estamaan turva tto- 
mien asukasten m.urhaamista eivatka naisia ja lapsia koh- 
danneita ilkitöita. Vielapa VetSernoje Vremja vaitti, etta 
vena1aisten menettelytapa Stanis1aussa oli »yhta hapeallinen 
kuin saksalaisten hirm.uteot Lövvenissa, Rheim.sissa ja Kalis- 
issa».2 Heinakuun 15 p. tuli saksalaisten joukkojen vasta- 
hyökkays, jotka Saksan 1ansirintamalta pikajunilla oli kulje- 
tettu Galitsiaan. Nyt seurasi tappio toistaan. Kuin itava1- 
ta1aiset, vena1aiset juoksivat tiehensa. Kuljetushevosille 
asetetut saksalaiset kuormastosotamiehet ajoivat kokonaiset 
rykm.entit edellaan. Kun kauhun huuto »saksa1aista ratsu- 
vakea!» kaikui, niin Tarnopolin luona ja1kavakisotilaat eivat 
heittalleet tiehensa vain aseitaan ja patruuniaan, vaan saap- 
paansakin paastaks
en pikemm.in j uoksem.aan. 3 . 
Nyt Lenin katsoi ajan tulleen aseelliseen kapinaan va1tio- 


1 Gutskov Birsevia Vjedomostissa 8 p. elokuuta. 
\! Elokuun 3 p. 1914 eriis saksalainen pataljoona hyökkiisi 
Kalisiin ja otti vangiksi muutamia veniilaisia virkamiehia. Pietarin 
sanomalehdistö sisalsi seikkaperaisen kuvauksen siitii, kuinka ,)ihmis- 
tunteensa menettaneet saksalaiseb murhasivat heidat, ja lesket ja 
orvot valittivat omaistensa surmaa. Vaikka vangitut virkamiehet 
muutamia paivia myöhemmin terveina ja reippaina olivat palanneet 
omaistensa luo ja eriiat venaliiiset lehdet sisiilsivat siita uutisen, niin 
jiii kuitenkin sivistyneen veniilåisen yleisön vakaumuksessa ,}Kalisin 
raaka murhateko& kumoamattomaksi tosiasiaksi. 
3 Eraan silminniikijan, veniilåisen tykistöaliupseeri1J, ilmoitus 
tekijiille. 



378 


vallan anastamiseksi. Han saattoi luottaa Pietarin työvaes- 
tön suureen enemmistöön, joka »Pietarin tehtaiden työlais- 
komiteasta» oli saanut neuvostosta riippumattoman jarjes- 
tön. Hanen puolellaan oli nyt Venajan sosiaalidemokraattisen 
työvaenpuolueen keskuskomitea, olivat Kronstadtin meri- 
sotamiehet ja sotalaivat, Pahkinalinnan kuritushuonelaiset 
ja monet Pietarin linnavaen rykmentit. Toiset horjuivat 
Lvovin, Tseidsen ja Leninin valilla sinne tanne; vain kasakka- 
rykmentit olivat ehdottomasti valiaikaisen hallituksen puo- 
lella. Sen asema naytti toivottomalta, kun Lenin 17 p. heina- 
kuuta antoi kapinan merkin. 
Ensimmaisen tanssijattaren palatsista kasin han johti 
joukkojensa liikkeita, jotka ryöstaen ja ampuen liikehtivat 
miljoonakaupungin keskustaa kohti, miehittavat Pietari- 
Paavalin linnoituksen, sanomalehtien toimistot, pankit y. m. 
ja vapauttavat rikoksentekijat vankiloista. Jo on kolme 
ministeria, niiden joukossa Kerenski, pelkurimaisesti lahte- 
nyt pakoon, yksi, Tsernov, on piesty, kun oikeusministeri 
Pereversev pelastaa aseman asiakirjanvaarennyksella. Hor- 
juvien rykmenttien kasarmeihin han levittaa painetut »todis- 
tukseb>, etta Lenin on Saksan hallituksen lahjoma. Linlla- 
vakijoukot menevat hallituksen puolelle ja ryhtyvat katu- 
taisteluun työlaisia, merisotamiehia ja kuritushuonelaisia 
vastaan. Kolmantena paivana, kun rintamalta on tullut 
60,000 miesta lisajoukkoja, murretaan viimeinen vastarinta 
ja vallataan Pietari-Paavalin linna seka suuriruhtinaallisen 
rakastajattaren palatsi. Lenin on kuitenkin sieltii jo ajoissa 
paassyt pakoon ja pysyttaytyi piilossa jossakin suurkaupun- 
gin talorykelman. sopukassa. Kronstadtista tulleet sotalaivat 
lupaavat olla kaupunkia ampumatta ehdolla etta vangituille 
merisotamiehille myönnetaan »kunniallinen paluu», mihin hal- 
litus mielellaan suostuu. Voiton paivan, heinakuun Ig:nnen, 
iltana karannut Kerenski palaa ja julistaa kokoutu- 
ne en kansan ja sotamiesten edessa niinkuin jokin Vanhan 
testamentin ylimmi:iine.n pappi bolSevism.in kironkseen. Halli- 



379 


tuksen joukot kukistavat niinikii1in Nisnij Novgorodissa, Vladi- 
mirissa ja KrementSugissa syntyneet kapinat. Leninin puolue 
makaa maassa voitettuna. Pietarin Nevskilla kadetit toimit- 
tavat ajojahtia »leninilaisia» vastaan ja vievat heidat valiaikai- 
sen hallituksen tutkintokomissionin eteen; monissa tehtaissa 
työmiehet ottavat kiinni bolSevistiset toverinsa ja saattavat 
heidat neuvostohallituksen tutkintokomissionin eteen. V oiton- 
riemuisena kadettilainen Rjets julistaa: »Bolsevismi on kuollut 
luonnollisen kuoleman. Se oli vain saksalaisella rahalla 
aikaansaatu petosyritys.» 
Vaikka Trotski, Lunatsarski ynna muut johtajat istui- 
vat vankeudessa, Lenin oli kadonnut, 1 ja hallitus oli lakkaut- 
tanut kaikki hanen Pravdansa, niin kuolleeksi sanottu bolSe- 
vismi edelleen syöpyi sotajoukkoon, kun suuren hyökkays- 
liikkeen luhistumisen jalkeen rauhankaipuu oli kaynyt entista 
voimakkaammaksi. 2 


, 


1 Tsernovin vastalauseen johdosta Kerenski peruutti Trotskin 
vangitsemiskiiskyn. Heiniikuun 30 p. Trotski ilmestyi neuvoston 
kokoukseen ja puolusti bolsevikkeja sita syytöstii vastaan, ettii he 
olisivat Saksan hallituksen asiamiehiii ja olisivat aiheuttaneet heinii- 
kuun 17 piiivån kapinan. Molemmat syytökset olivat viiariit, sanoi 
Trotski, kapina oli muka syntynyt itsestiiån. Siitii huolimatta hån 
ja LunatSarski 5 p. elokuuta vangittiin. Lenin pakeni Apfelbaumin 
kanssa 24 p. heiniikuuta Mustamiikeen Suomeen. 
2 Mitii yksinkertainen sotamies ymmiirsi bolsevismilla, osoittaa 
eriiån upseerin kertomus tiimån kirjan tekijiille. Eriiiissii sotamiesten 
kokouksessa kesiillii 1917 hån kysyi miehistöltii, mikii oikeastaan oli 
bolsevikki, ja sai seuraavan vastauksen: »sellainen joka saa enemmån 
(boljse) maata». Jos asian niiin kiisitti, niin vain pölkkypiiinen sota- 
mies ei ollut bolsevikki. Kuinka sotajoukossa pilkattiin Kerenskin 
ylistå.miiii »sodan jatkamista kunnes voitto saataisiin», todistaa eriis 
sanomalehti Okopnaja pravdassa (Juoksuhauta. - Totuudessa) 1 p. 
kesii.kuuta julkaistu sotamieslaulu, jonka sisiillys oli seuraava: Eteen- 
piiin arvelematta, niinkuin sinua on kiisketty. Vuodata valittama;:ta 
veresi, sinii vapaa - hölmö! Taistele edelleen pelottomasti! Jos kaa- 
dut kuolettavasti haavoitettuna, niin luot vapaudenvoittoja ja itse 
riiJ1i.hdiit kuin koira. Hautasi piiiillii pitiiii sitten komeita pitojaan, 
turvallisena omistuksessaan, kapitaalin valta. 


,.. 



380 


Rajamaa- ja agraarikysymys synnytti uuden hallitus- 
pulan. Valiaikainen hallitus oli lahettanyt TerestSenkon ja 
Tseretellin Kiovaan pyrkimaan sopimukseen professori Hru- 
sevskin, ukrainalaisen radan (kansan parlamentin) ja sen 
hallitsevan valiokunnan »yleissihteeristöm, johtajan kanssa. 
Heinakuun 14 p. nuo molemmat ministerit palasivat Pieta- 
riin ja kertoivat kabinetHle onnellisesti ratkaisseensa Ukrai- 
nan kysymyksen. Hallituksen nimessa, mutta ilman sen 
valtuutusta, he olivat myöntaneet Ukrainalle radan vaati- 
man autonomianom.ine hallituksineen,' omine sotajoukkoi- 
neen, omine raha-asioineen. Kadettiministerit kauhistuivat 
autonomialaissa luvattuja laajoja oikeuksia ja sen epaselvaa 
sanamuotoa. Epaselvyydessa, vastasivat Tseretelli ja Tere- 
stsenko, piili myönnettyjen oikeuksien myöhempi supistami- 
nen, se antoi mahdollisuuden toisin selittaa autonomian 
kuin ukrainalaiset sen nyt ymmarsivat. Sosialistiset minis- 
terit ja Nekrasov yhtyivat tahan kasitykseen. Heinakuun 
16 p. Ukrainan autonomia virallisesti julistettiin. Vasta- 
lauseena sita vastaan kadettipuolue kutsui kabinetista pois 
ministerit Singarjovin, Manuilovin, Stepanovin - han oli 
Konovalovin sijaan tullut kauppa- ja teollisuusrninisteriksi 
-, Sahovskoin ja Nekrasovin. Viimemainittu ei kuitenkaan 
noudattanut kutsua, vaan luopui puolueestaan pysyakseen 
ministerina. Ruhtinas Lvov vaati Tsernovin heittamista 
yli laidan, koska hanen agraariohjelmansa siveellisesti ja 
aineellisesti havittaisi Venajan ja synnyttaisi kansalaissodan. 
Han ei voinut työskennella yhdessa sellaisen ministerin 
kanssa, joka itsepintaisesti kielsi talonpoikaiskapinain tosi- 
asian, koska ne olivat ristiriidassa hanen uskonsa kanssa 
venalaisen talonpojan »tavattomaan valtakunnalliseen 
alyym. Sosialistiset ministerit menivat Tsernovin puolelle, ja 
Lvov luopui toimestaan rninisteripresidenttina ja sisaminis- 
terina 21 p. heinakuuta. Ministerineuvoston puheenjohta- 
jaksi tuli Kerenski, jota porvarillisetkin puolueet pitivat 
ainoana voimakkaana miehena, joka kykeni pelastamaan 



"'1 
'li 
,"'f 
;1; 


381 


luhistuvaa valtakuntaa. Tarmokkaasti han ryhtyi vastusta- 
maan Suomen irroittamista Venajasta. Jyrkassa muodossa 
Helsingin senaatti oli kieltanyt Pietarin hallitukselta taman 
pyytaman 350 miljoonan markan suuruisen lainan. Kenties, 
arveli kyynillisesti senaattori Tokoi 12 p. heinakuuta, annet- 
taisiin 100 miljoonaa markkaa hadassa-olevalle Venajalle, 
mutta vastineeksi valiaikaisen hallituksen tuli tunnustaa 
Suomen itsenaisyys. Kun heti senjalkeen Lenin Pietarissa 
teki kapinansa, niin valtiopaivat Helsingissa hyvaksyivat 
»valtalaim>, joka asiallisesti merkitsi maan taydellista valtiol- 
lista riippumattomuutta. pettyneina Leninin tappion joh- 
dosta valtiopaivat 24 p. heinakuuta lahettivat kaksi valtuu- 
tettua neuvostohallituksen puheille, pyytaen sen tunnusta- 
mista. Tseidse tahallaan viivytteli vastausta, jonka antami- 
sen hiin jatti Kerenskille. Heinakuun 31 p. ministeripresi- 
de
tti antoi julistuksen suomalaista separatismia vastaan. 
Han selitti siina, etta entisen Venajan keisarin ja Suomen 
suuriruhtinaan oikeudet eivat, niinkuin suomalaiset arveli- 
vat, olleet siirtyneet Helsingissa olevalle senaatille ja valtio- 
paiville, vaan Venaj an valiaikaiselle hallitukselle ja tulevalle 
perustuslakia-saatavalle kokoukselle. Taman nojalla han 
maarasi valtiopaivat hajoitettaviksi ja uudet vaalit toimi- 
tettaviksi 1 p. lokakuuta. Antaakseen maarayksilleen pontta 
han samaan aikaan lahetti Helsinkiin kasakoita ja panssari- 
autoja. Helsingin senaatti ei ollut tietavinaan manifestista, 
joka sen tuli julkaista, mutta keskeytti valtiopaivien istunnot, 
ettei antaisi kasakoille tilaisuutta seka utua asiaan. Pysyen 
passiivisessa vastarinnassaan suomalaiset odottivat Venajan 
valtakunnan haviöta, joka heidan laskelmiensa mukaan pian 
oli tapahtuva. 
Uuteen K.erenskin johtamaan hallitukseen kuului kolme 
sosiaalivallankumouksellista, kolme sosiaalidemökraattia, yksi 
kansansosialisti ja seitseman porvarillista. Valtuutustansa 
se ei, niinkuin molemmat ensimmaiset kabinetit, saanut 
Rodsjankon johtamalta duuman komitealta, vaan neuvosto- 



382 


hallitukselta, joka sen 6 p. elokuuta »vahvisti», varoittaen 
sita epakansanvaltaisista sivuhyppayksista. »Yleisen mieli- 
piteen jarjestamiseksi» Kerenski kutsui »valtakunnanneuvot- 
teluul1» Moskovaan entisia duumaedustajia, kaikkien puoluei- 
den ja sotajoukon edustajia seka erityisten yhdyskuntien, 
yhdistysten ja neuvostojen valtuutettnja. Elokuun 25:nnesta 
28 p:aan tuo 2,500 hengen suuruinen kokous piti istuntojaan 
Moskovan Suuressa teatterissa, jonka ymparille oli asetettu 
sotajoukkoja. Tykkejakin Kerenski oli ajattanut kaduille, 
silla eraan bolSevistisen salaisen komitean toimesta Mosko- 
van työvaestö oli tehnyt vastalauselakon valtakunnanneuvot- 
telua vastaan. Huoli valtakunnan tulevaisuudesta oli kaik- 
kien puheiden pohjasavelena. Monessakin kaivattiin voima- 
kasta miesta, sotilasdikta tuuria Venaj an pelastamiseksi ja 
Saksan voittamiseksi. Mutta kuka oli oleva tuo sankari ja 
pelastaja? Oliko se Kaluczin voittaja, kenraali Kornilov, 
jolle hallitus 1 p. elokuuta on uskonut kaikkien Venajan sota- 
joukkojen kaskyvallan, vaiko Lutskin voittaja, kenraali 
Kaledin, jonka hallitus hanen taantumuksellisten mielipitei- 
densa tahden on vapauttanut anneijansa paallikkyydesta 
rintamalla, mutta jonka sitten kasakat olivat valinneet hetma- 
nikseen. Oliko se Mustanmeren-laivaston mainehikas joh- 
taja, amiraali Koltsak, jonka askettain hanen oma miehis- 
tönsa oli vanginnut hanen lippulaivassaan, vai oliko se Vena- 
jan suurin puhuja, ministeripresidentti Kerenski, joka lopet- 
taj aispuheessaan valtakunnanneuvottelussa lausui kirouk- 
sensa alaisiksi kaikki ne, »jotka vaativat sodan pikaista lopet- 
tamista». Heilla on kaikilla kannattajansa, mutta keIlaan 
heista ei ole todellista valtaa. Sita on vain tatarilaisella Ulja- 
novilla, joka pysyy piilossa eraassa Suomen maakylassa, 
odottaen sita hetkea, jolloin han voisi uudestaan astua esiin 
ja - anastaa vallan. Julkisuus ei tieda hanesta mitaan, vaan 
arvelee hanen olevan Berliinissa tai Bernissa. Se ei aavista, 
etta kaikki nuo jokapaivaiset pikkukapinat rintamalla, joista 
Kornilov valtakunnanneuvottelussa niin sydanta-liikuttavasti 



383 


valitti, upseerimurhat seka työlais- ja sotamiesneuvostojen 
jatkuvat mellakat valtakunnan eri osissa olivat - hanen työ- 
tansa. 



 


* 


Nelja paivaa sen jalkeen kuin Moskovan valtakunnanneu- 
vottelu oli paattynyt, ryhtyi kahdeksas saksalainen armeija 
kenraali Hutier'n johdossa hyökkaykseen, mursi venalaisen 
pohjoisrintaman alisen Vainajoen kohdalla ja valloitti 3 p. 
syyskuuta Riian. Tama uusi tappio, joka sotilaallisesti ei 
ollut puolustettavissa, sai ennen aikojaan puhkeamaan eraan 
suunnitellun vastavallankumouksen Pietarin neuvostohalli- 
tuksen kukistamiseksi. Ylin komentaja, kenraali Kornilov, 
kerasi kiireesti rintamalla kokoon muutamia rykmentteja, 
jotka han piti luotettavina, ja lahti niiden kanssa 8 p. syys- 
kuuta Pietaria vastaan. Mahtipontisessa julistuksessa han 
ilmoitti tahtovansa muodostaa kansallisen puolustuksen 
hallituksen, joka oli oleva takeena Saksan voittamisesta ja 
vieva Venajan suurta, mahtavan ja vapaan kansan arvoista 
tulevaisuutta kohti. Hetmani Kaledin ja kenraali Denikin, 
etelarintaman ylipaallikkö, ilmoittivat julkisesti olevansa 
Kornilovin hankkeen kannattajia, salaisesti oli samalla 
kannalla myöskin Kerenski. Joka tapauksessa Kornilov oli 
varmasti vakautunut siita, etta ministeripresidentti oli hyvak- 
synyt hanen suunnitelmansa. Onko Kerenski tallöin ovelan 
nurkka-advokaatin tavoin pitanyt salakahmaista ja halpa- 
mielista kaksoispelia, josta hanta myöhemmin moitittiin, 
ei ole varmasti todettavissa. Joka tapauksessa han siita 
pitaen menetti laajojen piirien luottamuksen, jotka siihen 
saakka olivat hanessa nahneet sen miehen, joka voisi Vena- 
jan pelastaa. Saikahtynyt neuvostohCJ,llitus kaantyi apua 
pyytaen vastustajiensa, bolSevikkien puoleen. Joka niiden 
johtajista viela istui vankeudessa, vapautettiin. Trotski 
innostutti Pietarin työlaisia taisteluun vastavallankumousta 
vastaan ja vei heidat juoksuhautoihin kaupungin ulkopuo- 



384 


lelle. SosiaalivallankUlnouksellinen Sa vinkov, sotaministeri 
Kerenskin sotilaallinen neuvonantaja ja apulainen, varusti 
tilapaiset linnoitukset tykeilla ja revitytti Pietariin johtavien 
rautatieratojen kiskot. Kaupunkia kohti ratsastava kaukasia- 
lainen »villi divisioona» otettiin vastoin odotustaan vastaan 
tykkitulella. Samaan aikaan meni luotettavia bolsevikki- 
ldihoittajia vastavallankumouksen hyökkaavia joukkoja vas- 
taan. Trotskin llnivormuun-puettujen lahettien onnistui 
lyhyessa ajassa »selittaa» rintamatovereilleen valtiollinen 
asema: Kornilov oli muka bursui, joka tahtoi ottaa talon- 
pojilta maan ja vapauden pois ja maanomistajaupseerien 
johdossa edelleen lahettaa heidat veriseen ja kokonaan tar- 
koituksettomaan sotaan. Sotajoukot luopuivat kenraalis- 
taan, joka pakeni paamajaan Mohileviin, missa hanet 14 p. 
syyskuuta vangittiin. Sama kohtalo kohtasi Denikinia ynna 
muutamia muita kenraaleja, jotka olivat menneet Kornilo- 
vin puolelle. Vain Kaledin pysyi vapaana, koska kasakat 
kieltaytyivat hanta luovuttamasta. 
Kadenkaanteessa bolsevikit niHn olivat suoriutuneet 
vastavallankumouksen pelatysta hirviösta ja vaativat voit- 
tajan oikeudella itselleen valtaa. Syyskuun 15 p. he Pietarin 
työlais- ja sotamiesneuvostossa asettivat valtiollisen ohjel- 
mansa aanestyksen alaiseksi, ja tuhatpainen joukko vaiensi 
hyvaksymismylvinallaan esimiehensa Tseidsen kieltelevan 
puheen. Mensevistiset ja sosiaalivallankumoukselliset vallan- 
pitajat nakivat vallan luistavan kasistaan. He eivat tieta- 
neet sen parempaa keinoa kuin taaskin kerran kutsua »yhteis- 
kunnalliset voimat» Pietariin uuteen puhetnrnaukseen, joka 
»kansanvaltaisen konferenssin>} nimisena lopullisesti »oli rat- 
kaiseva kaikki kysymykseb). Kerenski taas koetti vieda 
bolsevikeilta tuulen purjeista silla, etta han yht'akkia 16 p. 
syyskuuta julisti tasavallan, jota Lenin jo kauan oli vaatinut 
ja vanha anarkisti n\htinas KrapotkilJ Moskovan valtakunnan- 
neuvottelussa 28 p. elokuuta oli ylistanyt vapauttavaksi 
teoksi. Valtiojarjestyksen lopullinen maaraaminen oli oikeas- 




 
." .c, .. 
'd.'t. . 
': 


J
 
:: 
,- 
p 
" 
.. 
" 
Ii 
" 
" 
p 
!i 
t1 
1, 
" 
,j 
j.1 
'j'1 
'j: 
:I
 
\iI- 
'" 
'" 
II' 

 j.I 
1" 
,j, 
m 
m 
iJ
 
jiJ 
:j] 
." 
UI 
ii: 
!ii 
! 
 ! 
Id 
:1: 
:
,1 i 
j:;t 
i1B 
!:!; 
i,ij 

IH 
!jl\ 
"I, 
i!\\\ 


385 


taan pidatetty perustuslalda-saatavalle kokoukselle, jonka 
30 p:ksi syyskuuta paatetty kokoutuminen teknillisten vaali- 
vaikeuksien tahden oli lykatty vuoden loppuun. Samaan 
aikaan Kerenski - matkien Gambettan menettelya vuodelta 
1870 - nimitytti itsensa kaikkien armeijain ylikomentajaksi 
ja muodosti uuden kabinetin, neljannen saman vuoden maa- 
liskuun 15 paivasta lukien, jossa oli melkein yksinomaan 
sosiaalivallankmnouksellisia ja mensevikkeja. Yleisen mieli- 
piteen tyynnyttamiseksi, joka tahtoi syntipukk:ia kantamaan 
vastuuta karsityista hapeiHlisista tappioista, senaatti 25 p. 
syyskuuta tuomitsi entisen sotaministerin Suhomlinovin 
maanpetoksesta elinkautiseen pakk:otyöhön. Todellista 
petosta oikeudenkayntikuulustelut eivat olleet voineet todeta, 
mutta kyllakin paljastaa, etta tsaarillinen hallitus oli tahto- 
nut ja jo kauan valmistanut hyökkayssotaa Saksaa vastaan. 
Pietarin Aleksanterin-teatterissa, joka ylhaalta alas asti 
oli koristettu punaisin lipuin, Tseidse 27 p. syyskuuta avasi 
kansanvaltaisen konferenssin. Se oli kirjava kokous, jossa 
oli 1,500 m.ita erilaisimpien yhdyskuntien edustajia. J.\iIita 
-lukemattomissa kongresseissa sitten maaliskuun 15 paivan 
oli kyllastyttavan usein sanottu, toistettiin viela kerran. 
Mutta niinkuin Moskovan valtakunnanneuvottelussa, niin 
nytkin valtioviisaus purkautui vain molemminpuolisiin syy- 
töksiin. Sotilaallinen asema nåytti viela' toivottomammalta 
kuin kuukautta ennen. Riika ja J akobstadt olivat kukistu- 
neet; ahdistavia huhuja Saksan laivaston suunnittelemasta 
iskusta lenteli lapi teatterin. Eras Trotskin ehdotus, etta 
sitten ennemmin heti ryhdyttaisiin rauhankeskusteluihin, 
hylattiin vahaisella enemmistölla. Vierasten kansojen edusta- 
jat ilmoittivat jyrkasti ja selvasti suostuvansa venalaisen 
liittotasavallan llJ.llodostamiseen vain silla ehdolla, etta hei- 
dan maansa saisivat taydellisen itsenaisyyden kaikissa sisal- 
lisissa kysymyksissa. Kadetit, mensevikit ja sosiaalivallan- 
kumoukselliset pitivat kuitenkin lujasti kiinni keskitetysta 
hallitustavasta. Eras konferenssin valitsema komissioni 


25 ,. v eoaj
n histOl' a. 



II 
I 


386 


koetti turhaan löytaa vastau.'3ta siihen kysymykseen, oliko 
uudestaan muodostettava ministerikabinetti oleva puhtaasti 
sosialistinen, vai oliko siina - niinkuin Kerenski tahtoi - 
suvaittava myöskin muutamia kadetteja. Vihdoin valittiin 
tuosta jattilaiskokouksesta 240 hengen suuruinen »kansan- 
valtainen neuvosto», jonka oli maara selvittaa tama kysy- 
mys ja samalla muodostaa runko »esiparlamentiksi», joka oli 
kokoutuva kolmen viikon kuluttua ja lopullisesti löytava kei- 
non Venajan pelastamiseksi. Ylpeilla sanoilla: »jokainen, 
joka ahdistaa vapaata Venajan tasavaltaa, on tunteva vallan- 
kumouksellisen hallituksen koko voimam Kerenski paatti 
nuo kuusipaivaiset puheturnajaiset. Han muodosti sitten 
viidennen kabinetin ottamalla siihen myöskin kadettej a, 
ja »kansanvaltainen neuvosto» vahvisti sen. 
Sillavalin sotajoukon ja valtion hajautuminen yha jat- 
kui, huolimatta kaikista puheista, paatöksista ja paakaupun- 
gista tulleista kaskyista. Sotamiehet karkoittivat armeij asta 
toistakymmenta tuhatta upseeria, ja monet niista tapettiin. 
Laajan valtakunnan joka sopukassa piti istuntojaan työlais- 
ja sotamiesneuvosto, joka hallitsi itsevaltiaasti, pani toimeen 
kotietsintöja ja vangitsemisia, antoi lakeja, tilasi elintarpeita 
ja arvoesineita, kantoi veroja ja tasta »työstansa» hyvak- 
sytti itselleen suuret palkat. Ja millaiset miehet ne pitivat 
suurinta aanta naissa neuvostoissa? Rehellisten aatteen- 
miesten rinnalla, miesten, jotka taistelussa isanmaansa 
vapauttamisen puolesta olivat saaneet kovasti karsia Sipe- 
rian vuorikaivoksissa, istui korkeassa raadissa ryöstö murhaa- 
jia ja varkaita, joille vallankumous oli avannut kuritushuo- 
neiden portit, ja sangen suureksi osaksi kukistetun tsaarival- 
lan kurjimpia katyreita, entisia urkkijoita, santarmeja ja 
kiduttajia, jotka viela vahaa ennen salapoliisin tutkintokama- 
rissa olivat kumipampuilla kiristaneet vangituilta tunnus- 
tuksia. Melkein joka sanomalehdessa oli kesalla 1917 pal- 
jastuksia noiden lukemattomien neuvostojen toimeenpane- 
vien komiteain sen tai taman jasenen hamarasta entisyydesta. 




w . , . " " 


! 

 
I 
t 
, 


l 


387 


Mita se auttoi, eWi heidan nimeensa julkisesti lyötiin poltin- 
merkki? He poistuivat siihenastisen hallitustoimintansa 
nayttamölta, aloittaakseen sen uudestaan jossakin toisessa 
kaupungissa toisella nimella ja vaaralla passilla. Ja kaikki 
nama työlais- ja sotamiesneuvostojen hamarat ainekset olivat 
bolSevistisia. 
Muuan Venajan paras tuntija, kirjailija M:aksim Gorki, 
kirjoitti, edeltapain aavistaen kaiken taman, lehdessaan 
Novaja zisl1j (Uusi elama) 1 p. toukok. 1917, jolloin koko 
kansa viela oli ilonhuumauksen vallassa saavutetusta vapau- 
desta ja odotti tulevaisuudelta ihmeita: vanha hallitustapa 
on vuosikausien työlla kirkon ja virkamiesten avulla saatta- 
nut Venajiin kansan sivistyksellisessa, henkisessa ja siveelli- 
sessa suhteessa rappiolle. Sodan alkaessa monet sanoivat 
Venajan tehtavaksi »vapauttaa Europpa vaaran sivistyksen 
kahleista todellisen kulttuurin hengen avulla». Tama todelli- 
sen kulttuurin henki nayttaytyi kuitenkin »yleisen tietamat- 
tömyyden, vastenmielisen itsekkyyden ja huolettoman lais- 
. kuuden löyhkaksi». Taman perinnön itsevaltius on jattanyt 
meille jalkeensa. .Alköön vain uskottako, etta vallankumous 
on huuhtonut pois kaiken taman. Kuluu vuosia, ennenkuin 
Venajalla on ennattanyt kehittya todellinen kulttuuri, eika 
sita luoda sanoilla, vaan tarmokkaalla työlla. 
Lokakuun 20 p. avattu esiParlamentti oli sen kauhun vai- 
kutuksen alaisena, minka Saarenmaan valloitus paakaupun- 
gissa oli synnyttanyt. Sita ainoata sanaa, mika olisi antanut 
arvovaltaa ja mahtia talle kokoukselle, joka oli tullut toimeen 
ilman jarjestettya kansanvaalia, ja jonka muodosti 13 eri 
isovenalaisen puolueen seka useiden kansallisten ryhmien 
yhteensa 555 edustajaa, - sanaa ra1fha ei lausuttu julki. 
Trotskin johtamat' maksimalistit poistuivat, selvasti irti 
sanouduttuaan, esiparlamentista, jattaen muiden asiaksi 
tarkoituksettoman riidan sotatarkoitusten tarkistamisesta 
ja agraarikysymyksen parhaasta ratkaisutavasta ja tehtai- 
den johdosta työlaisvaliokuntien avulla. l\1.olemminpuoli- 



388 


II 


siin ankariin syytöksiin tyhjeni lopulta puhujien intohimo. 
Samaan aikaan piti Moskovassa istuntojaan vasta-esiparla- 
mentti nimella »porvarillisten puolueiden konferenssi», jonka 
entinen duuman puhemies Rodsjanko oli kutsunut kokoon. 
Taalla vallitsi yksimielisyys Kerenskin hallituksen seka Pieta- 
rin neuvoston tuomitsemisessa, mutta samalla tietoisuus 
kokouksen tåydellisesta voimattomuudesta. Kenraali Russki, 
Pihkovan kavaltaja, kuvasi intohimoisessa puheessa annei- 
jan kerran niin ihanan ja nyt voi kuinka surkean tilan ja 
puhkesi sitten sydamia liikuttavaan itkuun. 
Leninin aika oli tullut. Lokakuun lopussa han taas ilmes- 
tyi julkisuuteen, henkivartion ymparöimana, ja julisti, etta 
vain kapina voi pelastaa Venajan ja vallankumouksen. 
Kerenski oli muka kavaltaja, joka tahtoi antaa Pietarin 
saksalaisille. Trotski oli tullut Pietariin työlais- ja sotamies- 
neuvostojen toimeenpanevan komitean bolSevistisen enem- 
mistön johtajaksi. Miljoonakaupungin koko jarjestynyt työ- 
vaestö seka useimmat linnavaen rykmentit puolustivat nyt 
yhtena miehena bolSevismia. Ryöstönhimoisina odottivat 
ammattirikokselliset ja joukoittain paakaupunkiin keråyty- 
neet sotakarkulaiset kapinan merkkia. Eraanlaisen sota- 
ministeriön Lenin oli itselleen luonut »sotilaskomiteasta\), 
joka oli muodostettu Pietarin useimpien sotajoukonosasto- 
jen edustajista. Vain kahteen rykmenttiin valiailminen halli- 
tus enaa voi varmasti luottaa, mutta siita huolimatta Lenin 
antoi sen toimia mielensa mukaan. Se toivoi naköjaan kapi- 
naa, jopa provosoi sita, antaakseen sitten luotettavilla rin- 
tamajoukoilla bolsevismille tuhoavan iskun. Se oli vaaral- 
lista pe1ia, samantapaista kuin Protopopov vuoden alussa 
oli tsaarivallan onnettomuudeksi pitanyt. 
Katarina II oli aikanaan entisen Smolnan luostarin raken- 
nuksiin Nevan luona perustanut aatelisen naisluostarin seka 
korkeamman tyttökoulun aatelistyttöja varten. Taman 
aate1iskodin työlais- ja sotamiesneuvostot 16 p. elok. 1917 
ottivat haltuunsa ja tekivat hallituspaikakseen. Sinne Lenin 




., 
I f,r»:y:'", 
. }' 


I 
l' 
I .'
 
1; 
1"- 
!) 

 l
 

 

 


389 


nyt asettaa paamajansa ja kutsuu sinne 6 p. marraskuuta 
työvaenpataljoonansa seka bolsevistiset rykmentit. Viiden 
kilometrin paassa siita valiaikainen hallitus pitaa istuntojaan 
komeassa Talvipalatsissa, jonka aikanaan keisarinna Elisa- 
bet oli rakennuttanut, ja keraa sinne ne harvat sotajoukon- 
osastot, jotka asettuvat sen kaytettavaksi: 300 kasakkaa, 
700 sotakoululaista seka muutamia satoja tyttöja, jotka ovat 
muodostaneet naispataljoonan. Pietarin sotilaspiirin esi- 
kuntapaallikkö, eversti Polkovnikov, komentaa tuota pienta 
joukkoa. Siita huolimatta ministerit ovat rohkealla mielella- 
Marssikaskyja on sahköteitse lahetetty luotettaville rykmen. 
teille. Kerenski pitaa aatnupaivalla marraskuun 6 p. viimei- 
sen »loistavam puheensa esiparlamentissa, luvaten polkea 
rikki bolsevismin lohikaarmeen paan. Palatessaan Talvi- 
palatsiin han tapaa ministerineuvoston kovin alla paino 
Nuo 300 kasakkaa ovat kokouksen pidettyaan lahteneet tie- 
hensa, koska »he eivat tahdo ampua kansaa)}. Sen johdosta 
on Nevan rintama jaanyt puolustuksetta. Kerenski loh- 
duttaa heita silla, etta han tuo apua. Silloin Mihailovskin 
sotilaskoulun junkkarit viisine tykkeineen lahtevat tiehensa. 
Koulun tirehtorin vaarennetty kasky, jonka muuan bolse- 
vikkikomissaari on tuonut, on houkutellut heidat pois. Pai- 
kalle rientava eversti Polkovnikov pidattaa sotakoululaisten 
jaannöksen ynna kaksi tykkia. Mutta lahteneet eiviit enaa 
paase takaisin. Jo ovat vaijyksissa olleet bolSevikit piilit- 
tiineet heidat, ja heita uhataan kasigranaateilla. He antautu- 
vat laukausta ampumatta. Kerenski nakee ikaankuin sala- 
man våHihdyksessa aseman, astuu voimavaunuunsa ja kiitaa 
m.uutamien englantilaisten upseerien turvallisessa seurassa 
rautatieasemalle. Masentuneena ministerineuvosto jatkaa 
neuvotteluaan Talvipalatsin malakiittisalissa. Sotakoulu- 
laisetkin pitavat, oppilaitosten mukaan jarjestettyina, neu- 
votteluja. Vain tytöt eivat pida mitaan neuvotteluja, vaan 
tekevat ahkerasti työta, rakentaakseen katusulun palatsin 
paaportin eteen, 



390 


Hallituksen toimeton suhtautuminen asemaan rohkaisee 
bolsevikeja, jotka ensin arkoina eparöivat. Marraskuun 7 pai- 
van kuluessa he miehittavat sanomalehdentoimistoja, pank- 
keja, rautatieasemia, paapostitalon, Marian-palatsin, josta 
esiparlamentti ajetaan hajalle, seka Pietari-Paavalin linnoi- 
tuksen ja ryöstelevat siina sivussa yksityistaloissa. Iltapai- 
valla he alkavat pyssy- ja konekivaaritulen Talvipalatsia 
vastaan. Nevan puolelta tunkeutuu meri- ja sotamiehia sisaan 
ja l11jehittaa muutamia tuon laajan rakennuksen saleja. 
Ministerit neuvottelevat malakiittisalissa, panevat Polkovni- 
kovin viralta ja nimittavat joka tunti uuden komentajan. 
Pojat ja tytöt ampuvat. Kello 8 illalla bolSevikit keskeytta- 
vat tulen ja kehoittavat ministereja antautumaan; muussa 
tapauksessa risteilija Aurora ja Pietari-Paavalin linnoituksen 
patterit tulisivat pom.mittamaan palatsia. Myönnetaan tunti 
ajatusaikaa. Pelastyneina ministerit neuvottelevat ja paatta- 
vat antautua. Puolustajat ja puolustajattaret kutsutaan 
Pyöreaan saliin. Konovalov puhuu hallituksen nimessa: 
»Me ministerit olemme valmiit viimeiseen veripisaraan saakka 
tayttamaan velvollisuutemme isanmaata kohtaan. Mutta 
nuoriso1ta me emme saata vaatia tata uhria. Me jatamme 
linnavaen vapaaseen valtaan antautua.» Mutta yksimielisesti 
pojat ja tytöt huutavat: »Me emme antaudu!» Nyyhkyttaen 
ministerit palaavat takaisin malakiittisaliin, puolustajat ja 
puolustajattaret taas rientavat vaaranalaisille paikoilleen. 
Tasan kello 9 Aurora aloittaa tulen 15 sentimetrin tykeistaan; 
granaatit lentavát liian korkealla, vain kaksi osaa rakennuk- 
seen. Linnoituksen valleilta jyrisevat tykit ja vinkuvat 
srapnelliluodit, kaupungin puolelta taas ratisevat konekivaa- 
rit, tappaen kaksi tyttöa ja haavoittaen muutamia koululai- 
sia. 1 Nevan puolelta rakennukseen tunkeutuneet merisota- 
miehet miehittavat ylemmat kerrokset ja heittavat kasigra- 


1 Ylioppilas WaUer Heinrichsenin kuvauksen mukaan, jok::> 
JliIihailovskin tyk'stökoulun junkkarina oli ollut mukana Talvipalat- 
sin puolustamisf'$sa ja siita 1918 antoi tekija11e seikkaperaisiii tietoja. 



391 


naatteja alas puolustajien p
iiil1e. Kello 2 aam.ulla viimeinen vas- 
tarinta raukeaa. Hallitus otetaan vangiksi ja viedaan Pietari- 
Paavalin linnoitukseen entisten tsaarin ministerien joukkoon. 
Uusi bolsevikkihallitus, johdossa Lenin, Trotski, Apfel- 
baum ja Lunatsarski, ilmoitti kipinasanomalla voitostaan 
kaikkiin suuntiin. Rintamajoukoille annetaan valittavaksi 
joko uusien vallanpitajien tunnustaminen tai nalkaan naanty- 
minen keskeyttamalla elintarpeiden kuljetus. Tylsalla valin- 
pitamattömyydella laajan valtakunnan vaestö vastaanottaa 
uuden esivallan sahköteitse lahetetyt kaskyt. Monissa bolse- 
vistisissa neuvostoissa vallitsee voitonriemu. Vain Mosko- 
vassa Lenin kohtaa aseellista vastarintaa. Mutta kaupunki 
on tulvillaan lippunsa luota karanneita sotamiehia, jotka ovat 
linnavakeen levittaneet bolsevismin henkea. 56. jalkavaki- 
rykmentti, joka pitaa Kremlia m.iehitettyna, menee Leninin 
puolelle. Silloin eras eversti Rjabtsev marraskuun 12 p. 
kokoaa upseereja ja sotakoululaisia ja valloittaa niiden kanssa 
tsaarien linnan. Sitten han jarjestaa vastarinnan kaupungin 
keskustassa. Hanen taistelujoukkonsa on pieni, siihen liitty- 
neet ylioppilaat mukaan lukien vain 4,000 m.iesta. Silla 011 
vain kaksi tykkiii ja vahan ampumavaroja. Turhaan Rjab- 
tsev kehoittaa porvaristoa taisteluun. Se pysyttelee arkana 
syrjassa. Turhaan han toivoo apua rintamalta. Sielta ei tule 
våkea. Suurena ylivoimana työlaispataljoonat ja sotamies- 
joukot vanrikki Sablinin johdossa hyökkaavat valkoisia vas- 
taan. Paakaduilla taiste.11aan viisi paivaa, sivukaduilla ryös- 
tetaan. Lopulta taallakin tykit ratkaisevat. Varpusvuorilta 
15 tykkia aloittaa tulensa Kremlia vastaan. Mutta bolsevikki- 
sotamiehet eivat osaa maaliin upseereitta. He hakevat avuk- 
seen sotavankeina olevia tSekkilaisia tahtaystykkim.iehia. 
Nama murskaavat, taitavasti maaliinsa osaten, vanhan tsaa- 
rien linnan maalaukselliset tornit ja kultakupuisen kruunaus- 
kirkon, Venajan valtakunnan m.enneen mahtavuuden ja 
suuruuden kunnianarvoiset todistaiat. 



- 


HENKILÖ LUETTELO 
sivuviittauksineen. 


Abramovits (Krylenko) 371. 
Aerenthal 294, 295. 
Akimov 233, 267. 
Aksakov, 1., 178. 
Aksakov, K., 36, 57, 88. 
Aladin 236. 
Aleksanteri 1 33, roo, u6. 
Aleksanteri II 35, 44, 46, 4 8 , 
51-56, 150. 166. 
Aleksanteri UI 56-59, 62, 87, 
93-95, 101, 106, 107, 109, u9, 
12 9, 13 1 - 1 34, 13 6 , 137, 139, 
155, 157- 1 59, 163, 167, 182, 
233, 25 2 , 294, 295. 
Aleksanteri Battenbergilainen 130 
-13 2 . 
Aleksandra (Alice), keisarinna, 
103, 33 8 , 356. 
Aleksei Aleksandrovits 304. 
Aleksei Nikolajevits, perintöruh- 
tinas, 189, 356. 
Aleksejev, amiraali, 15°-152. 
Aleksejev, kenraali, 355, 37 6 . 
Alihanov 225. 
Anastasia, suuriruhtinatar, 356. 
Annenski 120. 
Apfelbaum (Sinovjev) 37 1 , 379, 
391. 
AsantSevski, kuvernööri, 170. 
Asev HO, 191, 242, 250, 259. 
Bagrov 266. 


I 
I I 1 
I 


II 
II 
II 
I 


Bakunin 4 8 , 49. 
Balasov H5, 263. 
Balodis 74. 
Bark 283, 3 1 9. 334. 
Beaconsfield 43, 44. 
Bebel 122. 
Bellegarde u6. 
Beltsev 138. 
Besobrasov 144, 14 8 - 1 52. 
Bethmann Hollweg 300. 
Bismarck 44. 62, 70, 133,134,249. 
Bobrikov 173, 176, 182, 221. 
Bobrinski, kreivi, Aleksei, 205, 
210, 260. 
Bobrlnski, kreivi, Vladimir, 260, 
3 21 , 337. 
Bobrinski, kreivi, Galitsian kas- 
kynhaltija 309, 310. 
Bogoljepov 101, U3, II4. 
Boisdeffre 137. 
Boktsarjov 376. 
Boris, Bulgarian kruununprinssi, 
294. 
Boulanger 133. 
Buchanan 314,34°.345,351,376. 
Bulat 262. 
Bulygin 196. 197, 199, 200, 208. 
210. 
Bunge 60,61. 65-67.72,79,91, 
179. 
Brusilov 3 2 9, 354, 3 6 3, 37 6 . 



:r 
I 


Casimir Perier 137. 
Caprivi 136, 141, 299. 
cassini 288. 
Cramer 271. 273, 28 5. 
Curzon 290. 
Dagmar, prinsessa, 56. 
DanilevsId 3 6 . 39, 40. 
Deljanov 91, 93. 
DeniIdn 3 8 3, 384. 
DeroulMe 135, 13 6 . 
Dmovski 262. 
Dobrovolski 341. 
Dolgorukov. ruhtinas, Paavali, 
120, 210, 216, 229. 
Dolgorukov, ruhtinas, Pietari 120, 
121,210, 216. 
Dordsijev 146, 147. 
Dragomanov 89. 
Dragomirov, vanh., 128. 
Dragomirov, nuor., 362. 
Drenteln 53. 
Dubasov 224. 
Dubrovin 216, 226. 245, 351. 
Dumovo, Ivan,96 103, IIO, III, 
II3, 126. 
Durnovo, Pjotr, 107, 178, 217, 
220, 222, 223,265. 
Durov 69. 
Edvard VII 288. 290, 294. 
Eulogius 261, 310, 311. 
Ewerth 330. 361. 
Ferdinand, Bulgarian tsaari, 133. 
294. 
Finke1stein (Litvinov) 371. 
Frans Josef, keisari, 129. 152. 
Freedericks 213, 253. 
Freycinet 136. 
Gagarip 216. 
Galitsin, ruhtinas, kaskynhaltija, 
167, 168. 
Galitsin, ruhtinas, ministeri. 
presidentti, 34 0 ,344, 345, 351. 


393 


Gambetta 135. 3 8 5' 
Gapon 191, 194, 195. 
Garin 2.67,278. 
Gegetskori 262. 
Gersuni IlO. 
Giers, ministeri, 129, 133. 136. 
137, 139. 141. 
Giers, lahettilas, 284. 
Gladstone 139, 140. 
Glasov II5. 
Godnev 351. 
Goethe 187. 
Gogo166. 
Goltz 296. 
Gololobov 261. 
Golovnin 39, 47. 
Goremykin 1 II-II 3, 233, 23 6 , 
241, 242, 251. 28 3, 3 16 , 3 1 7, 
3 21 -3 2 4,3 2 7,351. 
GorId 387. 
Gortsakov, ruhtinas, .of4. 
Gribski 147, 
Grigorjev 319. 
Grigorovits 284, 300, 304, 3 1 9. 
Grinevitski 55. 
Gripenberg 198. 
Gurko, vanh.. 103, 128, 18 4. 
Gurko, nuor., 361, 3 6 3. 
Gutskov 205, 2II, 216, 220, 246, 
261, 264-266, 271, 29 6 ,302- 
304, 314, 3 1 6, 3 21 , 335, 348, 
35 1 -353, 361-364, 374. 377. 
Habalov 347, 351. 
Halturin 53. 
Haxthausen 61. 
Heinrichsen 390. 
Herzen II7. 
Herzenstein 239, 240, 245, 249. 
Heyden, kreivi, 101,205,220,237, 
246. 
Hilkov 213. 
Himmer 369. 



394 


II 
1] 


Hindenburg 305, 3 08 , 371. 
Hohenlohe 14 1 . 179. 
Homjakov, A., 36. 
Homjakov, N., 261, 264. 
Hrustalev-Nossar 215.223. 
Hrusevski 310, 380. 
Hutier 383. 
Hvostov, A. N., 323, 324. 328. 
Hvostov, Aleksei, 335, 351. 
Jgnatiev. kreivi, Nikolai,40-43, 
83,87- 8 9, 10 7, 26 4, 
Ignatiev, kreivitar, 89, 264. 
Ignatiev, kreivi, kansanvalistus- 
ministeri, 32 1. 
Ignatiev, kreivi, Aleksanteri, 250. 
Imeretinski, ruhtinas, 183. 
Ioan, pappi, 157. 
Isajev 324. 
Isvoljski 233, 241, 262, 286, 290. 
294- 2 96. 
Ito, kreivi, 148, 149, 286. 
Ivanov 151, 361. 
Jagello 271. 
Jefremov 262, 314. 
J ollos 253. 
Jussupov, ruhtinas, is1i, 315, 316. 
Jussupov, ruhtinas, poika, 340. 
Kaarle, Romanian kuningas 294. 
Kaled.in 382-384. 
Kaljaba 341. 
Kan-In, prinssi, 334. 
Kapnist, kreivi, 325. 
Karaulov 308. 
Karpovits 114. 
Kasatski 64. 65. 
Kasso 269, 270, 351. 
Katarina II 101, 109,236,366,388. 
Katkov 39,46,47,57,83,88,135, 
175, 17 8 . 179. 
Kauffmann 269. 
Kalllbars, Aleksanteri, 130, 131. 
Kaulbars, Nikolai, 132. 


Kedrinski 214. 
Kerenski 270, 281, 340. 344. 34 6 , 
348, 35 0 , 35 1 , 353, 356, 35 8 , 
360, 3 6 4, 3 6 9, 374-3 8 9. 
Kirejevski 36. 
KljutSevski :209, 210. 
Kokovtsov 196, 210, 230, 233, 
258. 266. 282. 283, 286. 
Koltsak 372, 373, 3 82 . 
Komarov 139. 
Konovalov 322, 351, 380. 390. 
Konstantin Nikolajevits 52, 56. 
Kornilov 354,363, 377,382-384. 
Korolenko 1:20. 
Korostovets 287. 
Kovalevski 120. 
Kramarz 293. 
Krapotkin, ruhtinas, anarkisti, 
50, 3 8 4. 
Krapotkin, ruhtinas, kuvernööri, 
51. 
Krestovnikov 60, 
Krivo, sein maatalousministeri, 
273, 278, 3 2 1. 
Krupenski, P., 260, 262, 336. 
Krylov 225. 
Kurlov 313, 315, 3 1 6, 351. 
Kuroki 188. 
Kuropatkin 66, 13 8 , 145, 149, 
150-152, 173, 176, 188, 
191-193, 19 8 , 199, 301, 330. 
KuttleT 218, 232. 
Kzeczinska, Matilda, 371. 
Lamsdorff 148-152. 
Lansd,owne 147. 
Launitz 250. 
Lavrov 49. 
Lenin (Uljanov) 108. 12'1, 122, 178, 
186, 197. 215, 222, 23 1 , 245, 
249, 250, 25 2 , 259, 37 1 . 37 2 , 
375. 3n-379, 381,384,388,391. 
Leo XIII 164. 



Leroy-Beaulieu 183. 
LE:tsitski 36!. 
Li-Hung-Tsang I4!. 
Li-Hui 143, 144. 
Linevits 199, 207. 
Ljahov 29!. 
Lobanov-Rostovski,ruhtinas, 141, 
179. 
Lopatin 107. 
Lopuhin 266. 
Loris-Melikov 53-59, 83, 8g, 
190. 
Ludendorff 37 I. 
Lunatsarski 37 1 , 379, 39I. 
Lvov, ruhtinas, Georgi 314, 321, 
3 2 3, 345, 350, 353, 35 6 , 357, 
37 1 , 37 2 , 374, 375, 37 8 , 380. 
Lvov, ruhtinas, Nikolai, 120, 121, 
216, 246, 262. 
Lvov, ruhtinas, Vladimir, 35!. 
'Mahsudov 368. 
Makari 170. 
Makarov, A., 35I. 
Makarov, 1., 267, 270, 282. 
Makov 53. 
Maklakov, N., 282, 316,338, 35I. 
Maklakov, V., 262, 310, 334. 
Malinovski 27I. 
Maltsev 121, 123. 
Manuilov 351, 380. 
Mardarl 34I. 
Maria, suuriruhtinatar, 356. 
Maria Fedorovna, keisarinna, 
334, 35 6 . 
Markov 259, 260, 307, 3 2 3, 337, 
35I. 
Marx 48, I07, 109, 122, 280. 
Medem, kreivi, 267, 
Mendelejev 59, 67, 7 0 . 
Mendelssohn 228. 
Mes'csaninov II4. 
Mestserski ,51, 163. 


395 


Meyendorff, paroni, 26I. 
Mihail Aleksandrovits 213, 352, 
353. 
:Milan, Serbian kuningas, 135. 
Miljukov 120, 206, 216, 220, 231, 
23 2 , 23 8 , 24 1 - 2 44, 24 6 , 247, 
250, 261, 262, 293, 3 1 4, 3 1 7, 
3 21 , 333, 335-337, 34 8 , 35 1 , 
3 68 , 373-375. 
Milner, lordi, 345. 
Mirbach, kreivi, 356. 
Mohrenheim, paroni, 135, 137. 
Muhamed-Ali, 29I. 
Muravjov, M., II5. 
Muravjov, ulkoministeri, 142, 
144, 145, 14 8 . 
Muravjov, oikeusministeri, 85 
Muromtsev 101, 120, 206, 216, 
23 6 , 243, 247. 
Musaffer-Eddin 291. 
Musin-Puskin, kreivi, 332. 
Möller-Sakomelski 225. 
N abamkes (Steklov) 370. 
Narlskin, semstvoedustaja, 205. 
Nariskin, senaattori, 2IO. 
Nariskin, kenraali, 35!. 
Nebogatov 203. 
Neidtbardt 215. 267. 
Nekrasov 351. 361. 368, 3 80 . 
Nicolson 288, 290. 
Nikolai 1 33. 34, 56, 102, 113, 
3 08 . 
Nikolai II 99, I02-I04, 125, 
140. 144, 146, 155, 157, 160, 
175, 177, 19 1 , 19 2 , 195, 
199, 200, 203-205, 208-210, 
213, 214, 217, 226, 230, 
235, 241, 242, 284, 288. 
294, 299. 300, 305, 3 10 , 3 22 , 
345, 35 1 -353, 355, 35 6 , 3 6 4, 
37I. 
Nikolai Nikolajevits, isa, 41. 



396 


Nikolai Nikolajevits. poika. 123, 
193. 210, 217. 219. 223. 2 8 3, 
301,306.321,322,325,353,355, 
Nikon, arkkipiispa, 167. 
Novitski 364. 
Novosiltsev 100. 
Obolenski, ruhtinas, 1I6, 222. 
Obrutsov 137. 
Ohsol 255. 
ajama 188, 192, 198. 
Oldenburgin prinssi 175. 
Olga, suuriruhtinatar, 356. 
Orlov 225. 
:pahlen, kreivi,oikeusministeri,51. 
Pahlen, senaattori, 267. 
Paskov, kreivi, 163. 
Pasits 295. 
Pavlov, kenraali. 250. 
Pavlov, historioitsija, 210. 
Perovskaja. Sofia, 55. 
PeSehonov 346, 374. 
Pietari 1 3 2 , 33, 37. 
Petrunkevits 103, 120, 206, 216. 
Pierling 164. 
Plehanov log, 110, 1I7, 121, 122, 
197, 23 1 , 3 6 9, 375. 
Plehwe 85, 107. 1I5-120, 122- 
125. 150--152, 189, 192, 194, 
196, 217, 248, 260, 327. 
Pobedonostsev 54, 56-58, 67, 83, 
85, 87-89, 91-96, 101, 102, 
104, 113, 115, 116, E9, 124, 
12 5. 150, 153, 15 6 , 157, 160, 
162-168, 172, 181, 186. 190, 
191, 193, 198, 210, 217, 228, 
252, 25 8 , 264, 340. 
Pogodin 293. 
Poincare 301. 
Polivanov 318. 
PolkoVllikov 389, 390. 
Popov, Vl., 349. 
Preedkaln 262. 


Protopopov 333, 335-337, 344, 
347, 35 1 , 3 88 . 
Ptitsyn 169. 
PuriskevitS 216, 259, 337, 34 0 . 
Radko-Dimitrijev 132. 
Radstock 163. 
Ramsivili 373. 
Rasputin 157, 264, 321, 224,3 28 , 
335, 33 8 -34 2 . 
Rheinbodt 267. 
Ribot 137. 
Rittich 345, 34 6 . 
Rjabtsev 391. 
Roberts 138. 
Roditsev 103, 216, 232, 262,329, 
364, 3 68 . 
Rodsjanko, duuman puhemies, 
266, 308, 316, 321-323. 326, 
3 2 7,33 6 ,337,339,34 0 ,347,35 2 , 
374, 3 8 8. 
Rodsjanko, M., 320. 
Rosen, paroni, 143. 144, 150. 
151, 20 7. 
Rosenfeld (Kamenev) 371. 
RoSdestvenski 200, 201, 298. 
Rouvier 229. 
Ruhlov 278, 279. 
Russki 350, 352, 353, 362, 388. 
Rysakov 55. 
Sabler 316. 
Sablin 391. 
Samarin 246. 
Sasonov 294, 296, 297, 300, 319, 
335. 
Sasulits, Vera, 50. 
Savinkov 384. 
Sahovskoi.ruhtinas, 210,374,380. 
Schauman 176. 
Sebeko 265. 
Seljabov 55, 25 2 . 
Seremetjev, kreivi, 205,217. 
8cheuermann 316. 



Sidlovski 336. 
Silinski 284. 
Singarjov 323, 351, 374, 380. 
Sipov, D., 192, 205, 220, 246. 
Sipov, 1., II7. 
Sir-Ali, 138. 
Schnii.be1e 133. 
Stseglovitov 86, 233, 316, 338, 
34 2 . 34 6 , 35 1 , 
Stserbatov, A., ruhtinas, 217. 
Stserbatov, ruhtinas, sisaminist., 
3 16 ,3 1 9,3 2 3. 
Sulgin 260, 35 2 , 353. 
Suvalov, kreivi, 4 2 , 43. 
Schwanebach 209. 
Schwartz 269. 
Serafim 125, 151, 318. 
Sergei Aleksandrovits 193, 196, 
197. 
Sergei Mihailovits 371. 
Silberstein (Bogdanov) 371. 
Sipjagin II3, Il5. 
Sirotkin 318. 
Skobelev, kenraali, 127, 139. 
Skobelev, työmies, 359, 374. 
Smimov 267. 
Sobelsohn (Radek) 371. 
Solovjov, murhayrityksen tekijii., 
51. 
Solovjov, filosofi, 182. 
Stahovits 171. 206, 364. 
Stahovskoi 120, 171. 
Stambulov 130, 132-134. 
Stisinski 233. 
Stössel 193. 
Stolypin 172, 174. 176, 18 4. 233, 
241, 242, 246, 24 8 , 249, 25 2 - 
258, 263. 26 5, 26 7, 274, 275, 
283, 293, 3 0 7, 366, 375. 
Stromberg, paroni, 107. 
Strukov 210. 253, 322. 
Struve II2, II8, 120, 12 3, 255. 


397 


Stiirmer32 7,328,336.337,340,351. 
Subatov 124, 194. 198. 
Suhanov 369- 376. 
Suhomlinov 284, 301, 3 0 5, 307, 
308, 313,316,328,385. 
Suvorin 178. 
Sverdlov 356. 
Svjatopolk-Mirski 189, 191-193. 
Szeptycki, kreivi, 3II. 
Sånger II4, II5. 
Tagantsev 338. 
Tardieu 76. 
Tatjana, suuriruhtinatar, 356. 
Terestsenko 35 1 , 374, 3 80 . 
Thomas 334. 
Tihomirov 57, 100. 
Togo 203. 
Tokoi 365, 381. 
Tolstoi, kreivi, Dimitri, 47, 54 
65. 89, 9 1 , 92, 95, 9 6 , II4. 
Tolstoi, J., 269. 
Tolstoi, Leo, 161. 
Trepov, ylipoliisimestari, 50. 
Trepov, D., 196, 197. 199. 204, 
206, 209 213,217, 218,241. 
Trepov, A., 333, 337. 34 0 , 34 6 . 
Trotski (Bronstein) 186, 197, 215, 
223, 371, 379, 3 8 3-3 88 , 391. 
Trubetskoi, ruhtinas, Eugen, 210, 
269, 293, 33 8 . 
Trubetskoi, ruhtinas, Sergei, 204, 
210. 
Tseidse 262, 271, 348, 350, 35 6 , 
357, 3 6 9, 37 0 , 37 2 -37 8 , 3 81 , 
3 8 4, 3 8 5. 
Tselnokov 314. 
Tsemomasov 370. 
Tsernov IIO, 3 6 9, 374, 375. 
Tseretelli 252, 369. 374, 375.37 8 . 
3 80 . 
Tsibikovin 146. 
Turgenjev 47. 



398 


Ubtomski, ruhtinas, 140, 146- 
148, 290. 
Uljanov, Aleksanteri, 108. 
Uljanov, Vladimir, ks. Lenin. 
Urquhardt 43. 288. 
Umsov, ruhtinas, 53, 241. 
Wallace 288, 289. 
Valujev 39, 54. 
Vannovski, sotaministeri, II3, 
II4, r28. 129, 133. 303. 
Vannovski, eversti, 150. 
Vamava 324. 
Weber 143. 
Verestsagin 148. 
Veselovski 91. 
Viktorov 253. 
Wilhelm 1 44. 129. 
Wilhelm II 136. 152, 300, 308, 
319, 368. 


Viren 349. 
Witte 69-71, 73, 75-8r, II2, 
II3. II7-II9, 124, 125. r4 r . 
145. r49-151. 207. 208, 2 1 3. 
214, 217, 218, 220. 222. 223. 
. 228. 232. 233, 24 8 . 253. 265. 
277, 281. 
Viviani 334. 
VladimI1 Aleksandrovits 56, 210. 
23 2 . 
Voinovski 345. 
Volkonski, ruhtinas, 260. 
Vorontsov-Daskov 168. 
Vysnegradski 67-72. 
Yrjö, Serbian kruununprinssi, 
295, 29 6 . 
Yrjö Mihailovits 334. 
zederbaum (Martov) 371. 



Venajan uusinta historiaa kasittelevaa kirjallisuutta: 


1. A. Leroy-Beaulieu: Tsaarien valtakunta ja veniilaiset. 
3 nidosta. 1881-1889. 
2. A. Thun: Venajiin vaJlankumousliikkeiden historia. 1883. 
3. A. Rambaud: Venajan historia vanbimmista ajoista vuo- 
teen 1884. 1885. 
4. K. Pobedonostsev: Kootut kirjoitelmat. Moskovski Sbor- 
nikissa. 1886. 
5. v. Samson-Himmelstjerna: Venaja Aleksanteri III:n 
aikana. 1891. 
6. P. Miljukov: Luonnoksia Venajiin sivistyshistoriaan. 3 
clidosta. .1896--1903. 
7. S. Witte: Itsevaltius ja semstvo. 1899. 
8. W. Kovalevski: Venaja 20. vuosisadan alussa. 1900. 
(Kokoelmateos.) 
9. v. Schulze-Gavernitz: Kansantaloudellisia tutkielmia Vena- 
jalta. Venalainen painos, johon Pietari Struve on kirjoittanut alku- 
lauseen. 1901. 
IO. Th. Schiemann: Saksa ja suurpolitiikka. 1901-1914. 
II. K. Zilliacus: Vallankumouksellinen Venaja. 1903. 
12. P. Rohrbach: Venajiin maailman valta Keski- ja Lansi- 
Aasiassa. 1904. 
13. Stepnjak: Maanalainen Venaja. 1905. 
14. V. Vittsevski: Venajiin kauppa-, tulli- ja teollisuuspoli- 
tiikka. 1905. 
15. D. M. Wallace: Venaja. 2 nidosta. Saksalainen painos. 1906. 
16. M. Weber: Verlajan siirtyminen valbeperustuslaillisuu- 
teen. 1906. 
17. J. Melnik: Veniilaiset Venajasta. 1906. (Kokoelmateos.) 
18. Lenin (W. Uljanov): Kadettien voitto ja työvaenpuo- 
lueen tehtavat. 1906. 
19. M. Zdziehovski: Venåjiin tarkeim.mat tehtavåt. 1907. 
(Saksalainen painos.) 



- 


400 


20. M. Schlesingw: Venaja 20. vuosisadalla. 1907. 
21. V. v. Lignitz: Venalais-japanilainen sota. 2 nidosta. 1908. 
22. S. Witte: Pakotettuja selityksia. 1909. 
23. L. Markov ja ..1.: Venajan yhteiskunnallinen llike 20. 
vuosisadan alus5a. 3 nidosta. 1909-1912. 
24. O. Hoetzsch: Venaja. Kuvaus sen vuosien 1904 ja 1912 
valisen historian perustuksella. 1913. 
25. Ruhtinas G. Trubetskoi: Venaja suurvaltana. Saksalai- 
nen painos. 1913. 
26. Sinovjev (Apfelbaum): Lenin. 1918. 
27. v. Freytagh-L&inghoven: Venajan vallankumouksen his- 
toria. 1 osa. 1919. 
28. Komarov-Kurlov: Venajan keisarivallan loppu. 1920. 


Tekijån kåyttamia låhteitå: 


Vuodesta 1904 alkaen tekija on koonnut aineksia bVenajan uudem- 
paan historiaan.). RUJJsaan saaliin ovat antaneet aikakauskirjat: 
Russkaja stariná, IstoritSeski Vjestnik, Vjestnik Jevropy, Byloje, 
OsvoboSdenie. Sanomalehtiå on kaytetty: Russkija Vjedomosti 
(vapaamielinen), Birsevija Vjedomosti (imperialistinen), Novoje 
Vremja (kansalliskiihkoinen), Rjets (ka,'1ettinen), Golos Mosk vi (loka- 
kuulainen), Iskra (mensevistinen), Pravda (bolSevistinen) ja Denj 
(sosiaalivallankumouksellinen) . Paålåhteena molempiin viimeisiin lu- 
kuihin on ollut tekijan 1 p:sta elok. 1914 suurella huolella pitiima 
paivåkirja, kayttamalHi samanaikaista sotakirjallisuutta, sanoma- 
lehtia, lentokirj'lsia, julistuksia seka erasta Riian salapoliisin suurta 
asiakirjanidosta, jonka se kaupungista poistuessaan 3 p. syysk. 1917 
oli unohtanut ia joka m. m. sisalsi Pietarin poliisiosaston ')erittain 
salaisia.) ohjeita. Edelleen merkittiin påivakirjaan Venajan eri seu- 
tujen tårkeiden tapahtumien silminnakijain persoonallisia tiedonantoja.